maanantai 6. joulukuuta 2021

Namibia - Etosha

Namibian ehkäpä kuuluisin paikka on Namibin aavikon ohella on Etoshan kansallispuisto, joka sijaitsee Namibian pohjoisosassa joka on kuuluisa ns. suolapannusta tai suola järvestä joka on kooltaan 160km pitkä ja 50km leveä. Kansallispuisto on kooltaan 22000 neliökilometriä ja se oli aikoinaan Afrikan suurin kansallispuisto kun se perustettiin vuonna 1905. Suuntasimme alueelle kolmeksi yöksi, joista kaksi kokonaista päivää vietimme Etoshan alueella. 

Etoshan ja sen seeprat - niitä oli satoja


Etosha Safari Camp

Mowanista lähdettiin ajamaan kohti Etoshaa, jonne oli matkaa 320km, josta ensin 120km soratietä kunnes se vaihtui Khoriaksen kaupungin jälkeen päällystettyyn tiehen jatkuen aina Etoshan eteläisen Andersonin portin luo. Matkalla pysähdyimme kuitenkin ostoksilla, kahvilla ja tankkaamassa Outjon kaupungissa. Oli kiva nähdä enemmän elämää parin savannilla vietetyn päivän jälkeen. Outjoista ajoimme vieä 80km Etosha Safari Campille, jossa vietimme yhden yön. Leiripaikasta olisi ollut vielä matkaa 20km itse Etoshan portille, mutta päätimme viettää pitkän ajopäivän jälkeen hieman taukoa leirintäalueelta joka oli erittäin vehreä edeltäviin paikkoihin verrattuna. Myös eläinten bongaus virkeämpänä oli parempi vaihtoehto.

Ruokahetki camping alueella - Hyvää namibialaista punaviiniä, pihvit ja salaattia

Söimme myöhäisen lounaan leirissä - pihvit ja erittäin hyvää namibialaista punaviiniä (!!) jota onnistuin löytämään Outjon kaupungista. Lounaan jälkeen siirryimme leirintäalueen lodgen alueella, joka oli rakennettu hauskasti muistuttamaan townshipin muotoja ja värejä - sisustuksessa oli käytetty paljon aaltopeltiä ja värejä. Paikasta löytyi myös Namibian itsenäisyyttä (UN - resolution 435) esittävä näyttely jossa myös presidentti Ahtisaaren roolista oltiin kerrottu paljon. Henkilökunta ihmetteli hieman kun luin tarkkaan esitykset, ja kerroin olevani Suomesta. Myöhemmin alkuillasta paikalle iski kova ukkoskuuro ja vettä tuli aivan saavista kaatamalla, ensimmäistä kertaa tällä matkalla, mutta baarissa oli kiva istua ja nauttia muutama Tafel olut ja kuunnella illan bändin harjoituksia, jotka olivat tulleet esiintymään isolle turistijoukolle jotka yöpyvät lodgen mökkialueella. 

Värikäs Etosha Safari Campin lodgen baari


Etosha Safari Camp lodgen baarialue

Paikallinen bändi harjoittelee - huom. auton rengaista tehdyt istuimet taustalla



Sadekuuro oli aika kova


Etosha - päivä 1

Aamusta lähdimme aikaisin klo 6 liikenteeseen, koska Etoshan portit aukesivat aikataulun mukaisesti klo 6:20 (auringon nousun aikaan), ja halusimme olla ensimmäisten joukossa. Alueelle pitää rekisteröityä ja rekisteröityminen piti maksaa jossain kolmesta kylästä, jotka nekin ovat auki vain aamusta iltaan ja ne suljetaan yöksi Ajoimme suoraan Okaukejon kylään ja kävin maksamassa kansallispuiston pääsymaksun kahdeksi vuorokaudeksi - vuorokausi maksoi noin pari kymmentä euroa (kaksi aikuista ja auto). 

