lauantai 19. syyskuuta 2020

Ensimmäinen charter-matka

Tässä jutussa jatkan oman matkustus historian muistelua ja kertomuksia Reissu-Janin matkailun alkuvaiheista. Edeltävässä jutussa kerroin ensimmäisestä yksin tehdystä matkasta, ja tässä jutussa tehdään katsaus vuoteen 1998 jolloin tein ensimmäisen paketti - eli charter-matkan eli seuramatkan. Tämäkin matka on kaikella tavalla "ikimuistoinen", ainakin näin jälkikäteen miettien. 

Timanfaya national park, Lanzarote


Matkavalmisteluja ja taustaa

Elettiin vuotta 1998. Ensimmäisen ulkomaan matkan jälkeen olin tehnyt vain muutamia lentoja kotimaassa työkeikoille, ja yksi työkeikka oli ollut Pariisiin maaliskuussa 1998 (Ranska - maa numero 7) ja lomat olin tätä ennen viettänyt Suomen Lapissa vaeltaen.  

Keväällä parisuhteessa tuli "muutosta", ja päätimme lähteä nykyisen vaimon kanssa "kihjalais" matkalle jonnekin lämpimään. Niinpä kävelimme läheisen ostoskeskuksessa olevaan Tjäreborgin matkatoimistoon hieman ad-hoc tyylisesti, ja kysyttiin että mihinkä voisi päästä huhtikuussa suhteellisen halvalla viikon ajaksi. Rahaa meillä ei nuorena parina ollut paljoakaan ja vuokralla kun asuttiin. Matkatoimistovirkailija kyseli vähän lisää, ja ehdotti kohteena Gran Canarian tai Lanzaroten saaria. Kysyin että tiedämmekö näistä mitään. Hetken hiljaisuus - "Joo, ei paljoakaan. Missäköhän päin ne ovat?" Espanja, Kanarian saaret - sitten katsottiin kartalta yhdessä. Siltä istumalta sitten päätettiin että lähdetään Lanzaroten, koska sen nimi oli jotenkin jännä. Majoitus - mahdollisimman halpa, muistaakseni 2* huoneistohotelli Puerto del Carmenin kylässä. Sitten virkailija tulosti pankkisiirtolomakkeen matkan maksua varten (noin 4000 markkaa) ja lähdettiin kotiin tyytyväisenä: "Jee! Me lähdetään ulkomaille". Kyseessä oli myös vaimoni ensimmäinen lentomatka. 

Viikkoa ennen matkaa aloitettiin sitten pakkausrumba, ja vanhemmilta haettiin isot perässä vedettävät matkalaukut tyyliin "HalpaHalli". En todellakaan tiedä miten ihmeessä me saatiin ne laukut ihan täyteen kaikkea mahdollista, mutta sentään kahvit, ruisleivät ja nakit jätettiin kotiin -- toisin kuin appi-vanhemmat olivat tehneet, ja ehkäpä joku muukin tekee niin vieläkin. Pankista käytiin ennen matkaa vaihtamassa markkoja Espanjan pesoihin "riittävästi". 

Lentoon 

Vihdoin koitti huhtikuinen aamu ja menimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle matkalaukkuja vetäen ja vyölaukut keikkuen kohti lähtöselvitysjonoja. Nyt tiesin miten toimia lentokentällä, minullahan oli jo "huimasti" kokemusta matkailusta.  Jännittyneinä odotettiin sitten charter-koneen lähtöä - kyseessä oli menomatkalla brittiläinen charter-yhtiö koneena täyteen ahdettu Boeing 757-200. Konetta operointiin "naisistolla" eli kaikki olivat naisia -- eipä siinä mitään, ajattelin. Ahtauduimme ikkuna- ja keskipaikalle istumaan koneen etuosaan. Kone rullasi aamuauringossa kiitotien päähän ja nosti kierroksia ja nousi lopulta aamutaivaalle -- klonks, klonks pyörät sisällä. Hetken päästä lentokapteeni kuulutti englanniksi että lähdössä jäivät jarrut päälle, ja ne ovat hieman kuumentuneet - ja pyörät otetaan alas jotta jarrut saadaan jäähdytettyä. Totesin ääneen -- "No niin, naiset taas ratissa, ja käsijarru jäi taas päälle!". Lähistöllä olevat matkustajat revähtivät nauramaan äänekkäästi. Jarrut saatiin kylmäksi eikä takaisin täytynyt kääntyä. Lento kohti Lanzarotea oli alkanut... 

Katastrofi 1 

Pari tunnin lennon jälkeen alkoi ruokailutarjoilu koneessa. Se oli ja on edelleen aika haastavaa varsinkin economy luokassa ahtaiden tilojen vuoksi. Niinpä istuin keskipenkillä kyynerpäiden osuen oikealle ja vasemmalle -- ja sitä sitkeää kanaa leikaten. Alkoholit kuuluivat myös hintaa, ja punaviinin kanssa sai olla varovainen - olihan minulla tyylikkäät valkoiset farkut. Kaikki meni suhteellisen hyvin, kunnes käytäväpaikalla istunut keski-ikäinen mies tilasi konjakin kahvin kanssa. Olin jo lopettanut ruokailun ja hänellä oli se lasi siinä tarjottimella. Jotenkin hän kääntyi -- ja hups.. se konjakkilasi oli mun sylissä ja housuilla.. ja konjakit pitkin valkoisia farkkuja. "Oho!" - oli kommentti. Laskeuduimme Arrecifen kentälle, ja kyllä hieman hävetti kulkea passin tarkistukseen ja hymyilevän oppaat ohjaamana bussiin. Näytin kuin olisin virtsannut housuun - valkoisilla farkuilla konjakki ei näytä hyvältä. Bussilla hotelliin, passit talteen ja nopeasti vaihtamaan farkut puhtaisiin, sekä pesemään housut. Mutta lämpötila oli mukava 25 astetta ja palmut huojuivat merituulessa. Loppumatka menee varmaan ihan hyvin...

Puerto del Carmen

Lähdimme sitten ihmettelemään paikkaa mihin olimme tulleet, ja tässähän sitten tehtiin kaikki perus-turistijutut. Syömään kinkku-ananas (pakaste) pitsaa ensimmäiseen ravintolaan ja pari Doroda olutta juoden. Siinä sitten käveltiin päivien aikana monta kertaa rantakatua edes-takas, ja turistien kaupoissa tuli osteltua jotain rantapyyhkeitä ja vaatteita. Rannallakin poltettiin nahkaa ja iltaisin ihmeteltiin värivaloja ja lempeää meri-ilmastoa. Erityisesti mieleen jäi pienet perunat ja tulinen mojo-kastike -- sekä tietysti "kattausmaksu", jonka kertymisestä oli vähän epäselvyyksiä (tulivat siinä kun tuotiin sämpylät ..). 

Hotellin uima-altaallakin tuli vietettyä paljon aikaa - siellä oli parempi uida, ja ravintolasta saatiin mikrossa lämmitettyä pitsaa. 

