Argentiina - Cafayate

Luoteis-Argentiina viimeinen matkakohde Saltan provinssissa oli Cafayaten kaupunki, joka sijaitsee noin 190km etelään alueen pääkaupungista Saltasta. Alue on kuuluisaa viininviljely aluetta ja erityisesti korkealla sijaitsevista (1600-2100 metriä) olevista viinitarhoista ja viinitiloista. Alue on kuuluisa vaaleista torrontes rypäleistä sekä tietysti punaisesta malbec rypäleistä. 

Quebrada Las Concasin punaisia vuoria

Cafayaten pieni kaupunki sijaitsee 1683 metrin korkeudella ja kaupungin lähistöllä on upea Quebradan Las Concasin laakso, joka on kuuluisa upeista punaisista vuorista ja luonnon muodostelmista sijaiten samalla RN68 tien varrella joka on nopein ja suorin reitti Saltasta jolloin ajoaika on noin neljä tuntia. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa legendaarista RN40 tietä pitkin (ajoaika kahdeksan tuntia), tietä joka jatkuu aina Argentiina Patagoniaan asti, mutta osa tiestä on soratietä eikä vuokra-auton ominaisuudet siihen houkuttaneet. Toisaalta myös matka-aika olisi tullut tuplasti pidempi. Niinpä ajoimme Cafayateen ja takaisin samaa RN68 tietä pitkin, ja onneksi ajoimme sillä menomatkalla paistoi aurinko ja saimme nähdä upeat punaiset kalliot mutta paluumatkalla satoi vettä.  

Sunnuntai 23.6.2024

Ajoimme läpi hiljaisen Saltan kaupungin sunnuntai-aamuna ja suuntasimme kohti RN68 tietä jota pitkin pääsee Cafayateen. Ensimmäiset pari tuntia olivat läpiajoa muutamien kylien eivätkä maisematkaan olleet niin erityisiä: peltoja, maatiloja ja pieniä hiljaisia kyliä siellä täällä. Carmenin kylän jälkeen maisemat alkoivat muuttua kunnes saavuttiin Quebrada Las Concasiin rajalle, josta alkoi upea reitti läpi eri punaisen sävyinä hehkuvien vuorten ja laaksojen, noin 72km ajan kunnes tullaan Cafayaten kaupunkiin. Matkalla on lukuisia pysähdyspaikkoja joiden nimetkin olivat mahtipontisia: Devil's throat (Garganta del Diablo), El Anfiteatro, El Obselisco, Los Castillos. Osassa paikoissa olikin paljon turisteja ihmettelemässä maisemia, varsinkin Garganta del Diablo oli ihan täynnä väkeä. Kyse on syvästä kanjonista jonka vesi on uurtanut punaiseen kallioon. Paikalta löytyy myös pienehkö keltaisen hiekan dyynialue, Los Medanos. Lisäksi muutamia kilometrejä ennen Cafayate alkoi tien viereen ilmestymään viinitilojen kylttejä ja myöhemmin myös viini viljelyksiä. Tuolla 72km matkalla kannattaa siis pysähtyä ihmettelemään upeita luonnon muovaavia kohteita. 

Kohti Cafayatea RN68 tietä pitkin

Vuokra-auto - Fiat Croma automatic 

Garganta del Diablo

Los Castillos

El Obselisco

Majoituimme Cafayaten pienessä keskustassa sijaitsevaan Killa Cafayaten majataloon, jonka pitäjä otti meidät lämpimästi vastaan ja kovasti hänellä tuntui olevan sekä kysyttävää (mistä tullaan, miksi) että esitelmöitävää sitä Cafayaten kaupungista. Taisimme olla ainoat asiakkaat koska kovin hiljaista hotellissa oli myös seuraavina päivinä. 

Hotel Killa Cafayate rakennuksia 

Kaupungista ja sen ympäristöstä löytyy siis kymmeniä viinitiloja ja viinimyymälöitä (bodega) jotenka ei tullut mitenkään epäselväksi mistä kaupunki on kuuluisa. Olimmekin jo Suomesta käsin varanneet seuraavaksi päiväksi vierailun kahdella tilalla. Viinitilalla vierailut ovat ilmaisia, mutta osallistuimme molemmissa sekä kierrokseen että viinien maisteluun. Näiden hinta vaihtelee riippuen minkä tason viinejä ja kuinka monta viiniä maistelee mutta esim. viiden kuuden viinin maistelukierros maksoi noin 13-15 euroa henkilöltä.  

Iltapäivästä kävelimme vielä hyvin täynnä turisteja olevassa kaupungin keskustassa ja kävimme myöhäisellä lounaalla Pusk'no bistrossa (sijaitsee kaupungin Plaza de Cafayaten aukion reunalla) syömässä kolmen ruokalajin lounaan, jonka jälkeen suuntasimme Bodega Nanniin ostamaan viiniä illaksi. 

Maanantai 24.6.2024

Suuntasimme (taksilla!) aamupäivästä kohti Piattellin viinitilaa, joka sijaitsee noin viiden kilometrin päästä Cafayaten keskustasta klo 11 alkavalle viinikierrokselle ja olimmekin ainoat ulkomaalaiset vieraat muiden ollessa argentiinalaisia tai ainakin espanjaa puhuvia, mutta opas kertoi meille ensin englanniksi ja sitten muille espanjaksi kohteesta. Piattellin viinitila (linkki: Piattelli vineyards) on hyvin uusi ja moderni viinitila sijaiten hieman Cafayten kylän yläpuolella 1700 metrin korkeudessa.  Kiersimme ensin hieman pihalla ja sitten modernissa hallissa nähden viinin tekemiseen käytettäviä teräksisiä säiliöitä. Viinikellarin näimme vain ikkunan takaa. Puolen tunnin kierroksen jälkeen oli vuorossa sitten kuuden eri viinin maistelu. Kierroksen jälkeen siirryimme lounaalle viinitilan upeaan ravintolan terassille jossa nautimme auringonpaisteessa kolmen ruokalajin lounaan viineineen. Lounas oli "kallis" (72€ kahdelle hengelle.. suomalaiseen hintatasoon nähden tämä oli halpa hinta) mutta erinomainen ja maukas mutta ns. "pitkä lounas": alkuruokanen kahdenlaisia empanadaseja (lihaa ja juustoa sisältäviä) - viininä Pianttelli torrontes, pääruoaksi ribsejä - viiniinä Pianttelli malbacia ja jälkiruokana suklainen ja hedelmäinen annos - viininä hieman makea valkoviini. Lounaalla meni pari tuntia. Voin suositella paikkaa mikäli Cafayatessa käy. 

Piattelli Vineyards Cafayate

Piattelli Vineyardsin kellari

Piattelli Vineyards lounas - pääruoka-annos, upeassa maisemissa

Iltapäiväksi klo 15 siirryimme seuraavalla viinitilalle, Bodega El Esteco (linkki: El Esteco), joka on puolestaan hyvin vanha ja perinteinen viinitila - vuodelta 1863. Täällä pääsimme kiertämään myös tuotantolaitoksen sisällä puolen tunnin ajan, jonka jälkeen siirryimme maistelemaan viittä eri viiniä. Suosikki viiniksi tuli El Esteco Altimus, joka on vintage luokan viinejä vaikkakin sekoitettu useammasta rypäleestä. Myös perus El Estesco Don David Malbec Reserve on maultaan erinomainen malbec-rypäleestä tehty punaviini. Viinitilan yhteydessä on myös hotellimajoitusta sekä hyvä ravintola.

Bodaga El Estocon päärakennus

Viinien maistelua

Molempien viinitilojen tuotteita löytyy muuten Alkosta, joista juurikin El Estecon olinkin "löytänyt" ennen matkaa. Kävelimme päivän päätteeksi muutaman kilometrin Cafayaten keskustaan. Kävimme vielä myöhään illalla syömässä pihvit La Carreta de Don Olegario nimisessä ravintolassa, jossa pihvi oli aika keskinkertainen mutta viini (El Esteco Don David Malbec Reserve 2016) erinomainen. 

Tiistai 25.6.2024

Ajoimme hiljakseen kohti Saltaa RN68 tietä pitkin ja puolessa välissä alkoikin sataa ihan kaatamalla vettä. Ensimmäinen kerta koko kuukauden aikana, mutta Saltassa olikin jo puolipilvistä. Ajoimme vuokra-autolla lentokentälle, johon oli tarkoitus palauttaa auto mutta vuokraamon toimistoa ei ollutkaan kentällä. Onneksi Hertz firmasta soittivat siihen toiseen vuokraamoon ja saimme sovittua ajan koska auto tulla hakemaan. Hakuoperaatiossa meni myös hetki kun auton hakija ei osannut puhua kuin espanjaa mutta taas Hertzin työntekijät auttoivat minua löytämään oikean henkilön. 

