Seuraava kohde Montenegron matkalla oli vuoristoinen ja maan kuuluisin kansallispuiston alue Durmitor joka sijaitsee Montenegron luoteiskulmassa lähellä Bosnia, Serbian ja Kosovon rajaa. Alueen on korkeita vuoria, joista korkein Bobotov kohoaa jopa 2522 metrin korkeuteen sekä maailman toiseksi syvin kanjoni, Taran kanjoni, johon Tara joki on syönyt lähes 1300 metrin korkeuseron. Nämä alueet olivat selvästi myös nähtävissä lentokoneesta kun lensimme Tivatiin.
 |
| Durmitorin kansallispuiston aluetta |
Maanantai 30.9.2024
Lähdimme aikaisin aamusta matkaan kattavan Hotel Yugoslavian tarjoaman aamiaisen jälkeen kohti pohjoista. Lämpötila oli muutaman asteen nollan yläpuolella mutta onneksi aiempi ennuste lumisateesta oli väistynyt ja luvassa oli noin 10 asteen lämpötila ja aurinkoa. Suuntasimme tietä E762 kohti Pluzinen kaupunkia, joka sijaitsee ison tekojärven rannalla, Piva järven rannalla, josta lähdimme ajamaa kuuluisaa R-16 tietä (entinen R-14) ylös Durmitorin kansallispuistoon ja kohti Zabljakin kaupunkia, joka on Durmitorin pääkohde josta löytyy eniten majoitusta ja ravintoloita turistien tarpeisiin.
 |
| Piva järvi nähtynä R-16 tieltä |
Tie R-16 nousi aluksi jyrkästi vuoren seinämään pitkin useiden pienten pimeiden tunneleiden läpi, joissa oikeasti mahtui vain yksi auto kerrallaan ajamaan. Muutenkin R-16 on hyvin kapea, mutta yllätys oli suuri kun Trsan kylän jälkeen oli edessä täysin uusi asfaltoitu tie. Matkaa Pluzinen ja Zabljakin välillä on 45km, mutta aikaa matkaan on syytä varata vähintään pari kolme tuntia pysähdyksineen. Maisemat reitillä olivat upea ja varsinkin saavuttaessa Bobotovin alueelle jossa pilvet vyöryivät yli vuorten kohti laaksoa. Alueelta löytyy myös patikointireittejä ja varsinkin korkeimman solan kohdalla (nousee noin 2km korkeuteen) oli paljon autoja pysäköity kun ihmiset olivat lähteneet vaeltamaan muutaman Bobotovin huipulle. Saimme nauttia tyhjästä tiestä ja aurinkoisesta säästä, ja vasta tuon ns. satulan (Saddle) jälkeen alkoi olemaan enemmän liikennettä.
Ajoimme vuoristotien jälkeen Zabljakin ohi ja kävimme katsomassa Taran kanjonia ja sen ylittävää isoa siltaa. Siellä olisi ollut mahdollisuus ziplineen tai joella melomiseen, mutta päädyimme vain kävelemään korkealla sillalla (pituus 365m, korkeus 172m) ja katselemassa sen alla virtaavaa kirkkaan sinistä Tara jokea jonka jälkeen palasimme takaisin Zabljakin kylään ja majoitumme pienessä Guesthouse Durmitor Paradise nimisessä B&B majoituksessa (170€/2 yötä). Paikan emäntä oli erittäin ystävällinen ja puhelias. Pienet yksityisten pitämät B&B majoitukset ovat mielestämme parhaita majoituspaikkoja joissa saa kenties parhaiten kontaktia paikallisiin ja vastaanotto on yleensä hyvin erilaista kuin isoissa hotelleissa.
 |
| Durdevica Tara Bridge |
 |
| Tara joki |
Zalbjakin kylästä löytyy paljon majoitusta ja ravintoloita ja mekin kävimme myöhäisellä lounaalla Restaurant Oro ravintolassa syömässä "Durmitorin lammasta ja gulassia". Palvelu hyvää ja ruoka erinomaista. Loppuiltapäivän istuimme majoituksen puutarhassa nauttien auringoista ja kirpeästä syksyisestä säästä ennen auringonlaskua.
Tiistai 1.10.2024
Heräsimme aamulla ja huomasimme ulkona oli -3 astetta pakkasta - auton lasit jäässä ja nurmikot ja pensaat jäässä. Kattavan aamiaisen jälkeen lähdimme käymään kävellen läheisellä Crno jezero:lla eli mustalla järvellä, joka on alueen läheisin ja suosituin kohde. Kyseinen alue koostuu kahdesta ns. jäätikkö järvestä jotka sijaitsevat 1416 metrin korkeudella noin kolmen kilometrin päässä Zabljakista. Alueelle pitää maksaa 10 euron pääsymaksu portilla, josta on noin puolen kilometrin matka järven rantaan.
