keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Kohti Mauritiusta

Seuraavana on vuorossa perinteinen kahden viikon talvilomamatka. Marraskuu on mielestäni vuoden synkin kuukausi Suomessa - oikea Muumilaakson Marraskuu, ja tällöin sitä jo kaipaa aurinkoa ja ehkäpä vähän lämpöä - tai ainakin pois Suomen ankeasta säästä. Ajankohta on myös sikäli hyvä, että joululomat ovat vasta tulossa eivätkä lentojen ja majoituksien hinnat ole tällöin vielä huipussaan. Ns. normi hiihtolomaviikkojen (helmikuussa) aikoina on ihan turha kuvitella saavansa edullisesti lentoja ne kun on tällöin myös hinnoiteltu todella korkealle. Helmikuussa myös talven pimeys väistyy pidempien päivien ja lumesta heijastuvan valon vuoksi.

Kuvat tässä julkaisussa ovat aiemmilta matkoilta "kylmästä lämpimään".

Playa Ancon, Trinidad, Kuuba - vuonna 2016 


Tänä vuonna kohteeksi valikoitui eteläisellä Intian valtamerellä olevat kaksi saarta: Mauritius (itsenäinen valtio) ja Reunion (Ranskalle kuuluva saari).

Matkasuunnitelma

Matkasuunnitelma Mauritiukselle ja Reunion saarelle on seuraava:
  • Turkish Airlines lennot uuden Istanbulin lentoaseman kautta edelleen Mauritiukselle. Helsinki-Istanbul-Helsinki Airbus A321 kone ja Istanbul-Port Louis (Mauritius)-Istanbul Airbus A330-300 kone. Olen ollut toistaiseksi tyytyväinen TK:n palveluihin lennot - ja nytkin mennään turistiluokassa. 
  • Kaksi päivää Mauritiuksella; Union Vale ja Blue Bay (2 yötä): rannalla chillailua ja lämpöön tottumista ilman sen enempiä suunnitelmia. 
  • Lento Reunionille Air Mauritius yhtiöllä (Airbus A319). Reunionilla vuokraan auton kuudeksi päiväksi (pieni B-luokan auto automaattivaihteistolla) 
  • Kierrän Reunion saaren: 
    • St.Denis - Salazie - Hell-Bourg - Sainte Anne (1 yö) 
    • Saint Anne - Piton de Fournaise: Tulivuorella käynti - Mont Vert Les Hauts  (1 yö)
    • Mont Vert Les Hauts- Cilaos (2 yötä): Vuoristossa vaeltelua 
    • Ciloas - Saint-Gilles les Bains (2 yötä): Rantalomaa... 
  • Lento takaisin Mauritiukselle (Air Mauritius, Airbus A340-300 kone!!), jossa seitsemän päivän majoitus Flic-en-Flac nimisestä paikasta. Rantalomaa ja saaren tutkimista.  
  • Myös Mauritiuksella vuokraan auton ehkäpä 3 päiväksi ja tarkoituksena on kiertää katsomassa Black River national park, Charmarel Falls, Terres de 7 Couleurs, sekä tietysti Le Morne - mahdollisesti myös Grand Bale ja Tour d'Eau Dource. 

Sunset Cove Resort, Ko Phangan, Thaimaa - vuonna 2015

Sunset Cove Resort, Ko Phangan, Thaimaa - vuonna 2015


Matkavarusteet

Tälläkin matkalla koetan liikkua mahdollisimman kevyillä varusteilla, eli alle 8kg painoraja huomioiden:
  • Laukku: The North Face Duffel bag - koko: S- tilavuus 45l. 
  • Olkalaukku: Pacsafe Metrosafe LS200 - sopiva päivittäiseen tavaroiden kantamiseen sisältäen hyvät varkaussuojaukset.  
  • Päiväreppu: Osprey Ultralight stuff pack - pieni ja kevyt (90g, tilavuus 18l)
  • Vaatteet ( osa päälle tietysti...ja lähinnä lentokoneessa pitkähihainen paita ja housut. Kohteessa kevyemmin) 
    • Patagonia fleece - Partial Eclipse
    • Patagonia Torrentshell sadetakki - paino 270 grammaa ja sateenvarjo. 
    • Patagonia Organic Cotton pitkähihainen paita - 1 kpl
    • Patagonia lyhythihainen paita - 1 kpl 
    • Lyhythihainen paita - pellavaa - 3 kpl
    • Aluspaidat - 2 kpl
    • Pitkät housut - Teesar BDU - 2kpl ( beige ja vihreän väriset )
    • Shortsit - Teesar BDU  (camo väriset ) 
    • Uimahousut (puolipitkät, eli menee shortseina myös)
    • Lowan lyhytvartiset vaelluskengät - Strato IV Low
    • Keenin sandaalit - Keen Newport H2 
    • Alushousut - 4kpl
    • Sukkia 4 paria ja erilliset lentosukat.
    • Hattu (lippis tahi olkihattu) 
  • Hygenia
    • Käsidesiä
    • Dödö ja saippua
    • Parranajovälineet ( vaahto ja höylä)
    • Hampaiden hoito ( harja ja tahna) 
    • Täydelliset EA-varusteet
    • Matkalääkkeet ( Precosa, Immodium, Burana, Aspirin,..) 
    • Aurinkosuoja (suoja 50+)
    • Kosteuspyyhkeitä 
    • Matkapyyhe / Rantapyyhe ("hamam tyylinen pyyhe")
    • "Riepuja" 
  • Asiakirjat 
    • Passi ja ajokortti
    • Matkavakuutuskortti
    • Luottokortit (MC ja VISA)
    • US dollareita ja euroja
    • Matkaohjelmat ja varaukset (iso pino tulostettuna..)
    • Kirjat: LonelyPlanetin Mauritius, Reunion & Seychelles 
    • Kartat: Mauritius ja Reunion 
    • !!TEE MATKUSTUSILMOITUS ETUKÄTEEN!!
  • Elektroniikkaa: 
    • Kännykkä (OnePlus 3)
    • Kännykkälaturit normaali ja autoon
    • iPad 2 (16GB - wlan --> perusmalli) ja laturi - sekä kuvien siirtoon muistikortin lukija
    • Kamera
      • Olympus OM-D E-M10 mark II, 14-42 EZ pienellä objektiivillä
      • Olympus m.zuiko 9-18mm ultralaajakuvaobjektiivi
      • laturi
    • LedLenser P7.2 valaisin ja Petzl Tikka otsalamppu plus varaparistot
  • Muut:
    • Kello-- Omega Seamaster Planet Ocean 2201.51
    • Heijastimia ( pimeässä yössä on syytä tulla nähdyksi myös turvallisuuden vuoksi - suosittelen !) 
    • Aurinkolasit (Serengeti)
    • "Jeesusteippiä" - fiksaukseen. 
    • Kyniä ja paperia

Relax Beach, Ko Lanta, Thaimaa - vuonna 2017

Mojito ja Mai Tai drinksut jossain rantabaarissa - Ko Lanta, Thaimaa - vuonna 2017


lauantai 2. marraskuuta 2019

Matkablogi 5-vuotta

Tänään Reissu-Janin matkablogi täyttää viisi vuotta. Alkuperäinen syy blogin perustamiselle oli vuonna 2014 otettu kolmen kuukauden irtiotto työelämästä, matkustus Kaakkois-Aasiaan ja Oseaniaan sekä matkasta raportointi. Viiden vuoden aikana olen kirjoittanut lähes jokaisesta matkasta ja matkat ovat vieneet minua ympäri maapalloa mitä kiinnostavampiin paikkoihin, joista en alunperin edes kuvitellut käyväni. Tämä artikkeli on nyt blogini 238. teksti.

Maailman "katolla" - Pamir Highway - 4900 metriä merenpinnasta

Punakha kaupunki, Bhutan - täältä löysin Shangri-La:n 


Vuonna 2015 löysin Maailmanmatkaajat ryhmän, johon pääsin myöhemmin 'jäseneksi' ja tätä kautta löytyi myös maabongauksen harrastus. Erityisesti Meriharakka blogia pitävien Pirkon ja Lassen matkakertomukset olivat kiinnostavia ja ajattelin että ehkäpä jonain päivän saan käytyä Euroopan kaikissa maissa -- tämä sitten toteutui vuonna 2017 kun olin käynyt Euroopan kaikissa 51 eri maassa, viimeisimpänä Kazakstanissa.

Olen dokumentoinut tänne lähes kaikki matkani ja lentoni ovat dokumentoitu FlightRadar24 palveluun. Näiden viiden vuoden aikana olen:

  • Käynyt 32 uudessa maassa - uusia mantereita kaksi: Australia ja Afrikka, en ole vielä käynyt Etelä-Amerikassa enkä Etelämantereella. Olen matkaillut 85 eri maassa.
  • Tehnyt keskimäärin 8 matkaa vuodessa: kesällä kuukauden matkoja ja talvelle nykyisin marras-joulukuussa kahden viikon matkoja "lämpimään" sekä viikonloppumatkoja Eurooppaan ja Lähi-Itään. 
  • Lentänyt jopa 151 lentoa (!) -  joka ehkäpä näin ilmastoahdistuksen aikana se voi olla joidenkin mielestä paheksuttavaa. 
  • Hionut ja optimoinut mukana kuljettavan matkatavaramäärän minimiin. Matkustan nykyisin lähes aina ns. käsimatkatavaroilla. 
  • Nähnyt mitä mielenkiintoisia paikkoja maailmalla - upeaa luontoa, suuria kaupunkeja, korkeita vuoria ja kuumia aavikoita. Tästä viimeisestä on jotenkin tullut "tavaramerkki" - että jostain syystä olen viime aikoina löytänyt matkakohteita kesäaikaan kuumilta aavikoilta: Wadi Rum, Karakorum, Kyzylkum (+54 astetta), Gobi,... 
  • yöpynyt niin viiden tähden hotelleissa kuin jurtassa tai aavikolla tähtitaivaan alla. 
Ehkäpä kaikista numeroista ja kohteista huolimatta, olen saanut tavannut maailmalla mitä mielenkiintoisempi ja mahtavia ihmisiä - ikään, sukupuoleen, uskontoon tai rotuun katsomatta voin todeta että meillä kaikilla on samat tarpeet ja odotukset elämästä, oli kyse sitten Pamirilla asuvasta paimentolaisista, Jordanian Wadi Rumissa asuvista beduiineista, Tiibetin pakolaisten leiristä Nepalissa tai Siperiassa asuvista burianteista puhumatta meistä katajaisesta kansasta. Mutta todettakoon se tässä, että kyllä meillä Suomessa on asiat todella hyvin -- vaikka veroja pitää maksaa eikä tämä marraskuun pimeä aika ole sitä kivointa aikaa. Puhumattakaan puhtaasta juomavedestä - johon liittyy minulla perinne: kun pääsen matkoilta kotiin juon ensimmäisenä lasin maailman parasta hanavettä.

Myanmar, Irrawaddy joella auringonlaskun aikaan


Top 5 listat

Viisivuotis-synttärien kunniaksi oma top 5 listaa erinäisissä luokissa.

Top 5 kaupungit

  1. Praha: Yli 1000 vuotta vanha kaupunki, jossa historiaan (ja välillä turisteihin) törmää kadulla. Tsekkiläinen olut on maailman parasta. Olen käynyt kaupungissa kahdeksan kertaa, ja jokaisella kerralla sieltä löytyy aina uutta. 
  2. Bangkok:  Maailman kuumin pääkaupunki, joka kaupunkina mielenkiintoinen ja sieltä on hyvät jatkoyhteydet Kaakkois-Aasiaan.
  3. Tokio: Futuristinen kaupunki jossa kaikki on ensimmäisellä kerralla todella outoa, mutta jossa kaikki toimii. Yksi maailman turvallisimmista kaupungeista. 
  4. Singapore: Takuuvarma lämmin ja siisti suurkaupunki.
  5. New York: The Big Apple, josta löytyy koko maailman kirjo

Top 5 maat

  1. Uusi-Seelanti: Luonto, luonto ja luonto. 
  2. Georgia: Kaukauksuksen maista kiinnostavin - myös mahtavat luonto ja vuoret, mutta mikä parasta: Maailman parasta ruokaa ja viiniä saa Georgiasta. 
  3. Etelä-Afrikka: Eläimistö, ilmasto ja myös hyvät viinit. Voin suositella myös Garden Route reittiä vuokra-autolla ajettavaksi. 
  4. Bhutan: Buddhalainen maa Himalajan vuoristossa, joka todella omalaatuinen maa. Täältä löysin lähes mystisen Shangri-La kaupungin.
  5. Saksa: Vanhat keski-aikaiset kaupungit kiehtovat minua. Rothenburg ab Tauber ja Romanttinen reitti on suosikkini. Saksassa kaikki vaan toimii - myös autoliikenne.

Top 5 oudoimmat paikat

  1. Turkmenistan: Pääkaupunki Ashgabat ja Darvazan kaasukraateri. 
  2. Transnistria: "Maa" Moldovan ja Ukrainan välissä, joka haluaisi kuulua vielä Neuvostoliittoon.
  3. Qatar ja Dubai: Keskelle hiekka-aavikkoa rakennetut teennäiset kaupungit. En viihtynyt.
  4. Etelä-Korean DMZ: Maailman tiukemmin vartioitu rajavyöhyke.
  5. Valko-Venäjä: Minsk - voiko siistimpää kaupunkia löytyä. Miliisejä joka puolella. 

Top 5 nähtävyydet

  1. Pamir vuoristo / Pamir Highway: Tadzikistanin ja Kirgistanin välillä kulkeva "tie". Wakhanin laakso, Tadjikistanin ja Afganistanin välissä on jäänyt parhaiten mieleen.
  2. Angor Watin temppelit ja koko iso alue Siem Reapin kaupungin lähellä Kambodzassa.  
  3. Uluru - Australian punaisessa keskustassa. 
  4. Wadi Rumin autiomaa Jordaniassa
  5. Silkkitien kaupungit Uzbekistanissa: Samarkand, Bukhara ja Khiva.

Top 5 road-tripit eli upeimmat autoreitit

  1. Great Ocean Road - Austrialian etelärannikolla
  2. Uuden Seelannnin eteläsaari 
  3. Garden Route - Etelä-Afrikan etelärannikolla
  4. Romanian Transsilvania alue ( Brasov - Sighiasora - Sibiu - Transfarragan highway)
  5. Keski-Euroopan Alppitiet yleisesti
Wadi Rumin aavikolla Jordaniassa

Seuraavista matkakohteista löydät juttua Matkailun sadonkorjuu 2019 ja tulevia jutusta. Kahden viikon päästä kylmästä lämpimään - Mauritiukselle. Ensi vuonna tiedossa on matkoja niin Afrikkaan kuin Aasiaan -- Tunisia tammikuussa ja Pakistan toukokuussa. 


Tähän lopuksi matkalaulu, joka sopii tunnelmaan ja yksi suosikkini.. Mä meen (J. Karjalainen):

Taas mennään, en tiedä mihin, mutta mä meen.
Kuin kulkuri matkaa, uutta reissua teen.

Yksinäinen lähtöportin printteri, on boarding tunnari.
Tämä vanha retkikuntakassi, on ainut matkakaveri.

Hei hei musta tuntuu, että mä meen.
Kuin kulkuri matkaa, uutta reissua teen.

Ei kukaan ole pyytänyt lähtemään.
silti tuskin loman ajaks' paikoille jään.

Niin kuin tuntematon tie, 
seikkailut eteenpäin vie.
Vähät varusteet kassissa,
määränpää missä lie.

Älä kysy, mikä saa mut lähtemään.
En sitä tiedä, kovin hyvin aina itsekkään.

Mut niinkuin kaikki matkoillaan,
ikävoivät rakkaitaan,
niin minä myös reissuilani,
se saa mut kulkemaan.

Hei hei musta tuntuu, että mä meen.
Kuin kulkuri matkaa, uutta reissua teen.
Ja mä meen.

Alkuperäinen sanoitus J. Karjalainen
Uusi sanoitus "Reissu-Jani"

... ja matka jatkuu.... 


Afrikan mantereen eteläisin kohta - Cape Agulhas ja Reissu-Jani








torstai 17. lokakuuta 2019

Äkkilähtöjä: Viipuri

Viipuri

Riikan matkan jälkeen teimme matka entiseen Suomen toiseksi suurimpaan kaupunkiin - Viipuriin. Koska olin alkuvuodesta hankkinut Venäjän vuosiviisumin ajattelin hyödyntää sitä vielä ja matkustaa tällä kertaa Viipuriin. Matka Helsingistä taittui kahdessa ja puolessa tunnissa Allegro junalla. Olin aina halunnut käydä tässäkin kaupungissa, koska siihen liittyy niin paljon kytköksiä Suomeen ja nähdä miltä se näyttää 75-vuoden jälkeen kun se jäi Neuvostoliitolle.

Viipurin linna - ja kunnostettu torni


Kohteista Viipurissa olivat: Viipurin linna, Hirvi-patsas, Alvar Aallon suunnittelema kirjasto sekä kauppahalli.

Saavuimme harmaaseen ja sateiseen Viipuriin, jonka asemalla suoritetaan passi- ja tullitarkistukset. Näissä meni noin 20 minuuttia - nyt paikalla oli noin 10 henkilöä. Viipurin asema edustaa ehtaa neuvostoarkkitehtuuria. Asemalta on hyvin lyhyt matka kaikkiin kohteisiin - noin 15-20 minuuttia kesti kävellä kaupungin "päästä päähän", eli takseja ei kannata käyttää.

Ensimmäisenä kohteena oli Hirvi-patsas, joka sijaitsee Torkkelinpuistossa. Vuonna 1928 pystytetty Hirvi-patsas säilyi läpi sotien - yllättävää kyllä! Samaisen hirven muita patsaita löytyy myös Suomesta - Helsingistä Turusta ja Lahdesta. Hirvi-patsaan vieressä on upeasti kunnostettu (vuonna 2013) Alvar Aallon suunnittelema kirjasto. Suosittelen käymään ja katsomaan, upeat paikka - kirjastoon pääsee tutustumaan ilman pääsymaksuja, mutta tarjolla on myös opastettuja kierroksia. Torkkelinpuiston pohjoispuolella on ns. punainen tori tai punaisen lähteen tori, jonka yhdellä laidalla Vilenin eli V.I.Lenin patsas.

Hirvi-patsas ja Alvar Aalto kirjasto


Seuraavaksi suunnattiin kohti Viipurin Vanhaa kaupunkia, ja matkalla on hiljattain avattu upea Espilän ravintola - joka tuntui olevan Viipurin "Fine dining" paikka. Kävimme kahvilla myöhemmin lähes tyhjässä ravintolassa. Vanhan kaupungin keskustassa ensimmäinen kohde oli Viipurin kauppahalli (sijaitsee Viipurin kauppatorilla), joka on vuodelta 1904 - ja edustaa jugendtyyliä. Kannattaa käydä täälläkin -- myyjät "puhuvat suomea". Mitään ei kuitenkaan ostettu...

Viipurin Vanha raatihuone - Viipurin linnan perustajan patsas Torkkeli Knuutinpoika


Kauppahallilta matka jatkui Viipurin Vanhalle raatihuoneelle, joka on ulkoa katsottuna ihan hieno. Vieressä on pieni kahvila - Krendel, jossa ei osattu kieliä eli vain venäjällä "onnistui" tilaus.
Raatihuoneelta on lyhyt matka Viipurin linnalle, joka sijaitsee upealla paikalla pienellä saarella. Tyydyimme vain katselemaan linnaa ulkopuolelta ja pieneltä linnan pihalta. Torniin ei päässyt, ja liput museoon olivat aika kalliit.

Viipurin linnan sisäpiha

Viipurin linnan rakennuksia
Linnalta käveltiin vanhan kaupungin katuja ympäriinsä, mm. Torkkelinmäelle ja edelleen kellotornin ohi vanhalle Viipurin vanhan tuomiokirkon raunioille jonka viereen on haudattu talvisodassa kaatuneita suomalaisia sotilaita. Osa taloista oli kunnostettu, mutta suurin osa raunioita tai rappaukset ropisseet alas. Lounasta kävimme syömässä Linnakadulla olevassa Taverna nimisessä ravintolassa, joka on keskiaikaiseen tyyliin sisustettu paikka. Tällä menut oli myös englanniksi ja henkilökunta puhui myös välttävää englantia. Lounaaksi: Leivän sisään tehtyä "olut" keittoa ja juomaksi oluet sekä viipurin rinkelit - yhteensä 20€.

Viipurin Kellotorni

Viipurin vanha tuomiokirkko ja Talvisodassa kaatuneiden suomalaisten muistomerkki


Iltapäivällä käytiin heittämässä tavarat hotelliin, Victoria Hotel Vyborg, joka on erittäin hyvällä sijainnilla Viipurin kauppatorin laidalla. Täällä henkilökunta puhui hyvää englantia. Huone oli ihan perus-siisti ilmastoinnilla.

Alkuiltapäivästä lähdettiin uudestaan kaupungille eikä vettäkään enää satanut - ja päädyt kaupungin "laitamilla" sijaitsevaan Traktir Na Rzhevskom publ-ravintolaa, jota moni oli suositellut. Ravintolan edessä oli aito hiiligrilli, joten sekin lupasi jo hyvää. Kun kävelimme ravintolaan tarjoilija puhuikin yllättäen suomea ja toi meille suomenkieliset menut. Yllätys oli suuri! Ravintolassa saa paljon eri oluita ja menu on kattava - ja tarjoilijat erittäin ystävällisiä ja palvelu nopeaa. Tällä kertaa söimme: alkukeittona borshia, pääruokana: wieninleike ja saslikia (possu) vartaat, perunoita ja salaattia sekä juomana meni neljä olutta (kaksi per henkilö). Hinta yhteensä: 24€! Tälle paikalle täydet pisteet - hinta-laatusuhde erinomainen.

Seuraavana päivänä paistoi aurinko ja käveltiin taas ympäri kaupunkia tutustuen ulkoapäin mm. Viipurin emeriitasiin (Pietarin 'haara-konttori') sekä etsien Karhu-patsaita, josta yksi löydettiin. Juna Suomeen lähti klo 12:35, ja oltiin Viipurin asemalla noin tuntia ennen lähtöä. Passi- ja tullitarkistukset hoidettiin hymyttömään tyyliin (plus kaksi erillistä tavaroiden läpivalaisua!).

Lokakuisena viikonloppuna Viipuri ei ehkäpä näyttänyt parhaita puoliaan, mutta selväksi tuli huonossa kunnossa on kaupunki ja kunnostusta riittää vielä pitkään. Uusi ravintoloita kaupungista löytyy, mutta palvelukulttuuri ei ole samalla tasolla kuin Pietarissa tai Moskovassa. Tämä kaupunki on aiemmin ollut todella upea - mitä vanhoista valokuvia katselin.. Kannattaako Viipurissa siis käydä? Kyllä, mutta suosittelen kesäistä aikaa - tällöin kaupunki voi näyttäytyä hieman paremmassa valossa -- "Sellanen ol Viipuri"(Juha "Watt" Vainio) toisen säkeistön sanat sopii tähän loppuun kuvaamaan ehkäpä entisten aikojen riemua Karjalaisten kaupungissa.

Tanssia sai siellä aina
Arkena ja sunnuntaina
Helppo oli tiensä löytää
Kohti oikeata pöytää
Jos vain joku kielsi 'ei ei ei'
Toinen sanoi heti 'hem till mej'
Sellanen ol' Viipuri
Sellanen ol' Viipuri
Karjalaisten kaupunki


Kustannukset kahdelta hengeltä:
  • Junaliput (VR Allegro 2. luokka): 94,4€ ( 47,2€/hlö/menopaluu)
  • Majoitus (Victoria Hotel Vyborg, 1 yö, sis. aamiainen): 77€
  • Ruokailut: 80€ (sis. myös Allegrossa tehdyt ostokset)
  • Viisumi: 0€ (vuosiviisumit käytössä) - muuten noin 80€/kertaviisumi jos junalla tulee. Maitse ei maksa mitään. 
  • Yhteensä noin 250€

maanantai 7. lokakuuta 2019

Äkkilähtöjä: Riika

Alunperin Libanonin matkan jälkeen varattuna oli vain matka Mauritiukselle marraskuun lopussa - ja kun kalenterissa näytti olevan pari vapaata viikonloppua päätin tehdä pari ns. äkkilähtöä syys-lokakuun vaiheessa. Tässä jutussa äkkilähtö Latviaan.

Kolmen Veljeksen taloryhmä 
Riikan vanhankaupungin talo, jossa varastojen luukut näkyvillä

Riika

Eräänä iltana löysin edulliset lennot Latvian pääkaupunkiin Riikaan, jossa olin edeltävän kerran vieraillut vuonna 2015. Lennot olivat myös konetyypillä ,jolla en aiemmin ollut lentänyt, Airbus A220-300. Varaisin siis lennot Riikaa - lähtö lauantaina ja paluu maanantaina (tai oikeammin tiistaina puolen yön jälkeen) airBalticin lennolla. Koneena oli mennen tullen tuo uusi Airbus A220-300 (ex: Bombardier CS300, joka Airbus myöhemmin osti), joka osoittautui erittäin hiljaiseksi ja mukavaksi koneeksi jossa on myös todella isot ikkunat. Lento Helsingistä Riikaa kesti 45 minuuttia oli aamu puoli kuudelta jos Riikan pienellä mutta toimivalla kentällä, josta matkustin bussilla keskustaan. Bussi 22 lähtee lentoaseman edestä ja maksaa 1,15€. Taksien hinnat ovat 10-15 euroa.

Aikainen aamu Riikan keskustassa oli hiljainen, ja suuntaisin ensin kahvilaan Riikan vanhaan kaupunkiin, joka on todella kompaktin kokoinen ja päivässä ehtii näkemään kaikki nähtävyydet. Niinpä kiersin aamupäivän ja iltapäivän aikana kaupunkia kuvaamassa aiemmilta reissulta tutuksi tulleita kohteita kuten: Kolmen Veljeksen talo, ruotsalainen portti, Ruutitorni, Tuomiokirkko - jonka edessä oli isot maalaismarkkinat. Lounasaikaa suuntasin Lasite nimiseen "keskiaikaiseen" ravintolaan, joka ei ole niin turistinen ja täynnä kuin Rosengrazen kellariravintola - joka tuntui olevan kokoajan täynnä (kolmesti yritin matkan aikana - ja aina täynnä).

Yksi Riikan tunnuksista - Pyllistävä kissa

Iltapäivästä saatiin huone Monte Kristo hotellista, joka sijaitsee vanhan kaupunkin laidalla muutama sata metriä Riikan bussiasemasta ja Zeppelin halleista. Hotellin vieressä oli yllättäen suomalainen Karjala-baari, jossa -- myönnetään -- tuli myöhemmin käytyä. Karaoketa lauletaan pe-la iltaisin :)
Illalla käytiin vielä syömässä Steak Hauses ravintolassa hyvät pihvit punaviinillä. Hintataso on kohtuullinen.

Sunnuntaina vuorossa olivat ns. Zeppelin hallit eli Riikan (ja Euroopan?) suurimman kauppahallin tutkiminen. Kovasti paikka on siistimpi kuin vuonna 2015. Lähistöllä sijaitsee myös Riikan tiedeakatemian talo, jota myös Stalin hampaaksi kutsutaan. Kannattaa käydä - ylhäältä on upeat näköalat kaupunkiin. Suuntasimme kuitenkin kauppahalleilta Riikan jugend ja art nouveau kortteleihin, jotka ovat Euroopan parhaiten säilyneitä ja suurimmat. Parhaat kohteet löytyvät Alberta ja Elisadezed iela (kaduilta) - täällä kannattaa kulkea hitaasti ylöspäin katsoen ja välillä kadun toiselle puolelle siirtyen. Lounaspaikaksi voin suositella The Flying Frog nimistä ravintolaa: edulliset ja hyvät annokset - söimme gulassikeittoa ja valkosipulivoileipiä.

Jugend talon yksityiskohtia

Loppuiltapäivä pyörittiin siis taloja ihmetellen ja kävimme myös Radisson Sas hotellin 25. kerroksessa juomassa drinkit ja katselemassa maisemia. Illasta suunnattiin Alverdi nimiseen georgialaiseen ravintolaan - voin suositella tätä varauksetta: Erinomaiset ruuat ja viinivalikoima runsas.

Maanantaina kävelimme taas ympäri kaupunkia lähinnä ostoksia tehden ja viettäen aikaa kahviloissa ja muutamissa ravintoloissa. Uutena kohteena kävin Mustapäiden talossa, joka toimi aikoinaan ulkomaisten kauppiaiden veljesjärjestönä vuodesta 1334 kunnes se tuhoutui täysin toisen maailman sodan aikana ja jotka Neuvostoliitto räjäytti vuonna 1948. Talo on jälleen rakennettu vuonna 1999, ja nyt nähtävillä on alkuperäisen talon kellarikerros ja uudempi juhlasalikerros. Pääsymaksu 6€.

Riikan vanhoja taloja

Mikäli sää olisi ollut suotuisampi Riikasta kannattaa matkustaa puolen tunnin junamatkan päähän Jurmalaan, joka on kuuluisa kesälomaviettopaikka Riikan lahden rannalla. Syyskuinen vesisade ei houkutellut lähtemään - olin käynyt Jurmalassa aiemmin keväällä 2015.

Kustannukset kahdelta hengeltä:
  • Lennot (airBaltic): 258€ (129€/hlö/menopaluu)
  • Majoitus (Monte Kristo, 3 yötä, sis. aamiainen): 127€
  • Bussiliput (menopaluu Riikan lentoasema - Riikan bussiasema): 4,6€
  • Nähtävyydet:22€
    • Tuomiokirkko: 5€/hlö
    • Mustapäiden talo: 6€/hlö 
  • Ruokailut noin 100€/päivä (lounaat, illalliset, juomat): 300€
  • Ostokset: Keraaminen talo: 35€  (näitä meillä on ostettu useita kymmeniä eri matkoilta ja niistä on rakennettu "keskiaikaista kaupunkia", tästä pitäisi joskus tehdä kuvasarja tänne) 
  • Yhteensä noin 750€

Suomalaiset ovat tuntuneet löytävän Tallinnan jälkeen myös Latvian Riian - se näkyi ja kuului katukuvassa. Kannattaa myös tutustua eteläiseen naapuriin - Liettuaan, jonka pääkaupungista Vilnasta pidän ehkäpä eniten Baltian maista. Vilnan vinkit löydät vinkkejä Vilnaan jutusta.
Riikan koristeellisia jugend taloja

Riikan vanhaa kaupunkia




sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Tyros ja Sidon

Sunnuntai - 15. syyskuuta, kolmas täysi päivä Libanonissa. Lähdimme tutustumaan Libanonin rannikkoon ja siellä sijaitseviin kohteisiin: Tyrokseen ja Sidoniin. Tyros sijaitsee 90km Beirutista etelään - matka-aika noin puolitoista tuntia nopeaa moottoritietä pitkin. Matkalla näimme jo enemmän UNIFIL joukkoja ja tarkistuspisteitä. Tyros on luokiteltu turistikaupungiksi jotenka sinne ei tarvitse mitään erityisempiä lupia, mutta jos haluaa jatkaa vielä etelämmäksi kohti Golanin kukkuloita ja Israelin rajaa tulee olla erityisen lupa-asiakirja. Hizbollah toimii alueella aktiivisesti ja on viimeaikoina myös tehnyt raketti-iskuja Israelin suuntaan alueelta.

Tyros - negropolisesta kohti Tyroksen vanhaa kaupunkia


Tyroksessa vierailimme kahdella eri historiallisella alueella (kaupunki on perustettu 2750 AD) sekä Tyroksen rannalla, joka on Libanonin yksi puhtaimmista rannoista (en tosin käynyt uimassa). Ensimmäinen kohde oli Tyroksen roomalaisten aikoinaan rakentama Hippodromi. Ennen sitä kuitenkin käveltiin aiemmin kaupungin ulkopuolella olevan negropoliksen ja hautausmaan läpi - jossa on ties minkälaista hautaa ja osissa oli vielä luitakin nähtävillä. Meillä on mukana paikallinen opas, joka osasi kertoa kaikkea mielenkiintoista itse negropoliksesta kuin roomalaisten tekemästä isosta akveduktista eli vesikanavasta, joka toi useamman kilometrin päästä vettä kaupunkiin. Itse pääkohde - Hippodromi oli todella vakuuttava, ja se on huomattavasti paremmin säilynyt kuin Roomassa oleva kohde. Osa katsomoista oli rakennettu uudestaan. Hippodromi on nykyään Unescon kohde -- mutta paikalla ei näkynyt muita turisteja.

Tyros - Negropolis, joka sijaitse aiemmin kaupungin ulkopuolella

Tyros - negropoliksen hautoja.

Tyroksen akveduktin jäänteitä - taustalla nykyinen kaupunki

Hippodrome - pituutta yli 500 metriä


Seuraavaksi siirryimme aiemmin saarella olevaan roomalaisten rakentamaan foorumiin, jossa oli nähtävissä vanhoja mosaiikkeja. Tämä ei ollut niin kiinnostava kohde - kiviä oli ympäriinsä. Meren rannalla oli kuitenkin kiva kävellä +30 asteen lämmössä.

Tyroksen rannalla


Tyroksesta palattiin takaisin Magdouchen kukkulan kautta Sidoniin. Itse Magdouchesta: siellä on vanhan kirkko, jossa Neitsyn Marian sanottiin odottaneen Jeesusta.... paikka on pyhiinvaeltajien suosiossa. Itse nautin enemmän näkymistä kohti Sidonin kaupunkia.

Sidonin edustalla on mielenkiintoisen näköinen linnoitus, jonka ristiretkiläiset oli rakentaneet 1200-luvulla - ja sinne johtaa vanha kivisilta. Linnan jälkeen suunnattiin kävelemään Sidonin souk eli basaarikujille, jossa oli "basaarimeininkiä". Löysin sattumalta sieltä myös vanhan turkkilaisen saunan, hamamin, joka oli muutettu jonkinlaiseksi galleriaksi. Aikamme kujilla kuljettuamme pysähdyimme lounaalle paikalliseen ravintolaan, jossa käytiin ensin valitsemassa kalat ja merenelävät tiskiltä, jonka jälkeen ravintola valmisti halutulla tavalla. Vatsat täynnä palasimme Beiruttiin alkuillasta, ja kävimme ostamassa paikallisesta marketista ruokaa ja juomaa, jotka nautimme samettisen pehmeässä illassa isolla hotellihuoneen parvekkeella. Sunnuntai-iltana Beirutin keskusta oli yllättävän hiljainen.

Sidon - linnoitus. kuvassa näkyvät pyöreät kivet ovat graniittipylväistä sahattuja vahvisteita

Sidonin linnoitus, paikallisia perheitä viettämässä sunnuntaipäivää

Turkkilainen hamami oli muutettu taidegalleriaksi


Maanantaina yöllä klo 1 jälkeen lähdimme takaisin paluumatkalle Suomeen - paluuaikataulu ei ollut ihan optimaalinen: lähtö Beirutista klo 4, Belgradissa puolen tunnin vaihtoaika ja Helsingissä olimme ennen lounasaikaa. Tälläkin kertaa Air Serbian kone oli myöhässä, mutta niin oli jatkolento - jotenka hyvin ehdimme Helsingin koneeseen.

Ehdimme kolmen päivän aikana nähdä pienen vilauksen Libanonista, aikaa olisi pitänyt ehkäpä varata viikko jotta olisi ehtinyt näkemään ja erityisesti kokemaan enemmän upeaa Libanonia. Uskoisin että Libanoista ja erityisesti Beirutista tulee jatkossa olemaan yksi Välimeren alueelle "trendi kohteista".

Kustannukset

Seuraavassa matkan kustannukset kahdelle hengelle:

  • Lennot (Air Serbia): 456€
  • Majoitus ( neljä yötä Q Hotel - Junior Suite, sis. erinomaisen aamiaisen): 313€
  • Lentokenttä-kuljetukset (meno-paluu): 45€
  • Retket (150 USD/retki): 300 USD - 280€
  • Pääsymaksut (Anjar, Baalbek, Tyros, Sidon), wine tasting (Chateau Ksara), ja oppaiden tipit: 40€
  • Ruokailut yms shoppailua: arviolta 200€ 
  • YHTEENSÄ: noin 1300€


Dar Bistro & Bar, Beirut, Libanon




lauantai 21. syyskuuta 2019

Bekaan laakso

Lauantai 14. syyskuuta -- lähdimme tutustumaan Bekaan laaksoon koko päiväksi. Olin varannut auton ja kuljettajan Lebanon Trips and Tours nimisestä firmasta pariksi päiväksi. Kuljettaja/oppaaksi saatui firman johtaja Khaled. Voin suositella tätä toimistoa.


Bacchuksen temppeli, Baalbek, Bekaan laakso

Bekaan laakso sijaitsee Beirutista itään kahden vuorijonon välissä. Matka alkoi Beirutin keskustasta Green Line linjaa pitkin - tämä oli se sisällissodan aikainen raja, jossa meren puolella olivat muslimit ja idän puolella kristityt joukot. Näimme matkalla kuuluisan Beirut Beit rakennuksen, josta on myöhemmin tullut näyttelyalue - aiemmin talossa olivat sala-ampujat lahtaamassa ihmisiä kadulla. Beirutin keskustan jälkeen tie nousee todella ylös ja laskeutuu Zahlen kaupungin kautta itse Bekaan laaksoon. Syyrian rajalle on matkaa muutama kymmenen kilometriä.

Ensimmäisenä kohteena oli Anjarin vanha raunio kaupunki, joka sijaitsee 56km Beirutista itään. Kaupunki on aika mielenkiintoinen - vaikkakin pieni ja se kuuluu nykyään Unescon maailmanperintökohteisiin. Kaupunki toimi aikoinaan Umaijadien kalifaattina 700-luvulla ja rakennukset oli tehty roomalaisten ja kreikkalaisten rakennuksien jäänteistä - oikeaa kierrätystä siis. Niinpä useampi pylväs tahi rakennelma sisälsi useita eri aikakausien kiviä. Myöhemmät maanjäristykset ovat tuhonneet kaupungin.

Anjar - kierrätettyjä pylväitä

Anjarin - Kaupungin päärakennus

Anjar


Anjarista ajoimme takaisin Zhalen kaupunkiin, ja Chateau Ksara nimiseen viinitilalle, joka on Libanon isoin viinin tuottaja (viidestä miljoonasta litrasta tämä tuottaa kaksi miljoonaa litraa). Vierailu kellareihin on ilmainen, ja tämän jälkeen on mahdollisuus päästä maistamaan tilan tuotteita. Otimme "Professional" paketin, johon kuului neljä erilaista tilan viiniä - rose, valkoviini ja kaksi punaviiniä (10 dollaria paketti). Koska olin jo aiemmin Suomessa maistellut heidän tuotteita, oli mielenkiintoista päästä maistamaan heidän "lippulaiva" tai "Collection" tuotteita. Hyviä olivat ja juttelimme pitkään tarjoilijan kanssa viineistä. Tilalla olevasta kaupasta voi ostaa tuotteita mukaan -- toki ostettiin, ja myöhemmin hotellilla niitä maisteltiin Vinkki: Alkosta saa nämäkin viinitilan tuotteita, ja ainakin Helsingin keskustan "lippulaiva" myymälässä on useita hyviä Bekaan laakson viinejä saatavilla -- se minua hämmästytti positiivisesti.

Chateau Ksara

Viinikellareissa

Wine tasting 


Viinien jälkeen lähdettiin päivän pääkohteeseen - Baalbekiin, jossa sijaitsee yksi maailman parhaiten säilyneistä ISOISTA roomalaisista temppeleistä ja kaupungeista. Matkalla huomattiin sekä keltaisista lipuista, joissa on rynnäkkökiväärin kuvat että mustista lipuista punaisella tekstillä (neljä päivää aiemmin oli ollut shiiojen juhla, jossa miehet ruoskivat itseltään selän verille) että olimme saapuneet Hizbollahin alueelle. Myös Iranin uskollisen johtajan kuvia oli joka puolella sekä marttyyrikuolleiden sankarien. Pieni anekdootti Hizbollahista: Se on lähes täysin Iranin rahoittama shiia-muslimien (ääri)poliittinen järjestö, joka on oikeasti vahvempi kuin Libanonin armeija, mutta virallisesti sillä ei ole varuskuntia yms. Aseistus järjestöllä on raskaampi ja parempaa kuin Libanonin armeijalla. Hizbollah on ottanut osaa moneen ISIS vastaiseen taisteluun, mutta antaa yleensä "kunnian" Libanonin armeijalle. Matkalla Baalbekiin tarkistuspisteet vaan lisääntyivät -- ne olivat Libanonin armeijan miehittämiä, mutta tosiasiassa Hizbollah pitää tällä kuria. Naiset myös pukeutuivat täällä mustiin kaapuihin, tosin kuin Beirutissa joka on sunni-muslimien aluetta pääsääntöisesti. Matkalla näimme myös paljon syyrialaisten pakolaisten leirejä : Libanonissa on noin 5.5 miljoonaa asukasta, palestinalaisia pakolaisia miljoonan verran sekä Syyriasta paenneita noin pari miljoonaa. Tätä ei voi olla huomaamatta!

Baalbekissa lähdimme sitten kävelemään isoa kaupunkia ympäri erillisen oppaan johdolla -- oli muuten hyvä että oli, koska tällöin hän pystyi kertomaan meille ne seikat ja kohteet jotka oltaisiin varmaankin kävelty ohi. Kuten aiemmin totesin -- alue on iso, ja erittäin hyvässä kunnossa. Erityisesti Bacchuksen eli viinin ja nautinnon temppeli, jossa oli useita upeita yksityiskohtia mm. kattojen sisäholveissa sekä Kleopatraa esittävässä kuvassa. Vieressä olevan Jupiterin temppelin korkea graniittipylväät oli muuten aikoinaan tuotu Egyptistä asti. Alueella näki muitakin turisteja -- tämä on Libanonin tärkein nähtävyys ja se kuuluu myös Unescon suojeluun.

 Baalbek foorumi

Baalbek - bysanttilainen kirkko oli toiminut tässä myöhemmin

Bacchus temppelin kattorakenteiden yksityiskohtia

Bacchuksen temppeli

Bacchuksen temppelin seinät hehkuivat punaisena

Kleopatra sekä iso käärme ja pieni käärme


Iltapäivästä palasimme takaisin samaa reittiä Beirutiin, jonne saavuttiin juuri ennen auringonlaskua. Matkalla törmäsimme falangistien (kristittyjä, joita tukevat Israelin valtio) autokulkueeseen, jossa "juhlittiin" vuonna 1982 tehtyä joukkomurhaa ("verilöylyä") Sabran ja Shatian pakolaisleirillä (Sabran_ja_Shatilan_verilöyly), jossa tapettiin useita tuhansia lapsia ja naisia, kun miehet oltiin viety ensin laivoilla pois Tunisiaan osana "PLO taistelijoiden evakuointeja". Tämä palautti mieleen koko järkyttävän sisällissodan -- ja tuntui että tällainen "juhlinta" ei sitä kyllä ansaitse.

Q Hotel - Beirutin Hamran alueella







Beirut

Beirut - sisällissota, Hizbollah, falagistit, maroniitit, sieppaukset, terrorismi, marttyyrit, Palestiina, SLA, PLO, Lähi-Idän Pariisi. Nämä sanat tulevat monelle ensimmäisenä mieleen kun kuulevat sanat Beirut ja Libanon. Niin myös minulle. Muistan hyvin kun uutisissa pyöri 1980 luvulla jatkuvia kuvia sekavasta sodasta vuosina 1975-1990. Nykyään uutisia hallitsee enemmän Syyria ja sen pakolaiset sekä Israelin ja Hizbollah väliset konfliktit. Toisaalta paikat kuten Baalbek, Tyros, Bekaan laakso ja Byblos tuovat mieleen rikkaan ja pitkän historian.

Pigeon Rocks


Keväällä Air Serbia ilmoitti aloittavansa lennot Helsingistä ja Belgradiin, ja samalla he tarjosivat edullisia ja nopeita yhteyksiä mm. Beirutiin - jotenka varasin liput syyskuulle tehtävään neljän päivän matkaan ja majoituksen Beirutin keskustasta Q Hotellista (Hamran alueella). Syyskuun 12. päivänä lähdimme matkaan Helsingin lentoasemalta Air Serbia Airbus A319 koneella - 40 minuuttia myöhässä. Belgradissa vaihtoaika oli 50 minuuttia. Jatkolento menetetty - mietin, mutta Beirutin kone odotti meitä ja pääsimme matkaan kohti Libanonia. Lentoaika molemmissa legeissä on noin kaksi ja puoli tuntia. Laskeuduimme Beirutin kentälle klo 03:20 ja suhteellisen pienen passin (huom! passissa EI saa olla Israelin leimaa tai viisumia!) tarkistus hässäkän jälkeen pääsimme jatkamaan matkaan Beirutin keskustaan etukäteen varatulla kuljetuksella. Ensimmäiset näkymät Beirutista olivat jotenkin oudot - paljon eritasossa kulkevia tietä, ranskan ja arabian kieliset kyltit, isoja rakennuksia ja isot korkeuserot. Lämpötila oli mukavat +26 astetta -- kun puoli viisi aamuyöstä päästiin nukkumaan.

Neljän tunnit "yöunet", ja kello herätti uuteen aamuun.. perjantaina 13. syyskuun oli varattu koko päivä Beirutiin tutustumiseen, ja lähdimme maps.me sovelluksen avulla kävelemään kohti Marttyyrien aukiota helteisessä ja aurinkoisessa Beirutissa (lämpötilat olivat päivällä yli 30 astetta). Poliiseja, sotilaita, esteitä -- niitä kohdattiin matkalla hotellista kohti Beirutin nähtävyyksiä. Osassa kohtaa sotilaat estivät kulkemasta tiettyjä reittejä, kun alueella oli jotain "hässäkkää" tai turvallisuuteen liittyviä seikkoja -- en jäänyt enempää kyselemään, mutta sotilaat olivat ystävällisiä ja kertoivat mitä kautta kannattaa kulkea.

Roomalaisen kylpylän rauniot


Ensimmäisenä kohteena oli vanha roomalaisten kylpylän rauniot, kunnes saavuttiin isolle aukiolle josta lähti useaan suuntaan katuja - kyseessä oli Nijmeh Square, jonka välittömässä läheisyydessä on niin St. George Greek ortodoksinen katedraali (rakennettu uudestaan sisällissodan jälkeen), maroniittikristettyjen katedraali, vanha roomalainen foorumi kuin Beirutin päämoskelija - Mohammed Al-Amin moskeija. Jotenkin hämmentävän näköistä että kaikkea tätä näki yhdellä kertaa -- ja samalla tajusi että tälläkin paikalla on paljon historiaa ja nykypäivää - niin muslimien kuin kristittyjen pyhäkköjä. Moskeijan vierestä alkaa kuuluisa Marttyyrien aukio, ja sen toisessa päässä on pysähdyttävä sodan muisto: Hajalle ammuttu The Egg, Beirutin ensimmäisen elokuvateatteri - jossa nykyään "toimii" jotenkin näyttelyitä raunioiden keskellä. Muutoin aukiolla näki hyvin vielä talojen seinistä että täällä on joskus sodittu -- vaikka siitä on kohta yli 30 vuotta. Tätä aluetta kannattaa käydä katsomassa.

Nimjeh Square ja sen kellotorni

Roman Forum ja Beirutin päämoskeija - oikeassa laidassa maroniittien katedraali

The Egg - entinen elokuvateatteri

Mohammed Al-Amin Mosque, Beirutin päämoskeija

Marttyyrien aukion patsas


Marttyyrien aukiolta jatkettiin kohti Välimeren rantaa, ja sieltä löytyy uusi ostoskeskusalue - The Beirut Souks, jonne oltiin myös rakentamassa munanmuotoisia isoja rakennuksia. Soukeilta matka jatkui kohti rantabulevardia - Cornichea pitkin, joka on useamman kilometrin (noin 3km) pitkä rantakatu. Täällä paikalliset tulivat juttelemaan meidän kanssa ihan spontaanisti ja muutenkin libanonilaiset tuntuivat olevan erittäin ystävällisiä ja kiinnostuneita mistä tullaan. Kovin paljon muuten turisteja ei näkynyt tai kuulunut Beirutin keskustassa.

Uusi ostokeskus -- ja uudet "munat" (The Eggs?)

Kävimme lounaalla hieman hienommassa ravintolassa, Feluka. Voin suositella tätä -- hinnat ovat hieman korkeammat ja ehkäpä "näköalalisää" meren rannalla, mutta ruuassa ja tarjoilussa ei ollut moitteen sanaa. Tämän paikan lähistöllä sijaitsee toinen Beirutin nähtävyyksistä - Pigeon Rocks, kaksi isoa kiveä jotka kohoavat Välimerestä. Iltaisin tältä paikalta näkee hienosti myös auringonlaskun.

Lounasta - isoja tomaatteja

Kohti Pigeon Rockseja 

Pigeon Rockista käännyttiin takaisin kohti keskustaa ja Hamran aluetta, jossa hotelli sijaitse. Hamra kadun varrella on paljon kauppoja, ravintoloita ja jopa pubeja, joista yhdessä poikettiin. Beirutissa baareissa oli Happy Hourit, jolloin juomien hinta putoaa puoleen. Paikallinen Almaza Beer pubissa 4.2€/pullo -- iloisen tuntien aikana 2.1€.

Myöhemmin illalla kävimme syömässä hotellin lähistöllä olevassa Dar Bistro & Books ravintolassa. Mukava paikka - vähän turhan hipsteri-paikka ja suhteellisen kallis. Täällä nähtiin enemmän turisteja - ja syykin on selvä, korkea sijoitus TripAdvisorin listalla. Illallisen jälkeen uni alkoi painamaan pitkän päivän jälkeen -- seuraavana päivänä jatkettaisiin Libanoniin tutustumista Bekaan laaksossa. Kokemukseni Beirutista muuttui tämän vierailun yhteydessä -- sodan merkit ovat vielä näkyvissä, ja osittain haavat ovat vielä auki -- mutta eteenpäin on mentävä ja katsottava tulevaisuuteen, kuten ystäväni Beirutissa totesi. Lähi-Idän Pariisi nousee taas raunioista kukoistukseen.

Paikallista olutta ja viiniä (Ksara - suosittelen!)