Montenegro - Durmitor ja Zabljak

Seuraava kohde Montenegron matkalla oli vuoristoinen ja maan kuuluisin kansallispuiston alue Durmitor joka sijaitsee Montenegron luoteiskulmassa lähellä Bosnia, Serbian ja Kosovon rajaa. Alueen on korkeita vuoria, joista korkein Bobotov kohoaa jopa 2522 metrin korkeuteen sekä maailman toiseksi syvin kanjoni, Taran kanjoni, johon Tara joki on syönyt lähes 1300 metrin korkeuseron. Nämä alueet olivat selvästi myös nähtävissä lentokoneesta kun lensimme Tivatiin.

Durmitorin kansallispuiston aluetta

Maanantai 30.9.2024

Lähdimme aikaisin aamusta matkaan kattavan Hotel Yugoslavian tarjoaman aamiaisen jälkeen kohti pohjoista. Lämpötila oli muutaman asteen nollan yläpuolella mutta onneksi aiempi ennuste lumisateesta oli väistynyt ja luvassa oli noin 10 asteen lämpötila ja aurinkoa. Suuntasimme tietä E762 kohti Pluzinen kaupunkia, joka sijaitsee ison tekojärven rannalla, Piva järven rannalla, josta lähdimme ajamaa kuuluisaa R-16 tietä (entinen R-14) ylös Durmitorin kansallispuistoon ja kohti Zabljakin kaupunkia, joka on Durmitorin pääkohde josta löytyy eniten majoitusta ja ravintoloita turistien tarpeisiin. 

Piva järvi nähtynä R-16 tieltä

Tie R-16 nousi aluksi jyrkästi vuoren seinämään pitkin useiden pienten pimeiden tunneleiden läpi, joissa oikeasti mahtui vain yksi auto kerrallaan ajamaan. Muutenkin R-16 on hyvin kapea, mutta yllätys oli suuri kun Trsan kylän jälkeen oli edessä täysin uusi asfaltoitu tie. Matkaa Pluzinen ja Zabljakin välillä on 45km, mutta aikaa matkaan on syytä varata vähintään pari kolme tuntia pysähdyksineen. Maisemat reitillä olivat upea ja varsinkin saavuttaessa Bobotovin alueelle jossa pilvet vyöryivät yli vuorten kohti laaksoa. Alueelta löytyy myös patikointireittejä ja varsinkin korkeimman solan kohdalla (nousee noin 2km korkeuteen) oli paljon autoja pysäköity kun ihmiset olivat lähteneet vaeltamaan muutaman Bobotovin huipulle. Saimme nauttia tyhjästä tiestä ja aurinkoisesta säästä, ja vasta tuon ns. satulan (Saddle) jälkeen alkoi olemaan enemmän liikennettä. 

Ajoimme vuoristotien jälkeen Zabljakin ohi ja kävimme katsomassa Taran kanjonia ja sen ylittävää isoa siltaa. Siellä olisi ollut mahdollisuus ziplineen tai joella melomiseen, mutta päädyimme vain kävelemään korkealla sillalla (pituus 365m, korkeus 172m) ja katselemassa sen alla virtaavaa kirkkaan sinistä Tara jokea jonka jälkeen palasimme takaisin Zabljakin kylään ja majoitumme pienessä Guesthouse Durmitor Paradise nimisessä B&B majoituksessa (170€/2 yötä). Paikan emäntä oli erittäin ystävällinen ja puhelias. Pienet yksityisten pitämät B&B majoitukset ovat mielestämme parhaita majoituspaikkoja joissa saa kenties parhaiten kontaktia paikallisiin ja vastaanotto on yleensä hyvin erilaista kuin isoissa hotelleissa. 

Durdevica Tara Bridge

Tara joki

Zalbjakin kylästä löytyy paljon majoitusta ja ravintoloita ja mekin kävimme myöhäisellä lounaalla Restaurant Oro ravintolassa syömässä "Durmitorin lammasta ja gulassia".  Palvelu hyvää ja ruoka erinomaista.  Loppuiltapäivän istuimme majoituksen puutarhassa nauttien auringoista ja kirpeästä syksyisestä säästä ennen auringonlaskua. 

Tiistai 1.10.2024

Heräsimme aamulla ja huomasimme ulkona oli -3 astetta pakkasta - auton lasit jäässä ja nurmikot ja pensaat jäässä. Kattavan aamiaisen jälkeen lähdimme käymään kävellen läheisellä Crno jezero:lla eli mustalla järvellä, joka on alueen läheisin ja suosituin kohde. Kyseinen alue koostuu kahdesta ns. jäätikkö järvestä jotka sijaitsevat 1416 metrin korkeudella noin kolmen kilometrin päässä Zabljakista. Alueelle pitää maksaa 10 euron pääsymaksu portilla, josta on noin puolen kilometrin matka järven rantaan. 

Kohti Crno jezeroa eli Mustajärveä

Kiersimme järvet myötäpäivään 3.5 kilometrin pituista polkua pitkin. Osassa polkua oli merkit "Dangerous Path!" mutta kyse oli vain pienen kallioleikkauksen yli kulkevasta polusta johon oli laitettu myös köyttä tukemaan muutaman askeleen nousuja ja laskuja. Saimme kävellä rauhassa järven ympäri puolentoista tunnin ajan. Suurin osa turisteista jää vain asfalttitien päähän järven rannalle, eikä nähtävästi lähde kiertämään järveä. Suosittelen kiertämään järven sillä ympärillä kohoaa upeita vuoria ja vesi järvessä on todella kirkasta ja turkoosin väristä. Kierroksen jälkeen nautimme oluet järven rannalla sijaitsevassa ravintolassa, jossa palvelu hieman tökki ja oli hidasta joten päädyimme olemaan syömättä siinä ja sen sijaan kävelimme takaisin Zabljakin kylään ja kävimme syömässä Konoba Luna nimisessä ravintolassa pitkän kaavan mukaisen lounaan, joka maistuikin 10km kävelylenkin jälkeen. Konoba Lunassa palvelu oli hyvää ja hinnat edulliset (alku salaatit, paistetut paprikat, Wienin leikkeet ja oluet kahdelta hengeltä yhteensä 28 euroa). 