Etosha Anderson gate, jossa piti rekisteröityä


Keihäsantiloopit (oryx) juomassa sekä yksi springbok

Vaippashakaali


Kiertelimme aluksi Okaukejosta pohjoiseen tehden noin 50km lenkin, ja sieltä sitten kohti Halalia etelän kautta (Etoshan Panin eteläpuolella). Täällä tosiaan eläimiä oli paljon nähtävissä - kirahveja, antilooppeja, gaselleita, gnuita, seeproja, kuduja, paljon erilaisia lintuja. Kiersimme erinäisiä eläimiä juomapaikkoja, mutta elefantteja emme nähneet. Mutta muuten savanni näytti olevan täynnä elämää. Autosta ei saanut poistua missään vaiheessa, mutta paikalta löytyi muutama wc/rest alue, jossa oli erilliset portit ja suoja-alueet. 

Nopeusrajoitus alueella on 60km/h, mutta oikeastaan sitä ajoi maksimissaan 30km/h jotta ehti näkemään eläimiä ja välillä tiet olivat aika huonossa kunnossa ja edeltävän yön sateiden jälkeen täynnä vettä. Päivän päätteeksi ajoimme vielä "Etosha lookout" paikkaan, jossa pääsi ajamaan hetken itse kuivuneen suolajärven pohjaa pitkin.

Etosha Pan johon pääsi ajamaan autolla

Etosha Pan - 160km pitkä ja 50km leveä suola"järvi"

Iltapäivällä noin seitsemän tunnin Etoshan safariajon jälkeen ajoimme Halalin leirialueelle, joka oli aika pettymys verrattuna matkan muihin leiripaikkoihin. Alue tuli illaksi lähes täyteen, koska se sijaitsee oikeastaan Etoshan keskellä, niin molemmista suunnista tulevat turistit yleensä yhden yön täällä viettävät. Kävimme vielä katsomassa läheistä "water-holea" eli vesijuomapaikkaa mutta siellä oli hirveä meteli kun ranskalaiset huusivat punaviinin kanssa ja hollantilaiset oluen kanssa. Muutamia elämiä toki nähtiin - lähinnä helmikanoja ja springbokeja juomassa. Yöllä satoi taas hetken ja ukkonen oli kovaa. 

Helmikanat juoksivat juomaan vettä 

Etosha - päivä 2

Aamusta lähdimme klo 06:30 ajamaan porttien auettua kohti länttä Namutomia, jonne oli matkaa noin 70km, mutta emme toki suoraan ja kierrellen taas ympäri-ämpäri aluetta Etoshan kartan avulla. Merkinnät reiteistä ja risteyksissä olivat hyvät ja selkeät. Kun kiersimme Fisherman's pania näimme matkan ensimmäiset pahkasiat, ja myöhemmin näitä näkyi aika paljon myös Etoshan ulkopuolella. 

Jatkoimme Namutonista kohti pohjoista ja eräässä kohdassa bongasimme ison joukon korppikotkia syömässä seepran raatoa. Lisää ja lisää korppikotkia laskeutui taivaalta kunnes yhtäkkiä paikalle ilmestyi mustatäplä hyeena, joka varasti koko shown itselleen kuten myös seepran raadon. Sitä oli todella mielenkiintoista seurata -- todellinen live "Avara Luonto" ohjelmasta. Seitsemän tunnin Etoshan ajon jälkeen poistuimme alueelta von Lindequistin portista pois ja samalla tarkistettiin kansallispuiston maksu sekä kyseltiin onko lihatuotteita autossa, niiden vienti alueelta pois on ehdottomasti kielletty. 

Punainen hartebeest eli kaama-antilooppi


Mustatäplä hyeena vilvoittelee keskipäivän kuumuudessa

Etoshan suolajärveä

Joku pienempi gaselli varjossa

Pahkasika

Mustatäplä hyeena varastaa seepran raadon korppikotkilta

Kirahvit juomassa


Onguma Camp site 

Käännyimme heti portin jälkeen kohti Onguman Camp sitea joka on myös Game reserve eli siellä oli omia elämiä "tarhattuna" ja alueelta löytyy muutama luksus lodge jonka yhteydessä on myös leiripaikkoja. Ja minkälaisia lodgeja!! Aikamoinen luksus-paikka näytti olevan kyseessä kun ajoimme alueelle, ja päätimme samalla varata pöydä paikan ravintolasta illaksi. Itse leirintäalue sijaitse noin 500 metrin päässä lodgesta. Teimme lounasta leirissä ja virkistävän suihkun jälkeen palasimme lodgen alueelle nauttimaan sen palveluista. Ruokailuun kuului kolmen ruokalajin illallinen, jota nautimme valaistun vesialtaan äärellä, johon monet eläimet tulivat illalla juomaan. Oli muuten aika edullista: kahden hengen illallinen, pullo viiniä, alkudrinkit (mojitot ja pullo olutta) ja vedet - yhteensä tippien kanssa 80€. 

Ruuat ja juomat ehdimme juuri nauttia kunnes alueelle tuli valtava ukkoskuuro ja kävelimme lämpimässä kaatosateessa takaisin leiripaikalle, jossa sitten seurasimme kun isot hämähäkit tulivat myös etsimään suojaa sateelta samaan tilaan missä olimme... päätimme sitten pimeässä salamoiden välkkyessä siirtyä telttaan jossa niitä hämähäkkejä toivottavasti olisi vähemmän.

Onguma camp site

Onguma lodge ja sen ravintola-alue oikealla

Kudut tulivat juomaa vettä iltapäivästä

Vaikka emme nyt leijonia ja elefantteja valitettavasti nähtykään niin silti muita elämiä nähtiin todella paljon ja niiden seuraaminen autosta käsin oli ihan kiinnostavaa. Vinkkinä Etoshaan meneville että kannattaa hankkia kunnon kaukotele-objektiivi kameraan (minulla oli 150mm tele), kiikarit ja opus eläimien tunnistamiseen (meillä oli Etoshan yleisopas, jossa esitettiin paljon alueen eläimiä ja se helpotti tunnistamista), 


torstai 2. joulukuuta 2021

Namibia - Damaraland: Spitzkoppe ja Mowani

Damaramaa tai Damaraland sijaitsee Namibian luoteis-osassa Swakopmundista koilliseen kohti Etoshaa, ja niinpä mekin suuntasimme sinne yhden lepopäivän jälkeen. Alueella on paljon upeita kalliomuodostelmia ja siellä sijaitsee myös Namibian korkein vuori - Brandberg Historiallisesti paikka on myös merkittävä koska sieltä löytyy paljon kalliomaalauksia "bushman rock paintings" eri heimojen tekeminä. Alueella voi nähdä myös norsuja joita kutsutaan aavikkonorsuksi, jotka on hieman pienempiä kuin savannilla elävät norsut. Norsuista oli myös varoitusmerkkejä - emme niitä valitettavasti nähneet. 

Spitzkoppe aamulla


Spitzkoppe

Ajoimme Swakopmundista rannikkoa seurata pohjoiseen noin 75km Henteisbaaliin - tie menee aivan rannan tuntumassa ja muutamassa kohdassa oli myös nähtävissä rantaan haaksirikkoutuneita laivoja. Koko rannikkoaluetta kutsutaankin siksi Skeleton Coastiksi. Ilma oli harmaa ja sumuinen - lämpötila vain +16 astetta, mutta kun käännyimme kohti Spitzkoppea Dorob National Parkin alueelle tielle D1918 pilvet väistyivät ja samoin myös kylmyys -aurinko paistoi ja lämpötila nousi hetkessä +30 asteeseen. 

Vasemmalla Gross Spitzkoppe ja oikealla Pontok mountain

Ajoimme tietä tasaisen Dorobin aavikon läpi 120km kohti Spitzkoppea vuoret alkoivat nousta horisontissa isommaksi kunnes pääsimme niiden juurelle. Viettäisimme seuraavan yön tällä alueella Spitzkoppe Camp Sitella. Alueella sijaitsee myös Namibian Matternhorniksi kutsuttu vuori - nimeltään Spitzkoppe ja Pontok vuori, sekä mm. kuuluisa Rock Arc, joka on iso kivestä muodostunut kaari. Majoituspaikat olivat sopivasti muutaman sadan metrin välein vuorien juurilla upeissa maisemissa, mutta mm. juokseva vesi yms puuttuivat alueelta eli käytännössä majoitukset olivat täysin vuorten keskellä. Vastaanoton alueelta toki löytyi suihkut ja ravintolaa mikäli niitä tarvitsi. 

The Rock Arc 

Näkymä Pontok vuorelle - auto parkissa

The Rock Arc

Oudon näköisiä kallioita


Iltapäivästä kävelimme vielä alueella ympäriinsä ja kävimme tutustumassa läheisiin kalliomaalauksiin. Ilta vuoren keskellä oli upea kun punaiset kalliot värjäytyivät vieläkin punaisemmiksi, kunnes paikan valtasi pimeys ja tähdet alkoivat loistamaan todella upeasti ja kirkkaasti. Tämä majoituspaikka oli matkan yksi upeimmista, jollei upein. Myös linnut olivat todella kesyjä tulivat kärkkymään ruokaa. 


Kutsuimme tätä lintua R2D2 linnuksi kun se äänteli lähes samalla tavalla kuin StarWarsin R2D2

Majapaikka punaisen vuoren juurella

Näitä sarvinokkalintuja oli paljon Damaralandin alueella - punanokkatoko ? 

Kalliomaalauksia


Mowani

Aamusta jatkoimme matkaa pohjoiseen kohti Mowanin aluetta, jonne oli noin 250km matka. Tällä pätkällä oli useita san-heimoon (bushmaniksi myös kutsutaan) kuuluvia henkilöitä viittoilemassa tutustumaan heidän kyläänsä. Toinen "heimo" olivat naiset jotka olivat pukeutuneet 1800-luvun saksalaisten lähetyssaarnajien asuihin, joihin kuului pitkä hame ja päässä oleva iso hattu - hauskan näköisiä. Tie kohti Mowania oli välillä todella huonokuntoista ja kapeaa hiekkatietä - sellaiset 50km, jossa matkanopeus oli vain 30km/h.

"Muista aina - liikenteessä - monta norsua voi olla edessä".. 

Namibian korkein vuori - Brandberg - saanut nimensä siitä että auringonlaskun aikaan hehkuu punaisena

Lähellä Mowania kävimme vielä "Damaraland Living Museum" paikassa, jossa paikalliseen heimoon kuuluva henkilöt esittelivät erinäisiä taitoja mm. keihään tekemistä, erilaisia yrttejä, nahan käsittelyä, tulen sytytystä ja jopa lauluja sekä tansseja. Homma meni niin, että sisäänkäynnin yhteydessä oli "menu" josta sitten valittiin se mitä haluttiin nähdä - otettiin tämä "isoin paketti", jossa oli nuo edellä kuvatut esitykset. Hinta oli 100NAD eli noin 6 euroa henkilö. Olihan se vähän "turistinen", mutta toisaalta viihdyttävä paikka ja erittäin hauskasti esiteltiin kaikkea. Vajaa tunti "kylässä" vietettiin, ja ostimme myös yhden korun matkamuistoksi. Näitä vastaavia museoita on tuolla alueella paljonkin, tosin osa oli kiinni ja osa aika vaatimattoman näköisiä. 

Damaraland Living Museum - tanssi ja lauluesitys


Majoitimme läheisessä Mowani Mountain Campissa, jossa jokaisessa telttapaikassa oli jälleen käytettävissä wc/suihku tilat, ulkokeittiö ja katos. Muita palveluja tällä alueella ei myöskään ollut.

Mowani Mountain Camp - auton takana oli wc/suihkutilat ja vasemmalla keittiö

Pidimme kovasti näistä kahdesta majoituspaikasta, jossa sai olla omassa rauhassa ja ihailla upeaa luontoa ja eläimiä. Autossahan oli kaikki tarvittavat välineet ruokailuun ja ruokatarvikkeet kulkivat mukana. Seuraavaksi jatkaisimme kohti Etoshan kansallispuistoa jonka alueella vietimme kolme seuraava yötä, joista kaksi Etoshan porttien ulkopuolella ja yhden Etoshan sisällä. 

Auringonlasku Mowani mountaing campilla värjäsi vuoret taas punaiseksi


maanantai 29. marraskuuta 2021

Namibia - Swakopmund

Solitareista jatkoimme matkaa torstaina 11.11.2021 kohti Namibian länsirannikolla sijaitsevaan Swakopmundin kaupunkiin, johon matkaa on vajaa 300km. Tie oli Walvis Bayn asti lähes suoraa soratietä, mutta matkaan mahtui myös pari solaa jonka läpi piti ajaa. Ne toivat vaihtelua aika "tylsän" näköiseen maisemaan, koska ajoimme nyt erittäin tasaisen Namibin aavikon läpi tietä C14 pitkin, mutta matkaan mahtui myös hieman kumpuilevaa tietä.


Swakopmundin ostosaluetta ja taustalla Woermannhausin torni


Ensimmäinen pakollinen pysähdys oli Kauriin kääntöpiirillä, joka on vain kyltti tien laidassa johon turistit ovat liimanneet paljon erilaisia tarroja. Heti tämän jälkeen tuli ensimmäinen sola, Gaub pass, jossa kannattaa myös pysähtyi katselemaan upeita kalliota ja vehreää luontoa. Seuraava sola, Kuiseb Pass, sopii myös pysähdykseen hyvin ja sieltä löytyikin upeita taukopaikkoja muuten karuun Namibin aavikkoon verrattuna. Kuiseb Passin jälkeen alkaa sitten todella tasainen ja tylsä osuus, 150km - täysin suoraa tietä Walvis Bayhin. Lämpötia putoamisen seuraaminen oli oikeastaan ainoa kiinnostava asia - se putosi +30 asteesta +15 asteeseen, ja ilman muuttui noin 10km ennen Walvis Bayta pilviseksi. Kylmän Atlannin vaikutus tuntui ja näkyi heti. 


Suoraa soratietä riitti satoja kilometrejä

Pakollinen kuva - Tropic of Capricorn - Kauriin kääntöpiiri 

Kuiseb pass - huomaa vastaantuleva auto, erittäin harvinaista

Gaub pass

Walvis Bayssa kävimme katsomassa flamingoja joita oli satoja jollei tuhansia pitkin meren rantaa ja läheisillä suolajärvillä. Itse kaupunki vaikutti aika synkältä koska heti meren ja kaupungin jälkeen alkoivat isot Namibin aavikon dyynit. Ajoimme rantatietä pitkin puolen tunnin päässä olevaan Swakopmundin kaupunkiin, joka oli tyyliltään huomattavasti viehättävämpi eikä pelkästään saksalaisen arkkitehtuurin vaan myös ravintola tarjonnan ja mukavan pienen kävelykatualueen vuoksi. Kävimme myöhäisellä lounaalla Swakopmund Brauhausissa, joka on tunnelmaltaan ja menultaan lähes täydellinen saksalainen oluttupa, ja niinpä tilasimme wiener-leikkeet. Suosittelen. 

