Budapest, Szentendre ja Eger

Kävin pääsiäisenä 2023 tekemässä viiden päivän matkan Budapestiin ja sen lähialueille. Edeltävästä kerrasta olikin jo kulunut lähes 14 vuotta, ja tällöin myös edeltävän pandemian (sika-influenssa) jälkeisenä aikana. Ateenan matkan (lue tästä: Ateena) kävikin ilmi työvuoroista että yllätykseni pääsiäisenä olisi meillä kummallakin pitkästä aikaa vapaata töistä ja Suomessa oli Ateenasta paluun jälkeen taas tullut uutta lunta, jotenka alkoi kuumeisesti etsintä mihin pääsiäisenä. Viikko ennen matkaa toki lentojen hinnat olivat niin korkeat että lähes kaikkiin Euroopan kohteisiin hinnat olivat lähemmäs 500€. Hieman säätämällä lähtö lauantaille ja paluu keskiviikkoon Finnairin suorat lennot saatiin 350€ per henkilö. Majoituksen varasin Hotel Palazzo Zichy Budapest hotellista (540€/4 yötä), jossa olimme edeltävällä kerralla. Sijainti on mainio Pestin puolella juutalaisen kaupunginosan lähellä, hiljaisella Lorinc pap ter aukiolla. Koska olimme edeltävällä kerralla kiertäneet nähtävyydet Budapestissa, niin tällä kertaa teimme pari pientä päiväretkeä Budapestin ulkopuolelle. 

Egerin aukio ja Egerin linna

Lauantai 8.4.2023

Aamupäivän lento Budapestiin meni nopeasti - kaksi tuntia, Finnarin vanhemmilla Airbus A319 koneella. Budapestin lentokentältä pääsee keskustaan taksilla tai bussilla. Bussi 100E hinta oli ollut ennen vuodenvaihdetta 900 HUF, sitten noussut 1500 HUF ja nyt juuri huhtikuun 2023 alusta 2200 HUF (noin 6 euroa). Taksien hinnat ovat sitten 10000-17000 HUF välillä. Matkan aikana totesimme että hinnat ovat nousseet todella kovasti Budapestissä. Paikka ei enää ole mikään halpa, varsinkin turistialueilla. 

Jäimme pois Kalvin ter aukiolla ja kävelimme läheiseen ja hyvät arviot saaneeseen Getto Gulays ravintolaan syömään - tietysti gulassia. Unkarissa gulassia on joko keittoa, jossa on normaalisti meillä päin mielletään gulassikeitoksi tai pelkkää lihaa sisältäväksi tuhdiksi ateriaksi. 

Lounaan jälkeen kävimme katsomassa "rauniobaareja" (Szimpla Kert on niistä "the" paikka) ennen kuin päädyimme hotellille. Tämän jälkeen oli tarkoitus mennä Cafe New Yorkiin ("maailman kaunein kahvila" - mainostetaan, on kyllä hieno!) mutta sinne oli lähes 70 metrin jono, jotenka jätettiin jonotus väliin ja lähdettiin katsomaan lähistöllä sijaitsevaa hieman erilaista ja legendaarista underground baaria nimeltä Vittula. Mutta voihan vit.., sehän olikin kiinni. Saimme muuten todeta että todella moni paikka oli Budapestissä kiinni pääsiäisenä - kuten esim. iso kauppahalli. Menimme siis purkamaan vit...sta erinomaiseen craft oluita tekevään Legfelsöbb Beerosagiin, joka lähellä isoja juutalaista synagoogaa ja tuosta edellä mainittua Getto Gulays ravintolaa. Varsinkin mainio olut ravintola olikin kyseessä, hinnat 4-6€ kun taas unkarilaisen "peruslöpön" eli Dreherin hintahan oli 2-3€ välillä. 

Illalla kävimme vielä syömässä tsekkiläisessä ravintolassa Jaromir a Templohoz ravintolassa, jossa kävimme useamman kerran syömässä "kevyttä" illallista (possun polvea, tsekkiläisiä makkaroita,..).  

Sunnuntai 9.4.2023

Aamulla uusinta yritys Cafe New Yorkin aamiaiselle, mutta ei.. 20 metrin jono. Niinpä ostimme läheiseltä metroasemalta Budapestin 72 tunnin liput (5500 HUF), jotka ovat muuten huomattavasti helpompi tapa matkustaa Budapestin joukkoliikenteessä kuin yksittäiset liput, koska jos vaihdat metrolinjaa tulee aina ostaa uusi jatkolippu. Budapestissä ei myöskään kannata matkustaa pummilla, koska lipuntarkastajia on todella paljon. Niinpä päädyimme raitiovaunu 6 ja metro M1 linjan kautta Vörösmatry ter aukiolle, jossa sijaitsee toinen legendaarinen kahvila - Cafe Gerbeaud joka toiminut vuodesta 1858. Siellä ei ollutkaan ketään aamulla klo 9 aikoihin jotenka tilasimme aamiaiset upeassa kahvilassa. Kun lähdimme pois kahvilasta se oli jo täynnä. 

Cafe Gerbeaud

Sunnuntaipäivä meni muuten Pestin katuja tallessa ja joukkoliikenteellä välillä paikasta toiseen liikkuen. Kylpylöihin oli näin pääsiäisenä pitkät jonot, tai olivat ns. myyty täyteen, eikä niihin voinut ostaa lippuja enää netistä, mutta kävimme kuitenkin kävelemässä kaupungin isoimmassa puistossa, jossa myös sijaitsee kuuluisa Szechenyin kylpylä. Iltapäivästä päädyttiin lopulta lounaalle Macesz bistroon, wiener snitzeliä, paikka jota voin myös suositella. 

Budan linna, Ketjusilta ja Tonava - Budapest

Maanantai 10.4.2023

Maanantaina lähdimme käymään budapestiläisten "Porvoossa" eli Szentendressä, joka sijaitsee noin 27km päässä Budapestistä pohjoiseen Tonavan varrella. Sinne(kin) kannattaa mennä heti aamusta, koska paikka on todellakin suosittu varsinkin viikonloppuisin. Helpoiten sinne pääsee paikallisjunalla H5, joka lähtee Budan puolelta Batthyany ter aukion alla olevalta juna-asemalta. Muista kuitenkin ostaa lippuautomaatista "extra" lippu (310 HUF, 0.9€ per suunta),  koska Budapestin joukkoliikenteen lipulla ei pääse kuin puoleen väliin. Junamatka Szentendreen kestää noin puolisen tuntia, ja juna-asemalta on noin kilometrin matka kaupungin vanhaan keskustaan joka on täynnä värikkäitä taloja, ravintoloita, gallerioita ja (turisti) kauppoja. Kannattaa kierrellä pitkin pieniä kujia, käydä Tonavan rannassa ja nousta ylös Fö ter aukiolta Templor ter aukiolle jossa on iso kirkko - sieltä avautuu upeat näkymät kaupunkiin ja Tonavalle. 

