sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Käy Mulkkulaaksoon...

Hetkonen!!-- eikös sen pitäisi olla "Käy Muumilaaksoon..."?!? Ehkäpä Suomessa, mutta Bhutanissa voisi hyvinkin laulaa "Käy Mulkkulaaksoon" kun kävelin parin kilometrin matkan Lobesan kylästä Punakhan laaksossa kohti Chime Lhakhangin luostaria.

Olimme lähteet aamusta Thimphusta kohti Punakhaa, joka sijaitsee noin 1200 metrin korkeudella eli puolet Thimphun korkeudesta. Ennen tätä on kuitenkin ylitettävä Dochulan sola (Dochula pass), joka sijaitsee 3100 metrin korkeudella. Maisemat matkalla solaan olivat upeat - mäntymetsää, seetripuita, vehreää luontoa sekä hyvä kuntoinen tie, joka kiemurteli ylöspäin - maisemista tuli mieleen Norja tai Espanjan vuoristotiet. Pysähdyimme Dochulassa teelle ja yritimme ihailla Bhutanin Himalajan vuoristoa, mutta pilvet olivat edessä. Paikalla on useampia pyhäkköjä, ja rukousnauhoja ja lippuja oli viritelty useassa kohdassa matkaa. Dochulasta matka jatkui alaspäin tunnin ajan, kunnes pääsimme Punakhan laaksoon, ja Lobesan kylään. Myöhemmin kävisimme itse Punakhassa, mutta nyt oli tiedossa jotain outoa johon en ollut aiemmin matkoilla törmännyt --- jollei nyt puhuta nuorison "graffitaiteesta".

Mulkkuja oli maalattu lähes jokaiseen taloon - isompia ja pienempiä, ja myös matkamuistoja näistä elämän pienistä veijareista oli tehty ties minkälaisia versioita. Tarina juontaa juurensa tiibettiläiseen munkkiin, Drunka Kunleyihin - joka 1500-luvulla oli näillä seuduilla tunnettu myös "Pyhänä Kikkelinheiluttaja" tai "Jumalaisena Hulluna", mutta oikeasti hän oli Buddhalainen munkki, joka halusi ravistella uskonoppineita ja heidän käsityksiään - ja teki hieman outoja juttujakin. Tarun mukaan hän olisi ollut myös paikallinen Casanova ja vietteli nunnia ja muita naisia penistä heiluttamalla... No, nykyään paikalta löytyy hänen rakentamassa temppeli, jotka on myöhemmin laajennettu ja pariskunnat käyvät temppelillä saamassa siunauksen munkeilta . Sain myös itse siunauksen - tällä kertaa perinteinen vettä päälle, eikä mulkkua vilauteltu.. :)  Myöhemmin majoittautumisen (Hotel Lobesa) ja lounaan jälkeen iltapäivällä lähdimme käymään Punahkassa ja siellä olin lähellä löytää Shangri-La:n -- ainakin osa sydämestä jäi siihen paikkaan. Mutta se ansaitsee oman postauksen.

Seuraavassa kuvia Mulkkulaaksosta. Varoitus: Kuvat voivat järkyttää herkempiä tai sitten eivät..
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti