Montenegro - Podgorica

"Mikä on Montenegron pääkaupunki?" voisi hyvinkin olla tietokilpailukysymys koska väittäisin että kovin moni sitä tiedä tai muista saati sitten samaisen kaupungin aiempaa nimeä. Montenegron pääkaupunki on myös nimetty maailman tylsimmäksi pääkaupungiksi. No oli miten oli siellähän oli sitten käytävä kun siitä niin monessa paikassa moitittiin harmaaksi betonibrutalisimin helmeksi. Montenegron pääkaupunki on siis nimeltään Podgorica ja se tunnettiin aiemmin nimellä Titograd entisen Jugoslavian johtajan Josip Titon mukaan nimettynä aivan kuten aiemmat Neuvostoliiton suuret kaupungit Leningrad ja Stalingrad.

Podgorica - Millenium Bridge ja Moraca joki

Keskiviikko 2.10.2024

Lähdimme aamulla klo 9 jälkeen ajamaan Zabljakista (Durmitor) kohti Podgoricaan suorinta reittiä pitkin joka suuntautui aluksi Niksicin johon oli matkaa noin 75km. Matka olikin lähes yhtämittaista alamäkeä muutamien vuoristojen ylityksien lisäksi. Jatkoimme vielä muutamia kilometrejä Niksicin jälkeen kunnes ajoimme kohti Ostrogin ortodoksista luostaria joka sijaitsee korkealla vuoren "seinämällä". Päätieltä sinne on matkaa vajaa 10km, mutta kapean tien ajaminen ylös vuoren rinnettä kannatti ottaa varovaisesti. 

Ostrog monastry - luostarikirkko vuoren seinämässä

Ostrogin luostari on rakennettu 1600-luvulla vuoren seinämään ja siellä vierailee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä lähinnä Balkanin alueelta osa tehden paikkaan jopa pyhinvaellusmatkan siihen kuuluvine rituaaleineen (kontaten perille, yöpyen luostarin alueella jne). Luostari jakautuu kahteen osaa: ala- ja yläluostariin, ja me kävimme vain yläluostarissa joka on tämä kuuluisampi kallion seinämään tehty luostari johon pääsee tutustumaan ilman pääsymaksua. Luostarissa on muutamia "kammioita", joissa oli nähtävillä reliikkejä ja papit olivat paikalla siunaamassa ihmisiä. Kallion seiniin oli tehty upeita kristillisiä maalauksia ja mosaiakkitöitä. Jälkeenpäin pitää todeta että paikka on hyvin pelkistetty, ainoastaan näkymät ylhäältä laaksoon olivat hienot. 

Näkymät Ostrogista laaksoon

Luostarista jatkoimme vielä tunnin ajan ajoa Podgorica keskustaan, jossa liikenne varsinkin uuden kaupungin puolella risteyksissä oli hieman hämmentävä kokemus kunnes muisti että Balkanilla ollaan ja välttämättä liikennesääntöjen noudattaminen ei ole samaa mitä Suomessa. Liikenneympyrässä mm. eräs taksi meinasi ajaa kylkee ja torvethan siinä alkoivat soimaan ja kädet heiluivat molemmilla. 

Podgoricassa majoituimme Millenium sillan ja Moraca joen oikealla puolella (itäpuoli) olevassa uudessa Hotel 1920 nimisessä hotellissa (115€, pysäköinti suoraan hotellin edessä maksoi vielä 20€). Hotellin välittömässä läheisyydessä sijaitsi Podgrorican ravintolakadut (mm. Bokeska) sekä itsenäisyyden aukio (Trg Rebublike) jonka ympärillä oli betonisia rakennuksia. Ravintoloita oli kuitenkin yllättävän paljon ja myöhäiseen lounasaikaa ihmisiä paljon ravintoloissa ja niinpä päätimme syödä lounaan Sicilija nimisessä ravintolassa Itsenäisyydenaukion reunalla. 

Vladimir Vysotskyn muistomerkki - NL kuuluisa runoilija ja trubaduuri.

Iltapäivästä kävelimme upean Moraca joen ylittäviä siltoja pitkin ja Njesosevin puisto oli mukava vihreä keidas keskellä betonirakennuksia. Joen rannalla sijaitse myös Neuvostoliittolaisen Vladimir Vysotskyn muistomerkki, joka oli aikoinaan kuuluisa runoilija ja trubaduuri. Hänen tunnetuin teos meille suomalaisille on kaiketi suomeksi käännetty "Ystävän Laulu" niminen mahtava ja koskettava kappale, jonka suomalaiset sanat on tehnyt Juha Vainio, jonka toinen säkeistö on kenties minulle kaikkien henkilökohtaisin. Lähes kolmekymmentä vuotta sitten lähdin Kevon kansallispuistoon vaeltamaan silloisen tyttöystävän kanssa. Hän seurasi minua tunturiin ja sittemmin lukuisiin paikkoihin ja maihin maailmassa. 

"Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän

Anna tunturin selvittää kuka viereesi jää

Kun on kaukana kaikki muu

Ja kun päättyvät pitkospuut

Kuka rinnallas ruikuttaa, takaisin mennä saa "

Njesovesin puistoista laskeuduimme alas Ribnica sivujoen ylittävälle kivisillalle, joka on myös kaupungin vanhin silta ja sen takana kohosi entisen linnoituksen rauniot ja muslimien aiemmin asuttama alue - Podgrorican vanhakaupunki, josta löytyi myös muutamia moskelijoita (mm. Osman Aghanin moskeija kuva alla) ja kapeita katuja vastakohtana uuden Podgrorican leveille bulevardeille. Trg Vojvoden aukiolla oli nähtävillä myös Sahat Kulan upea kellotorni, joka aiemmin toimi kaupungin päätorina. 

