Ecuador - Bellavista Cloud Forest

Kolmen viikon Etelä-Amerikan (Panama, Kolumbia, Ecuador) viimeinen kohde oli Bellavista cloud forest eli Bellavistan pilvimetsät. Alue sijaitsee noin parin tunnin (60km) ajomatkan päästä Quitosta luoteeseen noin 2000 metrin korkeudella, eli huomattavasti Quitoa (2800m) alempana. Aluetta kutsutaan pilvimetsäksi siksi että mereltä päin tulevat pilvet kietovat alueen yleensä iltapäivisin pilveen ja alueella myös sataa runsaasti. Meillä kohteena oli alueen keskellä sijaitseva yksityinen Bellavista Cloud Forest Reserve, joka on kooltaan kahdeksan neliökilometriä ja siellä on noin 10km merkittyjä polkuja. Alue on perustettu vasta vuonna 1991 ja nykyään alue on erityisesti kuuluisa linnuista. Nisäkkäistä kenties kuuluisin on Andien karhu eli silmälasikarhu, joskin ne ovat suhteellisen harvinaisia. Tämä karhu tunnetaan myös lasten kirjojen ja elokuvien "Karhuherra Paddington" karhuna. Meidänkin toiveissa oli nähdä karhu edes vilaukselta. 

Bellavista Cloud Forest reserve

Torstai 3.7.2025

Majoituimme seuraavaksi kolmeksi päiväksi ja kahdeksi yöksi Bellavista Cloud Forest Resorttiin ja meitä tultiin hakemaan aamulla klo 6 Quiton hotellista. Resorttiin majoitukseen kuuluu meno-paluukuljetukset Quitoon tai Quiton lentoasemalle, täyshoito (aamiainen, lounas ja illallinen) sekä opastukset (2-4 opastusta per päivä). Ajoimme pari tuntia, ensin tunnin verran oli "päiväntasaajan merkin" kunnes käännyimme pienelle hiekkatielle, jotka pitkin jatkoimme tunnin tai puolitoista vehreässä vuoristomaisemissa kunnes pääsimme resortin pihaan. Heti kun saavuimme pihaan meitä tervehti nuori mies ja hän kertoi olevansa meidän opas seuraavien päivien aikana. Heitimme tavarat majoituksen huoneeseen ja meidät ohjattiin sen jälkeen suoraan aamiaiselle (klo oli noin 8:30) ja sanottiin että tunnin päästä lähdemme ensimmäiselle vaellukselle. Aamiaisen yhteydessä tiedusteltiin mitä halutaan syödä lounaaksi tietyistä vaihtoehdoista. 

Bellavista Cloud Forest Resort

Teimme ensiksi noin kolmen tunnin viidakko vaelluksen polkuja ylös ja alas. Innokas opas kertoili kaikkea mahdollista kasveista ja miten erottaa eri lajin ja suvun kasveja toisistaan. Bongailimme myös lintuja ja onneksi oppaalla oli kaukoputki mukana jonka avulla pääsimme katsomaan lintuja "lähempää". Lintujenkin nimet menivät osittain ohi, mutta onneksi google lens osaa kertoa tekoälyn avulla mikä laji oli missäkin kuvassa. Tiedustelin myös onko Andien karhua mahdollista nähdä mutta sanoivat että eivät ole nähneet niitä muutamaan kuukauteen. 

Viiniköynnöskuoriainen (June beetle)

Luonto on ihmeellinen - kuoresta vuotava neste muuttui "vereksi"

Palasimme hikisinä takaisin resortin alueelle lounaalle klo 13 aikaan, ja seuraava vaellus alkoi klo 15 jälkeen jolloin teimme hieman lyhyemmän parin tunnin kävelyn jälleen viidakossa eri reittiä mitä aamulla. Iltapäivästä pääsimme myös kokemaan kuinka pilvet vyöryivät alueen ympärille muodostaen maagisen tunnelma. Päivän päätteeksi pääsimme vielä "syöttämään" kolibreja (hummingbird) kädestä kun niille tarjoiltiin sokerivettä pienestä astiasta. Illallista tarjoiltiin klo 19 jälkeen ja odotimme että olisimme nähneet illalla vielä harvinaisen puolikarhuihin kuuluvan olingon nimisen nisäkkään (Bassaricyon neblina) joka oltiin vasta vähän aikaa sitten löydetty laji (vuonna 2013).

