Blogihaaste: 10 matkailufaktaa minusta

Otan vastaan Unelmatrippi blogin haasteen kirjoittaa 10 matkailufaktaa minusta. Seuraavassa kuvaan hieman itseäni ja tapaa matkustaa.  Matkustamme vaimoni kanssa kahdestaan suosien omatoimimatkailua - mutta mennään itse yksityiskohtiin. Varoitus! Teksti saattaa järkyttää tiukkapipoisia lukijoita ja aiheuttaa hämmennystä varsinkin viimeisen paljastuksen kohdalla. 

Pamir-highway, Tadjikistan

1. Suunnittelen matkat tarkasti ja etukäteen 

Tykkään suunnitella matkoja etukäteen ja aika tarkasti jo viikkoja tai kuukausia ennen matkaa. Saatan käyttää tunteja etsiessä kohteeseen lentoja - yleensä välilaskujen kautta, kun "saa niin halvemmalla". Kun kohde on valittu - yleensä kun lentoliput on varattu, suunnittelen päivittäisen ohjelman matkalle käyttäen aina samanlaista pohjaa, jossa on päivä kohtaisesti on kuvattuna missä ollaan ja minne mennään, miten mennään, mitä mahdollisia paikkoja tai nähtävyyksiä käydään katsomassa sekä ehkäpä tärkeimpänä missä on yöpyminen. Samaisessa dokumentissa on kustannuslaskelmat, yhteystiedot ja mahdollisesti vinkkejä ravintoloista yms. Tämä dokumentti tulostetaan mukaan matkalle useina kappaleena jokaiseen laukkuun jolloin matkatavaroiden mahdollisesti kadotessa sieltä löytyy tarkat yhteystiedotkin. Pisin matka minkä olen suunnittelut on 87 päivän matka Kaakkois-Aasiaan ja Oseaniaan. Tämä blogi perustuu sille matkalle. Suunnitelmallisuus näkyy myös siinä että kannan mukana perinteisiä paperia oppaita ja karttoja, joita löytyykin varmaan yli sata kappaletta. Kartasta on niin paljon helpompi suunnitella ja hahmottaa kuin navigaattorista. Tällä hetkellä suunnitelmia on tehtynä viisi kappaletta lähes valmiiksi odottamaan aikoja parempia. 

2. Lensin ensimmäistä kertaa vasta 24 vuotiaana

Nuoruudessa en matkustellut ulkomailla ollenkaan, ja lensin ensimmäistä kertaa vasta kun pääsin työelämään. Kyse oli työmatkasta Taiwaniin. Kokemattomuus matkailusta oli vähän hämmentävää ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä - puhumattakaan silloisesta matkailusta kun internetistä ei mitään löytynyt ja matkaliput todellakin kirjoitettiin käsin. Kirjoitin tästä erillisen jutun, jota pääset lukemaan täältä: Ensimmäinen matka. Sittemmin lentoja on tullut lennettyä yli 300 lennon verran - ja yleensä lennät economy-luokassa, jollei sitten pisteillä ole saatu upgradea tai muuten vaan lähtöportilla semmoinen ylläri tullut. 

Lennolla Kathmandusta Istanbuliin - Turkish Airlines, business class 

3. En etsi luksusta majoituksista 

Pyrin suosimaan pieniä hotelleja ja majataloja majoituksien suhteen, sillä näissä yleensä on mukavin fiilis ja isäntäperheen/henkilökunnan kautta saa hyviä vinkkejä kohteeseen. En ole kovin vaativa majoituksen suhteen, koska minulla on taustalla useiden vuosien eräjormailua, jolloin ole tottunut nukkumaan keskellä erämaata niin kesällä kuin talvella. Huone/majoitus pitää kuitenkin olla perus-siisti, ei hirveästä ökököitä, vettä saisi tulla hanoista ja wc/suihku löytyä. Viiden tähden hotelleissa olen yöpynyt erityisesti Intiassa työmatkoillani. Niissä meinasi tulla ns. hotelli-kuolema kun kolmatta viikkoa Hyattin hotellissa olin Kolkatassa. Hostel-majoituksia en käytä. Haluan oman huoneen käyttööni. Matkan varrella on tullut yövyttyä ties missä. Vaimoni on erikoistunut löytämään matkoille mielenkiintoisia paikkoja - näistä pääset lukemaan täältä: Majoituksia maailmalta 

Majoitus Bulunkul kylässä, Tadjikistanissa - 3800 metrin korkeudessa. Karu mesta. 

