Seychellit - Praslin

Seychellien matkan toinen osuus vietettiin Praslinin saarella, joka Seychellien toiseksi suurin saari pääsaaren Mahen jälkeen. Olimme saapuneet Seychelleille aiemmin ja viettäneet kolme päivää La Diguen saarella - Seychellit - La Digue. Praslinin saarella tarkoituksena oli jatkaa rantojen tutkimista ja käydä Vallee de Mai luonnonsuojelualueella, jossa kasvaa kuuluisat palmut jotka tuottavat maailman isommat pähkinät joiden paino voi olla 10-25 kiloon. Paikka on myös Unescon maailmanperintökohde ja palmuja kasvaa vain Praslinin ja Curieusen saarilla luontaisesti. Coco de Mer pähkinät muistuttavat ulkomuodoltaan naisen lantiota ja tästä syystä niitä kutsutaan myös nimellä Sexy Coconuts. 

Anse Lazio, Praslin, Seychellit

Keskiviikko 25.5.2022

Aamusta siirryimme La Diguen saarella lauttarantaan taksilla (200 SCR, 13.5€) parin kilometrin matkan ja edelleen Cat's Rose aluksella Praslin saarelle (meno-paluu 28€ henkilö), jossa meitä oli vastassa taksi jolla siirryimme Anse Volbert tai Cote d'Or rannan tuntumassa sijaitsevaan hotelliin nimeltä Le Duc de Praslin. Hotelli on luokiteltu neljän tähden hotelliksi sisältäen pari kolme ravintolaa, span ja useita uima-altaita. Huone, vaikkakin pienin, oli tarpeeksi iso - noin 70 neliötä omalla isolla parvekkeella ja pienen yksikön kokoisella wc/suihku-tilalla. Olimme myös valinneet ns. puolihoidon, mutta totesimme ensimmäisen illallisen jälkeen että buffetin ruoka oli aika huonoa, vaikkakin tarjolla oli hedelmälepakoista tehtyä currya (paikallista herkkua vielä näin koronan aikana). Päädyimme usein miten ruokailemaan rannalla olevassa a la carte ravintolassa Cafe des Arts, jonne ensimmäisenä päivänäkin menimme lounaalle syöden mm. grillattua mustekalaa ja creolilaista kanacurrya. 

Vaikka Praslinin saari on suhteellisen pieni ja siellä toimii julkinen bussiliikenne suhteellisen hyvin, olin vuokrannut pienen auto kolmeksi päiväksi (Hyundai i10 Grand automatic, 50€ vuorokausi). Takseillakin pääsee paikasta toiseen, mutta tuli kuitenkin edullisemmaksi ottaa vuokra-auto käyttöön. Auto toimitettiin hotellille ja palautimme sen lähtöpäivänä Praslinin lentoasemalle. 

Ensimmäinen päivä Praslinin saarella meni oikeastaan Anse Volberin rannalla, joka on noin kaksi kilometriä pitkä tasainen valkoista hiekkaa oleva ranta jonka edessä aukeaa turkoosin värinen meri. Turisteja oli suhteellisen vähän rannoilla ja siellä sai kulkea ihan vapaasti ilman turistiretkien kaupittelua läheisille saarille tai veneretkille. 

Anse Volbert, Cote d'Or - Praslin

Hotellin rantaravintolan kuvatuin palmu, Cote d'Or rannalla

Torstai 26.5.2022

Aamusta lähdimme tutustumaan Vallee de Mai luonnonpuistoon ja aurinko paistoi osittain. Pääsymaksu puistoon on todella hintava (350 SCR/25 euroa henkilö). Puistoon pääsee kulkemaan ilman opasta 1,5-2.5 kilometrin merkittyjä polkuja pitkin, mutta otimme kuitenkin oman oppaan, jotta saisimme vierailusta enemmän irti ja näin saimme kuulla paljon eri kasveista ja eläimistä. Olimme liikenteessä heti aamusta eikä muita henkilöitä ollut poluilla liikkeellä. 

Paikka on todella vaikuttavan näköinen isoine palmupuineen joita siellä kasvaa useita eri lajeja. Näimme myös hieman harvinaisen mustan papukaijan. Kiinnostavinta oli kuulla miten Coco de Mer palmu oli saanut nimensä - aiemmin näet uskottiin että palmut olivat kasvaneet Malediivien saarilla ja sieltä meren yli ne olivat kelluneet Seychellien saarille - netistä löytyy tästä hyvä kuvaus: Legends_of_the_coco_de_mer. 

Viime vuosikymmeninä ongelmana palmujen lisääntymiseen on ollut se, että ne tarvitsevat pölytykseen pieniä liskoja, mutta muutamia vuosia sitten saarille ilmestyi keltaisia muurahaisia jotka ovat levinneet ympäriinsä aiheuttaneet paljon tuhoa erityisesti liskoissa. Muurahaiset olivat tulleet jonkin rahdin mukana saarille. Tämän jälkeen muurahaista on pyritty pääsemään eroon myrkyttämällä niitä jotta liskojen kanta toipuisi joka edelleen edesauttaisi palmujen lisääntymistä. Ymmärtääkseni valtaosa muurahaisista on nyt saatu myrkkyjen avulla hävitettyä, mutta mitä muuta myrkyt ovat samalla aiheuttaneet.. 

Coco de Mer pähkinä - tämä painoi noin 10kg

Kun olimme olleet noin puolisen tuntia puistossa alkoi satamaan todella kovaa ja huolimatta korkeista palmuista ja niiden isoista lehdistä kaikki polut alkoivat tulvimaan vedestä ja saimme kokea luonnon suihkun palmujen alla (lue: kastuimme läpimäräksi, ja kameran luvattu roiskevesisuojauskin toimi). Parin tunnin kierroksen päätteeksi sadekin loppui mutta päätimme palata takaisin hotellille vaihtamaan kuivia vaatteita. Sade jatkui  pitkin iltapäivää ja päädyimme viettämään loppupäivän hotellilla ja Cote d'Or rannalla sekä ihailemaan illalla upeaa auringonlaskua. 

Perjantai 27.5.2022

Aamulla aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, vaikka yöllä oli satanut todella kovaa. Aikaisen aamiaisen jälkeen lähdimme katsomaan kuuleman mukaan Praslinin upeinta rantaa - Anse Laziota, joka sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä hotellilta. Tie oli paikoin erittäin kapea ja jyrkkä kunnes saavuimme Praslinin pohjoisrannalla olevaan Anse Lazioon. Pitkä hiekkaranta, ehkäpä noin kilometrin verran, taustalla isot palmupuut, molemmissa rannan päissä isoja graniitti kallioita, matala ranta -- eikä ketään missään. No, muutama katamaraani on ankkuroinut merelle, mutta muuten ranta oli aivan tyhjä. Ja eikun uimaan... todella hyvä paikka uida koska aallot olivat pieniä ja vesi erittäin kirkasta. 

Anse Lazio ja kirkasta vettä

Aamulla Anse Lazio ranta oli ihan tyhjä

Hieno paikkahan Anse Lazio oli aamusta, kunnes puolen päivän aikaan ranta olikin jo aika täynnä ihmisiä joita pienet bussit toivat jatkuvalla syötöllä rannalle, ja kolmen tunnin jälkeen lähdimme takaisin hotelliin myöhäiselle lounaalle ja kävelemään taas Cote d'Or rannalle. Illalla auringonlasku värjäsi taivaan upeilla väreillä. 

Auringonlasku kuvattuna Cote d'Or rannalla

Lauantai 28.5.2022

Aamusta lähdimme pikku hiljaa kohti Praslinin lentokenttää ja kävimme muutamilla rannoilla (mm. Anse Grande ja Anse Kerlan) saaren länsiosissa, mutta ne eivät olleet läheskään yhtä hyviä kuin Anse Lazio tai Anse Volbert (Cote d'Or). Rannat olivat aika kapeita, pieniä ja osassa oli paljon merilevää rannoilla. Eli vinkkinä se, että kannattaa ehkäpä enemminkin majoittautua saaren itäpuolella kuin länsipuolella, jossa on toki vähemmän majoitusta ja ehkäpä hiljaisempaa. 

Palautimme auton lentoasemalle ja pääsimme jo aiemmalla Air Seychellien lennolla takaisin Mahen saarelle, koska koneessa oli tilaa. Mahen saarella oli yhdeksän tuntia aikaa ennen kuin Qatar Airwaysin lento lähtisi kohti Dohaa, ja niinpä otimme taksin lentokentältä Beua Valloonin rannalle, joka sijaitsee Mahen saaren länsipuolella. Taksien hinnat olivat taas mafia-hintaiset vaikka kuinka yritin tinkiä - puolen tunnin matka 800 SCR eli 55 euroa!! Paluumatka kentälle maksoi 700 SCR eli 48 euroa hotellista tilattuna.

Kävimme lounaalla Story Seychelles hotellissa. Hotellien alueelle olisi pitänyt ostaa erillinen "day visitor" pääsy, mutta henkilökunta sanoi että ei tarvitse maksaa ja ottivat myös käsimatkatavarat ilmaiseksi säilytykseen (matkustimme muuten pelkillä käsimatkatavaroilla - tropiikissa ei paljoa vaatteita tarvitse). He olisivat myös tarjonneet suihku mahdollisuuden ilmaiseksi heidän spa-osastolla, mutta emme sitä tarvinneet.  

Hintatasosta vielä mielenkiintoinen "kokemus" - Seybrew 0.5 litran olut maksoi hotellissa 17 euroa kun taas esim. Aperol Spirtz drinkki "vain" 14 euroa. No, tulipa sitten juotua kallein olut ikinä ja vielä muovisesta tuopista. Kippis! 

17 euron olut

Kävelimme myös Beua Valloon rannalla, joka oli muuten aivan täynnä, edes takaisin ja auringonlaskun jälkeen suuntasimme taksilla takaisin Mahen lentoasemalle. Samalla tuli nähtyä Seychellien pääkaupunki Victoria ja sen nähtävyydet - iltaruuhkassa oli aikaa katsella ympärilleen. Lentokentällä parin tunnin odottelun jälkeen pääsimme tekemään check-in lennolle ja siirryimme Saloon Vallee de Mai loungeen odottamaan boardingia, joka alkoikin huomattavasti ilmoitettua aikaa aiemmin ja pääsimme lähtemään noin tunnin etuajassa Mahesta kohti Dohaa. Qatar Airwaysin koneena oli tällä kertaa myöskin Boeing 777-200LR, mutta perinteisellä hieman vanhemmalla business-luokan konfiguraatiolla (2+2+2). Myöhäisen illallisen jälkeen nukuimme pari tuntia kunnes laskeuduimme Dohaan aamuyöstä klo 3. 

Praslin, Seychelles

Sunnuntai 28.5.2022

Tutulla Dohan kentällä oli ainainen kuhina ja meno päällä. Loungeen oli yllättävää kyllä älytön jono, jotenka jonottamisen sijaan etsimme hiljaisen paikan lentoasemalta jossa torkuimme muutamia tunteja. Paitsi että kello viisi kaiuttimista alkaa kuulumaan muslimien rukoushetkeen kutsut. Tämä oli aika ällistyttävää kuulla tuo myös lentoasemalla. Lento Helsinkiin lähti hieman myöhässä - koneena Boeing 787-8 Dreamliner. Lennon aluksi söimme brunssin ja pari tuntia ennen laskeutumista lounaan, muuten matka meni nukkuessa ja elokuvia katsellessa. Qatar Airwaysin all-time-menu on kyllä ollut erinomainen aina ja henkilökunta erittäin huomaavaista ja ystävällistä. Viimeiset neljä kaukomatkaa (Malediivit, Namibia, Zanzibar ja Seychellit) vuoden sisään olemmekin tehneet vain Qatar Airwaysilla. Hinta-laatusuhde on erinomainen ja aiemmat suosikit Turkish Airlines, Lufthansa ja Finnair jäävät kauaksi Qatar Airwaysista. 

Seychellien viikon matka oli oikeastaan aika sopiva, koska aikaero on vain yksi tunti, mutta lentoaika voi olla pitkä riippuen vaihtoajoista. Tällä hetkellä helpoiten pääsee matkustamaan joko Istanbulin (Turkish Airlines), Doha (Qatar Airways) ja Dubain (FlyDubai + Emirates) kautta. Hintataso saarilla ei ole halpa verrattuna vaikkapa Maurituksien tai Zanzibarin hintoihin. 

Auringonlasku Praslinin saarella

 

Kieltämättä Seychellien rannat ovat todella upeita ja hieman kun jaksaa nähdä vaivaa ja kävellä rannoilla voit löytää oman pienen hetkittäisen paratiisin ja rannan. Itse löysin sen, osittaisen oman pienen Shangri-La:n - ainakin rantojen osalta, La Digue saaren Anse Cocos rannalta.

Seychellit - La Digue

Seychellien saaret ovat aina kiinnostuneet minua erikoisen luontonsa ja sijaintinsa vuoksi. Kohde on suosittu myös kalliina häämatkakohteena tai upeista rannoistaan. Erään luokittelun mukaan Seychellien saarilla on maailman upeimmat hiekkarannat turkoosin sinisen veden ympäröimänä. Alunperin saarille piti matkustaa kesällä 2021, mutta tällöin pandemiaa alkoi esiintymään saarilla paljon emmekä olleet saaneet vielä rokotuksia, mutta nyt keväällä 2022 tilanne oli toinen ja toukokuulle "määrätty" viikon kesäloma nopealla varoitusajalla johti siihen varasin Qatar Airwaysin lennot Helsingistä Dohan ja Mahen kautta Prasilin saarelle ja takaisin. Matkasuunnitelmaksi tuli se, että ensin vietämme kolme päivää La Diguen saarella, josta palaamme takaisin Praslinin saarelle kolmeksi päiväksi ja Mahen saarella vietämme yhden päivän eli kyseessä oli viikon pikainen loma Seychellien kolmella pääsaarella. Viikko ennen matkaa Qatar Airwaysilta tuli taas tarjous business-luokkaan upgradesta kaikkiin Qatar Airwaysin lentoihin. 

Cocos Anse, La Digue, Seychellit

Lauantai/Sunnuntai 21.-22.5.2022

Lauantaina 21.5 saavuimme Helsingin lentoasemalle iltapäivästä ja pääsimme kokeilemaan uuden terminaalin turvatarkistuksen joka toimi todella hyvin ja nopeasti - hyvä ja huomattava parannus aiempaan. Lento lähti portilta 42 ja pääsimme hieman myöhässä Qatar Airwaysin Boeing 787-8 Dreamlinerin business-luokkaan. Push-back alkoi noin 45 minuuttia aikataulusta myöhässä, mutta hetken päästä kone tuotiin takaisin lähtöportille ja koneen suomalainen kapteeni kuulutti että Puolan ilmatilassa on tullut uusia rajoituksia ja että pääsemme lähtemään aikaisintaan tunnin kuluttua. Tässä kohtaa ajattelin että aikataulut menivät uusiksi, koska Dohassa meillä olisi parin tunnin vaihtoaika ja näin ollen Mahen lennolle emme enää ehdi. Samoin muut jatkoyhteydet menevät, jotenka tiedossa olisi yksi päivä Dohassa. Kuitenkin yllättäen viidentoista minuutin päästä tuli uusi push-back ja pääsimme tunnin myöhässä lähtemään ja saavuimme Dohaan tunnin aikataulusta myöhässä jo sunnuntain puolella. 

Dohassa ei jäänyt oikeastaan yhtään aikaa "hengailla" kentällä vaan oikeastaan menimme koneesta toiseen . Jatkoyhteys lennettiin Boeing 777-200LR koneella jossa oli yllätyksenä Qatarin QSuite luokka käytössä perus-business luokan sijaan. Neljä ja puolen tunnin lento meni nukkuessa QSuitessa ja koska meillä oli vierekkäiset QSuitet niin siihen saatiin tehtyä parivuode. Mahen kentällä laskeuduttiin ajallaan ja nopean passin tarkistuksen jälkeen kävelimme suoraan kotimaan terminaaliin, jossa hitaasti tehtiin check-in Air Seychellesin lennolle Praslinin saarelle. Koneena oli pieni DHC-6 Twin Otter, jossa on vain 19 paikkaa ja tämä oli pienin lentokone jossa olen koskaan matkustanut. Matkustamosta käsin pääsi suoraan näkemään ohjaamoon. Lentoaika Praslinin saarelle 15 minuuttia, josta menimme vielä puolisen tuntia taksilla Praslinin saaren Jetty-terminaaliin, josta matka jatkui katamaraani aluksella parinkymmenen minuutin ajan La Diguen saarelle.  Matka-aika kotoa La Diguen saarelle kesti 19 tuntia. 

