lauantai 2. helmikuuta 2019

Viikonloppumatka Mallorcalle

Tammikuun alussa matkustin viikonlopuksi Mallorcalle - tuohon suomalaistenkin tuntemaan legendaariseen matkakohteeseen johon moni matkusti ensimmäistä kertaa ulkomaan lämpöön 1960 ja 1970 luvuilla. Kohde on myöhemmin nousut uuteen suosioon, vaikkakin paikalla on aina ollut paljon saksalaisia ja ruotsalaisia turisteja.

La Seun katedraali


Vaikka oli tammikuun alku, Norwegian perjantai-illan lento oli ihan täynnä ja samoin oli maanantai-iltapäivän lento takaisin Helsinkiin. Nähtävästi siis suomalaiset ovat uudelleen löytäneet tämän Baleaarien isoimman saaren, Mallorcan ja sen pienet naapurisaaret Menorcan ja Ibizan, joista jälkimmäinen oli ainakin 1980 luvulla kuuluisia bilesaari.

Lento Helsinkistä Palma de Mallorcan kaupunkiin kestää neljä tuntia, ja olin perillä illalla klo 23. Mallorcan lentokenttä on huomattavan iso -- Espanjan neljänneksi suurin, ja paljon näkyi lentokoneita juurikin Keski-Euroopasta. Matka lentokentältä Palma de Mallorcan keskustaan kesti 15 minuuttia ja takseissa on mittarit, jotenka matka on helppo tehdä - hinta keskustaan oli noin 15 euroa. Majoituin kolme yöksi Palman vanhassa kaupungissa, enkä turistihotellien alueella -- Puro hotellissa, joka on pienien sokkeloisten katujen varrella aina kaupungin ytimessä.

Lauantaina kävelin Palma de Mallorcan isompien keskustan nähtävyyksillä - joista isompana on tietysti La Seu - todella iso katedraali, joka on yksi Euroopan isoimmista. Katedraali valmistui 1600 luvulla, mutta myöhemmin mm. Gaudin (kesken jäänyt) tekemä rakennelmat koristavat kirkkoa - kuten isot lasimaalaukset (maailman ison goottilaistyylinen ruusuikkuna, jossa on 1115 osaa..). Osana katedraalia on myös pieni museo.


Le Seu katedraali - Gaudin työ alttarin yläpuolella

La Seu katedraali sisältä

Katedraalin vieressä on Almudainan palatsi, jossa kannattaa myös käydä katselemassa vanhaa palatsia sekä sieltä avautuvia näkymiä Palma de Mallorcan satamaan ja Le Seun katedraaliin. Palatsi on sekoitus sekä goottilaista että maurilaista tyyliä. Ihmettelen palatsin huoneita noin tunnin ajan - eli sekä tämä että katedraalin ehtii hyvin katsomaan aamupäivän aikana.

Palatsilta suuntasin Palman kauppahalliin ja edelleen rautatieasemalle, josta oli tarkoitus lähteä Söllerin laaksoon, mutta vanha junayhteys oli juurikin huollossa - jotenka päädyin sitten kävelemään ympäri Palma de Mallorcan kaupunkia ja pysähdyin aika ajoin kahviloissa auringon lämmittäessä tammikuun ensimmäistä lauantaina lähes +16 asteen lämmöllä. Mitä kauemmas keskustasta käveli sitä enemmän näki paikallisia ja monessa paikassa osattiin vain espanjaan (katalaniaa) - mutta tarjoilijat olivat ystävällisiä ja tilaukset teko onnistui. Lounasta kannattaa syödä paikoissa, jossa tarjotaan "Menu del dia" tyylisesti - hintaan (noin 12 euroa) sisältyi alku tapaukset, lämmin ruoka (esim. kalaa tai pastaa), jälkiruoka sekä lasi viiniä. Erittäin edullista eivätkä tarjoilijat olleet (vielä) väsyneitä turisteihin, vaikka lounastin vanhan keskustan alueella.

Näin tammikuussa ei paljon turisteja näkynyt katukuvassa - oikeastaan vain paikallisia viettämässä Espanjalaista Joulua, jota juurikin vietetään ja juhlitaan Loppiaisena (ja tähän kuuluu myös perinteinen kakkaavaa jouluhalko perinne!) . Kaupungissa oli myös isot juhlakulkueet ja väkeä paljon liikkeellä. Illalla kävin syömässä sitten hieman kalliimman kattauksen, Fera nimisessä fine dining ravintolassa, jossa söin viiden ruokalajin annokset viineillä - hinta olikin sitten ihan toinen: 90€/hlö.