4. Tykkään road-trip tyylisestä matkailusta

Tykkään tehdä autolla pitkäkin matkoja omatoimisesti jolloin maisema vaihtuu ja pääsee tutustumaan eri kohteisiin. Rannalla makaaminen ei sovi minulle. Olen autoillut vuokra-autoilla yli 40 maassa, joista ehkäpä eksoottisimpina voidaan pitää ajokulttuurin takia Jordaniaa, Tunisiaa ja Armeniaa. Keski-Aasiassa olen suosinut vuokrata kuljettajan ja/tai oppaan mukaan, ja osassa maista auton vuokraus ei niin vain onnistu (Turkmenistan ja Tadjikistan). Nämä matkat oppaan kanssa ovat olleet myös mielenkiintoisempia koska niissä pääsee matkan aikana keskustelemaan ties mistä asioista eikä vain kuunnella luentoja jostain merkittävästä nähtävyydestä. Osa keskusteluista ovat olleet todellakin syvällisiä ja mielenpainuvia - kuten Turkmenistanissa Darwazan kaasukraaterilla. Pisin road-trip on ollut Suomesta Italiaan ja takaisin kuukauden ajan, jolloin tuli ajettua yli 10000km. 

Road-trip Armeniassa - auton oli syytä olla 4x4. Tässä kohtaa tiet olivat vielä hyväkuntoiset

5. Matkani voivat vaikuttaa eksoottisilta  

Jotkut matkoistani voivat olla joillekin hieman eksoottisia, koska en tykkää massaturismikohteista ja haluan kokea uutta ja mielenkiintoista mitä nyt maailmalta löytyy. Useasti olen kuullut kavereilta kommentteja että "mitä ihmettä sä sinne matkustat?" - jos olen kertonut että lähden kesälomalla Kyzylkumin aavikolle, Aral-järvelle tai Siperiaan - tai kun matkustin yhden kesäloman aikana Kaukasukselta Karibiaalle ja edelleen Välimerelle. Minussa asuu sisällä pieni maailmanmatkailija - sen tunnustetaan ja "bongaan" erinäisiä maita suunnitelmallisesti. Olen käynyt 88 eri maassa, ja tarkoituksena oli saada 100 maata täyteen tänä vuonna alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Sellainen outous kuitenkin on että en ole käynyt Etelä-Amerikassa vielä(kään), enkä Etelämantereella. On kuitenkin maita ja tiettyjä paikkoja joissa olen käynyt useamman kerran - kuten Prahassa kahdeksan kertaa. Ääripisteitä jutusta löydät niitä erinäisiä paikkoja joissa on tullut käytyä. 

Kyzylkumin aavikolla Silkkitien maisemissa, Ayaz-Kala linnoitus, Uzbekistan

6. Haluan maistaa matkoillani paikallista olutta

Tämä perinne on ollut mukana pitkään. Ensimmäiseksi kohteessa suuntaa yleensä paikalliseen baariin maistamaan maan olutta. Tietenkin eri maiden olut.kulttuuri vaihtelee puhumattakaan alkoholin saatavuudesta. Saksassa olen käynyt useita kertoja kuten myös Tsekeissä ja nämä ovatkin olut-kulttuurin osalta parhaat kohteet. Arabimaat edustavat sitten toista ääripäätä. Jordaniassa homma oli mahdottomuus koska olin siellä ramadan aikaan, mutta en antanut periksi ja sain (todella kalliin) oluen Ammanin lentokentällä - tosin hollantilaista olutta.  Etiopiassa ehdin Addis Abedan kentällä löytämään baarin jossa maistoin Pal olutta. Eksoottisin paikka missä olutta on tullut juotua on Pamir vuoristossa Bulunkul järvellä 3800 metrin korkeudessa keskellä isoja vuoria ja toinen oli Mongoliassa Gobin aavikolla. 

Baganissa, Myanmarissa olutta juomassa (kuvasta puuttuu Myanmar olut, joka oli parasta..)

7. Syön aina paikallista ruokaa 

Pyrin aina syömään paikallista ruokaa ja aina kun joku tarjoaa sitä, niin pitää edes maistaa. Eli en ole nirso ruualle - oli se sitten jurtassa tarjoiltua jakinvoi teetä tai jakin lihaa tai vaikkapa vasta teurastetun lampaan lihaa. Mutta eteen on myös tullut ruokia tai juomia jotka on pitänyt jättää väliin maistamisen jälkeen, kuten Intiassa tarjottu juoma, jossa oli todella paljon suolaa ja mausteita. Kuulemma se oli perinteinen maalaisten juoma kuumaan ilmaan - varmasti, mutta maku oli järkyttävä. Jordaniassa taisin syödä ramandan illallisella pässin kiveksiä ja munuaisia : menu oli arabiaksi enkä tajunnut siitä mitään, nälkä oli ja tarjosivat menua. 