Szentendren Fö ter aukio

Korona ravintola

Szentendree tutustumiseen riittää puolisen päivää ja palasimme junalla takaisin Batthyany ter aukiolle. Alkoi sataa vettä jotenka siirryimme gulassi lounaalle Polo Pub Angol Sörözöhön. "Keittolounaan" jälkeen jatkoimme kävellen (rappusia riittää!) kohti Buda linnan kukkulaa, jossa olikin sitten täynnä turisteja varsinkin "Kalastaja-linnakkeen" luona. Parin tunnin kävelyn jälkeen palasimme alas Batthyany ter aukiolle, ja kävimme syömässä toisen gulassi-keittolounaan Vidago Etterem es Sörözö ravintolassa, josta sitten palasimme takaisin Pestin puolelle vatsat täynnä gulassia. 

Tiistai 11.4.2023

Tiistain ohjelmassa oli käynti Egerin kaupungissa, joka sijaitsee noin 120km koilliseen Budapestista parin tunnin junamatkan päässä. Eger on kuuluisa ainakin kahdesta seikasta - Egerin linnasta (1400-luvulta) sekä viineistään. Erityisesti Egri Bikaver ("Egerin häränveri") punaviinistä, jotka jotkin mahdollisesti muistavat 80-luvulta Suomesta - Erkin Pikakivääri lempinimen saaneesta (hirveän makuisesta) punaviinistä jota Alkon tiskiltä ostettiin ("Nuorisolle" tiedoksi että ennen wanhaan alkoholia sai ostettua vain tiskin takana eikä pulloja saanut vertailla tai muutenkaan kysellä suosituksia. Ei. Alko oli silloin vakava paikka käydä ostoksilla ja asiakkaita arvioitiin tarkasti kenelle myydään ja myyntihetkellä piti tosiaan tietää mitä haluaa. No eipä niitä viinejäkään ollut tarjolla kuin muutama kymmenkunta ja halvempia olevia juurikin mm. Erkin Pikakivääri).

Juna Egeriin lähti Keletin rautatieasemalta, joka on Budapestin yksi useista rautatieasemista. Toisin kuin paikallisjuna H5, niin tämä Egeriin menevä juna oli moderni ja siisti. Liput meno-paluu 2. luokassa 12€ per henkilö, matka-aika 1h 50min aikataulun mukaisesti. Egerin rautatieasemalta on noin puolentoista kilometrin matka itse Egerin keskustaan, jonka takana kukkulalla sijaitsee Egerin upeasta kunnostettu linna. Paikkahan on tullut kuuluisaksi ottomaanien (turkkilaisten) valloituksesta ja edelleen vuonna 1552 unkarilaisten takaisin valtauksesta piirityksen jälkeen ja silloisesta komentajasta Istavan Dobosta, jonka patsas seisoo nykyisin Egerin aukiolla. Egerissä sijaitsee myös Euroopan ja ehkäpä koko maailman pohjoisin minareetti. 

Egerin linnaa

Egerin linnasta näkymät Egerin vanhaan kaupunkiin

Kävimme aluksi katsomassa tunnin ajan Egerin linnaa, jota on kunnostettu ja kunnostetaan edelleen aikalailla. Linnan muurilta on upea näkymät Egerin kaupunkiin ja läheisille kukkuloille ja laaksoihin, jossa myös sijaitsee "Kauniin Rouvan laakso", jossa on paljon viinikellareita ja ravintoloita. Liput Egerin linnan maksoivat 2400 HUF henkilö.

Iltapäivästä kävimme syömässä "paikallisessa" HBH eli "Hofbrauhausissa", jossa on saatavilla paikallista ja tietysti hyviä ruokia ja loppuiltapäivä meni pienen kaupungin katuja kävellessä ja muutamissa kahviloissa käydessä. Juna Budapestiin lähti klo 17. Egeriä voin hyvin suositella päiväkohteeksi ja ehkäpä siellä kannattaisi viettää ainakin yksi tai kaksi täyttä päivää jolloin olisi ehditty käymään myös viinikellareissa.   

Keskiviikko 12.4.2023

Matkapäivä Suomeen. Ainoa hämmennys tuli lentokentällä kun emme pystyneet ensin tekemään check-in Finnarin sovelluksella eikä check-in automaatilla. Lähtöselvityksessä ihmettelivät että lippuja ei enää löydy järjestelmästä. Onneksi mukana oli alkuperäiset varaukset ja kuitti maksetuista lennoista, jotenka 20 minuutin selvittelyn jälkeen saivat liput uudestaan aktivoitua ja pääsimme Finnarin lennolla takaisin Helsinkiin. Syy selvisi myöhemmin - aiemmin tarjottu ja tehty business upgrade (69€) oli sotkenut jotenkin ATK:n rikki ja liput eivät olleet kirjautuneet järjestelmään oikein.

 

 

Ateena

Ateena - tuo kulttuurin ja historian kehto - oli aina kiinnostunut minua kun ala-asteella historian oppitunneilla päntättiin antiikin Kreikan jumalia, luettiin Odysseuksen seikkailuista ja opiskeltiin pylväiden malleja: joonialainen, doorilainen ja korinttilainen. Demokratia, filosofia ja useat nykyään käytössä olevat sanat ja ilmaisut ovat peräisin Ateenan kaupunkivaltion alueita tuhansien vuosien takaa.

Loppuvuodesta 2022 sähköpostiin tuli tarjous Aegean airlines suorista lennoista Helsingistä Ateenaan - ja mihin hintaan: 137 euroa meno-paluu. Mietin hetken ja varasin lennot maaliskuun loppuun viiden päivän reissuille. Pari viikkoa ennen matkaa sähköpostiin tuli vielä Aegean airlinesin business-luokan tarjouskilpailu, jossa voi antaa oman tarjouksen upgradesta. Laition huvikseen halvimman mahdollisen hinnan - 85€, ja yllättäen sain business-luokan korotuksen tähän hintaan. Tässä jutussa kerron mitä kolmen täyden päivän aikana ehtii Ateenassa tehdä ja nähdä. 

Partheonin temppeli Akropolis-kukkulalla

Perjantai 24.3.2023

Iltapäivän täysi lento Ateenaan Airbus A320 koneella lähti ajallaan. Business-luokka oli perinteinen kapearunkokoneen tyylinen 3+3, missä keskipaikat olivat vapaana. Tarjoilu lennolla oli erinomaista sisältäen kolmen ruokalajin menun juomineen - kolmea puna- ja valkoviiniä oli tarjolla plus muuta. Finnair jää auttamatta toiseksi verrattuna Aegaeanin tarjoiluun liittyen. 

Saavuimme Ateenaan klo 17 ja ostimme metroliput (10€ meno, menopaluu olisi ollut 18€). Metromatka Syntagman aukiolle kesti lähes tunnin ja metro oli aivan täynnä. Syntagman aukio on ns. Ateenan keskus, jonka laidalla sijaitsee parlamenttirakennus, jonka edessä on usein nähty mielenosoituksia. Aukion laidalla on myös useampia hotelleja, mutta itse olin varannut majoituksen parin korttelin päästä InnAthens hotellista. Kyse on pienestä, mutta modernista hotellista - noin pari kymmentä huonetta. 

Kävimme illallisella (kreikkalaisittain aikaisin klo 19) läheisessä Taverna Saitassa, jossa hinnat eivät olleet niin "saitoja", mutta ruoka oli ihan kelvollista vaikka paikalla olikin puheesta päätellen vain turisteja. Enempää emme jaksaneet alkaa "suorittaa" ensimmäisenä matkapäivänä. 

Lauantai 25.3.2023

Heräsin aamulla vaimeaan jylinään joka voimistui vähitellen ja katsoessani ulos parvekkeelta meni parvekkeen alla Leopard 2 panssarivaunuja. Hetken aikaa pohdin että onkohan taas joku mellakka alkanut, mutta kalustoa tuli vaan enemmän ja enemmän noin 15 minuutin aikana ja koko parveke tärisi. Googlaus - tänään olikin Kreikan itsenäisyyspäivä ja Kreikan armeijan kalustoa siirrettiin aamusta paraatia varten joka alkaisi klo 11 aikoihin ja kestäisi parin tunnin ajan. 

Tyhjät Ateenan kadut. Taustalla Hotel Grande Bretagne

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli kapuaminen Ateenan korkeimmalle kukkulalla - Lycabettukselle joka sijaitsi noin 1.5 kilometrin päästä hotellilta. Ateenan pääkadut olivat aivan autiot, mutta jalkakäytävillä oli satoja poliiseja valmiina turvaamaan paraatia. Oli todella turvallinen olo kävellä keskellä Ateenan keskustaa satojen poliisien ja sotilaiden ympärillä. Lycabettukselle noustaan aluksi noin sata metriä Syntagman aukiolta ylöspäin -- paljon rappusia, kunnes saavutaan hissin ala-asemalle, josta pääsee vuoren sisään rakennettua kaapelivaunulla itse kukkulan huipulle (menopaluu 10€) ja jos haluaa säästää rahaa muttei polvia niin kävellen pääsee polkua pitkin. Huipulla on pieni kirkko, jossa olikin menossa lauantaiaamun messu sekä muutama kallis ravintola. Näkymät huipulta ovat huikeat ympäri Ateenan ja sieltä käsin vasta tajuaa kuinka laajalle neljän miljoonan asukkaan Ateena on levinnyt. Huipulta voi sitten bongailla muita nähtävyyksiä kuten olympialaisten areenan sekä tietysti kaukana alhaalla sijaitsevan Acropolis kukkulan. 

Näkymä Lycabettus vuorelta kohti Akropolisia

Ateenan kaupunkikuva on laaja ja väritykseltään vaalea

Paluumatkalla pysähdyimme juomilla vielä trendikkäässä Kolonakin kaupunginosassa, jossa on muutamilla kävelykaduilla ja aukioilla paljon kahviloita ja baareja. Kolonakista matka jatkui Kansallispuutarhaan, joka oli ihan viihtyisä paitsi että aika sokkeloinen ja osa reiteistä oli suljettu remontin vuoksi. Sotilasparaati oli juuri päättynyt ja väkeä oli joka puolella, jonka suuntasimme kohti Ateenan katedraalia ja sen aukiota ja kävimme syömässä pitkän lounaan Cardinale Athens ravintolassa, jonka jälkeen tutustuimme aukiolla oleviin kirkkoihin ja nautimme vain iltapäivän auringosta ja lämmöstä (+22 astetta) terasseilla. Illasta kävimme vielä hotellin lähellä olevassa hauskassa "juopuneessa vuohessa" eli "Drunked Goat" viini- ja tapasravintolassa. 

Sunnuntai 26.3.2023

"Kivien potkimispäivä" eli antiikin Kreikan kohteisiin tutustuminen. Mikäli on kiinnostunut käymään useammassa kohteessa niin suosittelen hankkimaan netistä lipun (noin 30 euroa) etukäteen jolla pääsee kahdeksaan eri kohteeseen samalla lipulla. Lähdimme heti aamusta klo 07:45 kävellen kohti Akropolis kukkulaan suositun Plakan kaupunginosan läpi. Alueelle pääsee kahdesta eri portista - suosittelen pohjoisen/lännen porttia, josta pääsee suoraan nousemaan kukkulalle tärkeimpiin nähtävyyksien luo ja poistuu sitten eteläisen portin kautta takaisin Plakaan. Alueelle kannattaa mennä heti kun se aukeaa, koska jo tunnin päästä paikka oli täynnä turisteja. Aamun auringossa paikasta saa myös paremmin valokuvia kun valo luo paremman kontrastin temppeleihin ja muihin rakennuksiin. 

Partheonin temppeliä ja doorilaiset pylväät

Upeat naisfiguurit aamun valossa

Joonialaisia pylväitä

En tässä ala kertaamaan Akropoliksen historiaan koska jokainen on niistä koulussa lukenut, mutta paikka on tuhansia vuosia vanha ja se kuuluisin Partheonin temppeli, jossa aikoinaan sijaitse Athene jumalan patsas, josta Ateena sai nimensä, on noin ajalta 400 BC. Täältä voit bongailla niitä eri pylväsmalleja.. vaikkakin osa on edelleen rakennustelineiden peitossa. Harmittavasti britit olivat 1800-luvulla "tyhjentäneet" suurimman osan patsaista ja vieneet ne Lontooseen.  Vietimme kukkulalla noin tunnin, jonka jälkeen laskeuduimme eteläiselle portille mm. ohi Dionysoksen teatterin ja palaisin takaisin Plakaan ja jatkoimme matkaa päivän toiseen kohteeseen - Roman Agoralle eli roomalaisten agoralle, jossa kuuluisampana nähtävyytenä on kahdeksankulmainen "tuulten torni". Siellä myös bongasimme ensimmäisen kilpikonnan. Niitähän on Ateenan puistot ja raunioalueet täynnä. 

Kolmantena kohteena oli Ateenan agora, joka sijaitsee heti Roman agoran vieressä. Se alue on todella laaja ja kukkulalla sijaitseva Hefastoiksen temppeli on ehkäpä upein alkuperäisessä asussa säilynyt temppeli - huomattavasti paremmassa kunnossa kuin Partheonin temppeli. Alueella on ollut myös paljon stonia eli pylväshalleja, joista yksi - Attaloksen stoa on rakennettu uudestaan 1950 luvulla ja nykyisin siinä on museo - ei käyty, koska nyt kolmen tunnin jälkeen alkoi olla hieman väsymystä "kivien katseluun", mutta pitihän se vielä yksi paikka käydä katsomassa eli Hadrianuksen kirjaston rauniot kunnes sai riittää ja palasimme Plakan alueelle lounaalle.  Iltapäivällä kävimme vielä katsomassa Zeuksen temppelin tai siis lähinnä mitä siitä oli jäljellä -- muutama pylväs, jotka olivat kaikki rakennustelineiden ympäröimänä. 

Roman agora, vasemmalla tuulten torni ja taustalla Akropolis-kukkula

Ateenan agoran Hefastoiksen temppeli

Maanantai 27.3.2023

Aluksi oli suunnitelmissa lähteä käymään Pireuksen satamassa ja Hydran saarella, mutta päätimme jäädä Ateenaan. Aamusta kävelimme takaisin "raunioalueille" ja kohti Kerameikoksen raunioita -- kyllä, keramiikka on saanut täältä (todennäköisesti) nimensä koska alueella oli jäänteitä keramiikan poltosta, ja löytyyhän paikalta myös "kippo- ja kuppimuseo". Paikalla on myös paljon upeita hautoja.

Kerameikoksen alueelta palattiin takaisin Monastirakin aukiolle, josta lähtee paljon pieniä katuja, jotka ovat täynnä turistikrääsää myyviä liikkeitä. Tykkää ken tykkää, jotenka jatkoimme vielä aamupäivän päätteeksi katsomaan Panathenaicin stadionia, jossa järjestettiin modernin ajan ensimmäiset olympialaiset vuonna 1896 paikalla jossa antiikin Kreikan aikana oltiin antiikin kisoja pidetty. 

Iltapäivän lounaan jälkeen pompimme takaisin Plakan alueelle ja ylös Plakan ja Acropoliksen väliiin jäävälle Anafiotikan aluetta, jossa pääsee kulkemaan vain jalan pieniä kujia pitkin ja paikasta tuli jotenkin mieleen Santorilla ollut Oian kylä - tosin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Alueella kannattaa liikkua hiljaisesti, koska siellä myös asutaan ja tästä oli muistutuksena useita kylttejä ja kieltoja. 

Tiistai 28.3.2023

Alunperin piti palata metrolla takaisin lentokentälle, mutta Ateenassa olikin metrokuljettajien lakko, jotenka jouduimme ottamaan aamulla klo 5 hotellista taksin kentällä, mutta taksit eivät ole Ateenassa kalliita ja ne käyttävät (yleensä) mittaria ja matkasta ei tarvitse maksaa jos ei saa virallista kuittia. Nyt aamuyöstä matka taittui puolessa tunnissa ja maksoi 36 euroa. Lento Suomeen kesti kolme ja puoli tuntia. Helsingissä kylmä ja luminen ilma otti meidät vastaan.

Yhteenveto

Ateenan päänähtävyydet ovat hyvin lähellä toisiaan ja paras tapa liikkua keskustassa on kävellen. Metrolla ja taksilla toki pääsee paikasta toiseen, mutta meille sopi hyvin liikkua kävellen. Plakan alue on se missä ovat kaikki turistit ja ravintoloiden taso voi vaihdella ja toki lasku kannattaa aina tarkistaa. Minua yritettiin vedättää viinillä - tilaisin litran viiniä, tuotiin vain puoli litraa "väärässä karahvissa"  ja laskussa oli litra. Nähtävyyksiin kannattaa ostaa kombo-lippu jos vaan kiinnostusta riittää vaikkakin osa paikoista näkee porttien takaa hyvinkin. Keväällä oli sopivan "viileää" (21-25 astetta) ja aurinkoista liikkua. Turisteja Ateenassa on aina, ehkäpä näin keväästä vähemmän kuin kesällä. Ateenassa on toki paljon museoita, mutta emme jaksaneet alkaa niitä käymään läpi vaan nautimme ulkona auringosta kevään lämmöstä. 

 

 

Filippiinit - Cebu: Moalboal

Filippiinien matkan toisen osuus suuntautui takasin Cebun saarelle ja sen länsirannikolla sijaitsevaan Moalboaliiin, joka on kuuluisa sukellus- ja snorklauskohde, erityisesti isoista sardiiniparvista sekä merikilpikonnien ruokailualueista. 

Moalboalin kaupungissa oli upeita muraaleja maalattua seiniin

Torstai 26.1.2023

Lautta Boholilta lähti Cebulle jälleen kerran noin puolituntia myöhässä sekä myös saapui myöhässä Cebu Cityn satamaan, jossa meitä oli vastassa ennakkoon tilattu kuljettaja autoineen. Matka Moalboaliin - Cebun länsiannikolle on noin 100km mutta siihen kului yli kolme tuntia, koska tie on erittäin ruuhkainen ja kulkee läpi kaupunkien ja kylien välillä nousten ylös Cebun saaren keskiosan vuoriston ja laskien jälleen takaisin länsirannikolle. Kyyti maksoi 3000 pesoa (noin 54€). Halvemmalla toki pääsee jos kulkee matkan bussilla, mutta henkilöautossa oli huomattavasti mukavampi matkustaa. 

Itse Moalboal jakautuu Moalboalin kaupunkiin ja siitä noin kolme kilometrin päässä rannalla sijaitsevaan Basdiotiin jota myös kutsutaan Moalboalin kyläksi. Kylän ympärillä on kymmeniä sukellusresortteja, ravintoloita ja baareja noin kilometrin matkalla. Olin varannut neljän yön majoituksen noin kilometrin päästä kylästä (15 minuutin kävelymatka) Ancelle Cristo Re nimisestä paikasta, joita ylläpitävät nunnat. Kyseisessä paikassa on vain kolme taloa, kooltaan noin 60-80 neliötä, viehättävä puutarha ja oma pieni ranta, josta pääsee heti uimaan ja sukeltamaan riutalle. Paikan kolme sisarta olivat erittäin ystävällisiä ja lämminhenkisiä ja he kertoivat että paikka on rakennettu Italiasta saaduilla lahjoitusvaroilla ja osa majoituksen hinnasta menee suoraan heidän ylläpitämään orpokotiin joka sijaitsee Cebussa.  Talo jossa majoituimme oli erittäin siisti ja sen terassille tarjoiltiin aamulla kattava aamiainen nunnien toimesta. Paikka on erittäin rauhallinen, mitä nyt välillä pienet kilit määkivät tai viereisen talon koirat saivat räksytyskohtauksen. Tosiaan Moalboaliin kylään pääsi kävellen 15 minuutissa tai tarvittaessa nunnat soittavat mopotaksin (tricyclen) hakemaan. 

