Chile - San Pedro de Atacama

Etelä-Amerikan matkalla saavuimme matkan kolmanteen maahan Chileen Boliviasta Altiplanon eli ylänköalueen kautta. Chile oli myös 99. maani (99/197) jossa olen vieraillut. Alunperin tarkoitus oli olla pari päivää Atacaman aavikolla sijaitsevassa San Pedro de Atacamassa ja sitten suunnata Chilen eteläosiin Patagoniaan, mutta koska siellä oli juuri nyt kesäkuussa talvi niin jätimme sen väliin kuten myös Chilen pääkaupungin Santiagon. Päätimme siis pitää ns. lomaa lomasta eli viettää San Pedro de Atacaman pienessä kaupungissa muutamia päiviä kunnes jatkaisimme matkaa kohti Argentiinan pohjois-osia Jujuyn ja Saltan aluetta aina Cafayaten asti.

Atacaman aavikkoa auringonlaskun aikaan

Maanantai 17.6.2024

Majoitimme kolmeksi yöksi La Casa de Don Tomas El Refugio nimiseen moderniin hotelliin noin kilometrin päähän San Pedro de Atacaman "keskustasta". Moderni hotelli tuntui neljän ylänköalueella vietetyn päivän jälkeen hyvin luksukselta ja koska San Pedro de Atacama sijaitsee vain 2400 metrin korkeudelle niin 20 asteen lämpötila tuntui huomattavan kuumalta, lähes kesäiseltä. 

Hotellin uima-allas

Kävimme illalla kävelemässä keskustassa, joka koostuu oikeastaan muutamista kaduista - Caracoles ollessa kävelykadun muotoisena pääkatuna, jonka varrella oli kymmenittäin turisteille matkoja myyviä toimistoja sekä ravintoloita. Kaupunkikuva hauska koska talot olivat yleisesti vain yksikerroksista, ja pihojen ympärillä kiersi vanhan ajan tyylinen savesta tehty aita ja myös kadut olivat osittain hiekkaa joka nosti pölyä ympärilleen. 

San Pedro de Atacaman "kaupunkia"

Hiljaiset tiet San Pedro de Atacamassa

Illallisen kävimme syömässä La Casona nimisessä isossa ravintolassa, jonka takapihan terassilla riitti tilaa. Tilasimme ison kahden henkilön BBQ annoksessa jossa oli varmaankin kolme kiloa lihaa: chorizo makkaroita, entrecote pihvejä, lammaspihvejä, ribsejä, paistettua kanaa, verimakkaroita sekä paistettua ohutsuolta ja vatsalaukkua, joista kaksi jälkimmäistä jäi maultaan sellaiseksi että ne jätettiin syömättä. Ruoka-annos oli siis järkyttävän iso - ehkäpä 4-6 hengelle olisi ollut siinä syötävää. 

La Casonan BBQ-annos. Astiassa kuumia hiiliä sisällä.

Loppuillasta kävimme myös paikan suosituimmassa rock-skene henkisessä baarissa, ChelaCabur, joka on tai ainakin on ollut suomalaisen perustama baari mutta suomalaisuudesta siellä muistutti pari Suomen lippua seinällä, ja muutamia jääkiekkojoukkueiden huiveja. Olut oli kyllä halpaa ja kylmää, väkeä paljon ja musiikkia soitettiin riittävällä voimakkuudella siten että huutamiseksi se keskustelu meni. 

Tiistai 18.6.2024

Tiistaina oli iltapäivästä vain ohjelmassa käynti Moon Valleyssa, ja sitä ennen kävimme paremmin tutustumassa kaupunkiin kävellen sen todella hiljaisilla kujilla ja ihmettelimme paikan vanhaa kirkkoa. Iltapäivästä tapasimme hotellilla oppaan jonka maasturilla ajoimme ihmettelemään Chilen Moon Valleyn nähtävyyksiä. La Paziin verrattuna alue on huomattavasti isompi ja siellä liikuttiin sekä jalan että autolla paikasta toiseen. Opas oli todella asiantunteva ja ihmettelin että ollaanko tässä nyt geologian peruskurssilla kun tarkastelimme tarkkaan muodostuneita kalliolinjoja, niissä näkyviä mineraaleja ja erityisesti suolakiteitä. Alueella oli ollut aikoinaan suolakaivoksia, ja suola oli tosiaan "kivettynyt" osaksi kiveä että mahtoi olla työ saada sitä irti hyödynnettäväksi. 

