Tänään on palattu takaisin pohjoiselle pallonpuoliskolle. Aamusta Sydneystä lähti Qantaksen lento kohti Bangkokia (กรุงเทพมหานคร), eli Enkelten kaupunkiin.
Lento suoritettiin Qantaksen hieman "väsyneellä" A330-300 koneella. Penkit olivat hieman "kulahtaneet" eikä esim. penkkini pysynyt pystyasennossa vaan meni aina taka-asentoon. Myös viihde-elektroniikka oli samaa tasoa kuin Finnarin iki-vanhoissa AirFrancen "lahjoissa" eli A340 koneissa - eli pieni näyttö, eikä video-on-demand toimintoa. Perille kumminkin päästiin turvallisesti, ja tarjoilut olivat ihan hyvä - huomattavasti parempi kuin Finnarin Singaporen lennolla. Päiväntasaalla oli pientä turbulenssia, johtuen erittäin korkeille nouseissa pilvistä (40000ft). Lento kesti noin 9 tuntia.
Bangkokin kentällä sattui pieni episodi, kun ensin koneen kapteeni yritti ajaa koneen ns. putkeen, mutta 15 minuutin odottelun jälkeen sanottiin että aja se kone jonnekin huolto-alueelle, johon sitten kukaan ei ollut varautunut. Odotettiin sitten koneessa lisää puolisen tuntia, kunnes paikalle saatiin portaat ja bussit.. mai pen rai -menoa!
Bangkokin kentällä sitten otettiin taksi keskustaan, ja onneksi olin lukenut netistä että mitenkä täällä jengiä huijataan ja miten tulee toimia taksissa. Virallisesta jonosta sai lipun, joka kertoi mihin taksipaikalle tulee mennä. Tässä tuli ensimmäinen haaste, kun se meidän taksi ei koskaan tullut ja toinen taksi tuli samalle paikalle. Onneksi pääsin "etuilemaan" että kyllä tämä meidän taksi on.. Tässä kohtaa hieman jetlag alkoi iskemään "että nyt nopeasti majoitukseen". Taksikuski vaan hymyili ja heitti meidän laukut kyytiin. Sitten seuraava haaste: taksikuski ei puhunut kuin thaita, ja onneksi minulla oli hotellivarauksen thai-kielinen versio tulostettuna, että pystyi näytttämään että mihinkä ollaan menossa. Taksikuski puhui minulle thaita (tai enkä se oli englantia..), ja mä sanoin vaan että "ok,ok, just go!".. Toiseksi - sanoin että heti että "Meter!", ja näin siihen ilmestyi perustaksi 35B. Tämän jälkeen annoin taksikuskille 100B kouraan ja sanoin "express highway, please".. ja ymmärsihän tämä hemmo sen, että nyt mennään nopeampaan reittiä ja että asiakas maksaa tämän. Express-highwayihin meni 75B. Sitten sitä mentiin 120-140 km/h ilman turvavöitä highwayta pujotellen kohti keskustaa, muutamaan kertaa tilanne oli ns. lähellä-piti -- ja perille päästiin ihan suoraan noin tunnissa. Taksin hinta oli se mitä kuvittelin, noin 350B sisältäen lentokenttälisät yms.
Bangkokin majoituksena on Tara Place hotelli, joka sijaitsee lähellä Khaosanin "hostel"/"back-backer" helvettiä, mutta kumminkin hieman syrjässä.
Illalla käytiin kävelemässä hotellin ympäristöissä olevia paikkoja ja samalla käytiin hieman syömässä thai-ruokaa sekä juomassa Singha ja Chang olutta. Paljon on reissareita paikan päällä ja jokaisessa kadunkulmassa on ravintolaa, ja juottolaa - ja kadut ovat täynnä katukeittöitä. Eli nälkä tai jano ei pääse yllättämään. Saas nähdä miten tuo vatsa kestää - vai onko se "mennen tullen" chilin polttoa.
Nyt on kova jetlag päällä, kun sisäinen kello käy edelleen NZ aikaa ja aikaeroa on kumminkin kuusi tuntia.
Huomenna pitäisi käydä pikaisesti katsomassa hieman palatsi-aluetta, kun maanantaina (ylihuomenna) jatketaan matkaan Siem Reapiin.
Tältä päivältä ei sitten tullut otettua yhtään uutta kuvaa - mutta laitetaan yksi Singaporesssa otettu kuva orkideasta, joka voi sopia tunnelmaan.
Kertomuksia Janin matkoista ympäri maapalloa / Reissu-Jani - Independent Traveller and Explorer
lauantai 31. tammikuuta 2015
Bangkok - enkelten kaupunki
Sijainti:
Bangkok, Thaimaa
perjantai 30. tammikuuta 2015
60. matkapäivä - paluu Australiaan
Tänään on matkan 60. matkapäivä, ja vielä (onneksi!!) on jäljellä (vain..) 27 matkapäivää.
Tämän päivän ohjelmassa oli Jetstarin lento Uuden-Seelannin Queenstownista takaisin Australian Sydneyyn. Aiemmat Jetstarin koneet ovat olleet suhteellisen tilavia (2 * A320, 1 * B787), mutta tämän päiväinen yksilö (A320) olikin sitten ihan muuta eli edessä istuvan penkki oli melkein naamassa ja polvet olivat edessä olevan penkin selkänojassa kiinni. Nyt tajusin sen valituksen, miksi Jetstaria niin paljon haukutaan. Se on vähän kuin eurooppalainen Ryanair tai Wizzair. Näillä molemmilla yhtiöillä kun olen lentänyt kaksi kertaa - ensimmäisen ja viimeisen kerran. Onneksi tukalaa olotilaa kesti vain 2h 45min (hyvä myötätuuli), ja lipuissa oli 10 dollarin voucher, koska lennetään Qantaksen codeshare lennolla. Tällä saikin sitten punaviiniä ja pähkinöitä helpottamaan olotilaa.
Sydney kentällä immigration meni tällä kertaa todella nopeasti, ja tietysti sitä taas jouduttiin karanteeniosaston läpi kun oltiin kävelty kengillä maastossa. Näytettiin kenkiä, ja sitten ohjattiin uuteen jonoon: huume/räjähdetarkistus. Oltiin jonossa ja pieni koira nuuhki kassit (siis matkakassit) - ja tämän jälkeen päästiin sitten virallisesti Australian maaperälle.
Koska huomenna aamulla on aikainen herätys ja lento Qantaksella kohti Bangkokia, niin ollaan myös tälläkin kertaa yötä mainiossa Rydges Sydney Airport hotellissa, josta on jälleen kerran hienot näkymät lentokentän kiitoradalle. Vain kerosiinin tuoksu puuttuu...
Helmikuussa matka jatkuu seuraavasti: ensimmäinen viikko Kambodzassa, seuraavat kaksi viikkoa Thaimaassa Koh Samuin ja Koh Phanganin saarilla ja viimeinen viikko Dubaissa. Eli tiedossa seuraavat kolme viikkoa kaakkois-aasialaista kaaosta, pölyä, hikoilua, kuumuutta, chilin poltetta menen tullen sekä jatkuvaa hymyilyä. Mai pen raiiiii!
Tämän päivän ohjelmassa oli Jetstarin lento Uuden-Seelannin Queenstownista takaisin Australian Sydneyyn. Aiemmat Jetstarin koneet ovat olleet suhteellisen tilavia (2 * A320, 1 * B787), mutta tämän päiväinen yksilö (A320) olikin sitten ihan muuta eli edessä istuvan penkki oli melkein naamassa ja polvet olivat edessä olevan penkin selkänojassa kiinni. Nyt tajusin sen valituksen, miksi Jetstaria niin paljon haukutaan. Se on vähän kuin eurooppalainen Ryanair tai Wizzair. Näillä molemmilla yhtiöillä kun olen lentänyt kaksi kertaa - ensimmäisen ja viimeisen kerran. Onneksi tukalaa olotilaa kesti vain 2h 45min (hyvä myötätuuli), ja lipuissa oli 10 dollarin voucher, koska lennetään Qantaksen codeshare lennolla. Tällä saikin sitten punaviiniä ja pähkinöitä helpottamaan olotilaa.
Sydney kentällä immigration meni tällä kertaa todella nopeasti, ja tietysti sitä taas jouduttiin karanteeniosaston läpi kun oltiin kävelty kengillä maastossa. Näytettiin kenkiä, ja sitten ohjattiin uuteen jonoon: huume/räjähdetarkistus. Oltiin jonossa ja pieni koira nuuhki kassit (siis matkakassit) - ja tämän jälkeen päästiin sitten virallisesti Australian maaperälle.
Koska huomenna aamulla on aikainen herätys ja lento Qantaksella kohti Bangkokia, niin ollaan myös tälläkin kertaa yötä mainiossa Rydges Sydney Airport hotellissa, josta on jälleen kerran hienot näkymät lentokentän kiitoradalle. Vain kerosiinin tuoksu puuttuu...
Helmikuussa matka jatkuu seuraavasti: ensimmäinen viikko Kambodzassa, seuraavat kaksi viikkoa Thaimaassa Koh Samuin ja Koh Phanganin saarilla ja viimeinen viikko Dubaissa. Eli tiedossa seuraavat kolme viikkoa kaakkois-aasialaista kaaosta, pölyä, hikoilua, kuumuutta, chilin poltetta menen tullen sekä jatkuvaa hymyilyä. Mai pen raiiiii!
