Filippiinit - Cebu: Moalboal

Filippiinien matkan toisen osuus suuntautui takasin Cebun saarelle ja sen länsirannikolla sijaitsevaan Moalboaliiin, joka on kuuluisa sukellus- ja snorklauskohde, erityisesti isoista sardiiniparvista sekä merikilpikonnien ruokailualueista. 

Moalboalin kaupungissa oli upeita muraaleja maalattua seiniin

Torstai 26.1.2023

Lautta Boholilta lähti Cebulle jälleen kerran noin puolituntia myöhässä sekä myös saapui myöhässä Cebu Cityn satamaan, jossa meitä oli vastassa ennakkoon tilattu kuljettaja autoineen. Matka Moalboaliin - Cebun länsiannikolle on noin 100km mutta siihen kului yli kolme tuntia, koska tie on erittäin ruuhkainen ja kulkee läpi kaupunkien ja kylien välillä nousten ylös Cebun saaren keskiosan vuoriston ja laskien jälleen takaisin länsirannikolle. Kyyti maksoi 3000 pesoa (noin 54€). Halvemmalla toki pääsee jos kulkee matkan bussilla, mutta henkilöautossa oli huomattavasti mukavampi matkustaa. 

Itse Moalboal jakautuu Moalboalin kaupunkiin ja siitä noin kolme kilometrin päässä rannalla sijaitsevaan Basdiotiin jota myös kutsutaan Moalboalin kyläksi. Kylän ympärillä on kymmeniä sukellusresortteja, ravintoloita ja baareja noin kilometrin matkalla. Olin varannut neljän yön majoituksen noin kilometrin päästä kylästä (15 minuutin kävelymatka) Ancelle Cristo Re nimisestä paikasta, joita ylläpitävät nunnat. Kyseisessä paikassa on vain kolme taloa, kooltaan noin 60-80 neliötä, viehättävä puutarha ja oma pieni ranta, josta pääsee heti uimaan ja sukeltamaan riutalle. Paikan kolme sisarta olivat erittäin ystävällisiä ja lämminhenkisiä ja he kertoivat että paikka on rakennettu Italiasta saaduilla lahjoitusvaroilla ja osa majoituksen hinnasta menee suoraan heidän ylläpitämään orpokotiin joka sijaitsee Cebussa.  Talo jossa majoituimme oli erittäin siisti ja sen terassille tarjoiltiin aamulla kattava aamiainen nunnien toimesta. Paikka on erittäin rauhallinen, mitä nyt välillä pienet kilit määkivät tai viereisen talon koirat saivat räksytyskohtauksen. Tosiaan Moalboaliin kylään pääsi kävellen 15 minuutissa tai tarvittaessa nunnat soittavat mopotaksin (tricyclen) hakemaan. 

Ancelle Cristo Re majoituksen vehreä puutarha

Omalle rannalle pääsi portista

Ancelle Cristo Re majoitus 

Ensimmäisenä iltana kävimme vesisateessa kävelemässä kylillä ja matkan varrella pidettiin taukoa tanskalaisen omistamassa Kuan Resto baarissa jossa kävimme päivittäin meno- tai paluumatkalla juomassa muutaman oluen. Löysimme Moalboalin kylän keskustasta yllättävän kiva ja uudehkon The Lounge Wine & Tapas viinibaaarin jossa oli tarjolla kattava joukko viinejä - mm. etelä-afrikkalainen suosikkini Fat Bastrad Shirazia.  Tämän viinibaarin vieressä on heti hyvä thai- ja filippiiniruokaa tarjoava Hungry Monkeys jota voin suositella. Kannattaa mennä ravintolan kolmanteen kerrokseen josta aukeaa näkymät merelle ja Moalboalin kylään. Kävimme tässäkin ravintolassa kolmena päivänä syömässä thairuokaa.

Perjantai 27.1.2023

Aurinko paistaa myrskyisän yön jälkeen! Aamusta lähdimme nunnien suosituksesta aamiaisen jälkeen läheiselle White Beachille mopotaksilla. Matka sinne kesti noin 15 minuuttia, mutta paikkaan pääsystä pitää maksaa kahteen kertaan. Ensin oli tietulli alueelle - 50 pesoa (1 euro) ja myöhemmin ennen rannalle menoa rantamaksu 20 pesoa. Mopotaksin hinnasta joutui vääntämään. Pyytävät 200 pesoa, mutta maksoin 150 pesoa. Tuntui että se 200 pesoa oli alueella kiinteä hinta. 

White beachilla kävimme sitten meressä uimassa. Ranta ei ollut mikään erityisen upea verrattuna esim. Boholin Duamluanin rantaan mutta silti paikasta löytyi pitkä hiekkaranta, palmuja ja muutamia ravintoloita sekä paljon katoksia pöytineen joita pystyi vuokraamaan koko päiväksi 500 peson hintaan. Nämä tuntuivat olevan ainakin paikallisten käytössä ja niissä oli mahdollista grillata ja ostaa juomia takana olevista "baareista". 

White beach - ja pilveen veti puolen päivän jälkeen

Iltapäivästä tulimme takasin ja kävimme alkuillasta tarkemmin katselemassa Moalboalin kylää ja rantaa. Heti Chilli baarin edestä pääsee snorklailemaan ja katsomaan merikilpikonnia sekä hieman pidemmältä mistä riutta loppuu niin "sardine runia" eli isoja sardiiniparvia. Paikalta lähtevät myös useat sukelluksia tarjoavien firmojen veneet merelle.  Kovasti yrittivät myös myydä aktiiviseikkailu matkoja läheisille vesiputouksille ja zipline liukuja, mutta ei ole minun juttuni nämä enää. 

Moalboalin kylän raittia ja ravintolabaareja

Moanboalin kylän ranta

Illasta kävimme takaisin majoitukseen ja pysähdyimme pariksi tunniksi Kuan Resto baarissa kuuntelemaan paikallisen bändin esityksiä ja juttelemaan muutamien muiden turistien kanssa. Tuntui että perjantaina kaikissa paikoissa bändejä esiintymässä. 

Lauantai 28.1.2023

Aamusta lähdettiin käymään Moalboalin kaupungissa etsimässä rahanvaihtopistettä, jossa olikin sitten kymmenien metrien jonot. Ei jaksettu jonottaa jotenka kävelimme läheisellä torilla ja satamassa, josta löytyi iso muraali johon oli maalattuna meren eläimiä. 

Paluumatkalla jäimme pois ranskalaisen leipomo-kahvilan, O Delices Bakery, luona josta sitten käveltiin parin kilometrin matka takaisin Moalboalin kylään. Mopotaksien kuljettajat kyselivät että olenko sotilas, koska jalassani oli camo kuvioidut puolipitkät shortsit. Vastasin että "Yes, I'm Black barret - but 'retried' and not active service anymore" j.. ja he heittivät kättä lippaaan. No tämä kyllä pitääkin paikkansa koska olen PsPr:n res. panssarijääkäriluutnantti ja siellä pidettiin mustaa barettia päässä. Tästä tuli mieleen että vuosi sitten Tansaniassa kyseltiin samaa ja siellähän se camo kuvio on lähes kiellettyä. Joissakin Karibian meren valtioissa voi saada jopa sakkoja mikäli pitää vain viranomaisille sallittuja vaatteita tai niiden liittyviä värityksiä - ainakin Barbadoksella on tämä sääntö.

Kissan poikanen odotti emoa Moalboalin kylällä

Sunnuntai 29.1.2023

Lazy Sunday. Vettä sateli harvakseltaan koko päivä ja vietimme koko päivän Moalboalin kylällä kävellen ja kahviloissa pysähdellen. The Three Bears ravintolaa voin myös suositella - muutama sata metriä kylästä kohti Moalboalin kaupunkia. Rento ja letkeä tunnelma. Illalla aurinko alkoikin paistamaan ja "kotirannassa" oli nähtävissä upea auringonlasku. 

