lauantai 14. tammikuuta 2023

Kolme kertaa matkailusta - yhdeksän kysymystä

Päätinpä itsekin vastata tähän hauskaan haasteeseen ja osallistua yhdeksään kysymykseen matkailusta ja miten itse näen ja koen ne, ja ehkäpä näin myös avata hieman omaa matkustusfilosofiaa ja tapoja. Jokainen matkustaa omalla tavallaan. Jutun kuvat ovat vuoden 2021 ja 2022 matkoilta - mm. Malediivit, Seychellit ja Namibia. 

Praslin, Seychellit


3 x paha matkatapa

Tarkat suunnitelmat: Teen jokaisesta matkasta tarkan suunnitelma hyvissä ajoin, ja varaan majoitukset etukäteen - en enää tässä iässä jatka alkaa kohteessa etsimään illalla majapaikkaa. Lasken myös siirtymiseen (road-tripit) kuluvat ajat, mutta en kuitenkaan matkusta minuuttiaikataululla. Välillä suunnitelmat eivät toteudu matkan päällä, ja sitten vaan pitää soveltaa. 

En osta paikallisia matkamuistoja: Turhaa roinaa nurkkiin pölyttymään. Kävelen ohi näiden kauppojen. Mutta tässäkin on poikkeus. Ostan aina uudesta maasta yhden jääkaappimagneetin, joita onkin koko jääkaapin ovi jo täynnä. 

Ex-tempore lentolippujen osto: Voin ostaa tuosta vaan lennot jonnekin mielenkiintoiseen kohteeseen vaikka ei ole tiedossa saanko edes lomaa matkan ajaksi. "No kun halvalla sain".. Näitä lentolippuja voi hyvinkin olla pitkällekin ajalle eteenpäin. Liittyy myös ensimmäiseen kohtaan: minulla on useita matkasuunnitelmia valmiina tai puolivalmiina odottamassa toteuttamista. 


3 x outo matkatapa

Vain käsimatkatavarat: Matkustan mahdollisimman kevyesti käsimatkatavaroilla. Pisin matka on ollut kuukauden matka Venäjän halki Mongoliaan ja Etelä-Koreaan, jossa hyvin pärjäsin TNF 40 litran retkikuntakassilla. Olen vaelluksilla ja matkoilla oppinut optimoimaan tarvittavat matkatavarat.

Ajoissa lentokentälle: Menen aina hyvissä ajoin lentäkentälle tai kohteeseen, koska vihaan lähteä matkalle kiireessä tai pitkien jonotuksien kautta, josta siirtyminen koneeseen juosten. Muutenkin aikataulussa pysyminen on itselleni tärkeää. Olen ehkäpä saanut tähän Suomen puolustusvoimissa "koulutuksen" että vielä vuosikymmenien jälkeen se näkyy jopa matkustamisessa. Tietyissä maissa aikakäsitys on hieman eri kuin minulla ja olen tähän kyllä oppinut varautumaan. 

Lentokoneessa istumapaikka on tärkeä: Lentokoneessa pyrin aina valitsemaan mahdollisimman edessä olevan ikkunapaikan ottaen huomioon mistä suunnasta aurinko paistaa matkan aikana jos lento on valoisaan aikaan. Tykkään katsella maisemia lennolla ja edestä pääsee yleensä nopeammin ulos. Keski- ja käytäväpaikka on no-no. 

Malediivien villa jossa viikon majoitus


3 x paras paikka, jossa olen käynyt

Australia ja Uusi-Seelanti: Vuonna 2014-2015 tein kolmen kuukauden matkan Oseaniaan ja Kaakkois-Aasiaan. Siitä matkasta alkoi myös tämän blogin kirjoittaminen.

Namibia: Vuonna 2021 tein pitkän road-tripin Namibiassa maastoautolla, jossa oli kaikki tarvittavat välineet yöpyä keskellä savannia tai aavikkoa. 

Bhutan: Pieni ja vielä hetki sitten eristäytynyt kuningaskunta Himalajan vuoristossa. Vietin maassa viisi päivää ja Punakasta löysin (lähes sisäisen) Shangri-Lan. Sittemmin Bhutan on muuttanut matkustussääntöjä paljon korottamalla ns. päivähintaa huomattavasti, mutta siitäkin huolimatta haluaisin vielä joskus tähän maahan palata pidemmäksi aikaa. 