Pilvimetsää

Kanelipyrstökolibri

Perjantai 4.7.2025

Aamusta oli herätys taas kello 5:30 jolloin vuorossa oli lintujen bongausta pihapiirissä auringonnousun aikaan. Näimme useampia lajeja, mm. tukaaneja, naakkoja (purppura ja sininaakkoja). Näimme myös lemmenhetkiä; kultakuvetukaani pariskunta teki pieniä tukaaneja. Näistä opas oli ihan innoissaan, koska hänkään ei ollut koskaan nähnyt tukaanin pariutumista. 

Turkoosinaakka

Viheltäjätangarat 

Isonokkakipuaja

Punaperätukaani

Toucan barbet (tukaanibarbetti)

Kultakuvetukaanit 

Aamupäivästä teimme taas kolmen tunnin vaelluksen ylös vuoren harjanteelle nähden matkalla tukaaneja. Kun tulimme alas jyrkkää rinnettä ja pysähdyimme ihmettelemään kasvillisuutta opas kysyi yhtäkkiä minulta että pelkäänkö hämähäkkejä. Kenkäni vieressä oli hieman isompi tarantella hämähäkki (goljatlintuhämähäkki, maailman kookkaimpia hämähäkkejä!) noin 20 cm kooltaan. Kuulemma ko. lajin purema ei ole tappava mutta erittäin tuskallinen. 

Golgatlintuhämähäkki

Iltapäivästä lounaan jälkeen olimme huoneessa kunnes yhtäkkiä oveen koputettiin ja opas kertoi innosta hehkuen että alueella oli nähty Andien karhu noin parin sadan metrin päässä. Niinpä ryntäsimme ulos nopeasti ja juoksimme oppaan perässä kunnes näimme sen - Andien karhu, silmälasikarhu. Karhuherra Paddington!!! Karhu oli kiivennyt viidakossa noin 10 metrin korkeuteen lepäilemään ja koska puu oli alhaalla laaksossa näimme karhun suoraan samalla tasolla noin 50 metrin päästä. Oppaan mukaan kyseessä oli noin 3-4 vuotias nuori uroskarhu. Seurasimme karhun lepäilyä ja pälyilyä noin puolen tunnin ajan. Karhuherra Paddington nähty - mission accomplished!  

Andien karhu - Silmälasikarhu - Karhuherra Paddington

Lauantai 5.7.2025

Aamusta oli ollut vielä aikaa tehdä vaellus viidakossa, mutta päätimme viettää sen rennosti resortin pihapiirissä lintuja seuraten. Lähdimme ennen puolta päivää kuljetuksella takaisin Quiton kansainväliselle lentokentälle ja nousimme KLM Asia (!!) lentoyhtiön 14.5 tunnin lennolle Quito - Guayaquil - Amsterdam (Boeing 777-200LR kone. Premium Comform luokka). Kone teki parin tunnin välilaskun Guayaquilin kaupungissa, jossa se tankattiin täyteen. Quitosta lähdettäessä koneeseen ei olisi voinut takana riittävästi kerosiiniä koko matkalle, koska lentokenttä sijaitsee niin korkealla vuoristossa. 

Quiton lentoasemalla, KLM Asia yhtiön Boeing 777-200LR

Sunnuntai 6.7.2025

Laskeuduimme Amsterdamin Schipolin lentokentällä iltapäivästä klo 13 aikoihin ja meillä oli vähän yli tunti aika vaihtaa Helsingin lennolle. Automaattiset passintarkistus automaatit eivät olleet käytössä jotenka jouduimme jonottaa rajavartioiden tarkituspisteelle ja siinä paloi taas aikaa, ja lopun matkaa juoksimme lähtöportille, mutta onneksi kone oli lähes puoli tuntia myöhässä niin ehdimme hieman hengähtää ennen pari tunnin lentoa Helsinkiin johon saavuimme illalla puoli seitsemän aikoihin. Hyppäsimme taksiin ja ajoimme kohtiin. Seuraavan matkan alkuun oli aikaa 48 tuntia, jotenka vuorossa oli varusteiden purkaminen, vaatehuolto sekä uusi pakkaus.

Epilogi

Kolmen viikon matkan Panamaan, Kolumbiaan ja Ecuadoriin oli erittäin onnistunut ja mielenkiintoinen matka. Saimme kokea niin kaupungin sykettä, tropiikin / viidakon kuumuutta, vuoriston viileyttä kuin mielenkiintoista luontoa - kasveja ja eläimiä. Etukäteen erityisesti Bogota ja Medellin kaupunkien vaarallinen maine tuntui hieman "pelottavan", mutta tämä osoittautui turhaksi. Kolumbia on kehittynyt huimasti parempaan suuntaan kuin mitä se oli vielä muutamia vuosikymmeniä sitten. Ecuador osoittautui huomattavasti kehittyneemmäksi maaksi kuin aavistimme sekä siellä koimme myös parhaat luontoelämykset. Panama ja erityisesti Panama city ei puolestaan vakuuttanut tunnelmataan, mutta toimi hyvänä välilaskupaikkana pitkän lennon jälkeen. Panama Citylle pitää antaa vielä uusi mahdollisuus ja tulemme palaamaan kaupunkiin marraskuussa kun suuntaamme sieltä kiertämään Keski-Amerikkaa. 

 

 

Ecuador - Quito

Seuraavat pari päivää vietimme Quitossa, Ecuadorin pääkaupungissa, joka on maailman toiseksi korkeimmalla (2850 metriä) sijaitseva pääkaupunki. Korkeammalla (3650-4100m) on vain Bolivian La Paz, jossa kävin kesällä 2024: La Paz. Quito on kuitenkin ykkösenä pääkaupungeista lähimpänä päiväntasaajaa, Singaporen jääden toiselle sijalle. Cotopaxilta alkaneet flunssan oireet hieman haittasivat päiviä Quitossa ja muutenkin loppu matkaa, mutta särkylääkkeillä kuumeen sai laskettua hetkeksi pois, joskin yskä, kurkkukipu sekä nokan vuotaminen jatkui pari viikkoa Suomeen paluun jälkeen. Onneksi korkeus ei enää aiheuttanut päänsärkyä. 

Quito, Ecuador nähtynä El Panecillon kukkulalta

Tiistai 1.7.2025

Aamiaisen jälkeen lähdimme puolen päivän kierroksella Quitossa käyden ensin katsomassa alumiinista tehtyä Neitsyt Marian (Virgin of El Panecillo) 41 metriä korkeaa patsasta joka kohoaa vanhan kaupungin vieressä olevalla kukkulalla. Kyseessä on myös maailman korkein alumiinista tehty patsas ja se on jopa korkeampi kuin Rion Jeesus patsas. Patsaalta olikin hyvät näkymät Quiton vanhaan kaupunkiin ja läheisille vuorille. Cotopaxi vuorikin olisi hyvällä säällä näkynyt ylhäältä käsin. 

Neitsyt Marian 41 metriä korkea patsas

El Panecillo kukkulalta ajoimme tunnin verran pohjoiseen läpi uuden kaupungin kunnes saavuimme Mitad de Mundo nimiseen paikkaan, jonka kerrottiin sijaitsevan päiväntasaajalla. Tarkistin väitteen vielä navigaattorista eikä se päiväntasaaja nyt ihan siinä ollut mihin iso pytkinti (30 metriä korkea) oltiin rakennettu ja maahan piirretty viiva joka olisi jakanut kohdan pohjoiseen ja eteläiseen pallonpuoliskoon. Oikea tasaaja on oikeasti 240 metriä pohjoiseen merkitystä viivasta, ja kaiketi siellä on myös jonkinlainen merkki. Oli miten oli ihmettelimme tätä aluetta noin tunnin ajan käyden mm. "päiväntasaajan muistomerkin päällä katselemassa maisemia" sekä ihmettelemässä lukuisia turisteille tarkoitettuja kauppoja. Lopulta löysimme panimon jonka Mitad de Mundo nimistä olutta sitten maistelimme. Aikamoinen markkinapaikka, vaikka olikin yllättävän rauhallinen näin aamupäivästä. 

Mitad de Mundo. Keltainen viiva osoittaa "päiväntasaajan". 