Podgorican vanhin silta ja Ribnica joki 

Moraca joki

Sahat Kula 

Pogdorica näyttäytyi aluksi harmaana ankeana betonilähiönä, mutta vanhankaupungin alueet ja Moraca joen varsi oli varsin mukavaa aluetta kävellä syksyisessä auringonpaisteessa. Podrorica tunnetaan myös Montenegron kuuminpana paikkana, jolloin kesäisin lämpötila huitelee 40 asteessa. Lämpötilasta johtuen tämä alue Montenegrosta soveltuu hyvin myös viiniviljelyyn ja kaupungin ympärillä erityisesti kohti Albaniaan on paljon viinitiloja. Vrac rypäleestä tehty punaviini onkin erinomaista. 

Osmanagic Mosque - moskeilija Podgrorican vanhassa kaupungissa 

Illalla kävimme vielä syömässä Lupo di Mare nimisessä italialaista ruokaa tarjoilevassa kala- ja äyriäisravintolassa. Illalla ihmiset myös kerääntyivät sankoin joukoin Trg Republike aukiolle ja sen lähikaduille. Baarit ja ravintolat olivat myös arki-iltaisin täynnä elämää. 

Torstai 3.10.2024

Aamusta jatkoimme matkaa vesisateessa kohti Podgorican "nimekkäintä" nähtävyyttä: Niagaran putouksille (Nijagara Waterfall) noin 10km päähän kaupungin keskusta. Kyseessä ei ollut niin iso putous kuin USA ja Kanadan rajalla sijaitseva Niagara, vaan muutamia metrejä korkea useampi vesiputous Cemi joen varrella. Paikalla sijaitse myös todella iso ravintola, jotenka varmaankin kesäisin ja aurinkoisella ilmalla voisi kuvitella paikan olevan erittäin suosittu.

Niagaran putoukset - Nijagara Waterfalls

Niagara ja Cemi jokeen laskevia puroja

Niagaralta jatkoimme matkaa kohti Adrianmeren rannikkoa vesisateessa ylittäen mm. Skutarijärven kannasta pitkin. Skutarijärvi onkin lähes meri Balkanilla jakautuen Montenegron ja Albanian välille. Mikäli sää olisi ollut parempi niin olisimme käyneet "risteilemässä" Skutarijärvellä, mutta nyt vesisateessa sinne ei tehnyt mieli. Kun pääsimme Adrianmeren rannalle sää kirkastui puolipilviseksi ja päätimme jatkaa matkaa kohti Montenegron eteläosaa. Montenegron matkan viimeisessä jutussa kerron vielä tarkemmin kohteista joissa kävimme matkan kahtena viimeisenä päivänä Adrianmeren rannalla. 

--

Oliko Podgorica sinulle tuttu ja oletko käynyt paikassa mistä ei löydy mitään "hyvää sanottavaa" mutta kuitenkin koit paikan kiinnostavana? 

Montenegro - Durmitor ja Zabljak

Seuraava kohde Montenegron matkalla oli vuoristoinen ja maan kuuluisin kansallispuiston alue Durmitor joka sijaitsee Montenegron luoteiskulmassa lähellä Bosnia, Serbian ja Kosovon rajaa. Alueen on korkeita vuoria, joista korkein Bobotov kohoaa jopa 2522 metrin korkeuteen sekä maailman toiseksi syvin kanjoni, Taran kanjoni, johon Tara joki on syönyt lähes 1300 metrin korkeuseron. Nämä alueet olivat selvästi myös nähtävissä lentokoneesta kun lensimme Tivatiin.

Durmitorin kansallispuiston aluetta

Maanantai 30.9.2024

Lähdimme aikaisin aamusta matkaan kattavan Hotel Yugoslavian tarjoaman aamiaisen jälkeen kohti pohjoista. Lämpötila oli muutaman asteen nollan yläpuolella mutta onneksi aiempi ennuste lumisateesta oli väistynyt ja luvassa oli noin 10 asteen lämpötila ja aurinkoa. Suuntasimme tietä E762 kohti Pluzinen kaupunkia, joka sijaitsee ison tekojärven rannalla, Piva järven rannalla, josta lähdimme ajamaa kuuluisaa R-16 tietä (entinen R-14) ylös Durmitorin kansallispuistoon ja kohti Zabljakin kaupunkia, joka on Durmitorin pääkohde josta löytyy eniten majoitusta ja ravintoloita turistien tarpeisiin. 

Piva järvi nähtynä R-16 tieltä

Tie R-16 nousi aluksi jyrkästi vuoren seinämään pitkin useiden pienten pimeiden tunneleiden läpi, joissa oikeasti mahtui vain yksi auto kerrallaan ajamaan. Muutenkin R-16 on hyvin kapea, mutta yllätys oli suuri kun Trsan kylän jälkeen oli edessä täysin uusi asfaltoitu tie. Matkaa Pluzinen ja Zabljakin välillä on 45km, mutta aikaa matkaan on syytä varata vähintään pari kolme tuntia pysähdyksineen. Maisemat reitillä olivat upea ja varsinkin saavuttaessa Bobotovin alueelle jossa pilvet vyöryivät yli vuorten kohti laaksoa. Alueelta löytyy myös patikointireittejä ja varsinkin korkeimman solan kohdalla (nousee noin 2km korkeuteen) oli paljon autoja pysäköity kun ihmiset olivat lähteneet vaeltamaan muutaman Bobotovin huipulle. Saimme nauttia tyhjästä tiestä ja aurinkoisesta säästä, ja vasta tuon ns. satulan (Saddle) jälkeen alkoi olemaan enemmän liikennettä. 

