tiistai 16. heinäkuuta 2024

Bolivia - Salar de Uyuni

Etelä-Amerikan matkan suunnittelun yhteydessä Bolivian kohdalla kirjoitin ensimmäisenä kohteena Uyuni. Uyuni on Bolivian eteläosissa Altiplanolla Potosin maakunnassa 3600 metrin korkeudella sijaitseva maailman isoin "suolapannu" tai suola-aavikko kooltaan 10500 neliökilometriä eli kooltaan noin 140km kertaa 80km. Varasin Uyunille kahden täyden vuorokauden kierroksen ja sen jälkeen jatkaisin matkaa kohti Chileä vielä kahden päivän ajan, jotenka vietin aikaa Bolivian ylänköalueilla yhteensä neljän päivän ajan. Neljä päivää sisälsi kaikki ateriat ja aktiviteetit (opastukset ja kuljetukset). 

Uyuni suola-aavikolla tapahtui outoja - reissupuput kasvoivat todella suuriksi


Perjantai 14.6.2024 Uyuni - 1. päivä

Lensimme La Pazista aamulla Uyuniin pieneen kaupunkiin, jonka lentokenttä oli hyvin pieni mutta jonka kiitotie oli jälleen hyvin pitkä johtuen korkeasta ilmanalasta. Tällä hetkellä paikalle operoidaan La Pazista käsin vain muutaman kerran viikossa ja kone olikin täynnä turisteja matkalla suola-aavikolle. Toinen vaihtoehto olisi ollut 10-12 tunnin bussimatka La Pazista. Tapasin aulassa seuraavien neljän päivän aikana mitä opastavan oppaan, Paolo sekä kuljettajan, Jaime, ja hyppäsimme nelivetoisen Toyota maastoauton kyytiin. Meillä oli siis ns. private tour eli muita turisteja ei autoon tullut. Mikäli ottaa ns. shared tourin niin kyytiin saatetaan ottaa jopa kuusikin henkilöä, jolloin autossa saattaa olla jo ahdasta varsinkin niillä jotka istuvat tavaratilassa olevilla penkeillä. 

Ennen aavikolle ajoa ajoimme Uyunin kaupunkiin, jossa kävimme pyynnöstäni aamiaisella ja saman aikaan kuljettaja ja opas kävivät ostamassa päivän ruuat ja juomat koska söisimme lounaan aavikolla. Aamiaisen jälkeen kävelimme vielä tunnin ajan pienessä ja tuulisessa kaupungissa käyden mm. kaupungin torilla. 

Kun auto oli varusteltu päivän reissua varten ajoimme, kuten suurin osa turisteista, ensimmäisen päivän lähes samoihin kohteisiin ensin tutustuen ns. junien hautausmaahan, jossa 1800-1900 luvun höyryveturit ja osa vaunuista seisoi kaupungin ulkopuolelle jo hyvin ruosteisena turisteja varten. Aiemmin Bolivialla oli ollut rautatieyhteys Tyynellevaltamerelle, mutta Chilen kanssa käydyn sodan jälkeen se ei enää ole ollut käytössä vaikkakin alueella on vieläkin kaivostoimintaa. 


Junien "hautausmaa"

Terminator ja Alien Uyunissa 



Seuraava kohde oli Uyunin suola-aavikon reunalla sijaitseva Colchanin kylä, jossa oli kymmeniä "suolamuseoita" ja niihin liittyviä myymälöitä. Paikalla esiteltiin miten nykyäänkin suolaa aavikolta kaivetaan ja prosessoidaan, ja täällä pääsimme ensimmäistä kertaa nostelemaan isompia suolaharkkoja. 