Päiväntasaajamonumentti jonka huipulle pääsi hissillä

Päiväntasaajalta ajoimme takaisin Quiton keskustaan ja kävimme ensin ihmettelemässä 1800-luvulla rakennettua uusgoottilaista kirkkoa nimeltään Basilica del Voto Nacional, joka sisältä toi hieman mieleen Notre Damen tai Vituksen katedraalit. Hauskana yksityiskohtana kirkossa on ulkopuolella olevat vesirännien syöksytorvet. Kun ne Euroopassa kirkoissa ovat yleensä ihmisiä tai paholaisia, niin tässä kirkossa ne oltiin korvattu paikallisten eläimien figuureilla. Yhteen torniin olisi myös päässyt kiipeämään.

Alas vanhaan kaupunkiin - taustalla Neitsyt Marian patsas

Lopuksi palaisimme vanhan kaupungin keskustaan ja kävelimme "Church of the Society of Jesus" tai "La Iglesia de la Compania de Jesus de Quito" kirkon eteen jonka julkisivu ei antanut mitään vihjettä mitä sisällä tulisimme näkemään. Kyseessä on 1605-1765 rakennettu barokkityylinen kirkko, jonka koristelut ja erityisesti kultaukset saivat meidän hämmentymään täysin ja "haukkomaan henkeä" että onko tämä nyt ihan oikeasti näin hieno. Sanotaanko että paikka mykisti kauneudellaan meidät täysin. Kirkon koristeluun on käytetty 50 kg aitoa kultaa. Mikäli vaan käyt joskus Quitossa niin älä kulje tämän kirkon ohi vaan käy ihmeessä katsomassa. 

La Iglesia de la Compania de Jesus de Quito kirkon julkisivu

Kirkko sisältä. Kultauksia riittää

Iltapäivän päätteeksi kävimme vielä suklaamuseossa kuuntelemassa suklaan historiasta (tietenkin se on Ecuadorista peräisin!) ja erityisesti maistelemassa erilaisia suklaita. Näitä suklaamuseoita kaupungissa näyttikin olevan useampia ja varmaankin kaikissa on ihan sama ohjelma sisältäen myös maistelut. Ostimme myös suklaata mukaan, mutta se ei koskaan selvinnyt Suomeen asti.

Illalla kävimme vielä syömässä kenties kaupungin parhaimmassa ravintolassa, ainakin sijainnin osalta, Plaza Grandella arkkipiispan palatsin toisessa kerroksessa sijaitsevassa La Vid nimisessä ravintolassa, joissa söimme kolmen ruokalajin illallisen. Alkukeittona perinteinen oli peruna-juustokeitto (locro de papas) jossa oli lisäksi avokadoa sekä lämmittävää chiliä, pääruokana entrecote-pihvit ja jälkiruokana erilaisia sorbetteja. Ruokajuomana sopi hyvin argentiinalainen Mendozan alueen Cabernet Sauvignon-rypäleestä tehty punaviini. Chilin ja viinin avulla flunssakin tuntui hieman helpottavan. Keitto itsessään oli jo niin iso ja täyttävä että sillä olisi hyvinkin pärjännyt. 

Alkukeitto: Locro de papas - peruna-juusto keitto

Pääruoka: Entrecote - 250 g (medium), perunat ja pippurikastike

Jälkiruoka: Sorbettia 

Keskiviikko 2.7.2025

Viimeinen päivä Quitossa oli taas "lomaa lomasta" eli vapaapäivä ilman mitään ohjelmaa. Kävelimme vanhan kaupungin kaduilla edes-takaisin, ihmettelimme San Francisco aukiolla elämää sekä kävimme parissa kahvilassa. Eli ei mitään ihmeellistä. Illallista kävimme taas syömässä jos kolmannen kerran samassa rakennuksessa kuin aiemmin, mutta nyt menimme Cafe Plaza Grandeen puoli kuuden aikaan illasta ja ihmettelimme välillä outoa menoa: jos tilaisi jonkinlaisen jälkiruuan (jäätelöä) niin valot menivät pois salista ja inkvisiittorin pukuun pukeutunut henkilö toi jälkkärin pöytään dramaattisen musiikin ja kirkon kellojen soidessa taustalla. No emme tilanteet sitä kun olimme jo nähneet kolmasti tuon "show" ruokailun aikana. 