Anse Petit, La Digue, Seychellit

La Diguen saari on hyvin pieni - 5km kertaa 2km kooltaan eikä siellä (pitäisi) ole autoliikennettä vaan pääsääntöisesti liikkuminen tapahtuu jalan tai polkupyörillä. Autoja toki saarella on - mutta ei häiritsevän paljon jotta tunnelma paratiisisaaresta säilyisi. Saaren palvelut ja majoitukset ovat pääsääntöisesti keskittyneet La Passen alueelle heti lauttarannan viereen noin parin kilometrin matkalle. Saaren keskiosa ja itäpuoli enemmän autiota ja parhaat rannat sijaitsevat saaren eteläosissa eikä niihin pääse kuin kävellen. 

Kävimme ensiksi lounaalla La Nautique rantaravintolassa ja heti tuli ilmi saarien korkea hintataso; lounas (mustakala currya riisillä) kahdelta hengeltä sisältäen oluet - yhteensä 80 euroa. Eli nyt heti alkuun "varoituksen sana" - Seychellit ovat todella kallis paikka verrattuna vaikkapa Mauritiukseen ja Zanzibariin. Ravintolassa olut - paikallinen Seybrew puoli litraa maksoi halvimmillaan noin 6 euroa kalleimmillaan (Mahe Story hotelli) 17 euroa, keskihinta noin 8 euroa, kun taas kaupasta oluen sai 4 eurolla. Kahvi tai limu - 5 euroa. Toki halvempia paikkoja löytyi - ns. ruokakojuja tai food standeja. 

Lounaan jälkeen kävelimme parin kilometrin matkan majoitukseen - Villa Source d'Argent, jossa saimme noin 80 neliön talon majoituspaikaksi sisältäen aamiaisen. Paikka on keskellä paikallista asutusta noin vajaan kilometrin päässä kuuluisasta Source d'Argent rannasta ja Union puistoista. Loppuiltapäivästä alkoi sitten sataa oikein kunnolla sitä satoi aina ilta kahdeksaan asti. Pienestä sateenvarjosta ei ollut paljoa apua kun kävelimme syömään La Passen keskustaan ja tiet olivat osittain muuttuneet pieniksi puroiksi. Vinkki: Ehdottomasti kannattaa ottaa mukaan pieni sadetakki ja tehokas valaisin, koska välillä voi todellakin sataa ja katuvaloja saarella ei ole paljoakaan. 

Maanantai 23.5.2022

Aamulla sade oli poissa ja aurinko paistoi. Lähdimme heti aikaisin aamusta käymään kolmella rannalla saaren eteläosissa. Alkumatka tehtiin polkupyörillä Grande Ansen rannalle, josta lähtee noin 2.5 km polku - Anse Caiman Natural trail. Grande Anse - nimensä mukaan, on saaren pisin ranta mutta uiminen siellä on haastavaa eikä suositeltavaa koska isot aallot iskevät rantaa. Samoin on toisen rannan, Petit Anse - pieni ranta, osalta johon pääsee siis vain kävellen polkua pitkin. Mutta paras ranta on se kolmas, Anse Cocos, jonka itäisestä päädystä löysimme omat pienet uimarannat isojen graniittikivien ympäröimänä. Ketään muita ei ollut aamupäivästä vielä rannalla ja saimme nauttia upeasta uimapaikasta ja muutamasta (vielä) kylmästä lonkerosta, jotka olin Suomesta asti tuonut. Ehdottomasti Anse Cocos osoittautui koko matkan parhaaksi rannaksi, kunhan vain jaksaa nähdä hieman vaivaa ja kävellä polkua pitkin. 