 |
| Kohti Crno jezeroa eli Mustajärveä |
Kiersimme järvet myötäpäivään 3.5 kilometrin pituista polkua pitkin. Osassa polkua oli merkit "Dangerous Path!" mutta kyse oli vain pienen kallioleikkauksen yli kulkevasta polusta johon oli laitettu myös köyttä tukemaan muutaman askeleen nousuja ja laskuja. Saimme kävellä rauhassa järven ympäri puolentoista tunnin ajan. Suurin osa turisteista jää vain asfalttitien päähän järven rannalle, eikä nähtävästi lähde kiertämään järveä. Suosittelen kiertämään järven sillä ympärillä kohoaa upeita vuoria ja vesi järvessä on todella kirkasta ja turkoosin väristä. Kierroksen jälkeen nautimme oluet järven rannalla sijaitsevassa ravintolassa, jossa palvelu hieman tökki ja oli hidasta joten päädyimme olemaan syömättä siinä ja sen sijaan kävelimme takaisin Zabljakin kylään ja kävimme syömässä Konoba Luna nimisessä ravintolassa pitkän kaavan mukaisen lounaan, joka maistuikin 10km kävelylenkin jälkeen. Konoba Lunassa palvelu oli hyvää ja hinnat edulliset (alku salaatit, paistetut paprikat, Wienin leikkeet ja oluet kahdelta hengeltä yhteensä 28 euroa).
 |
| Crno jezero - Black lake - Mustajärvi |
 |
| "Vaarallinen polku" - Dangerous Path! |
 |
| Kahden järven välinen kannas |
 |
| "Vaikein" osuus polulla |
 |
| Ruskan sävyjä lehtipuissa |
Durmitorin alueella olisi voinut viettää useamman päivänkin ja tehdä tosiaan vaelluksia vuorilla tai meloa Tara-joella. Talvella alueelta löytyy laskettelukeskuksia (Savin Kuk) mutta me päädyimme viettämään alueella vain pari päivää. Seuraavaksi matkustimme Montenegron pääkaupunkiin Podgoricaan yhdeksi yöksi ennen paluuta Adrianmeren rannikolle.
Onko Durmitorin kansallipuiston alue sinulle tuttu?
Durmitor on tosiaan hieno paikka. Vietimme siellä kesällä kolme päivää ja teimme kunakin päivänä eri patikan. Yksi Balkanin suosikkipaikkojamme ilman muuta.
VastaaPoistaTylsästi meidän piti missata omalla reissulla: Sarajevo, Durmitor ja Kosovo. Jos tuonne päin menen, niin tämä kolmikko kuuluu reissuuni
VastaaPoistaTuttuja on maisemat. Yövyttiin Tara-sillan kupeessa jossain majatalossa ja käytiin laskemassa ziplinella. Patikoitiin myös joen pientareella ja tietysti kierrettiin tuo Crno jezero. Huvitti kyllä hieman se polun "vaarallisuus" :) Kaunista seutua koko Durmitor. Oltiin koronavuosina, joten porukkaa oli tosi vähän liikkeellä.
VastaaPoistaOn kyllä upeat maisemat! Me pohdimme päiväretkeä tänne, mutta sopivia ei ollut saatavilla. Maisemat olisivat kyllä voittaneet Podgorican kaupungin kadut mennen tullen :) No, jääpähän nähtävää seuraavalle kerralle, jos tie vielä vie Montenegroon.
VastaaPoistaUpeat maisemat ja värit järvessä! Mielenkiintoiset nuo vaarallisen polun merkinnät, tuntuu että asteikko ja varoitukset eroavat niin paljon maiden välillä että vaikea tulkita etukäteen riskejä :D
VastaaPoistaEi ole tuttu, ei ehditty sinne kun oltiin vain neljä päivää Montenegrossa. Katselin ennen reissua monia paikkoja, mihin olisi ollut kiva mennä. Montenegrossa niitä riittää, ja maisemat ovat huikeita! Samaa mieltä majapaikoista ehdottomasti!
VastaaPoistaWau, mitä maisemia! Durmitor ei ole tuttu kuin nimeltä. Omalla Montenegron reissulla keskityttiin aikoinaan kaupunkeihin, mutta näköjään myös luonto siellä on kaunista.
VastaaPoistaNiin se vaan on, että kun mennään ylöspäin niin melko etelässäkin tulee pakkanen ja lumi vastaan :-)
VastaaPoistaTuon vaikean polun vaikein kohta, jos nuo olivat siis portaita, joita olisi pitänyt kiivetä ylös, vaikuttaa jo oikeasti haastavalta. Durmitor ei ole tuttu.
Ei ole tuttu. Kaunista näyttää olevan.
VastaaPoistaUpeat maisemat! Tykkään etenkin tuosta kuvasta missä tie mutkittelee tuolla pienten kukkuloiden keskellä. Ja järvikin on kauniin värinen. Me tapaamme myös valita usein jonkun B&B:n tai pienemmän hotellin jos sellaisia on tarjolla. Samalla kun tukee paikallisia niin heiltä saa usein parhaat vinkit alueelle, ja muutenkin vähän yksilöllisempää palvelua.
VastaaPoistaYövyttiin aikoinaan Tepon kanssa ihan Tara-rotkoa ylittään sillan vieressä. Illasta paikka oli ihan OK, mutta yöllä sitten todettiin, että ei ole lämmitystä ja pakkasen puolelle meni reilusti. Noh, kerrospukeutumisella selvittiin aamuun. Hieno oli herätä aikaisin aamusta ja lähteä katselemaan maisemia. Niin kaunista.
VastaaPoista