Tie kohti Cafayatea upeiden vuorten välillä

Meillä oli lento Saltasta (SLA) Buenos Airesiin (Aeroparque Jorge Newbery, AEP) vasta myöhään illalla Aerolineas Argentinas lentoyhtiön Embraer E190 koneella. Kahden tunnin lento olikin täynnä turbulenssiä ja jatkuvaa "vatkausta" noususta laskuun, varsinkin nousun aikana jolloin koneen noustessa läheisten vuorten yli turbulenssit heiluttivat konetta aikalailla. Myöhemmin tarkistin turbli.com palvelusta että tosiaan kyseessä oli lähes koko matkan "strong" tai "moderate" tason turbulensseja. Saavuimme kuitenkin Buenos Airesiin aikataulussa. Seuraavat kaksi täyttä päivää vietimme Argentiinan pääkaupungissa ennen paluuta Suomeen. 

 

Argentiina - Jujuy ja Salta

Argentiinan matkaosuus jakautui kolmeen osaan ja kolmeen Argentiina provinssiin: Jujuy, Salta ja Buenos Aires. Meillä oli vuokra-auto käytössä Jujuysta Saltaan, josta sitten lensimme matkan viimeiseen kohteeseen Buenos Airesiin. Tässä jutussa kerron mitä teimme ja näimme Jujuyssa, joka on Argentiinan luoteisin provinssi rajautuen Chileen ja Boliviaan, sekä Saltassa. Argentiina oli samalla 100. maa (100/197), jossa olen käynyt. 

Hornocal värikkäät vuoret - 4000 metrin korkeudesta nähtynä 

Torstai 20.6.2024

Saavuimme siis Chilestä maata pitkin ensin rajalle, josta jatkoimme vuokra-autolla Jujuyn provinssin Tilcaran kaupunkiin, joka paikkana voi kuulostaa tuntemattomalta mutta paikalla on pitkä lähes 10000 vuotinen historia ja on näin ollen Argentiina vanhimpia paikkoja joista on löydetty ihmisen asumuksia. Majoituimme kahdeksi yöksi hieman Tilcaran keskustan ulkopuolella sijaitsevaa Hotel El Reposo Del Diablo nimiseen majoituspaikkaan, josta oli noin 15 minuutin kävelymatka alas keskustaan mutta lähes 30 minuutin kävelymatka takaisin, koska mäki takaisin oli erittäin jyrkkä. 

Ensimmäisenä iltana kävelimme alas kaupunkiin etsimään paikallisen rahan vaihtopistettä ja sen etsimiseen meni hetki koska ei ollut ihan varmaa kuinka hyvin luottokortit maassa toimivat. Sain vaihdettua pari sataa dollaria 1000 peson seteleihin ja niitähän tuli sitten hieman isompi pino - 200 kappaletta. 

Kaupungissa oli menossa jonkinlaiset markkinat ja paikalla oli paljon väkeä koska tänään oli "National Flag Day" ja moni oli kaiketi ottanut myös perjantai vapaaksi. Näytti siltä että olimme "ainoat" ei-argentiinalaiset koko kaupungissa tai ainakaan emme törmänneet muihin kuin espanjaa puhuviin. Kävimme illalla syömässä Bienmesabe nimisessä ravintolassa, jossa oli ensin hieman kommunikaatio vaikeuksia mutta googlen kääntäjällä saimme ruokalistat ymmärrettävään muotoon. 

Perjantai 21.6.2024

Juhannusaatto! Lähdimme aamusta käymään noin 70km päässä sijaitsevalla Mirador a la cercania de los 14 Colores del Hornocal tai lyhemmin sanottuna Hornocalissa paikassa, josta oli nähtävissä upeita eri värisiä vuorten rinteitä noin neljän kilometrin korkeudella. Matka paikkaan kesti yhteen suuntaan lähemmäs puolitoista tuntia, koska viimeiset 25km vuorelle piti ajaa vuoren rinteillä kulkevaa soratietä ja tässä kohtaa tuli esiin Fiat Chrome heikot "ajo-ominaisuudet". Näkymät ylhäältä olivat kyllä upeat mutta taas jäätävä tuuli laski lämpötilan lähemmäs viittä astetta, kun taas Tilcarassa se oli ollut aamulla lähemmäs 20 astetta. 

Hornocal

Palasimme iltapäivän aluksi takaisin Tilcaraa samaa reittiä ja lounaan jälkeen lähdimme käymään läheisellä Pucara de Tilcara (Unescon maanperintökohde) historiallisen kohteella, jossa oli nähtävissä pre-inca tai ennen inkojen valtakuntaa rakennetun vuoristolinnoituksen jäänteitä. Pääsymaksu paikkaan oli ulkomaalaisille huomattavan kallis suhteessa siihen mitä paikalta oikeasti oli nähtävissä. 

