Atacaman aavikkoa auringonlaskun aikaan |
Maanantai 17.6.2024
Majoitimme kolmeksi yöksi La Casa de Don Tomas El Refugio nimiseen moderniin hotelliin noin kilometrin päähän San Pedro de Atacaman "keskustasta". Moderni hotelli tuntui neljän ylänköalueella vietetyn päivän jälkeen hyvin luksukselta ja koska San Pedro de Atacama sijaitsee vain 2400 metrin korkeudelle niin 20 asteen lämpötila tuntui huomattavan kuumalta, lähes kesäiseltä.
Kävimme illalla kävelemässä keskustassa, joka koostuu oikeastaan muutamista kaduista - Caracoles ollessa kävelykadun muotoisena pääkatuna, jonka varrella oli kymmenittäin turisteille matkoja myyviä toimistoja sekä ravintoloita. Kaupunkikuva hauska koska talot olivat yleisesti vain yksikerroksista, ja pihojen ympärillä kiersi vanhan ajan tyylinen savesta tehty aita ja myös kadut olivat osittain hiekkaa joka nosti pölyä ympärilleen.
Illallisen kävimme syömässä La Casona nimisessä isossa ravintolassa, jonka takapihan terassilla riitti tilaa. Tilasimme ison kahden henkilön BBQ annoksessa jossa oli varmaankin kolme kiloa lihaa: chorizo makkaroita, entrecote pihvejä, lammaspihvejä, ribsejä, paistettua kanaa, verimakkaroita sekä paistettua ohutsuolta ja vatsalaukkua, joista kaksi jälkimmäistä jäi maultaan sellaiseksi että ne jätettiin syömättä. Ruoka-annos oli siis järkyttävän iso - ehkäpä 4-6 hengelle olisi ollut siinä syötävää.
Loppuillasta kävimme myös paikan suosituimmassa rock-skene henkisessä baarissa, ChelaCabur, joka on tai ainakin on ollut suomalaisen perustama baari mutta suomalaisuudesta siellä muistutti pari Suomen lippua seinällä, ja muutamia jääkiekkojoukkueiden huiveja. Olut oli kyllä halpaa ja kylmää, väkeä paljon ja musiikkia soitettiin riittävällä voimakkuudella siten että huutamiseksi se keskustelu meni.
Tiistai 18.6.2024
Tiistaina oli iltapäivästä vain ohjelmassa käynti Moon Valleyssa, ja sitä ennen kävimme paremmin tutustumassa kaupunkiin kävellen sen todella hiljaisilla kujilla ja ihmettelimme paikan vanhaa kirkkoa. Iltapäivästä tapasimme hotellilla oppaan jonka maasturilla ajoimme ihmettelemään Chilen Moon Valleyn nähtävyyksiä. La Paziin verrattuna alue on huomattavasti isompi ja siellä liikuttiin sekä jalan että autolla paikasta toiseen. Opas oli todella asiantunteva ja ihmettelin että ollaanko tässä nyt geologian peruskurssilla kun tarkastelimme tarkkaan muodostuneita kalliolinjoja, niissä näkyviä mineraaleja ja erityisesti suolakiteitä. Alueella oli ollut aikoinaan suolakaivoksia, ja suola oli tosiaan "kivettynyt" osaksi kiveä että mahtoi olla työ saada sitä irti hyödynnettäväksi.
Auringon laskiessa ajoimme katsomaan auringonlasku ja miten läheiset vuoret värjäytyivät punaiseksi samalla kun nautimme snacks paloja viinin ja pisco sourin kanssa. Illalla palasimme takaisin kaupunkiin ja kävimme nauttimassa parit "kulkurin iltakaljat" ChelaCabur baarissa. Alunperin olin ajatellut että olisin käynyt illalla katsomassa tähtiä jossain läheisellä turisteille tarkoitetuilla observatoriolla, mutta koska oli täysikuu niin taivaalla oli aivan liian paljon valoa tähtien, galaksien ja muiden deep sky kohteiden havainnointiin.