Sunnuntaina lähdin aamusta käymään Bellverin linnassa, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Palma de Mallorcan vanhasta kaupungista. Paikalle kävelee noin tunnissa - loppuosa noustaan hieman jyrkempiä portaita kukkulalle, jonka päällä linna sijaitsee. Linna on rakennettu 1300-luvulla ja muodoltaan pyöreä ja kolme kerroksinen - aika hämmentävän näköinen. Linnalta on hyvät näkymät Palma de Mallorcan lahdelle ja ympäröiville vuorille. Linnoituksella kannattaa vierailla sunnuntaisin, koska se on tällöin ilmainen. Linnasta laskeuduin takaisin Palman rantakaudulle, jossa on paljon turistien hotelleja ja ravintoloita. Kannattaa käydä katsomassa vanhoja tuulimyllyjä rantakadun varrella -- hauskan näköisiä. Lounasta kävin syömässä Restaurante Tucanassa. ja iltapäiväksi menin hotellin kattoterassille nauttimaan viinistä ja auringosta - lämpötila oli lähes +20 astetta.  Myöhemmin illalla kävin vielä syömässä erinomaiset entrecote pihvin punaviinillä Porta de Santa Catalinan aukiolla olevassa S'Angel ravintolassa. Hinta kahdelta hengeltä alle 50 euroa. Suosittelen!

Bellver linna

Bellverin linnan sisäpiha - huom. pyöreä muoto

Bellverin linnan sisäänkäynti ja torni


Maanantaina vietin aamupäivän vielä kaupungilla ja suuntaisin myöhemmin iltapäivällä taksilla lentokentälle. Sopiiko siis Palma de Mallorca myös viikonloppukohteeksi ? Sanoin että sopii, varsinkin kun viettää aikaa kaupungilla eikä turistien hotellialueella. Tammi-helmikuussa myös sitrushedelmät antavat satoa, eli tällöin kannattaa myös suunnata Söllerin laaksoon -- jos vain se juna kulkee.

Palma de Mallorcan tuulimylly


torstai 27. joulukuuta 2018

Matkailuvuosi 2018

On taas perinteisen vuosikatsauksen aika - eli Matkailuvuosi 2018 lähestyy loppuaan, ja tässä artikkelissa luon katsauksen mitä kaikkea on vuonna 2018 tapahtunut matkailun osalta ja mitä uusi matkailuvuosi 2019 tuo tullessaan.

Bodhnathin stupa, Kathmandu, Nepal


Tilastot


Tilastonikkarina vuodesta 2018 voidaan todeta:
  • Uusia maita viisi (5): Etelä-Afrikka, Uzbekistan, Turkmenistan, Nepal ja Bhutan. Tällä hetkellä olen käynyt 81 eri maassa. 
  • "Vanhoja maita": 
    • Liettua: Uuden vuoden matka Vilnaan 
    • Tsekki: Praha ja Olomouc (vara-praha)
    • Ranska (työmatka): Pariisi
    • Kreikka (Korfun saari): Kerkyra (Täältä yksi uusi TCC alue: Ionian Islands - eli Joonian meren saaret)
    • Albania (Sarande): Albania
    • Saksa: Viikonloppumatka ex-DDR puolelle: Jena sekä Quedlinburg 
    • Puola: Viikonloppu matka Krakovaan sis. Auschwitz-Birkenaun keskitysleirit ja Wieliczkan upeat suolakaivokset - kävin näissä toista kertaa. 
    • Tanska (työmatka): Kööpenhamina 
    • Ruotsi (työmatka): Helsinginborg
    • Turkki: Layover Istanbulissa Nepalin matkan jälkeen
  • Matkailuvuorokausia: 71 vrk 
  • Lentomatkoja: 32 kpl, kilometrejä noin 69000km - 106 tuntia (4.4 päivää) lentokoneessa istumista. Linkki: Vuoden 2018 lennot
  • Uusia "lentokonetyyppejä", joissa on tullut matkustettua vuonna 2018 oli yksi: Boeing 787-9 (se keskikokoinen Dreamliner) ja seuraavat lentoyhtiöt olivat uusia: Ethiopian Airlines, Uzbekistan Airways, Turkmenistan Airlines ja Druk Air, joista ensimmäinen osoittautui vallan erinomaiseksi lentoyhtiöksi Afrikan matkalla ja varsinkin Dreamlinerit hyviksi. Turkish Airlinesilla tuli lennettyä useampia lentoja, ja kerran jopa kaukolento business luokassa Kathmandusta Istanbuliin. 