Walvis Bayn flamingoja


Seuraavat kaksi yötä vietimme Sea Breeze Guesthousissa, joka sijaitsee noin 3-4 km pohjoiseen Swakopmundin keskustassa. Majoitusrakennus oli myös täällä, kuten myös Windhoekissa, isojen teräsaitojen ja piikkilanka-aitojen suojassa. Isäntäperhe oli erittäin mukava ja kertoi paikan nähtävyyksistä ja ravintoloista. Niinpä kävimme illalla syömässä läheisessä Blue Grass ravintolassa, jossa oli hämmentävää nähdä koko paikka täynnä ihmisiä näin K-aikana. Kahdelle hengelle beef fileet, alkudrinkit, pullo M.A.N. Shiraz viiniä, leivät ja jälkiruuat maksoivat yhteensä vajaa 50€. 

Perjantaina 12.11 kävimme aamupäivästä katselemassa tarkemmin Swakopmundin keskustan nähtävyyksiä, mm. Jetty laituria (vuodelta 1905), ja saksalaista puutaloarkkitehtuuria, mutta muuten vietimme "lomaa lomasta" päivän lounastaen samaisessa Brauhausissa ja hieman "shoppailemalla" Swakopmundin nahkatavara liikkeissä, joita oli useita....mukaan lähti kudun nahasta tehty hattu ja käsilaukku (ei minulle).  Lopulta kävimme vielä Sparissa ostamassa ruoka- ja juomatäydenykset seuraavaksi kuudeksi päiväksi kunnes ajoimme takaisin majoitukseen tarkistamaan varusteita ja muuten huoltamaan itseämme. Perjantai-iltana kävimme vielä syömässä hyvässä Blue Grass ravintolassa, joka oli jälleen kerran aivan täynnä. 

Swakopmund ja Jetty laituri

Atlannin valtameren jälkeen ja Swakopmundin ulkopuolella alkaa heti isot hiekkadyynit


Swakopmundista käsin olisi voinut tehdä vaikka ja mitä retkiä eri suuntiin, niin merelle kuin aavikolle, mutta me päädyimme nyt vaan nauttimaan paikan ravintoloista ja ajamaan mahdollisimman vähän - ja toki nautimme myös kunnon majoituksen sängystä ja lämpimästä suihkusta. Huomasin myöhemmin että kuvia Swakopmundista ei tullut otettua kuin muutama. Seuraavan viikon olisimme taas ns. tien päällä ja majoituksena auton päällä oleva teltta. Swakopmundista matka jatkui kohti Damaralandia - Spitzkoppea ja Mowani vuoristoa. 


 

sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Namibia - Sesriem ja Solitaire

Kalaharin autiomaasta matka jatkui länteen kohti Sesriemia ja Solitairea - lähelle Namibin aavikkoa, joka levittäytyy Namibian länsiosassa rannikolla useiden satojen kilometrien pituudelta ja leveydeltä. Sesriemin lähellä sijaitsee ehkäpä Namibian kuuluisin nähtävyys Sossusvlein dyynialueet ja erityisesti Deadvlein alue, jossa on paljon kuivuneita suola/savipohjaisia alueita dyynien välissä ja pohjalla on ikivanhoja kuolleita puita. Myös Namibin aavikon isoimmat punaisesta hiekasta olevat dyynit löytyvät tältä alueelta. Suurimmaks osaksi alue on täysin suojeltua ja liikkumista on tätä myös rajoitettu eikä dyyneillä ajaminen ole myöskään sallittua. 

