Pakistan - Mingora, Peshawar, Abbottabad

Pakistanin matkan kymmenentenä päivänä jätimme hyvästi Hindu Kush vuoristolle ja siirryimme kohti Khyber Paktunkwan alavampia seutuja. Samalla myös lämpötilat nousivat hetkessä lähemmässä 40 astetta. Tämä juttu kertoo matkasta Swatin laaksoon Mingoran kaupunkiin ja sieltä kohti Afganistanin rajaa olevaan Peshawariin kaupunkiin josta palattiin takaisin itään Islamabadin pohjoispuolella olevaan Abbottabadin kaupunkiin. 

Kabul joki

Kalash valley - Swat valley (Mingora)

12.6.2023: Aamusta ajoimme takaisin Kalashin laaksosta Chitral-Islamabadin tielle puolitoista tuntia (20km) ja suuntasimme etelään kohti Lowarin solaa (Lowari pass). Ehdimme ajaa pari tuntia tätä tietä kunnes Kalkatakin kylässä liikenne pysähtyi. Syynä oli se, että rekka oli kaatunut tielle tukkien sen kokonaan ja kymmenen henkilöt yrittivät vetää sitä ylös köysien kanssa. Totesin itsekseni että ihan turha homma, koska mitään vipua ei ollut ison rekan nostamiseen. Rekan alle oli jäänyt henkilöauto, jossa oli ollut kolme henkilöä jotka olivat vakavasti loukkaantuneet. Onnettomuuspaikalla meni puolisen tuntia kunnes ruuhkautunut liikenne päästettiin jatkamaan matkaa.

Onnettomuuspaikka - rekan alla on vielä henkilöauto (en julkaise siitä kuvia, vaikka kävin katsomassa)

Lowari tunneli (10km) nopeutti huomattavasti matkaa kohti Dirin kaupunkia, ja maisemat muistuttivat hieman keski-Euroopan Alppi-maisemia. Dirissä huomasi että oltiin tultu taas alueelle jossa katukuvassa näkyi vain miehiä ja harvat naiset olivat pukeutuneet burkhiin. Matka jatkui kokoajan "alaspäin" ja Chakdaran kaupungista käännyttiin kohti Swatin laaksoa ja Swatin jokea seuraten. Tämä alue oli ollut Taleban joukkojen hallussa pitkään 2007-2009 ja edelleen tilanne oli hieman kireä. Check-pointteja oli useita. Aiemmissa check-pointeissa oli riittänyt että meidän passin ja viisumin tiedot annetaan poliiseille, mutta täällä juuri ennen Mingoran kaupunkia he halusivat vielä valokuvata meidät - "just in case", eli jos jotain sattuu niin on myös kuvat meistä. Tarkistuspisteellä ollut (salaisen) poliisin henkilö tunsi oppaan ja olisi halunnut meidän pysähtyvän juomaan teetä mutta koska päivä oli pitkä, olimme jo tehneet matkaa lähemmäs 10 tuntia, päätimme jatkaa matkaa Mingoran kaupunkiin.

Koululaiset matkalla kotiin

Mingoran kaupungissa pääsimme juuri perille ennen auringonlaskua. Hotelli oli hienoin tähän mennessä ja nimeltään Hilton Place hotel, joka sijaitsi heti Swat joen varrella. Oikeasti ei ollut mitään Hiltoni ketjun hotelli mutta Pakistanissa monet hotellit olivat ottaneet esim. Hilton tai Movenpick hotellien nimet käyttöön. Ilta meni hotellilla syödessä ja illalla pohjoisesta nousi iso ukkosmyrsky joka heitteli mm. kattoterassilla olevia tuoleja alas pihalle. 

Swat Hilton Palace Hotel

Mingora - Peshawar 

13.6.2023: Aamu alkoi säädöllä. Hotellista ei löytynyt kahvia, koska henkilökunnan mukaan sitä ei tarvinnut siellä pitää koska kukaan ei sitä tilannut. No me olisimme kyllä tilanneet. Opas ymmärsi tilanteen ja kiersimme Mingoran (Swatin) paikallisia aamulla auki olevia ravintoloita mutta niiden tarjonta ja laatu oli sen verran heikko että suuntasimme alueen parhaimpaan viiden tähden hotelliin - Swat Senera hotelliin. Se oli ehkäpä matkan paras aamiainen ja palvelu. 

Swat Serena Hotel

Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa pois Swatin laaksossa ja kävimme katsomassa paria buddhalaisuuteen liittyviä kohdetta joista yksi oli iso Shingardar Buddhist stupa joka on pohjoisen Pakistanin isoin jäljellä oleva buddhalainen stupa. 

Shingardar Buddhist stupa

Ajoimme lopulta samaan check-pointiin, jossa samainen poliisi pyysi meitä jälleen juomaan teetä, joka oli meidät eilen kuvannut. Kahta kertaa ei voi kieltäytyä ja niinpä vietimme tarkistuspisteellä ehkäpä tunnin ajan juoden teetä konekiväärien ja muuten vahvasti aseistettujen sotilaiden keskellä. Yleensä näihin paikkoihin kohdistuu iskuja, mutta tällä kertaa saimme olla rauhassa...

Chardarasta suuntasimme etelään ja mikä yllätys olikaan edessä: 2-3 kaistainen Swatin tasainen moottoritie jota pitkin ajettiin kohti Mardan kaupunkia kunnes yhtäkkiä auton ilmastointi hajosi jälleen. Pysähdyimme huoltamolla, jossa ei ollut varaosia, mutta henkilökunta halusi ottaa meistä kuvia ja tarjota hedelmiä. Jatkoimme kohti Mardanin keskustaa ja kuski löysi jonkun "rasvamontun" jossa hihnaa yritettiin korjata. Lämpötila ulkona oli jo yli 40 astetta, joten ilmastoinnin toimivuus oli tärkeää. 

Swatin moottoritie

Pääsimme lopulta Peshawarin kaupunkiin, jossa oli tarkoitus olla kaksi yötä siten että seuraavana päivänä ajaisimme Afganistanin rajalle, jos saisimme turvallisuusviranomaisilta luvan. Mutta .. hotelli, Amin hotel, oli kuitenkin ehkäpä matkan huonoin ja sijaitsi suoraan Peshawarin pääkadun varrella. Meteli oli infernaalinen mikäli ei pitänyt huoneessa tuulettimia täysillä. Illalla lähdimme kiertämään kuuluisia basaareja mutta Katukuvassa vain miehiä, meitä tuijotettiin, hirveä härdelli joka suunnassa ja kuumuus. Kävimme kuitenkin syömässä basaarien keskellä olevassa - kuulemma parhaimmassa BBQ ravintolassa, jossa oli jälleen vain miehiä syömässä ja lisää tuijotusta. Ensimmäistä kertaa myös kadulla tultiin täysin "kiinni ihoon" ja sitten iski fiilis että pois täältä ja nopeasti. Sanoin oppaalle että huomenna lähdetään pois täältä ja saimme sovittua että aamusta käymme katsomassa yhden moskeilijan ja basaarit nopeasti ennen kuin lähdemme seuraavaan paikkaan. Saimme sovituksi että lähdemme kohti Abbottabadia kierroksen jälkeen. Paluu hotellille meni myös hieman pitkäksi koska jouduin hieman opastamaan kuljettajaa takaisin hotelliin - onneksi oli maps.me sovellus puhelimessa. 

Tästä päivästä  - varsinkin Peshawarista ei kuvia tullut otettua paljoakaan. Ehkäpä hieman matkaväsymystä jo tässä kohtaa eivätkä maisemat olleet enää niin dramaattisia kuin alkumatkasta ja lisäksi kuumuus väsytti. 

Peshawar - Abbottabad

14.6.2023: Aamusta hyppäsimme tuk-tukin (riksan) kyytiin ajoimme Mahabat Khan upealle moskeijalle (rakennettu vuonna 1630)  ja fiilis tuli hieman paremmaksi eilisen härdellin jälkeen. Moskeijan valkoiset marmorit ja minareetit hohtivat upeasti auringonpaisteessa. Moskeijassa paikallinen restauroija tuli näyttämään paikkoja ja olisi kovasti halunnut meidän jäävät juomaan teetä hänen kanssaan --  "Mutta moottoritie on kuuma, Kaupunkien valot mulle huutaa" eli haluttiin nyt pois Peshawarin härdellistä. 

Peshawarin kaipeilla kaduilla tuktukilla

Mahabat Khan moskeijan minareetti 

Ajoimme hyväkuntoista M1 moottoritietä ja edelleen M35 (Karakoram Highway) tietä Islamabadin pohjoispuolella sijaitsevaan Abbottabadin kaupunkiin. Paikkahan on "kuuluisa" siitä että Osama bin Laden tapettiin kaupungin laitamilla sijaitsevassa talossa vuonna 2011. Ajoimme paikan ohi - sitähän ei enää ole vaan talo on jyrätty sileäksi. 

Kävimme lounaalla hyvässä Usmania ravintolassa ja myöhemmin illalla kävimme samaisessa paikassa koska majoitumme läheisessä Hotel One Abbottabad hotellissa. Tätä ennen kävimme katsomassa pari muuta hotellia, mutta hylkäsimme ne koska yksi oli todella huonossa kunnossa ja toisessa ei ollut varavirtageneraattoria (sähkökatkot kaupungissa olivat hyvin yleisiä). 

Hotelli oli ehkäpä reissun paras - neljän tähden hotelli (jopa), jotenka vietimme aikaa ilmastoidussa hotellissa. Illalla sovimme vielä (joustavasti) oppaan kanssa loppumatkan kohteista. Päätimme että ajamme pariksi päiväksi Murree Hillsin alueelle, joka sijaitsee yli 2000 metrin korkeudessa ja sieltä ajamme vielä pariksi päiväksi Islamabadiin. Parin viikon matka alkoi jo hieman tuntumaan ja halusimme jo hieman vähemmän pitkiä ajopäiviä. 

Riisiä, kanaa ja taas kanaa - biryanin muodossa.

 Seuraavassa jutussa vielä matkan viimeiset neljä päivää - Murree Hills ja Islamabad.