Grande Anse

Petit Anse

Cocos Anse

Cocos Anse - ja oma pieni uimapaikka

Paluumatkalla väkeä alkoi tulemaan aika paljon vastaan ja erityisesti Grande Anse oli jo aika täynnä sen helpon saavutettavuuden vuoksi. Iltapäivästä suuntasimmekin L'Union puistoon, jonne on 120 rupeen eli noin 8 euron pääsymaksu. Kävimme myöhäisellä lounaalla kivassa Old Pier Cafe ravintolassa syömässä tonnikalasalaatit, jonka jälkeen jatkoimme matkaa tutustuen alueella oleviin isoihin maakilpikonniin. Paikalta löytyy myös talo, jossa on kuvattu Emmanuel elokuvaa vuonna 1974 - ja nykyisin siinä on pieni taidemuseo. Päädyimme lopulta Anse Source d'Argent rannalle, jonka sanotaan olevan saaren upein ranta - ja tosiaan tänne pitää maksaa tuo pääsymaksu. No olihan sekin ihan kiva isoine graniittikivineen ja turkoosin värisen veden kanssa, mutta se oli aivan täynnä väkeä. Eli tämä on se ranta jossa "kaikki käyvät" kuvaamassa upeita maisemia. Rannalle kannattaa tulla vasta iltapäivästä kun aurinko alkaa hieman laskemaan, koska tällöin upeat graniittikivet värjäytyvät punaiseksi auringonvalon paistaessa niihin. Kävelimme rannan toiseen päähän, josta löysimme oman pienen rannan ilman muita turisteja ja poistuimme paikalta vasta kun alue oli menossa kiinni. 

Source d'Argent Anse rantoja ja isoja kiviä

Lounas Old Pier Cafessa - tonnikalasalaattia

Source d'Argent Anse rantaa (ei vielä turisteja tässä)

Isompi tarhattuna oleva maakilpikonna

Estate L'Unionin puistoa, palmuja ja isompi graniittinen kallio

Illalla ajoimme polkupyörillä jälleen kylille - nyt Le Repairin italialaiseen ravintolaan ja samalla saimme nauttia upeasta auringonlaskusta. Illallinen kahdelle - sis. kahdet sundownerit eli mojitot, kahden henkilön anti-pastat (leikkeleitä, kalaa, juustoja), pääruokana pasta-annokset, pari olutta ja vettä -- yhteensä 125€. 

Auringonlasku La Diguen saarella - edessä näkyy Praslinin saari

Tiistai 24.5.2022

Viimeisen täyden päivän La Diguen saarella vietimme ajatellen polkupyörillä saaren pohjoisrantaan ja edelleen itärannikkoa alas aina niin pitkälle kun tietä pitkin päästiin (huomaisin vasta paikan päällä että kamerasta oli jäänyt akku lataukseen, jotenka kuvia otin vain kännykällä). Uimarannat eivät olleet kovinkaan kummoisia - pieniä ja heti tien vieressä. Tien päästä olisi päässyt kävelemällä vielä Anse Caiman rannalle. Paluumatkalla pysähdyimme muutamassa mehu-baarissa, jossa nimestä huolimatta tarjotaan myös väkeviä ja näimme vapaana olevia isoja maakilpikonnia rannoilla. Ihmettelimme myös isoja hämähäkkejä joita oli joka puolella saarta kun hieman ympärilleen vaan katseli. 

Hämähäkkejä

Lounasta kävimme syömässä Zerof nimisessä ravintolassa, joka tarjoilee erittäin hyvää ja hinnaltaan edullista creolilaista ruokaa. Pidimme paikasta niin paljon että kävimme vielä illalla syömässä samassa paikassa. Hintataso oli puolet edeltävän päivän ruokapaikasta, jotenka tätä tosiaan suosittelen ehdottomasti mikäli La Diguen saarelle tulee käymään. Paikka ei ole rannalla - noin puolen kilometrin päässä saaren kirkosta. 

Mukava ja suhteellisen edullinen Zerof ravintola

La Diguen saari osoittautui erittäin rennoksi ja rauhalliseksi paikaksi. Näin jälkikäteen mietittynä sinne olisi kannattanut matkustaa viimeisenä, koska kahdella muualla saarella on enemmän väkeä ja erityisesti Mahen saari oli jo sellainen turistirysä että onneksi emme olleet siellä kuin yhden päivän. La Diguelta matka jatkui takaisin Praslinin saarelle.

Kolmannen illan auringonlasku La Diguen saarella