Spitzkopf Namibia


3 x paikkaa, johon haluaisin

Etelä-Amerikka - Chile, Argentiina, Peru ja Bolivia: En ole vielä käynyt kertaakaan Etelä-Amerikassa, mutta haaveissa olisi käydä ainakin näissä neljässä valtiossa. Chilessä Atacama ja Patagonia, Argentiinassa RN40 tien ajaminen, Perussa inkojen rakennukset ja Boliasssa La Paz ja suola-aavikot.   

Iran: Vaikka maassa tällä hetkellä onkin levotonta haluaisin käydä tutustumassa tähänkin maahan. Alunperin minun piti matkustaa kesällä 2020 maahan, mutta pandemia esti sen. 

Route 66 (USA): Vaikka tämä voi kuulostaa kliseiseltä road-tripiltä, niin tämä on klassikko jonka haluaisin kokea Ford Mustang tai Dodge Challenger autolla - V8 moottorin ääni ja pieniä paikkoja joissa pysähtyä.

Deadvlei, Namibia


3 x inhokkipaikka, joissa olen käynyt

Tätä pitkin pohtia hieman pidempään, koska yleensä kohteeseen on joku vienyt.... mutta tässä kolmen kärki.

Arabi-Emiraatit (Dubai) ja Qatar: Keskelle hiekka-aavikkoa rakennetut kaupungit eivät säväyttäneet millään tavalla. Isoja pilvenpiirtäjiä ja rakennustyömaita. Kaikki toimii halpatyövoiman avulla. Kaikkiin paikkoihin autolla eikä näistä kohteista löydy mitään "aitoa ja alkuperäistä". 

Intia: Kolme pitkää työmatkaa tehtynä ja nähty Mumbai, Kolkata, New Delhi ja Agra. Voi sitä paskan ja roskan määrää, slummeja 5* hotellin takapihoilla ja ikuista "käsi ojossa" menoa (olenhan kävelevä lompakko josta voi antaa rupiin sinne ja tänne). Häsläysmaa numero 1. Vaikka asuin luksus-hotelleissa ja omat auton kuljettajat olivat käytössä, en syttynyt tähän maahan ollenkaan. Lisäksi "kuiva pieru Intiassa on matkan miehen unelma" on jäänyt toteutumatta kaikilla matkoilla... ja ehkäpä osaltaan vaikuttaa tähän fiilikseen. Se fiilis kun pääsi lentokoneeseen paluumatkalle oli mahtava. 

Marokko ja Tunisia: Häsläysmaat numero 2 ja 3. Kunnon "basaarimeninikiä" aamusta iltaan ja jatkuvasti "kusetuksen" alaisena olemista. Casablanca ihan hirveä paikka. Meknes jotenkin vielä meni ja Rabat ihan kiva. Tunisissa vähän so-so meno, mutta tarkkana piti olla. 


3 x eniten matkalla ärsyttää

Taksit: Kun Suomessa oli vielä hetki sitten hyvät taksit ja niihin pystyi luottamaan, niin maailmalla sitä on pari kertaa oppinut kantapään kautta näiden kanssa vääntämään hinnoista ja reiteistä. Varsinkin lentokentillä turistia kusetetaan ihan täysillä, jos ei ole tarkkana. 

"Oppaat ja tarjoukset": Liittyy läheisesti ns. häsläysmaihin ja "my friend" tyyppeihin. Eivät kaikki ole "apinaa koijjaamassa" mutta kyllä satoja matkoja tehneenä on oppinut nämä jo tunnistamaan. Toisaalta osa on ollutkin ihan aidosti kiinnostunut mistä turre tulee ja mitä turre tekee. 

Lentokoneiden koskeutusnäytölliset viihdejärjestelmät economy-luokassa: Varsinkin siis silloin kun takana istuu henkilö, yleensä pieni lapsi, joka pelaa niitä pelejä koko lennon ajan. Siinä sitten istut kun päätäsi "hakataan" seitsemän tunnin ajan. Lentokoneissa matkustamisessa on muitakin ärsyttäviä piirteitä kuten ruokailun aikana (ja muutenkin) edessä olevan penkin kallistaminen sinun eteen ja yleinen boarding hässäkkä. Näitä tosin pystyy välttämättä lentämällä business-luokassa. 