Matkat

Kuvauksia matkoista löytyy blogista maa-kohtaisista linkeistä, tai  Matkailun sadonkorjuu 2018 artikkelista. Vuoden 2018 upeinta reissua on tänä vuonna nimetä, koska kaikki kolme kaukomatkaa olivat sellaisia. Ehkäpä Etelä-Afrikka oli kuitenkin huippukohde, jonka monimuotoisuus yllätti täysin ja tähän maahan olisi joskus kiva palata pidemmäksi aikaa. Vinkkejä Etelä-Afrikkaan: vinkit-etela-afrikkaan jutusta. 

Toinen kaukomatka suuntautui kahteen Stan-maahan, Uzbekistaniin ja Turkmenistaniin, joissa kohokohtina olivat upeat Silkkitien kaupungit, kuivunut Aral-järvi, Darwazan kaasukraateri Turkmenistanissa sekä lähes käsittämätön kuumuus Kyzylkumin aavikolla - 54 astetta ( muutenkin keskilämpötila oli yli 40 astetta matkan aikana). Samarkand ja matkan yhteenveto jutusta löydät lisää. Jäljellä olisi vielä kaksi Stan-maata, Pakistan ja Afganistan, joihin matkustaminen on ainakin toistaiseksi jäässä. Ensimmäiseen voisin matkustaa, koska haluaisin kokea Karakoram Highwayn. 

Kolmas kaukomatka suuntautui marras-joulukuussa Nepaliin ja Bhutaniin. Erityisesti Bhutanin luonto ja maisemat hämmästyttivät kovasti. Nepalissa maisemat olivat myös upeita, mutta syy miksi ihmiset palaavat Nepaliin on varmaankin paikallisten ihmisten ystävällisyys - tämän voin itsekin allekirjoittaa. 

Vuodelle 2019 olen varannut jo seuraavat matkat:
  • Tammikuun alussa viikonloppumatka Baleaarien pääsaarelle Mallorcaan.
  • Toukokuussa Jordania - Petra ja Wadi Rumin aavikko.
Kesän 2019 kohteena on mielessä ollut Mongolia - jonne matkustan ehkäpä osittain Trans-Siberian junalla ja sieltä edelleen Kiinaan ja/tai Etelä-Koreaan. Loppuvuoden perinteinen "talviloma" ei ole vielä tiedossa, mutta ehkäpä tällä kertaa matkustaisin hieman lämpimämpään maahan - kuten Filippiineille tai Meksikoon. Talven Matkamessuilta voi myös löytyä kohde, kun pääsen keskustelemaan kohdemaan edustajan kanssa.  

Pitkän ajan suunnitelmat - ns. Bucket listaa löydät täältä: Bucket list


Mount Everest - lennolla Parosta Kathmanduun





Phewa Lake, Pokhara, Nepal

Phewa Lake, Pokhara, Nepal - taustalla Annapurna I vuori






keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Bhaktapur

Ennen paluuta Suomeen lensin Bhutanista takaisin Nepaliin yhdeksi yöksi - kohteena Bhaktapur, joka sijaitsee noin 14 km koilliseen Kathmandusta (puolen tunnin ajomatka). Matkalla Nepaliin pääsin taas ihailemaan Himalajan vuoristoa ja erityisesti Mount Everestin aluetta, business luokassa oli hyvin tilaa ja jotenka istumapaikan sai oikeastaan valita vapaasti. Kone oli tosin kaksi tuntia myöhässä johtuen Paron kentällä (onneksi!) havaitusta viasta johtuen - kiitotiellä koneen moottorit eivät tuottaneet tarpeeksi tehoja.

