sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Mountains are calling, and I must go

Yhdysvaltalainen luonnontutkija ja seikkailija, John Muir, totesi otsikossa mainitun lauseen 1800-luvulla - ja omalta osaltaan vaikuttamassa siihen että maailmaan aloitettiin perustamaan kansallispuistoja ja suojeltuja kohteita tuleville sukupolville. Hänen lauseensa esiintyy myös erään tunnetun jenkkifirman tuotteissa..

Monesti tuttavat kyselevät että mikä saa minut matkustamaan "niin paljon" - ja ehkä siihen ei löydy mitään yksiselitteistä vastausta, mutta yksi asia on varma: Luonto, ja erityisesti kauniin karut alueet, erämaat, vuoret, aavikot. Ehkäpä taustana tähän on se, että olen pienestä pitäen oppinut liikkumaan Suomen luonnossa (Kiitos Suomen Partioliikkeen, jossa oli lähemmäs kymmenen vuotta!) ja myöhemmin matkoillani ja vaelluksien myötä Pohjoismaissa ja muualla maailmassa olen oppinut arvostamaan erityisesti luontoa.

Viime kesänä tein upea matkan Keski-Aasian kolmeen tasavaltaan, ja näistä erityisesti Tadjikistan ja Kirgistan lumosivat minut täysin upealla luonnollaan. Tadjikistan Pamir Highway oli uskomaton kokemus (vaikka autoilla liikuttiin) ja Kirgistanin upeat vuoristolaaksot ja yli 3000 metrin yläpuolella olevat kristallinkirkkaat vuoristojärvet jäivät parhaiten mieleen -- ja välin jopa pitkät ja ehkäpä rasittavat matkat yhdistettynä ylävuoriston ohueen ilmanalaan jäivät taustalle ("päähän jyskyttämään"), mutta mieli ja keho lepäsivät siinä ympäristössä. Silkkitien maisemat ovat uskomattoman hienot.

Ensi kesänä jatkan Silkkitien maisemissa - siis maisemiin johon haluan palata, ja tällä kertaa kohteena mm. Silkkitien kaupungit, isot aavikot sekä Aral-järvi - Tarkempi matkakuvaus löytyy Kesälomasuunnittelua Kyzylkumin postauksesta. Täällä kertaa matkaan ei sisälly vuoristoisia osuuksia, vaan enemmänkin polttavan kuumia aavikko-osuuksia - jotenka ehkäpä nyt pitäisi todeta "Deserts are calling, and I must go"
 ( siis yhdellä s-kirjaimeilla, -- vaikka ovathan ne jälkiruuatkin ihan kutsuvia... ).

Vuoret kutsuvat myöhemmin loppuvuodesta, kun lähden Himalajan vuoristoon kahdeksi viikoksi kohteena Nepal ja Bhutan. Haaveissa on myös joskus päästä Karakum Highwaylle, joka kulkee Pakistanista Kiinaan.

Alla on muutama kuva, joissa mielelläni matkustan - ja jossa koen mielenrauhaa. Yleensä nämä paikat ovat hieman "off-the-beaten-track"


Henkilön Jani Kiiskinen (@reissujani) jakama julkaisu

Henkilön Jani Kiiskinen (@reissujani) jakama julkaisu

Henkilön Jani Kiiskinen (@reissujani) jakama julkaisu
Henkilön Jani Kiiskinen (@reissujani) jakama julkaisu


Kaikki tämän jutun kuvat ovat viime kesältä Euroopasta ja Keski-Aasiasta.
Tämä blogipostaus oli siis osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka tarkoitus on levittää matkatietoutta ja matkailun ilosanomaa. Järjestäjinä toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover. Reissu Janin -blogin ja tämänkin postauksen kuvat löydät Instagramista: @reissujani




tiistai 1. toukokuuta 2018

Vinkit Etelä-Afrikkaan

Vietin kahdeksan päivää Etelä-Afrikan Länsi-Kapinmaan alueella huhtikuun lopussa. Olen kerännyt tähän vinkkejä ja huomiota matkasta ja toivottavasti ne auttavat muita matkan suunnittelussa.