Keskiviikko 19.6.2024
18. matkapäivä - Älä tee mitään päivä. Lepopäivä. Kävimme aamusta kävelemässä kaupungilla ja lounaalla samaisessa paikassa kuin ensimmäisenä päivänä La Casonassa. Iltapäiväksi palasimme hotellin uima-altaalle ja muutenkin järjestelimme tavaroita seuraavaan matkaan. Edessä olisi vielä kahdeksan päivän omatoimisesti vuokra-autolla tehtävä Argentiinan matka Jujuyssa ja Saltassa sekä myöhemmin lentäisimme Saltasta Buenos Airesiin.
Torstai 20.6.2024
Lähdimme aamusta kohti Argentiina raja-asemaa, Jamaa, johon oli matkaa San Pedro de Atacamasta 160km. Tie meni ensin Bolivian raja-aseman Hito Cajon ohitse ja kulki noin 4km korkeudella merenpinnasta läpi Reserva Nacional Los Flamencos kansallispuiston. Matka raja-asemalle kesti noin 2.5 tuntia ja kuvittelimme että pääsemme nopeasti rajan yli, mutta ei! Meillä meni rajalla lähes toiset 2.5 tuntia kunnes olimme Argentiinan puolella. Väkeä ei ollut kovin paljon rajalla, mutta joku käsittämätön byrokratia kuljettajan piti hoitaa ensin auton kanssa jotta hän voi ajaa sillä rajan yli. Siihen meni ensin 1.5 tuntia ja lopulta pääsimme jonottamaan papereiden kanssa ensin Chilen Tulliin ja sitten immigrationiin ja sen jälkeen oli vielä vuorossa Argentiinan vastaavat viranomaiset. Tavaroita ei kuitenkin läpivalaisu missään vaiheessa.
Lopulta pääsimme ajamaan rajan yli mutta ajoimme kenties 150 metriä Argentiina puoleiselle huoltoasemalle jossa meitä vastassa oli autovuokraamon edustaja jonka kanssa ajoimme vielä neljä tuntia ja 275km verran Tilcaran kaupunkiin. Jos olisimme tienneet tuon byrokratian määrän ja siihen kuluneen ajan niin olisimme hyvin voineet kävellä rajan yli. Chilen puolen kuljettaja ajoi takaisin Chilen puolen raja jonoon ja sanoi että siinä menee varmaan toiset pari tuntia. Aikamoista.
Vuokra-auton toimituksen olin myös kuvitellut tapahtuvan vasta Tilcarassa, mutta mitä ymmärsin vuokraamon edustajan espanjasta niin hän oli aamuyöstä lähtenyt ajamaan Saltasta kohti Jaman raja-asemaa (350km/5.5 tuntia), sitten hän ajoi meidät vielä Tilcaraan jossa hän luovutti auton (Fiat Chromen) meille käyttöön ja lopulta hän lähti illalla vielä bussilla takaisin Saltaan. Maisemat Jamasta Tilcaraan (Jujuy maakunta) olivat myös upeat varsinkin ennen Purmamarcan kaupunkia johon laskeuduttiin 4000 metristä aina 2500 metriin jyrkkää tietä pitkin ja saavuimme Tilcaran kaupunkiin iltapäivästä klo 17 aikoihin.
Argentiinan hyväkuntoista tietä kohti Tilcaraa ja Jujuya |
Salinas Grandes, Jujuy - suola-aavikkoa |
Laskeutuminen Purnamarcaan |
Argentiina oli minun neljäs maa tällä reissulla ja 100. maa (100/197), jossa oli vieraillut.
Onnittelut 100 maasta, itselläni sinne on vielä parikymmentä maata matkaa. Hienolta näyttävät nuo San Pedro de Atacaman maisemat. Noihinkin paikkoihin voisi mielellään joskus palata.
VastaaPoistaKiitos. Atacaman autiomaata olisi tosiaan kiva tutkia pidempään - varsinkin jos pääsisi käymään oikeassa observatoriossa.
PoistaOnnittelut sadasta maasta! Itse en varsinaisesti tavoittele maita (mm kuukausi Ranskassa ei tuo maita lisää🤦♀️🤷♀️), mutta sata olisi itsellekin upea saavuttaa!
