Palasin Pokharasta kaoottiseen Kathmanduun yhdeksi yöksi, ja tänään jatkoin matkaa Bhutaniin, joka on minun 81. maa jossa olen käynyt. Lentoasemalla oli heti aluksi jännä paikka, kun monitorit näyttivät että lento on lähdössä vaikka oikeasti se lähti vasta kolmen tunnin päästä. Eikä kukaan tiennyt asiasta mitään.. tunnin odottamisen jälkeen checkin avautui ja ruuhka oli taas valmis. Onneksi oli business luokan liput, joten pääsin hässäkän jälkeen loungeen rauhoittumaan. Itse boarding oli kanssa aikamoinen härdelli, kun pienestä terminaalista lähtee useita koneita. Bussilla koneelle, ja sitten alkoi mahtava matka DrukAirin Airbus 319 koneella kohti Paroa. Business luokassa oli leveät istuimet 2+2 jaolla, yhteensä 16 istuinta - economyssa normi 3+3. Ennen lentoon lähtöä tuli kuumat pyyhkeet ja mehua.
Nousu Kathmandun kentältä oli aikamoista räminää johtuen kiitoradan pinnasta mutta ylös päästiin Kathmandun keskustan yläpuolella kaartaen. Lennon aikana oli mahdollisuus nähdä maailman viisi tai kuusi isointa vuorta, varsinkin jos sattui istumaan koneen vasemmalla puolella. Minulla paikka 4A, joten näkyi ja millä tavalla!! Voi kiesus että näkymät olivat upeat kun päästiin savusumua yläpuolelle ja lentokorkeuteen. Kapteeni välillä kertoi mikä vuori oli milloinkin näkyvissä samalla kun henkilökunta tarjosi välipalaa posliiniastioista ja viiniä lasiin. Harmittavasti lento kesti vain 45 minuuttia, jotenka puolen tunnin kuluttua lähdettiin laskeutumaan Paroon, joka on operoinnin kannalta yksi maailman vaarallisimmista lentokentistä... ja sen kyllä huomaisi, kun lähdettiin vuorten ja mäkien välistä kaartamaan 2500 metrin korkeudella olevaa Paron laaksoa ja kenttää. Välillä näytti siltä että siipi osuu maahan turbulenssin vatkatessa konetta. Netistä löytyy videoita Paron kentälle laskeutumisista.
Maahantulomuodollisuudet olivat nopeasti ohi, ja löysin oppaan ja kuljettajan nopeasti odottamassa parkkipaikalla. Ilma ulkona oli syksyisen raikas ja kuulas, lämpötila 12 astetta. Jos lento oli huikea, niin on tämä Bhutankin verrattuna Nepaliin. Tiet loistokunnossa, talot tehty saman mallin mukaan, ei roskia missään eikä myöskään paljoa ihmisiä. Maisemat muistuttavat vähän Sveitsiä. Tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin Thimphuun Bhutanin pääkaupunkiin, jossa asuu noin 125000 asukasta. Koska oli jo ilta kävin katsomassa yhden tempppelin ja suuntasin majoitukseen. Huomenna on tarkoitus jatkaa kaupunkiin tutustumista.
Alla muutama kuva lennosta Paroon - Mount Everest näkyy myös.
|
Mt. Everest |
|
Himalaja |
|
Druk Airin lennot |
|
Laskeutuminen Paron laaksoon vuorten välistä |
|
Paron laaksoa ja hallinnoinen/uskollinen keskus |
Tuo poistuminen Kathmandusta on kyllä aina yhtä hauskaa - kun niihin lentokentän monitoreihin vihdoin saatiin virtaa muutama vuosi sitten, ei näytöllä näkyvillä lennoilla ole silti juuri tekemistä todellisuuden kanssa. :D Lähtöportti on joka kerta ollut aivan eri, kuin mikä on ilmoitettu. Oma kone on löytynyt lähinnä katselemalla ikkunasta, milloin oikean lentoyhtiön kone on lähestynyt mitäkin ovea, ja tarkkailemalla samaan suuntaan tunkevien ihmisten lentolippuihin kirjoitettua määränpäätä. ;)
VastaaPoistaAivan. Paluussa Istanbuliin on kanssa aikamoinen hässäkkä, kun checkin monitorit olivat pimeinä mutta henkilökunta teki checkinä. Menin lähemmäksi näin Turkish Airlinesin cabin tageja jaettavan. Saatiin liput ja Gate oli 5. Odoteltiin siinä sitten tovi ja ihmettelin että gatella ei näy ketään. Boarding olikin jo alkanut 10 minuuttia aiemmin Gatella 1 ja ihmiset kävelivät jo koneeseen. Onneksi tuo kenttä on niin pieni (ja epämiellyttävä) että löytää aina portin. Aikamoista säätämistä se siellä kumminkin oli.
Poista