Samainen "kultainen kirkko" nähtynä San Francisco aukiolta käsin

Iguana IPA ja Red Llama Ale

Camino del Sol Breweryn oluissa esiintyvät hahmot

Seuraavana päivänä meillä olikin aikainen herätys koska lähdimme klo 6 aikaan aamulla kohti matkan viimeistä kohdetta - Bellavista cloud forestia eli Bellavistan pilvimetsiä. johon oli noin kahden tunnin ajomatka Quitosta. 

Hotelli jossa majoituimme sekä Quiton katedraalin valaistut tornit

 

Ecuador - Cotopaxi ja Quilotoa

Kolumbiasta matka jatkui Ecuadoriin, josta tuli sadas UN maa jossa olen vieraillut (100/193) mutta koska lasken maita ns. 197 listauksen mukaan niin maasta tuli 104. maa jossa olen vieraillut (104/197). Ecuadorissa vietin aikaa viikon, tarkkaan ottaen kahdeksan päivää ja seitsemän yötä. Ecuadorin osuus jakaantui kolmeen osaan. Ensin olimme pari päivää Cotopaxin kansallispuistossa, sitten kolme päivää maan pääkaupungissa Quitossa ja loput pari-kolme päivää olimme Bellavistan pilvimetsä (Cloud forest) alueella. Ecuadoriin liittyy olennaisena osana Galapagos saaret, mutta niillä emme käyneet koska se olisi vaatinut lisää päiviä ja lisännyt (jossain määrin..) kustannuksia. 

Cotopaxi tulivuori, Ecuador

Lauantai 28.6.2025

Aamusta suuntasimme Bogotan kansainväliselle lentoasemalle ja toisin kuin Cartagenassa tässä immigration hoitui täysin sähköisesti automaateilla. Lensimme puolen päivän aikaa Avianca Ecuador lentoyhtiön Airbus A320 koneella vähän päälle puolentoista tunnin turbulenttisen lennot Quiton kansainväliselle lentoasemalle, joka sijaitsee noin neljänkymmenen kilometrin päässä Quitosta alhaalla 2400 metrin korkeudella kun taas Quito sijaitsee 2850 metrin korkeudessa. Jos Bogotassa immigration sujui nopeasti niin Quitossa se kesti noin kolme tuntia. Samanaikaisesti laskeutui muutama (noin neljä koneellista) lento kentälle, ja hetkessä pieni aula oli täynnä väkeä. Ulkomaalaisille oli varattu kaksi pistettä missä jokainen henkilö yksitellen haastateltiin, syötettiin tiedot koneelle ja leimattiin passi (katsoin aikaa että se kesti noin kolme tai neljä minuuttia per henkilö) ja samat pisteet toimivat myös "ohituskaistana" pyörätuolissa kulkeville ja lentohenkiökunnalle. Emme olleet koskaan joutuneet jonottamaan näin pitkään ja edeltävä pisin jonotus taisi olla Tadjikistanissa jossa olimme pari tuntia jonossa. Moni jonottaja alkoi hermostumaan tilanteesta eivät henkilökunta tehnyt muuta kuin levitellyt käsiään. Lisää henkilöitä tarkistukseen saatiin myöhemmin kun lähtevien puolelta tuli väkeä tarkistamaan passeja. 

Pääsimme lopulta passien tarkistukseen ja tullin jälkeen etsimään kuljettajaa, joka onneksi oli vielä paikalla vaikka hänkin oli jo aikeissa lähteä pois kun kuvitteli meidän myöhästyneen lennolta. Valitettavasti kummallakaan ei ollut toistensa numeroita niin olisi voinut ilmoittaa että olemme tulossa mutta jonossa edelleen. Quiton lentoasemalta suuntasimme puolentoista tunnin (60km) päähän lähelle Cotopaxin kansallispuistoa noin 3600 metrin korkeuteen Chilcabamba lodge nimiseen pieneen majataloon. Pääsimme juuri perille kun aurinko laski ja pimeys tuli. Söimme illallista pitkän (jonotus) päivän jälkeen kamina lämmittäessä majatalon lounge aluetta. Onneksi huoneissakin oli kamina tuomassa lämpöä, sillä yöllä lämpötila laski lähemmäs nollaa astetta. 