Ancelle Cristo Re majoituksen vehreä puutarha

Omalle rannalle pääsi portista

Ancelle Cristo Re majoitus 

Ensimmäisenä iltana kävimme vesisateessa kävelemässä kylillä ja matkan varrella pidettiin taukoa tanskalaisen omistamassa Kuan Resto baarissa jossa kävimme päivittäin meno- tai paluumatkalla juomassa muutaman oluen. Löysimme Moalboalin kylän keskustasta yllättävän kiva ja uudehkon The Lounge Wine & Tapas viinibaaarin jossa oli tarjolla kattava joukko viinejä - mm. etelä-afrikkalainen suosikkini Fat Bastrad Shirazia.  Tämän viinibaarin vieressä on heti hyvä thai- ja filippiiniruokaa tarjoava Hungry Monkeys jota voin suositella. Kannattaa mennä ravintolan kolmanteen kerrokseen josta aukeaa näkymät merelle ja Moalboalin kylään. Kävimme tässäkin ravintolassa kolmena päivänä syömässä thairuokaa.

Perjantai 27.1.2023

Aurinko paistaa myrskyisän yön jälkeen! Aamusta lähdimme nunnien suosituksesta aamiaisen jälkeen läheiselle White Beachille mopotaksilla. Matka sinne kesti noin 15 minuuttia, mutta paikkaan pääsystä pitää maksaa kahteen kertaan. Ensin oli tietulli alueelle - 50 pesoa (1 euro) ja myöhemmin ennen rannalle menoa rantamaksu 20 pesoa. Mopotaksin hinnasta joutui vääntämään. Pyytävät 200 pesoa, mutta maksoin 150 pesoa. Tuntui että se 200 pesoa oli alueella kiinteä hinta. 

White beachilla kävimme sitten meressä uimassa. Ranta ei ollut mikään erityisen upea verrattuna esim. Boholin Duamluanin rantaan mutta silti paikasta löytyi pitkä hiekkaranta, palmuja ja muutamia ravintoloita sekä paljon katoksia pöytineen joita pystyi vuokraamaan koko päiväksi 500 peson hintaan. Nämä tuntuivat olevan ainakin paikallisten käytössä ja niissä oli mahdollista grillata ja ostaa juomia takana olevista "baareista". 

White beach - ja pilveen veti puolen päivän jälkeen

Iltapäivästä tulimme takasin ja kävimme alkuillasta tarkemmin katselemassa Moalboalin kylää ja rantaa. Heti Chilli baarin edestä pääsee snorklailemaan ja katsomaan merikilpikonnia sekä hieman pidemmältä mistä riutta loppuu niin "sardine runia" eli isoja sardiiniparvia. Paikalta lähtevät myös useat sukelluksia tarjoavien firmojen veneet merelle.  Kovasti yrittivät myös myydä aktiiviseikkailu matkoja läheisille vesiputouksille ja zipline liukuja, mutta ei ole minun juttuni nämä enää. 

Moalboalin kylän raittia ja ravintolabaareja

Moanboalin kylän ranta

Illasta kävimme takaisin majoitukseen ja pysähdyimme pariksi tunniksi Kuan Resto baarissa kuuntelemaan paikallisen bändin esityksiä ja juttelemaan muutamien muiden turistien kanssa. Tuntui että perjantaina kaikissa paikoissa bändejä esiintymässä. 

Lauantai 28.1.2023

Aamusta lähdettiin käymään Moalboalin kaupungissa etsimässä rahanvaihtopistettä, jossa olikin sitten kymmenien metrien jonot. Ei jaksettu jonottaa jotenka kävelimme läheisellä torilla ja satamassa, josta löytyi iso muraali johon oli maalattuna meren eläimiä. 

Paluumatkalla jäimme pois ranskalaisen leipomo-kahvilan, O Delices Bakery, luona josta sitten käveltiin parin kilometrin matka takaisin Moalboalin kylään. Mopotaksien kuljettajat kyselivät että olenko sotilas, koska jalassani oli camo kuvioidut puolipitkät shortsit. Vastasin että "Yes, I'm Black barret - but 'retried' and not active service anymore" j.. ja he heittivät kättä lippaaan. No tämä kyllä pitääkin paikkansa koska olen PsPr:n res. panssarijääkäriluutnantti ja siellä pidettiin mustaa barettia päässä. Tästä tuli mieleen että vuosi sitten Tansaniassa kyseltiin samaa ja siellähän se camo kuvio on lähes kiellettyä. Joissakin Karibian meren valtioissa voi saada jopa sakkoja mikäli pitää vain viranomaisille sallittuja vaatteita tai niiden liittyviä värityksiä - ainakin Barbadoksella on tämä sääntö.

Kissan poikanen odotti emoa Moalboalin kylällä

Sunnuntai 29.1.2023

Lazy Sunday. Vettä sateli harvakseltaan koko päivä ja vietimme koko päivän Moalboalin kylällä kävellen ja kahviloissa pysähdellen. The Three Bears ravintolaa voin myös suositella - muutama sata metriä kylästä kohti Moalboalin kaupunkia. Rento ja letkeä tunnelma. Illalla aurinko alkoikin paistamaan ja "kotirannassa" oli nähtävissä upea auringonlasku. 

Paluu Suomeen 

Seuraavana päivänä maanantain 30.1.2023 lähdettiin sitten paluumatkalle Suomeen. Paluumatka ovelta ovelle oli pitkä ja kesti 38 tuntia. Ensin neljä tuntia autolla Mactanin lentoasemalle, josta illalla lähti yhdentoista tunnin lento Dohaan Qatar Airwaysin Boeing 787-8 Dreamliner koneella. Matkalle osui erittäin turbulenttinen keli erityisesti Intian niemimaan ylityksen aikana noin 4-5 tunnin ajan. Myöhemmin selvisi Turbulence Forecast palvelusta että kyseessä oli ollut "punaisen kategorian" turbulenssivyöhyke. Tuo palvelu on ihan "kiva" niin näkee millaista keliä on tiedossa lennon aikana. Dohaan saavuttiin paikallista aikaa klo 23 eli Filippinien aikaan klo 4. Koska vaihtoaika oli yhdeksän tuntia olin varannut hotelliyön lentokentän ainoasta ja kalliista Oryx hotellista. Olen tätä hotellia muutaman kerran käyttänyt ja muutamia kertoja on tullut loungeissa tai lentokentän lepotuoleilla nuokuttua. Hotellissa sentään pääsi hyvin nukkumaan ja käymään suihkussa. Aamulla kävelimme hyvin levänneinä lähtöportille, josta siirryimme bussilla Finnairin Airbus A330-300 koneeseen. Finnairin A330 koneita oli upeampia Dohan kentällä, koska ne operoivat myös Tukholman ja Kööpenhaminan reittejä Dohaan ja Dohasta. Lento Helsinkiin lähti myöhässä ja se joutui "syystä-tai-toisesta" (aiemmin on lennetty Iranin ja Irakin yli) lentämään pidempää reittiä Saudi-Arabian ja Jordanian yli kohti Egyptiä josta Välimeren yli Turkkiin ja sieltä kohti Helsinkiä. Lento saapui Helsinkiin yli puolitoista tuntia myöhässä tiistai-iltapäivänä. 

Prologi

Filippiinien 12 päivän matka Boholin ja Cebun saarille oli suhteellisen onnistunut, ja vaikka aurinko ei joka päivä paistanut niin lämpötilat olivat sopivat noin 24-26 astetta ja ainahan se Suomen tammikuun kelit ja sään voittaa. Matkustamiseen meni paljon aikaa joka on ainoa huonompi juttu, koska mennessä ja paluussa meni melkein pari vuorokautta suuntaansa sekä siirtymiset saarien väleillä yleensä vievät puolisen päivää aikaa. Kuten laulussa lauletaan ".. sitä pitkän matkan tehdä saa, kun on pakko kauas matkustaa.. " pitää ihan paikkaansa. 

Filippiinit - Bohol

Vuoden 2023 ensimmäinen pidempi matka suuntautui Itä-Aasiaan Filippiinien saarille. Filippiinit olivat helpottaneet syksyllä 2022 matkustamista maahan, mutta edelleen vaaditaan vähintään kaksi rokotusta ja koronarokotetodistusten lähettämistä etukäteen jotta saa tarvittavan QR-koodin matkalle. Boholilla halusin nähdä maailman pienemmän kädellisen nisäkkään - kummituseläimen, sekä ns. suklaa kukkulat. Toki myös leppoisaa oleskelua valkoisilla hiekkarannoilla odotin. Matkalla pääsin myös kokemaan Finnairin uudistetun business-luokan. 

Dumaluan beach, Panglaon saarella, Bohol

Matka Boholille

Matka Suomesta Boholille ei ole lyhyt eikä suora. Helpoin tapa on lentää joko Manilaan josta jatkolento Boholin saarelle (Panglaon saari) tai Cebuun, josta lautalla Boholille. Valitsin jälkimmäisen jotta välttäisin Manilan lentokentän hässäkät, koska siellä joutuu vaihtamaan terminaalia kotimaan lennoille. Ostin lennot Qatar Airwaysilta Dohan kautta Cebulle, mutta joulukuussa Qatar Airways lopetti lennot Helsinkiin ja Finnair alkoi operoimaan Helsinki - Doha väliä. Tämä on aikamoinen pettymys kun on tottunut Qatar Airwaysin parempaan ja uudempaan lentokalustoon sekä erityisesti lennoilla oleviin palveluihin. Ero on oikeasti aika iso näiden kahden lentoyhtiön välillä, jopa niin että Qatar Airways oli vaatinut Finnairia lentämään Dohan reittiä koneilla (Airbus A330-300), joissa on uudistettu matkustamo. Olin alunperin ostanut economy-luokan liput, mutta pari viikkoa ennen lähtöä tuli tarjoukset business-luokkaan ja kun matka-aika mennessä oli yli 25 tuntia, niin BC valinta ei ollut vaikea. 

Ensimmäinen lento oli siis Finnair operoima (lentoaika: seitsemän tuntia) ja pääsin kokemaan uudistetun business luokan istuimet, joissa on kiinteä selkänoja mutta muuten erittäin hyvin yksityisyyttä korostava eli ikäänkuin omassa pienessä hytissä matkustaisi koska tuolien selkämykset ovat niin korkeat että edessä tai sivuilla olevia ei näy jolloin ne myös eristävä ääntä erittäin hyvin. Lentoon lähtiessä turvavyöt ovat kolmepistevyöt ja sen jälkeen kaksipistevyöt sekä erikseen on vyöt jos haluaa nukkua koko pituudelta. Viihdejärjestelmä on kattava ja mukana tulee suhteellisen hyvät vastamelukuulokkeet. Mutta -- tuolissa pystyi istumaan suhteellisen hyvin suorassa tai sitten täysin makuuasennosssa. "Nojailuasennon" ottaminen olikin hieman haastavampi enkä saanut oikein hyvää asentoa vaikka jalat saikin suoraksi. Toki tämä istuin oli huomattavasti parempi kuin alkuperäiset A330-330 business jakkarat, mutta silti pidän hieman enemmän Zodiac business jakkaroista, joita esim. Qatar käyttää Boeing 787-8 Dreamliner koneissa. Ruokatarjoilu Finnarilla oli suhteellisen kelvollinen ja hyvä. Erityisesti ilahdutti se että heillä oli tarjolla libanonilaisen Ksaran viinitilan viiniä - erittäin pieni ja harvinainen viinitila maailman laajuisesti. Finnarilla tarjoilut ovat kuitenkin paljon suppeampia kuin Qatarilla. 

Finnair - business luokan istuin

Finnair - Business luokan istuimet 

Saavuimme Dohaan puoli tuntia aikataulusta myöhässä, jotenka siirtyminen jatkolennolle meni nopeasti eikä aikaa Dohan kentällä jäänyt yhtään ylimääräistä. Dohasta Cebuun lennettiin siis Qatar Airwaysin 787-8 Dreamlinerille, jossa BC luokassa huomaisi hyvin kuinka paljon avarampi se on verrattuna Finnairin A330-300 uudistettuun BC luokkaan. Lentoaika Cebuun oli yhdeksän tuntia, ja koska lento lähti klo 2 yöllä niin nukuin ensimmäiset viisi tuntia kunnes heräsin syömään brunssia ja tuntia ennen laskeutumista Mactanin saarelle (Lapu-Lapu island) vielä kevyen lounaan. Mactanin (Cebun) lentokentältä pääsi noin puolessa tunnissa ulos ja otimme taksin majapaikkaan SugerSea Inn, joka sijaitsi samalla saarelle noin tunnin hitaan ajomatkan päässä. Kyseessä on sukeltajien suosima resortti meren äärellä, mutta koska saavuimme sinne auringon laskiessa päädyimme vain syömään hotelli kattoterassille ja nauttimaan mukavasta 28 asteen lämmöstä. 

