Oman - Wahiba Sands

Nizwasta matka jatkui kohti Omanin aavikoita, ja niistä ehkäpä kuuluisinta Wahiba Sandsia, jonka pinta-ala on huimat 12500 neliökilometriä. Aavikko kutsutaan myös nimellä Sharqiya Sandsiksi. Aavikolta löytyy muutamia majoituspaikkoja, ja tällä kertaa kohteena oli 1000 Nights Camp joka sijaitsee noin 40km lähimmästä Bidayahin kaupungista. Aavikolle pääsee vain nelivetoisella autolla ja ennen sinne ajoa on syytä laskea renkaiden ilmanpainetta, jotta renkaiden pito hiekalla on riittävä koska matkalla on pari isoa dyyniä ylitettävänä jossa levästä renkaasta ja tietysti oikeasta ajotavasta on apuja : offroad-neliveto päällä ja luistonesto kytkettynä pois - sekä muistaa jatkuvasti pitää tasaisen vedon päällä 

Wahiba Sandsin dyynit hehkuvat punaisena auringonlaskissa. Bongaa kamelit! 

Ennen aavikolle ajoa kävin katsomassa yhden Wadin eli joen uoman joka voi olla kuiva ja sitten siellä oli voi olla vettä. Wadi Bani Khalid on ehkäpä taasen Omanin kuuluisin Wadi ainakin turistien lukumäärällä mitattuna, koska tässä Wadissa on yleensä vettä vuoden ympäri ja siellä pääsee myös uimaan. Matkaa Nizwasta on 220km kilometriä ja se taittui vajaassa kolmessa tunnissa. Wadissa uintiin oli tarkat pukeutumisohjeet, esim. miehilläkin olisi pitänyt olla paita ja shortsit päällä uidessa, mutta paikan päällä "länkkärit" uivat ihan normaalisti "länsimaiseen" tyyliin. 

Wahi Bani Khalid

Wadi Banista ajoin takaisin Bidayhain kaupunkiin ja eräällä huoltoasemalla laskin renkaiden paineet 2.4 baarista 1.3 baariin. Paikalla oli myös ns. opastajia etsimässä turisteja ja tarjoamassa heille opastusta aavikolla - hintaan 50 euroa!! Koska navigaattori osasi näyttää "polun" kohteeseen lähdin ilman opastusta matkaan. mutta kun pääsin pois kaupungista ja aavikolle ajamaan niin yllättäen vierelle tuli Toyotan maasturi josta alettiin huitomaan että ajetaan ihan väärään suuntaan, vaikka suunta oli oikea. Taas alkoi varoitukset että ei osata kohteeseen ja jäädään ensimmäiseen dyyniin jumiin eikä siitä "takiaisesta" päässyt mitenkään eroon - ja lupauduin maksamaan hieman opastuksesta. "Opastaja" yritti mitata ajotaitojani ja ajoimmekin ensimmäiset 20 kilometriä huomattavaa vauhtia - nopeimmillaan 90km/h ja muutama pienen dyynin ylitys ns. lentäen yli ja muutamassa kohdissa jousetkin kävivät pohjassa. Lopulta saavuimme ison dyynin juurelle, josta sitten piti osata ajaa riittävällä nopeudella ja tasaisella kaasulla ylös dyynin huipuille ja siellä kiertää useampia hidasteita ja pehmeän hiekan alueita. Lopulta "opas" näytti pysähtymään ja myönsi että osasin todella ajaa sekä viittoili että jatka tästä eteenpäin 15km niin pääset kohteeseen. 

