Matkailun sadonkorjuu 2024 ja tulevia matkoja

Vuorossa on taas perinteinen matkailun sadonkorjuu vuodelle 2024 eli katsaus tämän vuoden tehtyihin matkoihin sekä tulevia matkoja.  Koronan aiheuttama pandemia-paniikki on jo takanapäin ja matkustaminen on ollut jo normaalia viimeiset pari vuotta. Tänä vuonna meidän piti ottaa puolen vuoden irtiotto työelämästä sekä vuorotteluvapaan että palkattoman vapaan muodossa, mutta työnantajien saamattomuus ja asioiden eteenpäin viemättömyys johti siihen että heitimme vuorotteluvapaan mahdollisuuden romukoppaan. Muutoin olisimme tällä hetkellä kenties jossain päin Etelä-Amerikkaa. Seuraavaksi kuitenkin vuoden 2024 jo tehtyihin matkoihin ja linkit niistä kertoviin juttuihin. 

Sadonkorjuu kotipihalla - chilit kypsyivät kesän lämmössä

Sri Lanka

Sri Lankaan matkustimme perinteiseen talviloma-ajankohtana tammikuun kolmannella ja neljännellä viikolla. Lennot Sri Lankaan oli jo varattu toukokuussa 2023 kun Pakistanin matkan toteuttamisen aikataulut viisumien suhteen olivat epäselvät. Sri Lankassa kiersimme kuljettaja-oppaan kanssa yli kaksi viikkoa. Pidin todella paljon maasta vaikka ennakkoon oli kuvitellut sen olevan jotain Intian kaltaista kaaosta. Olin väärässä. Voisin hyvinkin matkustaa maahan uudestaan.  

• Negombo
  
• Sigiriya
  
• Kandy
  
• Nuwara Eliya
  
• Ella
  
• Yala
  
• Mirissa
  

Sri Lanka: Mirissa beach (Parrot island) auringonlaskun aikaan

Puola: Wroclaw 

Maaliskuussa matkustimme kolmeksi päiväksi Puolan Wroclawiin, josta näyttää tulleen suomalaisten suosikkikohde tänä vuonna Finnairin (Norran) avattua sinne suorat lennot Helsingistä. Lensimme pääsiäisenä kuitenkin ensin Krakovaan, josta menimme junalla Wroclawiin, josta palasimme suoralla lennolla Helsinkiin. Wroclaw on ennenkaikkea kuuluisa isosta keski-aikaisesta (uudelleen rakennetusta) aukiostaan sekä pienistä metallisista tontuista joita kaupungista löytyy satoja. 

• Wroclaw 

Puola: Wroclaw - yksi tontuista

Tsekki: Praha

Huhtikuussa teimme ex-tempore lähdön Prahaan jossa juhlistimme syntymäpäivääni. Samalla menomatka (business luokan upgrade) oli 400. lentoni ja 10. Tsekin matkan, yhdeksäs matka Prahaan. Majoitumme jälleen kerran Mala Stranan kaupunginosassa, joka on suosikkini Prahassa. Hotellina oli Nerudova kadulla sijannut mainio uusi Hotel Nerudova 211 "boutique" hotelli, jonka 80 neliön kattohuoneistoista on upeat näkymät Prahan linnaan ja Mala Stranan kaupunkiin. En kirjoittanut matkasta enää blogiini juttuja, koska kaupunki, sen kadut ja kujat ovat niin tuttuja minulle aiemmilta matkoiltani. Sen verran kuitenkin muutettiin perinteistä matkaohjelmaa että yhtenä hieman sateisena päivänä ajeltiin ympäri Prahaa raitiovaunuilla pääteasemalta toiselle käyden aina oluella ennen seuraavan linjan ajelua. 

Tsekki: Prahan Vituksen katedraali 

Kroatia: Zadar

Viikko Prahan reissun jälkeen teimme toisen ex tempore matkan keväisen lämpimään Zadarin rannikkokaupunkiin Kroatiassa. Splitin ja Dubrovikin turistien ruuhkat eivät täällä vaivanneet ja kaupunki sopii hyvin pitkän viikonloppumatkan kohteeksi. 

• Zadar 

Kroatia: Zadar - Fosan pieni satama-alue

Etelä-Amerikka: Peru, Chile, Bolivia ja Argentiina

Vuoden 2024 "huippu-matka" suuntaisi kesäkuun alussa kohti Etelä-Amerikkaan, jonne teimme koko kuukauden kestävän pitkän matkan aina Perun Limasta Argentiinan Buenos Airesiin. Matka oli erinomaisesti suunniteltu ja toteutettu ja saimmekin kokea kaikkea mielenkiintoista niin Machu Picchua kuin Bolivian suola-aavikkoa ja Altiplanoa kuin Argentiinan viinitiloja. 

• Peru: Lima
  
• Peru: Urubamba ja Yucay
  
• Peru: Machu Picchu
  
• Peru: Cusco ja Puno
  
• Peru ja Bolivia: Titicaca-järvi
  
• Bolivia: La Paz
  
• Bolivia: Salar de Uyuni
  
• Bolivia: Altiplano
  
• Chile: San Pedro de Atacama
  
• Argentiina: Jujuy ja Salta
  
• Argentiina: Cafayate
  
• Argentiina: Buenos Aires
  

Bolivia: Altiplano - Salvador Dali mountains

Ruotsi: Visby

Heinäkuun 2024 puolessa välissä teimme viikkoloppumatkan Ruotsin Gotlannin saarella olevaan pieneen ja viehättävään Visbyn kaupunkiin. Kaupunkia sanotaan ruusujen kaupungiksi, mutta niiden sijaan ihmettelin enemmän kaupungisssa olevia lukuisia kirkkojen raunioita sekä upeaa koko kaupungin ympäri kiertävää muuria ja muurissa olevia torneja. Lensimme Visbyseen Helsingistä Finnairin (Norran) suoralla lennolla ja majoituimme pienessä mutta kivassa Hotell Villa Borgenissa, joka sijaitsi mukavalla paikalla vanhan kaupungin muurien sisäpuolella. Suosittelen myös Gotlannin museota kohteeksi. Siellä esiteltiin erinomaisesti Gotlannin historiaa ja erityisesti viikinkien matkoja ja löytyneitä aarteita (rahoja, hopeaa, kultaa). 

