lauantai 12. joulukuuta 2020

Matkailuvuosi 2020

On taas perinteisen vuosikatsauksen aika - eli matkavuosi 2020 lähestyy loppuaan, ja tässä artikkelissa luon katsauksen mitä kaikkea on vuonna 2020 tapahtui matkailu osalta tai pitäisikö jopa sanoa että mitä jäi tapahtumatta - syyn varmaan tiedät. Jutussa on myös katsaus mitä suunnitelmia matkailuvuosi 2021 tuonee ehkäpä tullessaan. Kuvat ovat syksyn Suomen 2020 matkoilta. 

Liesjärven kansallispuisto


Tilastot


  • Uusia maita vain yksi: Tunisia. Alkuperäisen suunnitelman mukaan vuonna 2020 piti käydä Pakistanissa, Iranissa ja Namibiassa. 
  • Vanhoja maita kolme:
    • Slovakia
    • Itävalta
    • Norja: Varangin vuonoilla
  • Matkailuvuorokausia: 13 vrk (ulkomailla). mutta Suomessa yli 30 vuorokautta
  • Lentomatkoja: 6 kpl, kilometrejä 8951km - 15 tuntia, Co2 päästöjä: 1.1 tonnia. Tänä vuonna lentoja oli huomattavasti vähemmän (viime vuonna: 24 kpl, Co2: 6.9 tonnia). 
  • Peruttuja lentoja 10 kpl, joista Qatar Airwaysin Iranin lennot sain vaihdettua voucheriin, kuten myös airBalticin Latvian lennot. Turkish Airlinesin Pakistanin lennot olivat osana matkapakettia, josta ennakkomaksut palautettiin. 
  • Ei yhtään uutta lentokonetyyppiä eikä lentoyhtiötä. Vuoden ainoat lennot tein Finnarilla (Helsingistä Itävaltaan, Wieniin) ja Lufthansalla (Helsingistä Frankfurtin kautta Tunisiaan).
Noormarkku - Alhströmin ruukki

Matkat


Vuoden matkat on kuvattuna Matkailun sadonkorjuu 2020 ja tulevia artikkelissa. 

Loppuvuodesta tein kotimaassa muutamia matkoja yöpyen samalla hieman erilaisissa hotelleissa.

Länsi-Suomen kierros


Lokakuussa 2020 teimme viikon Suomen matka suuntautui Länsi-Suomeen. Ensin Hangon kautta käyden Suomen eteläisimmissä pisteessä Tulliniemessä, josta Mathildedalin ruukkiin (hotelli) yhdeksi yöksi. Sieltä jatkoimme Turun kautta  Uuteenkaupunkiin yöksi, jossa majoitus oli upeassa Hotelli Aittarannassa.  Kolmantena päivänä jatkoimme Rauman ja Porin Yyterin tyhjien hiekkarantojen jälkeen yöksi Noormarkkuun Alhströmin Ruukkiin, jossa saimmekin koko ison talon "omaan käyttöön". Noormarkun ruukki alue oli erittäin upea ja siellä voisi myöhemminkin vierailla. Tällä matkalla kiersimme myös kuvaamassa ulkopuolelta toistakymmentä keskikaista kivikirkkoa joita Länsi-Suomessa todellakin riittää. Nyt katsoimme seuraavat kirkot: Perniö, Turku, Masku, Nousiainen, Mynämäki, Laitila, Uusikaupunki, Rauma, Ulvila, Huittinen, Sastamala sekä Tyrvää kivikirkot. Näistä ehkäpä Mynämäen todella iso kirkko oli yllättävin. Sastamassa olevat kirkot olivat upeasti vesistön vieressä. Kävin myös läheisellä Pirunvuorella, joka sijaitsee Ellivuoren välittömässä läheisyydessä. Näistä kirkoista saa hyvän "bongaus-harrastuksen ainakin Länsi-Suomen osalta.  Loppu syysloman oltiin Pusulassa mökillä käyden lähellä olevilla Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistoissa. Paljon sitä ehti viikossa näkemään ja kokemaan uutta ja mielenkiintoista Suomessa. 

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko


Sastamalan Pyhän Marian kirkko



Muumilaakson marraskuu kierros


Marraskuussa 2020 teimme neljän päivän reissun Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueelle. Ilma oli juuri niin sopiva marraskuulle - synkkää ja lämpötila +/- nolla astetta vesisadetta. Ensimmäinen yö vietettiin Mäntän Klubilla, jossa olimme ainoat asiakkaat koko hotellissa ja saapuessa saimme vain koodin mennä sisään ja omatoimisesti etsiä avain. Hotellin käytävillä oli hauskaa kuljeskella pimeässä syysillassa, ja kuulostella kummituksia erityisesti huoneen 16 osalta.. ja tunnelma oli hetken kuin Hohto elokuvassa. Meillä huone oli 2.krs isoimmissa huoneissa ja vieressä oli iso avoin olohuonetila.


Seuraavana päivänä ajoimme Helvetinjärven kansallispuistoon tehden Helvetistä Itään kierroksen, ja sieltä edelleen Ähtäriin yöksi Inhan Kartanoon, joka sijaitsee muutaman kilometrin päästä Ähtärin keskustasta. Inhan Kartano on kunnostettu siten, että siinä on kaksi isoa erillistä noin 90 neliön huoneistoa. Ähtärissä kävimme katsomassa eläintarhaa - ja pandoja. Kovin oli hiljaista. Kolmanneksi yöksi ajoimme Tuuriin, jossa yövyimme hieman oudossa Onnen Tähti hotellissa, joka on rakennettu kaupan toisen ja kolmanteen kerrokseen - aika absurdi paikka. Vähän tuli mieleen halpis-versio Macaossa olevasta Venetia hotelli-kasino-ostokeskus-helvetistä, jossa tuli vuonna 2013 käytyä. Tulipa tämäkin paikka koettua ja sunnuntaina hotellissa oli vain muutama asiakas - ei nähty Tarjous-Haukkaa, mutta Vesan Lamborghinit olivat toki esillä. 

Helvetinjärven kansallispuiston - Helvetinkolu



Syksyn aikana kirjoittelin myös historiallisia katsauksia matkailuni alkuvuosiin, kun kaikki oli minulle hieman uutta outoa ja tällöin ehkäpä sattui hieman enemmän kuin Pertti-perusturrelle näillä matkoilla. Juttuihin pääset alla olevista linkeistä:


Tulevat matkat


Tulevat matka ja niihin liittyvät suunnitelmat ovat jo alkaneet hieman muotoutumaan vaikka ne ovatkin tänä vuonna muutamia kertoja muuttuneet. Suunnitelmia ja aikaisempia matkojen ns. ääripisteitä voit lukea Ääripisteitä artikkelista. 

Olen ollut yhteydessä kohteisiin ja suunnittelut matkoja alustavasti:
  • Huhtikuussa pariksi viikoksi Sri Lankaan ja Malediiveille
  • Heinäkuussa kolmeksi viikoksi Namibiaan omatoimisesti maasturilla ja telttamajoituksella
  • Marraskuussa "perinteinen kylmästä lämpimään" talviloma-viikot - ehkäpä Iraniin. 
Torronsuon kansallispuistossa 10km rengasreitti pitkospuita pitkin



Oma positiivinen näkemykseni on se koko maailman tilanne alkanee palautumaan syksyllä 2021 hieman vanhaan normaaliin myös matkailun osalta. Matkailuissa kestänee varmaan pitkään ennen, ehkäpä vuoteen 2023 asti, kunnes esim. lentoliikenne ja matkailuyritykset pääsevät palautumaan tilanteeseen ennen pandemiaa.    


Aiempien vuosien koosteet ja linkit matkoihin löydät seuraavien linkkien takaa:


Syksyn kärpässienet


sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Ääripisteitä

Tässä jutussa kerron matkailuni erilaisista ääripisteistä, joissa olen käynyt tai ollut - ääripisteistä riippuen osana blogin 6-vuotispäivää. Ääripisteinä tulen käsittelemään maantieteellisiä rajoja, korkeuksia, Suomesta mitattuna olevia ääripisteitä sekä myös liikkumiseen liittyviä ääripisteitä eri matkustus muodoilla tarkasteltuna. 

Maailman kuivin järvi - Aral-järvi ja sen laivojen hautausmaa


Suomen ääripisteet

Tänä vuonna on tullut käytyä Suomen mantereen kolmessa eri ääripisteessä - eteläisessä, keskisessä ja pohjoisessa.  

  • Pohjoisin ääripiste sijaitsee Nuorgamissa: Suomen pohjoisin piste
  • Eteläisin ääripiste sijaitsee Hangossa Tulliniemen päässä, jossa kävin uudemman kerran syyslomalla - helppo päiväretkikohde pääkaupunkiseudulta käsin. Tästä paikasta löytyy hyvä matkakertomus Meriharakan blogista: Suomen eteläisin piste
  • Suomen eteläisin piste on Bengtskärin majakka, jossa kävin muutamia vuosia sitten päiväretkellä. 
  • Suomen keskipisteessä kävin myös kesällä matkalla pohjoiseen. Tämä paikkahan kaiketi liikkuu pikkuhiljaa kohti pohjoista koska Suomen manner laajenee Merenkurkun alueella, mutta täältä löydät kuitenkin upea kivipaaden: Matka Suomen keskipisteeseen
  • Suomen itäisin piste löytyy Ilomantsista Virmajärveltä, jossa kävin syksyllä 2018. Suomen itäisin piste
  • Suomen mantereen läntisin piste löytyy Kilpisjärveltä - Kolmen valtakunnan rajapyykki, jossa kävin 2001, kun tein parin viikon vaelluksen Kilpisjärveltä Abiskoon (200km, 14 päivää). Tämä on ollut myös yksi pisimpiä vaelluksia, jossa kaikki kulkee selässä. Toinen oli Kalottireittin ensimmäinen osuus Kautokeinosta Kilpisjärvelle (200km, 11 päivää), muutamia vuosia aiemmin. 
  • Suomen korkeimmalla kohdalla, Haltia tai Halti-tunturilla kävin vuonna 1996. Halti-tunturin korkeus on 1361 mpy - sinne johtaa hyvin merkitty 56km polku Kilpisjärveltä. 
  • Suomen matalin piste on koko Itämeren rannikkoseutu - jossa on tullut asuttua kaikki nämä vuodet.
Suomen mantereen läntisin piste - Kilpisjärvellä


Etäisyyksien ääripisteitä

  • Suomesta katsottuna seuraavat paikat ovat äärimmäisiä missä olen käynyt:
    • Pohjoisin paikka: Norjassa Vuoreijan kylässä kesällä 2020. 
    • Eteläisin paikka: Uuden-Seelannin Bluffin kaupungista Stirling pointissa vuonna 2015: Matkan käännekohta
    • Itäisin paikka - Samaisena Uuden-Seelannin matkalla, mutta pohjoisen saaren Napierin kaupungissa.
    • Läntisin paikka - USA, Californian osa-valtiossa San Franciscossa vuonna 2014. Tämä oli työmatka. 
  • Mantereiden ääripisteitä
    • Aasian mantereen eteläisin piste sijaitsee Singaporessa Sentosan alueella, jossa kävin vuonna 2014: Välipäivä Singaporessa Sentosan saarella (blogin alkuaikoina en paljon kirjoittanut juttuja näköjään -- olivat lähinnä kuvia paikoista ja nopea päivitys missä mennään). 
    • Afrikan mantereen eteläisin piste sijaitsee Cape Agulhas, jossa kävin vuonna 2018: Afrikan eteläisin paikka Cape Agulhas 
  • Korkeudet
    • Korkeimmalla kohdalla olen ollut Pamir highwaylla Tadjikistanissa Al Baital (Al Baktalin) sola, joka kulkee 4655 mpy. Muutenkin tällä Pamir highwaylla (tie M41) kuljettiin muissakin yli neljä kilometriin ylittäviä solia, joissa todellakin korkeus tuntui hieman päässä vaikka akklimatisointia oltiin tehty viikon ajan pikkuhiljaa: Pamirin korkeat solat
    • Matalin paikka on ollut Kuollutmeri Israelin ja Jordanian välissä, joka sijaitsee 423 mpa (meren pinnan alapuolella). Lämpötila nousi huomattavasti kun lähdin ajamaan Jerusalemista, jossa oli pari +6, ja Kuolleenmeren rannalla lähes +17 astetta: Dead Sea  Pari vuotta myöhemmin ajoin Jordanian puolella laaksoissa jotka olivat myös meren pinnan alapuolella.
    • Lentokoneessa matkustajana Airbus A380 kyydissä yli 13km korkeudessa.  
  • Nopeudet
    • Autolla 230km/h - Saksan autobahnilla vuonna 2005 kun piti lähteä kokeilemaan paljonko silloisen turboahdetulla autolla pääsee. Bensan kulutus oli sitten 25 litraa 100 kilometrillä. Sopivampi nopeus asettui noin 180km/h. 
    • Junassa Seoul-Busan KTX suurnopeus-junassa noin 300km/h: Busan -- myös Italiassa olen kulkenut vauhdikkaasti kiskoja pitkin Roomasta Firenzeen 
    • Lentokoneessa matkustajana joku Atlantin ylitys lännestä itään hyvässä suihkuvirtauksessa maanopeus oli käsittämätön lähes 1100km/h. Kone kylläkin myös heilui aikalailla. 
  • Road-trip
    • Pisimmän yhtäjaksoisen road-tripin tein kesällä 2005, kun ajoin Suomesta käsin Pohjois-Italiaan käyden matkan aikana seuraavissa maissa: Ruotsi, Tanska, Saksa, Itävalta, Italia, Lichteinstein, Ranska, Luxemburg -- kuukauden aikana auton mittariin tuli noin 10000km. 
    • Suomessa - pisin matka on ollut viime kesän matka Lappiin, kuukaudessa noin 5000km: Matkalla pohjoiseen
    • Balkanilla olen tehnyt kolmasti pitkiä kolmen neljän viikon reissuja 2010 luvun alkupuolella. 
    • Australiassa ja Uudessa-Seelannissa molemmissa kolmen viikon matkat autolla. Australiassa Sydneystä Adelaideen, ja Uudessa-Seelannissa Aucklandista Queenstowniin, josta löytyy blogin alkupuolen juttuja. 
    • Kahden viikon matka Pamir-highwaylla vuonna 2017. Tällöin kuljettajan ja oppaan kyydissä. 
    • Gobin kahdeksan päivän matka Mongoliassa vuonna 2019 oli myös elämys: Kohti Gobia
Bluff, Uusi-Seelanti - eteläisin paikka, jossa olen käynyt


Muita ääripisteitä

Muita erityisiä ääripisteitä luokiteltuna lämpötilan tai muiden "merkittävien" lukemien vuoksi, jossa on tullut käytyä -- myös lentoja.

  • Lämpötilat
    • Kuumin paikka on ollut Kyzylkumin aavikolla Uzbekistanissa missä päivälämpötila nousi +54 asteeseen kesäkuussa 2018. 54 astetta  - samaisella reissulla lämpötilat olivat päivittäin aina yli 42 asteen. Aiempi ennätys oli Australian keskiosissa yli 42 asteen lämpötila: Red alert bushfiresOnneksi tämä kuumuus oli kuivaa eikä kosteaa kuten esim. Kaakkois-Aasian viidakoissa, jossa +40 asteen lämpötila tuntuu vielä pahemmalta. 
    • Kylmin paikka on ollut Suomessa - ei varmaan yllätys. Tarkkaa mittarilukemaa ei ole tiedossa, mutta väittäisin se olleen yli -30 astetta ja eteläisessä Suomessa, kun vielä oli kunnon talvia. 
  • Järvet
    • Maailman syvin järvi - Baikal, jossa kävin osana Siperian ja Mongolian reissua vuonna 2019. Baikal
    • Maailman kuivin järvi - Aral järvellä kävin samaisella Uzbekistanin reissulla vuonna 2018. Oli aika pysäyttävä näky nähdä laivat aavikolla Mojnakin kylässä, ja syödä siellä lounaaksi kalaa, kun järven rantaviiva oli paikasta 250km pohjoiseen: Aral-järvellä
  • Lennot
    • Pisin lento on ollut Tokiosta Muncheniin Airbus A340-600 koneella - 9390km, lähes 14 tunnin lento. Lähes sama matka ollut Frankfurtista Tokioon tai Helsingistä Singaporeen. 
    • Lyhyin lento on ollut Helsingistä Tallinnaan - pienellä Saab 340 potkuriturbiinilla - 100km, puolisen tuntia. 
    • Kaikki lentoni olen kirjannut FlightRadar24 sivustolle: Janin lennot -- huomattavasti vähemmän on lentoja tullut nyt vuonna 2020 verrattuna aikaisempiin. Sivustolta löytyy myös useimmin käytetyt lentoreitit, konetyypit aina vuosittaiseen lentokilometreihin ja CO2 päästöihin asti. 
  • Junamatkat
  • Jokimatkat
    • Laosissa Mekong joella muutamia tunteja. Mekong
  • Laivamatkat
    • Helsingistä Travemundeen Saksaan 
  • Bussimatkat
    • Samaisella vuoden 2019 kuukauden matkalla Siperiaan ja Mongoliaan matkustin bussilla Ulan Udesta Ulan Batoriin - matka kesti kymmenen tuntia. Ulaanbaatar
  • Tunnelissa matkustaminen
    • Norjassa maailman pisin maantietunneli - 24,5km. Laerdalin tunneli. Alpeilla olen ajanut useita lyhyempiä noin 10km mittaisia tunneleja läpi. 
  • Pisin yksittäinen matka Suomen ulkopuolelle
    • Joulukuun 2014 alusta helmikuun 2015 loppuun: 87 päivää poissa Suomesta kun kiersin Kaakkois-Aasiaa ja Oseaniaa. 
  • Omituisin lentoreititys: 
    • Kolkata - Delhi - Helsinki - Kittilä vuonna 2013: Työmatkalta Intiasta jatkoin suoraan Leville työnantajan järjestelmään tilaisuuteen, johon muut palkitut olivat saapuneet edeltävänä päivänä. Hieman olin väsynyt 40 tunnin matkustuksen jälkeen kun astelin Hullu Poro areenalle katsomaan Klamydiaa. Lähtiessä Intiassa oli +39 astetta ja Leville saapuessa -20 astetta - Helsingin lentoasemalla olin laittanut erikseen säilöön talvivaatteet, jotka vaihdoin Delhin lennon jälkeen. Seuraavana vuonna voitin myös matkan Leville, ja sattumalta olin tällöin kolmen viikon työmatkalla Kolkatassa, enkä viitsinyt lentää viikonlopuksi Kolkatasta Leville ja palata takaisin vielä Intiaan. Peruin siis Levin matkan ja nautin viikonlopun Intian lämmössä. 

Pamir highway - Al Baital pass - 4655 may



Vuosi sitten julkaisemastani Matkablogi 5 vuotta löydät erinäisiä Top 5 listoja eri kategorian mukaan. Myös keväällä päivitetty uusi bucket lista sisältää uusia ääripisteitä Muuttuneet matkasuunnitelmat ja bucket.. Tosin tähänkin suunnitelmaa on sitten jo tullut muutoksia maailman pandemia tilanteesta johtuen useamman kerran, mutta tällä hetkellä suunnitelmat ovat seuraavat:

  • Talvi 2021: Vuodenvaihteen jälkeen viikoksi Lappiin tai johonkin varmasti talviseen paikkaan missä ei täydy sohjossa kyntää 
  • Huhtikuu 2021: Kahden viikon matka Sri Lankaan ja Malediiveille - tämä on nyt jo varattu. 
  • Heinäkuu 2021: Kolmen viikon matka Namibiaan ja ehkäpä Botswanaan omatoimisesti maasturilla ja telttamajoituksella. Euroopan puuttuvia TCC kohteita. 
  • Syksy 2021: Iran tai Pakistan   
  • Kevät 2022: Pakistan tai Iran 
  • Kesä 2022: USA - Road 66 ja edelleen pohjoisen osa-valtioita kiertäen 
  • Talvi 2023: Hongkong kiinalaisen uuden vuoden aikaan (olen ollut myös vuonna 2014 kun Hevosen vuosi alkoi) ja ehkäpä Filippiinit Hongkongista käsin. 






lauantai 19. syyskuuta 2020

Ensimmäinen charter-matka

Tässä jutussa jatkan oman matkustus historian muistelua ja kertomuksia Reissu-Janin matkailun alkuvaiheista. Edeltävässä jutussa kerroin ensimmäisestä yksin tehdystä matkasta, ja tässä jutussa tehdään katsaus vuoteen 1998 jolloin tein ensimmäisen paketti - eli charter-matkan eli seuramatkan. Tämäkin matka on kaikella tavalla "ikimuistoinen", ainakin näin jälkikäteen miettien. 

Timanfaya national park, Lanzarote


Matkavalmisteluja ja taustaa

Elettiin vuotta 1998. Ensimmäisen ulkomaan matkan jälkeen olin tehnyt vain muutamia lentoja kotimaassa työkeikoille, ja yksi työkeikka oli ollut Pariisiin maaliskuussa 1998 (Ranska - maa numero 7) ja lomat olin tätä ennen viettänyt Suomen Lapissa vaeltaen.  

Keväällä parisuhteessa tuli "muutosta", ja päätimme lähteä nykyisen vaimon kanssa "kihjalais" matkalle jonnekin lämpimään. Niinpä kävelimme läheisen ostoskeskuksessa olevaan Tjäreborgin matkatoimistoon hieman ad-hoc tyylisesti, ja kysyttiin että mihinkä voisi päästä huhtikuussa suhteellisen halvalla viikon ajaksi. Rahaa meillä ei nuorena parina ollut paljoakaan ja vuokralla kun asuttiin. Matkatoimistovirkailija kyseli vähän lisää, ja ehdotti kohteena Gran Canarian tai Lanzaroten saaria. Kysyin että tiedämmekö näistä mitään. Hetken hiljaisuus - "Joo, ei paljoakaan. Missäköhän päin ne ovat?" Espanja, Kanarian saaret - sitten katsottiin kartalta yhdessä. Siltä istumalta sitten päätettiin että lähdetään Lanzaroten, koska sen nimi oli jotenkin jännä. Majoitus - mahdollisimman halpa, muistaakseni 2* huoneistohotelli Puerto del Carmenin kylässä. Sitten virkailija tulosti pankkisiirtolomakkeen matkan maksua varten (noin 4000 markkaa) ja lähdettiin kotiin tyytyväisenä: "Jee! Me lähdetään ulkomaille". Kyseessä oli myös vaimoni ensimmäinen lentomatka. 

Viikkoa ennen matkaa aloitettiin sitten pakkausrumba, ja vanhemmilta haettiin isot perässä vedettävät matkalaukut tyyliin "HalpaHalli". En todellakaan tiedä miten ihmeessä me saatiin ne laukut ihan täyteen kaikkea mahdollista, mutta sentään kahvit, ruisleivät ja nakit jätettiin kotiin -- toisin kuin appi-vanhemmat olivat tehneet, ja ehkäpä joku muukin tekee niin vieläkin. Pankista käytiin ennen matkaa vaihtamassa markkoja Espanjan pesoihin "riittävästi". 

Lentoon 

Vihdoin koitti huhtikuinen aamu ja menimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle matkalaukkuja vetäen ja vyölaukut keikkuen kohti lähtöselvitysjonoja. Nyt tiesin miten toimia lentokentällä, minullahan oli jo "huimasti" kokemusta matkailusta.  Jännittyneinä odotettiin sitten charter-koneen lähtöä - kyseessä oli menomatkalla brittiläinen charter-yhtiö koneena täyteen ahdettu Boeing 757-200. Konetta operointiin "naisistolla" eli kaikki olivat naisia -- eipä siinä mitään, ajattelin. Ahtauduimme ikkuna- ja keskipaikalle istumaan koneen etuosaan. Kone rullasi aamuauringossa kiitotien päähän ja nosti kierroksia ja nousi lopulta aamutaivaalle -- klonks, klonks pyörät sisällä. Hetken päästä lentokapteeni kuulutti englanniksi että lähdössä jäivät jarrut päälle, ja ne ovat hieman kuumentuneet - ja pyörät otetaan alas jotta jarrut saadaan jäähdytettyä. Totesin ääneen -- "No niin, naiset taas ratissa, ja käsijarru jäi taas päälle!". Lähistöllä olevat matkustajat revähtivät nauramaan äänekkäästi. Jarrut saatiin kylmäksi eikä takaisin täytynyt kääntyä. Lento kohti Lanzarotea oli alkanut... 

Katastrofi 1 

Pari tunnin lennon jälkeen alkoi ruokailutarjoilu koneessa. Se oli ja on edelleen aika haastavaa varsinkin economy luokassa ahtaiden tilojen vuoksi. Niinpä istuin keskipenkillä kyynerpäiden osuen oikealle ja vasemmalle -- ja sitä sitkeää kanaa leikaten. Alkoholit kuuluivat myös hintaa, ja punaviinin kanssa sai olla varovainen - olihan minulla tyylikkäät valkoiset farkut. Kaikki meni suhteellisen hyvin, kunnes käytäväpaikalla istunut keski-ikäinen mies tilasi konjakin kahvin kanssa. Olin jo lopettanut ruokailun ja hänellä oli se lasi siinä tarjottimella. Jotenkin hän kääntyi -- ja hups.. se konjakkilasi oli mun sylissä ja housuilla.. ja konjakit pitkin valkoisia farkkuja. "Oho!" - oli kommentti. Laskeuduimme Arrecifen kentälle, ja kyllä hieman hävetti kulkea passin tarkistukseen ja hymyilevän oppaat ohjaamana bussiin. Näytin kuin olisin virtsannut housuun - valkoisilla farkuilla konjakki ei näytä hyvältä. Bussilla hotelliin, passit talteen ja nopeasti vaihtamaan farkut puhtaisiin, sekä pesemään housut. Mutta lämpötila oli mukava 25 astetta ja palmut huojuivat merituulessa. Loppumatka menee varmaan ihan hyvin...

Puerto del Carmen

Lähdimme sitten ihmettelemään paikkaa mihin olimme tulleet, ja tässähän sitten tehtiin kaikki perus-turistijutut. Syömään kinkku-ananas (pakaste) pitsaa ensimmäiseen ravintolaan ja pari Doroda olutta juoden. Siinä sitten käveltiin päivien aikana monta kertaa rantakatua edes-takas, ja turistien kaupoissa tuli osteltua jotain rantapyyhkeitä ja vaatteita. Rannallakin poltettiin nahkaa ja iltaisin ihmeteltiin värivaloja ja lempeää meri-ilmastoa. Erityisesti mieleen jäi pienet perunat ja tulinen mojo-kastike -- sekä tietysti "kattausmaksu", jonka kertymisestä oli vähän epäselvyyksiä (tulivat siinä kun tuotiin sämpylät ..). 

Hotellin uima-altaallakin tuli vietettyä paljon aikaa - siellä oli parempi uida, ja ravintolasta saatiin mikrossa lämmitettyä pitsaa. 

Puerto del Carmenin satama-alue

Suuri saarikierros

Matkajärjestäjä tarjosi myös retkiä, ja niinpä tervetulotilaisuudessa varasimme "Suuren saarikierroksen", jonka aika nähtiin monta kiinnostavaa ja outoa paikkaa kuten Ceasar Manriquen talon, upeita tulivuoria, kameleita, kaktuspuistoja sekä upean laavavirran sisällä olevat luolat. Helppoa matkailua - kunhan perässä seurasi. Näin jälkikäteen mietittynä tuo Manriquen tekemät patsaat, talot ja muut kulttuuriteot saarella ovat upeita. 

Ceasar Manriquen talon puutarhaa

Katastrofi 2

Loman puolessa välissä olimme illalla kävelemässä kohti hotellia kun eräs sisäänheittäjä onnistui houkuttelemaan meidät ravintolaan - "Eka juoma ilmainen". Virhe 1! Olin tätä ennen juonut kaksi olutta hotellilla. No - niinpä sitten meidät ohjattiin pöytään ja tilattiin "votkaa-spritellä". Virhe 2! Drinksut tulivat hetken päästä pöytään. Join drinkistä pari hörppyä ja lähin käymään WC-tiloissa. Tämän jälkeen muistikuvat katkeavat. Vaimo ihmetteli hetken ja lähti etsimään minua, ja löysi minut WC-tiloista. Osasin vain sanoa että nyt pois ja nopeasti. Jotenkin hän sai minut hotelliin ja aamulla olo aivan hirveä. Ei krapula vaan se kertaa kymmenen. Minut oli siis huumattu ja varmaankin olisivat myöhemmin yrittäneet tyhjentää lompakot.... Meinasin käydä seuraavana ravintolassa vähän kyselemässä, mutta jätin väliin -- mitäpä se olisi enää auttanut. Oppi oli mennyt perille, enkä ole sittemmin tämmöistä enää (onneksi) kokenut. 

Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta



Tulivuorella 

Olo oli iltapäivästä vielä todella hutera kun lähdimme toiselle retkelle, joka suuntautui Timalfyjan tulivuorelle ja luonnonpuistoon.  Upea paikka ja aurinko värjäsi maisemat upeilla väreillä.  Matkaan sisältyi myös illallinen tulivuoren huipulla olevassa ravintolassa, jossa ruoka valmistettiin tulivuoren lämmössä. Viini ei minulle tässä kohtaa maistunut kun istuimme ruotsalaisten keskellä - kyse oli Tjäreborgin "kansainvälisestä" retkestä. 

Tulivuorella, ja jälleen pestyt valkoiset farkut jalassa


Epilogi 

Loppumatka meni Puerto Del Carmenin rantakatua edes-takaisin kävellen, ja intialaisten myyjien kanssa tingatessa "aitoa alkuperäistä" Sonyn kannettavan CD-soittimen hinnasta. Ei tullut kauppoja vaikka hinta putosi 12000 pesosta 4000 pesoon. Paluumatka on suhteellisen rauhallinen, ja farkut pysyivät puhtaina. 

Kotiin paluun jälkeen oltiin taas koettu jotain uutta ja ihmeellistä, ehkäpä ne pari tapausta olisi voinut jäädä kokematta. Sittemmin jatkoimme Lapissa tehtyjä vaelluksia kesäisin ja talvisin, ja vuonna 2005 lähdimme ensimmäiselle isolle omatoimisille matkalle kun lähdimme autolla kuukaudeksi Eurooppaan ilman mitään isompia suunnitelmia eikä tällöin ollut puhelimissa vielä nettiä saati navigaattoreita. Pohdimme että charter-matkat ovat varmaankin hyviä tietylle kohderyhmälle, mutta ei enää meille - ja aloimme tekemään omatoimimatkoja ympäri maapalloa. Niistä sai tämäkin blogi, Reissu-Janin matkat, alkunsa kun vuonna 2014 lähdimme kolmeksi kuukaudeksi Kaakkois-Aasiaa ja Oseaniaan. 

Millaisia muistoja sinulla on charter-matkoista? 




sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Ensimmäinen matka

Tässä jutussa palaan ajassa 24 vuotta taaksepäin ja kerron ensimmäisestä itse tehdystä ulkomaan matkasta ja ensimmäisistä lennoista, matkasta toiselle puolelle maapalloa - Taiwaniin ja Thaimaahan (maat numerot 5 ja 6). Tätä ennen olin käynyt ulkomailla 1980 luvulla perheen kanssa Ruotissa ja Norjassa (maat numerot 2 ja 3), ja myöhemmin 1990 luvulla itse niillä suositutuilla "Tukholman risteilyillä" sekä vuonna 1996 Virossa (maa numero 4) päiväristeilyllä Georg Ots laivalla. Sen enempiä ulkomaan matkoja en ollut tehnyt kunnes vuonna 1996 sain silloisen työnantajan kautta tehtyä julkaisun tieteelliseen konferenssiin johon minut kutsuttiin. Konferenssi nyt vaan saatui olemaan Taiwanissa Hsicnhun kaupungissa, paikasta mistä en ollut koskaan kuullutkaan. Näin jälkeenpäin katsottuna matka oli aikamoinen... lentomatkojen osalta ainakin.  Valitettavasti kuvia ei matkalta paljoa otettu. Oli vanhemmilta lainattu pokkarikamera ja vain 20 kuvan rulla, ja suurin osa niistä on täysin epäonnistuneita.

Bangkok, +38 astetta lämmintä - alkuperäinen kuvateksti: "Näitä Buddha patsaita oli joka puolella"


Matkavalmisteluja 

Vuonna 1996 matkojen järjestäminen ja varaaminen oli hieman erilaista kuin nykyään. Internet toki oli olemassa - lähinnä tieteellisen yhteistöjen kesken, mutta matkat ostettiin edelleen matkatoimistojen kautta, ja niinpä soittelu matkatoimistoon alkoi ja lentojen suunnittelu. Konferenssi kesti kolme päivää, mutta matkatoimisto ehdotti paluussa pysähtymistä Bangkokissa muutamaksi päiväksi - koska näin saatiin lippujen hintoja hieman halvemmaksi ja vielä tällöin se kävi myös työnantajalle (nykyisin työmatkoihin ei enää voi yhdistää "lomailua" vaan matkalta palataan heti kun komennus päättyy). Matkatoimisto kirjoitti (todellakin! Lentoliput kirjoitettiin käsin vielä 1990 luvulla...) lennot reitille Helsinki-Kööpenhamina-Bangkok-Taipei ja takaisin, siten että paluussa oli yksi päivä Taipeissa ja kolme päivää Bangkokissa. Matkatoimisto myös varasi hotellit näistä kaupungeista. Konferenssikaupungissa paikallinen järjestelijä hoiti majoituksen. Lentolippujen kanssa oli myöhemmin aikamoista säätöä kun lentoyhtiöt vaativat vahvistamaan ne puhelimitse päivää ennen eikö tietenkään ollut mitään intenetissä tehtävää checkin vaan jonotettiin lentoasemalla pitkissä jonoissa. 

Passi minulla jo olikin, ja siinä oli sotilaspassin kuva, jossa olen upseerin arvomerkit kaulassa. Tästä oli myöhemmin yllättävää hyötyä. Muita valmisteluja olivatkin matkashekkien hankinta. Minulla ei ollut vielä luottokorttia käytössä, ja käteisen dollarien sijaan päätin hankkia dollari pohjaisia matkashekkejä pankista, jotka sitten voitiin lunastaa paikan päällä pankissa paikallisen valtuutan saamiseksi. Lopuksi teetätin vielä käyntikortteja, koska kuulin että Aasiassa niitä arvostetaan ja että ne tulee jakaa kun uusia ihmisiä tavataan. Jossain kauppakeskuksessa oli automaatti, mistä sellaisia pystyi tekemään. 

Pari päivää ennen lähtöä tajusin vielä että matkalaukku varmaankin pitäisi hankkia ja kävin sellaisen jostain halpahallista ostamassa (kankainen pyörillä perässä vedettävä malli..). Suomessa oli huhtikuu, jotenka pakkasin mukaan tietysti (!!) Suomen keleihin sopivia vaatteita - pitkiä housuja, kauluspaitoja, klassiset 90-luvun samettiliivit ja "Simo-Vaatehuoneelta silkkipusakan" yms.. Jälkeenpäin olisi pitänyt hieman lukea että Bangkokissa oli tällöin +38 asteen lämpötila. No - eipä päässyt ns. "luita pakottamaan" kun oli vaatetta tarpeeksi mukana.

Lentoon

Muistan vieläkin elävästi tilanteen kun saavuin Helsinki-Vantaa ulkomaan terminaaliin. Olin käynyt Seutulan kentällä joskus 1970 luvulla katsomassa vanhempien kanssa lentokoneita, mutta itse toiminnasta lentokentällä ei ollut mitään kokemusta.  Olipa siinä ihmettelemistä että mitenkäs tämä homma toimii. Kävelin lentolippu "nivaska" kädessä kyselemään että mitenkäs nyt toimitaan - ja niin se laukku "checkattiin" Taiwaniin asti. Kertoivat vielä että Finnairilta, jolla siis lensin Kööpenhaminaan, voi laittaa laukut perille mutta Kööpenhaminassa pitää erikseen käydä hakemassa boarding card Thai Airwaysin lennolle. Taas jotain uutta. Ensimmäinen lentoni, vasta 25 vuotiaan, oli sitten Finnairin DC-9 koneella Kööpenhaminaan. Olihan se aika outo fiilis eikä sitä oikeastaan osannut edes "pelätä" - ihmetteli vaan että kuinka tämmöinen alumiiniputki liikkui kovaa vauhtia kymmenen kilometrin korkeudessa. Toinen ihmetys oli tupakointi -- koneessa sai vielä polttaa ja sitä savua oli sitten kone puolillaan. 

Kohti Taipeita

Kööpenhaminan kentällä löysin hetken etsimisen jälkeen "Transfer Deskin", jossa saatiin jatkolennoille liput. Ensin Thai Airwaysin DC-10 koneella Bangkokiin (nykyinen Don Muangin kenttä), ja sieltä parin tunnin vaihdon jälkeen kohti Taipeita. Pyysin että saisin istumapaikan savuttomasta osastolta. Kun tuli boarding aika kuulutettiin että koneessa on teknistä vikaa ja sitä korjataan pari tuntia ainakin. Hetkonen! - mitenkäs se jatkolento kävi mielessä, ja kävin vähän kyselemässä siitä. No eipä voineet tietenkään asialle mitään ja totesivat että Bangkokissa kaikki järjestyy. 

Parin tunnin päästä päästiin sitten itse koneeseen, joka tosiaan oli hieman isompi DC-10 laajarunkokone. Niin, ja ne istumapaikat olivat kyllä savuttomassa osastossa, mutta se tupakkapuoli alkoi heti seuraavalta penkkiriviltä. Kone oli aivan täynnä lähinnä tanskalaisia turisteja menossa lomamatkalle Thaimaahan, ja niinpä siinä sitten oltiin kymmenen tuntia savussa ja möykkäävien ja viinaa juovien tanskalaisten keskellä. Bon Voyage! Eipä siinä yölennolla paljon ehtinyt nukkumaan. Syöminen lentokoneessa oli myös hieman eksoottista - ja että alkoholi oli tällöin vielä ilmaista. 

DC-10 laskeutui Bangkokin lentälle aamulla juurikin sen pari tuntia myöhässä. Kävelin ulos koneesta kunnes näin Thai Airwaysin henkilökuntaa jolla oli minun nimi kyltissä. Kertoivat että lentosi Taipein on jo lähtenyt ja että seuraa perässä. Pyysivät istumaan lentokentällä ja antamaan passin sekä sen lentolippu "nivaskan".  En enää muista kuinka kauan siinä istuin ja ihmettelin, enkä uskaltanut mihinkään lähteä kävelemään - ehkäpä siinä meni tunti tai kaksi kunnes virkailija tuli takaisin sanoi että tässä on uudet lentoliput ja että olen saanut upgraden business-luokkaan. Vievät minut kiireesti juuri lähdössä olevaan EVA Airin Boeing 747-200 koneeseen. 

Bangkokin lentoasemalla odottamassa että saisi uudet lentoliput ja passin takaisin



"Oho!" oli ensimmäinen ajatus kun minut ohjattiin business-luokkaan ja sirot aasialaiset lentoemännät kumartelivat edessäni. Tämmöiseen "pokkurointiin" en ollut koskaan aiemmin törmännyt. Neljän tunnin lento meni erittäin mukavasti ja olin aivan ihmeissään siitä ruuasta ja drinkeistä joita siellä tarjoiltiin - eikä myöskään tupakan savua ja huutavia turisteja. Oli siinä taas ihmettelyn paikka. 

Taipein kentällä säätö jatkui hieman, koska viisumit piti käydä maksamassa erikseen ennen rajatarkistuksia ja ne hyväksyivät vaan dollareita, joita piti käydä terminaalin pankissa vaihtamassa. Lopulta pääsin Taiwaniin. Konferenssin järjestäjä oli hoitanut autokuljetuksen ja tämä kuljettaja oli sitten odottanut ehkäpä neljä tuntia pidempään koska en ollut tullut edeltävällä lennot. Tällöin ei ollut vielä matkapuhelimia kovin yleisesti käytössä, jolla olisi voinut ilmoittaa asiasta. No niinpä matka jatkui kohti Hsinchun kaupunkia Taiwanin upeassa vuoristoisessa maisemissa. Hotelliin päästyäni olin tehnyt matkaa Suomesta 25 tunnin ajan. 


Taiwan 

Päästyäni hotelliin alkoi jo tulemaan hieman nälkä ja kyselin respasta että mihinkäs täällä kannattaa mennä syömään. Kielimuuri tuli väliin, ja minulle annettiin kopio kartasta johon oli jotenkin kirjoitettu englanniksi katujen nimiä. Ulos pimeään -- ja ihmettelemään että mihin suuntaan sitä lähtee kävelemään. Tietenkään kartta ei ollut tarkka eikä katujen nimet olleet englanniksi vaan kiinaksi. Aikani käveltyäni löysin ravintolan, lähinnä siksi että sen edessä oli kuvia ruuasta. Ravintolassa henkilökunta ei puhunut senkään vertaa englantia, mutta ruokalistassa oli kuvia annoksista joista ei ollut mitään käsitystä. Niinpä tilasin jonkun tulisen ja kuuman keiton sekä olutta. Olutta tarjoiltiin hieman pidempään lasiin mihin olin tottunut - varman desin lasiin. Uutta sekin -- mutta tästäkin selvittiin. Paluumatka hotelliin olikin sitten hieman haastavampi - ei oluen takia, vaan että pimeässä huonolla kartalla ei ollut aivan helppo "rasti" suunnistaa perille. 

Seuraavat päivät menivät sitten itse konferenssissa ja hotellilta meitä tultiin aina hakemaan. Tosiaan ne jotka muistavat vuoden 1996 kevään, niin tällöin oli Kiinan ja USA välillä hieman vaikeaa ja USS Nimitz lentotukialus oli Formusan salmessa täydessä taisteluvalmiudessa Kiinan uhattua Taiwania. Tästä johtuen lähes kaikki ulkomaiset osallistujat olivat peruneet matkansa konferenssiin ja meitä ulkomaalaisia oli lopulta siellä muutama minun lisäksi USAsta ja Etelä-Koreasta. Niinpä meitä pidettiin kunniavieraina ja kuljetukset ja lounaat yms hoidettiin järjestävän tahon toimesta. 

Aikaero - se iski tajuntaan myös ensimmäistä kertaa, olihan aikaero +6 tuntia, jotenka konferenssit alkoivat minun sisäisen kellon mukaan klo 2 yöllä, jotenka oli noustava ylös puolen yön aikaan. Sanomattakin on selvää että olivat hieman väsyttäviä tilaisuuksia, kun ottaa huomioon tuon aikaeron. 

Eräänä iltana lähdimme "kaikki ulkomaalaiset", jotka olimme siis samassa hotellissa, ulos syömään ja suuntasimme japanilaiseen ravintolaan. Etelä-Koreasta ollut henkilö pystyi hieman ymmärtämään kiinan kieltä ja tulkkaamaan meille mitä listassa oli.. ja olihan se tosiaan jälleen kerran ihan outoa syödä sitä ruokaa. Puikot ja kaikki.. Olisi pitänyt tietysti jotenkin harjoitella niillä syömistä, mutta ravintolan henkilökunta löysi minulle haarukan. Outoa se ruoka oli -- jotain rapuja sekä merihevosia! Kyllä - tosiaan pieniä merihevosia joita syötiin soijakastikkeen kanssa. Viimeisenä iltana isännät veivät meidät syömään hienoon kiinalaiseen ravintolaan, jossa oli iso pyörivä levy keskellä pöytää ja ruokaa tuotiin jatkuvasti lisää ja lisää. En tunnistanut oikeastaan yhtään mistä ruuasta oli kyse - paitsi riisin. 

Hscinchu - japanilainen ravintola tarjosi kaikkea outoa syötävää


Hsinchusta palaisin yhdeksi yöksi Taipeihin, ja siellä kävin ihmettelemässä lähinnä SoHoa (baarialue) ja Chiang Kai-shekin muistomerkkiä. Muuten riitti ihan vaan ihmetellä sitä vilinää ja mopojen määrää, sekä jotenkin pysyä ns. kartalla että missä sitä oikein kävelee. Illaksi suuntaisin bussilla kohti Taipein kansainvälistä lentoasemaa ja nyt jo kokeneena (!!) matkailija osaisin jotenkin toimia lentokentällä. Lensin Taipeista takaisin Bangkokiin Thai Airwaysin MD-11 koneella.

Chiang Kai-shekin mauseleumin portti, Taipei, Taiwan


Taipei park, Taiwan - huomaa tyylikäs silkkipusakka

Thaimaa ja Bangkok

Kone laskeutui Bangkokin lentoasemalle ajallaan, ja kävellessäni ulos terminaalista mietin että onpas täällä kuuma vaikka olin keskiyö. Simo-Vaatehuoneelta "silkkipusakka" oli hieman hiostava.
Bangkokissa oli kolme päivää aikaa tutustua kaupunkiin ja hotelli sijaitsi Sukhumvit Roadin varrella. Tällöin ei ollut kylläkään mitään tietoa että mitenkä se hotelli kaupunkiin "asemoitui". Ennakkovalmisteluja siis ei oltu tehty - nyt oltiin vaan ns. lähdetty matkaan. Mutta hotelli oli hieno - isot huoneet ja ulkona oli iso uima-allas, jossa sitten tulikin välillä vietettyä aikaa ja taisi se ihokin siinä samalla hieman palaa. 

Ensimmäisenä aamuna lähdin sitten kävelemään ulos -- vielä kuumempi. Siinä sitten käveltiin kauluspaidassa ja pitkissä housuissa +38 asteen lämpötilassa, kunnes oli pakko lähteä ostamaan edes joku lyhyt hihainen paita. Siispä etsin pankin jossa matkashekkejä voisi taas vaihtaa. Pankin ovella minut pysäytettiin, kysyttiin asiaa ja pyydettiin näyttämään passi. Sisällä oli pitkät jonot. Turvamiehen nähtyään minun passin, jossa siis todellakin oli sama kuva kuin sotilaspassissa, ns. veti kättä lippaan ja sanoin "Please follow me, Major!".  No ei ollut majurin sotilasarvoa, vänrikin napeilla sitä mentiin pankissa nopeasti toiseen kerrokseen ja siellä minut ohjattiin jonkun johtajan puheille joka otti asian hoitaakseen. Yllättävän nopeasti dollarisheikit vaihtuivat Thaimaan bahteiksi, ja ulos minut saateltiin vielä samalla tavalla pokkuroiden. 

Bahtit taskussa suuntaisin ostamaan kevyempää vaatetusta, ja jotenkin "eksyin" sitten Soi Cowboy alueelle, joka on/oli sitä kuuluisaa "go-go bar" aluetta. Kylmä Singha olut maistui hyvältä samalla kun ihmettelin sitä menoa ja meininkiä. Kyllähän siinä ns. markkinat kävivät ja heti minutkin sieltä valkonaamana bongattiin, vaikka olikin vasta "iltapäivä hikinen". Päässä soi Murray Headin - "One night in Bangkok" biisi..  jonka tahdissa Suomessakin discossa notkuttiin nuoruudessa. 

Kovin paljoa en tuon muutaman päivän aikana ehtinyt Bangkokia katselemaan. Aika meni, edelleen jetlagista toipumiseen, ja hotellin ympäristössä. Thaimaalaista ruokaa kävin syömässä, ja menutkin olivat englanniksi. Mutta se chili! Ensimmäistä kertaa tuli koettua ns. "polttaa mennen tullen" fiilis.. mutta hyväähän se ruoka oli - joskin hieman tulista. Palasin seuraavan kerran Bangkokiin vasta vuonna 2015 - ja tällöin ehdin jo hieman enemmän tutustua Bangkokin nähtävyyksiin, josta löytyy myös juttuja tästä blogista: Bangkok - enkelten kaupunki. Sittemmin ole vieraillut kaupungissa yhteensä neljä kertaa matkoillani Kaakkois-Aasiassa, ja se on noussut yhdeksi suosikki kaupungeista vaikka kyseessä onkin maailman kuumin pääkaupunki.  


Paluumatka

Kolmen Bangkokissa vietetyn päivän jälkeen oli aika lähteä paluumatkalle kohti Suomea. Kaikki näytti menevät ihan hyvin, boarding alkoi ajallaan ja pääsin jälleen kerran tanskalaisten keskelle Thai Airwaysin DC-10 koneeseen. Tottakai jotkut olivat juovuksissa ja pyörryksistä Thaimaan iloista -- mitäköhän tästäkin matkasta tulee mietin. Pääsimme rullaamaan kiitotien päähän, kunnes kapteeni kuulutti että koneen polttoainepumpussa on jotain vikaa. Rullaus takaisin. Istuttiin sitten siinä koneessa ja odoteltiin mitä tapahtuu -- ja lämpötila alkoi koneen sisällä nousemaan. Kahden tunnin ja yhden tarjoillun vesilasin jälkeen meidät päästettiin pois koneesta -- hieman isompaa remppaa kuulemma piti tehdä. Takaisin terminaaliin. Lopulta istuimme vielä kolme tuntia lähtöportin lähellä eikä siitä saanut poistua. Osa tanskalaisista kaivoivat tulijais-viinat esiin ja alkoivat niitä juomaan. Välillä kapteeni kävi kuuluttamassa että mitä osaa milloinkin vaihdetaan tai korjaillaan. Kun tuli uusi boarding osaa matkustajia ei enää päästetty lennolle heidän juotuaan viinaa sen verran paljon että eivät pystyneet kävelemään tai huusivat ja möykkäsivät tarpeeksi kovaa. 

Viiden tunnin alkuperäisen lähtö ajan jälkeen olimme taas kiitotien päässä ja nousimme Bangkokin taivaalle vaappuen. Toivottovasti kaikki oli nyt korjattu riittävän hyvin. Tasaista lentoa ei kestänyt kauan kun saavuimme Bengalin lahden yläpuolelle lentokoneen lennettyä turbulenssialueelle. Siinä sitä mentiin sitten alas-ylös ja jopa tanskalaiset olivat tällöin hiljaa vaikka viinatarjoilut lopetettiin ja lentohenkilökunta joutui myös itsekin istumaan alas. Tätä jatkui Intiaan asti. Pakistanin ilmatilassa kone lensi sitten ukkospilveen, ja silloin alkoi todellinen vuoristorata ja salamien välke moottorien välillä huutaessa täysillä kierroksilla koneen noustessa pudotuksien jälkeen taas matkalento korkeuteen. Taisi siinä joku tanskalainen oksentaa - hajusta päätellen. Loppumatkan taisivat nukkua "krapulaansa pois". 

No Kööpenhaminaan päästiin tosin viisi tuntia myöhässä, ja taas kävelin Transfer Deskille kyselemään että mitenkäs pääsen täältä Helsinkiin kun Finnairin kone oli lähtenyt kolmisen tuntia aiemmin. Sain paluun SASin lennolla Helsinkiin MD-82 koneella.  Olihan aikamoinen matka ensimmäiseksi ulkomaan matkaksi yksin, mutta kotiin päästiin. Aurinko paistoi Helsinki-Vantaan lentoasemalla kun kävelin ulos terminaalista ja vedin silkkipusakkaa päälle. Suomen tuulisessa keväässä sitä tarvittiin. 











lauantai 15. elokuuta 2020

Matkailun sadonkorjuu 2020 ja tulevia matkoja

On taas perinteisen matkailun sadonkorjuun aika eli katsaus tämän vuoden matkoihin ja tuleviin. Viime vuonna elokuussa suunnitelmissa oli matka Pakistaniin, mutta muuten suunnitelmat olivat auki vuodelle 2020. Kuinkas sitten kävikään...