Paluu Suomeen 

Seuraavana päivänä maanantain 30.1.2023 lähdettiin sitten paluumatkalle Suomeen. Paluumatka ovelta ovelle oli pitkä ja kesti 38 tuntia. Ensin neljä tuntia autolla Mactanin lentoasemalle, josta illalla lähti yhdentoista tunnin lento Dohaan Qatar Airwaysin Boeing 787-8 Dreamliner koneella. Matkalle osui erittäin turbulenttinen keli erityisesti Intian niemimaan ylityksen aikana noin 4-5 tunnin ajan. Myöhemmin selvisi Turbulence Forecast palvelusta että kyseessä oli ollut "punaisen kategorian" turbulenssivyöhyke. Tuo palvelu on ihan "kiva" niin näkee millaista keliä on tiedossa lennon aikana. Dohaan saavuttiin paikallista aikaa klo 23 eli Filippinien aikaan klo 4. Koska vaihtoaika oli yhdeksän tuntia olin varannut hotelliyön lentokentän ainoasta ja kalliista Oryx hotellista. Olen tätä hotellia muutaman kerran käyttänyt ja muutamia kertoja on tullut loungeissa tai lentokentän lepotuoleilla nuokuttua. Hotellissa sentään pääsi hyvin nukkumaan ja käymään suihkussa. Aamulla kävelimme hyvin levänneinä lähtöportille, josta siirryimme bussilla Finnairin Airbus A330-300 koneeseen. Finnairin A330 koneita oli upeampia Dohan kentällä, koska ne operoivat myös Tukholman ja Kööpenhaminan reittejä Dohaan ja Dohasta. Lento Helsinkiin lähti myöhässä ja se joutui "syystä-tai-toisesta" (aiemmin on lennetty Iranin ja Irakin yli) lentämään pidempää reittiä Saudi-Arabian ja Jordanian yli kohti Egyptiä josta Välimeren yli Turkkiin ja sieltä kohti Helsinkiä. Lento saapui Helsinkiin yli puolitoista tuntia myöhässä tiistai-iltapäivänä. 

Prologi

Filippiinien 12 päivän matka Boholin ja Cebun saarille oli suhteellisen onnistunut, ja vaikka aurinko ei joka päivä paistanut niin lämpötilat olivat sopivat noin 24-26 astetta ja ainahan se Suomen tammikuun kelit ja sään voittaa. Matkustamiseen meni paljon aikaa joka on ainoa huonompi juttu, koska mennessä ja paluussa meni melkein pari vuorokautta suuntaansa sekä siirtymiset saarien väleillä yleensä vievät puolisen päivää aikaa. Kuten laulussa lauletaan ".. sitä pitkän matkan tehdä saa, kun on pakko kauas matkustaa.. " pitää ihan paikkaansa. 

Filippiinit - Bohol

Vuoden 2023 ensimmäinen pidempi matka suuntautui Itä-Aasiaan Filippiinien saarille. Filippiinit olivat helpottaneet syksyllä 2022 matkustamista maahan, mutta edelleen vaaditaan vähintään kaksi rokotusta ja koronarokotetodistusten lähettämistä etukäteen jotta saa tarvittavan QR-koodin matkalle. Boholilla halusin nähdä maailman pienemmän kädellisen nisäkkään - kummituseläimen, sekä ns. suklaa kukkulat. Toki myös leppoisaa oleskelua valkoisilla hiekkarannoilla odotin. Matkalla pääsin myös kokemaan Finnairin uudistetun business-luokan. 

Dumaluan beach, Panglaon saarella, Bohol

Matka Boholille

Matka Suomesta Boholille ei ole lyhyt eikä suora. Helpoin tapa on lentää joko Manilaan josta jatkolento Boholin saarelle (Panglaon saari) tai Cebuun, josta lautalla Boholille. Valitsin jälkimmäisen jotta välttäisin Manilan lentokentän hässäkät, koska siellä joutuu vaihtamaan terminaalia kotimaan lennoille. Ostin lennot Qatar Airwaysilta Dohan kautta Cebulle, mutta joulukuussa Qatar Airways lopetti lennot Helsinkiin ja Finnair alkoi operoimaan Helsinki - Doha väliä. Tämä on aikamoinen pettymys kun on tottunut Qatar Airwaysin parempaan ja uudempaan lentokalustoon sekä erityisesti lennoilla oleviin palveluihin. Ero on oikeasti aika iso näiden kahden lentoyhtiön välillä, jopa niin että Qatar Airways oli vaatinut Finnairia lentämään Dohan reittiä koneilla (Airbus A330-300), joissa on uudistettu matkustamo. Olin alunperin ostanut economy-luokan liput, mutta pari viikkoa ennen lähtöä tuli tarjoukset business-luokkaan ja kun matka-aika mennessä oli yli 25 tuntia, niin BC valinta ei ollut vaikea. 

Ensimmäinen lento oli siis Finnair operoima (lentoaika: seitsemän tuntia) ja pääsin kokemaan uudistetun business luokan istuimet, joissa on kiinteä selkänoja mutta muuten erittäin hyvin yksityisyyttä korostava eli ikäänkuin omassa pienessä hytissä matkustaisi koska tuolien selkämykset ovat niin korkeat että edessä tai sivuilla olevia ei näy jolloin ne myös eristävä ääntä erittäin hyvin. Lentoon lähtiessä turvavyöt ovat kolmepistevyöt ja sen jälkeen kaksipistevyöt sekä erikseen on vyöt jos haluaa nukkua koko pituudelta. Viihdejärjestelmä on kattava ja mukana tulee suhteellisen hyvät vastamelukuulokkeet. Mutta -- tuolissa pystyi istumaan suhteellisen hyvin suorassa tai sitten täysin makuuasennosssa. "Nojailuasennon" ottaminen olikin hieman haastavampi enkä saanut oikein hyvää asentoa vaikka jalat saikin suoraksi. Toki tämä istuin oli huomattavasti parempi kuin alkuperäiset A330-330 business jakkarat, mutta silti pidän hieman enemmän Zodiac business jakkaroista, joita esim. Qatar käyttää Boeing 787-8 Dreamliner koneissa. Ruokatarjoilu Finnarilla oli suhteellisen kelvollinen ja hyvä. Erityisesti ilahdutti se että heillä oli tarjolla libanonilaisen Ksaran viinitilan viiniä - erittäin pieni ja harvinainen viinitila maailman laajuisesti. Finnarilla tarjoilut ovat kuitenkin paljon suppeampia kuin Qatarilla. 

Finnair - business luokan istuin

Finnair - Business luokan istuimet 

Saavuimme Dohaan puoli tuntia aikataulusta myöhässä, jotenka siirtyminen jatkolennolle meni nopeasti eikä aikaa Dohan kentällä jäänyt yhtään ylimääräistä. Dohasta Cebuun lennettiin siis Qatar Airwaysin 787-8 Dreamlinerille, jossa BC luokassa huomaisi hyvin kuinka paljon avarampi se on verrattuna Finnairin A330-300 uudistettuun BC luokkaan. Lentoaika Cebuun oli yhdeksän tuntia, ja koska lento lähti klo 2 yöllä niin nukuin ensimmäiset viisi tuntia kunnes heräsin syömään brunssia ja tuntia ennen laskeutumista Mactanin saarelle (Lapu-Lapu island) vielä kevyen lounaan. Mactanin (Cebun) lentokentältä pääsi noin puolessa tunnissa ulos ja otimme taksin majapaikkaan SugerSea Inn, joka sijaitsi samalla saarelle noin tunnin hitaan ajomatkan päässä. Kyseessä on sukeltajien suosima resortti meren äärellä, mutta koska saavuimme sinne auringon laskiessa päädyimme vain syömään hotelli kattoterassille ja nauttimaan mukavasta 28 asteen lämmöstä. 

Aamulla aamiaisen jälkeen otimme taksin Cebun satamaan, johon matka kesti noin tunnin uudistettua tietä ja siltaa pitkin, ja koska meillä oli hyvin aikaa klo 13 lähtevään lauttaan kävimme tutustumassa lähellä olevaan Fort San Pedro linnoitukseen, jotka espanjalaiset olivat rakentaneet vuonna 1738. Olimme juuri seuranneet Ylellä esitettyä Ferdinan Magellan matkasta kertovaa sarjaa, missä hän etsi ja löysi reitin "maustesaarille" eteläisen Amerikan kautta, ja lopulta hän tuli surmatuksi Mactanin saarella Lapu-Lapu heimon toimesta vuonna 1521. Tästä tapahtumasta paikalla oli muutamia maalauksia. Muuten linnoituksessa pääsee kulkemaan muureilla ja nykyisin linnotukselta ei enää näe merelle koska edessä iso Cebun satama. 