Näkymät Pöytävuorelta Capin niemimaalle



Kapkaupunki Pöytävuoren hissistä kuvattua, vasemmalla Lion's Head



Miten perille Kapkaupunkiin?
  • Lentäen tietysti, mutta täällä hetkellä vähintään yhdellä vaihdolla.
  • Edullisimman lennot saa Suomesta käsin joko Qatarilla tai Turkish Airlinesin lennnoilla - 400-500 euroa.
  • Halvimmillaan lennot sain Ethiopian Airlines yhtiön lennoilla Tukholmasta Addis Ababan kautta - 350 euroa, mutta tässä tulee lisää maksua Ruotsin ilmailuverosta (40€) sekä lennoista Tukholmaan. Tähän halpaan reittiin sisältyy myös riski jos lennot ovat myöhässä. Itse maksoin lennoista Helsingistä Kapkaupunkiin 450€. 
  • BA ja KLM operoivat myös lentoja, mutta ne ovat kalliimpia - noin 700€
  • Ethiopian Airlines osoittaui ihan hyväksi lentoyhtiöksi, koska hinta-laatusuhde oli hyvä sekä lentokoneet uusia ja isoja, pääsin lentämään neljällä eri Boeingin versiolla 777-200LR, 777-300ER, 787-8 ja uusimpana muutaman kuukauden ikäisellä 787-9 koneella. Huomiona pitää mainita että Addis Ababan kenttä on kauhea paikka vaihtaa konetta. Varaudu kovaan häsläykseen ja meteliin lentokentällä
Miten liikkua Kapkaupungissa?
  • Kentältä kaupunkiin otin taksin. Niissä on mittarit ja hinta keskustaan noin 20€.
  • Keskustassa on helppo liikkua jalkaisin, kunhan vain muistaa että kaupunki nousee rannalta Pöytävuorelle päin. Iltaisin kannattaa käyttää takseja.
  • HopOnHofOff bussi on hyvä. Suosittelen Premium kahden päivän pakettia, jolloin ehtii hyvin näkemään nähtävyyksiä ja illalla kannattaa osallistua Signal Hill auringonlaskumatkalle. Myös viinitarhareitti Constantiassa sisältyy hintaan. Samalla pääsee myös näkemään koko Pöytävuoren ympäristön. Hinta 20€ per henkilö.
  • Auton vuokraus. Suositeltavaa jos käy esim, Stellenboschissa tai kauempana kaupungista. Tiet ovat erinomaisessa kunnossa ja liikenne on erittäin hyvin soljuvaa. Itse sain viideksi päiväksi auton hintaa 200€ sis nollaomavastuun. Polttoaineen hinta oli alle 1€ litra.
Parhaat Kapkaupungin nähtävyydet?
  • Pöytävuori - osta liput netistä ja mene heti aamusta hissiasemalle. Kannattaa käydä Pöytävuoren korkeimmalla kohdalla - noin tunti suuntaansa kun laskee valokuvaukseen menevän ajan.
  • Simons Townin pingviinit. Näitä voisi seurata koko päivän.
  • Cape Point - upealla paikalla oleva majakka. Samalla voi käydä katsomassa alempana olevaa pientä valkoista majakkaa. Cape Of Good Hope kyltti on lähistöllä mutta ei vakuuttanut 
  • Kirstenboschin puutarha. Tänne pääsee HopOnHopOff bussilla. Vaikka en tiedä kasveista paljoakaan oli silti mukava kulkea ympäri isoa puistoa ja puutarhaa. Alueella kannattaa myös poiketa lounaalle läheisessä teehuoneella.
  • Waterfront. Turistien suosima alue, kallista syödä ja juoda, mutta aurinkoisella säällä ihan kiva paikka.
  • Bo Kaap talot. Värikästä aluetta, tosin paikalliset tulivat protestoimaan kuvausta ja oloani siellä. En kokenut oloa uhkaavaksi, hieman hämmentynyt olin.. miksi sitten eivät hyödynnä tätä tilaisuutta 

