Peru - Cusco ja Puno

Machu Picchun jälkeen vuorossa oli päivä Cuscossa tutustuen inkojen entiseen pääkaupunkiin ja tämän jälkeen matkustimme bussilla neljän sadan kilometrin matkan Titicaca järven rannalla sijaitsevaan Punon kaupunkiin ennen siirtymistä Bolivian puolelle. 

Cusco, Peru

Lauantai 8.6.2024 - päivä Cuscossa

Unaytambo hotellissa nukutun yön jälkeen lähdimme paikallisen oppaan kanssa katsomaan puolen päivän ajaksi Cuscon nähtävyyksiä. Ensimmäisenä kohteena oli hotellin välittömässä läheisyydessä sijainnut Santo Domigon kirkkoa ja museota, jonka oli tämäkin rakennettu inkojen aurinkotemppelin päälle 1530 luvulla. Nähtävillä oli edelleen temppelin alaosien tarkasti muotoiltuja kiviä ja rakenteita samaan tapaan kuin Machu Picchulla. 

Unaytambo hotellihuone - 1600 luvulta olevassa talossa

Seuraavaksi ajoimme Cuscon kaupungin yläpuolella oleville kukkuloille ja kävimme katsomassa valtavan kokoista Sacsauhuaman inkojen linnoitusta joka rakennettiin 1400-luvulla. Linnoituksen seinät oli tehty todella isoista monoliiteista, ne mitä niistä oli jäljellä. Suuri osasta rakenteista oltiin käytetty  espanjalaisten rakentaessa ja laajentaessa Cuscon kaupunkia. Kukkulalta oli upea näkymät alhaalla olevaan Cuscon kaupunkiin. 

Sacsauhuaman linnoituksen jäänteet

Sacsauhuaman ajoimme takaisin Cuscon keskustaan ja jalkauduimme paikallisille markkinoille missä kierrettiin ihmettelemässä kymmeniä erilaisia perunoita, joista pienet "chuno" perunat olivat erikoisempia koska ne maasta noston jälkeen viedään ylös vuorille missä ne annetaan olla pakkasessa kuivua ja päivällä ne murskataan ja jätetään uudestaan yöksi pakkaseen kunnes kaikki neste on poistunut perunoista. Tämän jälkeen ne säilyvät vuosikausia kunnes ennen käyttöä ne laitetaan veteen jolloin ne imevät nestettä. Söimme näitä oudosti valmistettuja perunoita muutaman kerran Perussa ja Boliviassa. Muutamissa kylissä näimme myös miten perunoita murskattiin jaloin ja miten ne oli jätetty kuivumaan yöksi.

Markkinoiden jälkeen kävelimme Cusco "Plaza de Armas" / Plaza de Mayorille jossa kävimme Cuscon katedraalissa. Katedraalissa ei saanut valokuvata, mutta kenties oudoin maalaus oli Marcos Zapatan vuonna 1753 valmistunut "Viimeinen Ehtoollinen" maalaus. jossa ruokapöydän keskellä ei ollutkaan vaan leipää  ja viiniä vaan marsu. Kuvan voit nähdä tästä: guinea-pig-last-supper. Perussa marsut ovat juhla ruokaa siinä missä meillä jouluna kalkkuna tai kinkku. 

Taustalla Cuscon katedraali ja edessä kannetaan pyhimyspatsasta

Cuscossa oli myös päättymässä katolisen kirkon Pyhän Ruumiin juhla (Corpus Christi) johon liittyi isojen pyhimyspatsaiden kuljettaminen katedraaliin ja nyt lauantaina takaisin koti kirkkoon. Kulkueita oli liikkeellä useita ja yhtä patsasta kantoi 20-30 miestä ja sitä seurasi iso orkesteri soittaen musiikkia. Myöhemmin kaupungin valtasivat isot samba kulkueet jotka suuntasivat kaikki Cuscon vanhan kaupungin keskustaan. Loppuiltapäivästä kävimme syömässä vielä Chull's ravintolassa, jonka olimme todenneet erinomaiseksi jo edeltävä iltana. Tällä kertaa istuimme upealla sisäpihan terassilla ja nautimme myös muutamia 7 Vidas oluita.  