Puerto del Carmenin satama-alue

Suuri saarikierros

Matkajärjestäjä tarjosi myös retkiä, ja niinpä tervetulotilaisuudessa varasimme "Suuren saarikierroksen", jonka aika nähtiin monta kiinnostavaa ja outoa paikkaa kuten Ceasar Manriquen talon, upeita tulivuoria, kameleita, kaktuspuistoja sekä upean laavavirran sisällä olevat luolat. Helppoa matkailua - kunhan perässä seurasi. Näin jälkikäteen mietittynä tuo Manriquen tekemät patsaat, talot ja muut kulttuuriteot saarella ovat upeita. 

Ceasar Manriquen talon puutarhaa

Katastrofi 2

Loman puolessa välissä olimme illalla kävelemässä kohti hotellia kun eräs sisäänheittäjä onnistui houkuttelemaan meidät ravintolaan - "Eka juoma ilmainen". Virhe 1! Olin tätä ennen juonut kaksi olutta hotellilla. No - niinpä sitten meidät ohjattiin pöytään ja tilattiin "votkaa-spritellä". Virhe 2! Drinksut tulivat hetken päästä pöytään. Join drinkistä pari hörppyä ja lähin käymään WC-tiloissa. Tämän jälkeen muistikuvat katkeavat. Vaimo ihmetteli hetken ja lähti etsimään minua, ja löysi minut WC-tiloista. Osasin vain sanoa että nyt pois ja nopeasti. Jotenkin hän sai minut hotelliin ja aamulla olo aivan hirveä. Ei krapula vaan se kertaa kymmenen. Minut oli siis huumattu ja varmaankin olisivat myöhemmin yrittäneet tyhjentää lompakot.... Meinasin käydä seuraavana ravintolassa vähän kyselemässä, mutta jätin väliin -- mitäpä se olisi enää auttanut. Oppi oli mennyt perille, enkä ole sittemmin tämmöistä enää (onneksi) kokenut. 

Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta



Tulivuorella 

Olo oli iltapäivästä vielä todella hutera kun lähdimme toiselle retkelle, joka suuntautui Timalfyjan tulivuorelle ja luonnonpuistoon.  Upea paikka ja aurinko värjäsi maisemat upeilla väreillä.  Matkaan sisältyi myös illallinen tulivuoren huipulla olevassa ravintolassa, jossa ruoka valmistettiin tulivuoren lämmössä. Viini ei minulle tässä kohtaa maistunut kun istuimme ruotsalaisten keskellä - kyse oli Tjäreborgin "kansainvälisestä" retkestä. 

Tulivuorella, ja jälleen pestyt valkoiset farkut jalassa


Epilogi 

Loppumatka meni Puerto Del Carmenin rantakatua edes-takaisin kävellen, ja intialaisten myyjien kanssa tingatessa "aitoa alkuperäistä" Sonyn kannettavan CD-soittimen hinnasta. Ei tullut kauppoja vaikka hinta putosi 12000 pesosta 4000 pesoon. Paluumatka on suhteellisen rauhallinen, ja farkut pysyivät puhtaina. 

Kotiin paluun jälkeen oltiin taas koettu jotain uutta ja ihmeellistä, ehkäpä ne pari tapausta olisi voinut jäädä kokematta. Sittemmin jatkoimme Lapissa tehtyjä vaelluksia kesäisin ja talvisin, ja vuonna 2005 lähdimme ensimmäiselle isolle omatoimisille matkalle kun lähdimme autolla kuukaudeksi Eurooppaan ilman mitään isompia suunnitelmia eikä tällöin ollut puhelimissa vielä nettiä saati navigaattoreita. Pohdimme että charter-matkat ovat varmaankin hyviä tietylle kohderyhmälle, mutta ei enää meille - ja aloimme tekemään omatoimimatkoja ympäri maapalloa. Niistä sai tämäkin blogi, Reissu-Janin matkat, alkunsa kun vuonna 2014 lähdimme kolmeksi kuukaudeksi Kaakkois-Aasiaa ja Oseaniaan. 

Millaisia muistoja sinulla on charter-matkoista? 




sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Ensimmäinen matka

Tässä jutussa palaan ajassa 24 vuotta taaksepäin ja kerron ensimmäisestä itse tehdystä ulkomaan matkasta ja ensimmäisistä lennoista, matkasta toiselle puolelle maapalloa - Taiwaniin ja Thaimaahan (maat numerot 5 ja 6). Tätä ennen olin käynyt ulkomailla 1980 luvulla perheen kanssa Ruotissa ja Norjassa (maat numerot 2 ja 3), ja myöhemmin 1990 luvulla itse niillä suositutuilla "Tukholman risteilyillä" sekä vuonna 1996 Virossa (maa numero 4) päiväristeilyllä Georg Ots laivalla. Sen enempiä ulkomaan matkoja en ollut tehnyt kunnes vuonna 1996 sain silloisen työnantajan kautta tehtyä julkaisun tieteelliseen konferenssiin johon minut kutsuttiin. Konferenssi nyt vaan saatui olemaan Taiwanissa Hsicnhun kaupungissa, paikasta mistä en ollut koskaan kuullutkaan. Näin jälkeenpäin katsottuna matka oli aikamoinen... lentomatkojen osalta ainakin.  Valitettavasti kuvia ei matkalta paljoa otettu. Oli vanhemmilta lainattu pokkarikamera ja vain 20 kuvan rulla, ja suurin osa niistä on täysin epäonnistuneita.

Bangkok, +38 astetta lämmintä - alkuperäinen kuvateksti: "Näitä Buddha patsaita oli joka puolella"


Matkavalmisteluja 

Vuonna 1996 matkojen järjestäminen ja varaaminen oli hieman erilaista kuin nykyään. Internet toki oli olemassa - lähinnä tieteellisen yhteistöjen kesken, mutta matkat ostettiin edelleen matkatoimistojen kautta, ja niinpä soittelu matkatoimistoon alkoi ja lentojen suunnittelu. Konferenssi kesti kolme päivää, mutta matkatoimisto ehdotti paluussa pysähtymistä Bangkokissa muutamaksi päiväksi - koska näin saatiin lippujen hintoja hieman halvemmaksi ja vielä tällöin se kävi myös työnantajalle (nykyisin työmatkoihin ei enää voi yhdistää "lomailua" vaan matkalta palataan heti kun komennus päättyy). Matkatoimisto kirjoitti (todellakin! Lentoliput kirjoitettiin käsin vielä 1990 luvulla...) lennot reitille Helsinki-Kööpenhamina-Bangkok-Taipei ja takaisin, siten että paluussa oli yksi päivä Taipeissa ja kolme päivää Bangkokissa. Matkatoimisto myös varasi hotellit näistä kaupungeista. Konferenssikaupungissa paikallinen järjestelijä hoiti majoituksen. Lentolippujen kanssa oli myöhemmin aikamoista säätöä kun lentoyhtiöt vaativat vahvistamaan ne puhelimitse päivää ennen eikö tietenkään ollut mitään intenetissä tehtävää checkin vaan jonotettiin lentoasemalla pitkissä jonoissa. 