Ruoka ja juoma?
  • Pääsääntöisesti ruoka on puolet halvempaa verrattuna Suomen ravintolahintoihin.
  • Tarjolla on pihvien ystäville erinomaisia valintoja, kuten myös riistaruokien ystäville. Itse söin mm, strutsia ja kudua, hintaa hyvälle steikklle tulee noin 10 euroa.
  • Viinit, viinit ja viinit - niistähän se Etelä-Afrikka on kuuluisa, ja suosittelen viinien ystäville R62 reittiä ja/tai Stellenboschin ja Paarlin aluetta, viinitiloja on kymmeniä ja kaikissa on tarjolla ilmaisia tai muutaman euron hintaista maistiaisia. Suosi näitä, koska samalla voit myös syödä lounasta. Hämmästyin hinnoittelusta - lasi viiniä 2€, pullo viiniä 4-5€. Tarjoilijat jopa huomauttivat asiasta jolloin yleensä tilasin koko pullon viiniä, ja lopun - jos nyt jäi juomatta, sai ottaa mukaansa. 
  • Olut on myös huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, noin 3€ pint.

Majoitus?
  • Olin pääsääntöisesti Bed and Breakfast tyylisissä Guesthouse majoituksessa. Hinta noin 90 euroa yö. 
  • Mikäli olet ajamassa Garden Routella vietä yö Hunters Country House tai Tsala majoituksessa. Todellinen 5* majoitus ja palvelu.
Muuta?
  • Turvallisuus - Vaikka Kapkaupunki on 15. "pahimman kaupungin" joukossa en kokenut mitään isompaa turvallisuusuhkaa. Tosin vältin Town Shippejä ("hökkelikyliä"). Pari kertaa joku yritti pummata rahaa, mutta kävelin ohi ja kerran vaihdoin kadun puolta. 
  • Paras ajankohta - lähes jokaisena vuodenaikana. Kannattaa muistaa että joulu-maaliskuu on sesonkia ja tällöin hintataso voi olla huomattavan korkea
  • Kiitos Meriharakka blogin kirjoittajalle muistutuksesta, että lasten syntymätodistukset pitää olla mukana mikäli matkustaa alaikäisten lasten kanssa.
  • Keltakuumerokotetodistus pitää esittää, mikäli tulee maasta missä esiintyy keltakuumetta. Vaaditaan myös vaikka kyseessä olisi välilasku - tosin sen pitää olla yli 10 tuntia pitkä. Matkustin Etiopian kautta, jossa esiintyy keltakuumetta, jotenka olin ottanut rokotteen aiemmin - ettei maahantulotarkistuksessa tule mitään ongelmia. 

Boplaas viinitilalla, Calitzdorp

Waterfront, Kapkaupunki - taustalla Pöytävuori

Pöytävuori Kirchtenboschista nähtynä
Muita linkkejä matkaan:





maanantai 30. huhtikuuta 2018

Route 62 - viinitie

Etelä-Afrikan route 62 tie yrittää matkia kuuluisimpaan Route 66 tietä USA:ssa. Tämä tie on toki huomattavasti lyhyempi mutta viinien ystävien must kohde. Tiellä ja edelleen WineWalley alueella sijaitsevat kaikki tärkeimmät viinien tuottajat, jotka jokainen mainostaa Wine Tastingia, joko ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan. Olin täällä(kin) kertaa auton ratissa, jotenka ajoin parin pysähdyksen vedolla Calitzdorpista Stellenboschin, joka on alueen viinipääkaupunki. Onneksi kaupungista löytyi myös paikkoja missä maistella eri tilojen tuotteita. Päiväksi sattui syksyinen lauantai ja kaupunki oli täynnä viinituristeja nauttimassa syksyisen aurinkoisesta säästä ja hyvistä viineistä. Tänne kannattaa myös tulla, jos on vain Kapkaupungissa koska matkaa on noin 40km kaupungin keskustasta.

Kävin illalla syömässä Fat Butcher nimisessä ravintolassa - erinomaisia pihvejä ja hyvä pihvien esittely. Myös viinit erinomaisia - voin suositella.



Route 62 - pysähdyspaikka
Mostagu

Stellenbosch - upeita taloja 1800-luvlta

Calitzdorp


Garden Route ja Little Karoon

Mossel Baysta alkaa varsinainen Garden Route, joka jatkuu rannikkoa myötäillen aina Port Elizabethiin asti. Itse ajoin noin 150km matkan Plettenberg Bayihin. Matkalla on paljon pieniä kaupunkeja, jotka ovat kuin turisteille tehtyjä: Boutique liikkeitä, ravintoloita, eritasoisia majoituksia ja paljon aktiviteetteja (aina valkohaisukelluksesta hiekkadyyneillä ajoon). Rannan ja taustalla olevien vuorien väliin on muodostunut laguuneita, ja meren rannalla on kymmenien kilometrien pituiset hiekkarannat.


Plettenberg Bay

Yövyin yhdessä Afrikan parhaimmassa majoituksessa Hunters Country Housessa, jossa palvelu oli huippuluokkaa. Alueella on myös Tsala niminen majoitus, missä luksustalot on rakennettu paalujen varaan siten, että majoitus on puiden latvojen yläpuolella. Kävin syömässä Tsalassa, mutta yövyin perinteisessä noin 40 neliön sviitissä. Paikalla ei ollut kuin muutama henkilö, selvästi offseason aikaa - joten palvelu oli sen mukaista. Huomattavaa on se, että paikalla on tiukka vartiointi ja auto/matkustajat piti rekisteröidä tarkasti mennessä ja tullessa. 

Tsala - ravintola



Seuraavana päivänä jatkoin matkaa kohti Pientä Karoota, joka sijaitsee Tsisikamavuorten pohjoispuolella, ja hyvin kuivaa tasankoa. Matkareitti meni tietä R339 pitkin, joka muuttui ensimmäisten kilometrien jälkeen oikeaksi kunnon soratieksi. Maisemat olivat kyllä upeat mutta kovin paljon niitä ei ajaessa voinut katsella, kun piti väistellä kuoppia ja terävien kivien ylitystä - matkaa oli vain 68km mutta siihen meni yli kaksi tuntia. Maastoauto olisi ollut parempi vaihtoehto kun hiekka ja sora pölisi kuoppaisella tiellä.

R399 - vuoristotiellä



Little Karoon kuuluisa strutseistaan ja niitä alkoi näkymään tarhattuna useissa paikoissa ja strustiratsastusta mainostettiin monella tilalla. Punaiset tasangot muistuttivat hieman Australian keskustaa. Tiet täällä ovat pitkiä ja suoria, nopeusrajoitus 120km/h. Lopulta saavuin Calitzdorp nimiseen kylään, josta tuli mieleen Mad Max elokuva. R62 halkoo kaupunginraittia ja muutama omalaatuinen pub tai ravintola. Kylän laitamilta löytyi myös useampi viinitila - alue on kuuluisa port viinistä. Viinilasin hinta oli 2€, pullon 4.5€. Yövyin Port Wien House majatalossa, joka oli olkikattoinen rakennus vuodelta 1830.

Punainen maa - Little Karoon aluetta

Vuokra Toyota Quest (Crorolla) Little Karoon alueella



sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Afrikan eteläisin paikka - Cape Agulhas

Matkalla Garden Routelle päätin käväistä samalla Afrikan mantereen eteläisimmässä paikassa, Cape Agulhasissa. Kapkaupunkiin on matkaa noin 200km, mutta suosittelen ajamaan R44 tien kautta joka lähtee Gordons Baysta ja edelleen Bettys Bayhin ennen lyhyttä matkaa N2 tiellä, kunnes Caledonista lähtee ajamaan R316 tietä ja edelleen R319. Huomattavaa on se että nopeusrajoitus on 100-120 km/h erittäin hyvä kuntoisia tietä pitkin. Matkalla näkee oikeastaan vain peltoa, peltoa ja pieniä kyliä kukkuloiden välissä.

Cape Agulhas on hyvin pieni paikka, jossa on majakka ja eräänlainen monumentti että tässä se paikka nyt on. Lisäksi paikalla on iso pronssinen Afrikan mantereen kuva. Lähistöllä on muutama ravintola ja majoitusliikkeitä. Koska oli jo syksy ei täällä näkynyt oikeastaan ketään. Noh, tulipahan käytyä totesin, ja suuntasin auton kohti koillista ja Mossel Bay, josta alkaa varsinainen Garden Route. Koko päivän ajomatka kesti seitsemän tuntia ja lähes 600km oli matkan pituus.

