Dilijanista Yeghegnadzoriin

Toinen ajopäivä sisälsi taas paljon ajamista ja hienoja maisemia aurinkoisessa ja lämpimässä sää (noin 30 astetta). Dilijanista jatkoin etelään Sevan järvelle, joka on koko alueen isoin järvi (80 x 30km). Järvi meinattiin kuivattaa 1/6 osaa Neuvostoaikana, mutta onneksi hanke epäonnistui. Järven ympärillä,on paljon loma-asutusta ja uimarantoja - Armenian Riviera. 

Sevan järven eteläpäästä suuntaisin M10 tietä vuoristoylängölle, jossa korkein kohta on 2410 mpy. 

Heti korkeimman kohdan jälkeen on erittäin mielenkiintoinen kohde: Silkkitien ajalta peräisin oleva "caravanserai Selim" eli 1300-luvulla rakennettu suoja sen aikaisille matkustajille, jotka kameleilla ja hevosilla kuljettivat tavaraa Kiinasta Lähi-Itään ja Eurooppaan. Tämä on parhaiten säilynyt Armenian alueella. Sisällä valo loi outoa tunnelmaa "kattoikkunoiden" kautta ja kirjoitukset satojen vuosien takaa sävyttivät käyntiä. 

Päivän päätteksi ajelin vielä katsomaan Noravankin kirkkoja, jotka sijaitsevat ison kalliosolan päässä. Nämäkin kirkot ovat 1300 luvulta - osa tosin hieman uudempia.

Illaksi ajoin Yeghegnadzoriin (en tiedä miten tuo oikein lausutaan), joka on "pysähtynyt kaupunki". Löysin yhden terassin, joka sijaitsi vanhan ja ruosteisen maailmanpyörän ja huvipuiston vieressä. Englantia ei täällä osata, joten piti turvautua maailmanmatkaajan lyhyen oppimäärän Venäjään. Sain tilattua oluet.

Hotelli (Hotel Arpa) on kuin reliikki Neuvostoajalta: mahtipontinen julkisivu, upeasti koristellut käytävät ja huoneissa tummaa viilupuuta olevat kalusteet. 

Huomenna jatkan kohti Yerevania Khor Vipar luostarin kautta.