Cebulta Boholille matkustimme Oceanjetin lautalla joita menee 4-6 kertaa päivässä. Liput lautoille kannattaa ostaa hyvissä ajoin netistä - esim. 12go.asia sivuilta. Voucher tulee sähköpostiin viikkoa ennen matkaa, jota pitää vaihtaa check-in tiskillä oikeaan lippuun. Cebun ja Boholinkin satamassa ainakin turistit joutuvat vielä maksamaan "satamamaksun" - 25 tai 30 pesoa per henkilö. Itse terminaali on karu ja meluisa, ja boarding tapahtui aikamoisessa hässäkässä. Kannattaa olla tarkkana koska aikataulut ainakaan Oceanjetilla eivät pitäneet alkuunsa ja olivat mennen tullen myöhässä puolesta tunnista tuntiin. Oceanjetilla on kolme luokkaa: ulkokansi (14€), economy (14€) ja business (23€). Business luokassa oli ainakin hiljaista ja ilmastointi toimi (vähän liiankin hyvin). Matka-aika Cebu-Bohol on kaksi tuntia.

Boholilla

Boholilla lautat saapuvat saaren pääkaupungin, Tagbilaranin, satamaan ja otimme jaetun taksin kohti Panglaon saarta jossa sijaitsevat suurin osa turistien käyttämistä majoituksista ja siellä on myös parhaat rannat. Tagbilarin kaupunki ei vaikuttanut mitenkään houkottelevalta - päin vastoin, jotenka meille riitti se että nähtiin se ruuhkaisena auton ikkunoista. Boholin saarelta tai tarkemmin sanottuna Panglaon saarelta oli varannut majoituksen Alona rannan lähettyviltä - The Bird of Paradise nimisestä pienestä "boutique" hotellista neljäksi yöksi. Paikka sijaitsee noin 20 minuutin kävelymatkan päästä itse Alonan rannalta. Paikassa oli vain kahdeksan huoneistoa, oma suhteellisen iso uima-allas sekä pieni ravintolabaari, jossa tyydyimme vain juomaan muutamia juomia sekä tietysti syömään aamiaista. Mielenkiintoinen yksityiskohta majoituksissa oli se että huoneissa ja yleisissä tiloissa näytti olevan suomalaisen Secto Designin valaisimet, joihin itsekin olen tykästynyt ja kotiin niitä useampia hankkinut. Tarkempi tutkiminen osoitti että kyseessä olikin törkeästi tehdyt väärennökset, koska niistä ei alkuperäistä hologrammin tarraa löytynyt ja muutenkin työn jälki on heikkoa. 

The Bird of Paradise hotellin uima-allas ja "päärakennus"

Bird of Paradise - majoitus oli keskellä näkyvässä talossa

Filippiniläisiä oluita - Red Horse ja San Miguel Pale Pilsner

Boholin nähtävyydet - saarikierros

Tilasin hotellilta seuraavaksi päiväksi oman auton kuljettajan kanssa koko päiväksi ja sovimme kuljettajan kanssa reitin ja kohteet joissa halusimme käydä. Hinta noin 60€ koko päivän retkelle. Toinen vaihtoehto olisi ollut vuokrata moottoripyörä, mutta olipahan helpompi olla kyydissä eivätkä pienet vesisateet haitanneet matkantekoa. Ensimmäinen kohde oli Blood Pact Shrine tai Blood Compact Monument eli paikka missä paikalliset ja espanjalaiset olivat tehneet ns. verivalan eli juomassa toistensa verta ikäänkuin sopineet ystävyydestä. Muistomerkiltä jatkoimme muutamia kilometrejä itään Santa Monica kirkolle, joka on yksi Filippiinien vanhimmista kirkoista ja siinä on rakennusaineena käytetty osittain koralleja. Ulkoapäin kirkko on hyvin jykevä ja ajattelin sen olevan sisältä tumma, mutta olikin sisältä erittäin kauniisti koristeltu kirkkailla maalauksilla. 

Santa Monica kirkko

Kirkolta matka jatkui edelleen itään Xzootic Animal "eläinpuistoon". Näin jälkikäteen en suosittele menemään koko paikkaan. Olihan siellä perhosia lentämässä pienessä tilassa, mutta surullisinta oli nähdä isot python käärmeen vapaana pienessä häkissä johon pääsimme myös kävelemään. No tulipahan nähtyä isoja nelimetrisiä käärmeitä ihan vierestä. Vieläkin surullisempi näky oli taustalla pienissä häkeissä olevat linnut, joista oli jo nyppinyt itseltään sulatkin pois. Mielestäni tämmöinen eläinten sulkeminen pieneen tilaan tulisi kieltää, jotenka en suosittele että pysähdyt tähän paikkaan. Pääsymaksu oli 100 pesoa, eli noin kaksi euroa. 

Nelimetrinen python

Seuraavakin kohde oli vähän so-so, lounasristeily Loboc joella. Tämä on selvästi vain turistien käyttämä kohde, jossa tehdään noin parin tunnin lauttamatka Loboc joen yläjuoksulle ja samalla tarjoillaan lounasta. Oikeasti tässä kohtaa olikin jo hieman nälkä ja tarjottu ruoka oli hyvää, mutta kun siihen laitetaan vielä täysi lautta täynnä kiinalaisia turisteja ja laulajan esittämät kovaääniset laulut niin oma rauha tästä oli poissa. Olisin enemmänkin nauttinut lounasta hiljaisella joelle, mutta nälkä oli ja oikeasti kyllähän se filippino hyvin osasi ikivihreitä lauluja kovaan ääneen laulaa.  

Loboc joella lounasristeily

Kovaäänisen lounasristelyn jälkeen matka jatkui ylemmäs Boholin saaren keskiosaa kunnes kuljettaja pysähtyi metsäisessä kohdassa tien laitaan. Ihmettelin että mitäs tässä on nyt nähtävänä. Kyseessä oli Bilar Man-Made Forest alue, jossa oli korkeita mahonkipuita istutettuna. Näin suomalaisena paikka ei nyt paljoakaan ihmetystä herättänyt. Korkeita puita tien vieressä. 

Mahonkimetsää

Metsästä olikin lyhyt matka itse kierroksen pääkohteeseen - Tarsier Conservation Areaan, eli siis kummituseläinten suojelupaikkaan, joka olikin ihan täynnä turisteja. Lyhyen kävelymatkan aikana, siis jonossa, näimme 5-6 pientä kummituseläintä puissa joko nukkumassa ja muuten vaan pientä sadetta pitämässä. Kummituseläimellähän on aivan älyttömän kokoiset silmät päähän suhteutettuna, ja kyseessähän on maailman pienen kädellinen nisäkäs joita elää sekä Filippiinien muutamilla saarilla sekä Borneon saarella. Olihan se ihan hauskan näköinen otus mutta selfietä sen kanssa en viitsinyt alkaa ottamaan kuten lähes kaikki muut turistit näyttivät ottavan. 

Päivän viimeinen kohde vielä puolen tunnin ajomatkan päässä olevat ns. suklaa kukkulat, jotka ovat saaneet nimensä siitä että kuivana kautena ne muuttuvat ruskeiksi ja kukkulat ikäänkuin näyttävät isoilta "suklaanapeilta". Kyseessähän ovat aikoinaan meren kohoamisen jälkeen jäljelle jääneet koralleista muodostuneet kukkulat joita eroosio on sitten kuluttanut nykyiseen muotoon. Tällä hetkellä kukkulat olivatkin vihreitä ja nimisen ne sitten "vihreät kuulat" kukkuloiksi. 