Kukkanen, mikä lie.. |
Tunnisteet:
Australia,
Bangkok,
Queenstown,
Sydney,
Uusi-Seelanti
Sijainti:
Sydney NSW, Australia
torstai 29. tammikuuta 2015
Arrowtown ja Queenstown
Eilen tehtiin linjuriautolla matka läheiseen Arrowtownin kaupunkiin, joka on kuuluisia kulta-ajan (1800 luvun loppu) tapahtumista, kiinalaisten siirtolaisten asutuksesta sekä itse museo-kaupunkina - se kun on koettu jättää sellaiseksi kuin se oli "hyvinä aikoina". Queenstownin jälkeen Arrowtown tuntui erittäin rauhalliselta ja mukavalta päiväretkikohteelta, ja teimmekin Arrow-jokea pitkin kävelyn leppoisassa maisemissa ennen hyvää pubi-lounasta Arrowtownin The Fork and Tap ravintolassa, maistellen myös erityisen hyviä oluita. Illaksi palattiin aurinkoiseen Queenstowniin, ja Lake Wakatipun rannalle ottamaan kuvia (ks. alla). Queenstownin maisemat muistuttavat hyvin paljon esim. Skotlannin Loch Nessin maisemia. Lake Wakatipun vesi on aivan älyttömän kirkasta ja kylmää. On kuulema puhtaampaa vettä kuin mitä pullovesissä on.
Tänään käytiin "huiputtamassa" viereinen kukkula - Queenstown Hill Walk way. Menomatka olikin yhtämittaista nousua parin tunnin verran. Onneksi isot douglas-kuuset varjostivat matkaa, kunnes päästiin itse kukkulan huipulle, josta oli hienot näkymät ympäristöön. Alastulo olikin huomattavasti nopeammin tehty.
Tänään pitää viedä tehdä ns. "tsekkausta ja pakkausta" operaatio eli laittaa matkatavarat ns. lentotilaan, koska huomenna on paluu Australiaan (Sydney) vuorokaudeksi ja ylihuomenna sitten pitäisikin olla jo Bangkokissa. Eli neljän "lomapäivän" jälkeen on vuorossa pari ns. lentopäivää, ennen Kaakkois-Aasian tournee II:sta.
Bangkokissa ollaan pari päivää, jossa muuten viimeksi kävin lähes parikymmentä vuotta sitten ("nyt tunsin itseni taas vanhaksi" -lause). Ensi maanantaina suunnataan uuteen maahan eli Kambodzaan (nro: 58)- tarkemmin sanottuna Siem Reapiin ihmettelemään Angkor Wat temppeleitä ja menoa kuudeksi päiväksi, josta on sitten paluu takaisin Thaimaahan ja Koh Samuin saarelle kahdeksi viikoksi "lomalle".
Lake Wakatipu |
Arrowtown - ravintola-kahvila |
Arrowtown - kiinalaisten "asuntoja" |
Arrowriver |
Lake Wakatipu |
Lake Wakatipu ja The Remarkables vuoret |
Tänään pitää viedä tehdä ns. "tsekkausta ja pakkausta" operaatio eli laittaa matkatavarat ns. lentotilaan, koska huomenna on paluu Australiaan (Sydney) vuorokaudeksi ja ylihuomenna sitten pitäisikin olla jo Bangkokissa. Eli neljän "lomapäivän" jälkeen on vuorossa pari ns. lentopäivää, ennen Kaakkois-Aasian tournee II:sta.
Bangkokissa ollaan pari päivää, jossa muuten viimeksi kävin lähes parikymmentä vuotta sitten ("nyt tunsin itseni taas vanhaksi" -lause). Ensi maanantaina suunnataan uuteen maahan eli Kambodzaan (nro: 58)- tarkemmin sanottuna Siem Reapiin ihmettelemään Angkor Wat temppeleitä ja menoa kuudeksi päiväksi, josta on sitten paluu takaisin Thaimaahan ja Koh Samuin saarelle kahdeksi viikoksi "lomalle".
Tunnisteet:
Arrowtown,
Bangkok,
Lake Wakatipu,
Queenstown,
Sydney,
Uusi-Seelanti
Sijainti:
Queenstown, Uusi-Seelanti
tiistai 27. tammikuuta 2015
Huoltopäivä Queenstownissa
Tänään pidetty ns. huoltopäivä eli "parrat ajetaan ja pyykit pestään" -päivä Queenstownissa, kun sääkin on ollut hieman epävakaa (aamusta sadetta, iltapäivästä pilvistä - lämpötila n. 19 astetta) ja muutenkin kolmen viikon ajon jälkeen on syytä vähän vaan viettää ns. kotipäivää mukavassa Highview Apartments majoituksessa.
Aamusta palautin auton AVISiksen Queenstownin kaupunkipisteeseen, jonka jälkeen kävelyä sateissa Queenstownin pienessä mutta kompaktissa keskustassa. Tämän jälkeen paluu huoneistoon, jossa sitten oli vuorossa vaatteiden pyykkäystä, pankkiasioiden hoitoa, taksin tilaus perjantai-aamuksi, lounasta ("kanamuna ruokaa mikrossa"), valokuvien järjestelyä, lepoa, matkatavaroiden tarkistuksia, Thaimaan ja Kambozan majoituksien varmistuksia sekä tätä sometusta eli netissa "roikkumista" - nyt kun tämä netti toimii hyvin.
Illalla mentiin uudestaan keskustassa ihmettelemässä paikallista Happy Hour menoa. Täällähän riittää iltabileitä jokaiselle viikonpäivälle, jos vaan sitä haluaa. Pitihän sitä "halpaa kaljaa" itsekin maistaa - hinta ei ollut huono: 4$ tuoppi hyvää Monteith's Orignal Alea.., kun normaalisti oluen hinta on 7.5-9$ per tuoppi.
Tänään ei sitten oikeastaan olla tehty mitään, mutta kuitenkin jotain pientä.
Aloin myös hieman suunnittelemaan Kaakkois-Aasian jälkeen tapahtuvaa Dubain matkaa (Qantaksella kun oli mahdollista pysähtyä Bangkok-Dubai-Lontoo-Helsinki lennolla Dubaihin ilman lisäkustannuksia). Tarkemmin kun karttaa tutkin niin huomasin että Dubain vieressähän on Abu Dhabi, ja sinnehän on nyt myös päästävä - eli nyt on sitten suunnitteleilla päiväreissu Abu Dhabiin Dubaista käsin, joko itse vuokra-autolla tai "Aziz-kuljettajalla".. tai sitten aavikolle ajamaan Jeepillä.
Ymmärtääkseni tämä osa Arabian niemimaata pitäisi olla länkkäreille turvallisempaa seutua, verrattuna vaikkapa Syyriaan tai Irakiin. Pitänee seurata turvallisuustilannetta.
Huomenna sitten läheiseen Arrowtowniin tutustumaan.
Alla on hieman kuvia eiliseltä Milford Sound risteilyltä.
Aamusta palautin auton AVISiksen Queenstownin kaupunkipisteeseen, jonka jälkeen kävelyä sateissa Queenstownin pienessä mutta kompaktissa keskustassa. Tämän jälkeen paluu huoneistoon, jossa sitten oli vuorossa vaatteiden pyykkäystä, pankkiasioiden hoitoa, taksin tilaus perjantai-aamuksi, lounasta ("kanamuna ruokaa mikrossa"), valokuvien järjestelyä, lepoa, matkatavaroiden tarkistuksia, Thaimaan ja Kambozan majoituksien varmistuksia sekä tätä sometusta eli netissa "roikkumista" - nyt kun tämä netti toimii hyvin.
Illalla mentiin uudestaan keskustassa ihmettelemässä paikallista Happy Hour menoa. Täällähän riittää iltabileitä jokaiselle viikonpäivälle, jos vaan sitä haluaa. Pitihän sitä "halpaa kaljaa" itsekin maistaa - hinta ei ollut huono: 4$ tuoppi hyvää Monteith's Orignal Alea.., kun normaalisti oluen hinta on 7.5-9$ per tuoppi.
Tänään ei sitten oikeastaan olla tehty mitään, mutta kuitenkin jotain pientä.
Aloin myös hieman suunnittelemaan Kaakkois-Aasian jälkeen tapahtuvaa Dubain matkaa (Qantaksella kun oli mahdollista pysähtyä Bangkok-Dubai-Lontoo-Helsinki lennolla Dubaihin ilman lisäkustannuksia). Tarkemmin kun karttaa tutkin niin huomasin että Dubain vieressähän on Abu Dhabi, ja sinnehän on nyt myös päästävä - eli nyt on sitten suunnitteleilla päiväreissu Abu Dhabiin Dubaista käsin, joko itse vuokra-autolla tai "Aziz-kuljettajalla".. tai sitten aavikolle ajamaan Jeepillä.
Ymmärtääkseni tämä osa Arabian niemimaata pitäisi olla länkkäreille turvallisempaa seutua, verrattuna vaikkapa Syyriaan tai Irakiin. Pitänee seurata turvallisuustilannetta.
Huomenna sitten läheiseen Arrowtowniin tutustumaan.
Alla on hieman kuvia eiliseltä Milford Sound risteilyltä.
Aamuauringon säteet vuonossa |
Vesiputous, jossa vesi menee ylöspäin - tuuli oli niin voimakas! |
Uuden-Seelannin karvahylkeet kivellä lepäämässä |
Vesiputous I (n. 200 metriä korkea) |
Vesiputous II (165m korkea)- huomaatko naaman? |
Tunnisteet:
Queenstown,
Uusi-Seelanti
Sijainti:
Queenstown, Uusi-Seelanti
maanantai 26. tammikuuta 2015
Milford Sound
Toissa päivänä ajettiin Te Anausta 120km pohjoiseen Milford Soundiin, joka on NZ kuuluisin vuonoalue. Matkaan meni varmaankin 4-5 tuntia kun pysähdeltiin vähän väli kuvaamassa paikkoja tai kävelemässä erinäisiä reittejä. Käytiin mm. Mirror Lakes jossa tyynestä vedenpinnasta heijastui vuorten kuva. Tämän jälkeen pysähdys Lake Gunnin "peikkometsässä", jossa tunnin kävely ympäri metsää, jossa oli mm. 40-60 metriä korkeita punapyökkejä, "fern" eli saniaispuita sekä pisteenä iin-päälle, pahkoja joista voi nähdä eri eläimiä tai kasvoja -- sekä todella kesy Robin (siis lintu, ei se teinitähti). Matkalla nähtiin myös muutamia Kea-papukaijoja.