Moon Valley

Moon Valley dyynejä

Suolaa

Suolakiteitä kiven sisällä

Auringon laskiessa ajoimme katsomaan auringonlasku ja miten läheiset vuoret värjäytyivät punaiseksi samalla kun nautimme snacks paloja viinin ja pisco sourin kanssa.  Illalla palasimme takaisin kaupunkiin ja kävimme nauttimassa parit "kulkurin iltakaljat" ChelaCabur baarissa. Alunperin olin ajatellut että olisin käynyt illalla katsomassa tähtiä jossain läheisellä turisteille tarkoitetuilla observatoriolla, mutta koska oli täysikuu niin taivaalla oli aivan liian paljon valoa tähtien, galaksien ja muiden deep sky kohteiden havainnointiin. 

Keskiviikko 19.6.2024

18. matkapäivä - Älä tee mitään päivä. Lepopäivä. Kävimme aamusta kävelemässä kaupungilla ja lounaalla samaisessa paikassa kuin ensimmäisenä päivänä La Casonassa. Iltapäiväksi palasimme hotellin uima-altaalle ja muutenkin järjestelimme tavaroita seuraavaan matkaan. Edessä olisi vielä kahdeksan päivän omatoimisesti vuokra-autolla tehtävä Argentiinan matka Jujuyssa ja Saltassa sekä myöhemmin lentäisimme Saltasta Buenos Airesiin. 

Licancabur tulivuori nähtynä San Pedro de Atacamasta auringon laskun aikana

Torstai 20.6.2024

Lähdimme aamusta kohti Argentiina raja-asemaa, Jamaa, johon oli matkaa San Pedro de Atacamasta 160km. Tie meni ensin Bolivian raja-aseman Hito Cajon ohitse ja kulki noin 4km korkeudella merenpinnasta läpi Reserva Nacional Los Flamencos kansallispuiston. Matka raja-asemalle kesti noin 2.5 tuntia ja kuvittelimme että pääsemme nopeasti rajan yli, mutta ei! Meillä meni rajalla lähes toiset 2.5 tuntia kunnes olimme Argentiinan puolella. Väkeä ei ollut kovin paljon rajalla, mutta joku käsittämätön byrokratia kuljettajan piti hoitaa ensin auton kanssa jotta hän voi ajaa sillä rajan yli. Siihen meni ensin 1.5 tuntia ja lopulta pääsimme jonottamaan papereiden kanssa ensin Chilen Tulliin ja sitten immigrationiin ja sen jälkeen oli vielä vuorossa Argentiinan vastaavat viranomaiset. Tavaroita ei kuitenkin läpivalaisu missään vaiheessa.

Lopulta pääsimme ajamaan rajan yli mutta ajoimme kenties 150 metriä Argentiina puoleiselle huoltoasemalle jossa meitä vastassa oli autovuokraamon edustaja jonka kanssa ajoimme vielä neljä tuntia ja 275km verran Tilcaran kaupunkiin. Jos olisimme tienneet tuon byrokratian määrän ja siihen kuluneen ajan niin olisimme hyvin voineet kävellä rajan yli. Chilen puolen kuljettaja ajoi takaisin Chilen puolen raja jonoon ja sanoi että siinä menee varmaan toiset pari tuntia. Aikamoista. 

Vuokra-auton toimituksen olin myös kuvitellut tapahtuvan vasta Tilcarassa, mutta mitä ymmärsin vuokraamon edustajan espanjasta niin hän oli aamuyöstä lähtenyt ajamaan Saltasta kohti Jaman raja-asemaa (350km/5.5 tuntia), sitten hän ajoi meidät vielä Tilcaraan jossa hän luovutti auton (Fiat Chromen) meille käyttöön ja lopulta hän lähti illalla vielä bussilla takaisin Saltaan. Maisemat Jamasta Tilcaraan (Jujuy maakunta) olivat myös upeat varsinkin ennen Purmamarcan kaupunkia johon laskeuduttiin 4000 metristä aina 2500 metriin jyrkkää tietä pitkin ja saavuimme Tilcaran kaupunkiin iltapäivästä klo 17 aikoihin.  

Argentiinan hyväkuntoista tietä kohti Tilcaraa ja Jujuya

Salinas Grandes, Jujuy - suola-aavikkoa

Laskeutuminen Purnamarcaan 

Argentiina oli minun neljäs maa tällä reissulla ja 100. maa (100/197), jossa oli vieraillut.