sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Matkasuunnitelma Helsingistä Busaniin

Ensi kesän pidempi matka alkaa Helsingin rautatieasemalta kuulutuksella: "Pikajuna Tolstoi Moskovaan lähtee raiteelta kahdeksan. Hyvää matkaa!" Olin jo pidempään haaveillut matkasta Mongoliaan osittain Venäjän läpi. Trans-Siberian tai Trans-Mongolian junalla pääsisi koko matkan raiteita pitkin Ulanbaatariin, mutta useiden pohdintojen jälkeen tulin tulokseen siirtyä aina osaa matkasta myös lentäen - viisi-kuusi päivää junassa olisi ollut minulle hieman liikaa. Mutta ainakin yhden matka-osuuden haluan matkustaa Trans-Siberian junalla.. ja näin sain muutamien viikkojen aikana tehtyä matkasuunnitelman valmiiksi -- ja tässä se nyt on. Kesän 2019 matka Helsingistä Busaniin ja takaisin.

Venäjä

Ensimmäinen matkaosuus tehdään siis junalla Helsingistä Moskovaan Tolstoi-junalla, joka lähtee illalla ja aamulla Moskovassa perillä. Varasin 1. luokan paikat, koska en eivät olleet paljoakaan kalliimmat kuin 2. luokan paikat. Moskovassa vietän seuraavat kolme päivää, ja majoituksen (Hotel Budapest) sain varattua noin puolentoista kilometrin päästä Punaiselta Torilta. Ensimmäisenä tehtävänä on ostaa kolmen päivän metrolippu - metro on nopein tapa liikkua Moskovassa, ja samalla aion tutustua useampiin metroasemiin, jotka ovat oikeastaan enemmän "taideteoksia".

Moskovassa aion käydä Kremlissä ja Punaisella Torilla -- sekä katsomassa Vileniä, eli V.I. Leninin mauseleumissa. Mikäli säät ovat aurinkoiset myös risteily Moskova-joella olisi kiva tehdä. Muuten siis vain adaptoitua venäläiseen kulttuuriin - ja syödä hyvin "zabuskaa".

Moskovasta lennän Aeroflotilla Siberiaan (pääkaupunkiin) - Irkutskin kaupunkiin, jossa olen neljä päivää siten, että ensimmäinen päivä ja yö kaupungissa -- ja seuraavana aamuna lähden Baikal-järvelle kohti Olkhonin saarta, joka sijaitsee Baikal-järven länsipuolella. Vietän saarella pari päivää - ja tämän matkan ostin paikallisesta matkatoimistosta, johon sisältyy kuljetukset (UAZilla!!), majoitukset, opastukset ja ruuat -- all-inclusive. Baikal järvessä pitäisi käydä myös uimassa ja banjassa (saunassa) - tosin veden lämpötila taitaa olla vielä tällöin lähempänä nollaa. Baikalilta  palaan takaisin Irkutskiin pariksi päiväksi, jonka jälkeen jatkan Trans-Siberian junalla kohti Ulan-Udea, joka sijaitsee Baikal-järven itäpuolella. Valitsin päivävuoron junaksi, jotta mahdollisesti pääsen näkemään tuon upean järven myös junan ikkunasta.

Baikal:

Ulan-Udessa olen pari päivää - tutustuen mm. Burjantin tasavallan pääkaupunkiin sekä lähistöllä oleviin Tiibetin buddhalaisten temppeleihin. Toki käyn myös katsomassa maailman isointa Vilenin päätä - eli Lenin päätä, joka on kahdeksan metriä korkea ja painaa 44 tonnia!

Mongolia

Ulan-Udesta matkustan Mongoliaan bussilla, joka kestää arvioiden mukaan 8-12 tuntia rajatarkistuksien kestosta riippuen. Koska kyseessä on päivävuoro toivon näkeväni matkalla enemmän kuin toisena vaihtoehtona olleena yöjuna matkalla Ulanbaatoriin.

Mingolia: 
Photo by Lightscape on Unsplash


Ulanbaatorissa olen yhden päivän ennen kuin aloitan kahdeksan päivän kierroksen Mongoliassa - käyden mm. Tereljin kansallispuistoissa ja katsomassa isoa Tsingis Chanin ratsastapatsasta ennen kuin suuntaa itse pääkohteeseen - Etelä-Mongoliaan ja Gobin autiomaahan. Majoitukset tulevat olemaan jurtissa yöpyen paikallisten paimentolaisten kotona - eli odotan pääsen näkemään ja kokemaan myös miten paikalliset Mongolian aroilla ja aavikoilla elävät. Tarkoitus olisi myös tehdä vaellusretkiä niin hevosilla kuin kameleilla. Gobin aavikolta palaan takaisin Ulanbaatoriin kahdeksi päiväksi -- ns. huoltotauko, eli "pyykit pestään ja parta ajetaan", ennen seuraavaa kohdetta.

Etelä-Korea

Matkan seuraavaksi kohteeksi valikoitui Etelä-Korea, kun tutkin mitä kautta lähtisin palaamaan Suomeen - ja Etelä-Koreassa en myöskään ole aiemmin käynyt. Niinpä lennän Korean Airin suoralla (yö) lennolla Ulanbaatorista Souliin. Muutos Venäjän-Mongolian ja Etelä-Korean välillä on varmasti suuri.

Soulissa vietän seuraavat neljä päivää, joista yhtenä ajattelin käydä DMZ:lla eli Etelä- ja Pohjois-Korean rajalla. Muuten tutustun Soulin nähtävyyksiin ja kaupungin vilinään - odotan että fiilis on vähän sama kuin Tokiossa.

Seoul:


Soulista jatkan matkaa Busaniin pikajunalla (400km, 2h) kolmeksi päiväksi. Busan sijaitsee Etelä-Korean etelärannikolla, ja kuuluisa "lomapääkaupunki" jossa kaupungissa edessä on pitkät hiekkarannat. Mutta tärkein syy matkustaa Busaniin oli kuva eräässä matkalehdessä Gamcheon värikkäästä kylästä -  se rakennettiin Korean sodan jälkeen pakolaisille ja oli pitkään aika huonossa maineessa, kunnes talot päätettiin maalata kirkkailla väreillä. Nykyään tässä kylässä on paljon taide- ja ravintolatoimintaa. Muuten aion viettää "rantalomaa" Busanissa - ja nauttia meren herkuista, josta kaupunki on myös kuuluisa.

Busan / Gamcheon:
Photo by Valentin on Unsplash


Busanista palaan junalla takaisin Seouliin yhdeksi päiväksi ennen paluulentoa Suomeen, joka tehdään Aeroflotin lennoilla Moskovan kautta Helsinkiin.

Matkan kustannuksetkin ovat jo alustavasti tiedossa, niistä matkan jälkeen tarkemmin -- Mongolian ja Venäjän viisumit olivat aika kalliit: 235 euroa/henkilö. Venäjälle otin vuosiviisumin, niin voi tehdä myöhemmin viikonloppumatkoja vaikkapa Pietariin.

Jos sinulla on vinkkejä kohteista missä käydä Venäjä-Mongolia-Korea reitillä, niin vinkkaa kommentteihin.




keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Kymmenen reissu-unelmaa

Minutkin haastettiin tähän Kohteena maailma -blogin kirjoittajan Ramin aloittamaan haasteeseen, haastajana Meriharakka blogi kirjoittaja Pirkko. Haaste otettu vastaan, ja tässä on minun kymmenen reissu-unelmaa kymmenessä eri kategoriassa, joista osa on jo pitkälläkin suunnitteluvaiheessa.

Matka-unelmia...

1 Paikka - Pääsiäissaari

Kaukana kaikesta, ja ne Moai patsaat - ne haluaisin nähdä. En tiedä onko tuolla mitään muuta tekemistä, mutta Chilestä käsin ne voisi käydä "katsomassa".

Moai patsaat (lähde: pixabay.com)



2 Tapahtuma - Kiinalainen uusivuosi vuonna 2023

Olen ollut kerran Hong Kongissa (vuonna 2014), jolloin satuin vasta viikkoa ennen matkaa tarkistamaan mitä Hong Kongissa tapahtuu - ja tällöin oli Kiinalainen Uusi Vuosi, Hevosen vuosi alkoi. Onneksi lennot ja majoitukset oli varattu jo aiemmin, koska kaupunki oli aivan täynnä juhlijoita ja joka puolella oli hevoseen liittyviä koristeluita. Haluan kokea tämän uudestaan ja erityisesti vuonna 2023, jolloin on alkaa Jäniksen vuosi. Tämä osittain siksi että "varjoblogissa" Pupumatkat meidän matkoilla on yleensä joku maskotti mukana - ja tästäkin syystä jäniksen vuoksi on "heille tärkeä". Tarkoitus on taas päästä Hong Kongin saarelle majoitukseen, mutta tällä kertaa ehkäpä legendaariseen Mandarin Oriental hotelliin.

Hong Kong Island (lähde: Pixabay)



3 Kotimaan kohde - Inarijärvi

Olen matkustanut kotimaassa monessa eri paikassa, mutta yksi kohde on vielä ainakin bucket listalla - Inarijärvi ja Nuorgam. Olen nähnyt Inarijärven, mutta en ole koskaan ollut itse järvellä saati että olisin yöpynyt sen rannoilla tai saarissa. Inarijärven Ukon saaren haluaisin myös nähdä. Voisin olla viikon tai kaksi Inarijärvellä "eräajormailemassa", koska siitäkin on kokemusta Suomen, Ruotsin ja Norjan tunturialueilta.



4 Kaupunki - Tokio

Tätä ei pitkään pitänyt miettiä. Olen käynyt Tokiossa vuonna 2013, ja se oli aikamoinen "kulttuurishokki" päästä Tokion vilinään, johon tottui todella nopeasti. Tokio on myös erittäin turvallinen kaupunki, ja siellä uskalsi liikkua ilman mitään pelkoa. Ihmiset olivat myös ystävällisiä ja neuvoivat kovasti japaniksi minua kumarrusten kera. Tokiossa on todella monta erillaista kaupunginosaa että viikossa ei niitä kaikkea ehtinyt kokea. Niinpä nosta Tokion kohteeksi jossa haluaisi käydä uudestaan.

Tokio - kuuluisa risteys (läbde: Pixabay)


5 Maa - Chile

Chile on maana ollut pitkään bucket-listalla, ja täällä haluaisin kokea niin Atacaman autiomaan kuin Patagonian erämaan sekä tietysti Chilen viinilaaksot (Chilen Shiraz rypäleistä tehdyn punaviinit kuuluvat suosikkeihin). Koska maa sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla olisi sinne hyvä matkustaa marras-tammikuussa vähintään kuukaudeksi, jolloin ehtisi maata näkemään kunnolla. Samalla tulisi käytyä ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikan mantereella ja ehkäpä käytyä myös Boliviassa ja Perussa - mutta tällöin matka-aikaa pitäisi ehkäpä varata useampi kuukausi.

Atacaman autiomaa Chilessä (lähde: pixabay)



6 Saari - Reunion ja Mauritius

Tämä oli helppo valinta, koska olen lähdössä marraskuussa 2019 kahdeksi viikoksi Mauritiukselle ja Reunion saarille, joita kutsutaan myös paratiisisaariksi. Matkasuunnitelma on tehty Mauritiuksen osalta, ja Reunion suunnitelma valmistunee lähiaikoina - olen saarilla 8+6 päivää, ja Reunionolla on tarkoitus kiertää koko saari vuokra-autolla, ja Maurituksella on tarkoitus yrittää viettää rantalomaa (olen todella huono siinä...).

Mauritius (lähde: pixabay)


7 Extreme - Karakoram Highway

Omalta kohdalta Extremeä piti hieman miettiä pidempään - olisiko se ollut Pohjois-Korea, Iran tai Nambian aavikot, jotka kaikki ovat myös bucket-listalla. Nämä eivät kuitenkaan mahtuneet tähän kategoriaan omalla "extreme" asteikoilla mitattuna - vaan piti ottaa hieman toinen kohde: Karakoram_Highway, joka alkaa Pakistanista ja päättyy Kiinaan. Vuonna 2016 tein matkan kahden viikon matkan Pamir Highway ja edelleen Kirgistanissa Issyk-Kul järven ympärillä. Karakoram Highwaylle tuo lisää maustetta Pakistanin epävakaa tilanne, tietysti tien kunto ja korkea ilmanala.

Pamir Highway 


8 Majoitusmuoto - Emirates Suite

Matkoillani olen majoittunut monella eri tavalla, niin taivasalla, teltoissa, jurtissa kuin viiden tähden hotelleissa. Yksi matkaunelma tässä kategoriassa olisi viettää yö Emirates lentoyhtiön Suite osastossa, joka on siis käytännössä first class oleva useamman neliö kokoinen oma hytti, jossa on oleskelutila ja oma sänky (parisänky). Olen jo katsonut reitin valmiiksi: Lontoo - Singapore, ja ajankohta olisi huhtikuussa 2021. Vielä puuttuu rahoitus.

9 Luontokohde - Patagonia

Kiinnostavia luontokohteita maailmassa riittää, mutta nyt ykkössuosikkina on Patagonia Chilen ja Argentiinan eteläosassa, jonka henkeäsalpaavat maisemat ja luonto todella kiinnostaisivat lähteä sinne viikoksi vaeltamaan. Torres del Painen kansallispuisto voisi olla hyvä aloituskohde.

Torres del paine (lähde: pixabay)


10 Ruoka & juoma - Steikki ja punaviini

Maailman parasta ruokaa tehdään Thaimaassa, mutta ehkäpä sittenkin suosikkini (ei enää unelma) on kuitenkin hyvä pihvi punaviinin kera. Erityisesti Etelä-Afrikan matkalla kävin useassa erittäin hyvässä ravintolassa syömässä erittäin maistuvia pihvejä ja erityisesti viinitiloilla tuli maisteltua hyviä punaviinejä (Shiraz rypäle on suosikkini uuden maailman viinirypäleistä, vanhasta maailmasta Georgian punavinit - erityisesti Saperavi rypäleistä).

...ja niitä Toimistohommia...


Seuraavien matkojen suunnittelua on tehty kovasti työpöydän ääressä karttojen kanssa, sekä internetissä "roikkuen". Keväisen Jordanian matkan suunnittelu on valmis, mutta kesän pitkän matkan suunnittelu on vielä aika pahasti kesken (kohteena: Trans-Siberia ja Mongolia). Syksyn matka Libanoniin on valmistumassa, kuten myös loppuvuoden matka Mauritiukselle ja Reunioniin. Näistä myöhemmin.


Haastan seuraavat blogit kirjoittamaan omista reissu-unelmista:

Kerro omista reissu-unelmistasi ja laita postauksen linkki Kohteena maailma -blogin kymmenen reissu-unelmaa postauksen kommentteihin. Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta siinä X bloggajaa kertomaan reissu-unelmistaan.





lauantai 2. helmikuuta 2019

Viikonloppumatka Mallorcalle

Tammikuun alussa matkustin viikonlopuksi Mallorcalle - tuohon suomalaistenkin tuntemaan legendaariseen matkakohteeseen johon moni matkusti ensimmäistä kertaa ulkomaan lämpöön 1960 ja 1970 luvuilla. Kohde on myöhemmin nousut uuteen suosioon, vaikkakin paikalla on aina ollut paljon saksalaisia ja ruotsalaisia turisteja.

La Seun katedraali


Vaikka oli tammikuun alku, Norwegian perjantai-illan lento oli ihan täynnä ja samoin oli maanantai-iltapäivän lento takaisin Helsinkiin. Nähtävästi siis suomalaiset ovat uudelleen löytäneet tämän Baleaarien isoimman saaren, Mallorcan ja sen pienet naapurisaaret Menorcan ja Ibizan, joista jälkimmäinen oli ainakin 1980 luvulla kuuluisia bilesaari.

Lento Helsinkistä Palma de Mallorcan kaupunkiin kestää neljä tuntia, ja olin perillä illalla klo 23. Mallorcan lentokenttä on huomattavan iso -- Espanjan neljänneksi suurin, ja paljon näkyi lentokoneita juurikin Keski-Euroopasta. Matka lentokentältä Palma de Mallorcan keskustaan kesti 15 minuuttia ja takseissa on mittarit, jotenka matka on helppo tehdä - hinta keskustaan oli noin 15 euroa. Majoituin kolme yöksi Palman vanhassa kaupungissa, enkä turistihotellien alueella -- Puro hotellissa, joka on pienien sokkeloisten katujen varrella aina kaupungin ytimessä.

Lauantaina kävelin Palma de Mallorcan isompien keskustan nähtävyyksillä - joista isompana on tietysti La Seu - todella iso katedraali, joka on yksi Euroopan isoimmista. Katedraali valmistui 1600 luvulla, mutta myöhemmin mm. Gaudin (kesken jäänyt) tekemä rakennelmat koristavat kirkkoa - kuten isot lasimaalaukset (maailman ison goottilaistyylinen ruusuikkuna, jossa on 1115 osaa..). Osana katedraalia on myös pieni museo.


Le Seu katedraali - Gaudin työ alttarin yläpuolella

La Seu katedraali sisältä

Katedraalin vieressä on Almudainan palatsi, jossa kannattaa myös käydä katselemassa vanhaa palatsia sekä sieltä avautuvia näkymiä Palma de Mallorcan satamaan ja Le Seun katedraaliin. Palatsi on sekoitus sekä goottilaista että maurilaista tyyliä. Ihmettelen palatsin huoneita noin tunnin ajan - eli sekä tämä että katedraalin ehtii hyvin katsomaan aamupäivän aikana.

Palatsilta suuntasin Palman kauppahalliin ja edelleen rautatieasemalle, josta oli tarkoitus lähteä Söllerin laaksoon, mutta vanha junayhteys oli juurikin huollossa - jotenka päädyin sitten kävelemään ympäri Palma de Mallorcan kaupunkia ja pysähdyin aika ajoin kahviloissa auringon lämmittäessä tammikuun ensimmäistä lauantaina lähes +16 asteen lämmöllä. Mitä kauemmas keskustasta käveli sitä enemmän näki paikallisia ja monessa paikassa osattiin vain espanjaan (katalaniaa) - mutta tarjoilijat olivat ystävällisiä ja tilaukset teko onnistui. Lounasta kannattaa syödä paikoissa, jossa tarjotaan "Menu del dia" tyylisesti - hintaan (noin 12 euroa) sisältyi alku tapaukset, lämmin ruoka (esim. kalaa tai pastaa), jälkiruoka sekä lasi viiniä. Erittäin edullista eivätkä tarjoilijat olleet (vielä) väsyneitä turisteihin, vaikka lounastin vanhan keskustan alueella.

Näin tammikuussa ei paljon turisteja näkynyt katukuvassa - oikeastaan vain paikallisia viettämässä Espanjalaista Joulua, jota juurikin vietetään ja juhlitaan Loppiaisena (ja tähän kuuluu myös perinteinen kakkaavaa jouluhalko perinne!) . Kaupungissa oli myös isot juhlakulkueet ja väkeä paljon liikkeellä. Illalla kävin syömässä sitten hieman kalliimman kattauksen, Fera nimisessä fine dining ravintolassa, jossa söin viiden ruokalajin annokset viineillä - hinta olikin sitten ihan toinen: 90€/hlö.

Sunnuntaina lähdin aamusta käymään Bellverin linnassa, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Palma de Mallorcan vanhasta kaupungista. Paikalle kävelee noin tunnissa - loppuosa noustaan hieman jyrkempiä portaita kukkulalle, jonka päällä linna sijaitsee. Linna on rakennettu 1300-luvulla ja muodoltaan pyöreä ja kolme kerroksinen - aika hämmentävän näköinen. Linnalta on hyvät näkymät Palma de Mallorcan lahdelle ja ympäröiville vuorille. Linnoituksella kannattaa vierailla sunnuntaisin, koska se on tällöin ilmainen. Linnasta laskeuduin takaisin Palman rantakaudulle, jossa on paljon turistien hotelleja ja ravintoloita. Kannattaa käydä katsomassa vanhoja tuulimyllyjä rantakadun varrella -- hauskan näköisiä. Lounasta kävin syömässä Restaurante Tucanassa. ja iltapäiväksi menin hotellin kattoterassille nauttimaan viinistä ja auringosta - lämpötila oli lähes +20 astetta.  Myöhemmin illalla kävin vielä syömässä erinomaiset entrecote pihvin punaviinillä Porta de Santa Catalinan aukiolla olevassa S'Angel ravintolassa. Hinta kahdelta hengeltä alle 50 euroa. Suosittelen!

Bellver linna

Bellverin linnan sisäpiha - huom. pyöreä muoto

Bellverin linnan sisäänkäynti ja torni


Maanantaina vietin aamupäivän vielä kaupungilla ja suuntaisin myöhemmin iltapäivällä taksilla lentokentälle. Sopiiko siis Palma de Mallorca myös viikonloppukohteeksi ? Sanoin että sopii, varsinkin kun viettää aikaa kaupungilla eikä turistien hotellialueella. Tammi-helmikuussa myös sitrushedelmät antavat satoa, eli tällöin kannattaa myös suunnata Söllerin laaksoon -- jos vain se juna kulkee.

Palma de Mallorcan tuulimylly


torstai 27. joulukuuta 2018

Matkailuvuosi 2018

On taas perinteisen vuosikatsauksen aika - eli Matkailuvuosi 2018 lähestyy loppuaan, ja tässä artikkelissa luon katsauksen mitä kaikkea on vuonna 2018 tapahtunut matkailun osalta ja mitä uusi matkailuvuosi 2019 tuo tullessaan.

Bodhnathin stupa, Kathmandu, Nepal


Tilastot


Tilastonikkarina vuodesta 2018 voidaan todeta:
  • Uusia maita viisi (5): Etelä-Afrikka, Uzbekistan, Turkmenistan, Nepal ja Bhutan. Tällä hetkellä olen käynyt 81 eri maassa. 
  • "Vanhoja maita": 
    • Liettua: Uuden vuoden matka Vilnaan 
    • Tsekki: Praha ja Olomouc (vara-praha)
    • Ranska (työmatka): Pariisi
    • Kreikka (Korfun saari): Kerkyra (Täältä yksi uusi TCC alue: Ionian Islands - eli Joonian meren saaret)
    • Albania (Sarande): Albania
    • Saksa: Viikonloppumatka ex-DDR puolelle: Jena sekä Quedlinburg 
    • Puola: Viikonloppu matka Krakovaan sis. Auschwitz-Birkenaun keskitysleirit ja Wieliczkan upeat suolakaivokset - kävin näissä toista kertaa. 
    • Tanska (työmatka): Kööpenhamina 
    • Ruotsi (työmatka): Helsinginborg
    • Turkki: Layover Istanbulissa Nepalin matkan jälkeen
  • Matkailuvuorokausia: 71 vrk 
  • Lentomatkoja: 32 kpl, kilometrejä noin 69000km - 106 tuntia (4.4 päivää) lentokoneessa istumista. Linkki: Vuoden 2018 lennot
  • Uusia "lentokonetyyppejä", joissa on tullut matkustettua vuonna 2018 oli yksi: Boeing 787-9 (se keskikokoinen Dreamliner) ja seuraavat lentoyhtiöt olivat uusia: Ethiopian Airlines, Uzbekistan Airways, Turkmenistan Airlines ja Druk Air, joista ensimmäinen osoittautui vallan erinomaiseksi lentoyhtiöksi Afrikan matkalla ja varsinkin Dreamlinerit hyviksi. Turkish Airlinesilla tuli lennettyä useampia lentoja, ja kerran jopa kaukolento business luokassa Kathmandusta Istanbuliin. 


Matkat

Kuvauksia matkoista löytyy blogista maa-kohtaisista linkeistä, tai  Matkailun sadonkorjuu 2018 artikkelista. Vuoden 2018 upeinta reissua on tänä vuonna nimetä, koska kaikki kolme kaukomatkaa olivat sellaisia. Ehkäpä Etelä-Afrikka oli kuitenkin huippukohde, jonka monimuotoisuus yllätti täysin ja tähän maahan olisi joskus kiva palata pidemmäksi aikaa. Vinkkejä Etelä-Afrikkaan: vinkit-etela-afrikkaan jutusta. 

Toinen kaukomatka suuntautui kahteen Stan-maahan, Uzbekistaniin ja Turkmenistaniin, joissa kohokohtina olivat upeat Silkkitien kaupungit, kuivunut Aral-järvi, Darwazan kaasukraateri Turkmenistanissa sekä lähes käsittämätön kuumuus Kyzylkumin aavikolla - 54 astetta ( muutenkin keskilämpötila oli yli 40 astetta matkan aikana). Samarkand ja matkan yhteenveto jutusta löydät lisää. Jäljellä olisi vielä kaksi Stan-maata, Pakistan ja Afganistan, joihin matkustaminen on ainakin toistaiseksi jäässä. Ensimmäiseen voisin matkustaa, koska haluaisin kokea Karakoram Highwayn. 

Kolmas kaukomatka suuntautui marras-joulukuussa Nepaliin ja Bhutaniin. Erityisesti Bhutanin luonto ja maisemat hämmästyttivät kovasti. Nepalissa maisemat olivat myös upeita, mutta syy miksi ihmiset palaavat Nepaliin on varmaankin paikallisten ihmisten ystävällisyys - tämän voin itsekin allekirjoittaa. 

Vuodelle 2019 olen varannut jo seuraavat matkat:
  • Tammikuun alussa viikonloppumatka Baleaarien pääsaarelle Mallorcaan.
  • Toukokuussa Jordania - Petra ja Wadi Rumin aavikko.
Kesän 2019 kohteena on mielessä ollut Mongolia - jonne matkustan ehkäpä osittain Trans-Siberian junalla ja sieltä edelleen Kiinaan ja/tai Etelä-Koreaan. Loppuvuoden perinteinen "talviloma" ei ole vielä tiedossa, mutta ehkäpä tällä kertaa matkustaisin hieman lämpimämpään maahan - kuten Filippiineille tai Meksikoon. Talven Matkamessuilta voi myös löytyä kohde, kun pääsen keskustelemaan kohdemaan edustajan kanssa.  

Pitkän ajan suunnitelmat - ns. Bucket listaa löydät täältä: Bucket list


Mount Everest - lennolla Parosta Kathmanduun





Phewa Lake, Pokhara, Nepal

Phewa Lake, Pokhara, Nepal - taustalla Annapurna I vuori






keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Bhaktapur

Ennen paluuta Suomeen lensin Bhutanista takaisin Nepaliin yhdeksi yöksi - kohteena Bhaktapur, joka sijaitsee noin 14 km koilliseen Kathmandusta (puolen tunnin ajomatka). Matkalla Nepaliin pääsin taas ihailemaan Himalajan vuoristoa ja erityisesti Mount Everestin aluetta, business luokassa oli hyvin tilaa ja jotenka istumapaikan sai oikeastaan valita vapaasti. Kone oli tosin kaksi tuntia myöhässä johtuen Paron kentällä (onneksi!) havaitusta viasta johtuen - kiitotiellä koneen moottorit eivät tuottaneet tarpeeksi tehoja.

Saapuminen Kathmanduun oli taas yhtä kaaosta, mutta onneksi passissa oli vielä viisumi voimassa jotenka pääsin suhteellisen nopeasti passin tarkistuksen läpi. Turvatarkastuksessa (myös kun saapuu Nepaliin) henkilökunta haki meidät jonosta ja päästi jostain kumman syystä kaikkien edelle. Paikalliset hieman protestoivat ohi jonon - siirtoa..  Kun pääsin ulos terminaalista ajattelin että hotellin kautta tilattu kuljetus ei olisi enää paikalla, mutta olipa kuitenkin jaksanut lapun kanssa odotella, jotenka siirryimme nopeasti pieneen pakettiautoon ja Kathmandun saasteiseen ja ruuhkaiseen liikenteeseen. Matka Bhaktapuriin kesti sen puolisen tuntia, ja ennen vanhaan kaupunkiin menoa on tarkistuspiste, jossa turistien tulee ostaa pääsylippu kaupunkiin - hinta oli 15 USD/henkilö ja lippuun tulee passin tiedot.

Majoitus oli siis varattuna Bhaktapurin vanhasta kaupungista, joka myös oli kärsinyt huomattavia tuhoa vuoden 2015 maanjäristyksessä ja sen kyllä huomasi, joka puolella oli rakennustöitä ja tiilikasoja. Bhaktapur oli aiemmin ollut oma kuningaskunta, ja sielläkin on Durbar-aukio, niin kuin on Kathmandussa ja Patanissa. Kävin kävelemässä ympäri kaupunkia, ja tämä oli oikeastaan kaikkien miellyttävin näistä kolmesta kohteesta eikä turisteja ollut niinkään paljon kuin muissa kohteissa oli ollut. Bhaktapuriin kannattaa laittaa hyvät kengät jalkaan, koska tiet ovat tehty tiilistä jotka on asetettu pystyyn, ja maanjäristyksen sekä liikenteen vuoksi ovat aikamoisen huonossa kunnossa.

Nyatapolan tempppeli - Bhaktapur
Durbar Square, Bhaktapur - maanjärjistyksen jälkiä korjaillaan vielä



Kävelin ympäri kaupunkia puolisen päivää Durbar aukiolla ja sen ympäristössä, jossa eritysesti Nyatapolan temppeli oli hieno - ja kaiketi se on Nepalin korkein temppeli. En enää jaksanut lähteä museoita kiertämään, jotenka minulle riitti ihmisten seuraaminen kaduilla ja kahvilasta seuraten. Majoitus oli toisella mielenkiintoisella aukiolla (Dattareyan aukiolla), jossa muutamia hindutemppeleitä sekä Newari-tyylisiä taloja. Majoitus oli myös Newari talossa - Peacock Guesthouse, jota voin suositella, joskin varoituksena sana: rappuset ovat erittäin kapea ja jyrkät, ja kattohuoneistoon, jossa majoituin piti vielä laskeutua erilliset portaat alas. Huoneesta oli hienoa seurata aukion elämää isoista jännän näköisistä ikkunoista.

Peacock Guesthouse - huoneen oli ylimmässä kerroksessa. Kuvassa viisi ikkunaluukkua

Peacock Guesthouse huone - ikkunat olivat jännän muotoisia, ja huone hienosti koristelu (tosin todella kylmä)

Laiska ja hieman äksy vuohi lepäili patsaan juurella



Oudointa mitä näin aukiolla, ja jota kävin myöhemmin läheltä katsomassa, olivat pyhät vuohet, jotka makoilivat ympäri aukiota. Olivat kuulemma läheisen temppelin tai luostarin vuohia. Illan pimetessä aukio myös hiljeni, mutta aamuyöstä alkoi kuulumaan taas temppelistä kellojen soittoja, kun ihmiset menivät töihin ja samalla kertaa soittivat kelloja.. aika maaginen tunnelma.

Suosittelen Kathmandussa kävijöille tutustumista ja myös yöpymistä Bhaktapurin kaupungissa. Tämä paikka on huomattavasti hiljaisempi ja rauhallisempi kuin Kathmandun Thamel, ja ilmakin on ehkäpä hieman raikkaampi. Taksimatka maksaa noin 12 dollaria suunta.

Aamulla suuntasin takaisin Kathmandun lentokentälle, ja paluulennolle (Turkish Airlines lento Istanbuliin) lähtö oli taas yhtä kaaosta itse kentällä: checkin alueella ei ollut mitään tietoa miltä tiskiltä checkin tapahtuu (piti vaan kysellä), ja boarding vaiheessa näytettiin väärää porttia. Häsläys ja härdelli loppui onneksi siinä vaiheessa kun pääsin koneeseen ja näytin boarding passin Airbus A333 sisäänmenon yhteydessä henkilökunnalle-- paikka 2K Business class -- "Welcome Sir! Your seat is in the Business class, right side - please. Please can we help with your luggage, and would You like to have some drinks...". Pitkä kotimatka (8 tunnin päivä lento Istanbuliin, yö Istanbulissa ja 3 tunnin lento Helsinkiin) voisi alkaa hieman mukavammin. Olin vaihtanut economy luokan liput business luokkaan pisteillä, joita on vuosien varrella kertynyt Star Alliancen kautta.






lauantai 22. joulukuuta 2018

Tiikerin pesä

Bhutanin matka "huipentui" kävelyllä ehkäpä Bhutan kuuluisimpaan nähtävyyteen eli Takstangin buddhalaiseen luostariin, joka on rakennettu 1692 sijaiten 3120 metrin korkeudella vuoren seinämässä noin 900 metriä Paron laaksoa ylempänä. Paikka on erittäin pyhä Himalajan buddhalaisille, ja paikalla käy paljon pyhiin vaeltajia normaalien turistien lisäksi. Sana tiikerin pesä juontaa juurensa siihen, että jonkun legendan mukaan guru tai munkki olisi lentänyt paikalle tiikerin selässä 700-luvulla ja sitten meditoinut kyseillä paikalla vuoren kupeessa.

Tiikerin pesä nähtynä toiselta näköalatasanteelta
Tiikerin pesä

Tiikerin pesä ja edustalla ensimmäinen näköalapaikka

Tiikerin pesä nähtynä ensimmäiseltä näköalapaikalta



Luostariin pääsee vain kävellen, eli mutta matka ei oikeastaan ole kovinkaan vaikea. Menomatka on ylämäkeä - ja paluumatka on alamäkeä. Eksyminen ei ole mahdollista. Korkeuseroa tällä noin kolmen-neljän kilometrin matkalla tulee noin 900 metriä. Lähtöpaikalta kävellään ensin tasaista mäntymetsän pohjaa, kunnes pienen puron ja luostarin jälkeen polku lähtee jyrkästi nousemaan. Polku on leveä, mutta pölisevä - ja erityisesti ensimmäisellä osuudella on mahdollista päästä ensimmäiselle näköalatasanteelle (paikalla on myös pieni kahvila) hevosen selässä. Sieltä eteenpäin (1km matka nousua 250 metriä) pitää kaikkien jatkaa kävellen eteenpäin - ja tämä matka on aluksi hieman jyrkkää nousua kunnes loppumatkasta tasoittuu toiselle näköalapaikalle tullessa. Täältä on hyvät näköalat temppeliin, ja sieltä on vielä noin tuhat kiveen hakattua porrasta matkaa itse temppeliin - ensin laskeudutaan 100 metriä alaspäin, ja sitten noustaan toiset 100 metriä ylöspäin, kunnes tullaan itse temppelille, jonne ei saa viedä mitään laukkuja, kameroita saati puhelimia. Temppeli on aika karu, ja osa rukouspakoista sijaitsee kallioluolissa.

Matkalla temppeliin ei joudu olemaan yksin - päivittäin useita satoja turisteja käy siellä, jotenka jonossa saa kävellä ja välillä hevosia väistellen, jotka vievät heikko kuntoisia tai mukavuuden haluisia turisteja ylös. Hevoset eivät muuten tuo turisteja alas, jotenka se kannattaa huomioida. Onneksi paluussa valitsemme lähes pystysuoran alastulon, jolloin saimme rauhassa kulkea muutaman hetken keskellä upeaa mäntymetsää. Käytimme matkaa kokonaisuudessaan leppoisat kuusi (6) tuntia, joista jakautui seuraavasti: Lähtöpaikka - ensimmäinen näköalatasenne (1h), teehetki näköalapaikalla (0.5h), ensimmäinen näköalatasanne - toinen näköalatasanne (0.75h) - luostarissa käynti ja kuvaukset (1.5h) - laskeutuminen ensimmäiselle näköalatasanteelle (0.5h) - lounas (0.75h) - laskeutuminen lähtöpaikkaan (0.75h). Ylöspäin mennessä kannattaa edetä hitaasti - koska korkea ilmanala ja hieman vähäisemmän happitason kyllä huomasi.

Illalla pääsimme vielä tutustumaan paikalliseen maalaistaloon ja ns. hot stone bathiin, eli kylpylään. Erilaisia joesta poimittuja pyöritä kiviä kuumennettiin tulella punaisiksi, ja ne laitettiin veteen (kylpytynnyri), jossa oli erilaisia yrttejä. Kiven kuumensivat veden lämpimäksi. Aina jos halusi hieman kuumempaa vettä, piti huikata luukusta henkilökunnalle, joka toi lisää kuumia kiviä kylpytynnyriin. Vietin aikaa noin tunnin lämpimässä kylvyssä (vihdoinkin lämmintä vettä Bhutanissa..), jonka jälkeen siirryimme maalaistaloon syömään Bhutanilaista perinteistä illallista ja juomaan "kotipolttoista" juomaa.

Seuraavana aamuna suunnattiin takaisin Paron lentokentälle, ja lähdimme (toisella yrityksellä) kohti Kathmandua.

Tiikerin pesä







tiistai 18. joulukuuta 2018

Paro

Bhutanin matka jatkui Punakhasta takaisin Paroon Dochulan (3100 m) Thimphun kautta - matka-aika noin kaksi ja puoli tuntia. Pysähdyimme Dochulassa ja näimme maailman korkeimman ei-kiipeättömän vuoren - 7570 metriä korkean Gangkhar Puensumin, joka on myös Bhutanin korkein vuori. Bhutanissa on kiellettyä kiipeillä yli 6000 metrin vuorilla sekä uskonnollisista syistä että luonnonsuojelun näkökulmasta. Matkalla Paroon pysähdyimme useaan kertaan ottamaan valokuvia ja erityisesti mieleen jäi paikka missä sain maistaa jakin maidosta tehtyä juustoa, joka on ikäänkuin snacks heillä. Aivan älyttömän kovaa tavaraa ja kesti noin 15 minuuttia ennen kuin se möykky alkoi suussa jotenkin pehmentyä. Tämä oli kuulemma pehmein vaihtoehto -- ei jatkoon sanoisin.

Parossa pysähdyimme katselemaan ensin lentokenttää hieman korkeammalta, ja tällöin tosiaan näki sen miksi Paron kenttä on yksi maailman vaarallisimmista kentistä operoida: vieressä on isot vuoret ja kenttä sijaitsee vuorten välissä 2500 metrin korkeudessa. Netistä löytyy useita videoita missä näytetään laskeutumisia ja nousuja Paron lentokentälle. Kun poistuimme maasta pari päivää myöhemmin sen kyllä huomasi, että A319 koneesta otettiin kaikki irti (moottorit täysillä) kun noustiin ylös vuoria kiertäen aika isolla nousukulmalla (tätä ennen konetta oltiin korjattu puolentoista tunnin ajan, kun ensimmäisellä yrityksellä koneiden moottorit eivät tuottaneet tehoja tarpeeksi...)

Parossa kävimme lounaalla paikallisessa ravintolassa. Ravintolassa saikin istua takki päällä, koska sisällä oli varmaankin vain 10 astetta lämmintä, kun ulkona sitä oli mukavat 17 astetta. Kannattaa siis ottaa näin talvella untuvatakki ja pipo mukaan -- myös hotellien sisälämpötilat olivat kylmiä. Lämmityksiä näissä ei oikeastaan ole -- tai jos on, niin pieni sähköpatteri huoneen nurkassa tai jossain voi olla sähkölämmityksellä oleva peitto. Välillä myös suihkusta ei tullut kuin raikasta kylmää vettä.

Lounaan jälkeen käytiin tutustumassa Paron kansallismuseoon, jossa ei valitettavasti saanut ottaa mitään kuvia. Pieni museo, mutta ihan kiinnostava sekoitus kaikkea. Museolta matka jatkui Paron dzongille, eli uskonnolliseen ja hallinnolliseen keskukseen. Linnassa saatiin kävellä ihan rauhassa - ei  muita turisteja. Linnasta oli hyvät näkymät myös Paron laaksoon, jonka sanotaan olevan myös yksi Bhutanin riisin viljelypaikoista - nyt pellot olivat ruskeina (sato kerätty pari kuukautta aiemmin), mutta satokautena laakso on vihreänä riisipelloista.

Ihmettelimme hetken aikaa myös Paron keskustaa, jonka jälkeen suunnattiin Bhutanin vanhimpaan luostariin. Luostarissa kiinnitti huomioita se, että alttarin eteen lattiaan oli upotettu paljon jalokiviä. Kuulemme turvallisempaa paikkaa jalokivien säilytykseen ei ole. Lopuksi suuntasimme hotelliin lepäilemään ja valmistumaan seuraavan päivän vaellukseen Tiger's Nestiin eli Taktsangin luostariin, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päästä Parosta ison vuoren seinämällä.

Paro Dzong - 1600-luvulta
Paro Dzong

Paro Dzong ja munkki

Paron kaupunki ja laakso

Paron kansainvälinen lentoasema