Praslin, Seychellit (sama palmu kuin ensimmäisessä kuvassa)


3 x matkatavaraa, joita ilman en matkusta 

Kello: Aina kädessä. Haluan nähdä ajan "ranteesta" ja kellon joka toimii ja johon voi luottaa. Yli 10 vuotta kädessä on ollut Omegan Seamaster Planet Ocean 2201.51 Co-Axial 2500 koneistolla. Kovaan käyttöön ja ajassa pysyvä tarkka automaattivetoinen kronometri. 

Aurinkolasit: Käytössä Serengeti merkkiset aurinkolasit, joissa on erityisesti Drivers linssiväri ja automaattisesti muuttuva tummuus. Autoiluissa erinomainen. Erinomaiset suodattamaan sinistä (sumua) valoa ja korostamaan muita sävyjä. Toimivat hyvin myös vuoristossa ja aurinkorannoilla kuin kaupungissa. 

Käsivalaisin: Led Lenserin P7.2 tehokas ja kevyt käsivalaisin on ollut useasti tarpeen niin pimeillä kujilla kuin majoituksissa sähkökatkojen aikana. 

Tarkempi kuvaus "luottokamoista" eli varusteista löytyy Varusteet sivustolta.


3 x turhin matkatavara

Liiat vaatteet: Yksinkertasesti näin. Käsimatkatavaroilla kun matkustaa niin eipä täydy raahata mukana koko vaatekaappia. Matkakohteesta riippuen vaatteita voi aina pestä tai hätätilanteessa ostaa uusia. Erityisesti en ymmärrä miksi pitää olla mukana neljät kengät kun voi olla yhdet hyvät jotka käyvät kaikkiin tilanteisiin - Lowan Stratot. 

Purkit ja purnukat: Miehenä en tarvitse purkkia ja purnukoita. Dödö, hammastahna ja partavaahto riittää, ja välillä partavaahdonkin jätän kotiin. 

Fleece tropiikissa: Yli 25 vuotta vanha Patagonia Fleece on matkustanut lähes aina mukana, myös tropiikkiin jossa sillä ei tee mitään. Lähinnä lähtiessä, paluussa ja lentokoneessa käytössä. Viime vuonna osasin jo matkustaa muutamia matkoja ilman "rakasta" Fleece takkia, joka muuten on lähes jokaisessa kuvassa ollut myös mukana. Viime talvena kävelin pari kertaa Helsingin lentoaseman P5 pysäköintitalosta terminaaliin pakkasessa pelkkä pitkähihnainen paita päällä. Fleecen jätin kotiin. Tropiikissa kevyt sadetakki on parempi vaihtoehto. 


3 x ihanimmat kokemukset matkalla

Auringonlaskut meren rannalla tai aavikolla: Upeita auringonlaskuja olen saanut kokea ympäri maapalloa, joista ehkäpä upeimmat ovat olleet Mauritiuksella, Seychelleillä ja Jordanian Wadi Rumin autiomaassa. Niiden tuijottamiseen ei vaan mitenkään kyllästy. 

Tiibetinbuddhalainen luostari: Nepalissa Pokharassa kävin Tiibetin pakolaisten buddhamunkkien luostarissa ja siellä järjestettiin illalla munkkien seremonia johon kuuluivat mm. isot pitkät torvet, bassorummut ja kotilosta tehdyt torvet sekä tietysti munkkien hypnoottinen laulu. Tilaisuus meni fyysisesti luihin ja ytimiin ja tunsin jotenkin itseni menevät unen tapaiseen tilaan. Se sai minut hyvin liikuttuneeseen ja onnelliseen tilaan. Tilaisuus kesti ehkäpä puoli tuntia tai tunnin. Järisyttävä tilaisuus, jonka muista loppuikäni. Kuin elokuvan "Seitsemän vuotta Tiibetissä" alkusoitto, mutta se kertaa sata. 

Turkmenistanilainen "tyttöystävä": Ei nyt tyttöystävä, mutta Leevi & Leavings biisin sanat (oli todellakin tulossa Aral-järveltä Asghagatiin maastoautolla) alkoivat soimaa päässä kun olin Turkmenistanissa Mervin kaupungissa katselemassa nähtävyyksiä ja eräässä paikassa paikalle tuli noin 25 upeasti pukeutunutta nuorta naista iältään noin 20-25 vuotiaita. Istuin vanhan moskeijan varjossa syöden vesimelonia kunnes yhtäkkiä eräs nainen otti minua kädestä kiinni ja vein minut pihalle muiden naisten ympärille. He ihmettelivät minua, vaaleaa ihoani ja valkoisia (harmaita) hiuksia ihan fyysisesti. Ja sitten alkoi se valokuvaus jota kesti hyvin pitkään ja ihmettely että mistä olen ja mitä teen Turkmenistanissa. Kyselin oppaalta myöhemmin että mitä nyt oikein tapahtui. Nuoret naiset olivat jostain kauempaa maalaiskylästä eivätkä olleet koskaan aiemmin nähneet länsimaista miestä. Olin kuvitellut että kyseissä islaminuskoisissa maissa naiset ovat hyvinkin sulkeutuneita eivätkä ota kontaktia miehiin varsinkaan ulkomaalaisiin, mutta luuloni osoittautui ihan vääräksi. 


"Tiekartalta matkoja mittailin
Ajoreitin viivalla merkitsin:
Viipuri sitten Pietari, Moskova
Ja seuraavaksi Voldograd ja sielta
Araljärven kautta Ašgabatiin
Ja taas kun vaaramaisemat aavikoksi muuttuvat

Maastoauton voi kai vaihtaa kameliin 

Mun oma Ljeni, Ljeni, Ljeni

Uskomattoman kaunis morsian

Niin soma Ljeni, pieni Saraseni

Mun oma Miss Turkmenia"    - Leevi & The Leavings 



Omega Seamaster Planet Ocean 2201.51 kronometri

21 kommenttia:

  1. Paljon oli yhteistä omien mieltymysten kanssa. Matkamuistoja ei tule ostettua, poikkeuksena kahvi ja tee. Mutta tavaroita ei käytännössä ikinä tule ostettua. Aiotaan mekin tähän osallistua, mutta muutama juttu on vielä jonossa ennen sitä. Heh, täytyy myöntää, että tulee itsekin aina noita pelejä pelattua...mutta luulen, että sen verran hellästi näyttöä kosken, että edessä oleva tuskin häiriintyy. Hauska yksityiskohta myös se, että Intiassa en ole käynyt, mutta on haavelistalla varsin korkealla. Sinne piti itse asiassa mennä jo vuonna 2020 ja lennotkin oli varattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva lukea teidän "lista" havainnoista. Kahvia olen muistaakseni itsekin joskus ostanut ja Hanoista (Vietnamista) sain hotellista lähtiessäni paketin todella hyvää kahvia ja kahvisuodattamien mukaan kun olivat kiinnittäneet minuun huomiota kun aamiaisella join niin monta kuppia todella hyvää paikallista kahvia. Ryystin sitä kahvia aamuisin tunnin ajan 4-5 kuppia.

      Poista
  2. Käytkö usein Kanarialla ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kovin usein. Viimeksi ja ainoan kerran toistaiseksi vuonna 1998 Lanzarotella.

      Poista
  3. Hauskoja juttuja, varsinkin tuo ”turkmenistanilainen tyttöystä” nauratti.
    Moniin kohtiin samaistun täysin, kuten lentolippujen ostamiseen ex tempore ja käsimatkatavaroilla matkustamiseen. Myös mulla aurinkolasit aina messissä ja lentokoneessa haluan istua ikkunapaikalla. Ja takana istuvat potkivat/selkänojaa hakkaavat lapset todella ärsyttää.
    Intiasta sen sijaan itse tykkään, kaikessa hulluudessaan aivan kiehtova oma maailmansa. Vaikka tyyliin joka kerta kun sieltä lähden, olen ollut, et ok ”never again”, mutta sitten vaan taas jonkun vuoden päästä löydän itseni jostakin päin Intiaa. Kai joku viha-rakkaussuhde. Marraskuun Keralan reissu oli mulle kuudes kerta Intiassa.
    Bhutanissa olisi hieno käydä joskus, mulla vielä kokematta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! Intia jakaa hyvin paljon mielipiteitä. Toki maassa on kiinnostava ja pitkä kulttuuri, mutta kolmen kerran kokemuksen perusteella siitä jäi hieman "paska" fiilis - ja toki työmatkat ovat aina hieman hektisiä joissa näkee oikeastaan vain hotellia ja toimistoa. Viikonloppuisin sitten ehti hieman kiertämään kohteissa - Immodiumin voimin.

      Poista
  4. Mun piti katsoa tuo Omegan Seamaster Planet Ocean netistä, antoi "no longer available". No, minäkin tykkään pitää rannekelloa, mutta tärkeämpi minulle on käsi-GPS, missä tietysti on kaikkein tarkin kello mukana, mitä vaan voi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseistä kelloa valmistettiin vuosina 2006-2008. Esiintyy myös James Bond elokuvassa Casino Royal vuodelta 2006 jota myös Vesper Lynd ihailee, mutta itse ostin kellon ilman "Bond" kytkentää.

      Poista
  5. Kun aloitin lukea vastauksiasi, silmät laajenivat hämmästyksestä, kun kerroit, että tarkkojen suunnitelmien tekeminen ja matkamuistojen ostamattomuus ovat pahoja matkatapojasi. Ihan niin teen minäkin. Varailen hotellit, tai ainakin etsin valmiiksi, lasken välimatkat, teen budjetin, tulostan karttoja, listaan mielenkiintoisia paikkoja. Ja tosi harvoin matkalta tulee ostettua mitään muuta kuin herkkuja ja joskus lelujakin lastenlapsille ja viinejä omille lapsille (=aikuisille). Käyttötavaroita kyllä tarpeen mukaan, kun niitä saa edullisesti ja Juha ostelee kitaroita seinilleen vieläkin. Mutta ei mitään matkamuistokrääsää. En yhtään koe, että nämä olisivat pahoja matkatapoja.

    Dubain epämiellyttävyydestä olen niin kanssasi samaa mieltä. Aikalailla turha kohde. Vietimme siellä yhden koulun hiihtoloman, kun vielä olimme työelämässä. Tietysti ihan kiva katko suomalaiseen talveen, mutta esimerkiksi se, että kävellen oli hankalaa edetä, aina piti ottaa taksi, jos ei julkisia kulkenut sinne, minne oli menossa. Ja muutenkin suurin osa kaikesta näkemästämme oli ihan turhaa överiä. Erityisesti ostoskeskukset. Toisaalta, ihan kiva, että on tullut kerran nähtyä sekin.

    Oli kyllä mielenkiintoista lukea vastauksiasi. Ja taas kerran katsoa niitä hienoja kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista. Matkustaa voi niin monella tavalla - tarkkojen suunnitelmien kanssa tai ilman. Joskus olen näistä saanut kommentteja että tällöin matka "joustamaton" tai liian paljon suunniteltu. Tiedä sitten... jokainen matkustaa omalla tavallaan.

      Poista
  6. Jaahas. Intiaan lähtö vajaan kahden viikon päästä... Nyt ei hymyilyttänyt. Miehenä on kyllä varmasti paljon helpompi matkustaa, naiset yleensä tarvivat muutaman purnukan mukaan. Minulla riippuu matkakohteesta, ostanko mitään. Espanjasta ei ainakaan tarvinnut mitään ostaa, kun samaa krääsää oli joka putiikissa. No, lähti sieltä se jääkaappimagneetti kuitenkin mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intia tosiaan jakaa mielipiteitä paljon ja miten sen paikkana kokee, mutta avoimin mielin vaan matkaan ilman ennakkoluuloja. Liikenne, kuumuus ja kakofonia voi aluksi hämmentää, mutta löytyy maasta rauhallisiakin paikkoja. Vatsataudilla toki saattoi olla tekemistä minun kohdalla kun se jokaiselle reissulle on osunut Intian suhteen.

      Poista
  7. Magneetti lähtee kotiin reissuilta täälläkin, muttei juuri muuta. Koriste taikalamppu piti ostaa Jordaniasta, jotta pääsin käteisestä eroon :D En ookaan koskaan ajatellut tuota, että istuis sillä puolella konetta missä aurinko paistaa (nousee/laskee). Olis kiva tehä itekin tämä, mut tuntuu et on reissaajana jotenkin ruostunut tänä pandemia-aikana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Magneetteja moni tuntuu ostavan matkalta, joita sitten jääkaapin ovessa voi tuijottaa. Lentokoneessa siis pyrin valitsemaan puolen joka on ns. varjon puolella jolloin ikkunasuojan voi pitää auki ja katsella maisemia.

      Poista
  8. Löytyihän sieltä yhteistä: jääkaappimagneetti pitää ostaa tietenkin 😀, Arabiemiraatit ja Qatar kuuluvat myös minulla kohteisiin, jotka eivät puhutelleet yhtään. Niin ja taksimatkat. Jos edessä olisi taksimatka lentokentältä majoitukselle, tilaan monesti mieluummin kyydin esim. hotellin kautta. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin aloittaa reissu taksimatkaa stressaamalla. 😬

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä vinkki että tilaa majoituksesta kuljetuksen niin säästyy siltä häsläämiseltä mahdollisesti pitkänkin matkan jälkeen. Olen itsekin tilannut majoituksilta suoria kyytejä majapaikkaan kun se vaan on mahdollista varsinkin jos lentokone saapuu kohteeseen myöhään yöllä jolloin julkista liikennettä ei enää ole ja joutuisi käyttämään takseja.

      Poista
  9. On mielestäni hyvä matkatapa olla ostamatta matkamuistoja. Ok, tukisi paikallisia, mutta on valitettavasti monasti on turhaa kamaa. Ok, muutama puupatsas ostettu, jotka ollut olkkarissamme vuodesta 1996

    VastaaPoista
  10. Me jaamme näköjään erikoisempien kohteiden kiinnostuksen lisäksi myös huolellisten suunnitelmien tekemisen ja kentälle ajoissa menemisen. Tosin Euroopassa tulee mentyä usein myös fiiliksen mukaan, kun tietää, että nettiyhteydet toimivat. Etelä-Amerikassa taas oli onneksi kaikki varattu puistolippuja lukuunottamatta etukäteen ja onneksi niin. Ei mennyt matkasta aikaa muuhun säätämiseen.

    Tykkäämme myös hoitaa pakkaukset hyvissä ajoin ja laukut nostetaan reissun pituudesta riippuen esiin joskus jopa 1-2 viikkoa ennen matkaa. Edellisillan pakkauspaniikki on jotain, mistä kiristyy vaan hermot turhaan. Kotiin tullessa laukut puretaan samantien ja pesukone on yleensä pyörimässä jo muutaman tunnin sisällä kotiinpaluusta.

    VastaaPoista
  11. Yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia. Jääkaappimagneetteja löytyy meiltäkin, tosin ei enää jääkaapin ovesta, vaan Ikeasta hankittuihin metallisiin tauluihin laitettuna - olisi voinut kohta jo jääkaapin ovi pudota niiden painosta :-)
    Taksit ovat - ubereita ja vastaavia lukuunottamia - matkoilla kesto-ongelma. Mieluummin sitten vaikka etukäteen tilattu kuljetus.
    Vinkistäsi päädyimme ostamaan halvahkot lennot Nairobiin ensi kesälle jo viime syksynä - ajatuksena, että jos homma jostain syystä ei toimisikaan, niin tuolla hintaa ne voi jättää vaikka käyttämättä :-)

    VastaaPoista
  12. Onko nuo pahat matkatavat niin pahoja ollenkaan..? Itse en jaksa suunnitelmia tehdä, vaan menen minne nokka näyttää. Joskus päädyn kokonaan eri maahan kuin mihin alunperin lähdin. Majoitukset varaan yleensä matkalla johonkin kohteeseen ja kyllä se monesti on huonompi tapa. Siinä voi päätyä liian kalliiseen majoitukseen tai sitten tosiaan kiertelemään tuntikausiksi ihmetellen mihin sitä päänsä kallistaisi.
Matkamuistokrääsän ostamisen saisi lopettaa useampikin matkailija. Etenkin kiinalaisen muovikrääsän.
Sama outous täälläkin: pelkillä käsimatkatavaroilla mennään ja 2,5 vuotta meni yhtösoittoa pienten reppujen varassa. 
Inhokkipaikkojen kärkeen nousee täälläkin UAE:n kaltaiset alhaisten ihmisoikeuksien kohteet, joissa ei edes ole oikein mitään kiinnostavaa nähtävää. Myös nuo ärsytyksen kohteet allekirjoitan.

    VastaaPoista