Deadvlei - Dead valley 


Sesriem

Matkaa Kalaharin Bagatellesta Sesriemiin on noin 325km, ja matkaan kannattaa lähteä varhain koska matka-aika on käytännössä noin 5-6 tuntia. Kävimme aluksi tankkaamassa Marientalin kylässä. Tankkaaminen Namibiassa on helppoa - henkilökunta tekee sen sinun puolesta, ja samalla mm. pesee tuulilasit. Kilpailu asiakkaista on kova, ja sinut varmasti yritetään saada juuri tietyssä paikassa tankkaamaan mikäli kylässä on useampia asemia. Mutta muutoin tankki kannattaa pitää täynnä, koska löytyi useiden satojen kilometrien matkoja joissa ei ollut yhtäkään asemaa. Diesel oli erittäin edullista - noin 15 NAD eli alle euron litrahintaan, mutta auto tosin kuluttaa 10-15 litraa normaaliajossa, ja offroadilla lähemmästä 30 litraa sadalla. Tankkauksesta kannattaa maksaa 10-20 NAD tippi. 

Tie Marientalista Maltahöheen (C15) on päällystettyä ja maisemat ovat aika tasaiset ja tylsät. Maltahöhessa pysähdyttiin kahvilla mukavassa kaupungin ainoassa hotellissa joka näytti ihan kivalta paikalta jopa yöpyä uima-altaineen. Kaupungin jälkeen tie muuttui taas soratieksi, ja jatkui ihan Sesreimiin asti. Matkan varrella maisemat alkoivat muuttumaan ja erityisen upea oli Zarisin kylän lähellä oleva Zarishoogtepass - suhteellisen vehreä paikka muuten karun kuivassa maastossa.

Taukopaikalla Zaris kylän jälkeen


Saavuimme Sesriemin kylään alkuiltapäivästä, ja paikan porttijärjestelyt hieman kummastuttivat, koska alueella on kaksi erillistä porttia jotka ovat auki eri aikaan. Ensimmäinen portti aukeaa tuntia myöhemmin ja sulkeutuu tuntia aiemmin kuin jälkimmäinen portti - joka johtaa Sossusvlein alueelle. Suurin osa majoituksista on ensimmäisen portin ulkopuolella, mutta meillä sattui olemaan majoitus näiden porttien välissä - Sesriem Oshana Campsitessa. Ensimmäisen portin jälkeen pitää käydä rekisteröitymässä ja maksamassa alueen pääsylupa. Alueelta poistumisen jälkeen ne tarkistetaan uudestaan. Leirintäalueen check-in oli hulppeassa Dead Valley Lodgessa, joka oli vasta ollut käytössä muutaman kuukauden. Hinnat olivat aika hulppeat kun hieman kyselin. Paikka on lähinnä varattu vain siellä majoittuville, mutta ystävällinen henkilökunta teki meille GT drinkit pyynnöstä (hinta oli muuten 4€/drinkki!). Palasimme itse leirialueelle, jossa käytössä oli oma wc/suihkutilat ja auringolta pääsi suoraan ison katoksen alle. Lämmintä oli riittävästi - jotain +35 astetta päivällä ja yölläkin yli +25 astetta. 

Sesriemin majoitus


Sossusvlei ja Deadvlei 

Koska olimme porttien sisäpuolella, pääsimme seuraavana aamuna lähtemään pimeässä jo klo 05:15 (tunti ennen auringonnousua) kohti Sossusvleinä johon on matkaa 60km hyväkuntoista asfalttitietä pitkin. Puolituntia ennen portin avaamista oli jo parikymmentä autoa jonossa odottamassa portin avausta, mutta itse lähdimme liikkeelle noin 5 minuuttia myöhemmin ja saimme rauhassa ajaa (pimeässä) kohti Dyyni 45, joka on nimen mukaisesti 45km päässä Sesriemistä. Ehdimme juuri sopivasti näkemään auringonnousun dyynin päältä. 

Dyyni 45 ja auringonnousu

Punaisella planeetalla ? 