Ajoimme vuoristotien jälkeen Zabljakin ohi ja kävimme katsomassa Taran kanjonia ja sen ylittävää isoa siltaa. Siellä olisi ollut mahdollisuus ziplineen tai joella melomiseen, mutta päädyimme vain kävelemään korkealla sillalla (pituus 365m, korkeus 172m) ja katselemassa sen alla virtaavaa kirkkaan sinistä Tara jokea jonka jälkeen palasimme takaisin Zabljakin kylään ja majoitumme pienessä Guesthouse Durmitor Paradise nimisessä B&B majoituksessa (170€/2 yötä). Paikan emäntä oli erittäin ystävällinen ja puhelias. Pienet yksityisten pitämät B&B majoitukset ovat mielestämme parhaita majoituspaikkoja joissa saa kenties parhaiten kontaktia paikallisiin ja vastaanotto on yleensä hyvin erilaista kuin isoissa hotelleissa. 

Durdevica Tara Bridge

Tara joki

Zalbjakin kylästä löytyy paljon majoitusta ja ravintoloita ja mekin kävimme myöhäisellä lounaalla Restaurant Oro ravintolassa syömässä "Durmitorin lammasta ja gulassia".  Palvelu hyvää ja ruoka erinomaista.  Loppuiltapäivän istuimme majoituksen puutarhassa nauttien auringoista ja kirpeästä syksyisestä säästä ennen auringonlaskua. 

Tiistai 1.10.2024

Heräsimme aamulla ja huomasimme ulkona oli -3 astetta pakkasta - auton lasit jäässä ja nurmikot ja pensaat jäässä. Kattavan aamiaisen jälkeen lähdimme käymään kävellen läheisellä Crno jezero:lla eli mustalla järvellä, joka on alueen läheisin ja suosituin kohde. Kyseinen alue koostuu kahdesta ns. jäätikkö järvestä jotka sijaitsevat 1416 metrin korkeudella noin kolmen kilometrin päässä Zabljakista. Alueelle pitää maksaa 10 euron pääsymaksu portilla, josta on noin puolen kilometrin matka järven rantaan. 

Kohti Crno jezeroa eli Mustajärveä

Kiersimme järvet myötäpäivään 3.5 kilometrin pituista polkua pitkin. Osassa polkua oli merkit "Dangerous Path!" mutta kyse oli vain pienen kallioleikkauksen yli kulkevasta polusta johon oli laitettu myös köyttä tukemaan muutaman askeleen nousuja ja laskuja. Saimme kävellä rauhassa järven ympäri puolentoista tunnin ajan. Suurin osa turisteista jää vain asfalttitien päähän järven rannalle, eikä nähtävästi lähde kiertämään järveä. Suosittelen kiertämään järven sillä ympärillä kohoaa upeita vuoria ja vesi järvessä on todella kirkasta ja turkoosin väristä. Kierroksen jälkeen nautimme oluet järven rannalla sijaitsevassa ravintolassa, jossa palvelu hieman tökki ja oli hidasta joten päädyimme olemaan syömättä siinä ja sen sijaan kävelimme takaisin Zabljakin kylään ja kävimme syömässä Konoba Luna nimisessä ravintolassa pitkän kaavan mukaisen lounaan, joka maistuikin 10km kävelylenkin jälkeen. Konoba Lunassa palvelu oli hyvää ja hinnat edulliset (alku salaatit, paistetut paprikat, Wienin leikkeet ja oluet kahdelta hengeltä yhteensä 28 euroa). 

Crno jezero - Black lake - Mustajärvi 

"Vaarallinen polku" - Dangerous Path! 

Kahden järven välinen kannas

"Vaikein" osuus polulla

Ruskan sävyjä lehtipuissa

Durmitorin alueella olisi voinut viettää useamman päivänkin ja tehdä tosiaan vaelluksia vuorilla tai meloa Tara-joella. Talvella alueelta löytyy laskettelukeskuksia (Savin Kuk) mutta me päädyimme viettämään alueella vain pari päivää. Seuraavaksi matkustimme Montenegron pääkaupunkiin Podgoricaan yhdeksi yöksi ennen paluuta Adrianmeren rannikolle. 

Onko Durmitorin kansallipuiston alue sinulle tuttu? 

 

 

Montenegro - Kotor ja Niksic

Syys-lokakuun vaihteessa tein viikon matkan Montenegroon. Tämä oli toinen matka Montenegroon, olin käynyt siellä aiemmin kesällä 2011 käyden vain Kotorissa päiväreissulla.  Nyt tarkoituksena oli tarkemmin tutustua tähän pieneen Balkanilla sijaitsevaan vuoristoiseen maahan omatoimisesti vuokra-autolla kiertäen viikon ajan. Matkareitti oli seuraava: Tivat - Kotor - Trebinje (BiH) - Niksic - Zabljak (Durmitor) - Podgorica - Sveti Stefan - Tivat. Yleisesti voidaan todeta että ajoin matkalla vajaan 800km ja tiet olivat kauttaaltaan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin Suomessa, jopa legendaarinen R-16 tie oli juuri saanut uuden asfaltin. Majoitukset olivat hotelleissa tai majataloissa.  Tässä osassa kerron Kotorista ja Nikcista sekä matkasta BiH puolelle Trebinjeen.

