Panama - Panama City ja Gamboa

Kesäkuussa 2025 teimme kesälomakauden pisimmän reissun kolmen viikon aikana uuteen maahan: Panamaan, Kolumbiaan ja Ecuadoriin. Pyörittelin pitkään talvella 2025 mihin matkustaisimme kesällä ja Keski- ja Etelä-Amerikan matkan lisäksi suunnitelmat olivat jo pitkällä sekä Madagaskarin että Botswana-Zimbabwe (maasturilla) matkojen osalta. Päädyin kuitenkin luoteis-Etelä-Amerikassa sijaitseviin maihin, koska olin vuosi sitten tykästynyt kovasti Andien alueelta Perussa, Boliviassa, Chilessä ja Argentiinassa johon vuonna 2024 teimme neljän viikon matkan. 

Panama City - skyline

Tämän vuoden matka koostui seuraavista osuuksista ja tehtiin myös seuraavassa järjestyksessä (suluissa on öiden lukumäärä per paikka):

• Panama (4) - Panama City (2) ja Gamboa rainforest (2)
• Kolumbia (10) - Cartagena (2), Tayrona National Park (2), Medellin (3) ja Bogota (3)
• Ecuador (7) - Cotopaxi National Park (2), Quito (3) ja Bellavista Cloud Forest (2)

Matka suunniteltiin siten, että kohteet järjestettiin niin että oltiin sekä kaupungeissa että "maastossa", sekä niin matkustettiin merenpinnan tasolta ylöspäin aina Cotopaxin ympäristöön yli 4100 metrin korkeuteen ja näin korkeaan ilmanalaan pystyi tottumaan hieman helpommin, mm.  Medellin sijaitsee noin 1500 metrin korkeudella kun taas Bogota sijaitsee jo 3000 metrin korkeudessa. 

 

Kaukolennot tehtiin KLM (Kelmillä) Amsterdamin kautta ja koneina oli menossa Boeing 777-300ER ja paluussa 777-200LR. Matkustusmukavuutta pitkillä lennoilla toi Premium Comfort luokka jossa olenkin matkustanut nyt "aina" kun KLM pitkillä lennoilla olen lentänyt - hintaeroa economyyn noin 300 euroa henkilö per suunta. Etelä-Amerikassa puolestaan lensimme Copa Airlinesilla (PTY-CTG), JetSmartilla (SMR-MED) sekä Aviancalla (MED-BOG, BOG-UIO). 

Matkan räätälöinnistä vastaisi tälläkin kertaa suomalainen matkatoimisto Aventura. Lentojen ja majoituksien lisäksi matkaan sisältyi kuljetuksia lentokentiltä sekä muutamia opastettuja reissuja, jolloin saimme oikeastaan kaiken ns. "irti" kohteesta kun paikallinen opas/henkilö näytti juuri meille kiinnostavia kohteita ja paikkoja. Pidimme myös ns. "opas-vapaita" päiviä joka toinen päivä, jolloin teimme omatoimisesti retkiä kohteissa. 

Lauantai 14.6.2025

Olimme edeltävä päivänä majoittuneet jo perinteisesti (kolmas kerta vuoden sisään) Helsingin lentoaseman hyvätasoiseen Clarion hotelliin, jolloin pääsimme helposti lähtemään lennolle aamiaisen jälkeen. Aamusta lensimme KLM lennoilla Amsterdamiin, josta vaihdoimme muutaman tunnin pysähdyksen jälkeen Panaman lennolle, joka oli tällä kertaa päivälento ja kesti noin yksitoista tuntia. Saavuimme Panaman lentoasemalle juuri kun aurinko oli laskemassa noin klo kuuden aikaan illalla ja ajoimme noin puolisen tuntia Panama Cityyn, joka ensi näkemältä hämmästytti korkeine pilvenpiirtäjineen sekä ruuhkaisina betonisten ajoväylien hässäkkänä tuoden mieleen etäisesti Singaporen tai Dubain, mutta pienemmässä mittakaavassa. Majoituimme kahdeksi yöksi Tryp Panama Centro hotelliin ja saimme ylimmästä kerroksesta sijaitsevan kulmahuoneen. Illalla emme muuta siten tehneet kuin kävimme oluella läheisessä baarissa. Panama oli samalla 102/197 maa jossa olen käynyt (UN listalla 98/193). 

Panaman kuuluisin pilvenpiirtäjä - F&F torni

Sunnuntai 15.6.2025

Aamusta lähdimme puolen päivän Panaman kierrokselle käyden sekä Panaman alkuperäisessä vanhassa kaupungissa (Panama Viejo) sekä nykyisessä vanhassa kaupungissa (Casco Antiguo tai Casco Viejo). Näistä ensimmäinen oli kenties kiinnostavampi, vaikka siellä oli vain hyvin vähän nähtävää - raunioita, maailman korkein Amerikan rakennus aikoinaan (katedraalin torni) ja pieni museo. Kyseessä oli paikka johon Panama oltiin perustettu espanjalaista toimesta, ja jonka englantilainen merirosvo ja myöhemmin Jamaikan hallitsija Morgan (tunnetaan myös Capten Morgan rommista) oli hyökännyt vuonna 1671 sisämaan puolelta sekä tuhonnut ja ryöstänyt kaupungin. 

Panama Viejo: Amerikan mantereen korkein rakennus, aikoinaan. Katedraalin kellotorni.

Panama Viejon jälkeen kävimme kolmen tunnin ajan tutustumasas Casco Viejoon / Casco Antiguoon, joka on nykyisin kunnostettu upeaksi vanhaksi kaupungiksi joka täynnä turistille suunnattuja kauppoja ja ravintoloita. Kävimme mm. Panaman kanavan museossa, joka oli myös erittäin mielenkiintoinen paikka josta sai käsityksen kuinka kanavaa oltiin aiemmin rakennettu sekä ranskalaisten että jenkkien toimesta. Museossa kerrottiin myös miten Panama sai itsenäisyyden ja mitä ongelmia siitä oli myöhemmin aiheutunut jenkkien kanssa. 

Kävimme myös katsomassa Panama-hattuja myyviä liikkeitä, joka oikeasti on Ecuadorista peräisin mutta jotka jenkit "lanseerasivat" virheellisesti Panama hatuiksi kun niitä siellä pidettiin Panaman kanavan rakennuksilla. Vähän sama kuin tuo surullisen kuuluisa ranskalaiset perunat tapaus, kun olivat toisen maailman sodan aikana Belgiassa syömässä perunoita ja kuvittelivat olevansa Ranskassa... Oikeasti Panamassa tehdään oman tyylisiä hattuja (suorempia lierin osalta) mutta molempia myydään kaupoissa hintaa muutamasta kympistä aina 30000 dollariin asti riippuen kuinka tiukasti hattu on punottu. En ostanut hattua tällä kertaa. 

Kirkko Casco Viejossa

Osa taloista hieman huonossa kunnossa. Ranskalaista tyyliä taloissa. 

Hattuja Casco Viejossa.

Museon ja vanhan kaupungin jälkeen kävimme vielä omatoimisesti katsomassa Bio-museota (ulkoapäin), jossa esitellään Panaman luontoa ja historiaa. Kävelimme museon ympärillä ihastellen upeaa rakennusta sekä näkymiä Panaman kanavan suulle. Myöhemmin palasimme Uber-taksilla takaisin keskustaan. Voin suositella Uberilla liikkumista kaupungilla - edullinen ja helppo tapa kulkea paikasta toiseen. Keskustassa kävelimme nyt enemmän päivän valossa tutustuen pilvenpiirtäjien ympäröimään kaupunkiin ja käyden pitkällä ja myöhäisellä lounaalla Gaucho Steak house nimisessä pihviravintolassa. 

Bio-museo

Maanantai 16.6.2025

Seuraavaksi vaihdoimme Panaman keskustan pariksi päiväksi sademetsän rauhaan (Gamboa Rainforest Resrt), mutta sitä ennen pysähdyimme Panaman kanavalla Miraflorsin suluilla (Miraflores Locks) katsomassa miten laivat kulkivat kanavassa. Kävimme myös paikalla olevassa isossa IMAX teatterissa katsomassa puolen tunnin esityksen joka kertoi myös kanavan historiasta ja nykypäivästä. 

Panaman kanava - Miraflores locks. Taustalla uudessa kanavan osassa konttilaiva

Puolenpäivän aikoihin olimmekin sitten jo Gamboa Rainforest Resortissa, joka on aiemmin toiminut kanavan rakentajien loma/virkistyspaikkana ja joka on nykyisin iso hotelli Charges joen varrella, ja joka myös on kansallispuiston aluetta. Hotelli koostui kolmesta isosta rakennuksesta ja sen edessä olevista uima-altaista. Saimme huoneen vasta myöhemmin iltapäivästä joten aikaa jäi kävellä ympäri aluetta, josta löytyi myös tyhjäksi jääneitä huviloita joiden luonna näimme useita liskoja ja kultajäniksiä. Majoituksessa ei ollut kuin muutama muu turisti majoittuneena ja saimmekin rauhassa viettää hotellissa aikaa ja nauttia Panaman kuuman kosteasta (+35 astetta) ilmastosta. 

Gamboa Rainforest Resortin uima-allasalue

Näkymä hotellihuoneesta Charges joelle

Tiistai 17.6.2025

Olimme edeltävänä päivän varanneet retken köysiradalle jolla pääsi noin tunnin ajan ajamaan ylös hotelli alueen yläpuolelle ja kävelemään pieneen näkötorniin josta näkyi sekä Charges joki että Panaman kananva. Kovin kummoinen tämä köysirata ei ollut, mutta tulipa nähtyä viidakkoa ylhäältä käsin. Oikeastaan näimme vain kymmeniä pieniä vihreitä papukaijoja lentämässä ympäriinsä. Köysirata-ajelu oli mielestäni aika kallis (50 dollaria per henkilö), mutta tulipa nyt nähtyä sekin, koska jätimme vastaavan kokemuksen välistä talvella kun olimme käymässä Costa Ricassa. 

Iltapäivällä palasimme hotelliin ja vietimme aikaa hotellin uima-altaalla ja oikeastaan "lomailimme" lomasta. Seuraavana  päivänä matka jatkuisi kohti Kolumbiaan ja Karibianmeren rannalla sijaitsevaan Cartagenan kaupunkiin. 

Tyhjillään olevia huviloita Gamboa alueella

Kultajänis Gamboa resortin alueella

Vaikka näimme Panamaa muutaman päivän niin paikka ei oikein vakuuttanut minua. Olihan se Casco Viejo omalla tavallaan hieno, ja pilvenpiirtäjät etäältä katsottuna, mutta heti vanhan kaupungin takana alkoi rähjäinen ja hieman outo kaupunginosa eikä myöskään pilvenpiirtäjien ympäristö ollut mitään sellaista missä välttämättä jaksaisin aikaa viettää pidempään. Tulemme kuitenkin palaamaan marraskuussa Panamaan kun lähdimme sieltä kautta käymään Keski-Amerikan muissa maissa. Sinällään siis Panama on hyvä "hubi" kun ollaan matkalla Keski- tai Etelä-Amerikkaan ja siellä voi viettää pari päivää. Tiedän että Panamassa on paljon hienoja ranta- ja sukelluskohteita varsinkin Karibianmeren puolella, mutta nyt jätimme ne välistä. 

Costa Rica - Tyynenmeren rannikolla

Costa Rican matkan viimeinen osuus suuntautui Tyynenmeren rannikolle Guanacasten maakunnan alueelle.  Siellä matkustimme kolmeen eri rantakohteeseen jotka olivat hieman toisistaan eroavia ja kävimme myös muillakin rannoilla. Kohteina olivat Playas del Coco, Playa Potrero ja Playa Samara. Costa Ricassa rannat ovat lähellä tosiaan ja mikäli yksi ranta ei miellytä pääsee nopeasti toiselle rannalle kun käytössä vuokra-auto. Se mikä näillä rannoilla yleisesti kiinnitti huomiota oli niiden siisteys ja rauhallisuus, kenties jopa autius ja tyhjyys. Toki Costa Ricasta löytyy actionia ja menoa kaipaaville bile rantoja. 

Playas del Coco - auringonlaskun aikaan

Sunnuntai 26.1.2025

Matka jatkui Monteverden pilvimetsien jälkeen kohti Costa Rican Tyynenmeren rannikkoa ja siellä ensimmäisenä kohteena oli Playas del Coco tai Cocon ranta. Matkaa oli noin 150km ja aikaa kului noin kolmisen tuntia, eli ensin takaisin Tilaraniin josta edelleen alamäkeä Canasin kaupunkiin jonka jälkeen suuntasimme Pan American highwaylle eli valtatielle 1 kohti Liberian kaupunkia ja sieltä kohti Cocoa.  Varsinkin Liberian jälkeen huomaisi että turisteja oli liikkeellä pitkistä autoletkoista, sillä myös Liberiassa on kansainvälinen lentokenttä vastaanottamassa turisteja. 

Playa Coco oli näistä kolmesta rannasta missä kävimme eittämättä vilkkain ja eniten palveluja sisältänyt paikka. Toki lähistöllä olisi ollut se "kuuluisin" ranta Playa Tamarindo, mutta se on kuulemma täynnä erityisesti amerikkalaisia ja muutenkin paikka on lukeman perusteella hieman levoton. Sitä ei kuitenkaan voinut sanoa Cocosta jossa oli erittäin rento fiilis. Ranta on lähes kolme kilometriä pitkä eikä rannan läheisyydessä ole hotelleja eikä ravintoloita kuin muutama. Ravintolat olivat Avenue Central kadun molemmilla puolilla ja majoitukset pääosin sen ympärillä tai läheisten kukkuloiden rinteillä. Majoituimme noin 1.5km päähän keskustasta Coco rannan pohjoisosassa sijaitsevaan pieneen ja rauhalliseen Hotel Villa del Sol nimiseen hotelliin, josta oli rannalle noin sadan metrin matka. Niinpä suuntasimme heti rannalle..  Turistien lisäksi rannalla oli todella paljon paikallisia ja kaikki sulassa sovussa. Rannalta puuttuivat kaikki myyjät ja hierojat yms joita esim. Thaimaan rannoilla on välillä riesaksi asti. Toisin kuin Monteverdessä niin täällä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila oli noin +33 astetta.

Playas del Coco

Pitkä ranta kävelyä ja tietysti uimista varten - laskuveden aikaan.

Päivän ohjelmana oli myös pitkä lounas rantaravintolassa (Cafe de Playa), kävelyä rannalla, käynti erinomaisessa Numu taproomissa, jossa tuli maisteltua neljää eri olutta ja sen jälkeen taas kävelyä rannalla, erinomainen illallinen intialaisessa ravintolassa (Tandoor).  Auringonlaskua emme ehtineet katsomaan, kun olimme taproomissa juuri tällöin.

Numu taproomissa maistelua

Maanantai 27.1.2025

Playa Coco rantapäivä 2: Aamupäivästä kävelimme koko rannan päästä päähän ja tällä kertaa laskuveden aikaan. Ihailimme erityisesti pelikaanien lentoa ja syöksyjä ("kalastusta") veteen ja taisimme oman ymmärryksen mukaan myös bongata fregattilintujen parvia. Lounasta kävimme syömässä samaisessa intialaisessa ravintolassa jonka jälkeen kävelimme taas hissukseen rannalla ja ehdimme iltapäivästä käymään jopa hotellin uima-altaalla ennen kuin siirryimme katselemaan rannalle auringonlaskua. Tämä taisi olla tämän reissun ensimmäinen "älä tee mitään" päivä, joku voisi kutsua sitä vaan lomapäiväksi. 

Hotel Villa del Solin uima-allas

Auringonlasku värjäsi hiekan ja kalliot punaiseksi 

Tiistai 28.1.2025

Jatkoimme aamusta matkaa kohti Playa Potreroa siten, että ajoimme Playa de Cocosta ensin pohjoiseen muutaman kilometrin päähän sijaitseville Playa Hermosa ja Playa Panama rannoille, jossa jälkimmäisellä ei ollut aamusta kuin muutama muu turisti hevosilla ratsastamassa. Rannalla bongasimme monia eri haikaroita ja yhden iguaanin. Panama beachiltä koukkasimme sisämaahan päin ja ajoimme puolentoista tunnin ajan kohti Playa Potreroa pysähtyen lounaalla Playa Flamigon lähellä lounaalla. Playa Flamigon ympärille on rakennettu paljon resortteja ja rannat ovat ns. "hyljerantoja" eli täynnä turisteja aurinkotuoleissaan. Onneksi Playa Potrero oli täysin vastakohta tähän paikkaan - parin kilometrin rauhallinen ranta. 

Playa Panama

Iguaani Playa Panaman rannalla

Playa Potrerossa majoituimme todella ihastuttavaan Casa Papito nimiseen huoneistoon tai pitäisikö sanoa taloon, jossa meillä oli käytössä sadan neliön kattohuoneisto isolla parvekkeella ja uima-altaalla. Paikka pitävät erittäin mukava ranskalais-sveitsiläispariskunta, joilta saimme myös vinkkejä mitä alueella voi tehdä. Alkuillasta kävimme syömässä läheisessä suositussa italialaisessa ravintolassa La Forketta. Paikasta löytyi myös pienehkö olutpanimo taproomilla - Potrero Brewing Company, jossa kävimme ottamassa pari olutta ennen kuin palasimme hulppeaan majoitukseen ("hacienda") nauttimaan trooppisesta yöstä. Valitettavasti olimme tässä paikassa vain yhden yön, koska siellä olisi oikeasti viihtynyt pari kolme päivää. 

Casa Papiton terassia

Ulkokeittiö

Haciendan vilvoittelu allas - vesi oli turhan kuumaa, 35 astetta

Auringonlasku kuvattuna "haciendamme" terassilta

Keskiviikko 29.1.2025

Aamupäivän rantakävelyt Playa Potrerossa, jonka jälkeen jatkoimme matkaa etelään kohti Playa Samaraa johon oli matkaa 120km ja aikaa tähän kului lähemmäs neljä tuntia. Samaran alueelta löytyy myös useita rantoja ja majoituimme kahden tunnetuimman rannan Playa Samara ja Playa Carrillon välissä olevalla Hideaway hotelliin pariksi päiväksi.  Pitkän ajomatkan päätteeksi kävelimme näistä Playa Carrilloon joka paikallisten ticojen suosiossa ja bongailimme matkalla jälleen liskoja ja lintuja. Auringonlaskua kävimme puolestaan katsomassa Playa Samaralla, johon hotellista oli parin sadan metrin matka. 

Hotel Hideway, Playa Samara ja Toyota RAV4 4WD vuokra-auto parkissa

Playa Carrillo

Puput rannalla - Instagram: Pupumatkat 

Auringonlasku Playa Samaralla

Torstai 30.1.2025

Kävelimme aamusta pitkin Playa Samaraa itse Samaran kylään ja takaisin välillä käyden juomassa muutaman virvoittavan oluen sekä lounaalla Hotel Bahia Beachfrontissa. Rantaviivaa on yhteen suuntaan lähes viisi kilometriä ja ranta oli lähes autio. Surffauskoulut ja muita vesiaktiviteetteja tarjoavat yritykset sijaitsevat Samaran kylän lähellä olevalla rannalla, muuten rannalta ei hotelleja ja ravintoloita ole. Päivä kului oikeastaan rannalla kävelyn merkeissä sillä olihan tämä nyt matkan viimeinen päivä rannoilla. 

Playa Samara - Hotel Bahia beachfront

Playa Samara, Guanacaste, Costa Rica - autio hiekkaranta

Meressä kävelyä Playa Samaralla

Perjantai 31.1.2025

Perjantaina oli matkan pisin ajopäivä San Josen lentokentälle. Olin lukenut että 230km matkaa voi mennä neljästä seitsemään tuntia ja varsinkin viimeiset 50 km ennen San Josea olivatkin erittäin ruuhkaisia ja teillä oli useampia tietulleja joissa myös meni aikaa pitkissä jonoissa. Meillä paluuseen menikin sitten lähemmäs viisi tuntia ja olimme takaisin Hertzin vuokraamossa kahden aikaan iltapäivästä. Amsterdamin kone lähti vasta puoli yhdeksän illasta ja teimme sen virheen että menimme lentokentälle ns. hyvissä ajoin, mutta terminaalissa ei ole mitään palveluita eikä edes tuoleja ennen turvatarkastusta joten jouduimme "istumaan lattialla" pari tuntia, mutta onneksi check-in aukesi jo kello neljältä pääsimme ns. kentän kansainväliselle puolelle odottamaan lentoa.  KLM lento Boeing 787-9 Dreamlinerilla Premium Comfort luokassa meni mukavasti ja onneksi olimme varanneet ns. bulkahead paikat ja saimme jotenkin nukuttua osan lähes kymmenen tunnin lennosta.

Lauantai 1.2.2025

Laskeuduimme Schpolin lentokentälle iltapäivästä kello kaksi ja meillä oli kuutisen tuntia aikaa ennen iltalentoa Helsinkiin. Ensin pohdimme että lähdemme käymään Amsterdamin keskustassa, mutta kylmä ilma tropiikin jälkeen ei houkutellut ja päädyimme viettämään aikaa KLM Crown loungeen jonne pääsimme BC luokan lipuilla (sain tarjouksen BC upgradesta Helsinkiin - 77 euroa henkilö). KLM lounge, vaikka oli tällä kertaa Schegenen puolella oli todella hyvä ja rauhallinen paikka. Toisin kuin Non-Schegenen puolelta, jossa kävimme viime kesänä matkalla Peruun, niin täältä ei ollut kuin rajoitettu näkyvyys kentälle, mutta tarjoilut olivat hyvät. Huomattavasti paremmat kuin Finnairin loungessa Helsingin kentällä. 

Lento Amsterdamista Helsinkiin meni huomattavan nopeasti ja laskeuduimme lumettomaan mutta kylmään Suomeen puolenyön jälkeen. Lennolla oli erittäin mukava ja ystävällinen purseri joka kyseli Costa Ricasta kun huomaisi lentolipusta SJO-AMS-HEL reitityksen ja jutteli rennosti meille matkan aikana ja lopulta Helsingin päässä toivotti tervetulleeksi kotiin ja hyvää yötä. Muutenkin KLM henkilökunnan ystävällisyys on ollut huomattavasti lämpimämpää kuin esim. Finnairilla - esim. lähtöportilla miehistön saapuessa he tervehtivät matkustajia iloisesti. Harvemmin jos milloinkaan olen kotimaisella yhtiöllä tätä kokenut.   

Erittäin utelias pikkutöyhtöharakka

Playa Samara, Costa Rica

Costa Rican matka sujui erittäin hyvin ja voinkin suositella kohdetta omatoimiseen matkailuun oli sitten kiinnostunut luonnosta tai rantaelämästä. Mikään halpa maa ei ole kyseessä, esim meillä hyvätasoisen majoituksen keskihinta oli lähes 150 euroa yö. Maassa on helppoa ja oikeastaan parasta matkustaa vuokra-autolla. Englannin kielellä pärjäsi kaikkialla vaikkakin muutama sana espanjaa aina auttoi kun osaisi tietyt fraasit ja tervehdykset. Käteistä maassa ei olisi tarvinnut ollenkaan ja käytimme luottokorttia (Visa ja MasterCard) lähes kaikkialla. Tippejä ja hedelmätoreja varten on toki hyvä olla pieniä dollareita tai kuten meillä vaihdettuna sata euroa coloneiksi. 

 

 

Costa Rica - Arenal ja Monteverde

Costa Rican matkan toinen osuus suuntautui ylänköalueilla Costa Rica keskiseen osaan hieman pääkaupungista pohjoiseen. Kohteena olivat Arenal tulivuoren ympärille muodostunut keskittymä La Fortuna nimisen kaupungin lähistölle sekä Monteverden pilvimetsä (Monteverde Cloud Forest) joka on kuuluisa jo nimestään pilvisistä sademetsistään ja sen kasveista ja eläimistä. 

Mistico Parkin sademetsää, Arenal

Keskiviikko 22.1.2025

Aamupäivän ajopäivä Puerto Viejo de Talamancasta kohti La Fortunan kaupunkia oli alkumatkasta aika tylsää ja samaa tietä 32 kohti San Josen kaupunkia kunnes käännyimme pienemmällä tielle (tie numero 4) Guapilesin kaupungin jälkeen ja maisemat muuttuivat enemmän kiinnostavaksi kulkien läpi laidun ja viljelyspeltojen. Matkaa La Fortunaan, joka sijaitsee Arenal tulivuoren (aktiivinen tulivuori) juurella, tuli yhteensä 270km ja ajoaika oli lähemmäs viisi tuntia ja ajoimme tämän ilman pysähdyksiä. La Fortuna pienessä kaupungissa kävimmekin lounaalla puolen päivän jälkeen kunnes jatkoimme majapaikkaan joka sijaitsi noin viisi kilometriä kaupungista kohti Arenal-tekojärveä, joka on muuten Costa Rican suurin järvi. 

Majoituimme alueella jossa oli myös paljon kuumia lähteitä ja niiden ympärille olikin tehty monia enemmän tai vähemmän luksusmajoituksia. Meillä jälkimmäinen ollessa kyseessä nimeltään Miradas Arenal Hotel, jossa käyttöömme noin 40 neliön mökin isolla terassilla ja suoralla näkymällä Arenal tulivuorelle. Tosin tulivuori oli osittain pilven sisällä ja ilmassa oli sateen tuntua. Koska alueella tulee pimeää puoli kuuden jälkeen ja kansallispuistot sulkevat ovensa jo alkuillasta emme lähteneet enää läheiselle Parque National Vulcan Arenal puistoon kävelemään. 

Vulcan Arenal, Arenal tulivuori pilvessä

Miradas Arenal hotellin majoitusmökki

Näkymät mökin terassilta "takapihalle"

Torstai 23.1.2025

Ajoimme heti aamusta kenties alueen eniten turisteja, myös meitä, kiinnostavaan kohteeseen - Misticon hanging bridge (Mistico Park) eli Misticon riippuville silloille josta löytyy toistakymmentä siltaa käsittävä käveltävä ympäristö sademetsän keskellä. Reitillä on pituutta reilut kolmisen kilometriä ja siihen on syytä varata aikaa pari kolme tuntia. Olimme jo varanneet etukäteen liput alueelle oppaan kanssa, koska tällöin on oikeasti mahdollista nähdä jotain kun opas tietää mitä etsiä. Liput maksoivat lähes 40 euroa henkilö, ja ilman opastusta 30 euroa henkilö. Paikalle kannattaa tulla heti aamusta tai sitten myöhemmin iltapäivästä. Heti kun saavuimme alueelle alkoikin sataa vettä erittäin runsaasti ja sade oikeastaan jatkui lähes kokoajan kun olimme puistossa. Siitä huolimatta onnistumme, kiitos oppaan, bongailemaan muutamia lintuja kuten isomman villi kalkkunan, pöllöjä sekä momotti lintuja. Hämähäkkejä ja käärmeitä yritimme myös löytää mutta vesisade piti ne varmaankin koloissaan. 

Riippusilta

Amazonianmomotti

Amazonianmomotti - huomaa nokassa sijaitsevat "hampaat". Kuvattu kaukoputken läpi. 

Puolenpäivän jälkeen oli tarkoitus lähteä itse tulivuoren alueelle, mutta jatkuva vesisade ja erityisesti alhaalla riippuvat pilvet eivät oikein houkutelleet kävelemään poluille koska tulivuorelle näkymä oli nolla ja niinpä kahvittelun jälkeen ajoimme tutustumaan iltapäiväksi La Fortunan kaupunkiin tarkemmin ja käymään pitkällä lounaalla. Eli sade sotki hieman suunnitelmia, mutta onneksi illasta taivas hieman selkeni ja näimme tulivuoren huipun myös. Lähistöllä olisi toki voinut käydä (kalliissa) kylpylässä mutta jätimme sen nyt väliin. Kovin olivat ruuhkaisia paikkoja varsinkin Tabacon Hot Springs jonka ohi ajoimme. 

La Fortuna kaupungin puisto ja kirkko

Perjantai 24.1.2025

Taas ajopäivä, mutta vain 120km ja kolmisen tuntia kiertäen Arenal järven ja Tilaranin kautta kohti Monteverden pilvimetsien aluetta Santa Elenan kylään. Alkumatkasta oli myös erittäin rankkaa vesisadetta jonka näkymät järvellä olivat heikot ja osassa tiessä näkyi edeltävien sateiden aiheuttamia maanvyöryjä. Viimeiset kolmekymmentä kilometriä olivat hieman huonokuntoisempaa soratietä jossa oli välillä isompia heittoja ja kuoppia. Onneksi alla oli enemmän enemmän maavaraa oleva auto nelivedolla. Ilman nelivetoakin tuolla pärjää ja miksei myös henkilöautolla kunhan vaan muistaa miten kuopat ylitetään oikein. 