Pucara de Tilcaran entisöityjä asuntoja

Kaktuksia Pucara de Tilcarassa

Linnoitukselta kävelimme takaisin Tilcaran keskustaan jossa kävimme Sara-Sisa baarissa juomassa paikallista ipa-olutta, kunnes kävimme vielä illallisella Senador nimisessä ravintolassa joka tulikin nopeasti täyteen asiakkaista. Täälläkin henkilökunta osasi vain auttavasti englantia, mutta kuitenkin riittävästi että onnistuttiin tilaamaan pihvit ja viiniä. 

Tilcaran laaksoa, Jujuy, Argentiina

Lauantai 22.6.2024

Lähdimme aamusta ajamaan kohti Saltan provinssin pääkaupunkia, Saltaa, jonne oli matkaa noin 200km ja matkaan meni aikaa yli kolme ja puoli tuntia. Laskeuduimme Jujuyn lähes 2500 metrin korkeudelta huomattavasti alaspäin, Saltan kaupunki sijaitsee 1150 metrin korkeudelle. Matkalla oli useampia poliisien miehittämiä tarkistus asemia varsinkin kaupunkien sisäänmeno- ja ulosmenoteillä, joissa muutamissa pyydettiin ajokorttia nähtäväksi. 

Saltan kaupunki on huomattavan iso, koska se on samannimisen provinssin pääkaupunki ja siellä asuu yli puoli miljoonaa asukasta. Auton pysäköinti osoittautui hieman haastavaksi, koska pysäköintitalot olivat auki lauantaisin vain kello 14 asti ja seuraavan kerran ne avautuivat vasta maanantaiaamuna. Onneksi tuli kysyttyä tätä (googlen kääntäjän avulla) koska muuten emme olisi saaneet autoa ulos pysäköintitaloista. Niinpä ajoimme hetken ympäri hotellin ympäristöä ja löysimme kadun varrelta vapaan pysäköinti ruudun. Majoituimme yhdeksi yöksi kaupungin keskustassa sijaitsevaan Design Suites Salta nimiseen hotelliin, josta saimme huoneen hotellin ylimmästä kerroksesta. 

Plaza 9 de Julio - kaunis aukio Saltan kaupungissa

Saltassa kävimme katsomassa Museo de Arqueologia de Alta Montana museossa olevaa näyttelyä, joka kertoo muumioista joita on löydetty korkeilta vuorilta. Kuuluisin tietysti kolme lasta jota löydettiin Llullaillcon vuorelta, joita myös kutsutaan nimeltä Llullaillcon lapsimuumioiksi, jonne heidät oli viety osana inkojen seremoniaa 1500-luvulla. Näistä kolmesta on aina yksi kerrallaan näytillä. Museossa kuvaaminen on kiellettyä, mutta netistä voit löytää näistä hyvin kuvia ja tarkan selostuksen miten lapset vietiin osana seremoniaa korkealla vuorelle kuolemaan ja kuivasta ilmanalasta johtuen he muumioituvat siten, että he näyttivät löytö hetkellä ja edelleenkin kuin nukkuvilta lapsilta. 

Catedral Basilica de Salta

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Saltan provinssin eteläosassa sijaitsevaan Cafayaten kaupunkiin, joka on kuuluisia sinne johtavan tien upeista maisemista ja itse kaupunki viinitiloistaan. 

Saltan kaupunki nähtynä hotellihuoneesta

Chile - San Pedro de Atacama

Etelä-Amerikan matkalla saavuimme matkan kolmanteen maahan Chileen Boliviasta Altiplanon eli ylänköalueen kautta. Chile oli myös 99. maani (99/197) jossa olen vieraillut. Alunperin tarkoitus oli olla pari päivää Atacaman aavikolla sijaitsevassa San Pedro de Atacamassa ja sitten suunnata Chilen eteläosiin Patagoniaan, mutta koska siellä oli juuri nyt kesäkuussa talvi niin jätimme sen väliin kuten myös Chilen pääkaupungin Santiagon. Päätimme siis pitää ns. lomaa lomasta eli viettää San Pedro de Atacaman pienessä kaupungissa muutamia päiviä kunnes jatkaisimme matkaa kohti Argentiinan pohjois-osia Jujuyn ja Saltan aluetta aina Cafayaten asti.

Atacaman aavikkoa auringonlaskun aikaan

Maanantai 17.6.2024

Majoitimme kolmeksi yöksi La Casa de Don Tomas El Refugio nimiseen moderniin hotelliin noin kilometrin päähän San Pedro de Atacaman "keskustasta". Moderni hotelli tuntui neljän ylänköalueella vietetyn päivän jälkeen hyvin luksukselta ja koska San Pedro de Atacama sijaitsee vain 2400 metrin korkeudelle niin 20 asteen lämpötila tuntui huomattavan kuumalta, lähes kesäiseltä. 