Maalaismarkkinat Riikassa, Latviassa, syksyllä 2019


Slovakia ja Itävalta 

Vuoden ensimmäinen matka tehtiin ex-tempore tyyliin heti tammikuun alussa lentämällä Helsingistä Wieniin Finnairilla, ja sieltä edelleen bussilla Slovakian Bratislavaan jossa vietimme perjantaista sunnuntaihin, ja paluussa Wienissä maanantai päivän. Matkakuvauksen löydät Bratislava-Wien jutusta.

Bratislavan vanha kaupunki Ufosta nähtynä

Tunisia

Tunisiassa lähdimme käymään tammi-helmikuun vaihteessa. Edulliset lennot Lufthansalta olin jo ostanut syyskuussa 2019 - kiitos lentodiili.fi sivuston, jonka ylläpitäjä kuoli myöhemmin kesällä 2020. Toivon että tälle sivustolle löytyy uusi ylläpito kunhan lentoliikenne maailmalla toipuu - ehkäpä vuonna 2022 tai 2024. 

Kun lähdimme matkaan kohti Tunisiaa maailmalta oli jo kuulunut tietoa Kiinassa leviävästä virustaudista, mutta Euroopassa tilanne oli vielä normaali kuten myös Suomessa. Ainoastaan lentokentillä kuulutettiin ilmoittautumaan etukäteen lähtöselvitykseen mikäli oli tulossa Kiinasta. Tilanne näytti vielä rauhalliselta. Tunisian matkat jutut löydät alla olevista linkeistä.
El Jem - roomalainen Amphiteatteri

Lockdown ja matkojen muutoksia 

Noin kuukausi matkan jälkeen tilanne maailmalla muuttui koronan iskettyä lähes jokaiseen maahan, alkoi lockdown - eristäminen, ja lentoyhtiöt lopettivat suurimman osan lennoista. Meillä oli tarkoitus lähteä Pakistaniin toukokuun alussa, mutta jo maaliskuun lopussa kävi selväksi että matkalle ei päästä kun Turkish Airlinesin lennot olivat peruttuja. Myöskään kahden viikon karanteeniin ei olisi ollut taloudellisesti järkevää mennä, kun työnantaja ilmoitti että karanteeni ajalta ei makseta palkkaa. Huhtikuussa matkatoimistolta tuli myös viesti matkan perumisesta ja sitä siirrettiin lokakuulle. Itse epäilen tässä vaiheessa että tuskin päästään lokakuussakaan matkaan, koska Pakistanissa on tulijoille määrätty 14 vuorokauden karanteeni eikä kyseinen maa kuuluu ns. turvallisiin maihin liittyen covid-19 viruksen tilanteeseen.

Olin tammikuussa varannut lennot Iraniin, jossa oli tarkoitus tehdä heinäkuussa pari viikon omatoiminen matka oppaan ja auton kuljettajan kanssa Teheranista Shiraziin. Paluussa oli tarkoitus viettää yksi päivä Qatarin, jossa olisin vuokra-autolla käynyt katsomassa Pohjois-Qatarin kohteita. Tilanne Iranissa alkoi heti maaliskuussa näyttää pahalta covid-19 viruksen leviämisen suhteen, joten päätin peruuttaa matkan tältä vuodelta. Qatar Airwaysin lentoliput vaihdoin vuoden voimassa oleviin voucheriin, joihin saatiin vielä 10% korotus alkuperäiseen hintaan. Käytännössä ne voidaan käyttää maaliskuun 2022 asti, jos matkan varaa viimeistään maaliskuussa 2021.

Loppuvuodelle 2020 (se perinteinen marraskuun matka pois Suomen pimeydestä) olin hahmotellut parin kolmen viikon matkaa Namibiaan Matkamessuilla käytyjen keskustelujen osalta. Olimme jo tehneet alustavat suunnitelmat omatoimisesta matkasta, jossa ajettaisiin 4wd maasturilla ympäri Namibian eri kohteita ja yövyttäisiin teltassa, jonka saa auton katolle pystyyn. Tämäkin matkasuunnitelma laitettiin nyt jäihin ja sovimme namibialaisen matkatoimiston kanssa että katsotaan tilanne uudestaan myöhemmin. 

Matkasuunnitelmien muutoksista ja bucket-listasta kirjoitin jutun Muuttuneet matkasuunnitelmat ja bucket lista

Matka pohjoiseen

Kesälomasuunnitelmat siis menivät täysin uusiksi jo huhtikuussa ja samoin sen ajankohta, koska työnantajan pakkolomat toukokuussa ja myöhemmät tekemät määräykset lomien suhteen. Olin muutamia vuosia aiemmin tehnyt suunnitelman käydä jälleen Lapissa ja erityisesti Inarissa, Utsjoella ja Nuorgamissa. Niinpä käytin suunnitelmaa pohjana kesäloma matkan suunnitteluun kun loma-ajankohdat oltiin saatu jotenkin järjestettyä. 

Lähdimme kesäkuun puolessa välissä kolmen viikon auton matkalle kohti Lappia ja samalla reissulla kävimme myös Norjan puolella Varangin vuonolla. Säät suosivat matkalla ja majoituksissa oli hyvin tilaa eivätkä sääskeet vielä lentäneet häiritsevästi. Todella paljon saatiin nähdä ja kokea Suomessa. Seuraavassa on linkit matkakertomuksiin kronologisessa järjestyksessä.

Inarijoki - Karigasniemeltä löytyy upeita hiekkarantoja, kuin etelässä

Heinäkuun lopussa teimme vielä viiden päivän matkan iloisessa Itä-Suomessa kun kävimme sukulaisten häissä Punkaharjulla. Matka oli seuraava: Helsinki - Lappeenranta - Punkaharju (2 yötä Kruunapuistossa) - Puumala - Mikkeli - Mäntyharju (2 yötä mökillä) - Mänttä (Serlachius museot Gustaf ja Göstä) - Helsinki. Matkan varrella oli paljon nähtävää, mm. Parikkalan patsaspuisto, Punkaharju ja Kerimäki, Puumalan vesistöt (Lietvesi ja Pistohiekka). 

Tulevat matkat

Niin.. ne tulevat matkat. Osaa jo sivuttiin edellä - mahdollisesti Pakistan lokakuussa, todennäköisesti ei. Maski naamassa lentäen ja kohteessa liikkuminen ei nyt kuulosta houkuttelevalta. Hyvin todennäköisesti ulkomaille ei matkusteta seuraavaan puoleen vuoteen ehkei jopa vuoteen. Pandemian tilanne näyttää pahenevan maailmalla, jotenka oma ennustukseni on että lockdowniin joudutaan syys-lokakuussa uudestaan, tai ainakin lisää rajoituksia ulkomaille matkustamiseen on tulossa. 

Lähitulevaisuudessa matkan voisi tehdä Unkariin, jossa olen käynyt vain kerran Budapestissa vuonna 2009. Tällöinkin maailmalla oli pandemia, sikainfluenssa, ja olimme juuri saaneet rokotteen virusta vastaan ja kolmen kuukauden silloinen etätyö kotona alkoi jo hieman tuntumaan. Nyt olen alustavasti tehnyt suunnitelman viikon matkasta vuokra-autolla kiertäen mm. Soproniin, Egeriin ja Tokajin alueelle. Toinen vaihtoehto olisi Baltian maat omalla autolla kiertäen. Kolmantena vaihtoehtona pohdinnassa on ollut matka Islantiin talvella hieman syrjäisemmille seuduille.  

Tulevien vuosien (kauko)matkasuunnitelmia varmaankin tehdään syksyn aikana ja on jo jotain tehtykin, joita voi sitten joskus tulevaisuudessa ehkäpä toteuttaa.  Iranin matkan seuraavia ajankohtia olisi joko kevät 2021 tai syksy 2021, mahdollisesti jälkimmäinen on todennäköisempi tämän hetken tilanteen perusteella. Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi lähteä Namibiaan heinäkuussa tai marraskuussa 2021. 
Etelä- ja Keski-Amerikan pidemmästä, ehkäpä puolen vuoden, matkasta olen haaveillut jo pidempään - ehkäpä ajankohdalle syksy 2022 - kevät 2023. 


Matkasuunnitelmia kartan äärellä...
Matkasuunnitelmia kartan äärellä


Vaikka vuoden 2020 matkailun sadonkorjuu näyttää hieman pidemmältä kuin vuosi sitten, niin oikeaa sadonkorjuu tänä vuonna näyttää hyvältä. Metsät ovat täynnä ilmaisia sieniä ja marjoja, joita kannattaa poimia ja samalla pääsee tekemään oikeaa "lähimatkailua". 

Itse en kehoita ketään nyt matkustamaan ulkomaille tässä pandemia tilanteessa, ja muutenkin muistamaan ne turvavälit sekä hygienian päivittäisessä toiminnassa. Jonain päivänä tämäkin pandemia on ohitse ja matkustamisen luonne tulee muuttumaan - pysyvästi. 