Milford Soundissa maisemat muistuttivat Norjan vuonoja, jotenka tämä ei nyt paljoakaan ihmetyksiä saanut aikaan - mutta olihan se ihan hieno paikka.. Ehkäpä tähän NZ upeaan luontoon on tullut jo "kyllästyminen" - niin upeaa luonto on ollut täällä.
Yötä oltiin Milford Sound Lodge nimisessä majoituksessa sellaisessa ihan perustason retkimaja huoneessa. WC- ja suihkutilat olivat erikseen. Täältä pääsi kävelemään pitkin vuonon rantaa ja ihmettelemään paikkoja. Mukava lisä illalle oli seurata läheiseltä "lentokentältä" lähtevien pienkoneiden nousuja erittäin tuuliseen vuonoon. Sai jännätä että jaksoiko se kone ylipäätänsä nousta turistit kyydisssä kentältä ja sitten sen koneen vaappumista moottori huutaen ylöspäin. Ns. "lompakko-turistit" tekivät matkan Milford Soundiin Queenstownista lentäen, suurin osa saapui bussilla tai omalla (vuokra)autolla.
Tänään aamulla mentiin tekemään pari tunnin risteily itse vuonolle, joka on 13km pitkä ja korkeimmat vuoren huiput yltävät noin kahteen kilometriin. Risteilyn jälkeen oli paluu takaisin Te Anauhun ja siitä sitten kohti Queenstownia, eli tänään ajoa tuli runsaat 300km - ja tähän paikkaan myös päättyy NZ road-trip.
Queenstownissa ollaan neljä yötä oikeastaan nyt vähän "lomailemassa" tai ainakaan autolla en nyt enää aja vähään aikaan. NZ tuli autolla ajettua yhteensä noin 3500km kolmen viikon aikana. Onhan täällä näitä muitakin aktiviteetteja tarjolla : bengi-hyppyjä, skydivea, jet-stream boatia, vesihiihtoa, varjoliitoa, maastopyöräilyä jne.
Perjantaina jatketaan matkaa siten, että aamusta lennetään Jetstarilla (A320) Sydneyyn (noin kolme tuntia), jossa on yhden yön pysähdys jo tutussa Rygdes hotellissa "lentokenttä näkymin" (bonggausta!!), ja lauantai aamusta sitten lennetään Qantaksella (A330) Bangkokiin (noin kymmenen tuntia) - josta alkaa Kaakkois-Aasian toinen kierros vielä yhden kuukauden ajan.
Seuraavassa kuvia Milford Soundin matkalta.
Milford Soundissa maisemat muistuttivat Norjan vuonoja, jotenka tämä ei nyt paljoakaan ihmetyksiä saanut aikaan - mutta olihan se ihan hieno paikka.. Ehkäpä tähän NZ upeaan luontoon on tullut jo "kyllästyminen" - niin upeaa luonto on ollut täällä.
Yötä oltiin Milford Sound Lodge nimisessä majoituksessa sellaisessa ihan perustason retkimaja huoneessa. WC- ja suihkutilat olivat erikseen. Täältä pääsi kävelemään pitkin vuonon rantaa ja ihmettelemään paikkoja. Mukava lisä illalle oli seurata läheiseltä "lentokentältä" lähtevien pienkoneiden nousuja erittäin tuuliseen vuonoon. Sai jännätä että jaksoiko se kone ylipäätänsä nousta turistit kyydisssä kentältä ja sitten sen koneen vaappumista moottori huutaen ylöspäin. Ns. "lompakko-turistit" tekivät matkan Milford Soundiin Queenstownista lentäen, suurin osa saapui bussilla tai omalla (vuokra)autolla.
Tänään aamulla mentiin tekemään pari tunnin risteily itse vuonolle, joka on 13km pitkä ja korkeimmat vuoren huiput yltävät noin kahteen kilometriin. Risteilyn jälkeen oli paluu takaisin Te Anauhun ja siitä sitten kohti Queenstownia, eli tänään ajoa tuli runsaat 300km - ja tähän paikkaan myös päättyy NZ road-trip.
Queenstownissa ollaan neljä yötä oikeastaan nyt vähän "lomailemassa" tai ainakaan autolla en nyt enää aja vähään aikaan. NZ tuli autolla ajettua yhteensä noin 3500km kolmen viikon aikana. Onhan täällä näitä muitakin aktiviteetteja tarjolla : bengi-hyppyjä, skydivea, jet-stream boatia, vesihiihtoa, varjoliitoa, maastopyöräilyä jne.
Perjantaina jatketaan matkaa siten, että aamusta lennetään Jetstarilla (A320) Sydneyyn (noin kolme tuntia), jossa on yhden yön pysähdys jo tutussa Rygdes hotellissa "lentokenttä näkymin" (bonggausta!!), ja lauantai aamusta sitten lennetään Qantaksella (A330) Bangkokiin (noin kymmenen tuntia) - josta alkaa Kaakkois-Aasian toinen kierros vielä yhden kuukauden ajan.
Seuraavassa kuvia Milford Soundin matkalta.