Hotellin uima-allas

Kävimme illalla kävelemässä keskustassa, joka koostuu oikeastaan muutamista kaduista - Caracoles ollessa kävelykadun muotoisena pääkatuna, jonka varrella oli kymmenittäin turisteille matkoja myyviä toimistoja sekä ravintoloita. Kaupunkikuva hauska koska talot olivat yleisesti vain yksikerroksista, ja pihojen ympärillä kiersi vanhan ajan tyylinen savesta tehty aita ja myös kadut olivat osittain hiekkaa joka nosti pölyä ympärilleen. 

San Pedro de Atacaman "kaupunkia"

Hiljaiset tiet San Pedro de Atacamassa

Illallisen kävimme syömässä La Casona nimisessä isossa ravintolassa, jonka takapihan terassilla riitti tilaa. Tilasimme ison kahden henkilön BBQ annoksessa jossa oli varmaankin kolme kiloa lihaa: chorizo makkaroita, entrecote pihvejä, lammaspihvejä, ribsejä, paistettua kanaa, verimakkaroita sekä paistettua ohutsuolta ja vatsalaukkua, joista kaksi jälkimmäistä jäi maultaan sellaiseksi että ne jätettiin syömättä. Ruoka-annos oli siis järkyttävän iso - ehkäpä 4-6 hengelle olisi ollut siinä syötävää. 

La Casonan BBQ-annos. Astiassa kuumia hiiliä sisällä.

Loppuillasta kävimme myös paikan suosituimmassa rock-skene henkisessä baarissa, ChelaCabur, joka on tai ainakin on ollut suomalaisen perustama baari mutta suomalaisuudesta siellä muistutti pari Suomen lippua seinällä, ja muutamia jääkiekkojoukkueiden huiveja. Olut oli kyllä halpaa ja kylmää, väkeä paljon ja musiikkia soitettiin riittävällä voimakkuudella siten että huutamiseksi se keskustelu meni. 

Tiistai 18.6.2024

Tiistaina oli iltapäivästä vain ohjelmassa käynti Moon Valleyssa, ja sitä ennen kävimme paremmin tutustumassa kaupunkiin kävellen sen todella hiljaisilla kujilla ja ihmettelimme paikan vanhaa kirkkoa. Iltapäivästä tapasimme hotellilla oppaan jonka maasturilla ajoimme ihmettelemään Chilen Moon Valleyn nähtävyyksiä. La Paziin verrattuna alue on huomattavasti isompi ja siellä liikuttiin sekä jalan että autolla paikasta toiseen. Opas oli todella asiantunteva ja ihmettelin että ollaanko tässä nyt geologian peruskurssilla kun tarkastelimme tarkkaan muodostuneita kalliolinjoja, niissä näkyviä mineraaleja ja erityisesti suolakiteitä. Alueella oli ollut aikoinaan suolakaivoksia, ja suola oli tosiaan "kivettynyt" osaksi kiveä että mahtoi olla työ saada sitä irti hyödynnettäväksi. 

Moon Valley

Moon Valley dyynejä

Suolaa

Suolakiteitä kiven sisällä

Auringon laskiessa ajoimme katsomaan auringonlasku ja miten läheiset vuoret värjäytyivät punaiseksi samalla kun nautimme snacks paloja viinin ja pisco sourin kanssa.  Illalla palasimme takaisin kaupunkiin ja kävimme nauttimassa parit "kulkurin iltakaljat" ChelaCabur baarissa. Alunperin olin ajatellut että olisin käynyt illalla katsomassa tähtiä jossain läheisellä turisteille tarkoitetuilla observatoriolla, mutta koska oli täysikuu niin taivaalla oli aivan liian paljon valoa tähtien, galaksien ja muiden deep sky kohteiden havainnointiin. 

Keskiviikko 19.6.2024

18. matkapäivä - Älä tee mitään päivä. Lepopäivä. Kävimme aamusta kävelemässä kaupungilla ja lounaalla samaisessa paikassa kuin ensimmäisenä päivänä La Casonassa. Iltapäiväksi palasimme hotellin uima-altaalle ja muutenkin järjestelimme tavaroita seuraavaan matkaan. Edessä olisi vielä kahdeksan päivän omatoimisesti vuokra-autolla tehtävä Argentiinan matka Jujuyssa ja Saltassa sekä myöhemmin lentäisimme Saltasta Buenos Airesiin. 

