maanantai 6. kesäkuuta 2022

Seychellit - Praslin

Seychellien matkan toinen osuus vietettiin Praslinin saarella, joka Seychellien toiseksi suurin saari pääsaaren Mahen jälkeen. Olimme saapuneet Seychelleille aiemmin ja viettäneet kolme päivää La Diguen saarella - Seychellit - La Digue. Praslinin saarella tarkoituksena oli jatkaa rantojen tutkimista ja käydä Vallee de Mai luonnonsuojelualueella, jossa kasvaa kuuluisat palmut jotka tuottavat maailman isommat pähkinät joiden paino voi olla 10-25 kiloon. Paikka on myös Unescon maailmanperintökohde ja palmuja kasvaa vain Praslinin ja Curieusen saarilla luontaisesti. Coco de Mer pähkinät muistuttavat ulkomuodoltaan naisen lantiota ja tästä syystä niitä kutsutaan myös nimellä Sexy Coconuts. 

Anse Lazio, Praslin, Seychellit


Keskiviikko 25.5.2022

Aamusta siirryimme La Diguen saarella lauttarantaan taksilla (200 SCR, 13.5€) parin kilometrin matkan ja edelleen Cat's Rose aluksella Praslin saarelle (meno-paluu 28€ henkilö), jossa meitä oli vastassa taksi jolla siirryimme Anse Volbert tai Cote d'Or rannan tuntumassa sijaitsevaan hotelliin nimeltä Le Duc de Praslin. Hotelli on luokiteltu neljän tähden hotelliksi sisältäen pari kolme ravintolaa, span ja useita uima-altaita. Huone, vaikkakin pienin, oli tarpeeksi iso - noin 70 neliötä omalla isolla parvekkeella ja pienen yksikön kokoisella wc/suihku-tilalla. Olimme myös valinneet ns. puolihoidon, mutta totesimme ensimmäisen illallisen jälkeen että buffetin ruoka oli aika huonoa, vaikkakin tarjolla oli hedelmälepakoista tehtyä currya (paikallista herkkua vielä näin koronan aikana). Päädyimme usein miten ruokailemaan rannalla olevassa a la carte ravintolassa Cafe des Arts, jonne ensimmäisenä päivänäkin menimme lounaalle syöden mm. grillattua mustekalaa ja creolilaista kanacurrya. 

Vaikka Praslinin saari on suhteellisen pieni ja siellä toimii julkinen bussiliikenne suhteellisen hyvin, olin vuokrannut pienen auto kolmeksi päiväksi (Hyundai i10 Grand automatic, 50€ vuorokausi). Takseillakin pääsee paikasta toiseen, mutta tuli kuitenkin edullisemmaksi ottaa vuokra-auto käyttöön. Auto toimitettiin hotellille ja palautimme sen lähtöpäivänä Praslinin lentoasemalle. 

Ensimmäinen päivä Praslinin saarella meni oikeastaan Anse Volberin rannalla, joka on noin kaksi kilometriä pitkä tasainen valkoista hiekkaa oleva ranta jonka edessä aukeaa turkoosin värinen meri. Turisteja oli suhteellisen vähän rannoilla ja siellä sai kulkea ihan vapaasti ilman turistiretkien kaupittelua läheisille saarille tai veneretkille. 

Anse Volbert, Cote d'Or - Praslin

Hotellin rantaravintolan kuvatuin palmu, Cote d'Or rannalla


Torstai 26.5.2022

Aamusta lähdimme tutustumaan Vallee de Mai luonnonpuistoon ja aurinko paistoi osittain. Pääsymaksu puistoon on todella hintava (350 SCR/25 euroa henkilö). Puistoon pääsee kulkemaan ilman opasta 1,5-2.5 kilometrin merkittyjä polkuja pitkin, mutta otimme kuitenkin oman oppaan, jotta saisimme vierailusta enemmän irti ja näin saimme kuulla paljon eri kasveista ja eläimistä. Olimme liikenteessä heti aamusta eikä muita henkilöitä ollut poluilla liikkeellä. 

Paikka on todella vaikuttavan näköinen isoine palmupuineen joita siellä kasvaa useita eri lajeja. Näimme myös hieman harvinaisen mustan papukaijan. Kiinnostavinta oli kuulla miten Coco de Mer palmu oli saanut nimensä - aiemmin näet uskottiin että palmut olivat kasvaneet Malediivien saarilla ja sieltä meren yli ne olivat kelluneet Seychellien saarille - netistä löytyy tästä hyvä kuvaus: Legends_of_the_coco_de_mer

Viime vuosikymmeninä ongelmana palmujen lisääntymiseen on ollut se, että ne tarvitsevat pölytykseen pieniä liskoja, mutta muutamia vuosia sitten saarille ilmestyi keltaisia muurahaisia jotka ovat levinneet ympäriinsä aiheuttaneet paljon tuhoa erityisesti liskoissa. Muurahaiset olivat tulleet jonkin rahdin mukana saarille. Tämän jälkeen muurahaista on pyritty pääsemään eroon myrkyttämällä niitä jotta liskojen kanta toipuisi joka edelleen edesauttaisi palmujen lisääntymistä. Ymmärtääkseni valtaosa muurahaisista on nyt saatu myrkkyjen avulla hävitettyä, mutta mitä muuta myrkyt ovat samalla aiheuttaneet.. 

Coco de Mer pähkinä - tämä painoi noin 10kg




Kun olimme olleet noin puolisen tuntia puistossa alkoi satamaan todella kovaa ja huolimatta korkeista palmuista ja niiden isoista lehdistä kaikki polut alkoivat tulvimaan vedestä ja saimme kokea luonnon suihkun palmujen alla (lue: kastuimme läpimäräksi, ja kameran luvattu roiskevesisuojauskin toimi). Parin tunnin kierroksen päätteeksi sadekin loppui mutta päätimme palata takaisin hotellille vaihtamaan kuivia vaatteita. Sade jatkui  pitkin iltapäivää ja päädyimme viettämään loppupäivän hotellilla ja Cote d'Or rannalla sekä ihailemaan illalla upeaa auringonlaskua. 

Perjantai 27.5.2022

Aamulla aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, vaikka yöllä oli satanut todella kovaa. Aikaisen aamiaisen jälkeen lähdimme katsomaan kuuleman mukaan Praslinin upeinta rantaa - Anse Laziota, joka sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä hotellilta. Tie oli paikoin erittäin kapea ja jyrkkä kunnes saavuimme Praslinin pohjoisrannalla olevaan Anse Lazioon. Pitkä hiekkaranta, ehkäpä noin kilometrin verran, taustalla isot palmupuut, molemmissa rannan päissä isoja graniitti kallioita, matala ranta -- eikä ketään missään. No, muutama katamaraani on ankkuroinut merelle, mutta muuten ranta oli aivan tyhjä. Ja eikun uimaan... todella hyvä paikka uida koska aallot olivat pieniä ja vesi erittäin kirkasta. 

Anse Lazio ja kirkasta vettä

Aamulla Anse Lazio ranta oli ihan tyhjä

Hieno paikkahan Anse Lazio oli aamusta, kunnes puolen päivän aikaan ranta olikin jo aika täynnä ihmisiä joita pienet bussit toivat jatkuvalla syötöllä rannalle, ja kolmen tunnin jälkeen lähdimme takaisin hotelliin myöhäiselle lounaalle ja kävelemään taas Cote d'Or rannalle. Illalla auringonlasku värjäsi taivaan upeilla väreillä. 


Auringonlasku kuvattuna Cote d'Or rannalla


Lauantai 28.5.2022

Aamusta lähdimme pikku hiljaa kohti Praslinin lentokenttää ja kävimme muutamilla rannoilla (mm. Anse Grande ja Anse Kerlan) saaren länsiosissa, mutta ne eivät olleet läheskään yhtä hyviä kuin Anse Lazio tai Anse Volbert (Cote d'Or). Rannat olivat aika kapeita, pieniä ja osassa oli paljon merilevää rannoilla. Eli vinkkinä se, että kannattaa ehkäpä enemminkin majoittautua saaren itäpuolella kuin länsipuolella, jossa on toki vähemmän majoitusta ja ehkäpä hiljaisempaa. 

Palautimme auton lentoasemalle ja pääsimme jo aiemmalla Air Seychellien lennolla takaisin Mahen saarelle, koska koneessa oli tilaa. Mahen saarella oli yhdeksän tuntia aikaa ennen kuin Qatar Airwaysin lento lähtisi kohti Dohaa, ja niinpä otimme taksin lentokentältä Beua Valloonin rannalle, joka sijaitsee Mahen saaren länsipuolella. Taksien hinnat olivat taas mafia-hintaiset vaikka kuinka yritin tinkiä - puolen tunnin matka 800 SCR eli 55 euroa!! Paluumatka kentälle maksoi 700 SCR eli 48 euroa hotellista tilattuna.

Kävimme lounaalla Story Seychelles hotellissa. Hotellien alueelle olisi pitänyt ostaa erillinen "day visitor" pääsy, mutta henkilökunta sanoi että ei tarvitse maksaa ja ottivat myös käsimatkatavarat ilmaiseksi säilytykseen (matkustimme muuten pelkillä käsimatkatavaroilla - tropiikissa ei paljoa vaatteita tarvitse). He olisivat myös tarjonneet suihku mahdollisuuden ilmaiseksi heidän spa-osastolla, mutta emme sitä tarvinneet.  

Hintatasosta vielä mielenkiintoinen "kokemus" - Seybrew 0.5 litran olut maksoi hotellissa 17 euroa kun taas esim. Aperol Spirtz drinkki "vain" 14 euroa. No, tulipa sitten juotua kallein olut ikinä ja vielä muovisesta tuopista. Kippis! 

17 euron olut


Kävelimme myös Beua Valloon rannalla, joka oli muuten aivan täynnä, edes takaisin ja auringonlaskun jälkeen suuntasimme taksilla takaisin Mahen lentoasemalle. Samalla tuli nähtyä Seychellien pääkaupunki Victoria ja sen nähtävyydet - iltaruuhkassa oli aikaa katsella ympärilleen. Lentokentällä parin tunnin odottelun jälkeen pääsimme tekemään check-in lennolle ja siirryimme Saloon Vallee de Mai loungeen odottamaan boardingia, joka alkoikin huomattavasti ilmoitettua aikaa aiemmin ja pääsimme lähtemään noin tunnin etuajassa Mahesta kohti Dohaa. Qatar Airwaysin koneena oli tällä kertaa myöskin Boeing 777-200LR, mutta perinteisellä hieman vanhemmalla business-luokan konfiguraatiolla (2+2+2). Myöhäisen illallisen jälkeen nukuimme pari tuntia kunnes laskeuduimme Dohaan aamuyöstä klo 3. 

Praslin, Seychelles


Sunnuntai 28.5.2022

Tutulla Dohan kentällä oli ainainen kuhina ja meno päällä. Loungeen oli yllättävää kyllä älytön jono, jotenka jonottamisen sijaan etsimme hiljaisen paikan lentoasemalta jossa torkuimme muutamia tunteja. Paitsi että kello viisi kaiuttimista alkaa kuulumaan muslimien rukoushetkeen kutsut. Tämä oli aika ällistyttävää kuulla tuo myös lentoasemalla. Lento Helsinkiin lähti hieman myöhässä - koneena Boeing 787-8 Dreamliner. Lennon aluksi söimme brunssin ja pari tuntia ennen laskeutumista lounaan, muuten matka meni nukkuessa ja elokuvia katsellessa. Qatar Airwaysin all-time-menu on kyllä ollut erinomainen aina ja henkilökunta erittäin huomaavaista ja ystävällistä. Viimeiset neljä kaukomatkaa (Malediivit, Namibia, Zanzibar ja Seychellit) vuoden sisään olemmekin tehneet vain Qatar Airwaysilla. Hinta-laatusuhde on erinomainen ja aiemmat suosikit Turkish Airlines, Lufthansa ja Finnair jäävät kauaksi Qatar Airwaysista. 

Seychellien viikon matka oli oikeastaan aika sopiva, koska aikaero on vain yksi tunti, mutta lentoaika voi olla pitkä riippuen vaihtoajoista. Tällä hetkellä helpoiten pääsee matkustamaan joko Istanbulin (Turkish Airlines), Doha (Qatar Airways) ja Dubain (FlyDubai + Emirates) kautta. Hintataso saarilla ei ole halpa verrattuna vaikkapa Maurituksien tai Zanzibarin hintoihin. 

Auringonlasku Praslinin saarella

 

Kieltämättä Seychellien rannat ovat todella upeita ja hieman kun jaksaa nähdä vaivaa ja kävellä rannoilla voit löytää oman pienen hetkittäisen paratiisin ja rannan. Itse löysin sen, osittaisen oman pienen Shangri-La:n - ainakin rantojen osalta, La Digue saaren Anse Cocos rannalta.

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Seychellit - La Digue

Seychellien saaret ovat aina kiinnostuneet minua erikoisen luontonsa ja sijaintinsa vuoksi. Kohde on suosittu myös kalliina häämatkakohteena tai upeista rannoistaan. Erään luokittelun mukaan Seychellien saarilla on maailman upeimmat hiekkarannat turkoosin sinisen veden ympäröimänä. Alunperin saarille piti matkustaa kesällä 2021, mutta tällöin pandemiaa alkoi esiintymään saarilla paljon emmekä olleet saaneet vielä rokotuksia, mutta nyt keväällä 2022 tilanne oli toinen ja toukokuulle "määrätty" viikon kesäloma nopealla varoitusajalla johti siihen varasin Qatar Airwaysin lennot Helsingistä Dohan ja Mahen kautta Prasilin saarelle ja takaisin. Matkasuunnitelmaksi tuli se, että ensin vietämme kolme päivää La Diguen saarella, josta palaamme takaisin Praslinin saarelle kolmeksi päiväksi ja Mahen saarella vietämme yhden päivän eli kyseessä oli viikon pikainen loma Seychellien kolmella pääsaarella. Viikko ennen matkaa Qatar Airwaysilta tuli taas tarjous business-luokkaan upgradesta kaikkiin Qatar Airwaysin lentoihin. 


Cocos Anse, La Digue, Seychellit


Lauantai/Sunnuntai 21.-22.5.2022

Lauantaina 21.5 saavuimme Helsingin lentoasemalle iltapäivästä ja pääsimme kokeilemaan uuden terminaalin turvatarkistuksen joka toimi todella hyvin ja nopeasti - hyvä ja huomattava parannus aiempaan. Lento lähti portilta 42 ja pääsimme hieman myöhässä Qatar Airwaysin Boeing 787-8 Dreamlinerin business-luokkaan. Push-back alkoi noin 45 minuuttia aikataulusta myöhässä, mutta hetken päästä kone tuotiin takaisin lähtöportille ja koneen suomalainen kapteeni kuulutti että Puolan ilmatilassa on tullut uusia rajoituksia ja että pääsemme lähtemään aikaisintaan tunnin kuluttua. Tässä kohtaa ajattelin että aikataulut menivät uusiksi, koska Dohassa meillä olisi parin tunnin vaihtoaika ja näin ollen Mahen lennolle emme enää ehdi. Samoin muut jatkoyhteydet menevät, jotenka tiedossa olisi yksi päivä Dohassa. Kuitenkin yllättäen viidentoista minuutin päästä tuli uusi push-back ja pääsimme tunnin myöhässä lähtemään ja saavuimme Dohaan tunnin aikataulusta myöhässä jo sunnuntain puolella. 

Dohassa ei jäänyt oikeastaan yhtään aikaa "hengailla" kentällä vaan oikeastaan menimme koneesta toiseen . Jatkoyhteys lennettiin Boeing 777-200LR koneella jossa oli yllätyksenä Qatarin QSuite luokka käytössä perus-business luokan sijaan. Neljä ja puolen tunnin lento meni nukkuessa QSuitessa ja koska meillä oli vierekkäiset QSuitet niin siihen saatiin tehtyä parivuode. Mahen kentällä laskeuduttiin ajallaan ja nopean passin tarkistuksen jälkeen kävelimme suoraan kotimaan terminaaliin, jossa hitaasti tehtiin check-in Air Seychellesin lennolle Praslinin saarelle. Koneena oli pieni DHC-6 Twin Otter, jossa on vain 19 paikkaa ja tämä oli pienin lentokone jossa olen koskaan matkustanut. Matkustamosta käsin pääsi suoraan näkemään ohjaamoon. Lentoaika Praslinin saarelle 15 minuuttia, josta menimme vielä puolisen tuntia taksilla Praslinin saaren Jetty-terminaaliin, josta matka jatkui katamaraani aluksella parinkymmenen minuutin ajan La Diguen saarelle.  Matka-aika kotoa La Diguen saarelle kesti 19 tuntia. 

Anse Petit, La Digue, Seychellit


La Diguen saari on hyvin pieni - 5km kertaa 2km kooltaan eikä siellä (pitäisi) ole autoliikennettä vaan pääsääntöisesti liikkuminen tapahtuu jalan tai polkupyörillä. Autoja toki saarella on - mutta ei häiritsevän paljon jotta tunnelma paratiisisaaresta säilyisi. Saaren palvelut ja majoitukset ovat pääsääntöisesti keskittyneet La Passen alueelle heti lauttarannan viereen noin parin kilometrin matkalle. Saaren keskiosa ja itäpuoli enemmän autiota ja parhaat rannat sijaitsevat saaren eteläosissa eikä niihin pääse kuin kävellen. 

Kävimme ensiksi lounaalla La Nautique rantaravintolassa ja heti tuli ilmi saarien korkea hintataso; lounas (mustakala currya riisillä) kahdelta hengeltä sisältäen oluet - yhteensä 80 euroa. Eli nyt heti alkuun "varoituksen sana" - Seychellit ovat todella kallis paikka verrattuna vaikkapa Mauritiukseen ja Zanzibariin. Ravintolassa olut - paikallinen Seybrew puoli litraa maksoi halvimmillaan noin 6 euroa kalleimmillaan (Mahe Story hotelli) 17 euroa, keskihinta noin 8 euroa, kun taas kaupasta oluen sai 4 eurolla. Kahvi tai limu - 5 euroa. Toki halvempia paikkoja löytyi - ns. ruokakojuja tai food standeja. 

Lounaan jälkeen kävelimme parin kilometrin matkan majoitukseen - Villa Source d'Argent, jossa saimme noin 80 neliön talon majoituspaikaksi sisältäen aamiaisen. Paikka on keskellä paikallista asutusta noin vajaan kilometrin päässä kuuluisasta Source d'Argent rannasta ja Union puistoista. Loppuiltapäivästä alkoi sitten sataa oikein kunnolla sitä satoi aina ilta kahdeksaan asti. Pienestä sateenvarjosta ei ollut paljoa apua kun kävelimme syömään La Passen keskustaan ja tiet olivat osittain muuttuneet pieniksi puroiksi. Vinkki: Ehdottomasti kannattaa ottaa mukaan pieni sadetakki ja tehokas valaisin, koska välillä voi todellakin sataa ja katuvaloja saarella ei ole paljoakaan. 

Maanantai 23.5.2022

Aamulla sade oli poissa ja aurinko paistoi. Lähdimme heti aikaisin aamusta käymään kolmella rannalla saaren eteläosissa. Alkumatka tehtiin polkupyörillä Grande Ansen rannalle, josta lähtee noin 2.5 km polku - Anse Caiman Natural trail. Grande Anse - nimensä mukaan, on saaren pisin ranta mutta uiminen siellä on haastavaa eikä suositeltavaa koska isot aallot iskevät rantaa. Samoin on toisen rannan, Petit Anse - pieni ranta, osalta johon pääsee siis vain kävellen polkua pitkin. Mutta paras ranta on se kolmas, Anse Cocos, jonka itäisestä päädystä löysimme omat pienet uimarannat isojen graniittikivien ympäröimänä. Ketään muita ei ollut aamupäivästä vielä rannalla ja saimme nauttia upeasta uimapaikasta ja muutamasta (vielä) kylmästä lonkerosta, jotka olin Suomesta asti tuonut. Ehdottomasti Anse Cocos osoittautui koko matkan parhaaksi rannaksi, kunhan vain jaksaa nähdä hieman vaivaa ja kävellä polkua pitkin. 

Grande Anse

Petit Anse

Cocos Anse

Cocos Anse - ja oma pieni uimapaikka


Paluumatkalla väkeä alkoi tulemaan aika paljon vastaan ja erityisesti Grande Anse oli jo aika täynnä sen helpon saavutettavuuden vuoksi. Iltapäivästä suuntasimmekin L'Union puistoon, jonne on 120 rupeen eli noin 8 euron pääsymaksu. Kävimme myöhäisellä lounaalla kivassa Old Pier Cafe ravintolassa syömässä tonnikalasalaatit, jonka jälkeen jatkoimme matkaa tutustuen alueella oleviin isoihin maakilpikonniin. Paikalta löytyy myös talo, jossa on kuvattu Emmanuel elokuvaa vuonna 1974 - ja nykyisin siinä on pieni taidemuseo. Päädyimme lopulta Anse Source d'Argent rannalle, jonka sanotaan olevan saaren upein ranta - ja tosiaan tänne pitää maksaa tuo pääsymaksu. No olihan sekin ihan kiva isoine graniittikivineen ja turkoosin värisen veden kanssa, mutta se oli aivan täynnä väkeä. Eli tämä on se ranta jossa "kaikki käyvät" kuvaamassa upeita maisemia. Rannalle kannattaa tulla vasta iltapäivästä kun aurinko alkaa hieman laskemaan, koska tällöin upeat graniittikivet värjäytyvät punaiseksi auringonvalon paistaessa niihin. Kävelimme rannan toiseen päähän, josta löysimme oman pienen rannan ilman muita turisteja ja poistuimme paikalta vasta kun alue oli menossa kiinni. 

Source d'Argent Anse rantoja ja isoja kiviä

Lounas Old Pier Cafessa - tonnikalasalaattia

Source d'Argent Anse rantaa (ei vielä turisteja tässä)

Isompi tarhattuna oleva maakilpikonna

Estate L'Unionin puistoa, palmuja ja isompi graniittinen kallio


Illalla ajoimme polkupyörillä jälleen kylille - nyt Le Repairin italialaiseen ravintolaan ja samalla saimme nauttia upeasta auringonlaskusta. Illallinen kahdelle - sis. kahdet sundownerit eli mojitot, kahden henkilön anti-pastat (leikkeleitä, kalaa, juustoja), pääruokana pasta-annokset, pari olutta ja vettä -- yhteensä 125€. 

Auringonlasku La Diguen saarella - edessä näkyy Praslinin saari


Tiistai 24.5.2022

Viimeisen täyden päivän La Diguen saarella vietimme ajatellen polkupyörillä saaren pohjoisrantaan ja edelleen itärannikkoa alas aina niin pitkälle kun tietä pitkin päästiin (huomaisin vasta paikan päällä että kamerasta oli jäänyt akku lataukseen, jotenka kuvia otin vain kännykällä). Uimarannat eivät olleet kovinkaan kummoisia - pieniä ja heti tien vieressä. Tien päästä olisi päässyt kävelemällä vielä Anse Caiman rannalle. Paluumatkalla pysähdyimme muutamassa mehu-baarissa, jossa nimestä huolimatta tarjotaan myös väkeviä ja näimme vapaana olevia isoja maakilpikonnia rannoilla. Ihmettelimme myös isoja hämähäkkejä joita oli joka puolella saarta kun hieman ympärilleen vaan katseli. 


Hämähäkkejä


Lounasta kävimme syömässä Zerof nimisessä ravintolassa, joka tarjoilee erittäin hyvää ja hinnaltaan edullista creolilaista ruokaa. Pidimme paikasta niin paljon että kävimme vielä illalla syömässä samassa paikassa. Hintataso oli puolet edeltävän päivän ruokapaikasta, jotenka tätä tosiaan suosittelen ehdottomasti mikäli La Diguen saarelle tulee käymään. Paikka ei ole rannalla - noin puolen kilometrin päässä saaren kirkosta. 

Mukava ja suhteellisen edullinen Zerof ravintola


La Diguen saari osoittautui erittäin rennoksi ja rauhalliseksi paikaksi. Näin jälkikäteen mietittynä sinne olisi kannattanut matkustaa viimeisenä, koska kahdella muualla saarella on enemmän väkeä ja erityisesti Mahen saari oli jo sellainen turistirysä että onneksi emme olleet siellä kuin yhden päivän. La Diguelta matka jatkui takaisin Praslinin saarelle.

Kolmannen illan auringonlasku La Diguen saarella




maanantai 18. huhtikuuta 2022

Pitkin poikin Liettuaa - Kaunas

Vietin kolme päivää Liettuassa Kaunasissa ja lähialueita kiertäen Pääsiäisenä 2022. Ryanair oli aloittanut suorat lennot Helsingistä Kaunasiin loppuvuodesta 2021, jotenka se oli ensisijainen syy lähteä taas käymään Liettuassa, toinen syy vierailu Ristimäellä ja kolmas syy se, että sain käytyä Liettuassa "hakemassa" puuttuvat NomadMania sivun mukaan määritelmät pisteet eli alueet. Kaunas on Liettuan toiseksi suurin kaupunki ja toiminut aikoinaan myös Liettuan pääkaupunkina. 


House of Perkunas - Kaunasin vanhin goottilainen rakennus


Perjantai 15.4.2022

Ryanairin lento Kaunasiin lähti ajallaan klo 9:15. Lento oli aivan täynnä jotenka moni on löytänyt edullisen halpalentoyhtiön joka lentää Kaunasiin muutaman kerran viikosta. Lento kesti noin tunnin, eli laskeuduimme noin pari kymmentä minuuttia etuajassa Kaunasin pienelle kentällä. Kyseessä sattui olemaan minun 350 lentoni, mutta kovin juhlavasti ei sitä lennetty ahtaassa Ryanairin (Buzzin opereroimana) Boeing 737-800 koneessa. 

Olin varannut matkan ajaksi vuokra-auton kolmeksi päiväksi ja saimme sen pienen odottelun jälkeen käyttöön. Autoksi saatiin luokkaa isompi Toyota RAV4 citymaasturi. Matka kentältä Kaunasin keskustaan kestää noin 20 minuuttia, noin 16km. Hotelliksi olin varannut kahdeksi yöksi Moxy Kaunas hotellista huoneen. Hotelli sijaitsee heti Kaunasin noin 1.5km pitkän Laisves kävelykadun varrella noin puolessa välissä. Kaikki siis lähellä - vanhaan kaupunkiin käveli noin 20 minuutissa. Liettuassa ovat kaikki korona-rajoitukset poistuneet eli nykyään ei vaadita mitään PFL-lomakkeita eikä maskeja kukaan pidä enää missään. 

Kaunas on valittu vuoden 2022 kulttuuripääkaupungiksi ja sitä ei ollut ihan uskoa kun kävelimme Vilnaus kadulla joka oli revitty auki koko matkalta ja laatoituksia oltiin vasta osittain asentamassa. Siinä kadulla pomppiessa kuoppien yli minua lähestyi paikallisen TV:n kuvausryhmä joka alkoi kyselemään ensin liettuaksi ja sitten englanniksi mitä mieltä olen katuremontista ja että oliko aikaisempi mukulakivikatu ollut parempi. Siinä annoin sitten oman (virallisen) lausuntoni asiasta englanniksi ja varmaankin illan uutisissa se sitten meni Liettuan TV:n lähetykseen. Joku ihmeen TV-haastattelu magneetti Liettuassa olen, koska viimeksi Vilnassa minua tultiin haastattelemaan aiheesta Rakkaus ja mitä se minulle merkitsee. 

Kaunas on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2022 - kovin vähän siitä näkyi vielä katukuvassa poislukien auki revityt kadut


Kaunasin vanhan kaupungin aukio ei ole yhtä mahtipontinen kuin muut Baltian maiden pääkohteet - Vilna, Riika tai Tallinna, ja muutenkin vanhan kaupungin koko on hyvin pieni rajoittuen kahden joen yhtymäkohtaan (Niemen ja Neris joet). Lounasta kävimme syömässä hyvässä riistaruokaravintolassa, 

Medžiotojų užeiga ravintolassa. Hieman kalliimpi paikka, mutta suosittelen. 


Pitkän lounaan jälkeen kiersimme katsomassa Kaunasin linnan raunion jäänteet - ja suuntasimme vesisateessa takaisin kävelykadulle käyden muutamissa pubeissa pitämässä sadetta. Illalla kävelimme taas edes-takaisin kävelykatua pitkin käyden mm. Akropolis kauppakeskuksessa joka oli aivan täysi - jotenka palasimme keskustaan ja kävimme vielä Fortas ravintolassa syömässä illallista. Ukrainan tilanne (sota) näkyi muuten kaupunkikuvassa varsin vahvasti - Ukrainan lippuja oli joka puolella, ja ravintolassa kun tilasi ukrainalaisia ruokia niin siitä 20% maksettiin suoraan pakollisille. Niinpä tilattiin menusta hyvää ukrainalaista ruokaa, mm. borssikeittoa.

Kaunasin linna

Pyhän arkkienkeli Mikaelin kirkko


Lauantai 16.4.2022

Aamusta lähdettiin ajamaan kohti Siualian kaupunkia, joka on Liettuan neljänneksi suurin kaupunki. Itse kaupunki ei ole kovinkaan viehättävä "neukkutyylisten" lähiöiden vuoksi ja ajoimme kaupungin ohi pohjoiseen kohti Ristimäkeä joka sijaitsee muutaman kilometrin päästä kaupungista. Ristimäki on kenties Liettuan oudoin nähtävyys: kukkula jossa on tuhansia erilaisia ja erikokoisia ristejä. Neuvostoaikana paikka lanattiin monta kertaa maan tasalle, mutta ristejä tuotiin paikalle jatkuvasti. Vaikka olikin Pääsiäinen ei paikalla ollut kuin muutama henkilö, jotenka ristien keskellä sai kuljeksia ihan rauhassa. 

Ristimäki - Hill of Crosses





Ristämäeltä matka jatkui etelään kohti Venäjän rajaa (Kalingradin suuntaan) Jurbaskasin kylään ja sieltä kohti Kaunasia Niemen jokea seuraten. Pysähdyimme Panemunesin linnalla jossa kävimme katselemassa linnaa ja juomassa kahvit. Linnalla on pitkä historia 1600 luvulta asti, ja nykyään linnassa voi myös majoittua ja siellä on myös museo. 

Panemunesin linna



Panemunesta matka jatkui Kaunasin laitamille Fortes IX (9. linnoitus) alueelle, jossa sijaitsee järkyttävän kokoinen neuvostoaikana betonista tehty muistomerkki natsien uhreille. Kaikki linnoituksen näyttelyt olivat kiinni, jotenka ajoimme takaisin hotellille. Päivän aikana ajoa kertyi noin 400km.  

Betonibrutalaismia "kauneimmillaan" - Neuvostoliiton aikainen muistomerkki natsien urheille




Illallal kävimme syömässä georgialaisessa Mtevani nimisessä ravintolassa. Erittäin hyvä hinta-laatusuhde ja paikasta löytyy ihan kohtuu hyviä georgialaisia punaviinejä. 

Sunnuntai 17.4.2022

Pääsiäissuunnuntaina kävilemme taas 10km matkan ympäri Kaunasia käyden myös funikularii ajelulla vanhan kaupungin lähellä. Kukkulalta näkyi hyvin miten Kaunasin kaupunki sijoittuu kahden joen risteykseen. Sunnuntaina kaupunki oli hyvin hiljainen - ihmiset kävivät aamusta kirkossa, muuten kadut olivat aivan autiot. Kaunasissa ei todellakaan täytynyt kulkea turistien keskellä.

Funikulaari vuodelta 1934 - menopaluu 2€

Näkymät Kaunasin vanhaan kaupunkiin


Iltapäivästä suuntasimme takaisin Kaunasin lentoasemalle. Täysi Ryanarin lento Helsinkiin lähti ajallaan ja saapui Helsingiin etuajassa. Helsingissä vastassa olivatkin koronarokotusten kyselijät ja tällä kertaa kaikkien piti näyttää joko koronapassia tai ottaa tikku nenään. Saas nähdä kuinka kauan Suomessa vielä lentokentillä kysellään koronapassien perään kun muualta Euroopasta ne ovat jo pääsääntöisesti poistuneet. 

Kustannukset:
  • Lennot HEL-KUN-HEL (Ryanair/Buzz): 211€ kaksi henkilöä - priority liput. Halvimmillaan lentoja saa noin 10€/hlö/suunta. 
  • Majoitus: Moxy Kaunas Center : 163€ kaksi yötä ja aamiainen 
  • Auto: Admita 106€ Toyota RAV4 A/T - SCDW:lla (nollaomavastuu)  
  • Polttoaine: 60€ - mutta maksoin vain 55€, koska Liettuassa (yleensä koko Euroopassa, muttei Suomessa) polttoaineesta saa alennusta korkean hinnan vuoksi. Normihinta: 1,66€ litra - alennuksen jälkeen 1,52€ litra
  • Olut 3-4€, lounas 15-20€, illallinen 20-30€

Tämä oli minun viides reissu Liettuaan. Mikäli olet jo nähnyt Vilnan niin Kaunasta voin varauksella suositella, kunhan saavat kävelykadut valmiiksi - toivottavasti ennen kesää 2022. Aikaisempia juttuja pääset lukemaan seuraavista linkistä:

maanantai 14. helmikuuta 2022

Tansania - Sansibar: Stonetown

Sansibarin kolmas ja viimeinen osuus oltiin saaren pääkaupungin vanhassa kaupungissa Stonetownissa, jossa vietimme yhteensä 26 tunnin ajan. Stonetown on nimensä mukaisesti rakennettu kivestä, Omanin ja arabien hallintokauden aikana se tuli kuuluisaksi orjakaupan keskuksena missä mantereelta tuodut orjat myytiin ja laivattiin ympäri maapalloa niitä ostaville tahoille. Nykyään alue kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Alueen tunnetuin henkilö taitaa kuitenkin olla Queen yhteen edesmennyt laulaja Freddy Mercury, joka syntyi Stonetownissa. 

Stonetownin hallintorakennuksen aitaa ja Tansanian lippu


Lauantai 29.1.2022

Lauantai aamusta söimme rauhallisesti pitkän aamiaisen Hekaya hotellissa Pingwessä ja kello 10 aikoihin lähdimme taksilla kohti Stonetownia, jonne matka-aika oli noin puolitoista tuntia. Matkalla ajettiin läpi pienten kylien ja eräässä kohdassa oli kilometrien mittainen isojen mangopuiden varjostama tien pätkä. Mangoja myytiin lähes joka puolella, koska juuri nyt mangot olivat kypsyneet. Ajoimme läpi Sansibar cityn läpi ja sen lähiöiden, jossa oli aikamoinen meno ja meininki kunnes pääsimme itse Stonetownin Darajanin markkina-alueelle, joka oli aivan täynnä ihmisiä. Jäimme pois ns. Big Tree kohdassa, joka on hyvä maamerkki ja paikka löytää takseja. Se sijaitsee meren rannassa heti Stonetownin luoteiskolkassa. Itse Stonetownin vanhan kaupungin pienille kujille autoilla ei pääse, siellä liikutaan jalan ja mopoilla. 

Maps.me sovelluksen avulla lähdettiin etsimään hotellia, Zanzibar Palace hotellia, joka sijaitsi muutaman sata metriä Big Treeltä kunhan oli vaan selvittänyt mihin suuntaa lähteä kävelemään. Hotelli löytyi suhteellisen helposti. Hotellissa mitattiin (yllättäen) mittarilla kehon lämpötil ja henkilökunta piti maskeja. Tätäkin hotellia johti italialainen nainen, jonka kanssa juttelimme pitkään. Saimme huoneen heti käyttöön. Huone sijaitsi kolmannessa kerroksessa johon piti kiivetä jyrkkiä portaita pitkin - onneksi ei ollut raskaita matkalaukkuja kannettavana. Rakennus oli upeasti kunnostettu entinen intialaisten kauppiaiden talo 1800-luvun lopulta, joka oltiin 1990 luvulla remontoitu hotelliksi. Hotellin keskellä oli "kuilu", jossa riippui erilaisia valaisimia ja pohjakerroksella oli iso soliseva vesielementti.

Hotellin näkymiä kolmannesta kerroksesta lounge alueelle

Hotellin ala-aula ja ruokailutila


Vihanneksia ja hedelmiä Stonetownin torilla

Suihkun ja kylmän oluen jälkeen lähdimme tutkimaan Stonetownia tarkemmin - kirjaimellisesti "eksymään" sen pienille kujille. Stonetown on kuitenkin alueeltaan pieni eli kolmelta suunnalta on meri vastassa ja neljännellä suunnalla on uusi kaupunki ja Darajanin markkinat rajana. Muutamat pääkadut on helppo löytää seuraamalla vain väkijoukkoja, joita liikkellä oli todella paljon. Maskeja ei kukaan käyttänyt täälläkään niinkuin oli koko saarella. 

Stonetownissa on mahdollista saada opas näyttämään nähtävyyksiä, mutta se on täysin turha koska kaupungissa on kiva eksyä ja kävellä ympäriinsä sekä nähtävyyksien edessä on yleensä infotaulut kertomaan mikä paikka on kyseessä. Moni yritti myydä opastusta. Stonetowniin kannattaa pukeutua pitkiin housuihin ja kauluspaitaan, koska kyse on muslmimaasta ja täällä kuuluisi pukeutua hieman konservatiivisemmin kuin rantakohteissa. Muutamia turisteja kuitenkin kadulla näkyi lyhyissä housuissa ja t-paidoissa.

Kahvila Stonetownissa

Portugalin kaari - ja Unescon merkki kellotaulussa


Kävimme aluksi katsomassa entistä orjamarkkinoiden paikkaa, jonne sisäänpääsy on 5 USD. Kohteessa on näyttely orjamarkkinoista, englantilaisten 1800 luvulla rakentama anglikaaninen kirkko, orjien säilytyshuoneita ja muistomerkki. Täälläkin opas olisi ollut "ilmainen". Orjamarkkinoilta jatkettiin kohti Stonetownin vanhaa linnoitusta, jonka sisällä on nykyään pieni teatteri ja turistille matkamuistomyymälöitä. Viereinen Omanin sulttaanin hallintorakennus, House of Wonders (vuodelta 1883 - siellä oli paikan ensimmäiset sähköt ja jopa hissi.. siitä nimitys), oli romahtanut joulukuussa 2020, on nykyään rakennustelineiden ja suojien peittämänä. 

Forodhani puistossa kauppiaat yrittivät myydä matkoja taas ympäri Sansibaria ja erityisesti läheiselle Prison Islandille, jossa nimestä huolimatta ei koskaan ollut vankilana vaan karateenisaarena. Jätimme tämän väliin ja kävelimme pitkälle lounaalle rantaa pitkin Beach House Zanzibar ravintolaan, jossa myös mitattiin lämpötila. Minulla se näytti 38.6 astetta (hotellissa aiemmin 36,3) mikä ei voinut olla mitenkään oikea tulos - sisälle päästiin vaikka pyysin pari kertaa mittaamaan lämmöt uudestaan. Paikkana ravinto oli upealla paikalla, ruoka hyvää mutta hintataso suhteellisen korkea. 


Anglikaaninen kirkko ja orjien muistomerkki


Pitkän lounaan jälkeen käveltiin Freddy Mercury museoon, jonka sanotaan olevan talossa jossa hän oli lapsuudessa asunut. Hinta 8 USD - turrehinta! Museolta lähtevä Gizenga katu on sitten yhtä turistille tarkoitettua myymälää - samoja tavaroita kaupataan useammassa kaupassa ja siinä oli lähes ns. "kujan juoksu" vaikka kauppiaat eivät mitenkään aggressiivia olleetkaan. Eksyimme suuntaan ja toiseen iltapäivän aikana ja Stonetown tuli nähtyä oikeastaan puolessa päivässä. Illallista söimme hiljaisessa hotellissa ja maistelimme tansanialaista valkoviiniä (!!!) - Dodoma viinitilalta, joka oli yllättävän hyvää. Matkapuhelimeen tuli tieto että Qatar Airwaysin paluulennoille (ZNZ-DOH-HEL) tarjottiin vielä business luokan upgradea edullisesti jotenka ne tuli hankittua. Mukavampi lentää kun saa tilavan istuimen jonka saa tarvittaessa makuuasentoon puhumatta Qatar BC erinomaisesta tarjoiluista. 

Koristeellinen puuovi messinkikoristeilla Stonetown


Sunnuntai 30.1.2022

Aamiaisen jälkeen kirjauduimme ulos hotellista, jätimme tavarat säilytykseen ja lähdimme taas kävelemään Stonetownin kujille pienen vesisateen saattelemana käyden pienissä kahviloissa ja myöhemmin lounaalla sataman vieressä sijaitsevassa Mercury ravintolassa. Iltapäivästä siirryimme taksilla lentoasemalle, jossa lähtö olikin uudesta terminaalista käsin. Kentällä oli ensimmäisenä vastassa henkilökunta joka kyseli PCR-testejä tai mahdollisuus tehdä pika PCR-testi. Jouduin hieman selittämään että Suomi ei vaadi testejä suomalaisilta (lukee pienellä präntillä rajan dokumenteissa) ja pääsimme kentälle pelkän rokotetodistuksien avulla. 


Emerson Spice luksushotellin julkisivu


Check-in Qatar Airwaysin lennolle ZHZ-DOH aukesi kolme tuntia ennen lähtöä, jossa piti taas selittää että ei tarvita PCR testejä. Immigraation ja securityn jälkeen käveltiin "business loungeen", joka oli kyllä surkeuden huippu: kulahtaneita sohvia oltiin tuotu yhden lähtöportin ympärille ja pienestä jääkaapista sai juomia ja jotain syötävää oli myös tarjolla, mutta jätin ne väliin. Qatarin lento oli tällä kertaa Airbusin A330-300 koneella. Business luokkaan tuli vain muutamia henkilöitä, ehkäpä 1/3 oli täyttöaste. Kuuden tunnin täysin tasainen lento meni mukavasti illallisen merkeissä ja katsellen uusinta James Bond elokuvaa. Laskeuduimme ajellaan Dohan kentälle puolen yön aikoihin. 

Koska Helsingin lento lähti vasta seuraavana aamuna menimme yöksi Oryx Airport transit-hotelliin, jossa ehdimme nukkua kuuden tunnin unet hiljaisessa huoneessa. Olen aiemmilla matkoilla käyttänyt tätä hotellia - halpa se ei ole mutta eipä ole kukaan häiritsemässä ympärillä. 

Maanantai 31.1.2022

Aamusta siirryimme lentoaseman sisäisellä junalla E-alueelle, josta boarding vaiheessa siirryttiin bussilla vielä koneelle. Qatar Airwaysin Airbus A320 kone lähti puolisen tuntia myöhässä. Brunssin (tilasin tunti Dohasta lähdön jälkeen) ja lounaan (tilasin pari tuntia ennen Helsinkiin saapumista) välissä aika meni päikkäreiden merkeissä - lentoaika Helsinkiin oli kuusi tuntia. Helsingiin saavuttiin hieman myöhässä ja kovassa lumisateessa. 

Helsingissä portilta 45 sai kävellä tovin ennen passin tarkistusta ja sen jälkeen olevaa "terveystarkistusta" josta pääsimme läpi ilman että kukaan tarkisti rokotetodistuksia. Henkilökunta näki kun kaivoin esille todistukset ehkäpä 5-10 metrin päästä ja huikkasi vaan jatkamaan matkaa eli eivät tarkistaneet että mitä paperissa oikeasti lukee. Tarkoitus oli ottaa varmuuden vuoksi PCR-testit Helsingin päässä, mutta sehän ei sitten onnistunut kun vaan ohjattiin ulos. Jatkoimme autolla lumisateessa kohti kotia ja Kehä III oli ihan tukossa liikenneonnettomuuksien vuoksi. "Älä tee mitään" Sansibarin loma oli ohi ja seuraavana päivänä oli edessä paluu arkeen. 

Yhteenveto

Muutama sananen matkasta ja vinkkejä:

  • Lennot Helsingistä Sansibarille noin 15-19 tuntia - vähintään yhdellä vaihdolla. Aikaero ei haittaa. Qatar Airways, FlyDubai ja Ethiopian näyttävät operoivan tällä hetkellä. Economy luokan lennot noin 500€ henkilö, business luokassa noin 3700€. Itse ostin business luokan korotukset erikseen economyn päälle - jolloin lennot business luokassa olivat noin 1600€/meno-paluu/henkilö. 
  • Tansaniaan vaaditaan viisumia. Suosittelen ehdottomasti hankkimaan etukäteen eVISAn jolloin Zanzibarin kentällä ei mene aikaa jonottamiseen. Hinta on sama - 50 USD. 
  • Tansania luetaan malaria-alueeksi jolloin malarian estolääkitystä suositellaan vaikka olisi tuulisella itärannkolla. Hotellihuoneet "myrkytettiin" iltaisin hyttysten varalta ja sängyn päällä oli moskiittoverkko. Iltaisin muutamia hyttysiä kohtasin. Otin kuitenkin Malarone-lääkityksen - hinta 80€ henkilö. Kannattaa myös pakata mukaan EA-varusteet ja lääkkeineen mukaan ns. matka-apteekilla. 
  • Kuljetukset saarella saa helpoiten hotellien kautta - hinta lähes kiinteä 50USD, Stonetown-ZNZ 20USD. Paikallisesti sopimalla saa toki noin 40% halvemmalla. 
  • Ruuan hinta hotelleissa täysin eurooppalaista keskitasoa. Lounaat 10-17 USD, illallinen noin 20-25 USD. Juomat - oluet 2-5 USD, viinipullo 20-25 USD. Ruokaan ja juomaan meni päivässä kahdelta hengeltä ehkäpä 100USD, joskus enemmän joskus vähemmän. 
  • Hotellien hinnat vaihtelevat riippuen tasosta mutta 50 USD/yö ylöspäin. Nämä hotellit olivat 4-5 tähden paikka - pieniä majoituksia, hinta 150-250 USD/yö. 
  • Tansanian valuuttaa ei välttämättä tarvitse jos oleskelee vain hotellialueilla - kaikki hinnoitellaan USD. Itse vaihdoin Tansanian shillinkejä 100€ verran lentokentällä. Voit myös maksaa paikallisella valuutalla ja paikallisissa kaupoissa sitä on hyvä olla mukana. 
  • Hotelleissa maksetaan lähtiessä kaikki ruuat ja juomat. Edeltävän päivän lasku tuodaan aamulla tarkistettavaksi ja allekirjoitettavaksi. Loppulaskun voi maksaa luottokortilla jolloin hintaan lisätään ylimääräinen 5%.
  • Tippaus: Hotelleissa oli erikseen "staff tip" laatikot, johon voit tarvittaessa laittaa tippiä. 
  • Ns. ei-hotelli ravintoloissa lisäsin aina 10% tippauksen jos palvelu oli ollut hyvää - sitä ei kuitenkaan odoteta vaikka "valkoinen mies Afrikassa on sama kuin kävelevä lompakko". 
  • Ruuan valmistaminen ravintoloissa voi kestää hieman pidempään että lounaalle ei kannata mennä kiireellä - ruuan tuloon voi mennä jopa tunti, jotenka sitten vaan rennosti - "Hakuna matata!".  
  • Hotelleissa ja rannoilla tarjotaan samoja retkiä ja myydään samoja tavaroita. Tinkiminen kuuluu asiaan. Itse lähden lähes aina tarjoamaan 1/3 pyydetystä, jos todella retki kiinnostaa. 
  • Jozani Forest oli todellinen pettymys ja turistirysä - vältä sitä. 
  • Ota adapteri mukaan sähkölaitteita varten, koska englantilainen kolmi-pistoke on käytössä. Jossain harvoissa paikoissa oli käytössä sama malli mikä Euroopassa yleensä. 
  • Englannin kielellä pärjää ihan hyvin - muutama sama swahilia kannattaa kuitenkin opetella. 
  • Viikossa ehtii näkemään hyvin 2-3 paikka, olimme kohteessa kolme yötä ja sitten vaihdoimme toiseen paikkaan.  Suosittelen vaihtamaan majoituksia - siirtymät eivät ole pitkiä. "Älä tee mitään" lomalla viikossa ei kuitenkaan aika tullut pitkäksi. Parin viikon reissulla toki olisi sitten jo tehty jotain enemmän.