Mirror Lakes - vuoret heijastuvat veden pinnasta |
Mirror Lakes- Lakes Mirror |
Lake Gunn metsässä |
Metsässä on vihreää |
"Vanhan miehen kasvot" pahka |
Southern Island Robin - siis lintu |
Vuoria |
Jäätikkö ja vesiputos vuorelta - Homer tunnelin kohdalla |
Milford Sound ja Mt. Mitre (1632 mpy) |
Meriharakoita ? |
Bowen Falls |
Vaappuen ilmaan |
Milford Sound lentokenttä ja pienkone |
Tunnisteet:
Milford Sound,
Queenstown,
Uusi-Seelanti
Sijainti:
Queenstown, Uusi-Seelanti
lauantai 24. tammikuuta 2015
Matkan käännekohta
Eilen matkattiin Wanaka-järveltä suoraan etelään Invercargill kaupunkiin (noin 300km), joka Uuden-Seelannin eteläisen saaren isohko kaupunki. Jatkoimme kaupungista vielä matkaa 30km etelään kunnes pääsimme Bluffin nimiseen erittäin ikävän näköiseen rantakaupunkiin. Siellä sijaitsee iso satama ja NZ alumiinisulatto - sekä teurastamoita.
Paikalla oli myös erittäin paljon saksanhirven laitumia ja todella iso "NZ meat factory" - eli nyt tiedetään mistä ne K-kaupan Pirkka "käristelihat" tulevat. Samassa yhteydessä oli myös lampaiden käsittelylaitos, jonne rekat rahtasivat niitä kolmikerroksisilla perävaunuilla, ja pienistä ikkunoista pilkisti aina lampaan pään. Niitä lampaitahan täällä riittää jokaiselle pienellekin pellolle muutama sata. Bää!!
Bluffin keskustasta jatkettiin vielä pari kilometri etelään kohti Stirling Pointtia. Tämä paikka on sitten tämän matkan käännekohta, koska tästä etelämmäksi autolla ei sitten NZ "mantereella" pääsekään. Koordinaatit: Latitudi 46 ast, 36min, 54 sek South ja Longitudi 168 astetta, 21 min, 26 sek East. Oikea eteläinen piste olisi ollut Invercargillistä itään noin 40km, jonkun lammaspellon reunassa. Muutamia saaria on vielä etelämmässä (mm. Steward Island) ja etelänavalle on matkaa vajaat 5000km. Eli seuraavaksi matka suuntautuu kohti pohjoista (ja kotia..) - tosin ei nyt ihan suoraan ja heti, mutta kuitenkin kohti pohjolaa kohti ollaan tulossa.
Totesin rannalla itsekseen - "Jani, eiköhän lähdetä nyt kotiin päin!"
Laskurin mukaan Helsinkiin on matkaa 17200km, eli aikalailla ollaan maapallon toisella puolella.
Palasimme yöksi Invercargillin kaupunkiin, joka oli aika tylsä paikka - paitsi että sieltä löytyi Invercargill Breweri jossa sai maistaa (ja ostaa) erillisia hyviä oluita.
Tänään aamulla jatkoimme kohti pohjoista, ja ajoimme Southern Scenic Routea pitkin Te Anau kaupunkiin, jossa ollaan yötä ennen Milford Soundin vuonomatkaa. Matkalla nähtiin paljon lampaita, ja taas lampaita - sekä hienoja rantoja ja loppumatkasta maisemat vaan muuttuivat jylhemmiksi kun saavuttiin Uuden-Seelannin "Fjordlandiin" eli vuonomaisemiin.
Paikalla oli myös erittäin paljon saksanhirven laitumia ja todella iso "NZ meat factory" - eli nyt tiedetään mistä ne K-kaupan Pirkka "käristelihat" tulevat. Samassa yhteydessä oli myös lampaiden käsittelylaitos, jonne rekat rahtasivat niitä kolmikerroksisilla perävaunuilla, ja pienistä ikkunoista pilkisti aina lampaan pään. Niitä lampaitahan täällä riittää jokaiselle pienellekin pellolle muutama sata. Bää!!
Bluffin keskustasta jatkettiin vielä pari kilometri etelään kohti Stirling Pointtia. Tämä paikka on sitten tämän matkan käännekohta, koska tästä etelämmäksi autolla ei sitten NZ "mantereella" pääsekään. Koordinaatit: Latitudi 46 ast, 36min, 54 sek South ja Longitudi 168 astetta, 21 min, 26 sek East. Oikea eteläinen piste olisi ollut Invercargillistä itään noin 40km, jonkun lammaspellon reunassa. Muutamia saaria on vielä etelämmässä (mm. Steward Island) ja etelänavalle on matkaa vajaat 5000km. Eli seuraavaksi matka suuntautuu kohti pohjoista (ja kotia..) - tosin ei nyt ihan suoraan ja heti, mutta kuitenkin kohti pohjolaa kohti ollaan tulossa.
Totesin rannalla itsekseen - "Jani, eiköhän lähdetä nyt kotiin päin!"
Laskurin mukaan Helsinkiin on matkaa 17200km, eli aikalailla ollaan maapallon toisella puolella.
Etäisyyksiä |
Näkymä Stirligh Pointista etelään |
Palasimme yöksi Invercargillin kaupunkiin, joka oli aika tylsä paikka - paitsi että sieltä löytyi Invercargill Breweri jossa sai maistaa (ja ostaa) erillisia hyviä oluita.
