Montenegro - Kotor ja Niksic

Syys-lokakuun vaihteessa tein viikon matkan Montenegroon. Tämä oli toinen matka Montenegroon, olin käynyt siellä aiemmin kesällä 2011 käyden vain Kotorissa päiväreissulla.  Nyt tarkoituksena oli tarkemmin tutustua tähän pieneen Balkanilla sijaitsevaan vuoristoiseen maahan omatoimisesti vuokra-autolla kiertäen viikon ajan. Matkareitti oli seuraava: Tivat - Kotor - Trebinje (BiH) - Niksic - Zabljak (Durmitor) - Podgorica - Sveti Stefan - Tivat. Yleisesti voidaan todeta että ajoin matkalla vajaan 800km ja tiet olivat kauttaaltaan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin Suomessa, jopa legendaarinen R-16 tie oli juuri saanut uuden asfaltin. Majoitukset olivat hotelleissa tai majataloissa.  Tässä osassa kerron Kotorista ja Nikcista sekä matkasta BiH puolelle Trebinjeen.

Kotorin lahti. Kotorin vanha kaupunki kuvan keskellä alhaalla

Lauantai 28.9.2024

Lensimme aikaisin lauantaiaamuna Helsingistä Tivatiin Norwegian suoralla lennolla (300€/hlö/meno-paluu Lowfare+ liput) ja kävimme hakemassa Europcarilta vuokra-auton viikoksi (335€), autona aivan uusi Audi A3 Sportback 150hp TDI. Suuntasimme ensin ylös Kotorin lahden ympärillä kohoaville vuorille kohti Njegosin mauseleumia, joka sijaitsee Lovcen vuorella lähes 1750 metrin korkeudessa. Matka sinne on lyhyt, vain vajaa 40 kilometriä suuntaansa, mutta tie on hyvin kapea, mutkainen ja jossain määrin ruuhkainen. Varsinkin alkumatkan lähes 30 tiukkaa vuorenrinteellä olevaa mutkaa tekivät ajosta hauskan kun muuta liikennettä ei ollut menomatkalla. 

Näkymät Njegosin mauseliumilta

Njegosiin on haudattu Petar II Petrovic-Njegos joka hallitsi maata 1800-luvun alussa, mutta itse hauta on valmistunut vasta vuonna 1974. Sisäänkäynniltä (pääsymaksu 8€ henkilö sekä tiemaksu paikkaan 6€) ylös haudalle johtaa 461 askelmaa joista suurin osa kuljetaan vuoren sisään louhitussa tunnelissa. Haudalta oli upea näkymät ympäristöön ja Kotorin lahdelle, varsinkin haudan takaa lähtevällä pienellä polulla. Kannattaa myös käydä katsomassa itse hautaa, joka on hyvin koruton alakerrassa sijaitsevassa huoneessa. Ajoimme ylös Lovcen vuorelle tunnissa, mutta paluumatka alas Kotoriin kesti kaksi tuntia, koska ruuhka oli välillä aikamoinen ja jouduimme välillä peruuttamaan mutkissa ylämäkeen jotta bussit ja muu liikenne pääsi ohi. Välillä liikenne seisoi toistakymmentä minuuttia kun turistit ajoivat matkailuautoillaan kapeaa tietä eikä mikään liikkunut. En suosittele ajamaan reittiä leveällä autolla jos ei omaa hyvää auton hallintaa ja erityisesti taaksepäin peruuttamista.  

Njegosin mauseleum

Ajoimme Kotorissa auton parkkiin kalliille pysäköintialueelle (vuorokausi maksoi lähes 16 euroa) ja majoituimme Kotorin vanhassa kaupungissa sijaitsevaan upeaan Astoria Boutique hotelliin (162€). Kotor taitaa olla Montenegron eniten turisteja vetävä kohde Budvan lisäksi ja se näkyi tälläkin kertaa ruuhkina kaupungin kapeilla kujilla vaikka tällä kertaa isoja risteilyaluksia ei ollut Kotorin satamassa. Kävimme syömässä erinomaisen lounaan Konoba Roma nimisessä ravintolassa: mustaa risottoa (mustekalan musteella värjättyä) ja merellistä pastaa. Loppuiltapäivän ja illan kiertelimme kaupungilla lähes jokaisella sen kadulla ja kujalla. Aurinko lämmitti mukavasti ja lämpötila oli jopa 28 astetta. Illallisella kävimme toisessa ravintolassa: Restaurant Cesaricassa jossa söimme mm. paistettua kalmaria ja juomaksi valikoitui kuuluisaa Vranac rypäleistä tehtyä punaviiniä. Viinin värin on lähes mustaa. Illallisen jälkeen taivaalle alkoi kertymään pilviä ja hetkeä myöhemmin alkoi sataa rankasti jotenka oli aika palata hotelliin. 