Crno jezero - Black lake - Mustajärvi 

"Vaarallinen polku" - Dangerous Path! 

Kahden järven välinen kannas

"Vaikein" osuus polulla

Ruskan sävyjä lehtipuissa

Durmitorin alueella olisi voinut viettää useamman päivänkin ja tehdä tosiaan vaelluksia vuorilla tai meloa Tara-joella. Talvella alueelta löytyy laskettelukeskuksia (Savin Kuk) mutta me päädyimme viettämään alueella vain pari päivää. Seuraavaksi matkustimme Montenegron pääkaupunkiin Podgoricaan yhdeksi yöksi ennen paluuta Adrianmeren rannikolle. 

Onko Durmitorin kansallipuiston alue sinulle tuttu? 

 

 

Montenegro - Kotor ja Niksic

Syys-lokakuun vaihteessa tein viikon matkan Montenegroon. Tämä oli toinen matka Montenegroon, olin käynyt siellä aiemmin kesällä 2011 käyden vain Kotorissa päiväreissulla.  Nyt tarkoituksena oli tarkemmin tutustua tähän pieneen Balkanilla sijaitsevaan vuoristoiseen maahan omatoimisesti vuokra-autolla kiertäen viikon ajan. Matkareitti oli seuraava: Tivat - Kotor - Trebinje (BiH) - Niksic - Zabljak (Durmitor) - Podgorica - Sveti Stefan - Tivat. Yleisesti voidaan todeta että ajoin matkalla vajaan 800km ja tiet olivat kauttaaltaan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin Suomessa, jopa legendaarinen R-16 tie oli juuri saanut uuden asfaltin. Majoitukset olivat hotelleissa tai majataloissa.  Tässä osassa kerron Kotorista ja Nikcista sekä matkasta BiH puolelle Trebinjeen.

Kotorin lahti. Kotorin vanha kaupunki kuvan keskellä alhaalla

Lauantai 28.9.2024

Lensimme aikaisin lauantaiaamuna Helsingistä Tivatiin Norwegian suoralla lennolla (300€/hlö/meno-paluu Lowfare+ liput) ja kävimme hakemassa Europcarilta vuokra-auton viikoksi (335€), autona aivan uusi Audi A3 Sportback 150hp TDI. Suuntasimme ensin ylös Kotorin lahden ympärillä kohoaville vuorille kohti Njegosin mauseleumia, joka sijaitsee Lovcen vuorella lähes 1750 metrin korkeudessa. Matka sinne on lyhyt, vain vajaa 40 kilometriä suuntaansa, mutta tie on hyvin kapea, mutkainen ja jossain määrin ruuhkainen. Varsinkin alkumatkan lähes 30 tiukkaa vuorenrinteellä olevaa mutkaa tekivät ajosta hauskan kun muuta liikennettä ei ollut menomatkalla. 

Näkymät Njegosin mauseliumilta

Njegosiin on haudattu Petar II Petrovic-Njegos joka hallitsi maata 1800-luvun alussa, mutta itse hauta on valmistunut vasta vuonna 1974. Sisäänkäynniltä (pääsymaksu 8€ henkilö sekä tiemaksu paikkaan 6€) ylös haudalle johtaa 461 askelmaa joista suurin osa kuljetaan vuoren sisään louhitussa tunnelissa. Haudalta oli upea näkymät ympäristöön ja Kotorin lahdelle, varsinkin haudan takaa lähtevällä pienellä polulla. Kannattaa myös käydä katsomassa itse hautaa, joka on hyvin koruton alakerrassa sijaitsevassa huoneessa. Ajoimme ylös Lovcen vuorelle tunnissa, mutta paluumatka alas Kotoriin kesti kaksi tuntia, koska ruuhka oli välillä aikamoinen ja jouduimme välillä peruuttamaan mutkissa ylämäkeen jotta bussit ja muu liikenne pääsi ohi. Välillä liikenne seisoi toistakymmentä minuuttia kun turistit ajoivat matkailuautoillaan kapeaa tietä eikä mikään liikkunut. En suosittele ajamaan reittiä leveällä autolla jos ei omaa hyvää auton hallintaa ja erityisesti taaksepäin peruuttamista.  

Njegosin mauseleum

Ajoimme Kotorissa auton parkkiin kalliille pysäköintialueelle (vuorokausi maksoi lähes 16 euroa) ja majoituimme Kotorin vanhassa kaupungissa sijaitsevaan upeaan Astoria Boutique hotelliin (162€). Kotor taitaa olla Montenegron eniten turisteja vetävä kohde Budvan lisäksi ja se näkyi tälläkin kertaa ruuhkina kaupungin kapeilla kujilla vaikka tällä kertaa isoja risteilyaluksia ei ollut Kotorin satamassa. Kävimme syömässä erinomaisen lounaan Konoba Roma nimisessä ravintolassa: mustaa risottoa (mustekalan musteella värjättyä) ja merellistä pastaa. Loppuiltapäivän ja illan kiertelimme kaupungilla lähes jokaisella sen kadulla ja kujalla. Aurinko lämmitti mukavasti ja lämpötila oli jopa 28 astetta. Illallisella kävimme toisessa ravintolassa: Restaurant Cesaricassa jossa söimme mm. paistettua kalmaria ja juomaksi valikoitui kuuluisaa Vranac rypäleistä tehtyä punaviiniä. Viinin värin on lähes mustaa. Illallisen jälkeen taivaalle alkoi kertymään pilviä ja hetkeä myöhemmin alkoi sataa rankasti jotenka oli aika palata hotelliin. 

Kotorin vanhan kaupungin rakennuksia

Sunnuntai 29.9.2024

Aamiainen hotellissa oli erinomainen. A-la-carte tyylinen, eli listalta pystyi valitsemaan kaksi lämmintä ateriaa (esim. Eggs Benedict ja pannukakut) juomineen sisältäen leivät. Muissakin majoituksissa aamiainen valittiin listalta, joka on mielestäni huomattavasti parempi kuin buffet-tyyliset aamiaiset. 

Lähdimme aamusta ajamaan kohti Niksicin kaupunkia kiertäen ensin pitkän matkan Kotorin lahtea kohti Kroatian rajaa kunnes tie nousi ylös ylängölle läpi useiden tunneleiden. Ennen Niksiciä ajoimme kuitenkin rajan ylös Bosnia Hertsegovinan (BiH) puolelle itäisellä Sprskan alueella sijaitsevaan Trebinjen kaupunkiin. Olin aiemmin vuonna 2011 käynyt läntisen Sprskan alueella Banja Lukassa. Rajan ylitys meni nopeasti mutta vuokra-autolle oli pitänyt ostaa (65€) vuokraamosta erillinen lupa ylittää maarajoja. 

Vuokra-autona Audi A3 Sportback TDI

Trebinjen kaupunki sijaitsee BiH serbitasavallan puolella, Trebisnaja joen varrella. Kävimme tutustumassa pieneen ja hiljaiseen kaupunkiin ja erityisesti sen vanhaan kaupunkiin muutaman tunnin ajan. Vanha kaupunki sijaitsi muurien sisällä joen varressa ja on kooltaan hyvin pieni, vain muutama sata metriä kanttiinsa. Kaupungista löytyi vielä pari moskeiljaa minariitteineen. Kahvittelun jälkeen kävimme myös katsomassa vanhaa kivisiltaa, Arslanagic Bridge, joka on rakennettu 1650-1690, mutta jonka nimi muutettiin Bosnian sodan jälkeen serbeille mieluisammaksi: Perovic Bridge. Siltaan liittyi myös mielenkiintoinen yksityiskohta: vuonna 1965 siltaa siirrettiin viisi kilometriä alajuoksuun kuuden vuoden ajan kun Jugoslavia ratkesi vesivoimalaa lähelle Trebinjeä ja sittemmin silta siirrettiin takaisin alkuperäiseen paikkaan 1990-luvulla. 

Trebinjen vanha kaupunki sijaitsee joen varressa

Moskeija ja sen minareetti

Arslanagic Bridge - 1650 luvulta

Trebinjestä ajoimme takaisin samaa tietä Montenegron rajalle ja edelleen Niksicin kaupunkiin, joka on Montenegron toiseksi suurin kaupunki pääkaupungin Podgorican jälkeen. Kovin isosta kaupungista ei kuitenkaan puhuta, asukkaita on noin 75000. Majoituimme nostalgiaa henkivässä Hotel Yugoslavia nimiseen hotelliin (75€) jossa oli vain 12 huonetta ja kaikki sisustus oli kuin 60-70 luvulle jäänyttä. 

Matkalla Niksiciin pysähdyimme nauttimaan maisemista ja "maisemista".

Hotel Yugoslavia, Niksic, Montenegro

Kävelimme kaupungin keskustaan isolle Trg Sloboden aukiolle, jossa kävimme istumassa syksyissä säässä Propaganda baarin terassilla oluella. Kiersimme hyvinkin hiljaista kaupunkia muutaman tunnin ajan ja totesimme että ketään muita turisteja emme nähneet eli harva turisti kaupunkiin eksyy ja nekin jotka suuntaavat vuoristoon ohittavat kaupungin. Sijainti näkyi myös hintatasossa verrattuna Kotoriin.  Ruoka, juoma ja majoitukset olivat vähintään puolet halvempia kuin Kotorissa - esim. olut 2 euroa, kun Kotorissa olut maksoi 4-5 euroa.  

Niksic Trg Slobode. Vihreän talon edustalla Propaganda bar

Niksic, Bunny ja Bippi

Moni ravintola oli myös sunnuntaina kiinni, ja niinpä päädyimme syömään illallista hotelliin, jossa "ruokaravintola" sijaitsi hotellin kellarikerroksessa siten, että katon rajassa oli pienet ikkunat joista tuli valoa ja vaikka tilan piti olla savuton tuli jostain vieno tupakan käry tuomaan tunnelmaan sopivaa tuoksua. Tarjoilu oli aluksi hyvin jäykkää kenties hotellin henkeen sopivaa, mutta ruoka olikin erinomaista: älyttömän isot wiener-leikkeet salaatilla ja parit oluet yhteensä vajaa 30 euroa kahdelta hengeltä. Illalla ilman alkoi viilenemään huomattavasti laskien huomattavasti alle 10 asteen. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti pohjoista ja Durmitorin kansallispuistoa jossa vietimme pari seuraavaa päivää. 

