Keski-Amerikan matkan viimeinen osuus viettiin Holboxin saarella, joka sijaitsee Jukatanin niemimaan pohjoisosassa Meksikonlahden (Amerikanlahden?) puolella noin parin tunnin ajomatkan ja puolen tunnin lauttamatkan päässä Cancunista ja Valladolibista. Olin pohtinut pitkään missä haluaisin viettää muutamat päivät rennosti ennen paluuta Suomeen ja suunnitelmissa oli aluksi mennä joko Playa del Carmeniin tai Tulumiin, mutta massaturismi ja erityisesti jenkkien ja kanukkien turrelaumat eivät houkutelleet ja niinpä kohteeksi valikoitui Holbox mihin matkustamisessa piti pikkuisen nähdä vaivaa eikä alue ollut niinkään kehittynyt kuin vaikka Tulum. Saarella ei ole, kuten ei ollut Caye Caulkerilla, autoja ja tiet ovat hiekkaa ja rantojen sanottiin olevan kilometrien pituiset ilman turistien ruuhkia. Yöelämää ei ollut paljoakaan tarjolla ja ravintoloita hyvinkin rajallinen määrä, jotenka paikka kuullosti ennakolta juuri sopivalta kohteelta mennä ja "olla tekemättä yhtikäs mitään".
 |
| Holboxin saari, Meksiko |
Aamusta lähdimme taksilla Valladolibista kohti Holboxin saarta ja matka mantereen puolelle sijaitsevaan Chiquilan satamaan kesti sen parisen tuntia. Alunperin oltiin sovittu että kuski antaa meille liput lauttaa, mutta näin ei ollutkaan kun kuljettaja vaan katosi, joten päädyimme ottamaan pienen pikaveneen saarelle, joka itseasiassa maksoi saman kuin lauttalippu eli noin 15 euroa henkilö suunta. Saimme myöhemmin lautan lippuja vastaavan summan takaisin. Saarelle tosiaan pääsee puolessa tunnissa joko pienillä veneillä tai sitten isommilla katamaraani-aluksilla (Holbox Express ja 9 Hermanos yhtiöillä) joita lähtee noin puolen tunnin välein.
 |
| Saavuttu pikaveneellä Holboxin saaren pohjoisrannalle |
Pyysin pikaveneen kuljettajaa ajamaan mahdollisimman lähelle hotellia, koska pienet veneet voivat ajaa myös muualle kuin Holboxin päälaituriin ja näin matka hotellille oli noin puolisen kilometriä lyhyempi kuin päälaiturista. Saarella tosiaan liikutaan jalan, pyörillä tai mönkijöillä, joita voi myös vuokrata tai ottaa taksi-mönkijän käyttöön. Takseilla on kiinteät hinnat ja ne lasketaan alueitta saaren pääaukioilta mitattuna. Koska meillä oli nyt enemmän laukkuja mukana otin laiturin vierestä taksin hotelliin 150 pesoa (7 euroa) noin kilometrin matkalle. Majoituimme kolmeksi yöksi hieman parempaan majoitukseen matkan päätteeksi eli Villas HM Palapas del Mar nimiseen resorttiin. Resortti tarjoaa normaalista (aamiainen) majoituksesta aina all-inclusive vaihtoehtoihin (59 tai 79 euroa päivä per henkilö lisä). Meille riitti majoitus aamiaisella.
 |
| Villas HM Palapas del Mar majoitus |
 |
| Majoitus iltavalaistuksessa |
 |
| Majoituksen yleinen uima-allas ja allasbaari |
Lounaan ja checkin jälkeen lähdimme kävelemään takaisin Holboxin "keskustaan" pitkin pohjoista rantaviivaa. Kävelimme hetken ympyrää hiekkaisilla ja pölyisillä kaduilla kunnes päädyimme illalliselle Luuma nimiseen ravintolaan, jossa söimme vege-aterian (!!) ja maistelimme muutamia craft beer oluita.
 |
| Auringonlasku hotellin rannalta nähtynä |
Torstai 4.12.2025
Päivän ohjelmassa oli kävellä saaren itäiseen päähän Playa Punta Cocos nimiseen paikkaan ja takaisin - noin kahdeksan kilometriä, pitkin rantoja ja sitten saaren keskiosan halki takaisin keskustaan. Aamusta rannat olivat täysin autioita eikä turisteja näkynyt kuin siellä täällä. Fiilis oli vähän kuin autiolla saarella olisi ollut jollei vieressä olisi ollut tyhjillään seisovia hotelleja ja resortteja. Selvästi alueella ei ollut sesonkia ja osa rakennushankkeista oli selvästi pysähdyksissä.
 |
Tiet olivat välillä aika huonossa kunnossa
|
 |
| "Vesieste" piti mennä yli tai puskien läpi (joissa käärmeitä?) |
(*) Neljäs "epäonni" matkalla: myöhästyneet lennot, hajonnut kamera, flunssakuume ja nyt varvas halki..
