Matka Suomen keskipisteeseen

Tämän kesän lomat vietettiin sitten Suomessa ja toteutettiin Matkalla Pohjoiseen suunnitelman mukaisesti. Norjassakin päästiin käymään, kun rajat avattiin - mutta ensimmäisenä kohteena oli Suomen keskipiste ja matkalla sinne kaksi Unescon maailmanperintökohdetta.

Suomen maantieteellinen (pinta-ala) keskipiste, Leskelä

Ensimmäisenä kohteena oli Struven ketju perustuva kolmiomittaustorni Puolakassa lähellä Jyväskylää. 9-tieltä on hyvät opasteet parkkipaikalle, josta lähtee noin kilometrin mittainen polku Oravivuoren huipulle. Polku on hyvin merkitty - ja alussa noustaa hieman jyrkempää osuutta kunnes se tasoittuu. Huipulta oli upea näköalat pohjoiselle Päijänteelle ja näkötornissa vietettiin tovi ennen paluuta parkkipaikalle. Matkaan kannattaa varata 1-2 tuntia. Struven ketjun merkkejä löytyy myös Porlammilta ja pohjoisesta Aavasaksalta - jonka näimme myöhemmin matkalla pohjoiseen.

Näkymä Päijänteelle Oravivuorelta

Alkuperäisen kolmiomittaustornin pulttipiste

Seuraavana kohteena oli Petäjäveden vanhan kirkko, joka on myös Unescon kohde. Matkalla sinne ajettiin Jyväkylän seudun soratietä - kuten ralleista tuttuja reittejä kuten Ouninpohjan kautta ja muutamia muitakin "pätkiä". Ihan samanlaiseen nopeuteen ei nyt päästy, mutta mahtavia sorapätkiä olivat ja nelivedosta oli muutamassa kohdassa selvästi apuja... kunnes olimme Petäjävedellä.

Petäjäveden kirkko on yli 300 vuotta vanhan kirkko - ja ympäröivällä hautausmaalla on satojen vuosia vanhoja hautoja. Kirkon hirret on upeasti veistetty ja pihamaalla tuoksui terva - katto oli kaiketi tervattu lähiaikoina. Vietimme kirkossa ja sen ympäristössä vajaan tunnin - kerrassaan upea paikka. Nyt olinkin nähnyt kaikki Suomessa olevat Unescon maailmanperintökohteet - kaksi samana päivänä, suosittelen jos on Keski-Suomessa päin kiertämässä.

Vanha kirkkomaa

Matkailijoiden suojeluspyhimys - Pyhä Kristoforos 

Petäjäveden vanha kirkko sillalta nähtynä

Saarnastuoli ja alttari

Upeasti tehty katto ja kattohirret - keski-aikaista koristelua

Petäjävedeltä matka jatkui taas "rallipätkää" jonka ajoimme soratietä pitkin Hirvaskankaan Uuraisille (emme käyneet huutokaupassa), josta matka jatkui hieman tylsää nelostietä kohti Suomen pinta-alan keskipistettä, joka sijaitsee Leskelän kylässä, josta löytyi myös muistomerkki. Ei kovin ihmeellinen, mutta tulipahan taas käytyä kun ohi ajettiin. Kaiketi tämä piste on aikojen saatossa hieman siirtynyt kun Merenkurkun alueella maa nousee ja näin myös Suomen pinta-ala kasvaa.

Illaksi ajoimme yöksi läheiseen Korkatin kylään, jossa vietimme yön vanhaan kyläkouluun kunnostetussa majoituksessa - Villa Korkatissa. Voin lämpimästi suositella tätä paikkaa, jos vaikka on matkalla pohjoiseen tai etelään - viisi huonetta yläkerrassa, alakerrassa yhteinen olohuone/keittiö sekä sauna ja suihkut. Aamiainen tuodaan keittiön jääkaappiin, ja keittiössä voi myös tehdä omia ruokia.

Kävimme myös kävelemässä iltasella Korkatin "vuorella", joka on kaiketi alueen isoin "vuori" - huimat 186,6 mpy. Hieman ihmettelin tuota nimitystä - mutta oltiinhan nyt Pohjanmaalla, jossa kaikki on kuulemma suurempaa ja leveämpää kuin muualla - tuo Suomen Texas.

Seuraavana päivänä matka jatkui edelleen kohti pohjoista.

Villa Korkatti

Korkattivuoren lähelle oli vanhaa meren pohjaa / jäätiköiden sulamisvesien tuomia kiviä