Passi minulla jo olikin, ja siinä oli sotilaspassin kuva, jossa olen upseerin arvomerkit kaulassa. Tästä oli myöhemmin yllättävää hyötyä. Muita valmisteluja olivatkin matkashekkien hankinta. Minulla ei ollut vielä luottokorttia käytössä, ja käteisen dollarien sijaan päätin hankkia dollari pohjaisia matkashekkejä pankista, jotka sitten voitiin lunastaa paikan päällä pankissa paikallisen valtuutan saamiseksi. Lopuksi teetätin vielä käyntikortteja, koska kuulin että Aasiassa niitä arvostetaan ja että ne tulee jakaa kun uusia ihmisiä tavataan. Jossain kauppakeskuksessa oli automaatti, mistä sellaisia pystyi tekemään. 

Pari päivää ennen lähtöä tajusin vielä että matkalaukku varmaankin pitäisi hankkia ja kävin sellaisen jostain halpahallista ostamassa (kankainen pyörillä perässä vedettävä malli..). Suomessa oli huhtikuu, jotenka pakkasin mukaan tietysti (!!) Suomen keleihin sopivia vaatteita - pitkiä housuja, kauluspaitoja, klassiset 90-luvun samettiliivit ja "Simo-Vaatehuoneelta silkkipusakan" yms.. Jälkeenpäin olisi pitänyt hieman lukea että Bangkokissa oli tällöin +38 asteen lämpötila. No - eipä päässyt ns. "luita pakottamaan" kun oli vaatetta tarpeeksi mukana.

Lentoon

Muistan vieläkin elävästi tilanteen kun saavuin Helsinki-Vantaa ulkomaan terminaaliin. Olin käynyt Seutulan kentällä joskus 1970 luvulla katsomassa vanhempien kanssa lentokoneita, mutta itse toiminnasta lentokentällä ei ollut mitään kokemusta.  Olipa siinä ihmettelemistä että mitenkäs tämä homma toimii. Kävelin lentolippu "nivaska" kädessä kyselemään että mitenkäs nyt toimitaan - ja niin se laukku "checkattiin" Taiwaniin asti. Kertoivat vielä että Finnairilta, jolla siis lensin Kööpenhaminaan, voi laittaa laukut perille mutta Kööpenhaminassa pitää erikseen käydä hakemassa boarding card Thai Airwaysin lennolle. Taas jotain uutta. Ensimmäinen lentoni, vasta 25 vuotiaan, oli sitten Finnairin DC-9 koneella Kööpenhaminaan. Olihan se aika outo fiilis eikä sitä oikeastaan osannut edes "pelätä" - ihmetteli vaan että kuinka tämmöinen alumiiniputki liikkui kovaa vauhtia kymmenen kilometrin korkeudessa. Toinen ihmetys oli tupakointi -- koneessa sai vielä polttaa ja sitä savua oli sitten kone puolillaan. 

Kohti Taipeita

Kööpenhaminan kentällä löysin hetken etsimisen jälkeen "Transfer Deskin", jossa saatiin jatkolennoille liput. Ensin Thai Airwaysin DC-10 koneella Bangkokiin (nykyinen Don Muangin kenttä), ja sieltä parin tunnin vaihdon jälkeen kohti Taipeita. Pyysin että saisin istumapaikan savuttomasta osastolta. Kun tuli boarding aika kuulutettiin että koneessa on teknistä vikaa ja sitä korjataan pari tuntia ainakin. Hetkonen! - mitenkäs se jatkolento kävi mielessä, ja kävin vähän kyselemässä siitä. No eipä voineet tietenkään asialle mitään ja totesivat että Bangkokissa kaikki järjestyy. 

Parin tunnin päästä päästiin sitten itse koneeseen, joka tosiaan oli hieman isompi DC-10 laajarunkokone. Niin, ja ne istumapaikat olivat kyllä savuttomassa osastossa, mutta se tupakkapuoli alkoi heti seuraavalta penkkiriviltä. Kone oli aivan täynnä lähinnä tanskalaisia turisteja menossa lomamatkalle Thaimaahan, ja niinpä siinä sitten oltiin kymmenen tuntia savussa ja möykkäävien ja viinaa juovien tanskalaisten keskellä. Bon Voyage! Eipä siinä yölennolla paljon ehtinyt nukkumaan. Syöminen lentokoneessa oli myös hieman eksoottista - ja että alkoholi oli tällöin vielä ilmaista. 

DC-10 laskeutui Bangkokin lentälle aamulla juurikin sen pari tuntia myöhässä. Kävelin ulos koneesta kunnes näin Thai Airwaysin henkilökuntaa jolla oli minun nimi kyltissä. Kertoivat että lentosi Taipein on jo lähtenyt ja että seuraa perässä. Pyysivät istumaan lentokentällä ja antamaan passin sekä sen lentolippu "nivaskan".  En enää muista kuinka kauan siinä istuin ja ihmettelin, enkä uskaltanut mihinkään lähteä kävelemään - ehkäpä siinä meni tunti tai kaksi kunnes virkailija tuli takaisin sanoi että tässä on uudet lentoliput ja että olen saanut upgraden business-luokkaan. Vievät minut kiireesti juuri lähdössä olevaan EVA Airin Boeing 747-200 koneeseen. 

Bangkokin lentoasemalla odottamassa että saisi uudet lentoliput ja passin takaisin



"Oho!" oli ensimmäinen ajatus kun minut ohjattiin business-luokkaan ja sirot aasialaiset lentoemännät kumartelivat edessäni. Tämmöiseen "pokkurointiin" en ollut koskaan aiemmin törmännyt. Neljän tunnin lento meni erittäin mukavasti ja olin aivan ihmeissään siitä ruuasta ja drinkeistä joita siellä tarjoiltiin - eikä myöskään tupakan savua ja huutavia turisteja. Oli siinä taas ihmettelyn paikka. 

Taipein kentällä säätö jatkui hieman, koska viisumit piti käydä maksamassa erikseen ennen rajatarkistuksia ja ne hyväksyivät vaan dollareita, joita piti käydä terminaalin pankissa vaihtamassa. Lopulta pääsin Taiwaniin. Konferenssin järjestäjä oli hoitanut autokuljetuksen ja tämä kuljettaja oli sitten odottanut ehkäpä neljä tuntia pidempään koska en ollut tullut edeltävällä lennot. Tällöin ei ollut vielä matkapuhelimia kovin yleisesti käytössä, jolla olisi voinut ilmoittaa asiasta. No niinpä matka jatkui kohti Hsinchun kaupunkia Taiwanin upeassa vuoristoisessa maisemissa. Hotelliin päästyäni olin tehnyt matkaa Suomesta 25 tunnin ajan. 


Taiwan 

Päästyäni hotelliin alkoi jo tulemaan hieman nälkä ja kyselin respasta että mihinkäs täällä kannattaa mennä syömään. Kielimuuri tuli väliin, ja minulle annettiin kopio kartasta johon oli jotenkin kirjoitettu englanniksi katujen nimiä. Ulos pimeään -- ja ihmettelemään että mihin suuntaan sitä lähtee kävelemään. Tietenkään kartta ei ollut tarkka eikä katujen nimet olleet englanniksi vaan kiinaksi. Aikani käveltyäni löysin ravintolan, lähinnä siksi että sen edessä oli kuvia ruuasta. Ravintolassa henkilökunta ei puhunut senkään vertaa englantia, mutta ruokalistassa oli kuvia annoksista joista ei ollut mitään käsitystä. Niinpä tilasin jonkun tulisen ja kuuman keiton sekä olutta. Olutta tarjoiltiin hieman pidempään lasiin mihin olin tottunut - varman desin lasiin. Uutta sekin -- mutta tästäkin selvittiin. Paluumatka hotelliin olikin sitten hieman haastavampi - ei oluen takia, vaan että pimeässä huonolla kartalla ei ollut aivan helppo "rasti" suunnistaa perille. 

Seuraavat päivät menivät sitten itse konferenssissa ja hotellilta meitä tultiin aina hakemaan. Tosiaan ne jotka muistavat vuoden 1996 kevään, niin tällöin oli Kiinan ja USA välillä hieman vaikeaa ja USS Nimitz lentotukialus oli Formusan salmessa täydessä taisteluvalmiudessa Kiinan uhattua Taiwania. Tästä johtuen lähes kaikki ulkomaiset osallistujat olivat peruneet matkansa konferenssiin ja meitä ulkomaalaisia oli lopulta siellä muutama minun lisäksi USAsta ja Etelä-Koreasta. Niinpä meitä pidettiin kunniavieraina ja kuljetukset ja lounaat yms hoidettiin järjestävän tahon toimesta. 

Aikaero - se iski tajuntaan myös ensimmäistä kertaa, olihan aikaero +6 tuntia, jotenka konferenssit alkoivat minun sisäisen kellon mukaan klo 2 yöllä, jotenka oli noustava ylös puolen yön aikaan. Sanomattakin on selvää että olivat hieman väsyttäviä tilaisuuksia, kun ottaa huomioon tuon aikaeron. 

Eräänä iltana lähdimme "kaikki ulkomaalaiset", jotka olimme siis samassa hotellissa, ulos syömään ja suuntasimme japanilaiseen ravintolaan. Etelä-Koreasta ollut henkilö pystyi hieman ymmärtämään kiinan kieltä ja tulkkaamaan meille mitä listassa oli.. ja olihan se tosiaan jälleen kerran ihan outoa syödä sitä ruokaa. Puikot ja kaikki.. Olisi pitänyt tietysti jotenkin harjoitella niillä syömistä, mutta ravintolan henkilökunta löysi minulle haarukan. Outoa se ruoka oli -- jotain rapuja sekä merihevosia! Kyllä - tosiaan pieniä merihevosia joita syötiin soijakastikkeen kanssa. Viimeisenä iltana isännät veivät meidät syömään hienoon kiinalaiseen ravintolaan, jossa oli iso pyörivä levy keskellä pöytää ja ruokaa tuotiin jatkuvasti lisää ja lisää. En tunnistanut oikeastaan yhtään mistä ruuasta oli kyse - paitsi riisin. 

Hscinchu - japanilainen ravintola tarjosi kaikkea outoa syötävää


Hsinchusta palaisin yhdeksi yöksi Taipeihin, ja siellä kävin ihmettelemässä lähinnä SoHoa (baarialue) ja Chiang Kai-shekin muistomerkkiä. Muuten riitti ihan vaan ihmetellä sitä vilinää ja mopojen määrää, sekä jotenkin pysyä ns. kartalla että missä sitä oikein kävelee. Illaksi suuntaisin bussilla kohti Taipein kansainvälistä lentoasemaa ja nyt jo kokeneena (!!) matkailija osaisin jotenkin toimia lentokentällä. Lensin Taipeista takaisin Bangkokiin Thai Airwaysin MD-11 koneella.

Chiang Kai-shekin mauseleumin portti, Taipei, Taiwan


Taipei park, Taiwan - huomaa tyylikäs silkkipusakka

Thaimaa ja Bangkok

Kone laskeutui Bangkokin lentoasemalle ajallaan, ja kävellessäni ulos terminaalista mietin että onpas täällä kuuma vaikka olin keskiyö. Simo-Vaatehuoneelta "silkkipusakka" oli hieman hiostava.
Bangkokissa oli kolme päivää aikaa tutustua kaupunkiin ja hotelli sijaitsi Sukhumvit Roadin varrella. Tällöin ei ollut kylläkään mitään tietoa että mitenkä se hotelli kaupunkiin "asemoitui". Ennakkovalmisteluja siis ei oltu tehty - nyt oltiin vaan ns. lähdetty matkaan. Mutta hotelli oli hieno - isot huoneet ja ulkona oli iso uima-allas, jossa sitten tulikin välillä vietettyä aikaa ja taisi se ihokin siinä samalla hieman palaa. 

Ensimmäisenä aamuna lähdin sitten kävelemään ulos -- vielä kuumempi. Siinä sitten käveltiin kauluspaidassa ja pitkissä housuissa +38 asteen lämpötilassa, kunnes oli pakko lähteä ostamaan edes joku lyhyt hihainen paita. Siispä etsin pankin jossa matkashekkejä voisi taas vaihtaa. Pankin ovella minut pysäytettiin, kysyttiin asiaa ja pyydettiin näyttämään passi. Sisällä oli pitkät jonot. Turvamiehen nähtyään minun passin, jossa siis todellakin oli sama kuva kuin sotilaspassissa, ns. veti kättä lippaan ja sanoin "Please follow me, Major!".  No ei ollut majurin sotilasarvoa, vänrikin napeilla sitä mentiin pankissa nopeasti toiseen kerrokseen ja siellä minut ohjattiin jonkun johtajan puheille joka otti asian hoitaakseen. Yllättävän nopeasti dollarisheikit vaihtuivat Thaimaan bahteiksi, ja ulos minut saateltiin vielä samalla tavalla pokkuroiden. 

Bahtit taskussa suuntaisin ostamaan kevyempää vaatetusta, ja jotenkin "eksyin" sitten Soi Cowboy alueelle, joka on/oli sitä kuuluisaa "go-go bar" aluetta. Kylmä Singha olut maistui hyvältä samalla kun ihmettelin sitä menoa ja meininkiä. Kyllähän siinä ns. markkinat kävivät ja heti minutkin sieltä valkonaamana bongattiin, vaikka olikin vasta "iltapäivä hikinen". Päässä soi Murray Headin - "One night in Bangkok" biisi..  jonka tahdissa Suomessakin discossa notkuttiin nuoruudessa. 

Kovin paljoa en tuon muutaman päivän aikana ehtinyt Bangkokia katselemaan. Aika meni, edelleen jetlagista toipumiseen, ja hotellin ympäristössä. Thaimaalaista ruokaa kävin syömässä, ja menutkin olivat englanniksi. Mutta se chili! Ensimmäistä kertaa tuli koettua ns. "polttaa mennen tullen" fiilis.. mutta hyväähän se ruoka oli - joskin hieman tulista. Palasin seuraavan kerran Bangkokiin vasta vuonna 2015 - ja tällöin ehdin jo hieman enemmän tutustua Bangkokin nähtävyyksiin, josta löytyy myös juttuja tästä blogista: Bangkok - enkelten kaupunki. Sittemmin ole vieraillut kaupungissa yhteensä neljä kertaa matkoillani Kaakkois-Aasiassa, ja se on noussut yhdeksi suosikki kaupungeista vaikka kyseessä onkin maailman kuumin pääkaupunki.  


Paluumatka

Kolmen Bangkokissa vietetyn päivän jälkeen oli aika lähteä paluumatkalle kohti Suomea. Kaikki näytti menevät ihan hyvin, boarding alkoi ajallaan ja pääsin jälleen kerran tanskalaisten keskelle Thai Airwaysin DC-10 koneeseen. Tottakai jotkut olivat juovuksissa ja pyörryksistä Thaimaan iloista -- mitäköhän tästäkin matkasta tulee mietin. Pääsimme rullaamaan kiitotien päähän, kunnes kapteeni kuulutti että koneen polttoainepumpussa on jotain vikaa. Rullaus takaisin. Istuttiin sitten siinä koneessa ja odoteltiin mitä tapahtuu -- ja lämpötila alkoi koneen sisällä nousemaan. Kahden tunnin ja yhden tarjoillun vesilasin jälkeen meidät päästettiin pois koneesta -- hieman isompaa remppaa kuulemma piti tehdä. Takaisin terminaaliin. Lopulta istuimme vielä kolme tuntia lähtöportin lähellä eikä siitä saanut poistua. Osa tanskalaisista kaivoivat tulijais-viinat esiin ja alkoivat niitä juomaan. Välillä kapteeni kävi kuuluttamassa että mitä osaa milloinkin vaihdetaan tai korjaillaan. Kun tuli uusi boarding osaa matkustajia ei enää päästetty lennolle heidän juotuaan viinaa sen verran paljon että eivät pystyneet kävelemään tai huusivat ja möykkäsivät tarpeeksi kovaa. 

Viiden tunnin alkuperäisen lähtö ajan jälkeen olimme taas kiitotien päässä ja nousimme Bangkokin taivaalle vaappuen. Toivottovasti kaikki oli nyt korjattu riittävän hyvin. Tasaista lentoa ei kestänyt kauan kun saavuimme Bengalin lahden yläpuolelle lentokoneen lennettyä turbulenssialueelle. Siinä sitä mentiin sitten alas-ylös ja jopa tanskalaiset olivat tällöin hiljaa vaikka viinatarjoilut lopetettiin ja lentohenkilökunta joutui myös itsekin istumaan alas. Tätä jatkui Intiaan asti. Pakistanin ilmatilassa kone lensi sitten ukkospilveen, ja silloin alkoi todellinen vuoristorata ja salamien välke moottorien välillä huutaessa täysillä kierroksilla koneen noustessa pudotuksien jälkeen taas matkalento korkeuteen. Taisi siinä joku tanskalainen oksentaa - hajusta päätellen. Loppumatkan taisivat nukkua "krapulaansa pois". 

No Kööpenhaminaan päästiin tosin viisi tuntia myöhässä, ja taas kävelin Transfer Deskille kyselemään että mitenkäs pääsen täältä Helsinkiin kun Finnairin kone oli lähtenyt kolmisen tuntia aiemmin. Sain paluun SASin lennolla Helsinkiin MD-82 koneella.  Olihan aikamoinen matka ensimmäiseksi ulkomaan matkaksi yksin, mutta kotiin päästiin. Aurinko paistoi Helsinki-Vantaan lentoasemalla kun kävelin ulos terminaalista ja vedin silkkipusakkaa päälle. Suomen tuulisessa keväässä sitä tarvittiin. 











lauantai 15. elokuuta 2020

Matkailun sadonkorjuu 2020 ja tulevia matkoja

On taas perinteisen matkailun sadonkorjuun aika eli katsaus tämän vuoden matkoihin ja tuleviin. Viime vuonna elokuussa suunnitelmissa oli matka Pakistaniin, mutta muuten suunnitelmat olivat auki vuodelle 2020. Kuinkas sitten kävikään...

Maalaismarkkinat Riikassa, Latviassa, syksyllä 2019


Slovakia ja Itävalta 

Vuoden ensimmäinen matka tehtiin ex-tempore tyyliin heti tammikuun alussa lentämällä Helsingistä Wieniin Finnairilla, ja sieltä edelleen bussilla Slovakian Bratislavaan jossa vietimme perjantaista sunnuntaihin, ja paluussa Wienissä maanantai päivän. Matkakuvauksen löydät Bratislava-Wien jutusta.

Bratislavan vanha kaupunki Ufosta nähtynä

Tunisia

Tunisiassa lähdimme käymään tammi-helmikuun vaihteessa. Edulliset lennot Lufthansalta olin jo ostanut syyskuussa 2019 - kiitos lentodiili.fi sivuston, jonka ylläpitäjä kuoli myöhemmin kesällä 2020. Toivon että tälle sivustolle löytyy uusi ylläpito kunhan lentoliikenne maailmalla toipuu - ehkäpä vuonna 2022 tai 2024. 

Kun lähdimme matkaan kohti Tunisiaa maailmalta oli jo kuulunut tietoa Kiinassa leviävästä virustaudista, mutta Euroopassa tilanne oli vielä normaali kuten myös Suomessa. Ainoastaan lentokentillä kuulutettiin ilmoittautumaan etukäteen lähtöselvitykseen mikäli oli tulossa Kiinasta. Tilanne näytti vielä rauhalliselta. Tunisian matkat jutut löydät alla olevista linkeistä.
El Jem - roomalainen Amphiteatteri

Lockdown ja matkojen muutoksia 

Noin kuukausi matkan jälkeen tilanne maailmalla muuttui koronan iskettyä lähes jokaiseen maahan, alkoi lockdown - eristäminen, ja lentoyhtiöt lopettivat suurimman osan lennoista. Meillä oli tarkoitus lähteä Pakistaniin toukokuun alussa, mutta jo maaliskuun lopussa kävi selväksi että matkalle ei päästä kun Turkish Airlinesin lennot olivat peruttuja. Myöskään kahden viikon karanteeniin ei olisi ollut taloudellisesti järkevää mennä, kun työnantaja ilmoitti että karanteeni ajalta ei makseta palkkaa. Huhtikuussa matkatoimistolta tuli myös viesti matkan perumisesta ja sitä siirrettiin lokakuulle. Itse epäilen tässä vaiheessa että tuskin päästään lokakuussakaan matkaan, koska Pakistanissa on tulijoille määrätty 14 vuorokauden karanteeni eikä kyseinen maa kuuluu ns. turvallisiin maihin liittyen covid-19 viruksen tilanteeseen.

Olin tammikuussa varannut lennot Iraniin, jossa oli tarkoitus tehdä heinäkuussa pari viikon omatoiminen matka oppaan ja auton kuljettajan kanssa Teheranista Shiraziin. Paluussa oli tarkoitus viettää yksi päivä Qatarin, jossa olisin vuokra-autolla käynyt katsomassa Pohjois-Qatarin kohteita. Tilanne Iranissa alkoi heti maaliskuussa näyttää pahalta covid-19 viruksen leviämisen suhteen, joten päätin peruuttaa matkan tältä vuodelta. Qatar Airwaysin lentoliput vaihdoin vuoden voimassa oleviin voucheriin, joihin saatiin vielä 10% korotus alkuperäiseen hintaan. Käytännössä ne voidaan käyttää maaliskuun 2022 asti, jos matkan varaa viimeistään maaliskuussa 2021.

Loppuvuodelle 2020 (se perinteinen marraskuun matka pois Suomen pimeydestä) olin hahmotellut parin kolmen viikon matkaa Namibiaan Matkamessuilla käytyjen keskustelujen osalta. Olimme jo tehneet alustavat suunnitelmat omatoimisesta matkasta, jossa ajettaisiin 4wd maasturilla ympäri Namibian eri kohteita ja yövyttäisiin teltassa, jonka saa auton katolle pystyyn. Tämäkin matkasuunnitelma laitettiin nyt jäihin ja sovimme namibialaisen matkatoimiston kanssa että katsotaan tilanne uudestaan myöhemmin. 

Matkasuunnitelmien muutoksista ja bucket-listasta kirjoitin jutun Muuttuneet matkasuunnitelmat ja bucket lista

Matka pohjoiseen

Kesälomasuunnitelmat siis menivät täysin uusiksi jo huhtikuussa ja samoin sen ajankohta, koska työnantajan pakkolomat toukokuussa ja myöhemmät tekemät määräykset lomien suhteen. Olin muutamia vuosia aiemmin tehnyt suunnitelman käydä jälleen Lapissa ja erityisesti Inarissa, Utsjoella ja Nuorgamissa. Niinpä käytin suunnitelmaa pohjana kesäloma matkan suunnitteluun kun loma-ajankohdat oltiin saatu jotenkin järjestettyä. 

Lähdimme kesäkuun puolessa välissä kolmen viikon auton matkalle kohti Lappia ja samalla reissulla kävimme myös Norjan puolella Varangin vuonolla. Säät suosivat matkalla ja majoituksissa oli hyvin tilaa eivätkä sääskeet vielä lentäneet häiritsevästi. Todella paljon saatiin nähdä ja kokea Suomessa. Seuraavassa on linkit matkakertomuksiin kronologisessa järjestyksessä.

Inarijoki - Karigasniemeltä löytyy upeita hiekkarantoja, kuin etelässä

Heinäkuun lopussa teimme vielä viiden päivän matkan iloisessa Itä-Suomessa kun kävimme sukulaisten häissä Punkaharjulla. Matka oli seuraava: Helsinki - Lappeenranta - Punkaharju (2 yötä Kruunapuistossa) - Puumala - Mikkeli - Mäntyharju (2 yötä mökillä) - Mänttä (Serlachius museot Gustaf ja Göstä) - Helsinki. Matkan varrella oli paljon nähtävää, mm. Parikkalan patsaspuisto, Punkaharju ja Kerimäki, Puumalan vesistöt (Lietvesi ja Pistohiekka). 

Tulevat matkat

Niin.. ne tulevat matkat. Osaa jo sivuttiin edellä - mahdollisesti Pakistan lokakuussa, todennäköisesti ei. Maski naamassa lentäen ja kohteessa liikkuminen ei nyt kuulosta houkuttelevalta. Hyvin todennäköisesti ulkomaille ei matkusteta seuraavaan puoleen vuoteen ehkei jopa vuoteen. Pandemian tilanne näyttää pahenevan maailmalla, jotenka oma ennustukseni on että lockdowniin joudutaan syys-lokakuussa uudestaan, tai ainakin lisää rajoituksia ulkomaille matkustamiseen on tulossa. 

Lähitulevaisuudessa matkan voisi tehdä Unkariin, jossa olen käynyt vain kerran Budapestissa vuonna 2009. Tällöinkin maailmalla oli pandemia, sikainfluenssa, ja olimme juuri saaneet rokotteen virusta vastaan ja kolmen kuukauden silloinen etätyö kotona alkoi jo hieman tuntumaan. Nyt olen alustavasti tehnyt suunnitelman viikon matkasta vuokra-autolla kiertäen mm. Soproniin, Egeriin ja Tokajin alueelle. Toinen vaihtoehto olisi Baltian maat omalla autolla kiertäen. Kolmantena vaihtoehtona pohdinnassa on ollut matka Islantiin talvella hieman syrjäisemmille seuduille.  

Tulevien vuosien (kauko)matkasuunnitelmia varmaankin tehdään syksyn aikana ja on jo jotain tehtykin, joita voi sitten joskus tulevaisuudessa ehkäpä toteuttaa.  Iranin matkan seuraavia ajankohtia olisi joko kevät 2021 tai syksy 2021, mahdollisesti jälkimmäinen on todennäköisempi tämän hetken tilanteen perusteella. Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi lähteä Namibiaan heinäkuussa tai marraskuussa 2021. 
Etelä- ja Keski-Amerikan pidemmästä, ehkäpä puolen vuoden, matkasta olen haaveillut jo pidempään - ehkäpä ajankohdalle syksy 2022 - kevät 2023. 


Matkasuunnitelmia kartan äärellä...
Matkasuunnitelmia kartan äärellä


Vaikka vuoden 2020 matkailun sadonkorjuu näyttää hieman pidemmältä kuin vuosi sitten, niin oikeaa sadonkorjuu tänä vuonna näyttää hyvältä. Metsät ovat täynnä ilmaisia sieniä ja marjoja, joita kannattaa poimia ja samalla pääsee tekemään oikeaa "lähimatkailua". 

Itse en kehoita ketään nyt matkustamaan ulkomaille tässä pandemia tilanteessa, ja muutenkin muistamaan ne turvavälit sekä hygienian päivittäisessä toiminnassa. Jonain päivänä tämäkin pandemia on ohitse ja matkustamisen luonne tulee muuttumaan - pysyvästi. 