Perjantai 5.12.2025
Perjantaipäivän ohjelmassa oli sitten käynti saaren toisella nähtävyydellä eli Punta tai Point Mosquitolla, johon pääsi kävelemällä sekä rantaviiva että välillä laskuveden alta paljastuneiden hiekkasärkkien kautta. Bongaisin muutamia flamingoja Point Mosquitolla josta myös alkoi luonnon suojelualue johon ei ollut asiaa ja niinpä käännyimme takaisin. Paluumatkalla huomasimme että oli jo nousuveden aikana ja pääsimme kahlaamaan (minä) käytännössä "munia myöten" vedessä etsien uusia korkeampia hiekkasärkkiä nousuveden alta. Matkaa hotellista Point Mosquitolle ja takaisin kertyi mukavat yhdeksän kilometriä ja kannattaa tosiaan olla tarkkana vuorovesien suhteen että pääsee vielä takaisin. Suurin osa turisteista saapui paikalle pikaveneillä jolloin tuota ongelmaa vuoroveden suhteen ei ole kun kuljettaja pitää huolen että alueelta poistutaan oikeaan aikaan.
 |
| Hiekkasärkkää pitkin kävelemässä kohti Punta Mosquitoa |
 |
| Taustalla näkyy muutamia pikaveneitä jotka toivat turistit rantaan |
 |
| Laskuveden aikaan paljastunut hiekkaranta |
 |
| Flamingot |
Illalla kävimme vielä katselemassa, kuten kaikkina muinakin iltana, auringonlaskua Meksikonlahteen.
Lauantai 6.12.2025
Vietimme Holboxin saarella rennosti puoli päivää ja palasimme klo 15 lautalla takaisin mantereen puolelle, jossa meitä odotti kuljetus Cancunin lentoasemalle johon matka kesti sen parisen tuntia ja saavuimme sinne klo 17 aikoihin.
 |
| Joku lounaspaikka Holboxilla ennen paluuta mantereelle |
Paluulento Suomeen tehtiin Air Francen Boeing 777-300ER Caribian ("turremalli", jolla EC:ssa jopa 450 paikkaa!!) koneella. Onneksi meillä oli varattu Premium luokan paikat, jossa on hieman paremmat istuimet kuin EC:ssa mutta tässä konetyypissä huomattavasti huonompi kuin KLM:n Premium Comfort luokassa. Myös palvelut olivat erittäin kankeita eikä henkilökunta osannut kovinkaan hyvin englantia. Lento oli myös erittäin turbulenttinen ja varmaankin yli puolet yhdeksän tunnin lennosta oli turbulenssia johtuen todella kovasta myötäisestä suihkuvirtauksesta (maanopeus koneella oli jopa 1150km/h).
Laskeuduimme seuraavana päivänä eli sunnuntaina noin tunnin etuajassa Parisin CDG kentälle, josta minulla ei ole koskaan ollut hyviä muistoja. Meillä oli lähes seitsemän tunnin vaihtoaika Pariisissa mutta sateinen sää ja puuttuvat lämpimät vaatteet eivät houkutelleet lähtemään kentältä yhtikäs mihinkään ja päädyimme viettämään viisi-kuusi tuntia AF loungessa (KLM/AF Gold kortilla pääsimme loungeen ilmaiseksi) jossa sentään tarjoilut olivat suhteellisen hyviä mm. aitoa sampanjaa. Sunnuntai-iltana lensimme lyhyen kolmen tunnin lennon Pariisista Helsingin lentoasemalle, josta suuntasimme hyvin väsyneinä kotiin taksilla.
 |
| Matkan uudet maat: Belize, El Salvador, Guatemala, Honduras ja Meksiko |
Epilogi
Noin kolmen viikon tai kahden ja puolen viikon (19 päivää) matka Keski-Amerikkaan oli mielenkiintoinen ja paljon kokemuksia niin hyviä kuin ei-niin-hyviä kokemuksia ollut matka. Ehdimme näkemään ne kolme suurinta tai kuuluisinta maya-kulttuurin aluetta: Copanin, Tikalin ja Chichen Itzan kaupungit.
Maista jäi erityisesti mieleen Guatemala, johon voisin hyvin kuvitella joskus myöhemmin palaavan kun taas Belizen ja El Salvadorin osalta en välttämättä koskaan tule niihin toista kertaa matkustavan. Hondurasista nähtiin vain pieni osa, jotenka sinne kenties voisi joskus palata, varsinkin Karibianmeren puolelle. Meksikon osalta taas nähtiin vain pieni osa Jukatanista ja ehdottomasti maassa olisi paljon enemmän nähtävää koettavaa. Keski-Amerikan maista on vielä Nicaragua käymättä ja jos siellä tulen joskus käymään niin samalle reissuille varmaankin pitää yhdistää pari uutta maata Karibialta tai sitten vaikkapa tuo Guatemalan uusinta vierailu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti