Tyros ja Sidon

Sunnuntai - 15. syyskuuta, kolmas täysi päivä Libanonissa. Lähdimme tutustumaan Libanonin rannikkoon ja siellä sijaitseviin kohteisiin: Tyrokseen ja Sidoniin. Tyros sijaitsee 90km Beirutista etelään - matka-aika noin puolitoista tuntia nopeaa moottoritietä pitkin. Matkalla näimme jo enemmän UNIFIL joukkoja ja tarkistuspisteitä. Tyros on luokiteltu turistikaupungiksi jotenka sinne ei tarvitse mitään erityisempiä lupia, mutta jos haluaa jatkaa vielä etelämmäksi kohti Golanin kukkuloita ja Israelin rajaa tulee olla erityisen lupa-asiakirja. Hizbollah toimii alueella aktiivisesti ja on viimeaikoina myös tehnyt raketti-iskuja Israelin suuntaan alueelta.

Tyros - negropolisesta kohti Tyroksen vanhaa kaupunkia

Tyroksessa vierailimme kahdella eri historiallisella alueella (kaupunki on perustettu 2750 AD) sekä Tyroksen rannalla, joka on Libanonin yksi puhtaimmista rannoista (en tosin käynyt uimassa). Ensimmäinen kohde oli Tyroksen roomalaisten aikoinaan rakentama Hippodromi. Ennen sitä kuitenkin käveltiin aiemmin kaupungin ulkopuolella olevan negropoliksen ja hautausmaan läpi - jossa on ties minkälaista hautaa ja osissa oli vielä luitakin nähtävillä. Meillä on mukana paikallinen opas, joka osasi kertoa kaikkea mielenkiintoista itse negropoliksesta kuin roomalaisten tekemästä isosta akveduktista eli vesikanavasta, joka toi useamman kilometrin päästä vettä kaupunkiin. Itse pääkohde - Hippodromi oli todella vakuuttava, ja se on huomattavasti paremmin säilynyt kuin Roomassa oleva kohde. Osa katsomoista oli rakennettu uudestaan. Hippodromi on nykyään Unescon kohde -- mutta paikalla ei näkynyt muita turisteja.

Tyros - Negropolis, joka sijaitse aiemmin kaupungin ulkopuolella

Tyros - negropoliksen hautoja.

Tyroksen akveduktin jäänteitä - taustalla nykyinen kaupunki

Hippodrome - pituutta yli 500 metriä

Seuraavaksi siirryimme aiemmin saarella olevaan roomalaisten rakentamaan foorumiin, jossa oli nähtävissä vanhoja mosaiikkeja. Tämä ei ollut niin kiinnostava kohde - kiviä oli ympäriinsä. Meren rannalla oli kuitenkin kiva kävellä +30 asteen lämmössä.

Tyroksen rannalla

Tyroksesta palattiin takaisin Magdouchen kukkulan kautta Sidoniin. Itse Magdouchesta: siellä on vanhan kirkko, jossa Neitsyn Marian sanottiin odottaneen Jeesusta.... paikka on pyhiinvaeltajien suosiossa. Itse nautin enemmän näkymistä kohti Sidonin kaupunkia.

Sidonin edustalla on mielenkiintoisen näköinen linnoitus, jonka ristiretkiläiset oli rakentaneet 1200-luvulla - ja sinne johtaa vanha kivisilta. Linnan jälkeen suunnattiin kävelemään Sidonin souk eli basaarikujille, jossa oli "basaarimeininkiä". Löysin sattumalta sieltä myös vanhan turkkilaisen saunan, hamamin, joka oli muutettu jonkinlaiseksi galleriaksi. Aikamme kujilla kuljettuamme pysähdyimme lounaalle paikalliseen ravintolaan, jossa käytiin ensin valitsemassa kalat ja merenelävät tiskiltä, jonka jälkeen ravintola valmisti halutulla tavalla. Vatsat täynnä palasimme Beiruttiin alkuillasta, ja kävimme ostamassa paikallisesta marketista ruokaa ja juomaa, jotka nautimme samettisen pehmeässä illassa isolla hotellihuoneen parvekkeella. Sunnuntai-iltana Beirutin keskusta oli yllättävän hiljainen.

Sidon - linnoitus. kuvassa näkyvät pyöreät kivet ovat graniittipylväistä sahattuja vahvisteita

Sidonin linnoitus, paikallisia perheitä viettämässä sunnuntaipäivää

Turkkilainen hamami oli muutettu taidegalleriaksi

Maanantaina yöllä klo 1 jälkeen lähdimme takaisin paluumatkalle Suomeen - paluuaikataulu ei ollut ihan optimaalinen: lähtö Beirutista klo 4, Belgradissa puolen tunnin vaihtoaika ja Helsingissä olimme ennen lounasaikaa. Tälläkin kertaa Air Serbian kone oli myöhässä, mutta niin oli jatkolento - jotenka hyvin ehdimme Helsingin koneeseen.

Ehdimme kolmen päivän aikana nähdä pienen vilauksen Libanonista, aikaa olisi pitänyt ehkäpä varata viikko jotta olisi ehtinyt näkemään ja erityisesti kokemaan enemmän upeaa Libanonia. Uskoisin että Libanoista ja erityisesti Beirutista tulee jatkossa olemaan yksi Välimeren alueelle "trendi kohteista".

Kustannukset

Seuraavassa matkan kustannukset kahdelle hengelle:

• Lennot (Air Serbia): 456€
• Majoitus ( neljä yötä Q Hotel - Junior Suite, sis. erinomaisen aamiaisen): 313€
• Lentokenttä-kuljetukset (meno-paluu): 45€
• Retket (150 USD/retki): 300 USD - 280€
• Pääsymaksut (Anjar, Baalbek, Tyros, Sidon), wine tasting (Chateau Ksara), ja oppaiden tipit: 40€
• Ruokailut yms shoppailua: arviolta 200€ 
• YHTEENSÄ: noin 1300€

Dar Bistro & Bar, Beirut, Libanon

Bekaan laakso

Lauantai 14. syyskuuta -- lähdimme tutustumaan Bekaan laaksoon koko päiväksi. Olin varannut auton ja kuljettajan Lebanon Trips and Tours nimisestä firmasta pariksi päiväksi. Kuljettaja/oppaaksi saatui firman johtaja Khaled. Voin suositella tätä toimistoa.

Bacchuksen temppeli, Baalbek, Bekaan laakso

Bekaan laakso sijaitsee Beirutista itään kahden vuorijonon välissä. Matka alkoi Beirutin keskustasta Green Line linjaa pitkin - tämä oli se sisällissodan aikainen raja, jossa meren puolella olivat muslimit ja idän puolella kristityt joukot. Näimme matkalla kuuluisan Beirut Beit rakennuksen, josta on myöhemmin tullut näyttelyalue - aiemmin talossa olivat sala-ampujat lahtaamassa ihmisiä kadulla. Beirutin keskustan jälkeen tie nousee todella ylös ja laskeutuu Zahlen kaupungin kautta itse Bekaan laaksoon. Syyrian rajalle on matkaa muutama kymmenen kilometriä.

Ensimmäisenä kohteena oli Anjarin vanha raunio kaupunki, joka sijaitsee 56km Beirutista itään. Kaupunki on aika mielenkiintoinen - vaikkakin pieni ja se kuuluu nykyään Unescon maailmanperintökohteisiin. Kaupunki toimi aikoinaan Umaijadien kalifaattina 700-luvulla ja rakennukset oli tehty roomalaisten ja kreikkalaisten rakennuksien jäänteistä - oikeaa kierrätystä siis. Niinpä useampi pylväs tahi rakennelma sisälsi useita eri aikakausien kiviä. Myöhemmät maanjäristykset ovat tuhonneet kaupungin.

Anjar - kierrätettyjä pylväitä

Anjarin - Kaupungin päärakennus

Anjar

Anjarista ajoimme takaisin Zhalen kaupunkiin, ja Chateau Ksara nimiseen viinitilalle, joka on Libanon isoin viinin tuottaja (viidestä miljoonasta litrasta tämä tuottaa kaksi miljoonaa litraa). Vierailu kellareihin on ilmainen, ja tämän jälkeen on mahdollisuus päästä maistamaan tilan tuotteita. Otimme "Professional" paketin, johon kuului neljä erilaista tilan viiniä - rose, valkoviini ja kaksi punaviiniä (10 dollaria paketti). Koska olin jo aiemmin Suomessa maistellut heidän tuotteita, oli mielenkiintoista päästä maistamaan heidän "lippulaiva" tai "Collection" tuotteita. Hyviä olivat ja juttelimme pitkään tarjoilijan kanssa viineistä. Tilalla olevasta kaupasta voi ostaa tuotteita mukaan -- toki ostettiin, ja myöhemmin hotellilla niitä maisteltiin Vinkki: Alkosta saa nämäkin viinitilan tuotteita, ja ainakin Helsingin keskustan "lippulaiva" myymälässä on useita hyviä Bekaan laakson viinejä saatavilla -- se minua hämmästytti positiivisesti.

Chateau Ksara

Viinikellareissa

Wine tasting 

Viinien jälkeen lähdettiin päivän pääkohteeseen - Baalbekiin, jossa sijaitsee yksi maailman parhaiten säilyneistä ISOISTA roomalaisista temppeleistä ja kaupungeista. Matkalla huomattiin sekä keltaisista lipuista, joissa on rynnäkkökiväärin kuvat että mustista lipuista punaisella tekstillä (neljä päivää aiemmin oli ollut shiiojen juhla, jossa miehet ruoskivat itseltään selän verille) että olimme saapuneet Hizbollahin alueelle. Myös Iranin uskollisen johtajan kuvia oli joka puolella sekä marttyyrikuolleiden sankarien. Pieni anekdootti Hizbollahista: Se on lähes täysin Iranin rahoittama shiia-muslimien (ääri)poliittinen järjestö, joka on oikeasti vahvempi kuin Libanonin armeija, mutta virallisesti sillä ei ole varuskuntia yms. Aseistus järjestöllä on raskaampi ja parempaa kuin Libanonin armeijalla. Hizbollah on ottanut osaa moneen ISIS vastaiseen taisteluun, mutta antaa yleensä "kunnian" Libanonin armeijalle. Matkalla Baalbekiin tarkistuspisteet vaan lisääntyivät -- ne olivat Libanonin armeijan miehittämiä, mutta tosiasiassa Hizbollah pitää tällä kuria. Naiset myös pukeutuivat täällä mustiin kaapuihin, tosin kuin Beirutissa joka on sunni-muslimien aluetta pääsääntöisesti. Matkalla näimme myös paljon syyrialaisten pakolaisten leirejä : Libanonissa on noin 5.5 miljoonaa asukasta, palestinalaisia pakolaisia miljoonan verran sekä Syyriasta paenneita noin pari miljoonaa. Tätä ei voi olla huomaamatta!

Baalbekissa lähdimme sitten kävelemään isoa kaupunkia ympäri erillisen oppaan johdolla -- oli muuten hyvä että oli, koska tällöin hän pystyi kertomaan meille ne seikat ja kohteet jotka oltaisiin varmaankin kävelty ohi. Kuten aiemmin totesin -- alue on iso, ja erittäin hyvässä kunnossa. Erityisesti Bacchuksen eli viinin ja nautinnon temppeli, jossa oli useita upeita yksityiskohtia mm. kattojen sisäholveissa sekä Kleopatraa esittävässä kuvassa. Vieressä olevan Jupiterin temppelin korkea graniittipylväät oli muuten aikoinaan tuotu Egyptistä asti. Alueella näki muitakin turisteja -- tämä on Libanonin tärkein nähtävyys ja se kuuluu myös Unescon suojeluun.

 Baalbek foorumi

Baalbek - bysanttilainen kirkko oli toiminut tässä myöhemmin

Bacchus temppelin kattorakenteiden yksityiskohtia

Bacchuksen temppeli

Bacchuksen temppelin seinät hehkuivat punaisena

Kleopatra sekä iso käärme ja pieni käärme

Iltapäivästä palasimme takaisin samaa reittiä Beirutiin, jonne saavuttiin juuri ennen auringonlaskua. Matkalla törmäsimme falangistien (kristittyjä, joita tukevat Israelin valtio) autokulkueeseen, jossa "juhlittiin" vuonna 1982 tehtyä joukkomurhaa ("verilöylyä") Sabran ja Shatian pakolaisleirillä (Sabran_ja_Shatilan_verilöyly), jossa tapettiin useita tuhansia lapsia ja naisia, kun miehet oltiin viety ensin laivoilla pois Tunisiaan osana "PLO taistelijoiden evakuointeja". Tämä palautti mieleen koko järkyttävän sisällissodan -- ja tuntui että tällainen "juhlinta" ei sitä kyllä ansaitse.

Q Hotel - Beirutin Hamran alueella

Beirut

Beirut - sisällissota, Hizbollah, falagistit, maroniitit, sieppaukset, terrorismi, marttyyrit, Palestiina, SLA, PLO, Lähi-Idän Pariisi. Nämä sanat tulevat monelle ensimmäisenä mieleen kun kuulevat sanat Beirut ja Libanon. Niin myös minulle. Muistan hyvin kun uutisissa pyöri 1980 luvulla jatkuvia kuvia sekavasta sodasta vuosina 1975-1990. Nykyään uutisia hallitsee enemmän Syyria ja sen pakolaiset sekä Israelin ja Hizbollah väliset konfliktit. Toisaalta paikat kuten Baalbek, Tyros, Bekaan laakso ja Byblos tuovat mieleen rikkaan ja pitkän historian.

Pigeon Rocks

Keväällä Air Serbia ilmoitti aloittavansa lennot Helsingistä ja Belgradiin, ja samalla he tarjosivat edullisia ja nopeita yhteyksiä mm. Beirutiin - jotenka varasin liput syyskuulle tehtävään neljän päivän matkaan ja majoituksen Beirutin keskustasta Q Hotellista (Hamran alueella). Syyskuun 12. päivänä lähdimme matkaan Helsingin lentoasemalta Air Serbia Airbus A319 koneella - 40 minuuttia myöhässä. Belgradissa vaihtoaika oli 50 minuuttia. Jatkolento menetetty - mietin, mutta Beirutin kone odotti meitä ja pääsimme matkaan kohti Libanonia. Lentoaika molemmissa legeissä on noin kaksi ja puoli tuntia. Laskeuduimme Beirutin kentälle klo 03:20 ja suhteellisen pienen passin (huom! passissa EI saa olla Israelin leimaa tai viisumia!) tarkistus hässäkän jälkeen pääsimme jatkamaan matkaan Beirutin keskustaan etukäteen varatulla kuljetuksella. Ensimmäiset näkymät Beirutista olivat jotenkin oudot - paljon eritasossa kulkevia tietä, ranskan ja arabian kieliset kyltit, isoja rakennuksia ja isot korkeuserot. Lämpötila oli mukavat +26 astetta -- kun puoli viisi aamuyöstä päästiin nukkumaan.

Neljän tunnit "yöunet", ja kello herätti uuteen aamuun.. perjantaina 13. syyskuun oli varattu koko päivä Beirutiin tutustumiseen, ja lähdimme maps.me sovelluksen avulla kävelemään kohti Marttyyrien aukiota helteisessä ja aurinkoisessa Beirutissa (lämpötilat olivat päivällä yli 30 astetta). Poliiseja, sotilaita, esteitä -- niitä kohdattiin matkalla hotellista kohti Beirutin nähtävyyksiä. Osassa kohtaa sotilaat estivät kulkemasta tiettyjä reittejä, kun alueella oli jotain "hässäkkää" tai turvallisuuteen liittyviä seikkoja -- en jäänyt enempää kyselemään, mutta sotilaat olivat ystävällisiä ja kertoivat mitä kautta kannattaa kulkea.

Roomalaisen kylpylän rauniot

Ensimmäisenä kohteena oli vanha roomalaisten kylpylän rauniot, kunnes saavuttiin isolle aukiolle josta lähti useaan suuntaan katuja - kyseessä oli Nijmeh Square, jonka välittömässä läheisyydessä on niin St. George Greek ortodoksinen katedraali (rakennettu uudestaan sisällissodan jälkeen), maroniittikristettyjen katedraali, vanha roomalainen foorumi kuin Beirutin päämoskelija - Mohammed Al-Amin moskeija. Jotenkin hämmentävän näköistä että kaikkea tätä näki yhdellä kertaa -- ja samalla tajusi että tälläkin paikalla on paljon historiaa ja nykypäivää - niin muslimien kuin kristittyjen pyhäkköjä. Moskeijan vierestä alkaa kuuluisa Marttyyrien aukio, ja sen toisessa päässä on pysähdyttävä sodan muisto: Hajalle ammuttu The Egg, Beirutin ensimmäisen elokuvateatteri - jossa nykyään "toimii" jotenkin näyttelyitä raunioiden keskellä. Muutoin aukiolla näki hyvin vielä talojen seinistä että täällä on joskus sodittu -- vaikka siitä on kohta yli 30 vuotta. Tätä aluetta kannattaa käydä katsomassa.

Nimjeh Square ja sen kellotorni

Roman Forum ja Beirutin päämoskeija - oikeassa laidassa maroniittien katedraali

The Egg - entinen elokuvateatteri

Mohammed Al-Amin Mosque, Beirutin päämoskeija

Marttyyrien aukion patsas

Marttyyrien aukiolta jatkettiin kohti Välimeren rantaa, ja sieltä löytyy uusi ostoskeskusalue - The Beirut Souks, jonne oltiin myös rakentamassa munanmuotoisia isoja rakennuksia. Soukeilta matka jatkui kohti rantabulevardia - Cornichea pitkin, joka on useamman kilometrin (noin 3km) pitkä rantakatu. Täällä paikalliset tulivat juttelemaan meidän kanssa ihan spontaanisti ja muutenkin libanonilaiset tuntuivat olevan erittäin ystävällisiä ja kiinnostuneita mistä tullaan. Kovin paljon muuten turisteja ei näkynyt tai kuulunut Beirutin keskustassa.

Uusi ostokeskus -- ja uudet "munat" (The Eggs?)

Kävimme lounaalla hieman hienommassa ravintolassa, Feluka. Voin suositella tätä -- hinnat ovat hieman korkeammat ja ehkäpä "näköalalisää" meren rannalla, mutta ruuassa ja tarjoilussa ei ollut moitteen sanaa. Tämän paikan lähistöllä sijaitsee toinen Beirutin nähtävyyksistä - Pigeon Rocks, kaksi isoa kiveä jotka kohoavat Välimerestä. Iltaisin tältä paikalta näkee hienosti myös auringonlaskun.

Lounasta - isoja tomaatteja

Kohti Pigeon Rockseja 

Pigeon Rockista käännyttiin takaisin kohti keskustaa ja Hamran aluetta, jossa hotelli sijaitse. Hamra kadun varrella on paljon kauppoja, ravintoloita ja jopa pubeja, joista yhdessä poikettiin. Beirutissa baareissa oli Happy Hourit, jolloin juomien hinta putoaa puoleen. Paikallinen Almaza Beer pubissa 4.2€/pullo -- iloisen tuntien aikana 2.1€.

Myöhemmin illalla kävimme syömässä hotellin lähistöllä olevassa Dar Bistro & Books ravintolassa. Mukava paikka - vähän turhan hipsteri-paikka ja suhteellisen kallis. Täällä nähtiin enemmän turisteja - ja syykin on selvä, korkea sijoitus TripAdvisorin listalla. Illallisen jälkeen uni alkoi painamaan pitkän päivän jälkeen -- seuraavana päivänä jatkettaisiin Libanoniin tutustumista Bekaan laaksossa. Kokemukseni Beirutista muuttui tämän vierailun yhteydessä -- sodan merkit ovat vielä näkyvissä, ja osittain haavat ovat vielä auki -- mutta eteenpäin on mentävä ja katsottava tulevaisuuteen, kuten ystäväni Beirutissa totesi. Lähi-Idän Pariisi nousee taas raunioista kukoistukseen.

Paikallista olutta ja viiniä (Ksara - suosittelen!)