VastaaPoistaKiitos! Maita "kertynyt" on kertynyt hiljakseen vasta aikuisella iällä.
PoistaOnnittelut hienosta 100 maan rajapyykistä! Onpa upeita maisemia! Harmillista tuo byrokratian määrä rajoilla. Luulisi, että on kaikkien etu tehdä prosesseista sujuvia. Olisi kyllä näppärää, jos auton vuokraamiseen maarajojen yli tulisi helpotuksia ympäri maailmaa.
VastaaPoistaKiitos! Chilen rajan byrokratia oli yllätys, koska olin pitänyt maata Etelä-Amerikan "kehittyneempänä" ja verrattuna Bolivian QR-koodeihin sen tuntui aivan käsittämättömältä täyttää käsin tullauslomakkeita.
PoistaOnnea 100 maasta! Mielenkiintoinen on varmasti ollut tämä reissu.
VastaaPoistaKiitos. Reissu oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa.
PoistaHiekkaa ja lisää hiekkaa, mutta myös ihania värejä. Autolla rajan yli vaikuttaa tuolla suunnalla vetävän ihan vertoja autolla rajan yli kokemuksiimme Afrikassa - haastavia, vaikka autot ja kuskit olisivat paikallisia ja joskus parasta onkin vaihtaa autoa ja kuskia rajalla.
VastaaPoistaKiitos. Rajojen ylitys Chileen ja Chilestä tuntui aivan käsittämättömältä vaikka kuvittelin maan olevan moderni. Rajamuodollisuuksien osalta ei todellakaan ollut.
PoistaNo nyt on ollut monenväristä aavikkoa ja vuorta! Ja aikamoista tuo byrokratia ja autonvuokrausoperaatiot. Kyllä meillä täällä Pohjolassa on helppoa, sitä ei aina muista. Ehkä tällaisissa reissuissa tiputetaan jyvät akanoista ja tunnistetaan "todelliset" reissaajat. Ei mitään all-inclusive! 😂
VastaaPoistaKiitos! Aika helppoa tuolla oli kuitenkin matkustaa osittain opastettuna. Toisaalta onhan näitä matkoja maailmalla ollut jo aikalailla niin kokemusta on hieman kertynyt.
PoistaOih, voipa hiekka olla kaunista! Ja niin monen väristä! :D Todella upeita kohteita kaikki. Ja hei, hurjan paljon onnea sadan maan saavuttamisesta!! Upea suoritus! Mulla tuo on vielä kaaaaukana, mutta perässä tullaan kuitenkin :D
VastaaPoistaKiitos!
PoistaSuuret onnittelut satasen rajapyykistä! Mulle tuo Atacama tuo mieleen aina pelkän avaruuden bongauksen, ja se on ainoa syy, miksi tuolla haluaisin joskus käydä. Oon ollut kyllä valosaasteettomissa paikoissa, mutta luultavasti en vielä koskaan niin syrjässä kuin tuo varmaan olisi. Petyin muuten Wadi Rumissa, kun sitä hehkutettiin joka paikassa, että tähtitaivas näkyisi superhyvin, mutta totta puhuen oon nähnyt paljon hienomman ja kirkkaamman tähtitaivaan ihan koti-Suomessa. Olin oikein kattonut Kuun vaiheet ja varannut reissun uudenkuun aikaan, jolloin on pimeää.
VastaaPoistaOnnittelut 100 maan saavutuksesta, hieno tasaluku! Itsellä siihen on vielä hieman matkaa, mutta niin paljon kiinnostavia maita jäljellä että toivon myös pääseväni tuohon lukuun :) Valley of the Moon Chilessä oli todella upea, varsinkin auringonlaskun aikaan. Mielenkiintoista lukea kokemuksesta verrattuna La Pazin vastaavaan, kun se jäi itsellä kokematta.
VastaaPoistaOnnittelut 100 käydystä maasta! Huikea saavutus, joka ei minulla tule varmasti koskaan täyteen. :D Upea, mielenkiintoinen reissu teillä on ollut. Ja kauniita kuvia!
VastaaPoista