Näiden kahden "pakollisen" nähtävyyden jälkeen alkoi varsinainen suola-aavikkoon tutustuminen ja aurinkolasit oli tässä vaiheessa jo pakko laittaa silmille vaikka auton lasit olivat tummennetut. Aluksi tunnelma oli kuin Suomessa olisi ajanut autolla meren tai järven jäällä - valkoinen aavikko jatkui horisonttiin asti. Aavikon etelälaidalla tosin suola ei ollut vielä niin puhdasta ja kirkasta johtuen kovasta liikenteestä, urista ja "teistä" jotka johtivat aavikolle. Ajoimme ensiksi alueen ensimmäisen suolahotellin (!!) pihalle, johon oli pystytetty iso Bolivia Dakar rallin muistomerkki (rallihan ei sitten koskaan tällä ajettu) sekä eri maiden lippuja. Ei ollut Suomen lippua täällä - olisi pitänyt ottaa mukaan, eli jos menet alueelle niin muista ottaa Suomen lippu vietäväksi lipputankoihin. Kävimme myös suolahotellin sisällä, joka on nykyään museona. Tosiaan kaikki kalusteet ja jopa vuoteet oli tehty suolasta. 

Dakar Bolivia muistomerkki ja taustalla alueen ensimmäinen suolahotelli


Auto jolla teimme matkaa neljän päivän ajan


Seuraavaksi ajoimme keskelle aavikkoa puolisen tuntia ja aavikon pinta alkoi näyttää hyvin erilaiselta. Täysin hohtavan valkoinen jossa oli noin vajaan metrin halkaisijaltaan olevia kuusikulmaisia muotoja. Eikä enää muita autoja tai turisteja. Autio suola-aavikko ja hiljaisuus jonka rikkoi vain kävellessä tullut suolan rohina kengistä. Koska maa oli täysin valkoinen horisonttiin asti ja taivas sininen, niin täällä oli hyvää aikaa alkaa ottamaan hassuja valokuvia perspektiivillä leikkien. Autossa meillä olikin pieni muovinen dinosaurus mutta kuvasimme tällä kertaa "reissupupujen" ja pienen laaman kanssa kuvia. Opas tosiaan tiesi miten kuvata ja asetella henkilöt kuvaan ja hän hoiti kuvauksen erinomaisesti. Otimme myös videoita sekä hidastuksella että nopeutettuna auton kiertäessä ympärillä kuvatessa meitä keskellä valkoista aavikkoa. 

Kuusikulmaisia muotoja suola-aavikolla

Iso alpakka ja reissupuput

"Kaktus-saari" jonka rantaan kävelimme lounaalle. Auto parkissa saaren edessä.

Lounas on katettu neljälle


Jatkoimme matkaa kohti "kaktus-saarta", Isla Incahuasi, joka on oikeastaan keskellä Uyunin aavikkoa. Jäimme autosta pois noin kilometrin ennen saarta ja kävelimme saaren "rantaan" jonne opas ja kuljettaja olivat kattaneet meille lounaan. Taas oppaalla oli "silmää" ajaa saaren oikealla puolelle jossa ei ollut ketään muita sillä lounaan jälkeen kävelimme saaren "päärantaan" eli sisäänkäynnin luokse jossa olikin kymmeniä autoja parkissa ja lounastamassa. Saari on kuuluisa siellä kasvavista isoista kaktuksista, jotka kasvavat korkeimmillaan arviolta 3-4 metrin korkeuteen. Kävelimme "saaren" päällä olevalla näköalatasanteelle ihailemaan maisemia. Vietimme saarella ja sen ympärillä parisen tuntia kunnes lähdimme ajamaan takaisin kohti Uyunia välillä taas kuvaten hassuja otoksia, kunnes pääsimme noin 10km päähän Bolivia Dakarista keskelle aavikkoa. Aurinko alkoi laskemaan ja meille katettiin pöytä josta löytyi bolivialaista punaviiniä (Malbec rypäleistä!) ja pientä naposteltavaa. Ihmettelimme auringonlaskua ja samalla kun valkoinen suola-aavikko muuttui punertavaksi kuten myös läheiset tulivuorten rinteet. 

Isla Incahuasi - kaktussaarella




Auringonlasku Uyunissa. Vähän kuin auringonlasku talvella meren jäällä. 


Lopulta klo 18:30 aikoihin lähdimme kohti hotellia - Luna Salada Hotel nimistä hotellia, joka oli koko matkan ehkäpä eksoottisin hotelli. Hotelli oli tehty myös suolasta ja puitteet olivat upeat. Isot kaminat loivat lämpöä ja tunnelmaa hotellin baarissa ja loungessa. Huoneen sänky oli myös suolasta tehtyä kuten tietenkin seinät. Kävimme illallisella syömässä kolmen ruokalajin illallisen: keittoa, laaman grillipihvit ja juomassa toisen pullon hyvää bolivialaista punaviiniä sekä tietysti yltiömakeita jälkiruokia. Yö oli kylmä ja selkeä, mutta kasvava kuu toi liikaa valoa jotta linnunradan olisi nähnyt selkeästi kun kävelimme pimeässä hotellin ulkopuolella. 

Luna Salada Hotel - hotellin käytäviä

Luna Salada Hotel lounge

Luna Salada Hotel - hotellihuone

Lauantai 15.6.2024 - Uyuni, 2. päivä 

Yöllä ja aamulla oli vielä sen verran pakkasta että matkaan otettu untuvatakit ja merinovillaiset alusasut tulivat käyttöön heti aamusta. Aamiaisen jälkeen tapasimme oppaan ja kuljettajan hotellin edessä klo 10 aikoihin ja ajoimme ensiksi katselemaan Colchanin kylän tekemään suolaveistospuistoa jossa oli nähtävillä kaikkea mahdollista - mm. Uyunin kaupungin kellotornin näköispatsas tehtynä tietysti suolasta. Myös lähistöllä sijaitseva alueen ensimmäinen "patsas" - Stairway To Heaven oli vaikuttavan näköinen ja pikaisen laskutuksen kautta arvion että siihen oltiin käytetty noin 7000 kappaletta suolaharkkoa. 

Stairway to Heaven

Colchanin suolaveistosalue

Seuraavaksi ajoimme päivän päänähtävyydelle - Uyunin pohjoisosaan, Coquezan kylän yllä nousevan Tunapa tulivuoren rinteelle, johon pelkästään suola-aavikkoa pitkin oli tunnin ajomatka vaikka ajoimme aavikolla 100-120km/h. Opas laittoi myös Led Zeppeliniä ja ELOa soimaan autossa ja tunnelma oli rento ja välitön. Edessä näkyvä Tunupan tulivuori, joka nousee 5300 metrin korkeuteen, näytti vähä vähältä lähestyvän meitä. Matkaa sinne oli yli 100km. Kun pääsimme Coquezan kylään ajoimme off-road tyylisesti ylöspäin vuorelle noin 4200 metrin korkeuteen jossa kävimme kävelemässä vajaan tunnin ajan vieraillen mm. hautakammioissa joista löytyi yli 800 vuotta vanhoja muumioita ja luurankoja. Itse tulivuoren huipulle olisi ollut vielä 7-8 tunnin kävely, jotenka se jätettiin väliin, ja sen sijaan ajoimme takaisin Coquezan kylään jossa söimme lounasta samalla ihmetellen kylässä tapahtuvaa menoa ja meininkiä - jotkin juhlallisuudet olivat menossa kylän "juhlatalossa": musiikki pauhasi ja olut koreja kannettiin sisään. 


800-vuotta vanha muumiotunut nainen

"Leuat loksauttava" kuva

Tunupa tulivuorella



Lounaan jälkeen ajoimme vielä pariin viereen kylään käyden yhdessä "museossa" ja yhdessä taitelijan ulkoilman galleriassa. Varsinkin galleria oli kiva paikka, eikä täällä kuten myöskään Coquezan kylässä ollut ketään muita turisteja. Valtaosa turisteista ei siis näytä päätyvän Tunapan tulivuoren rinteille vaan pysyttelee enemmänkin Uyunin etelä- ja keskiosissa. Ajoimme päivän lopuksi pari tuntia suola-aavikon halki hotellille, jossa katselimme tällä kertaa auringonlaskua hotellin baarista ja terassilta. Illallisella jälleen sama "setti" kuin edeltävänä päivänä - grillattua laamaa ja punaviiniä, jonka jälkeen oli hyvä käydä sängylle vatsan viereen nukkumaan. 

Bippi ja Bunny Uyunin suola-aavikolla - Perusta ostetut pipot päässä


Seuraavana päivänä lähdimme kohti Bolivian korkeampaa ylänköaluetta 4000-5000 metrin korkeuteen. Uyuni kohteena oli erittäin mielenkiintoinen, outo ja ihmeellinen paikka joka oli ollut minun ns. bucket listassa ja joka täytti kaikki odotukset ja hieman yli. Jos paikkaan matkustaa niin siellä kannattaa olla samalla kertaa parikin päivää ja suunnata myös kauemmaksi Uyunin päänähtävyyksistä. Myös yö suolahotellissa oli kiva ja uusi kokemus. 

 



torstai 11. heinäkuuta 2024

Bolivia - La Paz

Titicaca-järven rannoilta suuntasimme pariksi päiväksi Bolivian hallinnolliseen pääkaupunkiin La Paziin. Bolivian nimellinen pääkaupunki on Sucre, La Paz on maailman korkeimmalla sijaitse pääkaupunki 3250-4100 metrin korkeudessa isossa vuoristoissa laaksossa jossa riittää ylä- ja alamäkiä. Kaupungin kansainvälinen lentokenttä taasen sijaitsee viereisessä El Alton kaupungissa joka sijaitsee Altiplanolla ja ylängöllä 4100 metrin korkeudessa. Se on puolestaan maailman korkeimmalla sijaitseva kansainvälinen lentoasema ja kiitotie on huomattavan pitkä johtuen korkeudesta ja vähäisestä hapen määrästä. Olimme jo hyvin akklimatisoituneet korkeaan ilmanalaan jotenka emme joutuneet enää haukkomaan happea eikä korkeus tuottanut mitään muutakaan ongelmaa. Majoituimme pariksi yöksi Casa Fusion Boutique hotellissa jonka välittämässä läheisyydessä oli keltaisen linjan köysiradan yksi väliasema. Ensimmäisen päivän iltana kävelimme vain lähistöllä Plaza Espanjan ympäristössä jossa kävimme syömässä.

La Paz ja punaisen linja köysirata


Torstai 13.6.2024

Aamusta lähdimme ensin käymään kaupungin alaosissa sijaitsevassa Kuulaaksossa (Valley of Moon), joka on geologisesti erityinen paikka jossa vesi ja tuuli on muodostanut saviseen ja hiekkakiveen mielenkiintoisia kallio muodostelmia. Kävelimme ns. 45 minuutin kierroksen alueella. Paikka on kuulemma saanut nimensä siitä että Neil Armstrong oli ollut viereisellä golf-kentällä pelaamassa ja paikalliset kysyivät että muistuttaako paikka kuuta, johon hän vastasi myöntävästi. No Kuun Rauhallisuuden meri oli aika tasainen paikka (kuvien perusteella) verrattuna Valley of Moon paikkaan.

Moon Valley - Valley of Moon, La Paz



 

Kuulaaksosta ajoimme keltaisen köysiratalinjan pääteasemalle (Libertador) ja ajoimme sillä ylös 4100 metrin korkeuteen (matka-aika 15 minuuttia) 3.9 kilometriä pitkällä linjalla Mirador asemalle, josta vaihdoimme hopean väliseen linjaan, jonka varrelta pystyi katselemaan alla olevia suuria markkinoita. Lopuksi ajoimme vielä punaisella linjalla alas La Pazin keskustaan Estacion Central nimiselle asemalle. La Pazissa on yhteensä 11 eri köysiratalinjaa (Mi Teleferico) jotka toimivat osana julkista liikennettä, ja se olikin varsin näppärä tapa liikkua kaupungissa jossa korkeuserot ja liikenneruuhkat ovat huomattavat. 