Päivitys tilanteeseen 30.8.2020: Pakistanin matka peruttiin tältäkin vuodelta. Kolmas yritys olisi toukokuussa 2021, mutta tämän suhteen jään vielä odottamaan ehkäpä aikoja parempia. Unkari sulkee rajat turisteilta 1.9.2020 alkaen eli sinnekään ei nyt tänä vuonna mennä. Pohdin myös Islantia, kunnes sekin maa meni "punaiselle". Seuraavaksi pohdin Baltian maita. Liettua on jo "keltaisella" ja Virossa korona tapaukset nousevat jo yli sallitun rajan. Nyt suunnitelmissa olisi lokakuussa viikon matka Latviaan tai sitten lähden Lappiin. 



lauantai 1. elokuuta 2020

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalassa, aivan Suomen ja Venäjän rajalla, sijaitsee todella hieno ja outokin patsaspuisto joka on ollut tämän kesän "top" listoilla paikkana missä kannattaa käydä. Paikka sinällään ei ole uusi, se on ollut siellä jo lähes viisikymmentä vuotta. ITE-taitelija Veijo Rönkkönen on tehty paikalle 560 patsasta - erityisesti moni-ilmeistä ihmisiä ja erityisesti joogaavia ihmisiä esittäviä betonipatsaita, joille ihmeen tuovat oikeat tekohampaat ja jossain määrin hieman oudot ihmeet.







Kävin itse puistossa ensimmäistä kertaa 1970-luvun alussa. Tällöin paikka oli erittäin tarkasti vartioitua rajavyöhykettä eikä kahden kilometrin matkalla ollut sallittua pysähtyä kuin tässä patsaspuiston kohdalla. Paikalla oli myös tällöin Suomen puolen vartiotorni, ja kuvaaminen oli ehdottomasti kiellettyä -- Venäjän puoleinen rajatorni oli ja on edelleen heti läheisen järven toisella puolella. Muistan ensi vierailusta vielä sen, että paikka oli todella pelottava kun pysähdyimme heinäkuisessa suviyössä paikalle, usvaa oli joka puolella eivätkä aiemmin sisäänkäynnin yhteydessä olleet noin 20-30 patsasta näyttäneet mitenkään ystävällisiltä - hieman pelottavilta ainakin lapsen silmissä. Taitelija itse oli tällöin vielä hieman erakko, ja hän kurkki talonsa ikkunoista tulijoita. Sittemmin olen ajanut paikan ohi kymmeniä kertoja, ja käynyt muutaman kerran paikalla katsomassa patsaita aikuisen silmin.





Tänä kesänä kun teimme matkaa Punkaharjulle päädyimme pysähtymään paikalla, edeltävästä vierailusta oli yli kymmenen vuotta. Paikka on edelleen erittäin viehättävä ja edelleenkin hieman "spooky" -- ne tekohampaat ja hymyt patsaiden naamoissa. Tällä kertaa paikka oli aivan täynnä ihmisiä ja pysäköintialue - jota on vuosia sitten laajennettua oli aivan täynnä autoja. Lukuisat kävijät ovat tuoneet jo ongelmia, ja muutamia patsaista on kaadettu tai tuhottu. Nykyisin paikalla on kameravalvonta. Paikka myös vaikuttaa hieman markkinahenkiseltä nykyisin, paikalta löytyy erilaisia kauppoja ja pysäköintialueella oli myös kioski. Paikalle on myös pieni pääsymaksu, jonka varat käytetään patsaspuiston kunnokseen. Patsaita myös on mahdollista "adoptoida". Lisätietoa patsaspuistosta saat sen virallisilta sivuilta: patsaspuisto.net.





Vinkkinä: Mikäli haluat kokea patsaspuiston maagisen tunnelman kannattaa siellä vierailla hieman hämärän aikaan kun usva leijailee patsaiden ympärillä ja aikaisin aamulla kun aurinko nousee idästä, Myös talvella paikka on lumoava, kun patsaat ovat osittain lumen peitossa.






maanantai 20. heinäkuuta 2020

Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo

Auton kaiuttimista Danny lauloi Kuusamoa kun ylitimme Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan rajan -- olimme tulleet Kuusamoon. Ajoimme Kemijärven kaupungin läpi, ja edelleen viitosta tietä pitkin upea Mooseksen kurun kohti Kuusamoa ja Rukan keskustaa. Olimme sopineet ystävien kanssa että tulisimme heidän mökille muutamaksi päiväksi -- Kitkajärven rannalle, joka on kuuluisa muikuistaan - jotka myös Kitkan viisaaksi sanotaan (*). Lopussa myös matkan kustannukset.


Kuusamo

Papapapapaapapa
papapapapapaa
papapapaaaaa
Kuusamo
papapapapaapaaaaaaaa
Paapapaapapapapapaaa.



Kiutaköngäs ja sen punaiset upea kalliot


Helsinki.

Savuinen, sumuinen kaupunki.
Ihmiset ei tunne edes naapuriaan.
Kaikilla on kiire,
harva täällä hymyilee.
Näkymättömät laudat nykivät ja repivät sätkynukkeja,
jotka poukkoilevat kuin saaliskalat sumpussa.
Kaikilla on kiire ei minnekkään.




Ensimmäisenä kohteena oli Oulangan kansallispuiston upein nähtävyys - Kiutaköngäs, jonka ohi olin joskus ajanut mutta nyt lähdimme katsomaan putouksia. Upeahan se paikka oli -- kieltämättä. Upeat punaiset kalliot, joiden päällä kasvoivat isot vihreät kuuset ja männyt sekä alhaalla pauhaava Ounasjoen koski - Kiutaköngäs. Kohde on helppo - vain kilometrin matka luontokeskukselta ja matkalla on paljon tauko- ja tulistelupaikkoja. Karhunkierros ohittaa myös tämän paikan. Ilta vierähti Kitkajärven rannalla upean auringonlaskun kera.


Kuusamo
Nyt kutsuu mua Kuusamo.
Metsän näen jämäkän,
ja vaaran sinertävän.
Kuusamo,
Nyt kutsuu mua kuusamo.
Sieltä vaan mä rauhani saan.




Kiutaköngäs

Kiutaköngäs ja lompoloa

Ala-Kitkajärven rannalla - aurinko paistoi vielä illalla kirkkaalta taivaalta



Kuusamo...
Helsingissä ei asu enää helsinkiläisiä.
On vain joukko yksinäisiä, ja heitä on monta,
liian monta.
En tahtoisi olla yksi heistä.
Tahdon olla vapaa, ja hengittää havun tuoksua.
Täällä olen kuin vanki,
lähden Kuusamoon.

Seuraavana päivänä lähdimme taas Lappiin -- tarkemmin sanottuna Riisitunturille, joka sijaitsee Posiolla. Rukalta matkaa noin 36km. Riisitunturin kansallispuisto on kuuluisa talvisista kuvista tykkylumen peittämistä kuusista -- no nyt ei ollut lunta vaan lähes helle ja aurinko paistoi. Hämmästyin kuinka tasainen ja mukava Riisitunturin kierros on -- niitä on useampia - Riisin Rietas ja Riisin Rykäys. Matka huipulle ei ole pitkä eikä korkeuserot ole suuria mutta näkymät huipulta ovat uskomattoman hienot joka suuntaan -- erityisesti itään kohti Kitkajärveä ja Rukatunturia. Riisitunturin päältä löytyi upea lampi -- kuin infinity pool. Olisi pitänyt käydä uimassa...