Matkailun sadonkorjuu 2024 ja tulevia matkoja

Vuorossa on taas perinteinen matkailun sadonkorjuu vuodelle 2024 eli katsaus tämän vuoden tehtyihin matkoihin sekä tulevia matkoja.  Koronan aiheuttama pandemia-paniikki on jo takanapäin ja matkustaminen on ollut jo normaalia viimeiset pari vuotta. Tänä vuonna meidän piti ottaa puolen vuoden irtiotto työelämästä sekä vuorotteluvapaan että palkattoman vapaan muodossa, mutta työnantajien saamattomuus ja asioiden eteenpäin viemättömyys johti siihen että heitimme vuorotteluvapaan mahdollisuuden romukoppaan. Muutoin olisimme tällä hetkellä kenties jossain päin Etelä-Amerikkaa. Seuraavaksi kuitenkin vuoden 2024 jo tehtyihin matkoihin ja linkit niistä kertoviin juttuihin. 

Sadonkorjuu kotipihalla - chilit kypsyivät kesän lämmössä

Sri Lanka

Sri Lankaan matkustimme perinteiseen talviloma-ajankohtana tammikuun kolmannella ja neljännellä viikolla. Lennot Sri Lankaan oli jo varattu toukokuussa 2023 kun Pakistanin matkan toteuttamisen aikataulut viisumien suhteen olivat epäselvät. Sri Lankassa kiersimme kuljettaja-oppaan kanssa yli kaksi viikkoa. Pidin todella paljon maasta vaikka ennakkoon oli kuvitellut sen olevan jotain Intian kaltaista kaaosta. Olin väärässä. Voisin hyvinkin matkustaa maahan uudestaan.  

• Negombo
  
• Sigiriya
  
• Kandy
  
• Nuwara Eliya
  
• Ella
  
• Yala
  
• Mirissa
  

Sri Lanka: Mirissa beach (Parrot island) auringonlaskun aikaan

Puola: Wroclaw 

Maaliskuussa matkustimme kolmeksi päiväksi Puolan Wroclawiin, josta näyttää tulleen suomalaisten suosikkikohde tänä vuonna Finnairin (Norran) avattua sinne suorat lennot Helsingistä. Lensimme pääsiäisenä kuitenkin ensin Krakovaan, josta menimme junalla Wroclawiin, josta palasimme suoralla lennolla Helsinkiin. Wroclaw on ennenkaikkea kuuluisa isosta keski-aikaisesta (uudelleen rakennetusta) aukiostaan sekä pienistä metallisista tontuista joita kaupungista löytyy satoja. 

• Wroclaw 

Puola: Wroclaw - yksi tontuista

Tsekki: Praha

Huhtikuussa teimme ex-tempore lähdön Prahaan jossa juhlistimme syntymäpäivääni. Samalla menomatka (business luokan upgrade) oli 400. lentoni ja 10. Tsekin matkan, yhdeksäs matka Prahaan. Majoitumme jälleen kerran Mala Stranan kaupunginosassa, joka on suosikkini Prahassa. Hotellina oli Nerudova kadulla sijannut mainio uusi Hotel Nerudova 211 "boutique" hotelli, jonka 80 neliön kattohuoneistoista on upeat näkymät Prahan linnaan ja Mala Stranan kaupunkiin. En kirjoittanut matkasta enää blogiini juttuja, koska kaupunki, sen kadut ja kujat ovat niin tuttuja minulle aiemmilta matkoiltani. Sen verran kuitenkin muutettiin perinteistä matkaohjelmaa että yhtenä hieman sateisena päivänä ajeltiin ympäri Prahaa raitiovaunuilla pääteasemalta toiselle käyden aina oluella ennen seuraavan linjan ajelua. 

Tsekki: Prahan Vituksen katedraali 

Kroatia: Zadar

Viikko Prahan reissun jälkeen teimme toisen ex tempore matkan keväisen lämpimään Zadarin rannikkokaupunkiin Kroatiassa. Splitin ja Dubrovikin turistien ruuhkat eivät täällä vaivanneet ja kaupunki sopii hyvin pitkän viikonloppumatkan kohteeksi. 

• Zadar 

Kroatia: Zadar - Fosan pieni satama-alue

Etelä-Amerikka: Peru, Chile, Bolivia ja Argentiina

Vuoden 2024 "huippu-matka" suuntaisi kesäkuun alussa kohti Etelä-Amerikkaan, jonne teimme koko kuukauden kestävän pitkän matkan aina Perun Limasta Argentiinan Buenos Airesiin. Matka oli erinomaisesti suunniteltu ja toteutettu ja saimmekin kokea kaikkea mielenkiintoista niin Machu Picchua kuin Bolivian suola-aavikkoa ja Altiplanoa kuin Argentiinan viinitiloja. 

• Peru: Lima
  
• Peru: Urubamba ja Yucay
  
• Peru: Machu Picchu
  
• Peru: Cusco ja Puno
  
• Peru ja Bolivia: Titicaca-järvi
  
• Bolivia: La Paz
  
• Bolivia: Salar de Uyuni
  
• Bolivia: Altiplano
  
• Chile: San Pedro de Atacama
  
• Argentiina: Jujuy ja Salta
  
• Argentiina: Cafayate
  
• Argentiina: Buenos Aires
  

Bolivia: Altiplano - Salvador Dali mountains

Ruotsi: Visby

Heinäkuun 2024 puolessa välissä teimme viikkoloppumatkan Ruotsin Gotlannin saarella olevaan pieneen ja viehättävään Visbyn kaupunkiin. Kaupunkia sanotaan ruusujen kaupungiksi, mutta niiden sijaan ihmettelin enemmän kaupungisssa olevia lukuisia kirkkojen raunioita sekä upeaa koko kaupungin ympäri kiertävää muuria ja muurissa olevia torneja. Lensimme Visbyseen Helsingistä Finnairin (Norran) suoralla lennolla ja majoituimme pienessä mutta kivassa Hotell Villa Borgenissa, joka sijaitsi mukavalla paikalla vanhan kaupungin muurien sisäpuolella. Suosittelen myös Gotlannin museota kohteeksi. Siellä esiteltiin erinomaisesti Gotlannin historiaa ja erityisesti viikinkien matkoja ja löytyneitä aarteita (rahoja, hopeaa, kultaa). 