Kotorin lahti. Kotorin vanha kaupunki kuvan keskellä alhaalla

Lauantai 28.9.2024

Lensimme aikaisin lauantaiaamuna Helsingistä Tivatiin Norwegian suoralla lennolla (300€/hlö/meno-paluu Lowfare+ liput) ja kävimme hakemassa Europcarilta vuokra-auton viikoksi (335€), autona aivan uusi Audi A3 Sportback 150hp TDI. Suuntasimme ensin ylös Kotorin lahden ympärillä kohoaville vuorille kohti Njegosin mauseleumia, joka sijaitsee Lovcen vuorella lähes 1750 metrin korkeudessa. Matka sinne on lyhyt, vain vajaa 40 kilometriä suuntaansa, mutta tie on hyvin kapea, mutkainen ja jossain määrin ruuhkainen. Varsinkin alkumatkan lähes 30 tiukkaa vuorenrinteellä olevaa mutkaa tekivät ajosta hauskan kun muuta liikennettä ei ollut menomatkalla. 

Näkymät Njegosin mauseliumilta

Njegosiin on haudattu Petar II Petrovic-Njegos joka hallitsi maata 1800-luvun alussa, mutta itse hauta on valmistunut vasta vuonna 1974. Sisäänkäynniltä (pääsymaksu 8€ henkilö sekä tiemaksu paikkaan 6€) ylös haudalle johtaa 461 askelmaa joista suurin osa kuljetaan vuoren sisään louhitussa tunnelissa. Haudalta oli upea näkymät ympäristöön ja Kotorin lahdelle, varsinkin haudan takaa lähtevällä pienellä polulla. Kannattaa myös käydä katsomassa itse hautaa, joka on hyvin koruton alakerrassa sijaitsevassa huoneessa. Ajoimme ylös Lovcen vuorelle tunnissa, mutta paluumatka alas Kotoriin kesti kaksi tuntia, koska ruuhka oli välillä aikamoinen ja jouduimme välillä peruuttamaan mutkissa ylämäkeen jotta bussit ja muu liikenne pääsi ohi. Välillä liikenne seisoi toistakymmentä minuuttia kun turistit ajoivat matkailuautoillaan kapeaa tietä eikä mikään liikkunut. En suosittele ajamaan reittiä leveällä autolla jos ei omaa hyvää auton hallintaa ja erityisesti taaksepäin peruuttamista.  

Njegosin mauseleum

Ajoimme Kotorissa auton parkkiin kalliille pysäköintialueelle (vuorokausi maksoi lähes 16 euroa) ja majoituimme Kotorin vanhassa kaupungissa sijaitsevaan upeaan Astoria Boutique hotelliin (162€). Kotor taitaa olla Montenegron eniten turisteja vetävä kohde Budvan lisäksi ja se näkyi tälläkin kertaa ruuhkina kaupungin kapeilla kujilla vaikka tällä kertaa isoja risteilyaluksia ei ollut Kotorin satamassa. Kävimme syömässä erinomaisen lounaan Konoba Roma nimisessä ravintolassa: mustaa risottoa (mustekalan musteella värjättyä) ja merellistä pastaa. Loppuiltapäivän ja illan kiertelimme kaupungilla lähes jokaisella sen kadulla ja kujalla. Aurinko lämmitti mukavasti ja lämpötila oli jopa 28 astetta. Illallisella kävimme toisessa ravintolassa: Restaurant Cesaricassa jossa söimme mm. paistettua kalmaria ja juomaksi valikoitui kuuluisaa Vranac rypäleistä tehtyä punaviiniä. Viinin värin on lähes mustaa. Illallisen jälkeen taivaalle alkoi kertymään pilviä ja hetkeä myöhemmin alkoi sataa rankasti jotenka oli aika palata hotelliin. 

Kotorin vanhan kaupungin rakennuksia

Sunnuntai 29.9.2024

Aamiainen hotellissa oli erinomainen. A-la-carte tyylinen, eli listalta pystyi valitsemaan kaksi lämmintä ateriaa (esim. Eggs Benedict ja pannukakut) juomineen sisältäen leivät. Muissakin majoituksissa aamiainen valittiin listalta, joka on mielestäni huomattavasti parempi kuin buffet-tyyliset aamiaiset. 

Lähdimme aamusta ajamaan kohti Niksicin kaupunkia kiertäen ensin pitkän matkan Kotorin lahtea kohti Kroatian rajaa kunnes tie nousi ylös ylängölle läpi useiden tunneleiden. Ennen Niksiciä ajoimme kuitenkin rajan ylös Bosnia Hertsegovinan (BiH) puolelle itäisellä Sprskan alueella sijaitsevaan Trebinjen kaupunkiin. Olin aiemmin vuonna 2011 käynyt läntisen Sprskan alueella Banja Lukassa. Rajan ylitys meni nopeasti mutta vuokra-autolle oli pitänyt ostaa (65€) vuokraamosta erillinen lupa ylittää maarajoja. 

Vuokra-autona Audi A3 Sportback TDI

Trebinjen kaupunki sijaitsee BiH serbitasavallan puolella, Trebisnaja joen varrella. Kävimme tutustumassa pieneen ja hiljaiseen kaupunkiin ja erityisesti sen vanhaan kaupunkiin muutaman tunnin ajan. Vanha kaupunki sijaitsi muurien sisällä joen varressa ja on kooltaan hyvin pieni, vain muutama sata metriä kanttiinsa. Kaupungista löytyi vielä pari moskeiljaa minariitteineen. Kahvittelun jälkeen kävimme myös katsomassa vanhaa kivisiltaa, Arslanagic Bridge, joka on rakennettu 1650-1690, mutta jonka nimi muutettiin Bosnian sodan jälkeen serbeille mieluisammaksi: Perovic Bridge. Siltaan liittyi myös mielenkiintoinen yksityiskohta: vuonna 1965 siltaa siirrettiin viisi kilometriä alajuoksuun kuuden vuoden ajan kun Jugoslavia ratkesi vesivoimalaa lähelle Trebinjeä ja sittemmin silta siirrettiin takaisin alkuperäiseen paikkaan 1990-luvulla. 

Trebinjen vanha kaupunki sijaitsee joen varressa

Moskeija ja sen minareetti

Arslanagic Bridge - 1650 luvulta

Trebinjestä ajoimme takaisin samaa tietä Montenegron rajalle ja edelleen Niksicin kaupunkiin, joka on Montenegron toiseksi suurin kaupunki pääkaupungin Podgorican jälkeen. Kovin isosta kaupungista ei kuitenkaan puhuta, asukkaita on noin 75000. Majoituimme nostalgiaa henkivässä Hotel Yugoslavia nimiseen hotelliin (75€) jossa oli vain 12 huonetta ja kaikki sisustus oli kuin 60-70 luvulle jäänyttä. 

Matkalla Niksiciin pysähdyimme nauttimaan maisemista ja "maisemista".

Hotel Yugoslavia, Niksic, Montenegro

Kävelimme kaupungin keskustaan isolle Trg Sloboden aukiolle, jossa kävimme istumassa syksyissä säässä Propaganda baarin terassilla oluella. Kiersimme hyvinkin hiljaista kaupunkia muutaman tunnin ajan ja totesimme että ketään muita turisteja emme nähneet eli harva turisti kaupunkiin eksyy ja nekin jotka suuntaavat vuoristoon ohittavat kaupungin. Sijainti näkyi myös hintatasossa verrattuna Kotoriin.  Ruoka, juoma ja majoitukset olivat vähintään puolet halvempia kuin Kotorissa - esim. olut 2 euroa, kun Kotorissa olut maksoi 4-5 euroa.  

Niksic Trg Slobode. Vihreän talon edustalla Propaganda bar

Niksic, Bunny ja Bippi

Moni ravintola oli myös sunnuntaina kiinni, ja niinpä päädyimme syömään illallista hotelliin, jossa "ruokaravintola" sijaitsi hotellin kellarikerroksessa siten, että katon rajassa oli pienet ikkunat joista tuli valoa ja vaikka tilan piti olla savuton tuli jostain vieno tupakan käry tuomaan tunnelmaan sopivaa tuoksua. Tarjoilu oli aluksi hyvin jäykkää kenties hotellin henkeen sopivaa, mutta ruoka olikin erinomaista: älyttömän isot wiener-leikkeet salaatilla ja parit oluet yhteensä vajaa 30 euroa kahdelta hengeltä. Illalla ilman alkoi viilenemään huomattavasti laskien huomattavasti alle 10 asteen. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti pohjoista ja Durmitorin kansallispuistoa jossa vietimme pari seuraavaa päivää. 

Matkailun sadonkorjuu 2024 ja tulevia matkoja

Vuorossa on taas perinteinen matkailun sadonkorjuu vuodelle 2024 eli katsaus tämän vuoden tehtyihin matkoihin sekä tulevia matkoja.  Koronan aiheuttama pandemia-paniikki on jo takanapäin ja matkustaminen on ollut jo normaalia viimeiset pari vuotta. Tänä vuonna meidän piti ottaa puolen vuoden irtiotto työelämästä sekä vuorotteluvapaan että palkattoman vapaan muodossa, mutta työnantajien saamattomuus ja asioiden eteenpäin viemättömyys johti siihen että heitimme vuorotteluvapaan mahdollisuuden romukoppaan. Muutoin olisimme tällä hetkellä kenties jossain päin Etelä-Amerikkaa. Seuraavaksi kuitenkin vuoden 2024 jo tehtyihin matkoihin ja linkit niistä kertoviin juttuihin. 

Sadonkorjuu kotipihalla - chilit kypsyivät kesän lämmössä

Sri Lanka

Sri Lankaan matkustimme perinteiseen talviloma-ajankohtana tammikuun kolmannella ja neljännellä viikolla. Lennot Sri Lankaan oli jo varattu toukokuussa 2023 kun Pakistanin matkan toteuttamisen aikataulut viisumien suhteen olivat epäselvät. Sri Lankassa kiersimme kuljettaja-oppaan kanssa yli kaksi viikkoa. Pidin todella paljon maasta vaikka ennakkoon oli kuvitellut sen olevan jotain Intian kaltaista kaaosta. Olin väärässä. Voisin hyvinkin matkustaa maahan uudestaan.  

• Negombo
  
• Sigiriya
  
• Kandy
  
• Nuwara Eliya
  
• Ella
  
• Yala
  
• Mirissa
  

Sri Lanka: Mirissa beach (Parrot island) auringonlaskun aikaan

Puola: Wroclaw 

Maaliskuussa matkustimme kolmeksi päiväksi Puolan Wroclawiin, josta näyttää tulleen suomalaisten suosikkikohde tänä vuonna Finnairin (Norran) avattua sinne suorat lennot Helsingistä. Lensimme pääsiäisenä kuitenkin ensin Krakovaan, josta menimme junalla Wroclawiin, josta palasimme suoralla lennolla Helsinkiin. Wroclaw on ennenkaikkea kuuluisa isosta keski-aikaisesta (uudelleen rakennetusta) aukiostaan sekä pienistä metallisista tontuista joita kaupungista löytyy satoja. 