Kotorin vanhan kaupungin rakennuksia

Sunnuntai 29.9.2024

Aamiainen hotellissa oli erinomainen. A-la-carte tyylinen, eli listalta pystyi valitsemaan kaksi lämmintä ateriaa (esim. Eggs Benedict ja pannukakut) juomineen sisältäen leivät. Muissakin majoituksissa aamiainen valittiin listalta, joka on mielestäni huomattavasti parempi kuin buffet-tyyliset aamiaiset. 

Lähdimme aamusta ajamaan kohti Niksicin kaupunkia kiertäen ensin pitkän matkan Kotorin lahtea kohti Kroatian rajaa kunnes tie nousi ylös ylängölle läpi useiden tunneleiden. Ennen Niksiciä ajoimme kuitenkin rajan ylös Bosnia Hertsegovinan (BiH) puolelle itäisellä Sprskan alueella sijaitsevaan Trebinjen kaupunkiin. Olin aiemmin vuonna 2011 käynyt läntisen Sprskan alueella Banja Lukassa. Rajan ylitys meni nopeasti mutta vuokra-autolle oli pitänyt ostaa (65€) vuokraamosta erillinen lupa ylittää maarajoja. 

Vuokra-autona Audi A3 Sportback TDI

Trebinjen kaupunki sijaitsee BiH serbitasavallan puolella, Trebisnaja joen varrella. Kävimme tutustumassa pieneen ja hiljaiseen kaupunkiin ja erityisesti sen vanhaan kaupunkiin muutaman tunnin ajan. Vanha kaupunki sijaitsi muurien sisällä joen varressa ja on kooltaan hyvin pieni, vain muutama sata metriä kanttiinsa. Kaupungista löytyi vielä pari moskeiljaa minariitteineen. Kahvittelun jälkeen kävimme myös katsomassa vanhaa kivisiltaa, Arslanagic Bridge, joka on rakennettu 1650-1690, mutta jonka nimi muutettiin Bosnian sodan jälkeen serbeille mieluisammaksi: Perovic Bridge. Siltaan liittyi myös mielenkiintoinen yksityiskohta: vuonna 1965 siltaa siirrettiin viisi kilometriä alajuoksuun kuuden vuoden ajan kun Jugoslavia ratkesi vesivoimalaa lähelle Trebinjeä ja sittemmin silta siirrettiin takaisin alkuperäiseen paikkaan 1990-luvulla. 

Trebinjen vanha kaupunki sijaitsee joen varressa

Moskeija ja sen minareetti

Arslanagic Bridge - 1650 luvulta

Trebinjestä ajoimme takaisin samaa tietä Montenegron rajalle ja edelleen Niksicin kaupunkiin, joka on Montenegron toiseksi suurin kaupunki pääkaupungin Podgorican jälkeen. Kovin isosta kaupungista ei kuitenkaan puhuta, asukkaita on noin 75000. Majoituimme nostalgiaa henkivässä Hotel Yugoslavia nimiseen hotelliin (75€) jossa oli vain 12 huonetta ja kaikki sisustus oli kuin 60-70 luvulle jäänyttä. 

Matkalla Niksiciin pysähdyimme nauttimaan maisemista ja "maisemista".

Hotel Yugoslavia, Niksic, Montenegro

Kävelimme kaupungin keskustaan isolle Trg Sloboden aukiolle, jossa kävimme istumassa syksyissä säässä Propaganda baarin terassilla oluella. Kiersimme hyvinkin hiljaista kaupunkia muutaman tunnin ajan ja totesimme että ketään muita turisteja emme nähneet eli harva turisti kaupunkiin eksyy ja nekin jotka suuntaavat vuoristoon ohittavat kaupungin. Sijainti näkyi myös hintatasossa verrattuna Kotoriin.  Ruoka, juoma ja majoitukset olivat vähintään puolet halvempia kuin Kotorissa - esim. olut 2 euroa, kun Kotorissa olut maksoi 4-5 euroa.  

Niksic Trg Slobode. Vihreän talon edustalla Propaganda bar

Niksic, Bunny ja Bippi

Moni ravintola oli myös sunnuntaina kiinni, ja niinpä päädyimme syömään illallista hotelliin, jossa "ruokaravintola" sijaitsi hotellin kellarikerroksessa siten, että katon rajassa oli pienet ikkunat joista tuli valoa ja vaikka tilan piti olla savuton tuli jostain vieno tupakan käry tuomaan tunnelmaan sopivaa tuoksua. Tarjoilu oli aluksi hyvin jäykkää kenties hotellin henkeen sopivaa, mutta ruoka olikin erinomaista: älyttömän isot wiener-leikkeet salaatilla ja parit oluet yhteensä vajaa 30 euroa kahdelta hengeltä. Illalla ilman alkoi viilenemään huomattavasti laskien huomattavasti alle 10 asteen. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti pohjoista ja Durmitorin kansallispuistoa jossa vietimme pari seuraavaa päivää.