Damaramaa tai Damaraland sijaitsee Namibian luoteis-osassa Swakopmundista koilliseen kohti Etoshaa, ja niinpä mekin suuntasimme sinne yhden lepopäivän jälkeen. Alueella on paljon upeita kalliomuodostelmia ja siellä sijaitsee myös Namibian korkein vuori - Brandberg Historiallisesti paikka on myös merkittävä koska sieltä löytyy paljon kalliomaalauksia "bushman rock paintings" eri heimojen tekeminä. Alueella voi nähdä myös norsuja joita kutsutaan aavikkonorsuksi, jotka on hieman pienempiä kuin savannilla elävät norsut. Norsuista oli myös varoitusmerkkejä - emme niitä valitettavasti nähneet.
 |
| Spitzkoppe aamulla |
Spitzkoppe
Ajoimme Swakopmundista rannikkoa seurata pohjoiseen noin 75km Henteisbaaliin - tie menee aivan rannan tuntumassa ja muutamassa kohdassa oli myös nähtävissä rantaan haaksirikkoutuneita laivoja. Koko rannikkoaluetta kutsutaankin siksi Skeleton Coastiksi. Ilma oli harmaa ja sumuinen - lämpötila vain +16 astetta, mutta kun käännyimme kohti Spitzkoppea Dorob National Parkin alueelle tielle D1918 pilvet väistyivät ja samoin myös kylmyys -aurinko paistoi ja lämpötila nousi hetkessä +30 asteeseen.
 |
| Vasemmalla Gross Spitzkoppe ja oikealla Pontok mountain |
Ajoimme tietä tasaisen Dorobin aavikon läpi 120km kohti Spitzkoppea vuoret alkoivat nousta horisontissa isommaksi kunnes pääsimme niiden juurelle. Viettäisimme seuraavan yön tällä alueella Spitzkoppe Camp Sitella. Alueella sijaitsee myös Namibian Matternhorniksi kutsuttu vuori - nimeltään Spitzkoppe ja Pontok vuori, sekä mm. kuuluisa Rock Arc, joka on iso kivestä muodostunut kaari. Majoituspaikat olivat sopivasti muutaman sadan metrin välein vuorien juurilla upeissa maisemissa, mutta mm. juokseva vesi yms puuttuivat alueelta eli käytännössä majoitukset olivat täysin vuorten keskellä. Vastaanoton alueelta toki löytyi suihkut ja ravintolaa mikäli niitä tarvitsi.
 |
| The Rock Arc |
 |
| Näkymä Pontok vuorelle - auto parkissa |
 |
The Rock Arc
|
 |
| Oudon näköisiä kallioita |
Iltapäivästä kävelimme vielä alueella ympäriinsä ja kävimme tutustumassa läheisiin kalliomaalauksiin. Ilta vuoren keskellä oli upea kun punaiset kalliot värjäytyivät vieläkin punaisemmiksi, kunnes paikan valtasi pimeys ja tähdet alkoivat loistamaan todella upeasti ja kirkkaasti. Tämä majoituspaikka oli matkan yksi upeimmista, jollei upein. Myös linnut olivat todella kesyjä tulivat kärkkymään ruokaa.
 |
| Kutsuimme tätä lintua R2D2 linnuksi kun se äänteli lähes samalla tavalla kuin StarWarsin R2D2 |
 |
| Majapaikka punaisen vuoren juurella |
 |
| Näitä sarvinokkalintuja oli paljon Damaralandin alueella - punanokkatoko ? |
 |
| Kalliomaalauksia |
Mowani
Aamusta jatkoimme matkaa pohjoiseen kohti Mowanin aluetta, jonne oli noin 250km matka. Tällä pätkällä oli useita san-heimoon (bushmaniksi myös kutsutaan) kuuluvia henkilöitä viittoilemassa tutustumaan heidän kyläänsä. Toinen "heimo" olivat naiset jotka olivat pukeutuneet 1800-luvun saksalaisten lähetyssaarnajien asuihin, joihin kuului pitkä hame ja päässä oleva iso hattu - hauskan näköisiä. Tie kohti Mowania oli välillä todella huonokuntoista ja kapeaa hiekkatietä - sellaiset 50km, jossa matkanopeus oli vain 30km/h.
 |
| "Muista aina - liikenteessä - monta norsua voi olla edessä".. |
 |
| Namibian korkein vuori - Brandberg - saanut nimensä siitä että auringonlaskun aikaan hehkuu punaisena |
Lähellä Mowania kävimme vielä "Damaraland Living Museum" paikassa, jossa paikalliseen heimoon kuuluva henkilöt esittelivät erinäisiä taitoja mm. keihään tekemistä, erilaisia yrttejä, nahan käsittelyä, tulen sytytystä ja jopa lauluja sekä tansseja. Homma meni niin, että sisäänkäynnin yhteydessä oli "menu" josta sitten valittiin se mitä haluttiin nähdä - otettiin tämä "isoin paketti", jossa oli nuo edellä kuvatut esitykset. Hinta oli 100NAD eli noin 6 euroa henkilö. Olihan se vähän "turistinen", mutta toisaalta viihdyttävä paikka ja erittäin hauskasti esiteltiin kaikkea. Vajaa tunti "kylässä" vietettiin, ja ostimme myös yhden korun matkamuistoksi. Näitä vastaavia museoita on tuolla alueella paljonkin, tosin osa oli kiinni ja osa aika vaatimattoman näköisiä.
 |
| Damaraland Living Museum - tanssi ja lauluesitys |
Majoitimme läheisessä Mowani Mountain Campissa, jossa jokaisessa telttapaikassa oli jälleen käytettävissä wc/suihku tilat, ulkokeittiö ja katos. Muita palveluja tällä alueella ei myöskään ollut.
 |
| Mowani Mountain Camp - auton takana oli wc/suihkutilat ja vasemmalla keittiö |
Pidimme kovasti näistä kahdesta majoituspaikasta, jossa sai olla omassa rauhassa ja ihailla upeaa luontoa ja eläimiä. Autossahan oli kaikki tarvittavat välineet ruokailuun ja ruokatarvikkeet kulkivat mukana. Seuraavaksi jatkaisimme kohti Etoshan kansallispuistoa jonka alueella vietimme kolme seuraava yötä, joista kaksi Etoshan porttien ulkopuolella ja yhden Etoshan sisällä.
 |
| Auringonlasku Mowani mountaing campilla värjäsi vuoret taas punaiseksi |
Meillä oli omalla matkallamme ihan sama juttu, että rannikolla oli aika hyytävää, mutta sisämaassa lämpötila lähes tuplaantui. Sama ilmiöhän on meille tuttu myös San Franciscosta.
VastaaPoistaMe tyydyimme omalla matkallamme vain ajamaan Damaralandin läpi emmekö tutustuneet alueeseen sen perusteellisemmin. Noita varoitusmerkkejä tosiaan tuli jokunen vastaan, mutta norsuja emme mekään nähneet. Ilmeisesti se ei kovin yleistä olekaan.
Kovasti niistä norsuista toki varoiteltiin, mutta enemmän tien yli juoksivat springbokit ja orykset. Damaralandin alueella oli ihan mielenkiintoinen vaikka Swakopmundista olisi päässyt hyviä teitä pitkin nopeasti Etoshaankin.
PoistaKyllä on hienoa lukea näitä Afrikan matkakertomuksia ja katsoa upeita kuviasi. Nuo värit ja vuorten muodot ovat aivan huikeita. Itselläni on Afrikasta vain yksi kokemus, eli kahden viikon seminaarimatka Opettajat ilman rajoja -järjestön mukana. Silloin tutustuimme sekä afrikkalaisiin paikallisiin kouluihin niin läheltä, että pidimme jopa oppitunteja paikallisten opettajien kanssa eri luokissa, että vähän turistikyliinkin ja pääsimme myös yhdeksi päiväksi safarimatkalle. Oli kyllä mahtavaa ihan oikeasti nähdä niitä norsujakin. Afrikka on harmillisen kaukana, turistina tulee etsiydyttyä aina tutumpiin paikkoihin. Aila
VastaaPoistaKiitos! Värit olivat todella upeita - ja valokuvista niistä saa vain pienen käsityksen. Tuo paikallisiin kouluihin tutustuminen on varmaan ollut mielenkiintoista ja antoisaa. Afrikka on tosiaan aika kaukana Suomesta - vuorokausi menee helposti matkustamiseen, mutta onneksi aikaeroa ei ole tai se on hyvin vähän.
PoistaTodella vaikuttavia kuvia. Varmasti ollut upea elämys. Erityisesti jäin kuvittelemaan upeaa tähtitaivasta pimeän tultua. :)
VastaaPoistaKiitoksia. Oli upea elämys, ja tähtitaivaan kuvausta olisi pitänyt harjoitella ennen matkaa ja hommata kunnon jalusta kuvausta varten.
PoistaEn tiiä häviskö kommentti johonkin. Mut kiva päästä mukaan virtuaalimatkalle tällasten postausten mukana, mitä ei esiinny ihan joka blogissa. Nuo maisemat on kyllä kuin joltain toiselta planeetalta, upeita!
VastaaPoistaKiitti. Hienoja olivat maisemat - kuin punaiselta planeetalta vaikka en ole siellä käynytkään (vielä).
PoistaUpea tuo aloituskuva! Ja wau, ihan mielettömän kiva päästä lukemaan itselle ihan vieraista paikoista.
VastaaPoistaAivan mahtavat noi majoitukset – tykkäisin itsekin yöpyä tuollaisessa.
Kiitos! Majoituspaikat olivat hienoja, ja teltassa oli ihan kiva nukkua keskellä luontoa.
PoistaUpeita kuvia ja kertomus hyvinkin erilaisesta kulttuurista. Liikennemerkki on hiukan poikkeava. Onneksi norsun, jos eteen tulee varmasti huomaa. Mutta taitaa nekin olla melko vikkelä, jos sille päälle sattuu.
VastaaPoistaKiitos! Oli erilaisia liikennemerkkejä kuin mitä Suomessa -- varoituksia mm. kirahveista, pahkasioista ja antiloopeista.
PoistaMuistan, kun Ruandassa ihastelin erikoisia lintuja. Olen melko varma, että näin tuollaisen mustankin. Meikäläisen lintutietämys ei ole hyvä, mutta kyllä vaan maailma on täynnä kaikenlaisia hauskan näköisiä otuksia
VastaaPoistaOlisi pitänyt olla enemmän lintubongarin vikaa jotta niitä lintuja olisi osannut tunnistaa ja tietysti parempi opus josta niitä etsiä. Samoin oli isompien nisäkkäiden kanssa, mutta onneksi Etoshan oppaassa oli hieman kuvia joita sitten vertailtiin. Toki nyt jotain eläimiä osasi tunnistaa ilman opusta.
PoistaTätä reissua on ollut kiva seurata. Ja todellakin nuo värit ovat jotenkin epätodelliset. Ne on varmasti pakko nähdä ennen kuin oikeasti uskoo.
VastaaPoistaKiitos jos reissua on ollut kiintoisaa seurata. Värit olivat uskomattoman hienot varsinkin auringon nousun ja laskujen aikaan.
Poista