Meksiko - Holbox

Keski-Amerikan matkan viimeinen osuus viettiin Holboxin saarella, joka sijaitsee Jukatanin niemimaan pohjoisosassa Meksikonlahden (Amerikanlahden?) puolella noin parin tunnin ajomatkan ja puolen tunnin lauttamatkan päässä Cancunista ja Valladolibista. Olin pohtinut pitkään missä haluaisin viettää muutamat päivät rennosti ennen paluuta Suomeen ja suunnitelmissa oli aluksi mennä joko Playa del Carmeniin tai Tulumiin, mutta massaturismi ja erityisesti jenkkien ja kanukkien turrelaumat eivät houkutelleet ja niinpä kohteeksi valikoitui Holbox mihin matkustamisessa piti pikkuisen nähdä vaivaa eikä alue ollut niinkään kehittynyt kuin vaikka Tulum. Saarella ei ole, kuten ei ollut Caye Caulkerilla, autoja ja tiet ovat hiekkaa ja rantojen sanottiin olevan kilometrien pituiset ilman turistien ruuhkia. Yöelämää ei ollut paljoakaan tarjolla ja ravintoloita hyvinkin rajallinen määrä, jotenka paikka kuullosti ennakolta juuri sopivalta kohteelta mennä ja "olla tekemättä yhtikäs mitään".

Holboxin saari, Meksiko

Keskiviikko 3.12.2025

Aamusta lähdimme taksilla Valladolibista kohti Holboxin saarta ja matka mantereen puolelle sijaitsevaan Chiquilan satamaan kesti sen parisen tuntia. Alunperin oltiin sovittu että kuski antaa meille liput lauttaa, mutta näin ei ollutkaan kun kuljettaja vaan katosi, joten päädyimme ottamaan pienen pikaveneen saarelle, joka itseasiassa maksoi saman kuin lauttalippu eli noin 15 euroa henkilö suunta. Saimme myöhemmin lautan lippuja vastaavan summan takaisin. Saarelle tosiaan pääsee puolessa tunnissa joko pienillä veneillä tai sitten isommilla katamaraani-aluksilla (Holbox Express ja 9 Hermanos yhtiöillä) joita lähtee noin puolen tunnin välein. 

Saavuttu pikaveneellä Holboxin saaren pohjoisrannalle

Pyysin pikaveneen kuljettajaa ajamaan mahdollisimman lähelle hotellia, koska pienet veneet voivat ajaa myös muualle kuin Holboxin päälaituriin ja näin matka hotellille oli noin puolisen kilometriä lyhyempi kuin päälaiturista. Saarella tosiaan liikutaan jalan, pyörillä tai mönkijöillä, joita voi myös vuokrata tai ottaa taksi-mönkijän käyttöön. Takseilla on kiinteät hinnat ja ne lasketaan alueitta saaren pääaukioilta mitattuna. Koska meillä oli nyt enemmän laukkuja mukana otin laiturin vierestä taksin hotelliin 150 pesoa (7 euroa) noin kilometrin matkalle. Majoituimme kolmeksi yöksi hieman parempaan majoitukseen matkan päätteeksi eli Villas HM Palapas del Mar nimiseen resorttiin. Resortti tarjoaa normaalista (aamiainen) majoituksesta aina all-inclusive vaihtoehtoihin (59 tai 79 euroa päivä per henkilö lisä). Meille riitti majoitus aamiaisella. 

Villas HM Palapas del Mar majoitus

Majoitus iltavalaistuksessa

Majoituksen yleinen uima-allas ja allasbaari

Lounaan ja checkin jälkeen lähdimme kävelemään takaisin Holboxin "keskustaan" pitkin pohjoista rantaviivaa. Kävelimme hetken ympyrää hiekkaisilla ja pölyisillä kaduilla kunnes päädyimme illalliselle Luuma nimiseen ravintolaan, jossa söimme vege-aterian (!!) ja maistelimme muutamia craft beer oluita. 

