Kolme kertaa matkailusta - yhdeksän kysymystä

Päätinpä itsekin vastata tähän hauskaan haasteeseen ja osallistua yhdeksään kysymykseen matkailusta ja miten itse näen ja koen ne, ja ehkäpä näin myös avata hieman omaa matkustusfilosofiaa ja tapoja. Jokainen matkustaa omalla tavallaan. Jutun kuvat ovat vuoden 2021 ja 2022 matkoilta - mm. Malediivit, Seychellit ja Namibia. 

Praslin, Seychellit

3 x paha matkatapa

Tarkat suunnitelmat: Teen jokaisesta matkasta tarkan suunnitelma hyvissä ajoin, ja varaan majoitukset etukäteen - en enää tässä iässä jatka alkaa kohteessa etsimään illalla majapaikkaa. Lasken myös siirtymiseen (road-tripit) kuluvat ajat, mutta en kuitenkaan matkusta minuuttiaikataululla. Välillä suunnitelmat eivät toteudu matkan päällä, ja sitten vaan pitää soveltaa. 

En osta paikallisia matkamuistoja: Turhaa roinaa nurkkiin pölyttymään. Kävelen ohi näiden kauppojen. Mutta tässäkin on poikkeus. Ostan aina uudesta maasta yhden jääkaappimagneetin, joita onkin koko jääkaapin ovi jo täynnä. 

Ex-tempore lentolippujen osto: Voin ostaa tuosta vaan lennot jonnekin mielenkiintoiseen kohteeseen vaikka ei ole tiedossa saanko edes lomaa matkan ajaksi. "No kun halvalla sain".. Näitä lentolippuja voi hyvinkin olla pitkällekin ajalle eteenpäin. Liittyy myös ensimmäiseen kohtaan: minulla on useita matkasuunnitelmia valmiina tai puolivalmiina odottamassa toteuttamista. 

3 x outo matkatapa

Vain käsimatkatavarat: Matkustan mahdollisimman kevyesti käsimatkatavaroilla. Pisin matka on ollut kuukauden matka Venäjän halki Mongoliaan ja Etelä-Koreaan, jossa hyvin pärjäsin TNF 40 litran retkikuntakassilla. Olen vaelluksilla ja matkoilla oppinut optimoimaan tarvittavat matkatavarat.

Ajoissa lentokentälle: Menen aina hyvissä ajoin lentäkentälle tai kohteeseen, koska vihaan lähteä matkalle kiireessä tai pitkien jonotuksien kautta, josta siirtyminen koneeseen juosten. Muutenkin aikataulussa pysyminen on itselleni tärkeää. Olen ehkäpä saanut tähän Suomen puolustusvoimissa "koulutuksen" että vielä vuosikymmenien jälkeen se näkyy jopa matkustamisessa. Tietyissä maissa aikakäsitys on hieman eri kuin minulla ja olen tähän kyllä oppinut varautumaan. 

Lentokoneessa istumapaikka on tärkeä: Lentokoneessa pyrin aina valitsemaan mahdollisimman edessä olevan ikkunapaikan ottaen huomioon mistä suunnasta aurinko paistaa matkan aikana jos lento on valoisaan aikaan. Tykkään katsella maisemia lennolla ja edestä pääsee yleensä nopeammin ulos. Keski- ja käytäväpaikka on no-no. 

Malediivien villa jossa viikon majoitus

3 x paras paikka, jossa olen käynyt

Australia ja Uusi-Seelanti: Vuonna 2014-2015 tein kolmen kuukauden matkan Oseaniaan ja Kaakkois-Aasiaan. Siitä matkasta alkoi myös tämän blogin kirjoittaminen.

Namibia: Vuonna 2021 tein pitkän road-tripin Namibiassa maastoautolla, jossa oli kaikki tarvittavat välineet yöpyä keskellä savannia tai aavikkoa. 

Bhutan: Pieni ja vielä hetki sitten eristäytynyt kuningaskunta Himalajan vuoristossa. Vietin maassa viisi päivää ja Punakasta löysin (lähes sisäisen) Shangri-Lan. Sittemmin Bhutan on muuttanut matkustussääntöjä paljon korottamalla ns. päivähintaa huomattavasti, mutta siitäkin huolimatta haluaisin vielä joskus tähän maahan palata pidemmäksi aikaa. 

Spitzkopf Namibia

3 x paikkaa, johon haluaisin

Etelä-Amerikka - Chile, Argentiina, Peru ja Bolivia: En ole vielä käynyt kertaakaan Etelä-Amerikassa, mutta haaveissa olisi käydä ainakin näissä neljässä valtiossa. Chilessä Atacama ja Patagonia, Argentiinassa RN40 tien ajaminen, Perussa inkojen rakennukset ja Boliasssa La Paz ja suola-aavikot.   