Ruotsi: Visby, Gotlanti: Saint Karinin kirkon rauniot (rakennettu 1250 luvulla)

Tulevat matkat ja suunnitelmia 

Loppuvuodelle on tiedossa pari matkaa. Syyskuun lopussa suuntaamme viikoksi Montenegroon, jossa olemme käyneet kerran (vuonna 2011) Kotorissa päiväreissulla Kroatian puolelta. Tällä kertaa lennämme Norwegianilla Helsingistä suoraan Tivatiin, josta vuokraan auton viikoksi käyttöön. Reitti tulee olemaan nykyisen suunnitelmien mukaisesti: Kotor - itäinen Bosnia-Hertzegovina (Trebinje) - Niksic - Zabljak (Durmitorin kansallispuisto) - Podgorica (Montenegron pääkaupunki) - Sveti Stefan (Budva) - Tivat.  

Marraskuussa teen matkan Edinburghin, Skotlannin pääkaupunkiin, jossa olen viimeksi käynyt pikaisesti vuonna 2012. Nyt tarkoituksena on paremmin tutustua kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin sekä mahdollisesti tehdä yksi päiväreissu Highland alueelle (esim. Glencoe, jossa kävin myös edeltävällä matkalla).  

Tammikuun 2025 lopussa teemme kahden viikon matkan "kylmästä lämpimään". Kohteena on Costa Rica, joka on samalla ensimmäinen uusi maa Keski-Amerikassa. KLM lennot Amsterdamin kautta San Joseen (erittäin pitkät lennot jälleen kerran - noin 12 tuntia Atlantin ylitykseen). San Josesta vuokraan käyttööni nelivetoisen maasturin. Alustava reitti on jo suunniteltu majoituksia myöden. Ensin San Josesta kohti Karibian puoleisille rannoille Puerto Viejo de Talamancaan, josta sisämaahan Arenalin ja Monteverden ("pilvimetsät) alueille. Tämän jälkeen matka jatkuu Tyynenmeren rannikolle Playa del Cocoon, Playa Potreroon ja Samaraan (siis Costa Rican Samara, ei Venäjälle). Matkaan mahtuu niin luontoa ja viidakkoa kuin rantalomaa sopivassa suhteessa. Pura Vida!

Peru: Machu Picchu

Muita matkoja ei ole vielä varattuna mutta suunnitelmia on paljon. Bucket listan (päivitetty bucket lista artikkeli) eli ämpäri-listan mukaisesti katsottuna kenties vihdoinkin Iran, helpompi Madagaskar tai kenties taas kuukauden matka Etelä-Amerikan tai Keski-Amerikan käymättömiin maihin. Afrikan suunnalla kiinnostaisi myös Botswana, Zimbabwe tai Zambia. 

Vihdoinkin myös Pohjois-Korea on päättänyt avata rajat turisteille joulukuussa 2024, jotenka ehkäpä myös sinnekin voisi alkaa suunnittelemaan matkaa. Tosin se on erittäin helppo ja turvallinen maa, koska sinulle suunnitellaan kaikki valmiiksi mitä näet, mitä koet, missä liikut ja voit olla varma että "turvallishenkilöt" ovat aina läsnä, jopa hotellihuoneissa kuuntelun tai kenties jopa katselun kautta.  

  

Argentiina - Buenos Aires

Etelä-Amerikan kuukauden matkan viimeinen kohde oli Argentiinan pääkaupunki Buenos Aires, johon lensimme luoteis-Argentiinan Saltasta. Majoituimme kolmeksi yöksi Recoletan kaupunginosassa sijaitsevassa Arc Recoleta hotellissa. Saavuimme hotellin vasta puolenyön aikoihin, joten käytännössä meillä jäi aikaa Buenos Airesiin vain kahdeksi täyttää päivää ja kolmannen päivän aamulla meidän piti jo lähteä aamupäivästä lentokentälle.

La Bocan värikkäitä taloja - erittäin turistinen alue

Keskiviikko 26.6.2024

Aamusta lähdimme puolen päivän opastetulle kierrokselle Buenos Airesin eri kaupunginosiin liikkuen kaupungin osasta toiseen autolla jonka jälkeen jalkauduimme kävelemään ja katselemaan mitä missäkin kaupunginosassa oli nähtävää. Näin saimme jonkinlaisen käsityksen tästä laajasta miljoona kaupungista. Opas sattui olemaan aikamoinen kosmopoliitti joka selosti jatkuvalla syötöllä eri mistä missäkin nähtiin ja välillä jouduttiin oikein "juoksemaan" hänen perässään kun kuljimme niin La Bocan kuin San Telmon kaduilla sekä keskustan kuuluisilla aukioilla ja nähtävyyksissä. 

Kävimme ensin ihmettelemässä lähetystöaluetta jonka ympäriltä löytyy myös isoja bulevardeja ja laajoja puistoa sekä lukuisia museoita, kunnes päädyimme Plaza de Mayolle - Buenos Airesin tärkeimmälle aukiolle jonka toisella laidalla on presidentin palatsi, Buenos Airesin pääkatedraali sekä valtion pankki. Kävimme katedraalissa katsomassa kenraali San Martinin (Argentiinan, Perun ja Chilen vapauttaja Espanjasta) isoa mauseleumia, jonka ympärillä sotilaat vartioivat hautaa. 