Auringonlasku hotellin rannalta nähtynä

Torstai 4.12.2025

Päivän ohjelmassa oli kävellä saaren itäiseen päähän Playa Punta Cocos nimiseen paikkaan ja takaisin - noin kahdeksan kilometriä, pitkin rantoja ja sitten saaren keskiosan halki takaisin keskustaan. Aamusta rannat olivat täysin autioita eikä turisteja näkynyt kuin siellä täällä. Fiilis oli vähän kuin autiolla saarella olisi ollut jollei vieressä olisi ollut tyhjillään seisovia hotelleja ja resortteja. Selvästi alueella ei ollut sesonkia ja osa rakennushankkeista oli selvästi pysähdyksissä. 

Holboxin autiot rannat

Jani niminen vene

Holboxin keskustan "bulevardilla"

Molukkirapu

Olimme juuri pääsemässä saaren itäiseen päähän kun rantavedessä kahlatessani potkaisin minun todella ison ("Siitä meidät Kiiskiset tunnistetaan!!") isovarpaan koralliin ja hetken päästä jalkaterä olikin jo veressä (*). Onneksi repussa oli EA-tarvikkeet ja käsidesit mukana joten pääsin paikkaamaan isovarpaan omatoimisesti. Kaiketi saarella olisi ollut joku JSP ("Joukkojen sidontapaikka") tai ensiapuasema mutta eihän nyt sellaiseen mennä kuin pää kainalossa. Sopivasti paikasta löytyi rantabaaari ja parin oluen jälkeen linkkasin takaisin saaren mutaisia ja veden täyttämien teiden läpi takaisin "keskustaan".

Ensiapurastilla - Playa Punta Cocosilla

Tiet olivat välillä aika huonossa kunnossa

"Vesieste" piti mennä yli tai puskien läpi (joissa käärmeitä?)

(*) Neljäs "epäonni" matkalla: myöhästyneet lennot, hajonnut kamera, flunssakuume ja nyt varvas halki.. 

Perjantai 5.12.2025

Perjantaipäivän ohjelmassa oli sitten käynti saaren toisella nähtävyydellä eli Punta tai Point Mosquitolla, johon pääsi kävelemällä sekä rantaviiva että välillä laskuveden alta paljastuneiden hiekkasärkkien kautta. Bongaisin muutamia flamingoja Point Mosquitolla josta myös alkoi luonnon suojelualue johon ei ollut asiaa ja niinpä käännyimme takaisin. Paluumatkalla huomasimme että oli jo nousuveden aikana ja pääsimme kahlaamaan (minä) käytännössä "munia myöten" vedessä etsien uusia korkeampia hiekkasärkkiä nousuveden alta. Matkaa hotellista Point Mosquitolle ja takaisin kertyi mukavat yhdeksän kilometriä ja kannattaa tosiaan olla tarkkana vuorovesien suhteen että pääsee vielä takaisin. Suurin osa turisteista saapui paikalle pikaveneillä jolloin tuota ongelmaa vuoroveden suhteen ei ole kun kuljettaja pitää huolen että alueelta poistutaan oikeaan aikaan.

Hiekkasärkkää pitkin kävelemässä kohti Punta Mosquitoa

Taustalla näkyy muutamia pikaveneitä jotka toivat turistit rantaan

Laskuveden aikaan paljastunut hiekkaranta

Flamingot

Illalla kävimme vielä katselemassa, kuten kaikkina muinakin iltana, auringonlaskua Meksikonlahteen. 

Lauantai 6.12.2025

Vietimme Holboxin saarella rennosti puoli päivää ja palasimme klo 15 lautalla takaisin mantereen puolelle, jossa meitä odotti kuljetus Cancunin lentoasemalle johon matka kesti sen parisen tuntia ja saavuimme sinne klo 17 aikoihin. 

Joku lounaspaikka Holboxilla ennen paluuta mantereelle

Paluulento Suomeen tehtiin Air Francen Boeing 777-300ER Caribian ("turremalli", jolla EC:ssa jopa 450 paikkaa!!) koneella. Onneksi meillä oli varattu Premium luokan paikat, jossa on hieman paremmat istuimet kuin EC:ssa mutta tässä konetyypissä huomattavasti huonompi kuin KLM:n Premium Comfort luokassa. Myös palvelut olivat erittäin kankeita eikä henkilökunta osannut kovinkaan hyvin englantia. Lento oli myös erittäin turbulenttinen ja varmaankin yli puolet yhdeksän tunnin lennosta oli turbulenssia johtuen todella kovasta myötäisestä suihkuvirtauksesta (maanopeus koneella oli jopa 1150km/h). 