Aamulla aamiaisen jälkeen otimme taksin Cebun satamaan, johon matka kesti noin tunnin uudistettua tietä ja siltaa pitkin, ja koska meillä oli hyvin aikaa klo 13 lähtevään lauttaan kävimme tutustumassa lähellä olevaan Fort San Pedro linnoitukseen, jotka espanjalaiset olivat rakentaneet vuonna 1738. Olimme juuri seuranneet Ylellä esitettyä Ferdinan Magellan matkasta kertovaa sarjaa, missä hän etsi ja löysi reitin "maustesaarille" eteläisen Amerikan kautta, ja lopulta hän tuli surmatuksi Mactanin saarella Lapu-Lapu heimon toimesta vuonna 1521. Tästä tapahtumasta paikalla oli muutamia maalauksia. Muuten linnoituksessa pääsee kulkemaan muureilla ja nykyisin linnotukselta ei enää näe merelle koska edessä iso Cebun satama. 

Cebulta Boholille matkustimme Oceanjetin lautalla joita menee 4-6 kertaa päivässä. Liput lautoille kannattaa ostaa hyvissä ajoin netistä - esim. 12go.asia sivuilta. Voucher tulee sähköpostiin viikkoa ennen matkaa, jota pitää vaihtaa check-in tiskillä oikeaan lippuun. Cebun ja Boholinkin satamassa ainakin turistit joutuvat vielä maksamaan "satamamaksun" - 25 tai 30 pesoa per henkilö. Itse terminaali on karu ja meluisa, ja boarding tapahtui aikamoisessa hässäkässä. Kannattaa olla tarkkana koska aikataulut ainakaan Oceanjetilla eivät pitäneet alkuunsa ja olivat mennen tullen myöhässä puolesta tunnista tuntiin. Oceanjetilla on kolme luokkaa: ulkokansi (14€), economy (14€) ja business (23€). Business luokassa oli ainakin hiljaista ja ilmastointi toimi (vähän liiankin hyvin). Matka-aika Cebu-Bohol on kaksi tuntia.

Boholilla

Boholilla lautat saapuvat saaren pääkaupungin, Tagbilaranin, satamaan ja otimme jaetun taksin kohti Panglaon saarta jossa sijaitsevat suurin osa turistien käyttämistä majoituksista ja siellä on myös parhaat rannat. Tagbilarin kaupunki ei vaikuttanut mitenkään houkottelevalta - päin vastoin, jotenka meille riitti se että nähtiin se ruuhkaisena auton ikkunoista. Boholin saarelta tai tarkemmin sanottuna Panglaon saarelta oli varannut majoituksen Alona rannan lähettyviltä - The Bird of Paradise nimisestä pienestä "boutique" hotellista neljäksi yöksi. Paikka sijaitsee noin 20 minuutin kävelymatkan päästä itse Alonan rannalta. Paikassa oli vain kahdeksan huoneistoa, oma suhteellisen iso uima-allas sekä pieni ravintolabaari, jossa tyydyimme vain juomaan muutamia juomia sekä tietysti syömään aamiaista. Mielenkiintoinen yksityiskohta majoituksissa oli se että huoneissa ja yleisissä tiloissa näytti olevan suomalaisen Secto Designin valaisimet, joihin itsekin olen tykästynyt ja kotiin niitä useampia hankkinut. Tarkempi tutkiminen osoitti että kyseessä olikin törkeästi tehdyt väärennökset, koska niistä ei alkuperäistä hologrammin tarraa löytynyt ja muutenkin työn jälki on heikkoa. 

The Bird of Paradise hotellin uima-allas ja "päärakennus"

Bird of Paradise - majoitus oli keskellä näkyvässä talossa

Filippiniläisiä oluita - Red Horse ja San Miguel Pale Pilsner

Boholin nähtävyydet - saarikierros

Tilasin hotellilta seuraavaksi päiväksi oman auton kuljettajan kanssa koko päiväksi ja sovimme kuljettajan kanssa reitin ja kohteet joissa halusimme käydä. Hinta noin 60€ koko päivän retkelle. Toinen vaihtoehto olisi ollut vuokrata moottoripyörä, mutta olipahan helpompi olla kyydissä eivätkä pienet vesisateet haitanneet matkantekoa. Ensimmäinen kohde oli Blood Pact Shrine tai Blood Compact Monument eli paikka missä paikalliset ja espanjalaiset olivat tehneet ns. verivalan eli juomassa toistensa verta ikäänkuin sopineet ystävyydestä. Muistomerkiltä jatkoimme muutamia kilometrejä itään Santa Monica kirkolle, joka on yksi Filippiinien vanhimmista kirkoista ja siinä on rakennusaineena käytetty osittain koralleja. Ulkoapäin kirkko on hyvin jykevä ja ajattelin sen olevan sisältä tumma, mutta olikin sisältä erittäin kauniisti koristeltu kirkkailla maalauksilla. 

Santa Monica kirkko

Kirkolta matka jatkui edelleen itään Xzootic Animal "eläinpuistoon". Näin jälkikäteen en suosittele menemään koko paikkaan. Olihan siellä perhosia lentämässä pienessä tilassa, mutta surullisinta oli nähdä isot python käärmeen vapaana pienessä häkissä johon pääsimme myös kävelemään. No tulipahan nähtyä isoja nelimetrisiä käärmeitä ihan vierestä. Vieläkin surullisempi näky oli taustalla pienissä häkeissä olevat linnut, joista oli jo nyppinyt itseltään sulatkin pois. Mielestäni tämmöinen eläinten sulkeminen pieneen tilaan tulisi kieltää, jotenka en suosittele että pysähdyt tähän paikkaan. Pääsymaksu oli 100 pesoa, eli noin kaksi euroa. 

Nelimetrinen python

Seuraavakin kohde oli vähän so-so, lounasristeily Loboc joella. Tämä on selvästi vain turistien käyttämä kohde, jossa tehdään noin parin tunnin lauttamatka Loboc joen yläjuoksulle ja samalla tarjoillaan lounasta. Oikeasti tässä kohtaa olikin jo hieman nälkä ja tarjottu ruoka oli hyvää, mutta kun siihen laitetaan vielä täysi lautta täynnä kiinalaisia turisteja ja laulajan esittämät kovaääniset laulut niin oma rauha tästä oli poissa. Olisin enemmänkin nauttinut lounasta hiljaisella joelle, mutta nälkä oli ja oikeasti kyllähän se filippino hyvin osasi ikivihreitä lauluja kovaan ääneen laulaa.  

Loboc joella lounasristeily

Kovaäänisen lounasristelyn jälkeen matka jatkui ylemmäs Boholin saaren keskiosaa kunnes kuljettaja pysähtyi metsäisessä kohdassa tien laitaan. Ihmettelin että mitäs tässä on nyt nähtävänä. Kyseessä oli Bilar Man-Made Forest alue, jossa oli korkeita mahonkipuita istutettuna. Näin suomalaisena paikka ei nyt paljoakaan ihmetystä herättänyt. Korkeita puita tien vieressä. 

Mahonkimetsää

Metsästä olikin lyhyt matka itse kierroksen pääkohteeseen - Tarsier Conservation Areaan, eli siis kummituseläinten suojelupaikkaan, joka olikin ihan täynnä turisteja. Lyhyen kävelymatkan aikana, siis jonossa, näimme 5-6 pientä kummituseläintä puissa joko nukkumassa ja muuten vaan pientä sadetta pitämässä. Kummituseläimellähän on aivan älyttömän kokoiset silmät päähän suhteutettuna, ja kyseessähän on maailman pienen kädellinen nisäkäs joita elää sekä Filippiinien muutamilla saarilla sekä Borneon saarella. Olihan se ihan hauskan näköinen otus mutta selfietä sen kanssa en viitsinyt alkaa ottamaan kuten lähes kaikki muut turistit näyttivät ottavan. 

Päivän viimeinen kohde vielä puolen tunnin ajomatkan päässä olevat ns. suklaa kukkulat, jotka ovat saaneet nimensä siitä että kuivana kautena ne muuttuvat ruskeiksi ja kukkulat ikäänkuin näyttävät isoilta "suklaanapeilta". Kyseessähän ovat aikoinaan meren kohoamisen jälkeen jäljelle jääneet koralleista muodostuneet kukkulat joita eroosio on sitten kuluttanut nykyiseen muotoon. Tällä hetkellä kukkulat olivatkin vihreitä ja nimisen ne sitten "vihreät kuulat" kukkuloiksi. 

Chocolade hills eli suklaakukkulat

Boholin rannat

Kahtena muuna päivänä kävimme tutustumassa Panglaon saaren kahteen eri rantaan. Ensimmäisenä oli läheinen Alona beach, jossa oli huomattava määrä sukellusfirmojen toimintaa, ravintoloita vieri vieressä mutta ranta itsessään ei ollut niin hieno kuin seuraavana päivänä käyty Dumaluan beach. Sää ei oikeastaan suosinut Alona beach päivää, puolipilvistä ja välillä pieniä hyvin heikkoja sadekuuroja. Kävin kuitenkin rannalla tunnin hieronnassa (800 pesoa, 16€) ja kyllähän sieltä yläselästä taas uusia lukkoja löytyi ja muutama niistä avautui. Alona beachin upein ja kallein paikka on iso Henann Resort Alona Beach, jossa kävimme juomassa oluet. Tänne pääsi ilman "päiväpassia" toisin kuin Dumaluan beachin Bohol Beach Clubille. Iltapäivästä kävimme syömässä paikallista herkkua -- lechonia eli paistettua pikkupossua, jota myydään lähes kaikkialla. Alona beachin ympäristöstä löytyi kymmeniä ravintoloita joista valita ja suosikkiravintolaksi tulikin eräs thaimaalasta ruokaa tarjoava paikka, vaikka sielläkin ohjelmana oli kovaäänistä musiikkia iltaisin. Kävimme myös syömässä "ranskalaisessa" Gavroche bistoravintolassa, jossa oli taas täysin eri fiilis - hiljaa taustalla soinut ranskalainen musiikki ja tarjolla hyviä viinejä.  

Alona beach

Seuraavana päivänä otimme hotellilta tricycle eli mopotaksin noin neljän kilometrin päässä sijaitsevalle Dumaluan beachille. Matka maksoi 200 pesoa eli noin neljä euroa. Lisäksi rannalle oli erikseen vielä 100 peson pääsymaksu, ainakin turistille. Dumaluan ranta olikin sitten jo sellainen mitä olin kuvitellut - monta kilometriä pitkä valkoista hiekkaa oleva ranta, turkoosia vettä ja vieressä kasvavat isot kookospalmut. Lisäksi aurinkokin paistoi lähes pilvettömältä taivaalta jotenka fiilis oli erinomainen ja vietimmekin lähes koko päivän rannalla ja sen vieressä olevissa ravintoloissa käyden. Toisin kuin Bohol Beach Clubille, niin South Palms Resortille pääsi ilmaiseksi, ja niinpä vietimme siellä aikaa kun taas jätimme tiukasti vartioidun Bohol Beach Clubin väliin. Olisihan sinne päässyt rahalla sisään ostamalla "päiväpassin". Kävelimme Dumaluan rannan päästä päähän kävimme myöhäisellä lounaalla Marilou Resortissa, joka tuntui olevan kohtuuhintainen ja siisti paikka. Palvelu oli hieman hidasta, mutta eihän meillä mihinkään ollut kiire. Palasimme illaksi takaisin majoitukseen Alona beachille ja huomasimme saksalaisen Hermann's Biergarten Restaurant Grillin. Pitihän sielläkin sitten käydä. Täyttä saksalaista ruokaa ja tehokasta palvelua. Otimme tietenkin wiener-leikkeet ja isot Red Horse oluet, josta pidin huomattavasti enemmän kuin "bulkkina" myytävä SMB - eli San Miguel Bier. 

Seuraavana päivänä matka jatkui takaisin Cebun saarelle ja Moalboalin kylään neljäksi päiväksi. Boholin saarta voin suositella ja siellä kyllä riittää tekemistä ja näkemistä. Varsinkin jos on kiinnostunut sukeltamisesta tai vaikkapa luolista tai vesiputouksista niin niitähän paikasta löytyy vaikka kuinka paljon. Panglaon saarella voi  myös viettää perinteistä rantalomaa jos siltä tuntuu. Alona beachilta löytyy paljon enemmän majoitusta ja ravintoloita kuin Dumaluan beachilta vaikkakin Dumaluan on huomattavasti upeampi kuin Alona beach. Länsimaalaisia turisteja ei paljoakaan paikalta vielä löytynyt - lähinnä korealaisia ja kiinalaisia. 

  

Bird of Paradise - ja väärennös Secto Designin valaisimista