Afrikan eteläisin paikka


Iso Afrikan manner - "pronssista" ? tehtynä

Cape Agulhasin majakka

Matkalla Cape Aguslhasiin näkyi paljon peltoja, peltoja ja taas peltoja


Cape Point ja Pingviinit

Kaukaupungista suuntasin autolla kuuluisalle Chapman’s Peak Drivelle, joka on tehty Kapin niemimaan länsirinteille. Kyseessä on maksullinen tie, mutta suosittelen sen ajamista ennen kuin suuntaat kohti Cape Pointia eli Hyväntoivonnimen kärkeä. Matka niemelle kestää noin tunnin ruuhkasta riippuen, ja noin 10km ennen Cape Pointia on kansallispuiston raja, jossa joutuu maksamaan pääsystä alueelle noin 10€ per henkilö. Ensiksi kannattaa ajaa Cape Pointiin, jossa on kuuluisa punainen majakka. Parkkipaikalta pääsee joko funilarilla ylös ja kävellen - noin 15 minuuttia ylämäkeen, samalla voi kuvata oikealla näkyvää niemekettä jossa on se ”kuuluisa turistien kansoittama kyltti”. Parhaat kuvat saat kumminkin jatkamalla majakalta vielä noin 15 minuuttia eteenpäin, jolloin polku menee kapean kannaksen yli ja pääset kuvaamaan itse niemenkärjen, jossa on pieni valkoinen majakka, täällä sai olla ihan rauhassa ja katsoa kuinka isot vesimassat iskeytyivät kallioseinämiin.

Cape Point - pieni valkoinen majakka
Cape of Good Hope - niemekkeen takana on se kuuluisa kyltti



Cape Pointista pääsee kävelemään sille kuuluisalle kyltille hyvin opastettuja polkua pitkin, noin 45 minuuttia suunta, mutta itse ajoin kyltin luo autolla. Sanotaan että kyllä oli huomattavan erilainen kohde, mitä käsitellyt kuvat antavat ymmärtää. Hirveä jono turreja jonotti saadakseen kuvan pienestä puisesta kyltistä. Tulipan käytyä..

kuuluisa kyltti
Se "kuuluisa kyltti"



Seuraavan yön olin Simon’s townissa B&B majoituksessa. Tämä kylä on kuuluisa Afrikan pingviineistä, ja niitä pääsee katsomaan lähietäisyydeltä turistilaumojen keskeltä. Kovin olivat sympaattisia lintuja ja vietin aikaa paikalla ehkäpä puolitoista tuntia.

Simom's Townin pingviinit rannalla

Perheonnea - vanhemmat ja muna







keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Eteläisen Afrikan helmi - Kapkaupunki

Matka Helsingistä Kapkaupunkiin on pitkä, varsinkin kun lennot on ostanut edullisesti välilaskuilla. Tällä kertaa kolme lentoa ja kaikissa hieman säätöä. Ensimmäinen Helsingistä Tukholmaan oli tunnin myöhässä kun eräs matkustaja sai sairaskohtauksen ennen takeoffia. Onneksi näin, koska muuten matka olisi jäänyt tekemättä - minulla oli liput Finnairilta ja jatkolennot Ethiopian Airlinesilta. Tukholmaan päästiin, ja siellä nopea siirtyminen seuraavalle portille - boarding ei onnistu, verot maksamatta!! Ruotsi oli ottanut käyttöön uuden lentoveron 400 SEK, joka piti maksaa jotta pääsee koneeseen. Tuli Final Call, kun jostain löytyi henkilö joka osasi ottaa maksun vastaa.. kiireesti koneeseen, ovet kiinni ja kohti Addis Ababaa uudella Dreamliner koneella. Aamusta saavuttiin Etiopiaan, josta hirveä härdellidin jälkeen päästiin Gatelle.. boarding vilkutti taas punaista. Tällä kertaa voittona oli paikat ikivanhan 777 koneen perästä .. matkaan päästiin suhteellisen tasaisen joskin pitkän lennon jälkeen saavuttiin Kapkaupunkiin. Matkaa oli takana noin vuorokausi.