Laskeuduimme seuraavana päivänä eli sunnuntaina noin tunnin etuajassa Parisin CDG kentälle, josta minulla ei ole koskaan ollut hyviä muistoja. Meillä oli lähes seitsemän tunnin vaihtoaika Pariisissa mutta sateinen sää ja puuttuvat lämpimät vaatteet eivät houkutelleet lähtemään kentältä yhtikäs mihinkään ja päädyimme viettämään viisi-kuusi tuntia AF loungessa (KLM/AF Gold kortilla pääsimme loungeen ilmaiseksi) jossa sentään tarjoilut olivat suhteellisen hyviä mm. aitoa sampanjaa. Sunnuntai-iltana lensimme lyhyen kolmen tunnin lennon Pariisista Helsingin lentoasemalle, josta suuntasimme hyvin väsyneinä kotiin taksilla. 

Matkan uudet maat: Belize, El Salvador, Guatemala, Honduras ja Meksiko

Epilogi

Noin kolmen viikon tai kahden ja puolen viikon (19 päivää) matka Keski-Amerikkaan oli mielenkiintoinen ja paljon kokemuksia niin hyviä kuin ei-niin-hyviä kokemuksia ollut matka. Ehdimme näkemään ne kolme suurinta tai kuuluisinta maya-kulttuurin aluetta: Copanin, Tikalin ja Chichen Itzan kaupungit. 

Maista jäi erityisesti mieleen Guatemala, johon voisin hyvin kuvitella joskus myöhemmin palaavan kun taas Belizen ja El Salvadorin osalta en välttämättä koskaan tule niihin toista kertaa matkustavan. Hondurasista nähtiin vain pieni osa, jotenka sinne kenties voisi joskus palata, varsinkin Karibianmeren puolelle. Meksikon osalta taas nähtiin vain pieni osa Jukatanista ja ehdottomasti maassa olisi paljon enemmän nähtävää koettavaa. Keski-Amerikan maista on vielä Nicaragua käymättä ja jos siellä tulen joskus käymään niin samalle reissuille varmaankin pitää yhdistää pari uutta maata Karibialta tai sitten vaikkapa tuo Guatemalan uusinta vierailu. 

Meksiko - Chichen Itza ja Valladolid

Keski-Amerikan matkan viimeinen kohde oli Meksiko ja sen Jukatanin niemimaalla sijaitseva Valladolibin kaupunki sekä kenties mesoamerikan ja Meksikon kuuluisin nähtävyys Chitchen Itzan maya-temppelit ja historiallinen kaupunki. 

Chichen Itzan sanotaan olevan yksi maailman seitsemästä uudesta ihmeestä. Muut "seitsemän ihmettä" ovat Kiinan muuri (Kiina), Colosseum (Rooma), Machu Picchu (Peru), Petra (Jordania), Kristus-patsas (Brasilia) sekä Taj Mahal (Intia). Näistä Kiinan muuria en ole vielä nähnyt ja Jeesuksen näen pari viikon päästä kun matkustan Rio de Janeiroon eli muut siis on nähty. Mielestäni Chichen Itza ja Kristus-patsas ei tähän listaan kuuluisi ja niiden tilalle voisi hyvinkin lisätä Angkor Watin temppelialueet ja Baganin temppelit. 

Meksiko valtiona oli minun 109. maa jossa olen vieraillut - 109/197, ja näin myös kaikki kolme Pohjois-Amerikan maata on tullut käytyä. Meksikohan ei TCC listauksen mukaan lasketa Keski-Amerikan maaksi. 