Ruotsi: Visby, Gotlanti: Saint Karinin kirkon rauniot (rakennettu 1250 luvulla)

Tulevat matkat ja suunnitelmia 

Loppuvuodelle on tiedossa pari matkaa. Syyskuun lopussa suuntaamme viikoksi Montenegroon, jossa olemme käyneet kerran (vuonna 2011) Kotorissa päiväreissulla Kroatian puolelta. Tällä kertaa lennämme Norwegianilla Helsingistä suoraan Tivatiin, josta vuokraan auton viikoksi käyttöön. Reitti tulee olemaan nykyisen suunnitelmien mukaisesti: Kotor - itäinen Bosnia-Hertzegovina (Trebinje) - Niksic - Zabljak (Durmitorin kansallispuisto) - Podgorica (Montenegron pääkaupunki) - Sveti Stefan (Budva) - Tivat.  

Marraskuussa teen matkan Edinburghin, Skotlannin pääkaupunkiin, jossa olen viimeksi käynyt pikaisesti vuonna 2012. Nyt tarkoituksena on paremmin tutustua kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin sekä mahdollisesti tehdä yksi päiväreissu Highland alueelle (esim. Glencoe, jossa kävin myös edeltävällä matkalla).  

Tammikuun 2025 lopussa teemme kahden viikon matkan "kylmästä lämpimään". Kohteena on Costa Rica, joka on samalla ensimmäinen uusi maa Keski-Amerikassa. KLM lennot Amsterdamin kautta San Joseen (erittäin pitkät lennot jälleen kerran - noin 12 tuntia Atlantin ylitykseen). San Josesta vuokraan käyttööni nelivetoisen maasturin. Alustava reitti on jo suunniteltu majoituksia myöden. Ensin San Josesta kohti Karibian puoleisille rannoille Puerto Viejo de Talamancaan, josta sisämaahan Arenalin ja Monteverden ("pilvimetsät) alueille. Tämän jälkeen matka jatkuu Tyynenmeren rannikolle Playa del Cocoon, Playa Potreroon ja Samaraan (siis Costa Rican Samara, ei Venäjälle). Matkaan mahtuu niin luontoa ja viidakkoa kuin rantalomaa sopivassa suhteessa. Pura Vida!

Peru: Machu Picchu

Muita matkoja ei ole vielä varattuna mutta suunnitelmia on paljon. Bucket listan (päivitetty bucket lista artikkeli) eli ämpäri-listan mukaisesti katsottuna kenties vihdoinkin Iran, helpompi Madagaskar tai kenties taas kuukauden matka Etelä-Amerikan tai Keski-Amerikan käymättömiin maihin. Afrikan suunnalla kiinnostaisi myös Botswana, Zimbabwe tai Zambia. 

Vihdoinkin myös Pohjois-Korea on päättänyt avata rajat turisteille joulukuussa 2024, jotenka ehkäpä myös sinnekin voisi alkaa suunnittelemaan matkaa. Tosin se on erittäin helppo ja turvallinen maa, koska sinulle suunnitellaan kaikki valmiiksi mitä näet, mitä koet, missä liikut ja voit olla varma että "turvallishenkilöt" ovat aina läsnä, jopa hotellihuoneissa kuuntelun tai kenties jopa katselun kautta.  

  

Argentiina - Buenos Aires

Etelä-Amerikan kuukauden matkan viimeinen kohde oli Argentiinan pääkaupunki Buenos Aires, johon lensimme luoteis-Argentiinan Saltasta. Majoituimme kolmeksi yöksi Recoletan kaupunginosassa sijaitsevassa Arc Recoleta hotellissa. Saavuimme hotellin vasta puolenyön aikoihin, joten käytännössä meillä jäi aikaa Buenos Airesiin vain kahdeksi täyttää päivää ja kolmannen päivän aamulla meidän piti jo lähteä aamupäivästä lentokentälle.

La Bocan värikkäitä taloja - erittäin turistinen alue

Keskiviikko 26.6.2024

Aamusta lähdimme puolen päivän opastetulle kierrokselle Buenos Airesin eri kaupunginosiin liikkuen kaupungin osasta toiseen autolla jonka jälkeen jalkauduimme kävelemään ja katselemaan mitä missäkin kaupunginosassa oli nähtävää. Näin saimme jonkinlaisen käsityksen tästä laajasta miljoona kaupungista. Opas sattui olemaan aikamoinen kosmopoliitti joka selosti jatkuvalla syötöllä eri mistä missäkin nähtiin ja välillä jouduttiin oikein "juoksemaan" hänen perässään kun kuljimme niin La Bocan kuin San Telmon kaduilla sekä keskustan kuuluisilla aukioilla ja nähtävyyksissä. 