Tänään aamulla jatkoimme kohti pohjoista, ja ajoimme Southern Scenic Routea pitkin Te Anau kaupunkiin, jossa ollaan yötä ennen Milford Soundin vuonomatkaa. Matkalla nähtiin paljon lampaita, ja taas lampaita - sekä hienoja rantoja ja loppumatkasta maisemat vaan muuttuivat jylhemmiksi kun saavuttiin Uuden-Seelannin "Fjordlandiin" eli vuonomaisemiin.
Alla kuvia Invercargill - Te Anau matkalta.
Monkey Island beach |
Monkey Island näkymä rannalle |
Clifdenin puinen (pl. tukiosat) riippusilta vuodelta 1899 |
Lake Manapouri |
Lake Manapouri |
Tunnisteet:
Bluff,
Invercargill,
Te Anau,
Uusi-Seelanti
Sijainti:
Te Anau, Uusi-Seelanti
torstai 22. tammikuuta 2015
Franz Josef jäätiköltä Wanaka järvelle
Tänään on siirretty eteenpäin Franz Josefin jäätiköltä Wanaka järvelle - noin 290km kaakkoon West Coastilta. Lämpötilat West Coastilla putosivat lähelle 10 astetta aamuisin, ja mäkäräisiä (eng. sandflies) oli todella paljon - ihan kuin Suomen Lapissa kesäisin.
Eilen Franz Josefilla ja Fox Glacier alueella käytiin katsomassa jäätiköitä lähempää - joka osoittautui ihan "turhaksi" reissuksi, koska itse jäätikkö on jo vetäytynyt niin ylös vuorille että sinne olisi pitänyt vielä kävellä muutama satametriä ylöspäin ja NZ viranomaisemat olivat virittäneet aidat ettei jäätikölle päässytkään kävelemään moreeniharjannetta pitkin. Todella paljon kumminkin "turreja" käveli katsomaan jäätikköä täysissä "jäätikkövaellus" asuissaan. Hieman nauratti tämä - kun matka oli täysin tasainen jäätikköjoen pohja - noin 3km suuntaan. Olivat niitä tekstiili-urheiljoita viimeisen päälle eli North Face, Mountain Hardwaren, Jack Wolfskin etc asut päällä, uutuutta kiiltävät reput selässä ja jäätikkölasit päässä.
Tämän jälkeen käytiin Fox Glacierin lähellä sijaitsevalla Lake Mathensen, josta näkyi NZ korkein vuori - Mt Cook. Järven kiersi tunnissa - noin 5km lenkki.
Tänään sitten tosiaan ajeltiin rannikkoa alaspäin - kunnes Haastista tie kääntyi sisämaahan ja nousi ylängölle, jossa myös lämpötilat alkoivat nousemaan siten että Lake Wanakalla lämpötila olikin jo kesäisen mukavat 23 astetta - ilman mäkäräisiä. Ja aurinko paistaa..
Huomenna matka jatkuu NZ eteläiseen kaupunkiin - Invercargilliin. Toivottavasti löytäisin tuosta "skotlantilaisesta" kaupungista ravintolan josta saisi haggista.
Seuraavassa kuvia parin päivän reissulta.
Eilen Franz Josefilla ja Fox Glacier alueella käytiin katsomassa jäätiköitä lähempää - joka osoittautui ihan "turhaksi" reissuksi, koska itse jäätikkö on jo vetäytynyt niin ylös vuorille että sinne olisi pitänyt vielä kävellä muutama satametriä ylöspäin ja NZ viranomaisemat olivat virittäneet aidat ettei jäätikölle päässytkään kävelemään moreeniharjannetta pitkin. Todella paljon kumminkin "turreja" käveli katsomaan jäätikköä täysissä "jäätikkövaellus" asuissaan. Hieman nauratti tämä - kun matka oli täysin tasainen jäätikköjoen pohja - noin 3km suuntaan. Olivat niitä tekstiili-urheiljoita viimeisen päälle eli North Face, Mountain Hardwaren, Jack Wolfskin etc asut päällä, uutuutta kiiltävät reput selässä ja jäätikkölasit päässä.
Tämän jälkeen käytiin Fox Glacierin lähellä sijaitsevalla Lake Mathensen, josta näkyi NZ korkein vuori - Mt Cook. Järven kiersi tunnissa - noin 5km lenkki.
Tänään sitten tosiaan ajeltiin rannikkoa alaspäin - kunnes Haastista tie kääntyi sisämaahan ja nousi ylängölle, jossa myös lämpötilat alkoivat nousemaan siten että Lake Wanakalla lämpötila olikin jo kesäisen mukavat 23 astetta - ilman mäkäräisiä. Ja aurinko paistaa..
Huomenna matka jatkuu NZ eteläiseen kaupunkiin - Invercargilliin. Toivottavasti löytäisin tuosta "skotlantilaisesta" kaupungista ravintolan josta saisi haggista.
Seuraavassa kuvia parin päivän reissulta.