Chichen Itzan kuuluisin temppeli - Kukulcan 

Maanantai 1.12.2025

Ajoimme Cancun lentoasemalta pari tuntia bussilla Valladolibin kaupunkiin ja majoitumme sen vanhassa keskustassa sijaitsevaan Real Hispanos hotelliin pariksi vuorokaudeksi. Teimme parin tunnin kävelykierroksen kaupungin keskustassa nähden mm. hotellin vieressä sijaitsevan Parque Principal Francisco Canton Rosado nimisen puiston, puiston vieressä sijaitsevan Iglesia de San Servacio kirkon sekä lopulta kävelimme vanhalle luostarialueelle - Convento de San Bernardinolle. Kaupunki vaikutti hyvin hiljaiselta ja myös pimeällä viihtyisältä paikalta. 

"Seurustelupenkit" - näitä oli useissa kaupungeissa nähtävillä

Iglesia de San Servacio kirkko

Kaupungissa oli paljon "design" liikkeitä, joiden ohi kävelin nopeasti

Hiljaisia olivat myös Valladolidin kadut

Convento de San Bernardinon luostari

Näitä kaupunkikylttejä tuntuu nyt olevan jokaisessa kylässä

Tiistai 2.12.2025

Aamusta lähdimme kokopäivän retkelle Chichen Itzan maya-temppeleille, joka tosiaan on Meksikon ja koko Keski-Amerikan kuuluisin ja tärkein nähtävyys ja sen todellakin huomaisi kun ajoimme alueelle. Vaikka olimme liikkeellä heti aamusta klo 9 aikoihin niin paikalla oli todella paljon turisteja. Liput alueelle olivat erittäin kalliit (noin 33 euroa henkilö) ja koko alue oli mielestäni pilattu täysin turistirihkaman myyjillä, joka sinällään oli outoa verrattuna esim. muihin maailman nähtävyyksiin esim. Gizan pyramidien tai Petran kaupunkiin. Ei niissä ollut nähtävyyden vieressä satoja samaa kiinalaista krääsää myyviä "one dollar!" myyjiä. 

Mayojen pallopelikenttä

Pääkalloja kivissä nähtävillä

Onnistuin saamaan päätemppelistä muutamia kuvia, temple of Kukulcanista, sekä tietysti isosta pallopelikentästä, ennen kuin alue täyttyi huutavista ja taputtavista ("ihmeteltiin pyramidista lähtevää kaikua...") turistilaumoista. Olimme alueella noin parisen tuntia ja kun poistuimme alueelta olivat kenties Cancunista ja Playa del Carmenista lähteneet turistibussit juuri tulleet paikalle ja kaaos oli käsittämättömän kovaa. 

Taistelijoiden temppeli 

Kukulcanin temppeli

Chichen Itzan pääpyramidi on erittäin paljon uudelleen rakennettu

Ajoimme Chichen Itzan temppeliltä noin 30km päähän pysähtyen pienellä mayojen pitämällä lounaspaikalla, jossa he ensin esittelivät alueen kasveja ja yrttejä sekä miten ruokaa valmistetaan hieman samalla tavalla kuin Suomessa "rosvopaistia".  Pääsimme myös syömään maakuopassa kypsytettyä kanaa. Paikka oli oikein rauhallinen ja viihtyisiä verrattuna Chichen Itzan kaaokseen. 

Kasvi josta tehdään kuuluisaa jamaica mehua,
jota oli tarjolla joka puolella Keski-Amerikkaa

Ruuan jälkeen ajoimme taas muutamia kymmeniä kilometrejä ja pysähdyimme uimaan pieneen cenoteen eli luonnolliseen kalkkikivikallion syvänteeseen syntyneeseen altaaseen. Jukatanin niemimaalla on satoja tai tuhansia vastaavia paikkoja ja osa toki niitä kuuluisia ja täynnä turisteja, mutta tällä ei ollut ketään muita jotenka saimme myös hetken nauttia viilentävästä vedestä aivan rauhassa ryhmän kanssa. 

Cenote

Palasimme illaksi takaisin Valladolibin kaupunkiin ja kävimme vielä syömässä IX Cat Ik Maya Cocina nimisessä ravintolassa, jossa ruokaa valmistetaan samoin perinteisin menetelmin kuin aiemmin päivällä käydyssä paikassa. 