Kävimme ensin ihmettelemässä lähetystöaluetta jonka ympäriltä löytyy myös isoja bulevardeja ja laajoja puistoa sekä lukuisia museoita, kunnes päädyimme Plaza de Mayolle - Buenos Airesin tärkeimmälle aukiolle jonka toisella laidalla on presidentin palatsi, Buenos Airesin pääkatedraali sekä valtion pankki. Kävimme katedraalissa katsomassa kenraali San Martinin (Argentiinan, Perun ja Chilen vapauttaja Espanjasta) isoa mauseleumia, jonka ympärillä sotilaat vartioivat hautaa. 

Buenos Airesin katedraali

Kenraali San Martinin hauta

Seuraavaksi suuntasimme La Bocan alueelle, joka on kuuluisa värikkäästi maalatuista taloista ja turistille suunnatuista ravintoloista ja tangoa esittävistä paikoista. Monet turistit jonottivat ottamaan kuvia erinäistä muovisten patsaiden kanssa. Alue on hyvin pieni. Kävimme myös La Boca stadionin porteilla. La Bocasta suuntasimme uuteen kaupunginosaan - entisen sataman viereen rakennettuun osaan, jossa oli paljon pilvenpiirtäjiä, luksus asuntoja ja ravintoloita. 

Kierros päätyi boheemiin Sal Telcon kaupunkiin, josta löytyi useita ravintoloita, iso kauppahalli sekä erityisen paljon antiikkiliikkeitä. Tämä kaupunginosa vaikutti paljon kiinnostavammalta ja aidommalta kuin teennäinen La Boca. Koska aurinko paistoi päätimme kävellä takaisin hotellille. Suuntasimme ensin Playa de Mayolle jossa olimme käyneet aamupäivällä ja löysimme sen läheisyydestä ravintolan lounasta varten - wieninleikkeet oli järkyttävän suuria, mutta hinta kohtuullinen 20 euroa per henkilö juomineen. 

"Mustan Kissan tangoa" Sal Telmossa

Lounaalta jatkoimme kohti maailman leveintä Avenida 9 de Julio katua, joka on 140 metriä leveä käsittäen 7 kaistaa molempiin suuntiin. Pituutta kadulla on kolme kilometriä. Keskellä katua on myös korkea obeliski, jonka on myös yksi kaupungin symboleista ja paikka jossa ollaan kun ns. "torilla tavataan". 

Obeliski, Buenos Aires 

Lopulta päädyimme kenties maailman kauneimpaan kirjakauppaan - El Ateneo Grand Splendid, joka on rakennettu entisen teatterin tiloihin. 

El Ateneo Grand Splendid kirjakauppa

Päädyimme takaisin hotellille auringonlaskun jälkeen ja mittarissa oli lähemmäs 15km kävely ympäri Buenos Airesia. 

Torstai 27.6.2024

Torstaina piti alunperin lähteä käymään Uruguayn puolella päiväreissulla Colonia del Sacramenton kaupungissa, johon olisi päässyt Buenos Airesista lautalla muutaman tunnin matkalla mutta päätimme jättää sen väliin. Parin tunnin vierailu Uruguyassa kun ei olisi antanut muuta kuin "maapisteen". Vaikka olenkin "maailmanmatkaaja" ja "maapisteiden keräilijä" niin haluan kuitenkin tutustua aina uuteen maahan kunnolla. Parin tunnin reissulla rannikkokaupunkiin sitä ei tehdä. 

Niinpä lähdimme käymään läheisellä Recoletan hautausmaalla, johon on haudattuna mm. Eva Peron. Pääsymaksu alueelle oli huomattavan korkea - 11€, ja hautausmaa ja sen haudat olivat aika huonossa kunnossa. Peronin pieni hauta tuli kuitenkin nähtyä. 

Cementerio de la Recoleta

Hautuumaan jälkeen kävelimme ympäri Recoletan kaupunginosaa sinne-tänne ilman päämäärää poiketen kahviloissa ja baareissa (mm. Four Seasons hotellin upeassa baarissa) sekä pitkällä lounaalla. Päättyvä loma ja kenties pieni matkaväsymyskin alkoi kenties jo vaivata, joten palasimme auringonlaskun aikaan hotelliin ja pakkasimme laukut lentomatkaa varten. Buenos Aires olisi kenties vaatinut muutamia lisä päiviä vierailuun, niin iso paikka oikeasti on että esim. laajoihin puistoihin saati museoihin emme nyt ehtineet. Kaupungista minulle tuli mieleen New York tai Barcelona. 

Perjantai 28.6.2024

Aamupäivästä lähdimme kohti Buenos Airesin päälentokenttää (Ezeica International Airport) noin 30km päähän keskustasta. Vaikka saimmekin laukut heti checkattua lennolle, niin turvatarkistus- ja passintarkistusjonossa meni lähemmäs puolitoista tuntia. Toiminta oli todella hidasta vaikka lähteviä lento ei ollut kuin muutamia. 

Pääsimme nousemaan ajallaan KLM (Boeing 787-9) lentokoneeseen. Paluumatkan teimme Premium Economy luokassa jossa on economya tilavammat istuimet koneessa omassa osastossa ja siellä tarjoiltiin myös hieman "laajemmat" ateriat ja juomat verrattuna economy-luokkaan. Lento Amsterdamiin oli p-i-t-k-ä -- yli 13 tuntia, ja siihen vielä boarding ajat päälle. Lentotilastojen perusteella tämä oli minun pisin lentomatka. 

 

KLM lento KL702 valmiina EZE-AMS lennolle. Boeing 787-9 

Lauantai 29.6.2024

Saavuimme Amsterdamin kentälle aamusta klo 8:40, ja meillä oli "tiukka" 1h 10min vaihtoaika kentällä. Myös Amsterdamin turvatarkistus oli erittäin hidasta koska samanaikaisesti oli saapunut monta konetta ja ruuhkat tarkistuksiin olivat pitkät. Jonossa meni yli puolituntia, jonka jälkeen vuorossa oli passien tarkistukset johon oli lähes non-schegen terminaalin käytävän pituinen jono. Tässä kohtaa tuli mieleen että "game over", mutta päätimme kiilata koko jonon ohi ja huomasimme että jonottajat olivat menossa perinteiseen passin tarkistukseen ja pääsimme nopeasti sähköisistä passin tarkistuksesta läpi, mutta meidän piti kuitenkin vielä juosta C-siiven päähän ja ehdimme viime hetkellä Helsingin lennolle. Helsingin lentoasemalta otimme taksi kotiin. 

Kotona otin vesihanasta lasin vettä ja maistoin maailmasta puhtainta vesijohtovettä. Tämä ns. "Kotiinpaluu-traditio" pitää tehdä ensimmäisenä kun saavun matkoiltani kotiin. 

Uyunin suola-aavikolla, Bolivia

Epilogi

Kolmenkymmenen päivän matka oli päättynyt onnistuneesti ilman mitään isompia ongelmia tai haavereita ja "pierukin säilyi kuivana" (lue: ei vatsatautia). Saimme nähdä ja kokea neljän eri maan (Peru, Bolivia, Chile ja Argentiina) nähtävyyksiä monelta eri kannalta hyvän suunnittelun (kiitos Aventura!) ja matka-ohjelman myötä, joka todellakin räätälöitiin meille sopivaksi. Näitä olivat Perussa mm. inkojen upeat temppelit (mm. Machu Picchu), Boliviassa ylänköalueiden suola-aavikoita ja upeita laguuneja, Chilessä pieni lomanen Atacama San de Pedron kaupungissa ja Argentiinassa Jujuyn ja Saltan alueen upeat maisemat sekä erinomaiset viinitilat. Tapaamamme ihmiset jäivät myös mieleen, erityisesti oppaat olivat erittäin ystävällisiä ja hymyileviä, vaikka välillä emme esim. ravintoloissa löytäneet yhteistä kieltä tarjoilijoiden kanssa, niin aina pääsimme yhteisymmärrykseen. Tämä oli minun ensimmäinen matka Etelä-Amerikkaan ja sen ylänköalueille. Heittämättä matka meni top-10 matkoihin mitä olen tehnyt. 

Bippi ja Bunny (@pupumatkat) Titicaca-järven Isla del Solin saarella

 

Argentiina - Cafayate

Luoteis-Argentiina viimeinen matkakohde Saltan provinssissa oli Cafayaten kaupunki, joka sijaitsee noin 190km etelään alueen pääkaupungista Saltasta. Alue on kuuluisaa viininviljely aluetta ja erityisesti korkealla sijaitsevista (1600-2100 metriä) olevista viinitarhoista ja viinitiloista. Alue on kuuluisa vaaleista torrontes rypäleistä sekä tietysti punaisesta malbec rypäleistä. 

Quebrada Las Concasin punaisia vuoria

Cafayaten pieni kaupunki sijaitsee 1683 metrin korkeudella ja kaupungin lähistöllä on upea Quebradan Las Concasin laakso, joka on kuuluisa upeista punaisista vuorista ja luonnon muodostelmista sijaiten samalla RN68 tien varrella joka on nopein ja suorin reitti Saltasta jolloin ajoaika on noin neljä tuntia. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa legendaarista RN40 tietä pitkin (ajoaika kahdeksan tuntia), tietä joka jatkuu aina Argentiina Patagoniaan asti, mutta osa tiestä on soratietä eikä vuokra-auton ominaisuudet siihen houkuttaneet. Toisaalta myös matka-aika olisi tullut tuplasti pidempi. Niinpä ajoimme Cafayateen ja takaisin samaa RN68 tietä pitkin, ja onneksi ajoimme sillä menomatkalla paistoi aurinko ja saimme nähdä upeat punaiset kalliot mutta paluumatkalla satoi vettä.  

Sunnuntai 23.6.2024

Ajoimme läpi hiljaisen Saltan kaupungin sunnuntai-aamuna ja suuntasimme kohti RN68 tietä jota pitkin pääsee Cafayateen. Ensimmäiset pari tuntia olivat läpiajoa muutamien kylien eivätkä maisematkaan olleet niin erityisiä: peltoja, maatiloja ja pieniä hiljaisia kyliä siellä täällä. Carmenin kylän jälkeen maisemat alkoivat muuttua kunnes saavuttiin Quebrada Las Concasiin rajalle, josta alkoi upea reitti läpi eri punaisen sävyinä hehkuvien vuorten ja laaksojen, noin 72km ajan kunnes tullaan Cafayaten kaupunkiin. Matkalla on lukuisia pysähdyspaikkoja joiden nimetkin olivat mahtipontisia: Devil's throat (Garganta del Diablo), El Anfiteatro, El Obselisco, Los Castillos. Osassa paikoissa olikin paljon turisteja ihmettelemässä maisemia, varsinkin Garganta del Diablo oli ihan täynnä väkeä. Kyse on syvästä kanjonista jonka vesi on uurtanut punaiseen kallioon. Paikalta löytyy myös pienehkö keltaisen hiekan dyynialue, Los Medanos. Lisäksi muutamia kilometrejä ennen Cafayate alkoi tien viereen ilmestymään viinitilojen kylttejä ja myöhemmin myös viini viljelyksiä. Tuolla 72km matkalla kannattaa siis pysähtyä ihmettelemään upeita luonnon muovaavia kohteita. 

Kohti Cafayatea RN68 tietä pitkin

Vuokra-auto - Fiat Croma automatic 

Garganta del Diablo

Los Castillos

El Obselisco

Majoituimme Cafayaten pienessä keskustassa sijaitsevaan Killa Cafayaten majataloon, jonka pitäjä otti meidät lämpimästi vastaan ja kovasti hänellä tuntui olevan sekä kysyttävää (mistä tullaan, miksi) että esitelmöitävää sitä Cafayaten kaupungista. Taisimme olla ainoat asiakkaat koska kovin hiljaista hotellissa oli myös seuraavina päivinä. 

Hotel Killa Cafayate rakennuksia 

Kaupungista ja sen ympäristöstä löytyy siis kymmeniä viinitiloja ja viinimyymälöitä (bodega) jotenka ei tullut mitenkään epäselväksi mistä kaupunki on kuuluisa. Olimmekin jo Suomesta käsin varanneet seuraavaksi päiväksi vierailun kahdella tilalla. Viinitilalla vierailut ovat ilmaisia, mutta osallistuimme molemmissa sekä kierrokseen että viinien maisteluun. Näiden hinta vaihtelee riippuen minkä tason viinejä ja kuinka monta viiniä maistelee mutta esim. viiden kuuden viinin maistelukierros maksoi noin 13-15 euroa henkilöltä.  

Iltapäivästä kävelimme vielä hyvin täynnä turisteja olevassa kaupungin keskustassa ja kävimme myöhäisellä lounaalla Pusk'no bistrossa (sijaitsee kaupungin Plaza de Cafayaten aukion reunalla) syömässä kolmen ruokalajin lounaan, jonka jälkeen suuntasimme Bodega Nanniin ostamaan viiniä illaksi. 

Maanantai 24.6.2024

Suuntasimme (taksilla!) aamupäivästä kohti Piattellin viinitilaa, joka sijaitsee noin viiden kilometrin päästä Cafayaten keskustasta klo 11 alkavalle viinikierrokselle ja olimmekin ainoat ulkomaalaiset vieraat muiden ollessa argentiinalaisia tai ainakin espanjaa puhuvia, mutta opas kertoi meille ensin englanniksi ja sitten muille espanjaksi kohteesta. Piattellin viinitila (linkki: Piattelli vineyards) on hyvin uusi ja moderni viinitila sijaiten hieman Cafayten kylän yläpuolella 1700 metrin korkeudessa.  Kiersimme ensin hieman pihalla ja sitten modernissa hallissa nähden viinin tekemiseen käytettäviä teräksisiä säiliöitä. Viinikellarin näimme vain ikkunan takaa. Puolen tunnin kierroksen jälkeen oli vuorossa sitten kuuden eri viinin maistelu. Kierroksen jälkeen siirryimme lounaalle viinitilan upeaan ravintolan terassille jossa nautimme auringonpaisteessa kolmen ruokalajin lounaan viineineen. Lounas oli "kallis" (72€ kahdelle hengelle.. suomalaiseen hintatasoon nähden tämä oli halpa hinta) mutta erinomainen ja maukas mutta ns. "pitkä lounas": alkuruokanen kahdenlaisia empanadaseja (lihaa ja juustoa sisältäviä) - viininä Pianttelli torrontes, pääruoaksi ribsejä - viiniinä Pianttelli malbacia ja jälkiruokana suklainen ja hedelmäinen annos - viininä hieman makea valkoviini. Lounaalla meni pari tuntia. Voin suositella paikkaa mikäli Cafayatessa käy. 

Piattelli Vineyards Cafayate

Piattelli Vineyardsin kellari

Piattelli Vineyards lounas - pääruoka-annos, upeassa maisemissa

Iltapäiväksi klo 15 siirryimme seuraavalla viinitilalle, Bodega El Esteco (linkki: El Esteco), joka on puolestaan hyvin vanha ja perinteinen viinitila - vuodelta 1863. Täällä pääsimme kiertämään myös tuotantolaitoksen sisällä puolen tunnin ajan, jonka jälkeen siirryimme maistelemaan viittä eri viiniä. Suosikki viiniksi tuli El Esteco Altimus, joka on vintage luokan viinejä vaikkakin sekoitettu useammasta rypäleestä. Myös perus El Estesco Don David Malbec Reserve on maultaan erinomainen malbec-rypäleestä tehty punaviini. Viinitilan yhteydessä on myös hotellimajoitusta sekä hyvä ravintola.

Bodaga El Estocon päärakennus

Viinien maistelua

Molempien viinitilojen tuotteita löytyy muuten Alkosta, joista juurikin El Estecon olinkin "löytänyt" ennen matkaa. Kävelimme päivän päätteeksi muutaman kilometrin Cafayaten keskustaan. Kävimme vielä myöhään illalla syömässä pihvit La Carreta de Don Olegario nimisessä ravintolassa, jossa pihvi oli aika keskinkertainen mutta viini (El Esteco Don David Malbec Reserve 2016) erinomainen. 

Tiistai 25.6.2024

Ajoimme hiljakseen kohti Saltaa RN68 tietä pitkin ja puolessa välissä alkoikin sataa ihan kaatamalla vettä. Ensimmäinen kerta koko kuukauden aikana, mutta Saltassa olikin jo puolipilvistä. Ajoimme vuokra-autolla lentokentälle, johon oli tarkoitus palauttaa auto mutta vuokraamon toimistoa ei ollutkaan kentällä. Onneksi Hertz firmasta soittivat siihen toiseen vuokraamoon ja saimme sovittua ajan koska auto tulla hakemaan. Hakuoperaatiossa meni myös hetki kun auton hakija ei osannut puhua kuin espanjaa mutta taas Hertzin työntekijät auttoivat minua löytämään oikean henkilön. 

Tie kohti Cafayatea upeiden vuorten välillä

Meillä oli lento Saltasta (SLA) Buenos Airesiin (Aeroparque Jorge Newbery, AEP) vasta myöhään illalla Aerolineas Argentinas lentoyhtiön Embraer E190 koneella. Kahden tunnin lento olikin täynnä turbulenssiä ja jatkuvaa "vatkausta" noususta laskuun, varsinkin nousun aikana jolloin koneen noustessa läheisten vuorten yli turbulenssit heiluttivat konetta aikalailla. Myöhemmin tarkistin turbli.com palvelusta että tosiaan kyseessä oli lähes koko matkan "strong" tai "moderate" tason turbulensseja. Saavuimme kuitenkin Buenos Airesiin aikataulussa. Seuraavat kaksi täyttä päivää vietimme Argentiinan pääkaupungissa ennen paluuta Suomeen. 

 

Argentiina - Jujuy ja Salta

Argentiinan matkaosuus jakautui kolmeen osaan ja kolmeen Argentiina provinssiin: Jujuy, Salta ja Buenos Aires. Meillä oli vuokra-auto käytössä Jujuysta Saltaan, josta sitten lensimme matkan viimeiseen kohteeseen Buenos Airesiin. Tässä jutussa kerron mitä teimme ja näimme Jujuyssa, joka on Argentiinan luoteisin provinssi rajautuen Chileen ja Boliviaan, sekä Saltassa. Argentiina oli samalla 100. maa (100/197), jossa olen käynyt. 

Hornocal värikkäät vuoret - 4000 metrin korkeudesta nähtynä 

Torstai 20.6.2024

Saavuimme siis Chilestä maata pitkin ensin rajalle, josta jatkoimme vuokra-autolla Jujuyn provinssin Tilcaran kaupunkiin, joka paikkana voi kuulostaa tuntemattomalta mutta paikalla on pitkä lähes 10000 vuotinen historia ja on näin ollen Argentiina vanhimpia paikkoja joista on löydetty ihmisen asumuksia. Majoituimme kahdeksi yöksi hieman Tilcaran keskustan ulkopuolella sijaitsevaa Hotel El Reposo Del Diablo nimiseen majoituspaikkaan, josta oli noin 15 minuutin kävelymatka alas keskustaan mutta lähes 30 minuutin kävelymatka takaisin, koska mäki takaisin oli erittäin jyrkkä. 

Ensimmäisenä iltana kävelimme alas kaupunkiin etsimään paikallisen rahan vaihtopistettä ja sen etsimiseen meni hetki koska ei ollut ihan varmaa kuinka hyvin luottokortit maassa toimivat. Sain vaihdettua pari sataa dollaria 1000 peson seteleihin ja niitähän tuli sitten hieman isompi pino - 200 kappaletta. 

Kaupungissa oli menossa jonkinlaiset markkinat ja paikalla oli paljon väkeä koska tänään oli "National Flag Day" ja moni oli kaiketi ottanut myös perjantai vapaaksi. Näytti siltä että olimme "ainoat" ei-argentiinalaiset koko kaupungissa tai ainakaan emme törmänneet muihin kuin espanjaa puhuviin. Kävimme illalla syömässä Bienmesabe nimisessä ravintolassa, jossa oli ensin hieman kommunikaatio vaikeuksia mutta googlen kääntäjällä saimme ruokalistat ymmärrettävään muotoon. 

Perjantai 21.6.2024

Juhannusaatto! Lähdimme aamusta käymään noin 70km päässä sijaitsevalla Mirador a la cercania de los 14 Colores del Hornocal tai lyhemmin sanottuna Hornocalissa paikassa, josta oli nähtävissä upeita eri värisiä vuorten rinteitä noin neljän kilometrin korkeudella. Matka paikkaan kesti yhteen suuntaan lähemmäs puolitoista tuntia, koska viimeiset 25km vuorelle piti ajaa vuoren rinteillä kulkevaa soratietä ja tässä kohtaa tuli esiin Fiat Chrome heikot "ajo-ominaisuudet". Näkymät ylhäältä olivat kyllä upeat mutta taas jäätävä tuuli laski lämpötilan lähemmäs viittä astetta, kun taas Tilcarassa se oli ollut aamulla lähemmäs 20 astetta. 

Hornocal

Palasimme iltapäivän aluksi takaisin Tilcaraa samaa reittiä ja lounaan jälkeen lähdimme käymään läheisellä Pucara de Tilcara (Unescon maanperintökohde) historiallisen kohteella, jossa oli nähtävissä pre-inca tai ennen inkojen valtakuntaa rakennetun vuoristolinnoituksen jäänteitä. Pääsymaksu paikkaan oli ulkomaalaisille huomattavan kallis suhteessa siihen mitä paikalta oikeasti oli nähtävissä. 

Pucara de Tilcaran entisöityjä asuntoja

Kaktuksia Pucara de Tilcarassa

Linnoitukselta kävelimme takaisin Tilcaran keskustaan jossa kävimme Sara-Sisa baarissa juomassa paikallista ipa-olutta, kunnes kävimme vielä illallisella Senador nimisessä ravintolassa joka tulikin nopeasti täyteen asiakkaista. Täälläkin henkilökunta osasi vain auttavasti englantia, mutta kuitenkin riittävästi että onnistuttiin tilaamaan pihvit ja viiniä. 