Saapuminen Kathmanduun oli taas yhtä kaaosta, mutta onneksi passissa oli vielä viisumi voimassa jotenka pääsin suhteellisen nopeasti passin tarkistuksen läpi. Turvatarkastuksessa (myös kun saapuu Nepaliin) henkilökunta haki meidät jonosta ja päästi jostain kumman syystä kaikkien edelle. Paikalliset hieman protestoivat ohi jonon - siirtoa..  Kun pääsin ulos terminaalista ajattelin että hotellin kautta tilattu kuljetus ei olisi enää paikalla, mutta olipa kuitenkin jaksanut lapun kanssa odotella, jotenka siirryimme nopeasti pieneen pakettiautoon ja Kathmandun saasteiseen ja ruuhkaiseen liikenteeseen. Matka Bhaktapuriin kesti sen puolisen tuntia, ja ennen vanhaan kaupunkiin menoa on tarkistuspiste, jossa turistien tulee ostaa pääsylippu kaupunkiin - hinta oli 15 USD/henkilö ja lippuun tulee passin tiedot.

Majoitus oli siis varattuna Bhaktapurin vanhasta kaupungista, joka myös oli kärsinyt huomattavia tuhoa vuoden 2015 maanjäristyksessä ja sen kyllä huomasi, joka puolella oli rakennustöitä ja tiilikasoja. Bhaktapur oli aiemmin ollut oma kuningaskunta, ja sielläkin on Durbar-aukio, niin kuin on Kathmandussa ja Patanissa. Kävin kävelemässä ympäri kaupunkia, ja tämä oli oikeastaan kaikkien miellyttävin näistä kolmesta kohteesta eikä turisteja ollut niinkään paljon kuin muissa kohteissa oli ollut. Bhaktapuriin kannattaa laittaa hyvät kengät jalkaan, koska tiet ovat tehty tiilistä jotka on asetettu pystyyn, ja maanjäristyksen sekä liikenteen vuoksi ovat aikamoisen huonossa kunnossa.

Nyatapolan tempppeli - Bhaktapur
Durbar Square, Bhaktapur - maanjärjistyksen jälkiä korjaillaan vielä



Kävelin ympäri kaupunkia puolisen päivää Durbar aukiolla ja sen ympäristössä, jossa eritysesti Nyatapolan temppeli oli hieno - ja kaiketi se on Nepalin korkein temppeli. En enää jaksanut lähteä museoita kiertämään, jotenka minulle riitti ihmisten seuraaminen kaduilla ja kahvilasta seuraten. Majoitus oli toisella mielenkiintoisella aukiolla (Dattareyan aukiolla), jossa muutamia hindutemppeleitä sekä Newari-tyylisiä taloja. Majoitus oli myös Newari talossa - Peacock Guesthouse, jota voin suositella, joskin varoituksena sana: rappuset ovat erittäin kapea ja jyrkät, ja kattohuoneistoon, jossa majoituin piti vielä laskeutua erilliset portaat alas. Huoneesta oli hienoa seurata aukion elämää isoista jännän näköisistä ikkunoista.

Peacock Guesthouse - huoneen oli ylimmässä kerroksessa. Kuvassa viisi ikkunaluukkua

Peacock Guesthouse huone - ikkunat olivat jännän muotoisia, ja huone hienosti koristelu (tosin todella kylmä)

Laiska ja hieman äksy vuohi lepäili patsaan juurella



Oudointa mitä näin aukiolla, ja jota kävin myöhemmin läheltä katsomassa, olivat pyhät vuohet, jotka makoilivat ympäri aukiota. Olivat kuulemma läheisen temppelin tai luostarin vuohia. Illan pimetessä aukio myös hiljeni, mutta aamuyöstä alkoi kuulumaan taas temppelistä kellojen soittoja, kun ihmiset menivät töihin ja samalla kertaa soittivat kelloja.. aika maaginen tunnelma.

Suosittelen Kathmandussa kävijöille tutustumista ja myös yöpymistä Bhaktapurin kaupungissa. Tämä paikka on huomattavasti hiljaisempi ja rauhallisempi kuin Kathmandun Thamel, ja ilmakin on ehkäpä hieman raikkaampi. Taksimatka maksaa noin 12 dollaria suunta.