La Paz - keltainen linja


Hopea linja - huomaa asumukset jyrkänteen reunalla


Asemalta kävelimme lähistöllä oleviin vanhoihin espanjalaisten kortteleihin Calle Jaen kadulle, jonka varrella oli paljon pieniä design liikkeitä ja erityisen kiinnostava oli Mamami Mamami galleria, josta löytyikin erittäin hienoja maalauksia ja veistoksia. Värit olivat erittäin voimakkaat ja maalaukset perustuvat aimara-heimon perinteisiin. Olimme aikeissa ostaa erään maalauksen, mutta päädyimme  ostamaan siitä kankaalle tehdyn vedoksen. 



Gallerista suuntasimme La Pazin pääaukiolle, Plaza Murillolle jolla hetkeä aiemmin oli ollut iso mielenosoitus (viikkoa myöhemmin kun olimme jo Argentiinassa samaisella aukiolla yritettiin tehdä sotilasvallankaappausta). Aukion reunoilta löytyy presidentin palatsia, uutta parlamenttitaloa korkeassa ei-niin-hyvin-maisemaan-sopivassa pilvenpiirtäjässä sekä iso San Fransciscon kirkko jossa kävimme myös sisällä. Vanhan parlamenttitalon kello oli hauska - väärin päin olevat kellon ajat ja kello pyöri toiseen suuntaan. Tämän "idea" oli saanut Bolivian aiempi presidentti Morales, jonka mukaan se symbolisoi sitä aika kääntyi näin takaisin ennen espanjalaisten valloittajien saapumista. 

Entinen parlamentti rakennus, taustalla uusi parlamentin rakennus. Kello pyörii vastapäivään.

Aukiolta kävelimme kahvibaariin (Hb Bronze Coffeebar), mutta ei ihan perinteiseen "StarBucksiin" vaan paikkaan missä pystyi valitsemaan kymmenistä eri kahvilaaduista itselleen sopivan ja noin viidestä eri keittotavasta mieluisimman. Hintahaitari oli suuri muutamasta dollarista aina yli sataan dollariin., jotenka tarkkana piti olla ettei kahvista tullut ihan tolkuttoman kallista. Toki tarjoilija selvitti hyvällä englannille eri papujen ominaisuuksia ja mikä keittotapa olisi parasta sille ottaen huomioon asiakkaan mieltymyksen kahvin suhteen. 

Hb Bronze Coffeebar 

Tämä kahvi tarjoiltiin "konjakkilasista" - kuumana hieman polttava juoda

Iltapäivän lopuksi kävimme vielä "Noitien markkinoilla" (The Witches Market) kadulla mistä turistirihkaman lisäksi oli ostettavissa kaikenlaista taikauskoon ja vanhoihin perinteisiin liittyviä tuotteita kuten laaman sikiöitä, joita on tapana haudata uuden talon perustuksiin tuottamaan onnea. 

Laaman sikiöitä ja pieniä kuolleita laaman poikasia

Palasimme iltapäivän lopulla hotellille ja lähdimme etsimään missä syödä lounasta, mutta suurin osa ravintoloista olikin kiinni ja avautuivat vasta myöhemmin illalla. Kävelimme alas ja ylös kaupunkia ja päädyimme lopulta ostamaan kaupasta ruokatarvikkeita (leipää, juusto, makkaraa, olutta...) joita auringonlaskun aikaan palasimme hotellin huoneeseen syömään. Seuraavana aamuna meillä olikin herätys klo 4 jälkeen, koska meillä oli tiedossa aikainen lento Boliviana de Aviacion yhtiön Boeing 737-800 koneella La Pazista Bolivian eteläosissa sijaitsevaan Uyunin kaupunkiin. 