Chilcabamba lodge majoitus

Chilcabamba lounge

Sunnuntai 29.6.2025 

Aamulla suuntasimme itse Cotopaxi kansallispuiston alueelle. Cotopaxi on kenties Ecuadorin tai jopa Etelä-Amerikan kuuluisin aktiivinen tulivuori kohoten lähes kuuden kilometrin korkeuteen (5911 metriä) eli se kohoaa ympäröivää maastoa huomattavasti korkeammalle ja näkyykin hyvällä säällä huomattavan kauas. Viimeksi tulivuori on purkautunut vuonna 2015 ja aamulla hyvällä säällä näkyikin muutama savu nousevan vuoren huipulta. 

Näkymä majoituksesta kohti Cotopaxia

Emme kuitenkaan lähteneet huiputtamaan tulivuorta koska se oli vaatinut muutamia päiviä ja toki luvat, vaan suuntasimme tulivuoren juurella sijaitsevalle pienelle järvelle (Limpiopungo lake) ja kävelimme sen ympäri tunnin ajan. Kyseessä oli noin 3.5 km kierros, mutta kun olimme jo 3800 metrin korkeudessa niin siinä piti edetä rauhallisesti. Edeltävänä yönä oli jo ollut pientä päänsärkyä korkeudesta johtuen, ja jonkilaisen flunssan oli saanut myös itselleni. Ihmettelimme Andien kasvillisuutta ja näimme paljon villi hevosia (no espanjalaiset ne sinne oli 1500 luvulla tuonut...), muutamia peuroja sekä linnuista kenties upeimman - Andienkondorin lentävän korkealla. Kävimme myös läheisellä kansallispuiston museossa, jossa kerrottiin alueen historiasta ja luonnosta. Palasimme iltapäivällä takaisin majoitukseen ja vietimme loppupäivän majoituksen pihapiirissä ja majoituksen loungessa. 

Limpiopungo järvi

Kukkien väriloistoa

Sammal oli hyvin karkeaa 

Maanantai 30.6.2025

Aikaisin aamusta jätimme Cotopaxin taakse ja suuntasimme 150 kilometrin ajomatkan ja kolmen tunnin päähän lounaaseen Quilotoa, vuonna 1280 räjähtäneet tulivuoren kalderan reunalle (leveys kolme kilometriä ja syvyys 250 metriä) ja jonka kalderassa on nykyään järvi joka loisti auringossa eri sinisen ja vihreän sävyjä. Kalderan kiertäminen olisi vaatinut 3-5 tuntia, joten päädyimme kävelemään puoleen väliin kalderan reunaa alas järvelle ja sieltä ylös. Korkeuden ollessa noin 4km niin alas käveli helposti mutta ylöspäin se otti hieman enemmän aikaa. Vietimme alueella noin tunnin jonka jälkeen ajoimme takaisin osittain samaa reittiä kohti Quitoa, jonne matkaa oli noin 170km ja saavuimme Quitoon kolme tuntia myöhemmin.

Laama alkoi irvistelemään 

Quilotoa kraaterijärvi

Zumbahua kylä lähellä Quilotoa 

Quitossa majoituimme sen vanhaan kaupunkiin aivan vanhan kaupungin keskustaan lähelle Plaza Grandea eli keskusaukiota Hotel Patio Andaluz nimiseen historialliseen hotelliin. Kävimme illallisella Palacio Arzobispal (arkkipiispan vanha palatsi) kompleksin sisällä olevassa Hasta La Vuelta Senor nimisessä ravintolassa. Ravintoloita on useita kolmessa eri kerroksessa. Illallisen jälkeen kävelimme historiallisessa keskustassa hieman kunnes flunssan oireet pakottivat takaisin hotelliin lepäilemään sillä seuraavana päivänä olisi tiedossa kokopäivän retki Quitossa ja sen ympäristössä.

Hotel Patio Andaluz, Quito, Ecuador

Palacio Arzobispalin ravintolakompleksia

Ensimmäisen kolmen päivän jälkeen totesimme Ecuadorin erittäin mielenkiintoiseksi maaksi, mutta emme vielä tienneet mitä kaikkea lopulta tulisimme matkan aikana näkemään. Niistä seuraavissa jutuissa enemmän.