Pöytävuori aamulla - pilvien alla on Kapkaupunki



Kolme ensimmäistä yötä olin Gardens kaupunginosassa olevassa Tingagel Guesthousessa. Olin aika ihmeissäni kun saavuin pihalle - Suomen siniristilippu salossa. Majapaikan isäntä oli laittanut tämän juhlistamaan saapumista. Upea teko, ja upea oli myös majatalo joka on 1800 luvulta olevassa talossa. Suosittelen majoitusta täällä, mutta huomiona että vierestä menee aika vilkasliikenteinen tie. Ensimmäisenä päivänä en jaksanut muuta tehdä kun käydä Kloof St, syömässä strutsinliha burgerin ja pimeän laskeudutttua palasin majapaikkaan.

Uusi päivä - ja aurinko paistaa. Toisena päivänä suuntaisin heti aluksi Pöytävuorelle. Sinne pääsee näppärästi Hop on Hop off bussilla. Kannattaa ostaa kahden päivän lippu, jolloin saat bonuksena aurinkolaskureissun Signal hillille ja viinitilamatkan Constantiassa. Pöytävuorelle liput kannattaa myös hommata etukäteen - pääset oli jonojen. Aamulla Pöytävuori oli vielä pilvien peitossa kun nousin hissillä yli 1000 metrin korkeuteen pilvien yläpuolelle. Tällöin aamusta ei myöskään ollut ruuhkaa ja vuori oli uskomattoman hiljainen paikka auringonvalossa. Lähdin kävelemään vuoren korkeimpaan kohtaan Maclear’s beaconille, jonne noin tunnin matka suuntaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja matkalla törmäsin useasti tamaaneihin, noihin jäniksen näköisiin eläimiin jotka kumminkin ovat sukua Afrikan norsuille!! Pöytävuorelle pääsee myös kävellen, ja useita paikallisia käveli ylös vuorelle. Vietettyäni kolme tuntia vuorella tulin alas hissillä, ja tällöin ruuhka olikin jo kova. Jatkoin matkaa bussilla kiertäen Lions Headin ja pysähdyin lounastamaan Waterfrontin alueelle joka on aikamoinen turistirysä. No, maisemat Pöytävuorelle olivat upeat. Illalla lähdin vielä Signal Hillille katsomaan auringonlaskua. Ylhäällä piti odottaa lähes tunnin auringonlaskun jälkeen jotta päästiin liikenteeseen. Varaudu tähän.

Etelä-Afrikan kansalliskukka - Kuningasprotea Pöytävuorella


Näkymät Cape Pointin suuntaan Pöytävuorelta

Kolmas päivä alkoi sumuisessa ilmassa, kun suuntasin bussilla Kirstenboschin puutarhaan, joka on kuulemma Afrikan isoin. Kovasti oli kaikkea kasveja ja hiljaista kulkea ympäri puistoa parin tunnin ajan, tänne kannattaa tulla tosiaan käymään. Sunnuntaisin paikalla on varmasti väkeä kun on konsertteja yms. Puutarhan jälkeen kävin Constantian parilla viinitilalla maistelemassa viinejä.. mukava paikka, tosin sade hieman viilensi ilmaa. Illaksi palasin taas Kapkaupunkiin ja kävin katsomassa Bo Kaapin värillisiä taloja. Hieman tuli vaivautunut olo kun paikalliset protestoivat turistien kuvauksia.. 


BoKaapin värikkäät talot

Kapkaupungissa liikkuminen oli mielestäni ihan turvallista, kunhan on varuillaan - kerran eräs henkilö lähti seuraamaan minua, mutta parin U-käännöksen jälkeen hän tajusi tilanteen, ja jätti seuraamisen. Pahvien päällä olevat hemmot eivät pahemmin häirinneet.  Yksi pummi tuli kerran roikkumaan hihaan, mutta kävelin juuri sopivasti eteen tulleet autovuokraamon sisään ja tilanne laukesi. 

Tänään matka jatkui autolla kohti Hyväntoivonniemeä ja edelleen Garden Route pitkin.