54 astetta

Bukhrasta matka jatkui takasin (!!) Kyzylkumin aavikolle kohti Aydarkul järveä, joka on Uzbekistanin suurin järvi - pituus 250km, leveys 50km. Matkalla pysähdyttiin keramiikasta tunnettuun kylään, jossa ihmeteltiin tovi savesta tehtävien esineiden tekoa ja myös silkkikudontaa. Samainen paikka oli ollut myös Ville Haapasalon Silkkitie ohjelmassa, ja paikan omistaja muisti kuvaukset. Navyon kaupungista matka jatkui ylemmäs kohti Nuratan kylään, josta löytyy mm. Aleksanteri Suuren aikainen linnoitusraunio. Tässä kohtaa lämpötila oli noin +45 astetta... Tulisi olemaan taas kuuma päivä.

Puolentoista tunnin päästä saavuttiin Aydarkul järven pohjoispuolella olevaan jurtta-kylään, jossa oltiin paikallisten nomadien vieraana seuraava vuorokausi. Lämpötila klo 14 oli +47 astetta ja ulkona kävi armoton tuuli, joka heitti hiekkaa kasvoille ja tuntui kuin hiusten kuivaajalla olisi puhallettu päin naamaa. Koska oli niin kuuma niin lepäsimme katoksen alla ja joimme kuumaa teetä sekä odotimme että lämpötilassa kävisi muutos... se tulikin, mutta toiseen suuntaan. Olo muuttui vaan tukalammaksi ja lähdimme järvelle uimaan. Kello oli viisi iltapäivällä ja lämpötila oli nyt huimat +54 astetta varjossa. En oikein osaa kuvata tuota lämpötilaa sanoin, mutta helvetillinen se oli.. Tämä matka alkoi muistuttaa ”Helvetilllistä matkaa”, koska olihan jo ollut Helvetin porteilla yötä Darvazaan, Karakumin aavikolla Turkmenistanissa.

Kun pääsimme järvelle, se oli pienoinen helpotus. Veden lämpötila oli reippaasti yli 30 astetta, mutta se viilensi vähäksi aikaa. Olin järvellä uimassa ja rannalla pari tuntia, kunnes aurinko alkoi pikkuhiljaa laskeutumaan ja palasin nomadien leiriin. Ennen pimeän tuloa kävin vielä ratsastamassa kamelilla pitkin aavikkoa (nomadi oli saattamassa, koska enhän minä nyt tuollaista aavikon laivaa osaa oikeasti ohjastaa).

Ilta ja yö tuli, ja söimme nomadien valmistamaa ruokaa ja kuuntelimme hieman musisointia. Klo 22 jälkeen siirryin jurttaan nukkumaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Lämpötila oli vieläkin lähes +40 astetta, ja jurtan sisällä helvetillinen kuumuus eikä oven kautta tullut sisään muuta kuin hiekkaa. Kävelin hikisenä jurtan ulkopuolella ja katselin kirkasta tähtitaivasta sekä ihmettelin kameliemon ja hänen poikasensa liikkumista aivan lähistöllä. Vihdoin klo 3 jälkeen lämpötila meni lähemmäs 30 asteeseen, ja pääsin nukkumaan muutaman tunnin kunnes aurinko alkoi paistamaan dyynien takaa taas kuumasti. 

Aamiaisen jälkeen kävin vielä pari tuntia järvellä uimassa, ja lounaan jälkeen poistuimme aavikolta kohti Samarkandin kaupunkia, jossa vietin seuraavat kaksi päivää tutustuen ehkäpä Keski-Aasian hienompiin rakennuksiin. 

54 astetta - se on nyt oma henkilökohtainen ”ennätys lämpötila”, jossa olen ollut. Aiempi ennätys meni rikki reilusti yli kymmenellä asteella.