Iran: Vaikka maassa tällä hetkellä onkin levotonta haluaisin käydä tutustumassa tähänkin maahan. Alunperin minun piti matkustaa kesällä 2020 maahan, mutta pandemia esti sen. 

Route 66 (USA): Vaikka tämä voi kuulostaa kliseiseltä road-tripiltä, niin tämä on klassikko jonka haluaisin kokea Ford Mustang tai Dodge Challenger autolla - V8 moottorin ääni ja pieniä paikkoja joissa pysähtyä.

Deadvlei, Namibia

3 x inhokkipaikka, joissa olen käynyt

Tätä pitkin pohtia hieman pidempään, koska yleensä kohteeseen on joku vienyt.... mutta tässä kolmen kärki.

Arabi-Emiraatit (Dubai) ja Qatar: Keskelle hiekka-aavikkoa rakennetut kaupungit eivät säväyttäneet millään tavalla. Isoja pilvenpiirtäjiä ja rakennustyömaita. Kaikki toimii halpatyövoiman avulla. Kaikkiin paikkoihin autolla eikä näistä kohteista löydy mitään "aitoa ja alkuperäistä". 

Intia: Kolme pitkää työmatkaa tehtynä ja nähty Mumbai, Kolkata, New Delhi ja Agra. Voi sitä paskan ja roskan määrää, slummeja 5* hotellin takapihoilla ja ikuista "käsi ojossa" menoa (olenhan kävelevä lompakko josta voi antaa rupiin sinne ja tänne). Häsläysmaa numero 1. Vaikka asuin luksus-hotelleissa ja omat auton kuljettajat olivat käytössä, en syttynyt tähän maahan ollenkaan. Lisäksi "kuiva pieru Intiassa on matkan miehen unelma" on jäänyt toteutumatta kaikilla matkoilla... ja ehkäpä osaltaan vaikuttaa tähän fiilikseen. Se fiilis kun pääsi lentokoneeseen paluumatkalle oli mahtava. 

Marokko ja Tunisia: Häsläysmaat numero 2 ja 3. Kunnon "basaarimeninikiä" aamusta iltaan ja jatkuvasti "kusetuksen" alaisena olemista. Casablanca ihan hirveä paikka. Meknes jotenkin vielä meni ja Rabat ihan kiva. Tunisissa vähän so-so meno, mutta tarkkana piti olla. 

3 x eniten matkalla ärsyttää

Taksit: Kun Suomessa oli vielä hetki sitten hyvät taksit ja niihin pystyi luottamaan, niin maailmalla sitä on pari kertaa oppinut kantapään kautta näiden kanssa vääntämään hinnoista ja reiteistä. Varsinkin lentokentillä turistia kusetetaan ihan täysillä, jos ei ole tarkkana. 

"Oppaat ja tarjoukset": Liittyy läheisesti ns. häsläysmaihin ja "my friend" tyyppeihin. Eivät kaikki ole "apinaa koijjaamassa" mutta kyllä satoja matkoja tehneenä on oppinut nämä jo tunnistamaan. Toisaalta osa on ollutkin ihan aidosti kiinnostunut mistä turre tulee ja mitä turre tekee. 

Lentokoneiden koskeutusnäytölliset viihdejärjestelmät economy-luokassa: Varsinkin siis silloin kun takana istuu henkilö, yleensä pieni lapsi, joka pelaa niitä pelejä koko lennon ajan. Siinä sitten istut kun päätäsi "hakataan" seitsemän tunnin ajan. Lentokoneissa matkustamisessa on muitakin ärsyttäviä piirteitä kuten ruokailun aikana (ja muutenkin) edessä olevan penkin kallistaminen sinun eteen ja yleinen boarding hässäkkä. Näitä tosin pystyy välttämättä lentämällä business-luokassa. 

Praslin, Seychellit (sama palmu kuin ensimmäisessä kuvassa)

3 x matkatavaraa, joita ilman en matkusta 

Kello: Aina kädessä. Haluan nähdä ajan "ranteesta" ja kellon joka toimii ja johon voi luottaa. Yli 10 vuotta kädessä on ollut Omegan Seamaster Planet Ocean 2201.51 Co-Axial 2500 koneistolla. Kovaan käyttöön ja ajassa pysyvä tarkka automaattivetoinen kronometri. 

Aurinkolasit: Käytössä Serengeti merkkiset aurinkolasit, joissa on erityisesti Drivers linssiväri ja automaattisesti muuttuva tummuus. Autoiluissa erinomainen. Erinomaiset suodattamaan sinistä (sumua) valoa ja korostamaan muita sävyjä. Toimivat hyvin myös vuoristossa ja aurinkorannoilla kuin kaupungissa. 

Käsivalaisin: Led Lenserin P7.2 tehokas ja kevyt käsivalaisin on ollut useasti tarpeen niin pimeillä kujilla kuin majoituksissa sähkökatkojen aikana. 

Tarkempi kuvaus "luottokamoista" eli varusteista löytyy Varusteet sivustolta.

3 x turhin matkatavara

Liiat vaatteet: Yksinkertasesti näin. Käsimatkatavaroilla kun matkustaa niin eipä täydy raahata mukana koko vaatekaappia. Matkakohteesta riippuen vaatteita voi aina pestä tai hätätilanteessa ostaa uusia. Erityisesti en ymmärrä miksi pitää olla mukana neljät kengät kun voi olla yhdet hyvät jotka käyvät kaikkiin tilanteisiin - Lowan Stratot. 

Purkit ja purnukat: Miehenä en tarvitse purkkia ja purnukoita. Dödö, hammastahna ja partavaahto riittää, ja välillä partavaahdonkin jätän kotiin. 

Fleece tropiikissa: Yli 25 vuotta vanha Patagonia Fleece on matkustanut lähes aina mukana, myös tropiikkiin jossa sillä ei tee mitään. Lähinnä lähtiessä, paluussa ja lentokoneessa käytössä. Viime vuonna osasin jo matkustaa muutamia matkoja ilman "rakasta" Fleece takkia, joka muuten on lähes jokaisessa kuvassa ollut myös mukana. Viime talvena kävelin pari kertaa Helsingin lentoaseman P5 pysäköintitalosta terminaaliin pakkasessa pelkkä pitkähihnainen paita päällä. Fleecen jätin kotiin. Tropiikissa kevyt sadetakki on parempi vaihtoehto. 

3 x ihanimmat kokemukset matkalla

Auringonlaskut meren rannalla tai aavikolla: Upeita auringonlaskuja olen saanut kokea ympäri maapalloa, joista ehkäpä upeimmat ovat olleet Mauritiuksella, Seychelleillä ja Jordanian Wadi Rumin autiomaassa. Niiden tuijottamiseen ei vaan mitenkään kyllästy. 

Tiibetinbuddhalainen luostari: Nepalissa Pokharassa kävin Tiibetin pakolaisten buddhamunkkien luostarissa ja siellä järjestettiin illalla munkkien seremonia johon kuuluivat mm. isot pitkät torvet, bassorummut ja kotilosta tehdyt torvet sekä tietysti munkkien hypnoottinen laulu. Tilaisuus meni fyysisesti luihin ja ytimiin ja tunsin jotenkin itseni menevät unen tapaiseen tilaan. Se sai minut hyvin liikuttuneeseen ja onnelliseen tilaan. Tilaisuus kesti ehkäpä puoli tuntia tai tunnin. Järisyttävä tilaisuus, jonka muista loppuikäni. Kuin elokuvan "Seitsemän vuotta Tiibetissä" alkusoitto, mutta se kertaa sata. 

Turkmenistanilainen "tyttöystävä": Ei nyt tyttöystävä, mutta Leevi & Leavings biisin sanat (oli todellakin tulossa Aral-järveltä Asghagatiin maastoautolla) alkoivat soimaa päässä kun olin Turkmenistanissa Mervin kaupungissa katselemassa nähtävyyksiä ja eräässä paikassa paikalle tuli noin 25 upeasti pukeutunutta nuorta naista iältään noin 20-25 vuotiaita. Istuin vanhan moskeijan varjossa syöden vesimelonia kunnes yhtäkkiä eräs nainen otti minua kädestä kiinni ja vein minut pihalle muiden naisten ympärille. He ihmettelivät minua, vaaleaa ihoani ja valkoisia (harmaita) hiuksia ihan fyysisesti. Ja sitten alkoi se valokuvaus jota kesti hyvin pitkään ja ihmettely että mistä olen ja mitä teen Turkmenistanissa. Kyselin oppaalta myöhemmin että mitä nyt oikein tapahtui. Nuoret naiset olivat jostain kauempaa maalaiskylästä eivätkä olleet koskaan aiemmin nähneet länsimaista miestä. Olin kuvitellut että kyseissä islaminuskoisissa maissa naiset ovat hyvinkin sulkeutuneita eivätkä ota kontaktia miehiin varsinkaan ulkomaalaisiin, mutta luuloni osoittautui ihan vääräksi. 

"Tiekartalta matkoja mittailin

Ajoreitin viivalla merkitsin:

Viipuri sitten Pietari, Moskova

Ja seuraavaksi Voldograd ja sielta

Araljärven kautta Ašgabatiin

Ja taas kun vaaramaisemat aavikoksi muuttuvat

Maastoauton voi kai vaihtaa kameliin 

Mun oma Ljeni, Ljeni, Ljeni

Uskomattoman kaunis morsian

Niin soma Ljeni, pieni Saraseni

Mun oma Miss Turkmenia"    - Leevi & The Leavings 

Omega Seamaster Planet Ocean 2201.51 kronometri