Tiikerin pesä

Bhutanin matka "huipentui" kävelyllä ehkäpä Bhutan kuuluisimpaan nähtävyyteen eli Takstangin buddhalaiseen luostariin, joka on rakennettu 1692 sijaiten 3120 metrin korkeudella vuoren seinämässä noin 900 metriä Paron laaksoa ylempänä. Paikka on erittäin pyhä Himalajan buddhalaisille, ja paikalla käy paljon pyhiin vaeltajia normaalien turistien lisäksi. Sana tiikerin pesä juontaa juurensa siihen, että jonkun legendan mukaan guru tai munkki olisi lentänyt paikalle tiikerin selässä 700-luvulla ja sitten meditoinut kyseillä paikalla vuoren kupeessa.

Tiikerin pesä nähtynä toiselta näköalatasanteelta

Tiikerin pesä

Tiikerin pesä ja edustalla ensimmäinen näköalapaikka

Tiikerin pesä nähtynä ensimmäiseltä näköalapaikalta

Luostariin pääsee vain kävellen, eli mutta matka ei oikeastaan ole kovinkaan vaikea. Menomatka on ylämäkeä - ja paluumatka on alamäkeä. Eksyminen ei ole mahdollista. Korkeuseroa tällä noin kolmen-neljän kilometrin matkalla tulee noin 900 metriä. Lähtöpaikalta kävellään ensin tasaista mäntymetsän pohjaa, kunnes pienen puron ja luostarin jälkeen polku lähtee jyrkästi nousemaan. Polku on leveä, mutta pölisevä - ja erityisesti ensimmäisellä osuudella on mahdollista päästä ensimmäiselle näköalatasanteelle (paikalla on myös pieni kahvila) hevosen selässä. Sieltä eteenpäin (1km matka nousua 250 metriä) pitää kaikkien jatkaa kävellen eteenpäin - ja tämä matka on aluksi hieman jyrkkää nousua kunnes loppumatkasta tasoittuu toiselle näköalapaikalle tullessa. Täältä on hyvät näköalat temppeliin, ja sieltä on vielä noin tuhat kiveen hakattua porrasta matkaa itse temppeliin - ensin laskeudutaan 100 metriä alaspäin, ja sitten noustaan toiset 100 metriä ylöspäin, kunnes tullaan itse temppelille, jonne ei saa viedä mitään laukkuja, kameroita saati puhelimia. Temppeli on aika karu, ja osa rukouspakoista sijaitsee kallioluolissa.

Matkalla temppeliin ei joudu olemaan yksin - päivittäin useita satoja turisteja käy siellä, jotenka jonossa saa kävellä ja välillä hevosia väistellen, jotka vievät heikko kuntoisia tai mukavuuden haluisia turisteja ylös. Hevoset eivät muuten tuo turisteja alas, jotenka se kannattaa huomioida. Onneksi paluussa valitsemme lähes pystysuoran alastulon, jolloin saimme rauhassa kulkea muutaman hetken keskellä upeaa mäntymetsää. Käytimme matkaa kokonaisuudessaan leppoisat kuusi (6) tuntia, joista jakautui seuraavasti: Lähtöpaikka - ensimmäinen näköalatasenne (1h), teehetki näköalapaikalla (0.5h), ensimmäinen näköalatasanne - toinen näköalatasanne (0.75h) - luostarissa käynti ja kuvaukset (1.5h) - laskeutuminen ensimmäiselle näköalatasanteelle (0.5h) - lounas (0.75h) - laskeutuminen lähtöpaikkaan (0.75h). Ylöspäin mennessä kannattaa edetä hitaasti - koska korkea ilmanala ja hieman vähäisemmän happitason kyllä huomasi.

Illalla pääsimme vielä tutustumaan paikalliseen maalaistaloon ja ns. hot stone bathiin, eli kylpylään. Erilaisia joesta poimittuja pyöritä kiviä kuumennettiin tulella punaisiksi, ja ne laitettiin veteen (kylpytynnyri), jossa oli erilaisia yrttejä. Kiven kuumensivat veden lämpimäksi. Aina jos halusi hieman kuumempaa vettä, piti huikata luukusta henkilökunnalle, joka toi lisää kuumia kiviä kylpytynnyriin. Vietin aikaa noin tunnin lämpimässä kylvyssä (vihdoinkin lämmintä vettä Bhutanissa..), jonka jälkeen siirryimme maalaistaloon syömään Bhutanilaista perinteistä illallista ja juomaan "kotipolttoista" juomaa.

Seuraavana aamuna suunnattiin takaisin Paron lentokentälle, ja lähdimme (toisella yrityksellä) kohti Kathmandua.

Tiikerin pesä