Licancabur tulivuori nähtynä San Pedro de Atacamasta auringon laskun aikana

Torstai 20.6.2024

Lähdimme aamusta kohti Argentiina raja-asemaa, Jamaa, johon oli matkaa San Pedro de Atacamasta 160km. Tie meni ensin Bolivian raja-aseman Hito Cajon ohitse ja kulki noin 4km korkeudella merenpinnasta läpi Reserva Nacional Los Flamencos kansallispuiston. Matka raja-asemalle kesti noin 2.5 tuntia ja kuvittelimme että pääsemme nopeasti rajan yli, mutta ei! Meillä meni rajalla lähes toiset 2.5 tuntia kunnes olimme Argentiinan puolella. Väkeä ei ollut kovin paljon rajalla, mutta joku käsittämätön byrokratia kuljettajan piti hoitaa ensin auton kanssa jotta hän voi ajaa sillä rajan yli. Siihen meni ensin 1.5 tuntia ja lopulta pääsimme jonottamaan papereiden kanssa ensin Chilen Tulliin ja sitten immigrationiin ja sen jälkeen oli vielä vuorossa Argentiinan vastaavat viranomaiset. Tavaroita ei kuitenkin läpivalaisu missään vaiheessa.

Lopulta pääsimme ajamaan rajan yli mutta ajoimme kenties 150 metriä Argentiina puoleiselle huoltoasemalle jossa meitä vastassa oli autovuokraamon edustaja jonka kanssa ajoimme vielä neljä tuntia ja 275km verran Tilcaran kaupunkiin. Jos olisimme tienneet tuon byrokratian määrän ja siihen kuluneen ajan niin olisimme hyvin voineet kävellä rajan yli. Chilen puolen kuljettaja ajoi takaisin Chilen puolen raja jonoon ja sanoi että siinä menee varmaan toiset pari tuntia. Aikamoista. 

Vuokra-auton toimituksen olin myös kuvitellut tapahtuvan vasta Tilcarassa, mutta mitä ymmärsin vuokraamon edustajan espanjasta niin hän oli aamuyöstä lähtenyt ajamaan Saltasta kohti Jaman raja-asemaa (350km/5.5 tuntia), sitten hän ajoi meidät vielä Tilcaraan jossa hän luovutti auton (Fiat Chromen) meille käyttöön ja lopulta hän lähti illalla vielä bussilla takaisin Saltaan. Maisemat Jamasta Tilcaraan (Jujuy maakunta) olivat myös upeat varsinkin ennen Purmamarcan kaupunkia johon laskeuduttiin 4000 metristä aina 2500 metriin jyrkkää tietä pitkin ja saavuimme Tilcaran kaupunkiin iltapäivästä klo 17 aikoihin.  

Argentiinan hyväkuntoista tietä kohti Tilcaraa ja Jujuya

Salinas Grandes, Jujuy - suola-aavikkoa

Laskeutuminen Purnamarcaan 

Argentiina oli minun neljäs maa tällä reissulla ja 100. maa (100/197), jossa oli vieraillut.  

 

Bolivia - Altiplano

Seuraavat kaksi päivää vietimme Bolivian Altiplanolla, ylänköaluella, matkustaen Uyunin suola-aavikolta kohti Chileä ja Atacaman autiomaata reitin kulkiessa alimmillaan 3800 metrissä ja ylimmillään lähes 5000 metrissä. Tämä alue oli karuudessaan ja kauneudellaan koko matkan upeinta aluetta - ehkäpä myös Cafayate punaiset kalliot myöhemmin Argentiinassa olivat samalla tasolla. 

Salvador Dali autiomaa

Sunnuntai 16.6.2024

Lähdimme aamulla klo 10 jälkeen Uyunin suolahotellista ajamaan kohti lounasta ja San Cristobal kaivoskaupunkia. Alueella on useita isompia hopea-, sinkki ja lyijykaivoksia ja niiden ympärille on muodostunut pieniä kaupunkeja, joihin kaivosyhtiöt ovat rakentaneet hyvät tiet ja muutenkin alue näytti erittäin vauraalta verrattuna Uyuniin. San Cristobal erikoisuus on vanha katedraali, jonka paikalliset siirsivät nykyiseen paikkaan 8km päästä kun kaivosta laajennettiin. Valitettavasti kirkko ei ole ollut auki. 

San Cristobal katedraali 1600-luvulta, joka on siirretty nykyiseen paikkaan kaivoksen tieltä 

Vikunja lauma - Bolivian ja Perun kansalliseläin 

Lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa vielä hyväkuntoista asfalttitietä aina Villa Alotan autioon ja karuun kaivoskylään, jossa ketään ei näkynyt kaduilla ja viimainen tuuli nosti kadulta vain pölyä ja hiekkaa ilmaan. Kävimme syömässä lounasta eräässä talossa, josta kuljettaja oli vuokrannut tilan. Tästä kylästä tuli mieleen Pamir Highwaylla Tadjistanissa nähdyt kylät jotka myöskin sijaitsivat yli 4000 metrin korkeudella ja olivat todella karun oloisia paikkoja. 