Sunnuntai 9.6.2024 - bussimatka Punoon 

Aamulla oli aikainen herätys sillä meitä tultiin hakemaan jo klo 6, koska bussi kohti Punoa lähti Cuscon esikaupunkialueelta klo 7. Kyseessä oli ns. turistibussi, jossa matkaa tehdään 400km Perun ylänköaluella noin 4000 metrin korkeudella välillä pysähtyen nähtävyyksillä ja matkassa oli mukana opas, joka kertoili matkasta ja kohteissa toimi oppaana. Bussimatka sisälsi myös kevyen aamiaisen ja lounaan. Matka-aika Punoon oli 10.5 tuntia. Meitä oli noin 30 henkilöä bussissa. Saimme vaihdettua paikat ns. eturiviin jolloin pääsimme näkemään maisemia bussin etuikkunan läpi. Päivän ensimmäinen kohde Huaro, jossa tutustuimme siirtomaa-aikaiseen San Juan Bautista kirkkoon, joka oli sisältä erittäin upeasti koristelu keskiaikaiseen tyyliin 1600-luvun lopulla. Pysähdys kesti noin 45 minuuttia.

Sitten jatkoimme taas kohti seuraavaa kohdetta Raqchia joka on inkojen aikoinaan rakentama iso temppelialue jota myös kutsutaan Wiracochan temppeliksi. Nyt jäljellä on vaan muutamia seiniä ja kiinnostavampana kohteena oli alueelta olevat 152 kappaletta noin 10 metriä leveät ympyrän muotoiset rakennukset joita oli aikoinaan käytetty maataloustuotteiden varastoina. 

Raqchia

Raqchian varastorakennuksia

Puolenpäivän aikaan pysähdyimme Sicuani kaupungin ulkopuolella lounaalle, jossa oli sijainniltaan hieno, buffet ruoka kelvollista ja joku paikallinen bändi musisoi "klassikko" kappaleita. Huomasin paikan nimen vasta kun kävelin tunnin lounaan jälkeen takaisin bussille - La Pascana Restaurant. Nimi ei ollut ennen ja ns. "kuiva pieru" pysyi koko matkan ajan -- eli mitään ripulia tai vatsatautia emme saaneet koko kuukauden matkan aikana. 

Ravintola "La Pascanan" edessä vesiputous ja sen päällä junarata 

Alpakka

Kolmas nähtävyys oli La Rayan sola, joka sijaitsee 4335 metrin korkeudessa ja pysähdyimme siinä pikaisesti 15 minuutin ajaksi, kunnes ajoimme neljänteen nähtävyyteen - Pucaran kylään jossa oli ilmainen arkkeologinen museo jossa oli nähtävillä paikan historiasta kertova näyttely sekä muutamia (aitoja?) muumioituneita lapsimuumioita. Samasta paikasta löytyy myös pieni kahvila ja todella iso myymälä jossa myytiin turisteille matkamuistoja ja vaatteita. 

La Raya solassa - 4335mpy

Lapsi-muumio

Ajoimme läpi Juliacan ison kaupungin, joka ei ulkoiselta olemukseltaan vaikuttanut kovinkaan kiinnostavalta paikalta ja enemmänkin siellä vaikutti olevan, markkinoista huolimatta, maailmanlopun meininki - kaupungin lempinimi on "Windy City". Lopulta pitkän päivän päätteeksi bussi kipusi kukkuloiden yli ja ikkunoista avautui uskomattoman hienot maisemat Titicaca järvelle, joka on maailman korkeimmalla (3800 metrissä) sijaitseva järvi joka on Etelä-Amerikan toiseksi isoin (8300 neliökilometriä - pituus 204km ja leveys 80km) ja se jakautuu noin puoliksi Perun ja Bolivian kesken. Majoituimme yhdeksi yöksi Plaza de Armaksella olevaan Hacienda Plaza de Armas hotelliin. Kävimme syömässä kävelykadun varrella olevassa pitseriassa puu-uunissa paistetut pitsat (matkan ensimmäiset !), jonka jälkeen kävelimme kaupungilla ja löysimme Plaza de Armaksen toisessa kulmassa olevan La Casa del Corregidor Cafe Bariin, jossa soitettiin svengaavaan 50-70 luvun englanninkielistä musiikkia ja seinät olivat koristeltuna LP-levyillä ja niiden kansilla. Todella mukava ja hauska paikka, jossa olisi viihtynyt pidempään mutta parin oluen jälkeen piti lähteä nukkumaan koska päätä hieman särki korkeudesta johtuen tai sitten bussin ilmastointi oli puhaltanut kylmää ilmaa niskaan.

La Casa del Corregidor Cafe Bar

Seuraavana päivänä kävimme samassa paikassa lounaalla ennen kuin lähdimme kohti Boliviaan, mutta siitä enemmän seuraavassa jutussa. 

Perulaisen talon katoilla näkyi useasti kaksi härkää ja risti tikapuilla - tuottaa kuulemma taloon hyvää onnea.