1000 Nights Campiin saavuttiin iltapäivästä noin tunnin aavikolla ajamisen jälkeen, ja se käytännössä sijaitsee kaukana kaikesta ja oli myös aikamoinen "keidas" aavikolle. Campissa on useita teltta-"taloja", yksi ravintola sekä pienehkö uima-allas. Paikalta löytyy myös aidattuna eläimiä - oryxeja eli keihäsantilooppeja sekä vapaana olevia kameleita jotka kävelivät läheisten dyynien rinteillä. Camp tarjoaa myös erilaisia aktiviteetteja (kamelilla ratsastusta, mönkkärillä ajoa yms) niistä kiinnostuneille. Olen "ratsastanut" kameleilla aikoinaan sekä Kyzylkumin (Uzbekistan) että Gobin (Mongolia) aavikoilla, jotka siihen ei nyt ollut enää tarvetta. 

Saimme majoituksena "Sheikin Deluxe" teltan, josta löytyy ison 36 neliön ilmastoidun (!!) huoneen lisäksi wc/suihkutilat, jotka olivat ns. ulkotiloissa mutta siis privaatti-käyttöön tarkoitettuja. Majoituksen hintaan sisältyy myös illallinen sekä aamiainen, jotka tarjoillaan buffet-tyylisesti isossa ulkoilma ravintolassa. 

"Sheikin luksus" teltta, jossa oli majoitus

1000 Nights Camp, Wahiba Sands, Oman

Ennen illallista (klo 19:30-20:30) ehdimme ihailla upeaa auringonlaskua aavikolla, joka sai kaikki dyynit hehkumaan oranssin ja punaisen värien eri sävyissä. Suurin osa Campin vieraista olivat saksalaisia ryhmämatka turisteja, jotka tulivat kuljettajien tuomina paikalla ja ehkäpä muutama henkilö oli ajanut paikalle omatoimisesti. Paikka oli aika täynnä varsinkin kun kaikki tulivat samanaikaisesti illalliselle. Ruoka oli yllättävän hyvää ja tällä kebabit olivat oikeasti hyvin kypsennettyä lihaa. Tarjolla oli myös erilaisia salaatteja, riisiannoksia, kanaa, ranskalaisia, kalaa sekä paljon herkullisia jälkiruokia. Alkoholia ei ravintolasta saa ja virvokejuomat pitää erikseen maksaa. Illalla ennen nukkumaan menoa ihmeteltiin vielä tähtitaivasta mutta aavikon hiekkaa ja pölyä oli sen verran ilmakehässä että tähdet eivät niin kirkkaasti loistaneet. 

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen lähdettiin ajamaan samaa reittiä takaisin Bidayhin kylään, mutta tällä kertaa ilman "opastajaa" ja nyt ei täytynyt "kisata" kenenkään kanssa vaan pääsin pudottamaan rauhallista 60km/h vauhtia koko matkan. Wahiba Sandsista matka jatkui kohti Arabian meren rannikkoa ja Arabian niemimaan itäisintä kohtaa - Ras al Haadia ja merikilpikonnien suojelualuetta.

Wahiba Sandsin dyynien ylitys

En oikein osaa selittää mikä näissä hiekka-aavikoissa minua oikeastaan vetää puoleensa tai kiehtoo, muuta kuin ne ovat maisemiltaan todella upeita ja välillä huomattavan kuumiakin paikkoja. kuten Kyzylkumissa jossa oli yli 50 astetta lämmintä. Ehkäpä myös paikan tyhjyys ja laajuus kiehtovat samalla tavalla kuin Lapin tunturit ja erämaat, joissa olen aikoinaan paljonkin vaeltanut eri vuodenaikoina. Alla on linkit juttuihin muihin aavikkoihin joissa olen käynyt:

• Karakorum - Helvetin porteilla (Turkmenistan)
  
• Kyzylkumin aavikolla (Uzbekistan)
  
• Kyzylkum - 54-astetta (Uzbekistan)
  
• Wadi Rum (Jordania)
  
• Gobi - khongor (Mongolia)
  
• Sesriem ja Solitaire (Namibia)
  
• Damaraland: Spitzkoppe ja-Mowani (Namibia)
  
• Uluru (Australia)
  

Saharassa en ole vielä käynyt kunnolla muuten kuin "nähnyt hiekkaa" - Marokossa ja Tunisiassa.