Buenos Airesin katedraali

Kenraali San Martinin hauta

Seuraavaksi suuntasimme La Bocan alueelle, joka on kuuluisa värikkäästi maalatuista taloista ja turistille suunnatuista ravintoloista ja tangoa esittävistä paikoista. Monet turistit jonottivat ottamaan kuvia erinäistä muovisten patsaiden kanssa. Alue on hyvin pieni. Kävimme myös La Boca stadionin porteilla. La Bocasta suuntasimme uuteen kaupunginosaan - entisen sataman viereen rakennettuun osaan, jossa oli paljon pilvenpiirtäjiä, luksus asuntoja ja ravintoloita. 

Kierros päätyi boheemiin Sal Telcon kaupunkiin, josta löytyi useita ravintoloita, iso kauppahalli sekä erityisen paljon antiikkiliikkeitä. Tämä kaupunginosa vaikutti paljon kiinnostavammalta ja aidommalta kuin teennäinen La Boca. Koska aurinko paistoi päätimme kävellä takaisin hotellille. Suuntasimme ensin Playa de Mayolle jossa olimme käyneet aamupäivällä ja löysimme sen läheisyydestä ravintolan lounasta varten - wieninleikkeet oli järkyttävän suuria, mutta hinta kohtuullinen 20 euroa per henkilö juomineen. 

"Mustan Kissan tangoa" Sal Telmossa

Lounaalta jatkoimme kohti maailman leveintä Avenida 9 de Julio katua, joka on 140 metriä leveä käsittäen 7 kaistaa molempiin suuntiin. Pituutta kadulla on kolme kilometriä. Keskellä katua on myös korkea obeliski, jonka on myös yksi kaupungin symboleista ja paikka jossa ollaan kun ns. "torilla tavataan". 

Obeliski, Buenos Aires 

Lopulta päädyimme kenties maailman kauneimpaan kirjakauppaan - El Ateneo Grand Splendid, joka on rakennettu entisen teatterin tiloihin. 

El Ateneo Grand Splendid kirjakauppa

Päädyimme takaisin hotellille auringonlaskun jälkeen ja mittarissa oli lähemmäs 15km kävely ympäri Buenos Airesia. 

Torstai 27.6.2024

Torstaina piti alunperin lähteä käymään Uruguayn puolella päiväreissulla Colonia del Sacramenton kaupungissa, johon olisi päässyt Buenos Airesista lautalla muutaman tunnin matkalla mutta päätimme jättää sen väliin. Parin tunnin vierailu Uruguyassa kun ei olisi antanut muuta kuin "maapisteen". Vaikka olenkin "maailmanmatkaaja" ja "maapisteiden keräilijä" niin haluan kuitenkin tutustua aina uuteen maahan kunnolla. Parin tunnin reissulla rannikkokaupunkiin sitä ei tehdä. 

Niinpä lähdimme käymään läheisellä Recoletan hautausmaalla, johon on haudattuna mm. Eva Peron. Pääsymaksu alueelle oli huomattavan korkea - 11€, ja hautausmaa ja sen haudat olivat aika huonossa kunnossa. Peronin pieni hauta tuli kuitenkin nähtyä. 

Cementerio de la Recoleta

Hautuumaan jälkeen kävelimme ympäri Recoletan kaupunginosaa sinne-tänne ilman päämäärää poiketen kahviloissa ja baareissa (mm. Four Seasons hotellin upeassa baarissa) sekä pitkällä lounaalla. Päättyvä loma ja kenties pieni matkaväsymyskin alkoi kenties jo vaivata, joten palasimme auringonlaskun aikaan hotelliin ja pakkasimme laukut lentomatkaa varten. Buenos Aires olisi kenties vaatinut muutamia lisä päiviä vierailuun, niin iso paikka oikeasti on että esim. laajoihin puistoihin saati museoihin emme nyt ehtineet. Kaupungista minulle tuli mieleen New York tai Barcelona. 

Perjantai 28.6.2024

Aamupäivästä lähdimme kohti Buenos Airesin päälentokenttää (Ezeica International Airport) noin 30km päähän keskustasta. Vaikka saimmekin laukut heti checkattua lennolle, niin turvatarkistus- ja passintarkistusjonossa meni lähemmäs puolitoista tuntia. Toiminta oli todella hidasta vaikka lähteviä lento ei ollut kuin muutamia. 

Pääsimme nousemaan ajallaan KLM (Boeing 787-9) lentokoneeseen. Paluumatkan teimme Premium Economy luokassa jossa on economya tilavammat istuimet koneessa omassa osastossa ja siellä tarjoiltiin myös hieman "laajemmat" ateriat ja juomat verrattuna economy-luokkaan. Lento Amsterdamiin oli p-i-t-k-ä -- yli 13 tuntia, ja siihen vielä boarding ajat päälle. Lentotilastojen perusteella tämä oli minun pisin lentomatka. 

 

KLM lento KL702 valmiina EZE-AMS lennolle. Boeing 787-9 

Lauantai 29.6.2024

Saavuimme Amsterdamin kentälle aamusta klo 8:40, ja meillä oli "tiukka" 1h 10min vaihtoaika kentällä. Myös Amsterdamin turvatarkistus oli erittäin hidasta koska samanaikaisesti oli saapunut monta konetta ja ruuhkat tarkistuksiin olivat pitkät. Jonossa meni yli puolituntia, jonka jälkeen vuorossa oli passien tarkistukset johon oli lähes non-schegen terminaalin käytävän pituinen jono. Tässä kohtaa tuli mieleen että "game over", mutta päätimme kiilata koko jonon ohi ja huomasimme että jonottajat olivat menossa perinteiseen passin tarkistukseen ja pääsimme nopeasti sähköisistä passin tarkistuksesta läpi, mutta meidän piti kuitenkin vielä juosta C-siiven päähän ja ehdimme viime hetkellä Helsingin lennolle. Helsingin lentoasemalta otimme taksi kotiin. 

