"Mikä on Montenegron pääkaupunki?" voisi hyvinkin olla tietokilpailukysymys koska väittäisin että kovin moni sitä tiedä tai muista saati sitten samaisen kaupungin aiempaa nimeä. Montenegron pääkaupunki on myös nimetty maailman tylsimmäksi pääkaupungiksi. No oli miten oli siellähän oli sitten käytävä kun siitä niin monessa paikassa moitittiin harmaaksi betonibrutalisimin helmeksi. Montenegron pääkaupunki on siis nimeltään Podgorica ja se tunnettiin aiemmin nimellä Titograd entisen Jugoslavian johtajan Josip Titon mukaan nimettynä aivan kuten aiemmat Neuvostoliiton suuret kaupungit Leningrad ja Stalingrad.
|
Podgorica - Millenium Bridge ja Moraca joki |
Keskiviikko 2.10.2024
Lähdimme aamulla klo 9 jälkeen ajamaan Zabljakista (Durmitor) kohti Podgoricaan suorinta reittiä pitkin joka suuntautui aluksi Niksicin johon oli matkaa noin 75km. Matka olikin lähes yhtämittaista alamäkeä muutamien vuoristojen ylityksien lisäksi. Jatkoimme vielä muutamia kilometrejä Niksicin jälkeen kunnes ajoimme kohti Ostrogin ortodoksista luostaria joka sijaitsee korkealla vuoren "seinämällä". Päätieltä sinne on matkaa vajaa 10km, mutta kapean tien ajaminen ylös vuoren rinnettä kannatti ottaa varovaisesti.
|
Ostrog monastry - luostarikirkko vuoren seinämässä |
Ostrogin luostari on rakennettu 1600-luvulla vuoren seinämään ja siellä vierailee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä lähinnä Balkanin alueelta osa tehden paikkaan jopa pyhinvaellusmatkan siihen kuuluvine rituaaleineen (kontaten perille, yöpyen luostarin alueella jne). Luostari jakautuu kahteen osaa: ala- ja yläluostariin, ja me kävimme vain yläluostarissa joka on tämä kuuluisampi kallion seinämään tehty luostari johon pääsee tutustumaan ilman pääsymaksua. Luostarissa on muutamia "kammioita", joissa oli nähtävillä reliikkejä ja papit olivat paikalla siunaamassa ihmisiä. Kallion seiniin oli tehty upeita kristillisiä maalauksia ja mosaiakkitöitä. Jälkeenpäin pitää todeta että paikka on hyvin pelkistetty, ainoastaan näkymät ylhäältä laaksoon olivat hienot.
|
Näkymät Ostrogista laaksoon |
Luostarista jatkoimme vielä tunnin ajan ajoa Podgorica keskustaan, jossa liikenne varsinkin uuden kaupungin puolella risteyksissä oli hieman hämmentävä kokemus kunnes muisti että Balkanilla ollaan ja välttämättä liikennesääntöjen noudattaminen ei ole samaa mitä Suomessa. Liikenneympyrässä mm. eräs taksi meinasi ajaa kylkee ja torvethan siinä alkoivat soimaan ja kädet heiluivat molemmilla.
Podgoricassa majoituimme Millenium sillan ja Moraca joen oikealla puolella (itäpuoli) olevassa uudessa Hotel 1920 nimisessä hotellissa (115€, pysäköinti suoraan hotellin edessä maksoi vielä 20€). Hotellin välittömässä läheisyydessä sijaitsi Podgrorican ravintolakadut (mm. Bokeska) sekä itsenäisyyden aukio (Trg Rebublike) jonka ympärillä oli betonisia rakennuksia. Ravintoloita oli kuitenkin yllättävän paljon ja myöhäiseen lounasaikaa ihmisiä paljon ravintoloissa ja niinpä päätimme syödä lounaan Sicilija nimisessä ravintolassa Itsenäisyydenaukion reunalla.
|
Vladimir Vysotskyn muistomerkki - NL kuuluisa runoilija ja trubaduuri.
|
Iltapäivästä kävelimme upean Moraca joen ylittäviä siltoja pitkin ja Njesosevin puisto oli mukava vihreä keidas keskellä betonirakennuksia. Joen rannalla sijaitse myös Neuvostoliittolaisen Vladimir Vysotskyn muistomerkki, joka oli aikoinaan kuuluisa runoilija ja trubaduuri. Hänen tunnetuin teos meille suomalaisille on kaiketi suomeksi käännetty "Ystävän Laulu" niminen mahtava ja koskettava kappale, jonka suomalaiset sanat on tehnyt Juha Vainio, jonka toinen säkeistö on kenties minulle kaikkien henkilökohtaisin. Lähes kolmekymmentä vuotta sitten lähdin Kevon kansallispuistoon vaeltamaan silloisen tyttöystävän kanssa. Hän seurasi minua tunturiin ja sittemmin lukuisiin paikkoihin ja maihin maailmassa.
"Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän
Anna tunturin selvittää kuka viereesi jää
Kun on kaukana kaikki muu
Ja kun päättyvät pitkospuut
Kuka rinnallas ruikuttaa, takaisin mennä saa "
Njesovesin puistoista laskeuduimme alas Ribnica sivujoen ylittävälle kivisillalle, joka on myös kaupungin vanhin silta ja sen takana kohosi entisen linnoituksen rauniot ja muslimien aiemmin asuttama alue - Podgrorican vanhakaupunki, josta löytyi myös muutamia moskelijoita (mm. Osman Aghanin moskeija kuva alla) ja kapeita katuja vastakohtana uuden Podgrorican leveille bulevardeille. Trg Vojvoden aukiolla oli nähtävillä myös Sahat Kulan upea kellotorni, joka aiemmin toimi kaupungin päätorina.
|
Podgorican vanhin silta ja Ribnica joki |
|
Moraca joki |
|
Sahat Kula |
Pogdorica näyttäytyi aluksi harmaana ankeana betonilähiönä, mutta vanhankaupungin alueet ja Moraca joen varsi oli varsin mukavaa aluetta kävellä syksyisessä auringonpaisteessa. Podrorica tunnetaan myös Montenegron kuuminpana paikkana, jolloin kesäisin lämpötila huitelee 40 asteessa. Lämpötilasta johtuen tämä alue Montenegrosta soveltuu hyvin myös viiniviljelyyn ja kaupungin ympärillä erityisesti kohti Albaniaan on paljon viinitiloja. Vrac rypäleestä tehty punaviini onkin erinomaista.
|
Osmanagic Mosque - moskeilija Podgrorican vanhassa kaupungissa |
Illalla kävimme vielä syömässä Lupo di Mare nimisessä italialaista ruokaa tarjoilevassa kala- ja äyriäisravintolassa. Illalla ihmiset myös kerääntyivät sankoin joukoin Trg Republike aukiolle ja sen lähikaduille. Baarit ja ravintolat olivat myös arki-iltaisin täynnä elämää.
Torstai 3.10.2024
Aamusta jatkoimme matkaa vesisateessa kohti Podgorican "nimekkäintä" nähtävyyttä: Niagaran putouksille (Nijagara Waterfall) noin 10km päähän kaupungin keskusta. Kyseessä ei ollut niin iso putous kuin USA ja Kanadan rajalla sijaitseva Niagara, vaan muutamia metrejä korkea useampi vesiputous Cemi joen varrella. Paikalla sijaitse myös todella iso ravintola, jotenka varmaankin kesäisin ja aurinkoisella ilmalla voisi kuvitella paikan olevan erittäin suosittu.
|
Niagaran putoukset - Nijagara Waterfalls |
|
Niagara ja Cemi jokeen laskevia puroja |
Niagaralta jatkoimme matkaa kohti Adrianmeren rannikkoa vesisateessa ylittäen mm. Skutarijärven kannasta pitkin. Skutarijärvi onkin lähes meri Balkanilla jakautuen Montenegron ja Albanian välille. Mikäli sää olisi ollut parempi niin olisimme käyneet "risteilemässä" Skutarijärvellä, mutta nyt vesisateessa sinne ei tehnyt mieli. Kun pääsimme Adrianmeren rannalle sää kirkastui puolipilviseksi ja päätimme jatkaa matkaa kohti Montenegron eteläosaa. Montenegron matkan viimeisessä jutussa kerron vielä tarkemmin kohteista joissa kävimme matkan kahtena viimeisenä päivänä Adrianmeren rannalla.
--
Oliko Podgorica sinulle tuttu ja oletko käynyt paikassa mistä ei löydy mitään "hyvää sanottavaa" mutta kuitenkin koit paikan kiinnostavana?