Villa Alotan kylässä ja auto millä teimme neljä päivää matkaa Boliviassa

Lounaan jälkeen lähdimme pois asfaltilta ja lähdimme ajamaan soratietä etelään ja ensimmäinen pysähdys oli Bosque De Piedras niminen paikka missä oli silmän kantamattomiin isoja eroosion muokkaamia kiviä ja kalliota. Seuraava kohde oli musta laguuni, Laguna Negra, muutaman kilometrin päässä jossa teimme noin tunnin kävelymatkan itse tummavetisen järven äärelle jonka aikana näimme useita vesilintuja ja jäniksen näköisen ison nisäkkään jotka kutsutaan nimellä viscacha. 

Bosque De Piedras kalliomuodostelmia

Lagoon Negra - musta laguuni

Viscacha - kuin isompi jänis

Laguna Negralta ajoimme seuraavaksi Italia Perdida nimiseen paikkaan, missä myös kalliot muodostuivat erikoisen hienoja maisemia ja näimme myös vierellä järvellä ensimmäiset flamingot, kunnes saavuimme auringon laskiessa Vilmar Mallcu nimiseen kylään (korkeus 3650m) jossa majoitimme yhdeksi yöksi Mallku Cueva nimiseen hotelliin joka on jännästi rakennettu kalliota vasten niin että osa huoneiden ja hotellin yleisten tilojen seinistä oli kalliota. Illalla lämpötila alkoi laskemaan nopeasti auringon mennessä vuorten taa ja ulos laskeutui pimeys. Illan aktiviteettina olikin vain illallinen hotellin ravintolassa, jossa ei ollut meidän lisäksi muita kuin isompi amerikkalainen seurue. 

Flamingoja

Hotelli Malku Cueva

Maanantai 17.6.2024  

Lähdimme maanantaina liikkeelle jo klo 7 aamulla, jotenka meillä oli aikainen herätys ja aamiainen klo 6. Tiedossa olisi pitkä päivä Chilen rajalle ja edelleen San Pedro de Atacama kaupunkiin. Jatkoimmekin siis soratietä pitkin etelään yhä korkeammalle ja maisemien muuttuessa hyvä upeammaksi - isoja värikkäitä tulivuoria ja upean värisiä vuoristojärviä.

"Boorijärvi" - järven pinnalla siis booria

Saavuimme Nacional de Fauna Andina Eduardo Avaroa kansallispuiston rajalle josta piti ostaa pääsylippu alueelle. Tie nousi yhä ylemmäs kunnes pääsimme matkan korkeimpaan pisteeseen - 4940 metriä merenpinnan yläpuolelle. Tämä on myös oma "korkeus ennätykseni" ja yllätykseni en kokenut mitään huimausta ja muuta vuoristotaudin oireita. Toisin oli vuosi sitten kun kävin Pakistanin ja Kiinan rajalla (lue: Pakistan Karakoram Highway: Khunjerab pass), joka oli "vain" 4773 metrin korkeudelle, jolloin oloni oli aivan uskomattoman heikko. 

Satelliittikommunikaattorin näytöllä uusi korkeus "ennätys" - 4940 metriä

Näkymiä lähes viiden kilometrin korkeudelta.
Taustalla olevat vuoret ovat Bolivian ja Chilen rajaa

Ajoimme lopulta upean värisen Laguna Coloradan rannalle, jossa teimme pienen kävelyn todella kovassa tuulessa ja viimassa. Vaikka oli kevyt untuvatakit päällä tuntui viima ja kylmyys todella kovalta. Laguunissa oli myös täälläkin muutamia flamingoja ruokailemassa. Ihmettelin että kuinka ne edes pystyivät lentämään niin kovassa tuulessa yhtikäs mihinkään muuhun kuin myötätuuleen. 

Laguna Colorada

Turisteja Laguna Coloradona näköalapaikalla - 4300 metrin korkeudessa

Laguna Colorada 

Tulivuori

Jatkoimme taas matkaa kumpuilevien maastojen yli ja Bolivian ja Chilen välisellä rajalla oleva tulivuorten ketju alkoi erottumaan yhä paremmin. Seuraava pysähdys kohde oli puolen tunnin päässä olevalla geotermisellä alueella - Sol de Manana, jossa useat pienet "geysirit" tuottivat höyryä ilmaan ja muta kupli kuopissa - hieman samanlainen alue, mutta pienempi, kuin Islannin Kraflan tulivuorialueella. Alueelta löytyi myös pieni geoterminen voimala, joka tuottaa energiaa läheisten kaivosten tarpeisiin. 