Keskiviikko 3.12.2025

Keski-Amerikan ryhmämatkan osuus päättyi tähän ja suurin osa ryhmästä lähti kohti Suomea, mutta me jatkoimme vielä Meksikossa neljän päivän ajan suunnaten Holboxin saarelle viettämään rantalomaa. Siitä sitten juttusarjan viimeisessä osassa. 

Belize - Caye Caulker

Keski-Amerikan matkan seuraava kohde Guatemalan jälkeen oli Belize, entinen Brittiläinen Honduras, joka itsenäistyi vasta niinkin myöhään kuin vuonna 1981. Belize poikkeaa täysin ympärillä olevista valtioista, koska siellä virallinen kieli on englanti ja rakennuskanta on hyvin karibialaista kuten myös ihmiset ovat pääsääntöisesti Karibian alueen mustien orjien jälkeläisiä. Maan valuutta on Belizen dollari, joka puolet US Dollarin arvosta ja molemmat dollarit kävivät maksuvälineinä maassa, vaikkakin maksoin luottokortilla kaikki ostokset eli välttämättä et tarvitse Belizessä ollenkaan käteistä vaan kortilla pärjää hyvin. Belizellä on edelleen rajan kanssa epäselvyyttä Guatemalan kanssa ja yhtä vielä maiden välillä oli pieniä rajaselkkauksia, ja matkalla Guatemasta Belizeen näin paljon sotilaita teiden risteyksissä valvomassa tilannetta. 

Belize valtiona oli minun 108. maa jossa olen vieraillut - 108/197. 

Caye Caulker saari, Belize

Lauantai 29.11.2025

Ajoimme Guatemalan rajan ylityksen jälkeen noin pari tuntia suoraan Belizen kansainväliselle lentokentälle puolen päivän aikoihin, jossa siirryimme pieneen Tropic Air Cessna 208B Caravan koneeseen (matkustajia mahtui koneeseen 14). Belize Citystä lensimme vain noin kymmenen minuutin lennon Belize Cityn edustalla olevalle Caye Caulkerin saarelle. Lennolla oli hauska seurata sekä yksittäisen lentäjän työskentelyä että turkoosin sinisen Karbianmeren sävyjä. Tuossakin pienellä lennolla mentiin osa matkasta autopilotin ohjaamana.

Tropic Airin Cessna 208B Caravan kone 

Lennolla kohti Caye Caulkerin saarta

Caul Caulkerin saari edessä

Caye Caulkerin saari on hyvin pieni, vain noin kahdeksan kilometriä pitkä ja leveimmillään vain noin kilometrin leveä. Vuonna 1961 saari meni keskeltä poikki hurrikaanin iskettyä saarelle ja näin syntyi The Split joka jakaa yhä saaren kahteen osaan. Suurin osa turistien majoituksista ja ravintoloista sekä lentokenttä sijaitsee saaren eteläisellä puolella. Saarella ei ole virallisesti autoja vaan liikenne hoidetaan Lonkka-Volvolla (eli kävellen), polkupyörillä tai Golf-kärryillä. Mekin otimme Golf-kärryn "lentoasemalta" kaupunkiin, noin puolentoista kilometrin matkan kun emme kuumuudessa viitsineet laukkuja kantaa. 

Caul Caulkerin "lentokentällä" oli kaksi "terminaalia" - Tropic Airin ja Maya Airin

Caye Caulkerin katunäkymiä

Majoituimme saaren itärannikon puolella sijaitsevaan Seasides Cabanas nimiseen hotelliin, jossa meillä oli käytössä oma kattoterassi porealtaan ("hot-tube") kera, varsin mukava majoitus sinällään vaikka hotellin aamiainen oli matkan huonoin eli vain kahvia ja teollisia vohveleita. 

Seasides Cabanas hotelli ja meidän kortteeri 

Oma "pooli" huoneiston katolla - ei huono

Seasides Cabanas rantakadulta nähtynä

Teimme kolmen tunnin omatoimisen kierroksen saarella ja pääsimme myös näkemään auringonlaskun Karibianmeren yllä. Ei mitenkään erityinen, mutta The Pelican Sunset  rantabaarista sitä oli kiva katsella samalla kuin joimme mohitot. 