Tilcaran laaksoa, Jujuy, Argentiina

Lauantai 22.6.2024

Lähdimme aamusta ajamaan kohti Saltan provinssin pääkaupunkia, Saltaa, jonne oli matkaa noin 200km ja matkaan meni aikaa yli kolme ja puoli tuntia. Laskeuduimme Jujuyn lähes 2500 metrin korkeudelta huomattavasti alaspäin, Saltan kaupunki sijaitsee 1150 metrin korkeudelle. Matkalla oli useampia poliisien miehittämiä tarkistus asemia varsinkin kaupunkien sisäänmeno- ja ulosmenoteillä, joissa muutamissa pyydettiin ajokorttia nähtäväksi. 

Saltan kaupunki on huomattavan iso, koska se on samannimisen provinssin pääkaupunki ja siellä asuu yli puoli miljoonaa asukasta. Auton pysäköinti osoittautui hieman haastavaksi, koska pysäköintitalot olivat auki lauantaisin vain kello 14 asti ja seuraavan kerran ne avautuivat vasta maanantaiaamuna. Onneksi tuli kysyttyä tätä (googlen kääntäjän avulla) koska muuten emme olisi saaneet autoa ulos pysäköintitaloista. Niinpä ajoimme hetken ympäri hotellin ympäristöä ja löysimme kadun varrelta vapaan pysäköinti ruudun. Majoituimme yhdeksi yöksi kaupungin keskustassa sijaitsevaan Design Suites Salta nimiseen hotelliin, josta saimme huoneen hotellin ylimmästä kerroksesta. 

Plaza 9 de Julio - kaunis aukio Saltan kaupungissa

Saltassa kävimme katsomassa Museo de Arqueologia de Alta Montana museossa olevaa näyttelyä, joka kertoo muumioista joita on löydetty korkeilta vuorilta. Kuuluisin tietysti kolme lasta jota löydettiin Llullaillcon vuorelta, joita myös kutsutaan nimeltä Llullaillcon lapsimuumioiksi, jonne heidät oli viety osana inkojen seremoniaa 1500-luvulla. Näistä kolmesta on aina yksi kerrallaan näytillä. Museossa kuvaaminen on kiellettyä, mutta netistä voit löytää näistä hyvin kuvia ja tarkan selostuksen miten lapset vietiin osana seremoniaa korkealla vuorelle kuolemaan ja kuivasta ilmanalasta johtuen he muumioituvat siten, että he näyttivät löytö hetkellä ja edelleenkin kuin nukkuvilta lapsilta. 

Catedral Basilica de Salta

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Saltan provinssin eteläosassa sijaitsevaan Cafayaten kaupunkiin, joka on kuuluisia sinne johtavan tien upeista maisemista ja itse kaupunki viinitiloistaan. 

Saltan kaupunki nähtynä hotellihuoneesta

Chile - San Pedro de Atacama

Etelä-Amerikan matkalla saavuimme matkan kolmanteen maahan Chileen Boliviasta Altiplanon eli ylänköalueen kautta. Chile oli myös 99. maani (99/197) jossa olen vieraillut. Alunperin tarkoitus oli olla pari päivää Atacaman aavikolla sijaitsevassa San Pedro de Atacamassa ja sitten suunnata Chilen eteläosiin Patagoniaan, mutta koska siellä oli juuri nyt kesäkuussa talvi niin jätimme sen väliin kuten myös Chilen pääkaupungin Santiagon. Päätimme siis pitää ns. lomaa lomasta eli viettää San Pedro de Atacaman pienessä kaupungissa muutamia päiviä kunnes jatkaisimme matkaa kohti Argentiinan pohjois-osia Jujuyn ja Saltan aluetta aina Cafayaten asti.

Atacaman aavikkoa auringonlaskun aikaan

Maanantai 17.6.2024

Majoitimme kolmeksi yöksi La Casa de Don Tomas El Refugio nimiseen moderniin hotelliin noin kilometrin päähän San Pedro de Atacaman "keskustasta". Moderni hotelli tuntui neljän ylänköalueella vietetyn päivän jälkeen hyvin luksukselta ja koska San Pedro de Atacama sijaitsee vain 2400 metrin korkeudelle niin 20 asteen lämpötila tuntui huomattavan kuumalta, lähes kesäiseltä. 

Hotellin uima-allas

Kävimme illalla kävelemässä keskustassa, joka koostuu oikeastaan muutamista kaduista - Caracoles ollessa kävelykadun muotoisena pääkatuna, jonka varrella oli kymmenittäin turisteille matkoja myyviä toimistoja sekä ravintoloita. Kaupunkikuva hauska koska talot olivat yleisesti vain yksikerroksista, ja pihojen ympärillä kiersi vanhan ajan tyylinen savesta tehty aita ja myös kadut olivat osittain hiekkaa joka nosti pölyä ympärilleen. 

San Pedro de Atacaman "kaupunkia"

Hiljaiset tiet San Pedro de Atacamassa

Illallisen kävimme syömässä La Casona nimisessä isossa ravintolassa, jonka takapihan terassilla riitti tilaa. Tilasimme ison kahden henkilön BBQ annoksessa jossa oli varmaankin kolme kiloa lihaa: chorizo makkaroita, entrecote pihvejä, lammaspihvejä, ribsejä, paistettua kanaa, verimakkaroita sekä paistettua ohutsuolta ja vatsalaukkua, joista kaksi jälkimmäistä jäi maultaan sellaiseksi että ne jätettiin syömättä. Ruoka-annos oli siis järkyttävän iso - ehkäpä 4-6 hengelle olisi ollut siinä syötävää. 

La Casonan BBQ-annos. Astiassa kuumia hiiliä sisällä.

Loppuillasta kävimme myös paikan suosituimmassa rock-skene henkisessä baarissa, ChelaCabur, joka on tai ainakin on ollut suomalaisen perustama baari mutta suomalaisuudesta siellä muistutti pari Suomen lippua seinällä, ja muutamia jääkiekkojoukkueiden huiveja. Olut oli kyllä halpaa ja kylmää, väkeä paljon ja musiikkia soitettiin riittävällä voimakkuudella siten että huutamiseksi se keskustelu meni. 