Aamulla suuntasin takaisin Kathmandun lentokentälle, ja paluulennolle (Turkish Airlines lento Istanbuliin) lähtö oli taas yhtä kaaosta itse kentällä: checkin alueella ei ollut mitään tietoa miltä tiskiltä checkin tapahtuu (piti vaan kysellä), ja boarding vaiheessa näytettiin väärää porttia. Häsläys ja härdelli loppui onneksi siinä vaiheessa kun pääsin koneeseen ja näytin boarding passin Airbus A333 sisäänmenon yhteydessä henkilökunnalle-- paikka 2K Business class -- "Welcome Sir! Your seat is in the Business class, right side - please. Please can we help with your luggage, and would You like to have some drinks...". Pitkä kotimatka (8 tunnin päivä lento Istanbuliin, yö Istanbulissa ja 3 tunnin lento Helsinkiin) voisi alkaa hieman mukavammin. Olin vaihtanut economy luokan liput business luokkaan pisteillä, joita on vuosien varrella kertynyt Star Alliancen kautta.






lauantai 22. joulukuuta 2018

Tiikerin pesä

Bhutanin matka "huipentui" kävelyllä ehkäpä Bhutan kuuluisimpaan nähtävyyteen eli Takstangin buddhalaiseen luostariin, joka on rakennettu 1692 sijaiten 3120 metrin korkeudella vuoren seinämässä noin 900 metriä Paron laaksoa ylempänä. Paikka on erittäin pyhä Himalajan buddhalaisille, ja paikalla käy paljon pyhiin vaeltajia normaalien turistien lisäksi. Sana tiikerin pesä juontaa juurensa siihen, että jonkun legendan mukaan guru tai munkki olisi lentänyt paikalle tiikerin selässä 700-luvulla ja sitten meditoinut kyseillä paikalla vuoren kupeessa.

Tiikerin pesä nähtynä toiselta näköalatasanteelta
Tiikerin pesä

Tiikerin pesä ja edustalla ensimmäinen näköalapaikka

Tiikerin pesä nähtynä ensimmäiseltä näköalapaikalta



Luostariin pääsee vain kävellen, eli mutta matka ei oikeastaan ole kovinkaan vaikea. Menomatka on ylämäkeä - ja paluumatka on alamäkeä. Eksyminen ei ole mahdollista. Korkeuseroa tällä noin kolmen-neljän kilometrin matkalla tulee noin 900 metriä. Lähtöpaikalta kävellään ensin tasaista mäntymetsän pohjaa, kunnes pienen puron ja luostarin jälkeen polku lähtee jyrkästi nousemaan. Polku on leveä, mutta pölisevä - ja erityisesti ensimmäisellä osuudella on mahdollista päästä ensimmäiselle näköalatasanteelle (paikalla on myös pieni kahvila) hevosen selässä. Sieltä eteenpäin (1km matka nousua 250 metriä) pitää kaikkien jatkaa kävellen eteenpäin - ja tämä matka on aluksi hieman jyrkkää nousua kunnes loppumatkasta tasoittuu toiselle näköalapaikalle tullessa. Täältä on hyvät näköalat temppeliin, ja sieltä on vielä noin tuhat kiveen hakattua porrasta matkaa itse temppeliin - ensin laskeudutaan 100 metriä alaspäin, ja sitten noustaan toiset 100 metriä ylöspäin, kunnes tullaan itse temppelille, jonne ei saa viedä mitään laukkuja, kameroita saati puhelimia. Temppeli on aika karu, ja osa rukouspakoista sijaitsee kallioluolissa.

Matkalla temppeliin ei joudu olemaan yksin - päivittäin useita satoja turisteja käy siellä, jotenka jonossa saa kävellä ja välillä hevosia väistellen, jotka vievät heikko kuntoisia tai mukavuuden haluisia turisteja ylös. Hevoset eivät muuten tuo turisteja alas, jotenka se kannattaa huomioida. Onneksi paluussa valitsemme lähes pystysuoran alastulon, jolloin saimme rauhassa kulkea muutaman hetken keskellä upeaa mäntymetsää. Käytimme matkaa kokonaisuudessaan leppoisat kuusi (6) tuntia, joista jakautui seuraavasti: Lähtöpaikka - ensimmäinen näköalatasenne (1h), teehetki näköalapaikalla (0.5h), ensimmäinen näköalatasanne - toinen näköalatasanne (0.75h) - luostarissa käynti ja kuvaukset (1.5h) - laskeutuminen ensimmäiselle näköalatasanteelle (0.5h) - lounas (0.75h) - laskeutuminen lähtöpaikkaan (0.75h). Ylöspäin mennessä kannattaa edetä hitaasti - koska korkea ilmanala ja hieman vähäisemmän happitason kyllä huomasi.

Illalla pääsimme vielä tutustumaan paikalliseen maalaistaloon ja ns. hot stone bathiin, eli kylpylään. Erilaisia joesta poimittuja pyöritä kiviä kuumennettiin tulella punaisiksi, ja ne laitettiin veteen (kylpytynnyri), jossa oli erilaisia yrttejä. Kiven kuumensivat veden lämpimäksi. Aina jos halusi hieman kuumempaa vettä, piti huikata luukusta henkilökunnalle, joka toi lisää kuumia kiviä kylpytynnyriin. Vietin aikaa noin tunnin lämpimässä kylvyssä (vihdoinkin lämmintä vettä Bhutanissa..), jonka jälkeen siirryimme maalaistaloon syömään Bhutanilaista perinteistä illallista ja juomaan "kotipolttoista" juomaa.

Seuraavana aamuna suunnattiin takaisin Paron lentokentälle, ja lähdimme (toisella yrityksellä) kohti Kathmandua.

Tiikerin pesä







tiistai 18. joulukuuta 2018

Paro

Bhutanin matka jatkui Punakhasta takaisin Paroon Dochulan (3100 m) Thimphun kautta - matka-aika noin kaksi ja puoli tuntia. Pysähdyimme Dochulassa ja näimme maailman korkeimman ei-kiipeättömän vuoren - 7570 metriä korkean Gangkhar Puensumin, joka on myös Bhutanin korkein vuori. Bhutanissa on kiellettyä kiipeillä yli 6000 metrin vuorilla sekä uskonnollisista syistä että luonnonsuojelun näkökulmasta. Matkalla Paroon pysähdyimme useaan kertaan ottamaan valokuvia ja erityisesti mieleen jäi paikka missä sain maistaa jakin maidosta tehtyä juustoa, joka on ikäänkuin snacks heillä. Aivan älyttömän kovaa tavaraa ja kesti noin 15 minuuttia ennen kuin se möykky alkoi suussa jotenkin pehmentyä. Tämä oli kuulemma pehmein vaihtoehto -- ei jatkoon sanoisin.

Parossa pysähdyimme katselemaan ensin lentokenttää hieman korkeammalta, ja tällöin tosiaan näki sen miksi Paron kenttä on yksi maailman vaarallisimmista kentistä operoida: vieressä on isot vuoret ja kenttä sijaitsee vuorten välissä 2500 metrin korkeudessa. Netistä löytyy useita videoita missä näytetään laskeutumisia ja nousuja Paron lentokentälle. Kun poistuimme maasta pari päivää myöhemmin sen kyllä huomasi, että A319 koneesta otettiin kaikki irti (moottorit täysillä) kun noustiin ylös vuoria kiertäen aika isolla nousukulmalla (tätä ennen konetta oltiin korjattu puolentoista tunnin ajan, kun ensimmäisellä yrityksellä koneiden moottorit eivät tuottaneet tehoja tarpeeksi...)

Parossa kävimme lounaalla paikallisessa ravintolassa. Ravintolassa saikin istua takki päällä, koska sisällä oli varmaankin vain 10 astetta lämmintä, kun ulkona sitä oli mukavat 17 astetta. Kannattaa siis ottaa näin talvella untuvatakki ja pipo mukaan -- myös hotellien sisälämpötilat olivat kylmiä. Lämmityksiä näissä ei oikeastaan ole -- tai jos on, niin pieni sähköpatteri huoneen nurkassa tai jossain voi olla sähkölämmityksellä oleva peitto. Välillä myös suihkusta ei tullut kuin raikasta kylmää vettä.

Lounaan jälkeen käytiin tutustumassa Paron kansallismuseoon, jossa ei valitettavasti saanut ottaa mitään kuvia. Pieni museo, mutta ihan kiinnostava sekoitus kaikkea. Museolta matka jatkui Paron dzongille, eli uskonnolliseen ja hallinnolliseen keskukseen. Linnassa saatiin kävellä ihan rauhassa - ei  muita turisteja. Linnasta oli hyvät näkymät myös Paron laaksoon, jonka sanotaan olevan myös yksi Bhutanin riisin viljelypaikoista - nyt pellot olivat ruskeina (sato kerätty pari kuukautta aiemmin), mutta satokautena laakso on vihreänä riisipelloista.

Ihmettelimme hetken aikaa myös Paron keskustaa, jonka jälkeen suunnattiin Bhutanin vanhimpaan luostariin. Luostarissa kiinnitti huomioita se, että alttarin eteen lattiaan oli upotettu paljon jalokiviä. Kuulemme turvallisempaa paikkaa jalokivien säilytykseen ei ole. Lopuksi suuntasimme hotelliin lepäilemään ja valmistumaan seuraavan päivän vaellukseen Tiger's Nestiin eli Taktsangin luostariin, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päästä Parosta ison vuoren seinämällä.

Paro Dzong - 1600-luvulta
Paro Dzong

Paro Dzong ja munkki

Paron kaupunki ja laakso

Paron kansainvälinen lentoasema






maanantai 17. joulukuuta 2018

Punakha - löysinkö Shangri-La:n?

Kun olin vieraillut Mulkkulaaksossa lähdimme käymään Punakhan kaupungissa, noin 15 minuutin ajomatkan päästä Lobesan kylästä. Kyseessä on Punakhan piirikunnan pääkaupunki, jossa on väkeä noin 6000 henkilöä. Punakhassa sijaitsee myös Dzong eli Linnaluostari, jossa on sekä maallinen hallinto että uskollinen hallinto.

Tällä hetkellä (talvella) Bhutan pääapotti henkilökuntineen olivat Punakhassa, koska se on talvella leudompi paikka olla - ja pääsimme näkemään myös ison joukkokokouksen, jossa hän luki buddlalaisia mantroja tuhansille ihmisille aamusta iltaan. Kyseessä olivat vuotuisa tärkeä uskollinen juhla. En nyt vertaisi suoraa "herättäjäjuhliin" (missä en ole koskaan ollut), mutta väkeä oli paljon ja he majoittuivat teltoissa ympäri aluetta.

Kun jatkoimme kohti Punakhan laaksoa - yht'äkkiä eteeni aukeni näkymä Punakhan Dzongista eli Druk Pungthang Dechen Phodrang eli Suuren Onnellisuuden Palatsista (rakennettu vuonna 1638) upeiden ja kirkkaiden Mo Chhu ja Pho Chhu jokien yhtymäkohdassa. Tässä kohtaa en voinut kuin hämmästellä ja ihastella paikan kauneutta ja harmoniaa. Yksinkertaisesti ehkäpä yksi upeampia paikkoja, joita olen matkoillani nähnyt.

Punakha Dzong



Muutamien kymmenien valokuvien jälkeen, jatkoimme matkaa ja kävisimme linnassa vielä myöhemmin -- ensin kuitenkin opas halusi näyttää Bhutan pisimmän riippusillan, jotka kulkee Pho Chhu (Tsang Chu) joen yli. Pituutta tällä riippusillalla on 180 metriä, jotenka ihan pienestä sillasta ei ole kyse. Kävelin siltaa pitkiin toiselle puolelle ja takaisin. Monet paikalliset kyselivät mistä olen tulossa (ja minne menossa) ja samalla otettiin useita selfie kuvia.

Bhutanin pisin riippusilta

Näkymä riippusilta - Pho Chhu joki laskee Bhutanin Himalajan vuoristosta


Sillan jälkeen kävimme katsomassa sitä aiemmin mainittua rukoushetkeä, josta suunnattiin Punakhan linnaan sisälle. Jälleen kerran hämmästykseni oli suuri -- niin vaikuttava paikka oli, erityisesti kun kävelin uskonnolliseen osaan, jossa munkit pitivät seremoniaa temppelissä vähän saman tapaan kuin aiemmin Nepalin Pokharassa: rummut pärisivät, pitkät torvet soivat, ja munkkien laulu. Tässä oli jotain maagista. Maallisen hallinnon osassa oli jännä nähdä että tosiaan yli 400 vuotta vanhan linnoituksen sisällä tehtiin ihan toimistotöitä useissa eri virastoissa.

Punakhan Dzong hallintorakennus linnoituksen sisällä

Punakhan Dzong - munkit poistuvat rukoushetkestä

Linnoituksen jälkeen lähdin tutustumaan itse Punakhan pieneen kaupunkiin, jossa oli menossa markkinat uskollisen juhlien vuoksi -- tunnelma oli lähes sama kuin Suomessa jossain pienillä maalaismarkkinoilla. Osallistuin arpajaisiinkin ja voitin buddlalaisen pitkän rukouslippunauhan, jotka ajattelin kesällä laittaa takapihalle.