La Pazin kaupunki kaikessa kaoottisuudessaan ja maastonmuotoineen oli erittäin mielenkiintoinen kohde, ja siellä olisi voinut viettää pari lisäpäivää. Mutta matkan oli jatkuttava ja seuraavana vuorossa oli maailman ison suolatasanko (Salar de Uyuni) sekä Bolivian ylängön ihmeelliset laguunit ja tulivuorten alueet. 

 



keskiviikko 10. heinäkuuta 2024

Peru ja Bolivia - Titicaca-järvi

Vietimme Titicaca järven rannoilla kolme täyttä päivää, joista yhden puolikkaan Perussa Punon kaupungissa ja kaksi päivää Bolivian puolella Copacabanassa sekä myös järvellä käyden Uros saarilla Perun puolella ja Aurinko saarella (Isla del Sol) Bolivian puolella.

Titicaca järvi Aurinkosaarelta nähtynä


Maanantai 10.6.2024

Lähdimme aamusta klo 8 käymään Punon edustalla sijaitsevilla Uros-saarilla, jotka ovat kuuluisia siitä että ne ovat rakennettu totoro-kaislasta isoiksi kelluviksi lautoiksi kooltaan muutamia kymmeniä tai kenties muutamaa sataa neliömetrin kokoisiksi. Matkaa Punon satamasta oli noin puolisen tuntia kunnes saavuimme alueelle ja rantauduimme erään "saaren" edustalle, jossa sitten alkoi se "show" jossa esteltiin mukamas perhe joka siellä asuu ja elää saarella sekä heidän valmistamiaan tuotteita turisteille myytäväksi. Viimeistään siinä kohtaa kun perhe alkoi oppaan "kehoituksesta" laulamaan "row, row, row your boat" kappaletta oli vähintääkin kiusallinen olo. Tämän jälkeen joku perheen jäsen tuli luoksesi ja pyysi asuntoonsa tavaroiden "myynti esittelyyn". Tämän jälkeen vielä tarjottiin mahdollisuutta lähteä lasikuituisella "kaislaveneellä" kymmenen minuutin ajelulle - lisämaksua vastaan tietenkin. Tässä kohtaa varmaan moni ymmärtää että eiväthän he (enää) saarilla asu vaan ovat osa täysin turisteille tehtyä "showta" mutta kun kaikki tämä oli tehty kaupittelun vuoksi ja opas vielä monta kertaa tuli kysymään että aiotaanko nyt mitään ostaa niin en jaksanut ihmetellä menoa. Toki ymmärrän että turistit ovat tärkeä tulonlähde perulaisille ja saarilla "asuville" mutta tulipa nähtyä nyt nämä kuuluisat kelluvat saaret. Kieltämättä olivat erikoisia ja hauskasti tuntui kun olisi suolla kävellyt, mutta...  Alueelta toki löytyy paljon majoituksia ja jopa ravintoloita, mutta kun niitä on kymmeniä ja kymmeniä niin alkaa tajuamaan mikä on homman nimi. No huumorilla tästäkin selvittiin ja paluumatkalla oli hauskaa istua veneen "business osastolla" eli katolla auringoissa säässä. 

Uros saarilla - turisteille myynti-esittelyä


Veneen keulassa puuman päät

Lasikuituinen "kaislavene"

Palasimme Punoon puolenpäivän jälkeen ja kävimme lounaalla edeltävänä päivänä löydetyssä pienessä baari-kahvilassa. Kello kahden aikoihin lähdimme hotellista matkatavaroiden kanssa autokuljetuksella kohti Boliviaa ja matkalla pysähdyimme muutaman kerran Titicaca järven rannalla. Matka Perun ja Bolivian Kasanin raja-asemalle kesti noin kolme tuntia.  Rajan ylitys olikin yllättävän helppo ja nopea. En muista että olisin koskaan aiemmin passin tarkistusta vaativissa ylityksillä mennyt näin jouhevasti yli. Auto pysähtyi suoraan Perun rajatarkistuksen kohdalle ja meitä vastassa oli kuljettaja (kävellen) Bolivian puolelta. Kävimme ensin Perun immigration toimistossa, ja sitten kävelimme 300 metriä ylämäkeen matkalaukkujen kanssa (joka 3800 metrin korkeudessa alkoi hengästyttämään), ja sitten Bolivian immigration toimistoon. Tähän meni noin 15 minuuttia. Tämän jälkeen hyppäsimme Bolivian puolen kuljettajan autoon ja ajoimme muutaman kilometrin Copacabanan kaupunkiin, joka myöskin sijaitsee Titicaca järven rannalla. Ensin yritimme kirjautua hotelliin, joka olikin väärä - oikea hotelli oli onneksi ihan vieressä : Hotel Rosario Lago Titicaca, joissa yövyttiin seuraavat kaksi yötä. Söimme myös molempina iltoina hotellissa illallista mm. Titicaca järvessä kasvatettua taimenta.

Tiistai 11.6.2024

Ohjelmassa oli koko päivän retki tutustuen Copacabanan kaupunkiin sekä veneretki Aurinkosaarelle (Isla del Sol), jonka sanotaan olevan eri inkojen tärkemmistä paikoista. Tapasimme Bolivian puolen oppaan hotellissa aamulla ja hän opasti meitä aina La Paziin asti eli seuraavien kolmen päivän ajan. Kiertelimme aluksi parin tunnin ajan Copacabanan kaduilla käyden paikkaan nähden todella isossa kirkossa, markkinoilla ja puolen päivän aikaan siirryimme Copacabanan rannalle, josta lähdimme pienellä veneellä Aurinkosaarelle. Matka sinne kesti noin 45-60 minuuttia ja kun pääsimme perille meille oli katettu lounas valmiiksi hiljaiselle rannalle. Ilma oli kirkas ja Titicaca järven toisella puolella näkyivät upeasti lähes 6km korkeat vuoret sinistä taivasta vasten. Tunnin lounaan jälkeen siirryimme veneellä muutaman minuutin matkan läheiselle Puerto Sur Isla del Sol rannalle, josta nousimme ensin jyrkästi Inca Stairs eli inkojen aikoinaan rakentamia portaita parisataa askelmaa ylemmäs (piti pysähtyä muutaman kerran taas haukkomaan happea) ja kävelimme muutaman kilometrin toiselle rannalle, jossa oli inkojen rakentama aurinkotemppeli (Templo del Sol). Vene oli tällä aikaa siirtynyt tähän rannalle, jotenka matka olikin vain yksisuuntainen ja palasimme auringonlaskun aikaan takaisin Copacabanan rannalle. 

Copacabanan hiljaiset kadut

Copacabana beach - ei Rion kaltainen paikka

Soutaja Titicaca-järvellä

Inca Stairs 

Titicaca-järvi ja taustalla Bolivian puolen korkeita vuoria

Aurinkosaaren Aurinko-temppeli 

Aurinkosaarella


Kesäkuussa Copacabana oli kyllä todella hiljainen paikka, eikä Aurinkosaarellakaan ollut paljoa turisteja liikkeellä. 

Keskiviikko 12.6.2024

Keskiviikko aamuna lähdimme klo 9 ajamaan kohti La Pazia, mutta ajoimme Titicaca järven rantoja aamupäivän ajan. Mielenkiintoisia kohta tulikin noin tunnin ajomatkan päästä Copacabanasta kun saavuimme Tiquinan salmelle, jossa meidän piti ajaa auto "lauttaa" mutta ei ihan perinteiseen vaan enemmän proomun tapaiseen jonne ajettiin lankuista tehtyä "siltaa" käyttäen. Proomu oli arviolta noin 30 metriä pitkä jotenka siihen mahtui jopa bussikin ajamaan tai sitten kolme henkilöautoa. Proomua liikuteltiin siihen kiinnitetyllä perinteisellä perämoottorilla. Ylitys kesti noin 10-15 minuuttia jonka aikana saattoi seurata edes takaisin salmessa seilaavia proomuja ja niiden lastausta ja purkamista. Kyselin oppaalta että miksei paikalle ole rakennettu siltaa ja kuulemma sitä oltiin suunniteltu mutta paikalliset olivat vastustaneet sitä niin pitkään että hankkeesta on luovuttu, koska monelle "lautturille" kyse on elinkeinosta. Toinen hauska huomio oli Copacabanan puoleisella rannalla: Bolivian merivoimien varuskunta ja tukikohta. Boliviallahan ei ole meren rantaa enää, jotenka "merivoimat" siis kaiketi operoivat vain Titicaca järvellä. En tosin nähnyt millaisella laivastolla he operoivat alueella. 

Tiquinan salmen ylitys proomulla

Bussi ja henkilöauto proomussa


Seuraavaksi pysähdyimme Kon-Tiki museoon (Museo des Balsas), jossa toisin kuin Uros-saarilla, on rannassa nähtävissä oikeasti kaisloista tehtyjä veneitä - isompia ja pienempiä. Meille kerrottiin hyvin seikkaperäisesti paikan historiasta ja että he olivat olleet mukana rakentamassa norjalaisen Thor Heyerdalihn laivoja. Paikalta olisi voinut ostaa myös pienempiä kaislaveneitä ja kuuleman mukaan Oslon Kon-TIki museossa myynnissä olevat veneet ovat täältä lähtöisin. Varsin mielenkiintoinen paikka pysähtyä.

Museo de Balsas

Tämän jälkeen jätimme Titicaca järven taaksemme ja suuntasimme kohti La Pazia, mutta ensin käyden Unescon maailmanperintökohteessa josta en ollut aiemmin kuullutkaan - Tiwanakussa. Tiwanaku sijaitsee 4000 metrin korkeudella noin tunnin ajomatkan päästä La Pazissa. Paikka on rakennettu ennen inkoja - 500-900 luvulla, jolloin kaupungista tuli alueen suurin keskus ja pääpaikka. Pääset lukemaan tarkemmin paikan historiasta : Wikipedia: Tiwanaku. Alue oli todella mielenkiintoinen ja erityisesti isot monoliittiset patsaat joista korkeimmat ovat lähes 8 metriä korkeita ja niistä tuli mieleen Pääsiäissaarten Moai patsaat. Näitä on esillä kahdessa eri museossa, joissa kuvaaminen oli kiellettyä mutta ulkoa niitä löytyi temppelien luota muutamia pienempiä. Temppeleitä oli useita ja kiinnostavampina Auringonportti (Puerta del Sol) sekä maanpinnan "alapuolle" tehty suorakaiteen muotoinen temppeli jonka seinissä on ihmisen päätä kuvaavia reliefejä ja joista muutama sanotaan muistuttavan "alien" eli muukalaisia Maan ulkopuolelta. 

Huomaa käsien ja erityisesti sormien asento - erityisesti kuvan vasemmalla puolella olevan sormet. Tämä toistui useammassa monoliitti-patsaassa. Miksi ? 

Turistit Auringonportilla (Puerta del Sol)

"Maanpinnan alapuolinen outo temppeli"

Ihmispään muotoiset reliefit

Alien ? Muukalainen Maan ulkopuolelta? 

Tiwanakun Puma Punku temppelialue, joiden kivien reunat olivat uskomattoman hienosti työstettyjä

Tiwanakussa kävimme myöhäisellä lounaalla ja josta jatkoimme matkaa La Paziin, Bolivian hallinnolliseen pääkaupunkiin. La Pazista seuraavassa jutussa.