Kuusamo,
nyt kutsuu mua Kuusamo.
Metsän näen jämäkän,
ja vaaran sinertävän.
Kuusamo,
nyt kutsuu mua kuusamo.
Sieltä vaan
mä rauhani saan.



Taukopaikalle oli juuri tehty uusi iso katos, jossa oli hyvä tulisija retkieväiden nauttimiseen. Vinkkinä Riisitunturilla kävijöille -- käytää ihmeessä paikassa nimeltä Korpihilla, Tolvan kylässä noin 5km päässä Riisitunturilta. Kyseessä on "keskellä ei-mitään" sijaitse upea kahvila, joka sijaitsee vanhassa kyläkoulussa. Kävimme sielläkin, mutta vasta seuraavana päivänä - kun se aukesi ensimmäistä kertaa nyt kesällä.

Hieman kelottunut kuusi Riisitunturilla


Infinity pool - Riisitunturi



Jännän näköinen kuusi

Tupasvilla kukkii Riisitunturin soistuvilla rinteillä

Näkymät itään ja Kitkajärvelle


Kaukana,
on mennyt onni kaukana.
Mielenrauhan menetin,
mut sen kai saan takaisin.
Ainoa,
lie paikka vailla vainoa.
Korpimaa,
se kanssani jaa...
Kuusamo
nyt kutsuu mua Kuusamo...




Pienelle Karhunkierrokselle piti lähteä, mutta etelästä päälle vyöryi isot sateet - jonka se jäi nyt kiertämättä. Vierailimmekin sitten Posiolla ja edellä mainitussa Korpihillassa. Sateiden jatkuessa seuraavanakin päivänä lähdimme kohti Etelä-Suomea etsimään aurinkoa - ja sitä löytyikin Mäntyharjulta jossa mökkeiltiin kesäloman viimeinen viikonloppu. Kolmen viikon kesäloma oli ohi - mutta muistoiksi jäivät upeat elämykset ja kokemukset Suomen hienosta Lapista ja ylipäätänsä Suomen kesästä. Matka Pohjoiseen oli tehty.

Matkan kustannukset


  • Majoitukset - yhteensä: 1507€ / 22 yötä, josta 7 yötä "ilmaiseksi" 
    • Villa Korkatti: 80€/yö
    • Luotsihotelli: 150€/yö !!
    • Levi: 226€/3 yötä
    • Inari: 390€/3 yötä
    • Karigasniemi: 218€/2 yötä
    • Utsjoki: 77€/yö
    • Nuorgam: 176€/2 yötä
    • Pyhä: 190€/2 yötä
    • Kuusamo: 0€ / 3 yötä
    • Mäntyharju: 0€ /  4 yötä
  • Auton polttoaine: 250€ (3700 km ajoa, diesel oli halpaa kesällä 2020)
  • Ravintolat/kahvilat: noin 500€ (pääsääntöisesti ostettiin kaupasta ruokaa ja tehtiin mökissä itse. Ravintoloissa käytiin lähinnä Hailuodossa, Inarissa ja Utsjoella. Päivittäinen ruokakustannus noin 20-30€. 
  • Pääsymaksut (Inari järven risteily, Siida) noin 60€ 

Kustannuksissa olisi säästetty huimasti jos oltaisiin oltu teltassa yötä - mukavuuden halu vie voiton ja oltiin mökeissä. Auton muita kustannuksia ei ole huomioitu - arvon alennus, rengaskulut, vakuutukset ja huollot.

 (*) nimitys Kitkan viisas juontaa juurensa siitä että muikku on ja pysyy vain Kitkajärvessä eikä sitä tavata Venäjän puolella johon Kitkajoki laskee.



lauantai 18. heinäkuuta 2020

Pyhätunturilla

Nuogramista ajoimme nelostietä pitkin etelään Saariselän ja Sodankylän kautta, josta käännyimme kohti Luotoa ja Pyhää, josta olin varannut kelomökin kahdeksi yöksi.

Pyhänkasteenlampi Isokurun päässä


Pyhätunturilla kävimme kävelemässä Pyhä-Luosto kansallispuiston kuuluisimman osuuden - Isokurun kautta Karhunjuomalammelle ja Kultakero kiertäen. Sopiva aamupäivän kierros noin 11km. Uhriharjulla oli juuri käynnistymässä portaiden uusinta, jotenka tällä hetkellä reittiä ei enää pääse kiertämään. Mutta kannattaa käydä Pyhänkasteenlammella ja takaisin - reitti on helppo, koska kivikkoon/kuruun on laitettu pitkospuut helpottamaan kävelyä. Pyhänkasteenlampi on saamelaisille pyhä pakanallinen paikka, ja kerrotaan että myöhemmin heitä käännytettiin tämän lammen juurella kristinuskoon. Matkan varrella oli kylttejä jotka esittelevät luontoa.  Toinen suositeltava reitti on käynti Noitatunturilla, joka on Pyhätunturin kolmesta huipusta se korkein paikka. Aiemmin olin jo tehnyt tämän reitin ja siihen kannattaa varata jo hieman pidempi aika - noin kuutisen tuntia. Luontoon.fi sivustolta löytyy hyvin kuvaukset eri reiteistä.

Kivissä nähtävissä muinaista rantaa (miljoonien vuosien takaa) johon aallot ovat lyöneet

Isokuru nähtynä Uhriharjun portaiden yläpäästä

Isokuru

Isokurun alussa on paljon kirkkaita lampia

Karhunjuomalampi


Toinen helppo kohde on Aittakuru, jossa pidetään (ei tänä vuonna) Pyhä Unplugged konsertteja. Paikalle pääsee leveää polkua pitkin ja loppumatkasta pitkospuut. Täälläkin kurussa näkyi kivissä vanhan merenpohjan tai rannan aaltoja kivettyneenä -- hienon näköistä.

Aitttakuruun johtavat leveät "pitkospuut"


Kovin moni ravintola ei ollutkaan vielä auki Pyhällä, jotenka tehtiin ruuat itse kelomökillä. Hiljaista oli mökin ympärillä, mitä nyt aamulla nähtiin pari hiiripöllön poikasta ja niiden emo.

Hiiripöllön poikanen odotteli aamiaista emoltaan mökin tikapuilla

Mökin takka oli vuorattu tunturista löytyvistä kivistä

Pyhän majoitus kelohonkamökissä 

Vaikka Pyhä ja Luosto tunnetaan talvilomakohteena tarjoaa alue paljon nähtävää myös kesäisin - ja jos haluaa tehdä pidempiä vaelluksia niin Luoston ja Pyhän välillä kulkee 30km polku, 1-2 päivän vaellus.