Auringon laskiessa Punakhan laaksoon ajoimme vielä ylös korkean mäen päälle sijaitsevalle nunnaluostariin, josta oli upeat näköalat laaksoon ja kaupunkiin. Eräs mottoni tai teesini on ollut "Trying to find my Shangri-La" eli yritän matkoillani etsiä tarunhohtoista Shangri-La:n kaupunkia, jossa ehkäpä joskus voisin viettää pidempää aikaa. Tai kuten elokuvan Sininen kuu yhteydessä todetaan (Shangri-La on harmoninen ja eteerinen laakso läntisellä Himalajalla. Laaksossa sijaitsee buddhalainen luostari. Shangri-La on eräs esimerkki utopiasta, ja se on osaltaan ollut luomassa myyttiä Himalajan onnellisesta ja harmonisesta elämästä.) - lainaus Wikipedista.

Ehkäpä olin löytänyt tästä paikasta Shangri-La:n tai ainakin sisäisen Shangri-La:n - ainakin haluaisin joskus palata tähän kaupunkiin ja viettää siellä viikon tai jopa kaksi, ehkäpä pidempään. 


sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Käy Mulkkulaaksoon...

Hetkonen!!-- eikös sen pitäisi olla "Käy Muumilaaksoon..."?!? Ehkäpä Suomessa, mutta Bhutanissa voisi hyvinkin laulaa "Käy Mulkkulaaksoon" kun kävelin parin kilometrin matkan Lobesan kylästä Punakhan laaksossa kohti Chime Lhakhangin luostaria.

Olimme lähteet aamusta Thimphusta kohti Punakhaa, joka sijaitsee noin 1200 metrin korkeudella eli puolet Thimphun korkeudesta. Ennen tätä on kuitenkin ylitettävä Dochulan sola (Dochula pass), joka sijaitsee 3100 metrin korkeudella. Maisemat matkalla solaan olivat upeat - mäntymetsää, seetripuita, vehreää luontoa sekä hyvä kuntoinen tie, joka kiemurteli ylöspäin - maisemista tuli mieleen Norja tai Espanjan vuoristotiet. Pysähdyimme Dochulassa teelle ja yritimme ihailla Bhutanin Himalajan vuoristoa, mutta pilvet olivat edessä. Paikalla on useampia pyhäkköjä, ja rukousnauhoja ja lippuja oli viritelty useassa kohdassa matkaa. Dochulasta matka jatkui alaspäin tunnin ajan, kunnes pääsimme Punakhan laaksoon, ja Lobesan kylään. Myöhemmin kävisimme itse Punakhassa, mutta nyt oli tiedossa jotain outoa johon en ollut aiemmin matkoilla törmännyt --- jollei nyt puhuta nuorison "graffitaiteesta".

Mulkkuja oli maalattu lähes jokaiseen taloon - isompia ja pienempiä, ja myös matkamuistoja näistä elämän pienistä veijareista oli tehty ties minkälaisia versioita. Tarina juontaa juurensa tiibettiläiseen munkkiin, Drunka Kunleyihin - joka 1500-luvulla oli näillä seuduilla tunnettu myös "Pyhänä Kikkelinheiluttaja" tai "Jumalaisena Hulluna", mutta oikeasti hän oli Buddhalainen munkki, joka halusi ravistella uskonoppineita ja heidän käsityksiään - ja teki hieman outoja juttujakin. Tarun mukaan hän olisi ollut myös paikallinen Casanova ja vietteli nunnia ja muita naisia penistä heiluttamalla... No, nykyään paikalta löytyy hänen rakentamassa temppeli, jotka on myöhemmin laajennettu ja pariskunnat käyvät temppelillä saamassa siunauksen munkeilta . Sain myös itse siunauksen - tällä kertaa perinteinen vettä päälle, eikä mulkkua vilauteltu.. :)  Myöhemmin majoittautumisen (Hotel Lobesa) ja lounaan jälkeen iltapäivällä lähdimme käymään Punahkassa ja siellä olin lähellä löytää Shangri-La:n -- ainakin osa sydämestä jäi siihen paikkaan. Mutta se ansaitsee oman postauksen.

Seuraavassa kuvia Mulkkulaaksosta. Varoitus: Kuvat voivat järkyttää herkempiä tai sitten eivät..