Kotona otin vesihanasta lasin vettä ja maistoin maailmasta puhtainta vesijohtovettä. Tämä ns. "Kotiinpaluu-traditio" pitää tehdä ensimmäisenä kun saavun matkoiltani kotiin. 

Uyunin suola-aavikolla, Bolivia

Epilogi

Kolmenkymmenen päivän matka oli päättynyt onnistuneesti ilman mitään isompia ongelmia tai haavereita ja "pierukin säilyi kuivana" (lue: ei vatsatautia). Saimme nähdä ja kokea neljän eri maan (Peru, Bolivia, Chile ja Argentiina) nähtävyyksiä monelta eri kannalta hyvän suunnittelun (kiitos Aventura!) ja matka-ohjelman myötä, joka todellakin räätälöitiin meille sopivaksi. Näitä olivat Perussa mm. inkojen upeat temppelit (mm. Machu Picchu), Boliviassa ylänköalueiden suola-aavikoita ja upeita laguuneja, Chilessä pieni lomanen Atacama San de Pedron kaupungissa ja Argentiinassa Jujuyn ja Saltan alueen upeat maisemat sekä erinomaiset viinitilat. Tapaamamme ihmiset jäivät myös mieleen, erityisesti oppaat olivat erittäin ystävällisiä ja hymyileviä, vaikka välillä emme esim. ravintoloissa löytäneet yhteistä kieltä tarjoilijoiden kanssa, niin aina pääsimme yhteisymmärrykseen. Tämä oli minun ensimmäinen matka Etelä-Amerikkaan ja sen ylänköalueille. Heittämättä matka meni top-10 matkoihin mitä olen tehnyt. 

Bippi ja Bunny (@pupumatkat) Titicaca-järven Isla del Solin saarella

 

Argentiina - Cafayate

Luoteis-Argentiina viimeinen matkakohde Saltan provinssissa oli Cafayaten kaupunki, joka sijaitsee noin 190km etelään alueen pääkaupungista Saltasta. Alue on kuuluisaa viininviljely aluetta ja erityisesti korkealla sijaitsevista (1600-2100 metriä) olevista viinitarhoista ja viinitiloista. Alue on kuuluisa vaaleista torrontes rypäleistä sekä tietysti punaisesta malbec rypäleistä. 

Quebrada Las Concasin punaisia vuoria

Cafayaten pieni kaupunki sijaitsee 1683 metrin korkeudella ja kaupungin lähistöllä on upea Quebradan Las Concasin laakso, joka on kuuluisa upeista punaisista vuorista ja luonnon muodostelmista sijaiten samalla RN68 tien varrella joka on nopein ja suorin reitti Saltasta jolloin ajoaika on noin neljä tuntia. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa legendaarista RN40 tietä pitkin (ajoaika kahdeksan tuntia), tietä joka jatkuu aina Argentiina Patagoniaan asti, mutta osa tiestä on soratietä eikä vuokra-auton ominaisuudet siihen houkuttaneet. Toisaalta myös matka-aika olisi tullut tuplasti pidempi. Niinpä ajoimme Cafayateen ja takaisin samaa RN68 tietä pitkin, ja onneksi ajoimme sillä menomatkalla paistoi aurinko ja saimme nähdä upeat punaiset kalliot mutta paluumatkalla satoi vettä.  

Sunnuntai 23.6.2024

Ajoimme läpi hiljaisen Saltan kaupungin sunnuntai-aamuna ja suuntasimme kohti RN68 tietä jota pitkin pääsee Cafayateen. Ensimmäiset pari tuntia olivat läpiajoa muutamien kylien eivätkä maisematkaan olleet niin erityisiä: peltoja, maatiloja ja pieniä hiljaisia kyliä siellä täällä. Carmenin kylän jälkeen maisemat alkoivat muuttua kunnes saavuttiin Quebrada Las Concasiin rajalle, josta alkoi upea reitti läpi eri punaisen sävyinä hehkuvien vuorten ja laaksojen, noin 72km ajan kunnes tullaan Cafayaten kaupunkiin. Matkalla on lukuisia pysähdyspaikkoja joiden nimetkin olivat mahtipontisia: Devil's throat (Garganta del Diablo), El Anfiteatro, El Obselisco, Los Castillos. Osassa paikoissa olikin paljon turisteja ihmettelemässä maisemia, varsinkin Garganta del Diablo oli ihan täynnä väkeä. Kyse on syvästä kanjonista jonka vesi on uurtanut punaiseen kallioon. Paikalta löytyy myös pienehkö keltaisen hiekan dyynialue, Los Medanos. Lisäksi muutamia kilometrejä ennen Cafayate alkoi tien viereen ilmestymään viinitilojen kylttejä ja myöhemmin myös viini viljelyksiä. Tuolla 72km matkalla kannattaa siis pysähtyä ihmettelemään upeita luonnon muovaavia kohteita. 

Kohti Cafayatea RN68 tietä pitkin

Vuokra-auto - Fiat Croma automatic 

Garganta del Diablo

Los Castillos

El Obselisco

Majoituimme Cafayaten pienessä keskustassa sijaitsevaan Killa Cafayaten majataloon, jonka pitäjä otti meidät lämpimästi vastaan ja kovasti hänellä tuntui olevan sekä kysyttävää (mistä tullaan, miksi) että esitelmöitävää sitä Cafayaten kaupungista. Taisimme olla ainoat asiakkaat koska kovin hiljaista hotellissa oli myös seuraavina päivinä. 