Tiistai 18.6.2024

Tiistaina oli iltapäivästä vain ohjelmassa käynti Moon Valleyssa, ja sitä ennen kävimme paremmin tutustumassa kaupunkiin kävellen sen todella hiljaisilla kujilla ja ihmettelimme paikan vanhaa kirkkoa. Iltapäivästä tapasimme hotellilla oppaan jonka maasturilla ajoimme ihmettelemään Chilen Moon Valleyn nähtävyyksiä. La Paziin verrattuna alue on huomattavasti isompi ja siellä liikuttiin sekä jalan että autolla paikasta toiseen. Opas oli todella asiantunteva ja ihmettelin että ollaanko tässä nyt geologian peruskurssilla kun tarkastelimme tarkkaan muodostuneita kalliolinjoja, niissä näkyviä mineraaleja ja erityisesti suolakiteitä. Alueella oli ollut aikoinaan suolakaivoksia, ja suola oli tosiaan "kivettynyt" osaksi kiveä että mahtoi olla työ saada sitä irti hyödynnettäväksi. 

Moon Valley

Moon Valley dyynejä

Suolaa

Suolakiteitä kiven sisällä

Auringon laskiessa ajoimme katsomaan auringonlasku ja miten läheiset vuoret värjäytyivät punaiseksi samalla kun nautimme snacks paloja viinin ja pisco sourin kanssa.  Illalla palasimme takaisin kaupunkiin ja kävimme nauttimassa parit "kulkurin iltakaljat" ChelaCabur baarissa. Alunperin olin ajatellut että olisin käynyt illalla katsomassa tähtiä jossain läheisellä turisteille tarkoitetuilla observatoriolla, mutta koska oli täysikuu niin taivaalla oli aivan liian paljon valoa tähtien, galaksien ja muiden deep sky kohteiden havainnointiin. 

Keskiviikko 19.6.2024

18. matkapäivä - Älä tee mitään päivä. Lepopäivä. Kävimme aamusta kävelemässä kaupungilla ja lounaalla samaisessa paikassa kuin ensimmäisenä päivänä La Casonassa. Iltapäiväksi palasimme hotellin uima-altaalle ja muutenkin järjestelimme tavaroita seuraavaan matkaan. Edessä olisi vielä kahdeksan päivän omatoimisesti vuokra-autolla tehtävä Argentiinan matka Jujuyssa ja Saltassa sekä myöhemmin lentäisimme Saltasta Buenos Airesiin. 

Licancabur tulivuori nähtynä San Pedro de Atacamasta auringon laskun aikana

Torstai 20.6.2024

Lähdimme aamusta kohti Argentiina raja-asemaa, Jamaa, johon oli matkaa San Pedro de Atacamasta 160km. Tie meni ensin Bolivian raja-aseman Hito Cajon ohitse ja kulki noin 4km korkeudella merenpinnasta läpi Reserva Nacional Los Flamencos kansallispuiston. Matka raja-asemalle kesti noin 2.5 tuntia ja kuvittelimme että pääsemme nopeasti rajan yli, mutta ei! Meillä meni rajalla lähes toiset 2.5 tuntia kunnes olimme Argentiinan puolella. Väkeä ei ollut kovin paljon rajalla, mutta joku käsittämätön byrokratia kuljettajan piti hoitaa ensin auton kanssa jotta hän voi ajaa sillä rajan yli. Siihen meni ensin 1.5 tuntia ja lopulta pääsimme jonottamaan papereiden kanssa ensin Chilen Tulliin ja sitten immigrationiin ja sen jälkeen oli vielä vuorossa Argentiinan vastaavat viranomaiset. Tavaroita ei kuitenkin läpivalaisu missään vaiheessa.

Lopulta pääsimme ajamaan rajan yli mutta ajoimme kenties 150 metriä Argentiina puoleiselle huoltoasemalle jossa meitä vastassa oli autovuokraamon edustaja jonka kanssa ajoimme vielä neljä tuntia ja 275km verran Tilcaran kaupunkiin. Jos olisimme tienneet tuon byrokratian määrän ja siihen kuluneen ajan niin olisimme hyvin voineet kävellä rajan yli. Chilen puolen kuljettaja ajoi takaisin Chilen puolen raja jonoon ja sanoi että siinä menee varmaan toiset pari tuntia. Aikamoista. 

Vuokra-auton toimituksen olin myös kuvitellut tapahtuvan vasta Tilcarassa, mutta mitä ymmärsin vuokraamon edustajan espanjasta niin hän oli aamuyöstä lähtenyt ajamaan Saltasta kohti Jaman raja-asemaa (350km/5.5 tuntia), sitten hän ajoi meidät vielä Tilcaraan jossa hän luovutti auton (Fiat Chromen) meille käyttöön ja lopulta hän lähti illalla vielä bussilla takaisin Saltaan. Maisemat Jamasta Tilcaraan (Jujuy maakunta) olivat myös upeat varsinkin ennen Purmamarcan kaupunkia johon laskeuduttiin 4000 metristä aina 2500 metriin jyrkkää tietä pitkin ja saavuimme Tilcaran kaupunkiin iltapäivästä klo 17 aikoihin.  

Argentiinan hyväkuntoista tietä kohti Tilcaraa ja Jujuya

Salinas Grandes, Jujuy - suola-aavikkoa

Laskeutuminen Purnamarcaan 

Argentiina oli minun neljäs maa tällä reissulla ja 100. maa (100/197), jossa oli vieraillut.