Sol de Manana geoterminen alue - 4500 metrin korkeudessa

Lounasta pysähdyimme syömään Laguna Salada nimisen järven rantaan, jossa olisi ollut mahdollisuus myös kylpeä lämpimissä uimalähteissä, mutta paikalla oli sen verran "nuorisoa" (lue: isoja ryhmiä nuorehkoja turisteja) että jätimme kylpemisen väliin. Tämä paikka näytti olevan erittäin suosittu, koska alueella oli pysähtynyt kymmeniä maastureita joko menossa kohti Uyunia (Chile San Pedro de Atamacasta käsin) tai menossa kohti Chileä. 

Kuumavesialtaat, ennen kuin turistit täyttivät sen

Tunnin lounastaon jälkeen jatkoimme matkaa kenties matkan näyttävimpiin kohteisiin - Salvador Dalin autiomaahan ja vihreällä laguunille (Laguna Verde). Salvadorin Dalin autiomaa on saanut nimensä upean värisistä tulivuorten rinteistä jossa hehkuivat värit aina punaisesta keltaiseen ja vihreästä ruskean kautta harmaaseen, aivan kun joku olisi maalannut upeat värit vuorten rinteisiin. Kyseessä on kuitenkin eri mineraalista muodostunut väritys. 

Salvador Dalin autiomaata

Ajotie Salvador Dalin autiomaan läpi

Vihreä laguuni oli myös upea paikka, koska sen takana kohosi jylhänä Volcan Licancabur kerrostulivuori joka kohoaa 5920 metrin korkeuteen. Vihreä laguuni sen sijaan sai värinsä kuparisuflaatista ja arsenikista. Täälläkin tuuli oli armottoman kova ja vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta niin lämpötila oli jäätävä. Vihreän laguunin vieressä oli vielä toinen järvi, valkoinen laguuni (Laguna Blanca), joka näytti aivan siltä kuin se olisi ollut jään peitossa osittain. 

Laguna Verde ja Licancabur tulivuori

Laguna Blanca rantaa

Valkoiselta laguunilta ajoimme ensin Bolivian puolen tullin, jossa piti täyttää kännykän avulla tullausselvitys ja näyttää QR-koodia tullin henkilöstölle. Tullista ajoimme muutama kilometrin vielä Hito Cajon nimiseen ylityspaikkaan (4480 metrin korkeudella!!), jossa oli varsinainen Bolivian immigration eli passien tarkistus leimaus. Rajan jälkeen jätimme hyvästit Bolivian puolen erinomaiselle oppaalle ja kuljettajalle, he kun palaisivat vielä saman päivän aikana takaisin Uyuniin (saimme illalla viesti heiltä että olivat ajaneet takaisin Uyuniin 8 tunnissa, lähes 500km matkan - matkan jota me teimme kahden päivän ajan).

Turistit Laguna Verden rannalla - jäätävä tuuli

Tapasimme rajalla meitä vastassa olleet Chilen puolen kuljetuksen. Ajoimme ensiksi Chilen puolen immigratio ja tulliin, joka sijaitsi aivan lähellä Bolivian rajalta. Tällä kertaa meidän piti ajaa autolla halliin, jossa ensin hoidettiin nopeasti immigration mutta tullissa menikin sitten aikaa koska meidän piti täyttää käsin tullaus lomakkeet, ei yhden eikä kahden vaan kolme kertaa kun joku tieto oli aina väärin tai mukamas huonosti kirjoitettu. Lopulta kaikki tavaratkin läpivalaistiin, mutta onneksi ei sentään aloitettu tarkempaa tavaroiden läpikäyntiä. Meillä meni varmaankin lähes 30 minuuttia tähän ja olimme ensimmäisenä autona hallissa. Rajalta ajoimme sitten San Pedro de Atacaman kaupunkiin, joka sijaitsee raja-asemalta noin puolen tunnin ajomatkan mutta yli 2km alempana eli matka raja-asemalta kaupunkiin oli yhtä alamäkeä. Viettäisimme seuraavat kolme täyttä päivää Chilessä ns. lomaa lomasta sekä ns. huolto taukoa (pyykkien pesua yms) ennen kuin jatkaisimme matkaa kohti Argentiinaa.

HUOM! Uyunin ja Bolivian ylänkö alueiden kierroksia myös myydään paljon Chilen puolella ja sieltä käsin on kaiketi helpompi niitä lähestyä mutta samalla on muistettava että korkeus voi tulla yllätyksenä monelle joka ensin saapuu 2400 metrin korkeuteen ja sieltä lähtee lähes 5000 metrin korkeuteen - vuoristotaudin oireita voi ilmaantua nopeammin koska akklimatisointiin ei välttämättä ole ollut riittävästi aikaa.