Hotel Killa Cafayate rakennuksia 

Kaupungista ja sen ympäristöstä löytyy siis kymmeniä viinitiloja ja viinimyymälöitä (bodega) jotenka ei tullut mitenkään epäselväksi mistä kaupunki on kuuluisa. Olimmekin jo Suomesta käsin varanneet seuraavaksi päiväksi vierailun kahdella tilalla. Viinitilalla vierailut ovat ilmaisia, mutta osallistuimme molemmissa sekä kierrokseen että viinien maisteluun. Näiden hinta vaihtelee riippuen minkä tason viinejä ja kuinka monta viiniä maistelee mutta esim. viiden kuuden viinin maistelukierros maksoi noin 13-15 euroa henkilöltä.  

Iltapäivästä kävelimme vielä hyvin täynnä turisteja olevassa kaupungin keskustassa ja kävimme myöhäisellä lounaalla Pusk'no bistrossa (sijaitsee kaupungin Plaza de Cafayaten aukion reunalla) syömässä kolmen ruokalajin lounaan, jonka jälkeen suuntasimme Bodega Nanniin ostamaan viiniä illaksi. 

Maanantai 24.6.2024

Suuntasimme (taksilla!) aamupäivästä kohti Piattellin viinitilaa, joka sijaitsee noin viiden kilometrin päästä Cafayaten keskustasta klo 11 alkavalle viinikierrokselle ja olimmekin ainoat ulkomaalaiset vieraat muiden ollessa argentiinalaisia tai ainakin espanjaa puhuvia, mutta opas kertoi meille ensin englanniksi ja sitten muille espanjaksi kohteesta. Piattellin viinitila (linkki: Piattelli vineyards) on hyvin uusi ja moderni viinitila sijaiten hieman Cafayten kylän yläpuolella 1700 metrin korkeudessa.  Kiersimme ensin hieman pihalla ja sitten modernissa hallissa nähden viinin tekemiseen käytettäviä teräksisiä säiliöitä. Viinikellarin näimme vain ikkunan takaa. Puolen tunnin kierroksen jälkeen oli vuorossa sitten kuuden eri viinin maistelu. Kierroksen jälkeen siirryimme lounaalle viinitilan upeaan ravintolan terassille jossa nautimme auringonpaisteessa kolmen ruokalajin lounaan viineineen. Lounas oli "kallis" (72€ kahdelle hengelle.. suomalaiseen hintatasoon nähden tämä oli halpa hinta) mutta erinomainen ja maukas mutta ns. "pitkä lounas": alkuruokanen kahdenlaisia empanadaseja (lihaa ja juustoa sisältäviä) - viininä Pianttelli torrontes, pääruoaksi ribsejä - viiniinä Pianttelli malbacia ja jälkiruokana suklainen ja hedelmäinen annos - viininä hieman makea valkoviini. Lounaalla meni pari tuntia. Voin suositella paikkaa mikäli Cafayatessa käy. 

Piattelli Vineyards Cafayate

Piattelli Vineyardsin kellari

Piattelli Vineyards lounas - pääruoka-annos, upeassa maisemissa

Iltapäiväksi klo 15 siirryimme seuraavalla viinitilalle, Bodega El Esteco (linkki: El Esteco), joka on puolestaan hyvin vanha ja perinteinen viinitila - vuodelta 1863. Täällä pääsimme kiertämään myös tuotantolaitoksen sisällä puolen tunnin ajan, jonka jälkeen siirryimme maistelemaan viittä eri viiniä. Suosikki viiniksi tuli El Esteco Altimus, joka on vintage luokan viinejä vaikkakin sekoitettu useammasta rypäleestä. Myös perus El Estesco Don David Malbec Reserve on maultaan erinomainen malbec-rypäleestä tehty punaviini. Viinitilan yhteydessä on myös hotellimajoitusta sekä hyvä ravintola.

Bodaga El Estocon päärakennus

Viinien maistelua

Molempien viinitilojen tuotteita löytyy muuten Alkosta, joista juurikin El Estecon olinkin "löytänyt" ennen matkaa. Kävelimme päivän päätteeksi muutaman kilometrin Cafayaten keskustaan. Kävimme vielä myöhään illalla syömässä pihvit La Carreta de Don Olegario nimisessä ravintolassa, jossa pihvi oli aika keskinkertainen mutta viini (El Esteco Don David Malbec Reserve 2016) erinomainen. 

Tiistai 25.6.2024

Ajoimme hiljakseen kohti Saltaa RN68 tietä pitkin ja puolessa välissä alkoikin sataa ihan kaatamalla vettä. Ensimmäinen kerta koko kuukauden aikana, mutta Saltassa olikin jo puolipilvistä. Ajoimme vuokra-autolla lentokentälle, johon oli tarkoitus palauttaa auto mutta vuokraamon toimistoa ei ollutkaan kentällä. Onneksi Hertz firmasta soittivat siihen toiseen vuokraamoon ja saimme sovittua ajan koska auto tulla hakemaan. Hakuoperaatiossa meni myös hetki kun auton hakija ei osannut puhua kuin espanjaa mutta taas Hertzin työntekijät auttoivat minua löytämään oikean henkilön. 

Tie kohti Cafayatea upeiden vuorten välillä

Meillä oli lento Saltasta (SLA) Buenos Airesiin (Aeroparque Jorge Newbery, AEP) vasta myöhään illalla Aerolineas Argentinas lentoyhtiön Embraer E190 koneella. Kahden tunnin lento olikin täynnä turbulenssiä ja jatkuvaa "vatkausta" noususta laskuun, varsinkin nousun aikana jolloin koneen noustessa läheisten vuorten yli turbulenssit heiluttivat konetta aikalailla. Myöhemmin tarkistin turbli.com palvelusta että tosiaan kyseessä oli lähes koko matkan "strong" tai "moderate" tason turbulensseja. Saavuimme kuitenkin Buenos Airesiin aikataulussa. Seuraavat kaksi täyttä päivää vietimme Argentiinan pääkaupungissa ennen paluuta Suomeen.