Tämän jälkeen matka jatkui Sossusvleihin noin 15km päähän, johon päättyy päällystetty tie ja sieltä alkaa vain nelivetoautoille tarkoitettu noin 5km upottava hiekkatie joka johtaa Deadvleinin parkkipaikalle. Viimeistään ennen hiekkapätkää kannattaa auton renkaiden ilmanpainetta vähentää jotta auton eteneminen hiekassa on helpompaa. Muuten sitten hiekassa ajon on lähes samanlaista kuin 20-30cm lumihangessa, eli tasainen veto pitää olla kokoajan päällä. Itse ajoin tuon pienen pätkän power-modella ja 4L säädöillä eikä mitään ongelmia ollut etenemisen suhteen. Parkkipaikalta on noin 1.5 kilometrin kävelymatka itse Deadvleiin. Upea paikka pitää sanoa, mutta sinne tosiaan kannattaa mennä heti aamusta. Olimme parkkipaikalla klo 7:30 jälkeen ja lämpötila oli jo +27 astetta. Vietimme alueella pari tuntia ja tämän jälkeen lämpötila olikin jo +32 astetta, eli vettä kannattaa ottaa reppuun muutama litra. Deadvlein vieressä on myös alueen suurin dyyni - Big Daddy, mutta jätimme sen väliin kuumuuden ja tiedossa olevan pitkän ajomatkan takia. Eli paikalle kannattaa tulla heti aamusta. Paluumatkalla kohtasimme kymmeniä turisteja. 

Kohti Deadvleinä - aamulla sai menomatkalla rauhassa (yksi) kulkea


Pystyyn kuolleita puita Deadvleinissä





Tie kohti Deadvlein parkkipaikkaa


Deadvleista palasimme samaa reittiä Sesriemiin ja jatkoimme soratietä pitkin Solitareen - 150km.  

Kohti Solitairea leveässä "sorarännissä"


Solitaire 

Solitaire oli mukava pieni paikka - keskellä ei-mitään, jossa on lähinnä pieni ravintola-majoitus, huoltoasema ja kauppa. Pihalle on tuotu vanhoja 40-50 luvun autojen raatoja, joita sitten turistit (myös me) kuvasimme. Kävimme myös ravintolassa syömässä lihapasteijat ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Spreetshoogte passia -- korkealla vuoren solassa sijaitsevaa näköalaa, josta oli upeat näkymät Namibin aavikolle ja läheiselle savannille. Varoituksena että tie on todella jyrkkä, mutta se on päällystetty jyrkimmän osan osalta.

Solitare lodge ja autojen raatoja

Upean värinen Hudson

 
Näkymät Spreetshoogte passista kohti Namibin aavikkoa

Palasimme takaisin samaa tietä seuraavaan majoitukseen - Gecko camping. Tämä paikka oli aika erikoinen - korkealla kukkulalta saimme Eagle's Nest nimisen paikan, jossa oli ulkona kivikossa sijaitsevat wc ja suihkut sekä pieni katos, jossa pystyi olla hieman varjossa auringon paisteelta (lämpötila oli +38 astetta varjossa..). Aluksi paikka vaikutti hieman karulta, mutta olikin sitten lopulta todella hieno. Näkymät paikasta olivat todella hulppeat alla levittäytyvälle savannille. Ketään muita ei alueella sitten majoittunut jotenka saimme oli ihan itsekseen näissä maisemissa - no muutama käärme oli myös nauttimassa Namibian lämmöstä, ja wc pöntöstä löytyi elävä hiiri - oliko kenties mennyt vilvoittelemaan ja uimaan sinne. 

Eagle's Nest campsite - Gecko camping. Vasemmalla WC, keskellä donkey (tulisija jossa lämmittää vettä,.. ei tarvittu) ja oikealla suihku

Eagle's Nest campaign site - onneksi oli varjoisa paikka tarjolla kuumuudessa

Näkymät Eagle's Nestistä savannille -- "savanni nukahtaa iltapäivän kuumuuteen.." 

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Swakopmundin kaupunkia, jossa lämpötila olikin aivan toista verrattuna Namibin aavikkoon.