Chocolade hills eli suklaakukkulat

Boholin rannat

Kahtena muuna päivänä kävimme tutustumassa Panglaon saaren kahteen eri rantaan. Ensimmäisenä oli läheinen Alona beach, jossa oli huomattava määrä sukellusfirmojen toimintaa, ravintoloita vieri vieressä mutta ranta itsessään ei ollut niin hieno kuin seuraavana päivänä käyty Dumaluan beach. Sää ei oikeastaan suosinut Alona beach päivää, puolipilvistä ja välillä pieniä hyvin heikkoja sadekuuroja. Kävin kuitenkin rannalla tunnin hieronnassa (800 pesoa, 16€) ja kyllähän sieltä yläselästä taas uusia lukkoja löytyi ja muutama niistä avautui. Alona beachin upein ja kallein paikka on iso Henann Resort Alona Beach, jossa kävimme juomassa oluet. Tänne pääsi ilman "päiväpassia" toisin kuin Dumaluan beachin Bohol Beach Clubille. Iltapäivästä kävimme syömässä paikallista herkkua -- lechonia eli paistettua pikkupossua, jota myydään lähes kaikkialla. Alona beachin ympäristöstä löytyi kymmeniä ravintoloita joista valita ja suosikkiravintolaksi tulikin eräs thaimaalasta ruokaa tarjoava paikka, vaikka sielläkin ohjelmana oli kovaäänistä musiikkia iltaisin. Kävimme myös syömässä "ranskalaisessa" Gavroche bistoravintolassa, jossa oli taas täysin eri fiilis - hiljaa taustalla soinut ranskalainen musiikki ja tarjolla hyviä viinejä.  

Alona beach

Seuraavana päivänä otimme hotellilta tricycle eli mopotaksin noin neljän kilometrin päässä sijaitsevalle Dumaluan beachille. Matka maksoi 200 pesoa eli noin neljä euroa. Lisäksi rannalle oli erikseen vielä 100 peson pääsymaksu, ainakin turistille. Dumaluan ranta olikin sitten jo sellainen mitä olin kuvitellut - monta kilometriä pitkä valkoista hiekkaa oleva ranta, turkoosia vettä ja vieressä kasvavat isot kookospalmut. Lisäksi aurinkokin paistoi lähes pilvettömältä taivaalta jotenka fiilis oli erinomainen ja vietimmekin lähes koko päivän rannalla ja sen vieressä olevissa ravintoloissa käyden. Toisin kuin Bohol Beach Clubille, niin South Palms Resortille pääsi ilmaiseksi, ja niinpä vietimme siellä aikaa kun taas jätimme tiukasti vartioidun Bohol Beach Clubin väliin. Olisihan sinne päässyt rahalla sisään ostamalla "päiväpassin". Kävelimme Dumaluan rannan päästä päähän kävimme myöhäisellä lounaalla Marilou Resortissa, joka tuntui olevan kohtuuhintainen ja siisti paikka. Palvelu oli hieman hidasta, mutta eihän meillä mihinkään ollut kiire. Palasimme illaksi takaisin majoitukseen Alona beachille ja huomasimme saksalaisen Hermann's Biergarten Restaurant Grillin. Pitihän sielläkin sitten käydä. Täyttä saksalaista ruokaa ja tehokasta palvelua. Otimme tietenkin wiener-leikkeet ja isot Red Horse oluet, josta pidin huomattavasti enemmän kuin "bulkkina" myytävä SMB - eli San Miguel Bier. 

Seuraavana päivänä matka jatkui takaisin Cebun saarelle ja Moalboalin kylään neljäksi päiväksi. Boholin saarta voin suositella ja siellä kyllä riittää tekemistä ja näkemistä. Varsinkin jos on kiinnostunut sukeltamisesta tai vaikkapa luolista tai vesiputouksista niin niitähän paikasta löytyy vaikka kuinka paljon. Panglaon saarella voi  myös viettää perinteistä rantalomaa jos siltä tuntuu. Alona beachilta löytyy paljon enemmän majoitusta ja ravintoloita kuin Dumaluan beachilta vaikkakin Dumaluan on huomattavasti upeampi kuin Alona beach. Länsimaalaisia turisteja ei paljoakaan paikalta vielä löytynyt - lähinnä korealaisia ja kiinalaisia. 

  

Bird of Paradise - ja väärennös Secto Designin valaisimista

Kolme kertaa matkailusta - yhdeksän kysymystä

Päätinpä itsekin vastata tähän hauskaan haasteeseen ja osallistua yhdeksään kysymykseen matkailusta ja miten itse näen ja koen ne, ja ehkäpä näin myös avata hieman omaa matkustusfilosofiaa ja tapoja. Jokainen matkustaa omalla tavallaan. Jutun kuvat ovat vuoden 2021 ja 2022 matkoilta - mm. Malediivit, Seychellit ja Namibia. 

Praslin, Seychellit

3 x paha matkatapa

Tarkat suunnitelmat: Teen jokaisesta matkasta tarkan suunnitelma hyvissä ajoin, ja varaan majoitukset etukäteen - en enää tässä iässä jatka alkaa kohteessa etsimään illalla majapaikkaa. Lasken myös siirtymiseen (road-tripit) kuluvat ajat, mutta en kuitenkaan matkusta minuuttiaikataululla. Välillä suunnitelmat eivät toteudu matkan päällä, ja sitten vaan pitää soveltaa. 

En osta paikallisia matkamuistoja: Turhaa roinaa nurkkiin pölyttymään. Kävelen ohi näiden kauppojen. Mutta tässäkin on poikkeus. Ostan aina uudesta maasta yhden jääkaappimagneetin, joita onkin koko jääkaapin ovi jo täynnä. 

Ex-tempore lentolippujen osto: Voin ostaa tuosta vaan lennot jonnekin mielenkiintoiseen kohteeseen vaikka ei ole tiedossa saanko edes lomaa matkan ajaksi. "No kun halvalla sain".. Näitä lentolippuja voi hyvinkin olla pitkällekin ajalle eteenpäin. Liittyy myös ensimmäiseen kohtaan: minulla on useita matkasuunnitelmia valmiina tai puolivalmiina odottamassa toteuttamista. 

3 x outo matkatapa

Vain käsimatkatavarat: Matkustan mahdollisimman kevyesti käsimatkatavaroilla. Pisin matka on ollut kuukauden matka Venäjän halki Mongoliaan ja Etelä-Koreaan, jossa hyvin pärjäsin TNF 40 litran retkikuntakassilla. Olen vaelluksilla ja matkoilla oppinut optimoimaan tarvittavat matkatavarat.

Ajoissa lentokentälle: Menen aina hyvissä ajoin lentäkentälle tai kohteeseen, koska vihaan lähteä matkalle kiireessä tai pitkien jonotuksien kautta, josta siirtyminen koneeseen juosten. Muutenkin aikataulussa pysyminen on itselleni tärkeää. Olen ehkäpä saanut tähän Suomen puolustusvoimissa "koulutuksen" että vielä vuosikymmenien jälkeen se näkyy jopa matkustamisessa. Tietyissä maissa aikakäsitys on hieman eri kuin minulla ja olen tähän kyllä oppinut varautumaan. 

Lentokoneessa istumapaikka on tärkeä: Lentokoneessa pyrin aina valitsemaan mahdollisimman edessä olevan ikkunapaikan ottaen huomioon mistä suunnasta aurinko paistaa matkan aikana jos lento on valoisaan aikaan. Tykkään katsella maisemia lennolla ja edestä pääsee yleensä nopeammin ulos. Keski- ja käytäväpaikka on no-no. 

Malediivien villa jossa viikon majoitus

3 x paras paikka, jossa olen käynyt

Australia ja Uusi-Seelanti: Vuonna 2014-2015 tein kolmen kuukauden matkan Oseaniaan ja Kaakkois-Aasiaan. Siitä matkasta alkoi myös tämän blogin kirjoittaminen.

Namibia: Vuonna 2021 tein pitkän road-tripin Namibiassa maastoautolla, jossa oli kaikki tarvittavat välineet yöpyä keskellä savannia tai aavikkoa. 

Bhutan: Pieni ja vielä hetki sitten eristäytynyt kuningaskunta Himalajan vuoristossa. Vietin maassa viisi päivää ja Punakasta löysin (lähes sisäisen) Shangri-Lan. Sittemmin Bhutan on muuttanut matkustussääntöjä paljon korottamalla ns. päivähintaa huomattavasti, mutta siitäkin huolimatta haluaisin vielä joskus tähän maahan palata pidemmäksi aikaa. 

Spitzkopf Namibia

3 x paikkaa, johon haluaisin

Etelä-Amerikka - Chile, Argentiina, Peru ja Bolivia: En ole vielä käynyt kertaakaan Etelä-Amerikassa, mutta haaveissa olisi käydä ainakin näissä neljässä valtiossa. Chilessä Atacama ja Patagonia, Argentiinassa RN40 tien ajaminen, Perussa inkojen rakennukset ja Boliasssa La Paz ja suola-aavikot.   

Iran: Vaikka maassa tällä hetkellä onkin levotonta haluaisin käydä tutustumassa tähänkin maahan. Alunperin minun piti matkustaa kesällä 2020 maahan, mutta pandemia esti sen. 

Route 66 (USA): Vaikka tämä voi kuulostaa kliseiseltä road-tripiltä, niin tämä on klassikko jonka haluaisin kokea Ford Mustang tai Dodge Challenger autolla - V8 moottorin ääni ja pieniä paikkoja joissa pysähtyä.

Deadvlei, Namibia

3 x inhokkipaikka, joissa olen käynyt

Tätä pitkin pohtia hieman pidempään, koska yleensä kohteeseen on joku vienyt.... mutta tässä kolmen kärki.

Arabi-Emiraatit (Dubai) ja Qatar: Keskelle hiekka-aavikkoa rakennetut kaupungit eivät säväyttäneet millään tavalla. Isoja pilvenpiirtäjiä ja rakennustyömaita. Kaikki toimii halpatyövoiman avulla. Kaikkiin paikkoihin autolla eikä näistä kohteista löydy mitään "aitoa ja alkuperäistä". 

Intia: Kolme pitkää työmatkaa tehtynä ja nähty Mumbai, Kolkata, New Delhi ja Agra. Voi sitä paskan ja roskan määrää, slummeja 5* hotellin takapihoilla ja ikuista "käsi ojossa" menoa (olenhan kävelevä lompakko josta voi antaa rupiin sinne ja tänne). Häsläysmaa numero 1. Vaikka asuin luksus-hotelleissa ja omat auton kuljettajat olivat käytössä, en syttynyt tähän maahan ollenkaan. Lisäksi "kuiva pieru Intiassa on matkan miehen unelma" on jäänyt toteutumatta kaikilla matkoilla... ja ehkäpä osaltaan vaikuttaa tähän fiilikseen. Se fiilis kun pääsi lentokoneeseen paluumatkalle oli mahtava. 

Marokko ja Tunisia: Häsläysmaat numero 2 ja 3. Kunnon "basaarimeninikiä" aamusta iltaan ja jatkuvasti "kusetuksen" alaisena olemista. Casablanca ihan hirveä paikka. Meknes jotenkin vielä meni ja Rabat ihan kiva. Tunisissa vähän so-so meno, mutta tarkkana piti olla. 

3 x eniten matkalla ärsyttää

Taksit: Kun Suomessa oli vielä hetki sitten hyvät taksit ja niihin pystyi luottamaan, niin maailmalla sitä on pari kertaa oppinut kantapään kautta näiden kanssa vääntämään hinnoista ja reiteistä. Varsinkin lentokentillä turistia kusetetaan ihan täysillä, jos ei ole tarkkana. 

"Oppaat ja tarjoukset": Liittyy läheisesti ns. häsläysmaihin ja "my friend" tyyppeihin. Eivät kaikki ole "apinaa koijjaamassa" mutta kyllä satoja matkoja tehneenä on oppinut nämä jo tunnistamaan. Toisaalta osa on ollutkin ihan aidosti kiinnostunut mistä turre tulee ja mitä turre tekee. 

Lentokoneiden koskeutusnäytölliset viihdejärjestelmät economy-luokassa: Varsinkin siis silloin kun takana istuu henkilö, yleensä pieni lapsi, joka pelaa niitä pelejä koko lennon ajan. Siinä sitten istut kun päätäsi "hakataan" seitsemän tunnin ajan. Lentokoneissa matkustamisessa on muitakin ärsyttäviä piirteitä kuten ruokailun aikana (ja muutenkin) edessä olevan penkin kallistaminen sinun eteen ja yleinen boarding hässäkkä. Näitä tosin pystyy välttämättä lentämällä business-luokassa. 

Praslin, Seychellit (sama palmu kuin ensimmäisessä kuvassa)

3 x matkatavaraa, joita ilman en matkusta 

Kello: Aina kädessä. Haluan nähdä ajan "ranteesta" ja kellon joka toimii ja johon voi luottaa. Yli 10 vuotta kädessä on ollut Omegan Seamaster Planet Ocean 2201.51 Co-Axial 2500 koneistolla. Kovaan käyttöön ja ajassa pysyvä tarkka automaattivetoinen kronometri. 

Aurinkolasit: Käytössä Serengeti merkkiset aurinkolasit, joissa on erityisesti Drivers linssiväri ja automaattisesti muuttuva tummuus. Autoiluissa erinomainen. Erinomaiset suodattamaan sinistä (sumua) valoa ja korostamaan muita sävyjä. Toimivat hyvin myös vuoristossa ja aurinkorannoilla kuin kaupungissa. 

Käsivalaisin: Led Lenserin P7.2 tehokas ja kevyt käsivalaisin on ollut useasti tarpeen niin pimeillä kujilla kuin majoituksissa sähkökatkojen aikana. 

Tarkempi kuvaus "luottokamoista" eli varusteista löytyy Varusteet sivustolta.

3 x turhin matkatavara

Liiat vaatteet: Yksinkertasesti näin. Käsimatkatavaroilla kun matkustaa niin eipä täydy raahata mukana koko vaatekaappia. Matkakohteesta riippuen vaatteita voi aina pestä tai hätätilanteessa ostaa uusia. Erityisesti en ymmärrä miksi pitää olla mukana neljät kengät kun voi olla yhdet hyvät jotka käyvät kaikkiin tilanteisiin - Lowan Stratot. 

Purkit ja purnukat: Miehenä en tarvitse purkkia ja purnukoita. Dödö, hammastahna ja partavaahto riittää, ja välillä partavaahdonkin jätän kotiin. 

Fleece tropiikissa: Yli 25 vuotta vanha Patagonia Fleece on matkustanut lähes aina mukana, myös tropiikkiin jossa sillä ei tee mitään. Lähinnä lähtiessä, paluussa ja lentokoneessa käytössä. Viime vuonna osasin jo matkustaa muutamia matkoja ilman "rakasta" Fleece takkia, joka muuten on lähes jokaisessa kuvassa ollut myös mukana. Viime talvena kävelin pari kertaa Helsingin lentoaseman P5 pysäköintitalosta terminaaliin pakkasessa pelkkä pitkähihnainen paita päällä. Fleecen jätin kotiin. Tropiikissa kevyt sadetakki on parempi vaihtoehto. 

3 x ihanimmat kokemukset matkalla

Auringonlaskut meren rannalla tai aavikolla: Upeita auringonlaskuja olen saanut kokea ympäri maapalloa, joista ehkäpä upeimmat ovat olleet Mauritiuksella, Seychelleillä ja Jordanian Wadi Rumin autiomaassa. Niiden tuijottamiseen ei vaan mitenkään kyllästy. 

Tiibetinbuddhalainen luostari: Nepalissa Pokharassa kävin Tiibetin pakolaisten buddhamunkkien luostarissa ja siellä järjestettiin illalla munkkien seremonia johon kuuluivat mm. isot pitkät torvet, bassorummut ja kotilosta tehdyt torvet sekä tietysti munkkien hypnoottinen laulu. Tilaisuus meni fyysisesti luihin ja ytimiin ja tunsin jotenkin itseni menevät unen tapaiseen tilaan. Se sai minut hyvin liikuttuneeseen ja onnelliseen tilaan. Tilaisuus kesti ehkäpä puoli tuntia tai tunnin. Järisyttävä tilaisuus, jonka muista loppuikäni. Kuin elokuvan "Seitsemän vuotta Tiibetissä" alkusoitto, mutta se kertaa sata. 

Turkmenistanilainen "tyttöystävä": Ei nyt tyttöystävä, mutta Leevi & Leavings biisin sanat (oli todellakin tulossa Aral-järveltä Asghagatiin maastoautolla) alkoivat soimaa päässä kun olin Turkmenistanissa Mervin kaupungissa katselemassa nähtävyyksiä ja eräässä paikassa paikalle tuli noin 25 upeasti pukeutunutta nuorta naista iältään noin 20-25 vuotiaita. Istuin vanhan moskeijan varjossa syöden vesimelonia kunnes yhtäkkiä eräs nainen otti minua kädestä kiinni ja vein minut pihalle muiden naisten ympärille. He ihmettelivät minua, vaaleaa ihoani ja valkoisia (harmaita) hiuksia ihan fyysisesti. Ja sitten alkoi se valokuvaus jota kesti hyvin pitkään ja ihmettely että mistä olen ja mitä teen Turkmenistanissa. Kyselin oppaalta myöhemmin että mitä nyt oikein tapahtui. Nuoret naiset olivat jostain kauempaa maalaiskylästä eivätkä olleet koskaan aiemmin nähneet länsimaista miestä. Olin kuvitellut että kyseissä islaminuskoisissa maissa naiset ovat hyvinkin sulkeutuneita eivätkä ota kontaktia miehiin varsinkaan ulkomaalaisiin, mutta luuloni osoittautui ihan vääräksi. 

"Tiekartalta matkoja mittailin

Ajoreitin viivalla merkitsin:

Viipuri sitten Pietari, Moskova

Ja seuraavaksi Voldograd ja sielta

Araljärven kautta Ašgabatiin

Ja taas kun vaaramaisemat aavikoksi muuttuvat

Maastoauton voi kai vaihtaa kameliin 

Mun oma Ljeni, Ljeni, Ljeni

Uskomattoman kaunis morsian

Niin soma Ljeni, pieni Saraseni

Mun oma Miss Turkmenia"    - Leevi & The Leavings 

Omega Seamaster Planet Ocean 2201.51 kronometri

Matkailuvuosi 2022

On taas perinteisen vuosikatsauksen aika eli matkavuosi 2022 lähestyy loppuaan ja tässä jutussa luon katsauksen mitä kaikkea on vuonna 2022 tapahtunut matkailun osalta, kun kesällä 2022 matkailu todella pääsi maailmanlaajuisesti vauhtiin unohtamatta lentokenttien ruuhkia johtuen huomattavasti henkilöstö vajeesta Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Pandemia näyttää edelleen jatkavan kulkuaan, mutta monet maat ovat kesän jälkeen helpottaneet matkustusrajoituksia. Kerron myös hieman suunnitelmista vuodelle 2023, mutta aloitetaan tilastoista. Kuvat ovat tämän vuodelta matkoilta. 

Seychelles, La Digue saari, Anse Cocos ranta

Tilastot

• Uusia maita kolme (3): Tansania, Seychelles sekä Oman
• Vanhoja maita viisi (5): Liettua, Tsekki, Georgia, Puola sekä Viro
• Uusia NM (NomadMania: nomadmania.travel) kohteita yhdeksän (9): 
• Tansania (1): Zanbibar 
• Liettua (2): Klaideipa ja Siauliai 
• Seychelles (1): Mahe, Praslin, La Digue
• Georgia (2) : Svaneti ja Batumi 
• Puola (1): Great Poland (Poznań, Toruń)
• Oman (2): Muscat ja Nizwa 
• Uusia TCC (Travel's Century Club - travelerscenturyclub.org) kohteita kolme (3)
• Tansania
• Seychelles
• Oman
• Matkailuvuorokausia 57, joista pisin yhtämittainen matka Georgiassa 11 päivää
• Lentomatkoja 24 kpl, kilometrejä 54959km, Co2 päästöjä 6.8 tonnia, Lentojen lukumäärä näytti palautuvan ennen pandemiaa olleelle "tasolle". Tästä näet tarkemmin: my.flightradar24.com/janikiiskinen/2022
• Uusia lentokonetyyppejä oli kaksi: Pienin kone jolla olen matkustanut - De Havilland DHC-6 Twin Otter (Air Seychelles), sekä "se" kuuluisa MAXi -- eli Boeing 737-8 Max (Oman Air)
• Uusia lentoyhtiötä myös kaksi eli Air Seychelles ja Oman Air, muuten entinen lentoja oli Qatar Airwaysilla jolla lensin kolme kertaa Dohan kautta eli Zanzibarille, Seychelles sekä Omanista. Samoin oli viime vuonnakin jolloin tein entinen lentoja juurikin Qatar Airwaysilla.  
• Uusia lentokenttiä kuusi (6): 
• Zanzibar (ZNZ), Tansania
• Seychelles: Mahe (SEZ) ja Praslin (PRI)
• Kaunas (KUN), Liettua
• Poznan (POZ), Puola
• Muscat (MCT), Oman
• "Vanhoja" lentokenttiä:
• Helsinki (HEL), Suomi
• Doha (DOH), Qatar
• Praha (PRG), Tsekki
• Istanbul (IST), Turkki
• Tbilisi (TBS), Georgia
• Vuoteen mahtui kaksi pidempää road-trippiä - ensin kesällä Georgiassa 11 päivän ajan ja syksyllä Omanissa 7 päivän ajan. Seychellesillä oli kolmen saaren "saari-hyppelyä". 

Seychelles, Praslin saari, Anse Lazio ranta

Pingwe beach, Zanzibar, Tansania

Matkat

Vaikka tätä vuotta varjostivat terveyshuolet ja loppuvuodesta 2021 löydetty sairaus, niin pyrin siirtämään ne taustalle ja matkustamaan niin paljon kuin pystyin asenteella "nytku, ei sitku tai mutku", koska maailmassa on niin paljon nähtävää ja samalla sain ajatukset johonkin toisaalle kuin tulevaan leikkaukseen ja erityisesti sen odottamiseen, joka sitten toteutui elokuun lopussa ja toistaiseksi sairaus on saatu näiden hoidettua. Alkuvuoden matkat on kuvattuna Matkailun sadonkorjuu 2022 ja tulevia jutussa, josta löydät linkit myös matkakertomuksiin. Vuoden 2022 aikana tein yhteensä kahdeksan (8) ulkomaan matkaa: 

• Tammikuussa viikko Tansaniaan kuuluvalla Zanzibarin saarella kolmessa eri kohteessa
• Huhtikuussa (Pääsiäinen) muutama päivä Kaunasissa
• Toukokuun lopussa "ex-tempore" viikko Seychellien saarilla La Digue, Praslin ja Mahe. Näistä La Digue oli mielestäni mielenkiintoisin ja paras kohde. 
• Kesäkuussa Juhannus-reissu pitkästä aikaa Prahaan ja tuliaisena K. 
• Heinäkuun alussa (juuri K:sta toipuneena) parin viikon matka Georgiaan erityisesti Svanetin alueelle mutta samalla tuli kierrettyä eri puolella Georgiaa
• Heinäkuun lopussa viisi päivää Puolan Poznanissa ja Torunissa. 
• Elokuussa kävin pitkästä aikaa (neljään vuoteen) Tallinnassa. 
• Lokakuussa vietin tämän vuoden viimeiset kesälomaviikot Omanissa, joka osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi maaksi. Alla linkit matkakertomuksiin. 
• Oman: Muscat
  
• Oman: al Hajar vuoristo
  
• Oman: Wahiba sands
  
• Oman: Ras al Jinz

Tulevat matkat vuodelle 2023

Uusia pidempiä matkoja ensi vuodelle aloin suunnittelemaan vasta lokakuussa. Toki niitä suunnitelma ja bucket listoja oli jo valmiiksi kirjoitettuna. Vuodelle 2023 on tällä hetkellä suunniteltuna ja varattuna kaksi matkaa. Ensimmäinen on tammikuun lopussa "talvilomalle" motolla "kylmästä lämpimään" eli tänä vuonna vajaaksi kahdeksi viikoksi Filippiineille Cebun ja Boholin saarille. Alunperin "Jäniksen vuoden" vaihtumista piti mennä juhlimaan Hong Kongiin, mutta se saa nyt jäädä koska matkustusrajoituksia on ja sieltä oli tarkoitus jatkaa matkaa Filippiineille. Olen ollut Hong Kongissa viettämässä "Hevosen vuoden" vaihtumista vuonna 2014 eli kiinalaisesta uudesta vuodesta on kuitenkin jo kokemusta. Eli nyt lennän "suoraan" Dohan kautta Cebulle. Valitettavasti Helsinki-Doha väliä operoi tällä kertaa Finnair, koska se alkaa hoitamaan Pohjoismaista syöttöliikennettä Dohaan.

Bahlan linnoitus, Oman

Kamelivaara Omanissa

Toinen vuoden 2023 matka on maaliskuussa Ateenaan, Kreikkaan neljäksi päiväksi. Aegean Airlinesin suorat lennot Helsingistä olivat yllättävän edulliset - 135€/hlö/menopaluu. 

Muita suunnitelmia vuodelle on seuraavasti:

• Toukokuussa pariksi viikoksi keski -ja pohjois Pakistaniin  - Karakoram highway ja Hindu Kush vuoristoa osittain. 
• Kesällä Skotlantia ja ehkäpä Sri Lanka, joka on ollut pidempään mielessä. 
• "Perinteinen" Prahan matka
• Syksyllä Iraniin tai sitten toteutan pitkään olleen haaveeni hieman pidemmästä (3-6kk) matkasta Keski- ja Etelä-Amerikkaan. 

Millaisia matkahaaveita tai suunnitelmia Sinulla on vuodelle 2023?

Svaneti, Georgia

Oman - Ras Al Jinz

Omanin matkan viimeisenä kohteena Arabian niemimaan itäisin piste Ras Al Hadd Arabianmeren rannalla, josta myös aukeaa Omanin lahti, sekä Ras Al Jinz. Lähdin aamusta Wahiba Sandista kohti Bidyahin kylää. jossa lisäsin auton renkaisiin lisää ilmaa aavikon off-road ajon jälkeen. Matka jatkui moottoritietä pitkin Al Kamil Al Wafin kaupunkiin, ja sieltä edelleen Al Ashkarahan kylään Arabianmeren rannalla sekä edelleen pienien hiljaisen merenranta kylien läpi kohti Ras Al Haddia. 

Liemikilpikonnien poikaset kuoriutuvat pesästä ja kohti Arabianmerta

Ras Al Hadd oli myöskin hyvin hiljainen, pölyinen ja autio "kyläpahanen". Hetken aikaa siellä pyörittiin kunnes ajoin iltapäivästä matkan varsinaiseen kohteeseen Ras Al Jinziin, joka on kuuluisa merikilpkonnien suojelualue. Majoitus oli Ras Al Jinz Turtle Reserve nimisessä hotelli-kompeksissa, jossa oli myös näyttelytilat merikilpikonnista. Sisäänkirjautumisen yhteydessä oli mahdollista valita ilmainen opastettu retki suojelualueelle joko klo 20:30 tai aamusta klo 04:30. Varattiin aika ensimmäiseen kierrokseen. 

Hetken aikaa hotellihuoneessa lepäilyn jälkeen päädyimme lähtemään kävelemään itse rannalle noin 20 minuutin kävelymatkan päähän. Paikka oli sama johon myös opastettu retki suuntautuisi, mutta olihan se kiva nähdä paikka valoisaan aikaan. Ja toden totta - paikalla oli täynnä isoja merikilpikonnien kaivamia pesiä sekä pienten poikasten jälkiä jotka olivat pesästä varmaankin edeltävä yönä nousseet ja lähteneet kohti merta. Palasimme auringon laskun aikaan hotelliin, jossa oli tarjolla buffet-illallinen ja ravintola tulikin aivan täyteen - selvästi paikka oli suosittu.  Nyt ei enää ollut merikilpikonnien sesonkiaikaa, jotenka odotukset illalle eivät olleet niin suotuisat. 

Ras Al Jinz Turtle reserve hotelli. Autoilla oma katos

Merikilpikonnien kaivamia pesiä ja pienten kilpikonnien jälkiä hiekassa

Illasta kokoonnuimme hotellin aulaan jossa meidät jaettiin kolmeen eri ryhmään - noin 30 henkeä per ryhmä, ja lähdimme pimeässä kävelemään kohti rantaa. Odottelimme pimeässä ensin parikymmentä minuuttia, kunnes oppaat olivat löytäneet yhden merikilpikonnan joka oli saanut pesän kaivettua ja munimisen aloitettua. Paikalla oli piti olla hiljaa ja ryhmästä aina 4-5 henkeä pääsi noin pari metrin päähän seuraamaan munintaa. Kyseessä oli vihreä liemikilpikonna, joka oli noin metrin pituinen kilpikonna joka voi painaa jopa 200kg. Siirryimme hieman toiseen kohtaa ja näimme ensin yhden pienen kilpikonnan poikasen kulkevan hiekalla kunnes yhtäkkiä huomaisin jalkojeni juuressa paljon liikettä taskulampun valossa. Olin juuri lähes astumaisillaan yhden pesän pohjalle kun sieltä alkoi kuoriutumaan kymmeniä pieniä noin 10cm pituisia kilpikonnia. Niitä tuli ja tuli jatkuvasti esille ja vaistonsa varaisesti suuntasivat kohti merta. Oppaat pyysivät kaikkia pysymään paikoillaan ja sammuttamaan muut valot jotta he saisivat "opastettua" pienet kilpikonnat kohti merta. Näky oli todella hämmästyttävä ja ihmeellinen. Näistäkin pienistä poikasista ehkäpä joku vielä palaa kymmenien vuosien päästä tälle samalla rannalle munimaan. Tuhannesta poikasesta aikuiseksi asti kehittyy vain kolme, suurinosa tulee syödyksi ensimmäisen viikkojen aikana ja myös merissä olevat saasteet ja erityisesti muovi tappavat monia merikilpikonnia. Onneksi tällä alueella kilpikonnia suojellaan ja heillä on vielä olemassa ranta johon palata munimaan uutta sukupolvea. Parin tunnin jälkeen kävelimme takaisin hotelliin. Aamuiselle kierrokselle emme jaksaneet lähteä. 

Kilpikonnan poikasia kuoriutuu pesästä

Seuraavan aamuna matkaa jatkettiin kohti Muscattia pitkin rannikkoa Surin kaupungin kautta ja edelleen muutaman Wadin kautta Al Hajarin itäisen vuoriston yli josta laskeuduttiin Muscatin kaupunkiin, josta jutut löydät Oman Muscat jutusta. 

Oman matkakohteena voi olla monelle aika tuntematon paikka, ja paikan nähtävyydet kun eivät vetoa niin paljon kun viereinen Emiraattien Dubai. Itsekin pohdin pitkään onko Omanissa oikeastaan mitään nähtävää ja kuvittelin sen yhdeksi "isoksi hiekkalaatikoksi" kuten esim. Qatar on. Ensimmäinen yllätys oli Muscat - aika sekava kaupunki, mutta korkea rakennukset puuttuivat kokonaan. Toinen yllätys oli Al Hajar vuoriston korkeat vuoret ja "mielenkiintoiset" 4x4 tai offroad reitit yli vuoriston. Kolmas oli upeat linnat, joita maasta löytyy todella paljon - kävin kolmessa : Bahlan, Jabreen ja Nirwan linnoissa. Neljäs kohde - Wahiba Sands yllätti myös ja siellä oli hauskaa ajaa autolla hiekassa ja dyynien yli. Viidentenä ja ehkäpä kaikista mieleenpainuvampana oli nähdä ja kokea pienten merikilpikonnan poikasten kuoriutuminen pesästä ja heidän ensimmäiset askeleet hiekkarannalla kohti merta. Voin suositella Omania matkakohteena ja kannattaakin lähteä Muscatista pois koska Omanin parhaimmat nähtävyydet ja kokemukset löydät pääkaupungin ulkopuolelta. Viikko tai puolitoista on sopiva aika matkan pituudelle. Oman on myös hyvin turvallinen matkakohde, ihmiset ystävällisiä ja englanninkielellä pärjää mainiosti joskin kannattaa opetella muutamat yleisimmät sanonnat arabiaksi. 

White Sand Beach, Oman

Oman - Wahiba Sands

Nizwasta matka jatkui kohti Omanin aavikoita, ja niistä ehkäpä kuuluisinta Wahiba Sandsia, jonka pinta-ala on huimat 12500 neliökilometriä. Aavikko kutsutaan myös nimellä Sharqiya Sandsiksi. Aavikolta löytyy muutamia majoituspaikkoja, ja tällä kertaa kohteena oli 1000 Nights Camp joka sijaitsee noin 40km lähimmästä Bidayahin kaupungista. Aavikolle pääsee vain nelivetoisella autolla ja ennen sinne ajoa on syytä laskea renkaiden ilmanpainetta, jotta renkaiden pito hiekalla on riittävä koska matkalla on pari isoa dyyniä ylitettävänä jossa levästä renkaasta ja tietysti oikeasta ajotavasta on apuja : offroad-neliveto päällä ja luistonesto kytkettynä pois - sekä muistaa jatkuvasti pitää tasaisen vedon päällä 

Wahiba Sandsin dyynit hehkuvat punaisena auringonlaskissa. Bongaa kamelit! 

Ennen aavikolle ajoa kävin katsomassa yhden Wadin eli joen uoman joka voi olla kuiva ja sitten siellä oli voi olla vettä. Wadi Bani Khalid on ehkäpä taasen Omanin kuuluisin Wadi ainakin turistien lukumäärällä mitattuna, koska tässä Wadissa on yleensä vettä vuoden ympäri ja siellä pääsee myös uimaan. Matkaa Nizwasta on 220km kilometriä ja se taittui vajaassa kolmessa tunnissa. Wadissa uintiin oli tarkat pukeutumisohjeet, esim. miehilläkin olisi pitänyt olla paita ja shortsit päällä uidessa, mutta paikan päällä "länkkärit" uivat ihan normaalisti "länsimaiseen" tyyliin. 

Wahi Bani Khalid

Wadi Banista ajoin takaisin Bidayhain kaupunkiin ja eräällä huoltoasemalla laskin renkaiden paineet 2.4 baarista 1.3 baariin. Paikalla oli myös ns. opastajia etsimässä turisteja ja tarjoamassa heille opastusta aavikolla - hintaan 50 euroa!! Koska navigaattori osasi näyttää "polun" kohteeseen lähdin ilman opastusta matkaan. mutta kun pääsin pois kaupungista ja aavikolle ajamaan niin yllättäen vierelle tuli Toyotan maasturi josta alettiin huitomaan että ajetaan ihan väärään suuntaan, vaikka suunta oli oikea. Taas alkoi varoitukset että ei osata kohteeseen ja jäädään ensimmäiseen dyyniin jumiin eikä siitä "takiaisesta" päässyt mitenkään eroon - ja lupauduin maksamaan hieman opastuksesta. "Opastaja" yritti mitata ajotaitojani ja ajoimmekin ensimmäiset 20 kilometriä huomattavaa vauhtia - nopeimmillaan 90km/h ja muutama pienen dyynin ylitys ns. lentäen yli ja muutamassa kohdissa jousetkin kävivät pohjassa. Lopulta saavuimme ison dyynin juurelle, josta sitten piti osata ajaa riittävällä nopeudella ja tasaisella kaasulla ylös dyynin huipuille ja siellä kiertää useampia hidasteita ja pehmeän hiekan alueita. Lopulta "opas" näytti pysähtymään ja myönsi että osasin todella ajaa sekä viittoili että jatka tästä eteenpäin 15km niin pääset kohteeseen. 

1000 Nights Campiin saavuttiin iltapäivästä noin tunnin aavikolla ajamisen jälkeen, ja se käytännössä sijaitsee kaukana kaikesta ja oli myös aikamoinen "keidas" aavikolle. Campissa on useita teltta-"taloja", yksi ravintola sekä pienehkö uima-allas. Paikalta löytyy myös aidattuna eläimiä - oryxeja eli keihäsantilooppeja sekä vapaana olevia kameleita jotka kävelivät läheisten dyynien rinteillä. Camp tarjoaa myös erilaisia aktiviteetteja (kamelilla ratsastusta, mönkkärillä ajoa yms) niistä kiinnostuneille. Olen "ratsastanut" kameleilla aikoinaan sekä Kyzylkumin (Uzbekistan) että Gobin (Mongolia) aavikoilla, jotka siihen ei nyt ollut enää tarvetta. 

Saimme majoituksena "Sheikin Deluxe" teltan, josta löytyy ison 36 neliön ilmastoidun (!!) huoneen lisäksi wc/suihkutilat, jotka olivat ns. ulkotiloissa mutta siis privaatti-käyttöön tarkoitettuja. Majoituksen hintaan sisältyy myös illallinen sekä aamiainen, jotka tarjoillaan buffet-tyylisesti isossa ulkoilma ravintolassa. 

"Sheikin luksus" teltta, jossa oli majoitus

1000 Nights Camp, Wahiba Sands, Oman

Ennen illallista (klo 19:30-20:30) ehdimme ihailla upeaa auringonlaskua aavikolla, joka sai kaikki dyynit hehkumaan oranssin ja punaisen värien eri sävyissä. Suurin osa Campin vieraista olivat saksalaisia ryhmämatka turisteja, jotka tulivat kuljettajien tuomina paikalla ja ehkäpä muutama henkilö oli ajanut paikalle omatoimisesti. Paikka oli aika täynnä varsinkin kun kaikki tulivat samanaikaisesti illalliselle. Ruoka oli yllättävän hyvää ja tällä kebabit olivat oikeasti hyvin kypsennettyä lihaa. Tarjolla oli myös erilaisia salaatteja, riisiannoksia, kanaa, ranskalaisia, kalaa sekä paljon herkullisia jälkiruokia. Alkoholia ei ravintolasta saa ja virvokejuomat pitää erikseen maksaa. Illalla ennen nukkumaan menoa ihmeteltiin vielä tähtitaivasta mutta aavikon hiekkaa ja pölyä oli sen verran ilmakehässä että tähdet eivät niin kirkkaasti loistaneet. 

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen lähdettiin ajamaan samaa reittiä takaisin Bidayhin kylään, mutta tällä kertaa ilman "opastajaa" ja nyt ei täytynyt "kisata" kenenkään kanssa vaan pääsin pudottamaan rauhallista 60km/h vauhtia koko matkan. Wahiba Sandsista matka jatkui kohti Arabian meren rannikkoa ja Arabian niemimaan itäisintä kohtaa - Ras al Haadia ja merikilpikonnien suojelualuetta.

Wahiba Sandsin dyynien ylitys

En oikein osaa selittää mikä näissä hiekka-aavikoissa minua oikeastaan vetää puoleensa tai kiehtoo, muuta kuin ne ovat maisemiltaan todella upeita ja välillä huomattavan kuumiakin paikkoja. kuten Kyzylkumissa jossa oli yli 50 astetta lämmintä. Ehkäpä myös paikan tyhjyys ja laajuus kiehtovat samalla tavalla kuin Lapin tunturit ja erämaat, joissa olen aikoinaan paljonkin vaeltanut eri vuodenaikoina. Alla on linkit juttuihin muihin aavikkoihin joissa olen käynyt:

• Karakorum - Helvetin porteilla (Turkmenistan)
  
• Kyzylkumin aavikolla (Uzbekistan)
  
• Kyzylkum - 54-astetta (Uzbekistan)
  
• Wadi Rum (Jordania)
  
• Gobi - khongor (Mongolia)
  
• Sesriem ja Solitaire (Namibia)
  
• Damaraland: Spitzkoppe ja-Mowani (Namibia)
  
• Uluru (Australia)
  

Saharassa en ole vielä käynyt kunnolla muuten kuin "nähnyt hiekkaa" - Marokossa ja Tunisiassa.