Mielestäni parhainta ruokaa olen syönyt Georgiassa ja Thaimaassa. Georgiassa erinäiset salaatit, saslikit, khinkalit sekä hatsapurit ovat suurta herkkuani. Georgialaiset punaviinit ovat minun suosikkeja sekä myös Borjomi kivennäisvesi sekä ns. Georgian limu - vihreä rakuunalle maistuva limu. Georgiasta on jäänyt mieleen muisto liittyen vesimeloniin: nehän ovat suurta herkkua siellä. Pysähdyin tien varteen ostamassa meloneja kuorma-autosta. Hetken päästä tajusin että olisivat myyneet vaan koko lastin - tukkuna. Sanoin että yksi viiden kilon meloni riittää ja minut ohjattiin toiselle myyjälle. Kun palasin hotelliin meloni kädessä henkilökunta opasti minut keittiöön hakemaan isoa veistä, jotta saisin melonin pilkottua. Thaimaan keittiöstä löytyy minulle perus pad thaita tai muita chili herkkuja - jotka sitten saattavat ns. polttaa mennen-tullen. Myös heidän tapa koristella ruokia on upeaa. 

Eli en paikkaa matkalleni Juhla-mokkaa tai kaurapuuroa - vaan haluan tulla toimeen maan tarjonnalla.   

Gobin autiomaassa Mongoliassa jurtassa tehtiin ruokaa - jossa pataan laitettiin kuumia kiviä kypsentämään ruoka

8. En osta matkoillani tavaraa 

En osta matkoilla ns. tuliaisia kotiin tai shoppaile muutenkaan ostoskeskuksissa (minulle "ostos-helveteissä"). Mutta tähänkin sääntöön on olemassa poikkeuksia : maasta ostetaan aina jääkaapin oveen magneetti, ja se onkin ihan täynnä niitä. Toinen poikkeus ovat keraamiset keskiaikaiset talot, joita on useampi kymmenen ostettuna. Niitä pääset katsomaan täältä: Matkamuistoja maailmalta: Keskiaikaiset talot . Kolmas ehkäpä hieman yllättävä ovat hatut - niitä on jotenkin vain saatu matkoilta tai joitakin on ostettu. Hattuja on saatu mm. Kirgisiasta (perinteinen miehien korkea huopahattu) ja Uzbekistanista. Australiasta ostin kengurun nahkasta tehdyn aussie-hatun, jotka on ollut monilla matkoilla mukana. 

9. Matkustan kevyesti 

Matkustan kevyesti lähes aina pelkästää käsimatkatavaroilla, ja olen optimoinut sen mitä matkoillani tarvitsen ottaen huomioon paikalliset sääolosuhteet. Less-is-more on mottoni. Pisin matka, jonka olen tehnyt käsimatkatavaroilla oli kuukauden reissu Venäjän halki Mongoliaan ja edelleen Etelä-Koreaan. Löydät kuvaukset varusteista täältä: Varusteet

10. Matkollani minulla on mukana pehmoeläimiä

Tämä saattaa tulla jollekin järkytyksenä ja uutena asiana - mutta se on ihan totta. Meillä on ollut pitkään matkoilla pehmoeläimiä - lähinnä pieni jänis (nimeltään Bunny), jolle ostettiin myöhemmin kaveri (Bippi) ja niitä sittemmin tullut muutama lisää (mm. Mini-Moccha ja Guokkis). Näistä valitsemme aina kaksi mukaan matkoille ja he (ne?) poseeraavat ties missä. Vaimoni kirjoitti näistä aikoinaan blogia (Pupumatkat), mutta nyt löydät heidät Instagramista tililtä: @pupumatkat - eli sieltä pääset näkemään meidän (heidän matkoja ja toimintaa) matkoja hieman erinäisestä näkökulmasta, voisi jopa sanoa humoristisesta. Käyppä bongaamassa heidät - voit löytää myös pieniä teddy-karhuja.

Bunny (vasemmalla) ja Bippi (oikealla) Siperiassa matkalla kohti Baikal-järveä - uhrauspaikalla

Bunny poseeraan maailman isoimman Leninin pään edessä, Ulan Ude - Siperia

Bunny ja Bippi Etelä-Koreassa DMZ:lla - odottamassa josko juna lähtisi kohta Pohjois-Koreaan Dorasanin asemalta- ei lähtenyt. 

10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

1. Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
2. Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
3. Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
4. Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.