• Wroclaw 

Puola: Wroclaw - yksi tontuista

Tsekki: Praha

Huhtikuussa teimme ex-tempore lähdön Prahaan jossa juhlistimme syntymäpäivääni. Samalla menomatka (business luokan upgrade) oli 400. lentoni ja 10. Tsekin matkan, yhdeksäs matka Prahaan. Majoitumme jälleen kerran Mala Stranan kaupunginosassa, joka on suosikkini Prahassa. Hotellina oli Nerudova kadulla sijannut mainio uusi Hotel Nerudova 211 "boutique" hotelli, jonka 80 neliön kattohuoneistoista on upeat näkymät Prahan linnaan ja Mala Stranan kaupunkiin. En kirjoittanut matkasta enää blogiini juttuja, koska kaupunki, sen kadut ja kujat ovat niin tuttuja minulle aiemmilta matkoiltani. Sen verran kuitenkin muutettiin perinteistä matkaohjelmaa että yhtenä hieman sateisena päivänä ajeltiin ympäri Prahaa raitiovaunuilla pääteasemalta toiselle käyden aina oluella ennen seuraavan linjan ajelua. 

Tsekki: Prahan Vituksen katedraali 

Kroatia: Zadar

Viikko Prahan reissun jälkeen teimme toisen ex tempore matkan keväisen lämpimään Zadarin rannikkokaupunkiin Kroatiassa. Splitin ja Dubrovikin turistien ruuhkat eivät täällä vaivanneet ja kaupunki sopii hyvin pitkän viikonloppumatkan kohteeksi. 

• Zadar 

Kroatia: Zadar - Fosan pieni satama-alue

Etelä-Amerikka: Peru, Chile, Bolivia ja Argentiina

Vuoden 2024 "huippu-matka" suuntaisi kesäkuun alussa kohti Etelä-Amerikkaan, jonne teimme koko kuukauden kestävän pitkän matkan aina Perun Limasta Argentiinan Buenos Airesiin. Matka oli erinomaisesti suunniteltu ja toteutettu ja saimmekin kokea kaikkea mielenkiintoista niin Machu Picchua kuin Bolivian suola-aavikkoa ja Altiplanoa kuin Argentiinan viinitiloja. 

• Peru: Lima
  
• Peru: Urubamba ja Yucay
  
• Peru: Machu Picchu
  
• Peru: Cusco ja Puno
  
• Peru ja Bolivia: Titicaca-järvi
  
• Bolivia: La Paz
  
• Bolivia: Salar de Uyuni
  
• Bolivia: Altiplano
  
• Chile: San Pedro de Atacama
  
• Argentiina: Jujuy ja Salta
  
• Argentiina: Cafayate
  
• Argentiina: Buenos Aires
  

Bolivia: Altiplano - Salvador Dali mountains

Ruotsi: Visby

Heinäkuun 2024 puolessa välissä teimme viikkoloppumatkan Ruotsin Gotlannin saarella olevaan pieneen ja viehättävään Visbyn kaupunkiin. Kaupunkia sanotaan ruusujen kaupungiksi, mutta niiden sijaan ihmettelin enemmän kaupungisssa olevia lukuisia kirkkojen raunioita sekä upeaa koko kaupungin ympäri kiertävää muuria ja muurissa olevia torneja. Lensimme Visbyseen Helsingistä Finnairin (Norran) suoralla lennolla ja majoituimme pienessä mutta kivassa Hotell Villa Borgenissa, joka sijaitsi mukavalla paikalla vanhan kaupungin muurien sisäpuolella. Suosittelen myös Gotlannin museota kohteeksi. Siellä esiteltiin erinomaisesti Gotlannin historiaa ja erityisesti viikinkien matkoja ja löytyneitä aarteita (rahoja, hopeaa, kultaa). 

Ruotsi: Visby, Gotlanti: Saint Karinin kirkon rauniot (rakennettu 1250 luvulla)

Tulevat matkat ja suunnitelmia 

Loppuvuodelle on tiedossa pari matkaa. Syyskuun lopussa suuntaamme viikoksi Montenegroon, jossa olemme käyneet kerran (vuonna 2011) Kotorissa päiväreissulla Kroatian puolelta. Tällä kertaa lennämme Norwegianilla Helsingistä suoraan Tivatiin, josta vuokraan auton viikoksi käyttöön. Reitti tulee olemaan nykyisen suunnitelmien mukaisesti: Kotor - itäinen Bosnia-Hertzegovina (Trebinje) - Niksic - Zabljak (Durmitorin kansallispuisto) - Podgorica (Montenegron pääkaupunki) - Sveti Stefan (Budva) - Tivat.  

Marraskuussa teen matkan Edinburghin, Skotlannin pääkaupunkiin, jossa olen viimeksi käynyt pikaisesti vuonna 2012. Nyt tarkoituksena on paremmin tutustua kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin sekä mahdollisesti tehdä yksi päiväreissu Highland alueelle (esim. Glencoe, jossa kävin myös edeltävällä matkalla).  

Tammikuun 2025 lopussa teemme kahden viikon matkan "kylmästä lämpimään". Kohteena on Costa Rica, joka on samalla ensimmäinen uusi maa Keski-Amerikassa. KLM lennot Amsterdamin kautta San Joseen (erittäin pitkät lennot jälleen kerran - noin 12 tuntia Atlantin ylitykseen). San Josesta vuokraan käyttööni nelivetoisen maasturin. Alustava reitti on jo suunniteltu majoituksia myöden. Ensin San Josesta kohti Karibian puoleisille rannoille Puerto Viejo de Talamancaan, josta sisämaahan Arenalin ja Monteverden ("pilvimetsät) alueille. Tämän jälkeen matka jatkuu Tyynenmeren rannikolle Playa del Cocoon, Playa Potreroon ja Samaraan (siis Costa Rican Samara, ei Venäjälle). Matkaan mahtuu niin luontoa ja viidakkoa kuin rantalomaa sopivassa suhteessa. Pura Vida!

Peru: Machu Picchu

Muita matkoja ei ole vielä varattuna mutta suunnitelmia on paljon. Bucket listan (päivitetty bucket lista artikkeli) eli ämpäri-listan mukaisesti katsottuna kenties vihdoinkin Iran, helpompi Madagaskar tai kenties taas kuukauden matka Etelä-Amerikan tai Keski-Amerikan käymättömiin maihin. Afrikan suunnalla kiinnostaisi myös Botswana, Zimbabwe tai Zambia. 

Vihdoinkin myös Pohjois-Korea on päättänyt avata rajat turisteille joulukuussa 2024, jotenka ehkäpä myös sinnekin voisi alkaa suunnittelemaan matkaa. Tosin se on erittäin helppo ja turvallinen maa, koska sinulle suunnitellaan kaikki valmiiksi mitä näet, mitä koet, missä liikut ja voit olla varma että "turvallishenkilöt" ovat aina läsnä, jopa hotellihuoneissa kuuntelun tai kenties jopa katselun kautta.  

  

Argentiina - Buenos Aires

Etelä-Amerikan kuukauden matkan viimeinen kohde oli Argentiinan pääkaupunki Buenos Aires, johon lensimme luoteis-Argentiinan Saltasta. Majoituimme kolmeksi yöksi Recoletan kaupunginosassa sijaitsevassa Arc Recoleta hotellissa. Saavuimme hotellin vasta puolenyön aikoihin, joten käytännössä meillä jäi aikaa Buenos Airesiin vain kahdeksi täyttää päivää ja kolmannen päivän aamulla meidän piti jo lähteä aamupäivästä lentokentälle.

La Bocan värikkäitä taloja - erittäin turistinen alue

Keskiviikko 26.6.2024

Aamusta lähdimme puolen päivän opastetulle kierrokselle Buenos Airesin eri kaupunginosiin liikkuen kaupungin osasta toiseen autolla jonka jälkeen jalkauduimme kävelemään ja katselemaan mitä missäkin kaupunginosassa oli nähtävää. Näin saimme jonkinlaisen käsityksen tästä laajasta miljoona kaupungista. Opas sattui olemaan aikamoinen kosmopoliitti joka selosti jatkuvalla syötöllä eri mistä missäkin nähtiin ja välillä jouduttiin oikein "juoksemaan" hänen perässään kun kuljimme niin La Bocan kuin San Telmon kaduilla sekä keskustan kuuluisilla aukioilla ja nähtävyyksissä. 

Kävimme ensin ihmettelemässä lähetystöaluetta jonka ympäriltä löytyy myös isoja bulevardeja ja laajoja puistoa sekä lukuisia museoita, kunnes päädyimme Plaza de Mayolle - Buenos Airesin tärkeimmälle aukiolle jonka toisella laidalla on presidentin palatsi, Buenos Airesin pääkatedraali sekä valtion pankki. Kävimme katedraalissa katsomassa kenraali San Martinin (Argentiinan, Perun ja Chilen vapauttaja Espanjasta) isoa mauseleumia, jonka ympärillä sotilaat vartioivat hautaa. 

Buenos Airesin katedraali

Kenraali San Martinin hauta

Seuraavaksi suuntasimme La Bocan alueelle, joka on kuuluisa värikkäästi maalatuista taloista ja turistille suunnatuista ravintoloista ja tangoa esittävistä paikoista. Monet turistit jonottivat ottamaan kuvia erinäistä muovisten patsaiden kanssa. Alue on hyvin pieni. Kävimme myös La Boca stadionin porteilla. La Bocasta suuntasimme uuteen kaupunginosaan - entisen sataman viereen rakennettuun osaan, jossa oli paljon pilvenpiirtäjiä, luksus asuntoja ja ravintoloita. 

Kierros päätyi boheemiin Sal Telcon kaupunkiin, josta löytyi useita ravintoloita, iso kauppahalli sekä erityisen paljon antiikkiliikkeitä. Tämä kaupunginosa vaikutti paljon kiinnostavammalta ja aidommalta kuin teennäinen La Boca. Koska aurinko paistoi päätimme kävellä takaisin hotellille. Suuntasimme ensin Playa de Mayolle jossa olimme käyneet aamupäivällä ja löysimme sen läheisyydestä ravintolan lounasta varten - wieninleikkeet oli järkyttävän suuria, mutta hinta kohtuullinen 20 euroa per henkilö juomineen. 

"Mustan Kissan tangoa" Sal Telmossa

Lounaalta jatkoimme kohti maailman leveintä Avenida 9 de Julio katua, joka on 140 metriä leveä käsittäen 7 kaistaa molempiin suuntiin. Pituutta kadulla on kolme kilometriä. Keskellä katua on myös korkea obeliski, jonka on myös yksi kaupungin symboleista ja paikka jossa ollaan kun ns. "torilla tavataan". 

Obeliski, Buenos Aires 

Lopulta päädyimme kenties maailman kauneimpaan kirjakauppaan - El Ateneo Grand Splendid, joka on rakennettu entisen teatterin tiloihin. 

El Ateneo Grand Splendid kirjakauppa

Päädyimme takaisin hotellille auringonlaskun jälkeen ja mittarissa oli lähemmäs 15km kävely ympäri Buenos Airesia. 