Hokitiki Gorge |
Rannalla on aaltoja - korkeus noin 2-3 metriä |
Tästä eteenpäin vain 4WD:lla, tosin aallot tulivat ihan rantaan asti.. |
Franz Josefin jäätikköjoen ylittävä silta |
Franz Josef jäätikkö |
Jäätä ja moreenia |
Franz Josef jäätikkö |
Mt Cook ja Mt Tasman |
Upea lentokone |
Lake Wanaka |
Lake Wanaka |
Lake Wanaka, ja kesän koivut |
Tunnisteet:
Franz Josef,
Uusi-Seelanti,
Wanaka
Sijainti:
Wanaka, Uusi-Seelanti
tiistai 20. tammikuuta 2015
West Coast tietä etelään
Tänään on ajettu Greymouthista etelään West Coast tietä Franz Josef kaupunkiin asti. Matkalla pysähdyttiin useampaan kertaa, mm. Hotitikissa, Hotikiti Gorgea ihmettelemässä, Hari Hari kaupungissa sekä katsomassa meren rannalla erittäin isoja aaltoja (useita metrejä korkeita).
Lopulta saavuttiin Franz Josef kaupunkiin, joka on kuuluisa Franz Josef jäätiköstä ja korkeista vuorista (yli 3km korkeita - kuulusin Mt. Cook). Lähistöllä on paljon lentoliikennettä kun turisteja kuljettavat helikopterit lentävät kaupungin ja Franz Josef jäätikön väliä. 20 minuutin lennosta pitäisi maksaa lähes 200 dollaria - eli lennot jäävät tällä kertaa väliin. Huomenna mennään sitten kävellen katsomaan jäätikön terminaalia, eli kohtaa missä on jäätikön alareuna. Olen aiemmin ollut jäätiköillä vaeltamassa kunnon varusteilla - mm. Norjassa Lysdalissa ja Jotunheimissa. Nyt pitää pysytellä poissa jäätiköltä kun ei ole oikeita varusteita mukana.
Kuvia ei tällä kertaa ole, koska majapaikan (Glacier Gateway Motel) nettiyhteys on erittäin surkea.
Lopulta saavuttiin Franz Josef kaupunkiin, joka on kuuluisa Franz Josef jäätiköstä ja korkeista vuorista (yli 3km korkeita - kuulusin Mt. Cook). Lähistöllä on paljon lentoliikennettä kun turisteja kuljettavat helikopterit lentävät kaupungin ja Franz Josef jäätikön väliä. 20 minuutin lennosta pitäisi maksaa lähes 200 dollaria - eli lennot jäävät tällä kertaa väliin. Huomenna mennään sitten kävellen katsomaan jäätikön terminaalia, eli kohtaa missä on jäätikön alareuna. Olen aiemmin ollut jäätiköillä vaeltamassa kunnon varusteilla - mm. Norjassa Lysdalissa ja Jotunheimissa. Nyt pitää pysytellä poissa jäätiköltä kun ei ole oikeita varusteita mukana.
Kuvia ei tällä kertaa ole, koska majapaikan (Glacier Gateway Motel) nettiyhteys on erittäin surkea.
Tunnisteet:
Franz Josef,
Uusi-Seelanti
Sijainti:
West Coast, Uusi-Seelanti
maanantai 19. tammikuuta 2015
Alpien yli
Tänään jatkoimme matkaa Little Riveristä NZ Alppien yli kohti länsirannikkoa (WestCost / WestSouth). Matkalla pysähdyimme useampaan kertaan ihailemaan maisemia - ihan kuin Norjassa tai Sveitsissä kävi mielessä.
Arthur Pass (930 mpy) kohdalla nähtiin ensimmäiset vapaat vuoristo-papukaijat eli Kea:t. Nämä "vintiöt" tulivat heti etsimään ruokaa ja syömään auton ikkunan tiivisteitä (tosi!!)..
Illaksi saavuimme Greymouthiin - erittäin ikävän näköinen kaupunki, kunnes löysin Monteith's panimon. Täällä sitä jaksoi istua ja maistella oluita, kun rankka sade Tasmanian mereltä pyyhki kaupungin yli.
Seuraavassa on kuvia Alppien ylitykseltä ja Kea linnuista.
Arthur Pass (930 mpy) kohdalla nähtiin ensimmäiset vapaat vuoristo-papukaijat eli Kea:t. Nämä "vintiöt" tulivat heti etsimään ruokaa ja syömään auton ikkunan tiivisteitä (tosi!!)..
Illaksi saavuimme Greymouthiin - erittäin ikävän näköinen kaupunki, kunnes löysin Monteith's panimon. Täällä sitä jaksoi istua ja maistella oluita, kun rankka sade Tasmanian mereltä pyyhki kaupungin yli.
Seuraavassa on kuvia Alppien ylitykseltä ja Kea linnuista.
Casttle Hill |
Casttle Hill kiviä |
Moni silloista oli yksikaistaisia |
Kea |
Silta |
Kea |
Tunnisteet:
Alpit,
Greymouth,
Uusi-Seelanti
Sijainti:
Greymouth, Uusi-Seelanti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)