Paikallisten puhuma englanti oli erittäin haasteellista ymmärtää, varsinkin kun kadulla joku paikallinen tuli jotain keskustelemaan. Niin vahva aksentti oli näillä "rasta-hemmoilla" (rastafarit) että piti pari kertaa kysyä että mitä nyt yrität sanoa. Tunnelma oli kyllä hyvinkin rento ja letkeä reggae-musiikin soidessa taustalla. Ilmassa myös leijaili hyvin makea haju...  

The Split eli paikka missä saari oli mennyt poikki vuonna 1961

Varmaankin puolen litran kokoinen mohito

Auringonlasku Caye Caulkerin saarella

Sunnuntai 30.11.2025

Täydellinen lepopäivä - ns. lomaa lomasta päivä tuli tarpeeseen sillä matkaa oltiin jo tehty toista viikkoa ilman rentoja päiviä. Myös yöllä alkanut flunssa ja siihen liittyvä kuume vaati nyt omat veronsa ja tämä olikin kolmas "takaisku" matkalla lentojen peruutuksen (Helsingistä Sal Salvadoriin) ja kameran hajoamisen (Hondurasissa) jälkeen, mutta sain lääkkeillä kuumeen hetkeksi pois jotta jaksoin kävellä hiljalleen saaren ympäri oikeastaan tekemättä mitään pois lukien hidasta ja pitkää lounasta  (Rainbow Grill ravintolassa) ja myöhemmin illallista paikan parhaat arviot saaneessa italialaisessa ravintolassa (Las Palapas Belize restaurant) . Päivän kuumimpana hetkenä sentään ehdin viilentymään huoneiston altaalle hetkeksi, mutta jälkikäteen huono idea flunssassa lillua altaassa. 

Huomenna ilmaista kaljaa..meinasin mennä aamusta jonoon :)

Paikallinen peruslöpö eli perus lager olut

Neljässä kontissa diesel-generaattorit tuottavat merivedestä makeaa vettä

 Värikäs talo - yöllä satoi vettä niin perustukset on märkänä

Lazy Day in Caye Caulker 

Baari Caye Caulkerin saarella - Karibianmeressä

Maanantai 1.12.2025

Aamusta meillä piti olla aikainen klo 7 lento takaisin Belize Cityyn ja sieltä edelleen lento Meksikoon klo 10 jälkeen. Hieman nauratti kun paikallinen "taksikuski" (golf-kärryn kuski) kysyi "lentokentällä" että kumpi terminaalia - Maya vai Tropic Air... no sijaitsevathan nämä kahden eri lentoyhtiön "terminaalit" noin 20 metrin päässä toisistaan.

Valitettavasti jumitimme kuitenkin Caye Caulkerin "lentoasemalla" lähes kahden ja puolen tunnin ajan, koska sääolosuhteet muuttuivat dramaattisesti sade- ja ukkoskuurojen piiskatessa saarta. Pääsimme vihdoin klo 10 aikoihin lentämään Cessnalla takaisin mantereelle ja saimme iloksi todeta että jatkolento Cancuniin odotti meitä koska olimme varanneet kaikki lennon paikat ryhmälle ja näin ollen koneen kannatti odottaa eikä lentää tyhjänä Cancuniin. 

Lento Cancuniin tehtiin samalla Tropic Airin yhtiöllä ja sen pienellä Cessna koneella. Lento kesti lähes puolitoista tuntia ja henkilökunta portilla muistutti että koneessa ei ole sitten wc-tiloja käytössä. Kuumeisena lentäminen oli aika tuskaa emmekä olleet syöneet päivän aikana mitään niin nälkä ja erityisesti jano oli kova kun pääsimme Meksikoon. Melkein tuli "itku-potku-raivarit". Lääkkeillä sain onneksi kuumeen taas asettumaan, mutta kuumeilua jatkui sitten lähes koko loppumatkan kun vietimme Meksikossa vielä kuusi päivää. Seuraavassa jutussa ollaan sitten jo Meksikon kohteissa. 

Belizestä lennolla kohti Meksikoa