Camino Verde B&B Monteverde majoitus

Saavuimme pieneen Santa Elenan kylään jo puolenpäivän aikaa ja saimme auton majoituksen (Camino Verde B&B Monteverde) parkkipaikalle ja lähdimme tutustumaan kylään. Kylä koostuu kolmesta yksisuuntaisesta tiestä joka ovat kolmion muotoisesti yhteydessä toisiinsa, ja näiden ympärille on muodostunut turisteja varten ravintoloita ja kauppoja. Majoitukset sijaitsevat hieman keskusta-kolmion ulkopuolella. Kävimme kahvilla (esim. Tree House restaurant, jonka keskellä kasvaa isompi puu), kaupoilla ja lounaalla kunnes saimme huoneen majoituksesta iltapäivällä. Majoituksen vierestä löytyi pieni ja erinomainen paikallinen ravintola Soda La Amistad jossa kävimme kahtena päivänä illallisella. Paikka olikin erittäin suosittu turistien keskuudessa ja hinnatkin edulliset. 

Puun alla - Tree restaurant

Lauantai 25.1.2025

Aamusta lähdimme matkan toiseen pääkohteeseen - Monteverden pilvimetsiin, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Santa Elenan kylästä. Tännekin pitää ostaa pääsyliput (26 USD/pp) sekä pysäköinti on maksullista (5 USD). Pysäköintipaikalla pitää käydä rekisteröimässä ostetut liput joita vastaan saa muovisen kortin jolla pääsee ilmaisella bussilla Monteverden pilvimetsän sisäänkäynti alueelle. Matka on parisen kilometriä. Vaikka olimme aamusta puolikahdeksan aikaan jo liikkeellä oli parkkipaikka lähes puolillaan ja bussiin jonoa, ja itse sisäänkäynnillä isompia turistilaumoja. Täällä olisi ollut tarjolla oppaita, mutta keli on niin heikko että uskoimme että mitään eläimiä tässä tuskin tulisi näkemään, jotenka opasta ei otettu. 

Monteverde Cloud Forest alueen kartta

Monteverden alueella on useampia reittejä joita kävellä ja reittien yhteispituus on 13 kilometriä. Kun pääsimme paikalle alkoi (taas) sataa kaatamalla vettä ja kovasti tuuli entisestään lisäsi märkyyttä. Vaikka turisteja oli paljon lähtöalueella niin suuntasimme heti kohti puiston toisessa päässä sijaitsevaa näköalapaikkaa Sendero Nubosa pitkin ja edelleen Sandero La Ventana päähän. No itse näköalapaikalta ei sitten nähnyt mitään mutta kuin pilveä ja palasimme alkumatkan Sendero Caminoa pitkin josta käännyimme kohti alueella olevaa yhtä riippusiltaa kohden Sendore El Puente jossa saimmekin olla ihan kahdestaan. Suurin osa turisteista varmaankin käveli vain Caminoa pitkin tai sitten läheiselle vesiputoukselle jonka lähelle itsekin kävelimme mutta pohjoisempaa reittiä. Näimme yhden isomman kanalinnun juoksemassa maata pitkin Monteverdessä. Aika huono bongaus retki. Kävelimme puistossa parin kolmen tunnin ajan noin 8-9 kilometriä kunnes poistuimme alueelta ja palaisimme majoitukseen vaihtamaan kuivat vaatteet päälle vesisateen edelleen jatkuessa rankkana. 

Monteverde Cloud Forest national park

Lähistöllä olisi ollut myös toinen "pilvimetsä" Santa Elena Cloud Forest mutta alkuperäisestä suunnitelmasta luovuttiin koska totesimme että eiköhän metsät ole nyt nähty eikä sateeseen enää viitsinyt lähteä kävelemään ja niinpä vietimme loppupäivän Santa Elenan kylässä. 

Seuraavana päivänä suuntasimmekin Costa Rican Tyynenmeren rannikolle kuudeksi päiväksi, jossa saimme nauttia auringoista ja pitkistä hiekkarannoista. Siitä seuraavassa jutussa enemmän.