Torstai 27.6.2024

Torstaina piti alunperin lähteä käymään Uruguayn puolella päiväreissulla Colonia del Sacramenton kaupungissa, johon olisi päässyt Buenos Airesista lautalla muutaman tunnin matkalla mutta päätimme jättää sen väliin. Parin tunnin vierailu Uruguyassa kun ei olisi antanut muuta kuin "maapisteen". Vaikka olenkin "maailmanmatkaaja" ja "maapisteiden keräilijä" niin haluan kuitenkin tutustua aina uuteen maahan kunnolla. Parin tunnin reissulla rannikkokaupunkiin sitä ei tehdä. 

Niinpä lähdimme käymään läheisellä Recoletan hautausmaalla, johon on haudattuna mm. Eva Peron. Pääsymaksu alueelle oli huomattavan korkea - 11€, ja hautausmaa ja sen haudat olivat aika huonossa kunnossa. Peronin pieni hauta tuli kuitenkin nähtyä. 

Cementerio de la Recoleta

Hautuumaan jälkeen kävelimme ympäri Recoletan kaupunginosaa sinne-tänne ilman päämäärää poiketen kahviloissa ja baareissa (mm. Four Seasons hotellin upeassa baarissa) sekä pitkällä lounaalla. Päättyvä loma ja kenties pieni matkaväsymyskin alkoi kenties jo vaivata, joten palasimme auringonlaskun aikaan hotelliin ja pakkasimme laukut lentomatkaa varten. Buenos Aires olisi kenties vaatinut muutamia lisä päiviä vierailuun, niin iso paikka oikeasti on että esim. laajoihin puistoihin saati museoihin emme nyt ehtineet. Kaupungista minulle tuli mieleen New York tai Barcelona. 

Perjantai 28.6.2024

Aamupäivästä lähdimme kohti Buenos Airesin päälentokenttää (Ezeica International Airport) noin 30km päähän keskustasta. Vaikka saimmekin laukut heti checkattua lennolle, niin turvatarkistus- ja passintarkistusjonossa meni lähemmäs puolitoista tuntia. Toiminta oli todella hidasta vaikka lähteviä lento ei ollut kuin muutamia. 

Pääsimme nousemaan ajallaan KLM (Boeing 787-9) lentokoneeseen. Paluumatkan teimme Premium Economy luokassa jossa on economya tilavammat istuimet koneessa omassa osastossa ja siellä tarjoiltiin myös hieman "laajemmat" ateriat ja juomat verrattuna economy-luokkaan. Lento Amsterdamiin oli p-i-t-k-ä -- yli 13 tuntia, ja siihen vielä boarding ajat päälle. Lentotilastojen perusteella tämä oli minun pisin lentomatka. 

 

KLM lento KL702 valmiina EZE-AMS lennolle. Boeing 787-9 

Lauantai 29.6.2024

Saavuimme Amsterdamin kentälle aamusta klo 8:40, ja meillä oli "tiukka" 1h 10min vaihtoaika kentällä. Myös Amsterdamin turvatarkistus oli erittäin hidasta koska samanaikaisesti oli saapunut monta konetta ja ruuhkat tarkistuksiin olivat pitkät. Jonossa meni yli puolituntia, jonka jälkeen vuorossa oli passien tarkistukset johon oli lähes non-schegen terminaalin käytävän pituinen jono. Tässä kohtaa tuli mieleen että "game over", mutta päätimme kiilata koko jonon ohi ja huomasimme että jonottajat olivat menossa perinteiseen passin tarkistukseen ja pääsimme nopeasti sähköisistä passin tarkistuksesta läpi, mutta meidän piti kuitenkin vielä juosta C-siiven päähän ja ehdimme viime hetkellä Helsingin lennolle. Helsingin lentoasemalta otimme taksi kotiin. 

Kotona otin vesihanasta lasin vettä ja maistoin maailmasta puhtainta vesijohtovettä. Tämä ns. "Kotiinpaluu-traditio" pitää tehdä ensimmäisenä kun saavun matkoiltani kotiin. 

Uyunin suola-aavikolla, Bolivia

Epilogi

Kolmenkymmenen päivän matka oli päättynyt onnistuneesti ilman mitään isompia ongelmia tai haavereita ja "pierukin säilyi kuivana" (lue: ei vatsatautia). Saimme nähdä ja kokea neljän eri maan (Peru, Bolivia, Chile ja Argentiina) nähtävyyksiä monelta eri kannalta hyvän suunnittelun (kiitos Aventura!) ja matka-ohjelman myötä, joka todellakin räätälöitiin meille sopivaksi. Näitä olivat Perussa mm. inkojen upeat temppelit (mm. Machu Picchu), Boliviassa ylänköalueiden suola-aavikoita ja upeita laguuneja, Chilessä pieni lomanen Atacama San de Pedron kaupungissa ja Argentiinassa Jujuyn ja Saltan alueen upeat maisemat sekä erinomaiset viinitilat. Tapaamamme ihmiset jäivät myös mieleen, erityisesti oppaat olivat erittäin ystävällisiä ja hymyileviä, vaikka välillä emme esim. ravintoloissa löytäneet yhteistä kieltä tarjoilijoiden kanssa, niin aina pääsimme yhteisymmärrykseen. Tämä oli minun ensimmäinen matka Etelä-Amerikkaan ja sen ylänköalueille. Heittämättä matka meni top-10 matkoihin mitä olen tehnyt. 

Bippi ja Bunny (@pupumatkat) Titicaca-järven Isla del Solin saarella