Päivitys tilanteeseen 30.8.2020: Pakistanin matka peruttiin tältäkin vuodelta. Kolmas yritys olisi toukokuussa 2021, mutta tämän suhteen jään vielä odottamaan ehkäpä aikoja parempia. Unkari sulkee rajat turisteilta 1.9.2020 alkaen eli sinnekään ei nyt tänä vuonna mennä. Pohdin myös Islantia, kunnes sekin maa meni "punaiselle". Seuraavaksi pohdin Baltian maita. Liettua on jo "keltaisella" ja Virossa korona tapaukset nousevat jo yli sallitun rajan. Nyt suunnitelmissa olisi lokakuussa viikon matka Latviaan tai sitten lähden Lappiin. 



lauantai 1. elokuuta 2020

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalassa, aivan Suomen ja Venäjän rajalla, sijaitsee todella hieno ja outokin patsaspuisto joka on ollut tämän kesän "top" listoilla paikkana missä kannattaa käydä. Paikka sinällään ei ole uusi, se on ollut siellä jo lähes viisikymmentä vuotta. ITE-taitelija Veijo Rönkkönen on tehty paikalle 560 patsasta - erityisesti moni-ilmeistä ihmisiä ja erityisesti joogaavia ihmisiä esittäviä betonipatsaita, joille ihmeen tuovat oikeat tekohampaat ja jossain määrin hieman oudot ihmeet.







Kävin itse puistossa ensimmäistä kertaa 1970-luvun alussa. Tällöin paikka oli erittäin tarkasti vartioitua rajavyöhykettä eikä kahden kilometrin matkalla ollut sallittua pysähtyä kuin tässä patsaspuiston kohdalla. Paikalla oli myös tällöin Suomen puolen vartiotorni, ja kuvaaminen oli ehdottomasti kiellettyä -- Venäjän puoleinen rajatorni oli ja on edelleen heti läheisen järven toisella puolella. Muistan ensi vierailusta vielä sen, että paikka oli todella pelottava kun pysähdyimme heinäkuisessa suviyössä paikalle, usvaa oli joka puolella eivätkä aiemmin sisäänkäynnin yhteydessä olleet noin 20-30 patsasta näyttäneet mitenkään ystävällisiltä - hieman pelottavilta ainakin lapsen silmissä. Taitelija itse oli tällöin vielä hieman erakko, ja hän kurkki talonsa ikkunoista tulijoita. Sittemmin olen ajanut paikan ohi kymmeniä kertoja, ja käynyt muutaman kerran paikalla katsomassa patsaita aikuisen silmin.





Tänä kesänä kun teimme matkaa Punkaharjulle päädyimme pysähtymään paikalla, edeltävästä vierailusta oli yli kymmenen vuotta. Paikka on edelleen erittäin viehättävä ja edelleenkin hieman "spooky" -- ne tekohampaat ja hymyt patsaiden naamoissa. Tällä kertaa paikka oli aivan täynnä ihmisiä ja pysäköintialue - jota on vuosia sitten laajennettua oli aivan täynnä autoja. Lukuisat kävijät ovat tuoneet jo ongelmia, ja muutamia patsaista on kaadettu tai tuhottu. Nykyisin paikalla on kameravalvonta. Paikka myös vaikuttaa hieman markkinahenkiseltä nykyisin, paikalta löytyy erilaisia kauppoja ja pysäköintialueella oli myös kioski. Paikalle on myös pieni pääsymaksu, jonka varat käytetään patsaspuiston kunnokseen. Patsaita myös on mahdollista "adoptoida". Lisätietoa patsaspuistosta saat sen virallisilta sivuilta: patsaspuisto.net.





Vinkkinä: Mikäli haluat kokea patsaspuiston maagisen tunnelman kannattaa siellä vierailla hieman hämärän aikaan kun usva leijailee patsaiden ympärillä ja aikaisin aamulla kun aurinko nousee idästä, Myös talvella paikka on lumoava, kun patsaat ovat osittain lumen peitossa.






maanantai 20. heinäkuuta 2020

Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo

Auton kaiuttimista Danny lauloi Kuusamoa kun ylitimme Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan rajan -- olimme tulleet Kuusamoon. Ajoimme Kemijärven kaupungin läpi, ja edelleen viitosta tietä pitkin upea Mooseksen kurun kohti Kuusamoa ja Rukan keskustaa. Olimme sopineet ystävien kanssa että tulisimme heidän mökille muutamaksi päiväksi -- Kitkajärven rannalle, joka on kuuluisa muikuistaan - jotka myös Kitkan viisaaksi sanotaan (*). Lopussa myös matkan kustannukset.


Kuusamo

Papapapapaapapa
papapapapapaa
papapapaaaaa
Kuusamo
papapapapaapaaaaaaaa
Paapapaapapapapapaaa.



Kiutaköngäs ja sen punaiset upea kalliot


Helsinki.

Savuinen, sumuinen kaupunki.
Ihmiset ei tunne edes naapuriaan.
Kaikilla on kiire,
harva täällä hymyilee.
Näkymättömät laudat nykivät ja repivät sätkynukkeja,
jotka poukkoilevat kuin saaliskalat sumpussa.
Kaikilla on kiire ei minnekkään.




Ensimmäisenä kohteena oli Oulangan kansallispuiston upein nähtävyys - Kiutaköngäs, jonka ohi olin joskus ajanut mutta nyt lähdimme katsomaan putouksia. Upeahan se paikka oli -- kieltämättä. Upeat punaiset kalliot, joiden päällä kasvoivat isot vihreät kuuset ja männyt sekä alhaalla pauhaava Ounasjoen koski - Kiutaköngäs. Kohde on helppo - vain kilometrin matka luontokeskukselta ja matkalla on paljon tauko- ja tulistelupaikkoja. Karhunkierros ohittaa myös tämän paikan. Ilta vierähti Kitkajärven rannalla upean auringonlaskun kera.


Kuusamo
Nyt kutsuu mua Kuusamo.
Metsän näen jämäkän,
ja vaaran sinertävän.
Kuusamo,
Nyt kutsuu mua kuusamo.
Sieltä vaan mä rauhani saan.




Kiutaköngäs

Kiutaköngäs ja lompoloa

Ala-Kitkajärven rannalla - aurinko paistoi vielä illalla kirkkaalta taivaalta



Kuusamo...
Helsingissä ei asu enää helsinkiläisiä.
On vain joukko yksinäisiä, ja heitä on monta,
liian monta.
En tahtoisi olla yksi heistä.
Tahdon olla vapaa, ja hengittää havun tuoksua.
Täällä olen kuin vanki,
lähden Kuusamoon.

Seuraavana päivänä lähdimme taas Lappiin -- tarkemmin sanottuna Riisitunturille, joka sijaitsee Posiolla. Rukalta matkaa noin 36km. Riisitunturin kansallispuisto on kuuluisa talvisista kuvista tykkylumen peittämistä kuusista -- no nyt ei ollut lunta vaan lähes helle ja aurinko paistoi. Hämmästyin kuinka tasainen ja mukava Riisitunturin kierros on -- niitä on useampia - Riisin Rietas ja Riisin Rykäys. Matka huipulle ei ole pitkä eikä korkeuserot ole suuria mutta näkymät huipulta ovat uskomattoman hienot joka suuntaan -- erityisesti itään kohti Kitkajärveä ja Rukatunturia. Riisitunturin päältä löytyi upea lampi -- kuin infinity pool. Olisi pitänyt käydä uimassa...


Kuusamo,
nyt kutsuu mua Kuusamo.
Metsän näen jämäkän,
ja vaaran sinertävän.
Kuusamo,
nyt kutsuu mua kuusamo.
Sieltä vaan
mä rauhani saan.



Taukopaikalle oli juuri tehty uusi iso katos, jossa oli hyvä tulisija retkieväiden nauttimiseen. Vinkkinä Riisitunturilla kävijöille -- käytää ihmeessä paikassa nimeltä Korpihilla, Tolvan kylässä noin 5km päässä Riisitunturilta. Kyseessä on "keskellä ei-mitään" sijaitse upea kahvila, joka sijaitsee vanhassa kyläkoulussa. Kävimme sielläkin, mutta vasta seuraavana päivänä - kun se aukesi ensimmäistä kertaa nyt kesällä.

Hieman kelottunut kuusi Riisitunturilla


Infinity pool - Riisitunturi



Jännän näköinen kuusi

Tupasvilla kukkii Riisitunturin soistuvilla rinteillä

Näkymät itään ja Kitkajärvelle


Kaukana,
on mennyt onni kaukana.
Mielenrauhan menetin,
mut sen kai saan takaisin.
Ainoa,
lie paikka vailla vainoa.
Korpimaa,
se kanssani jaa...
Kuusamo
nyt kutsuu mua Kuusamo...




Pienelle Karhunkierrokselle piti lähteä, mutta etelästä päälle vyöryi isot sateet - jonka se jäi nyt kiertämättä. Vierailimmekin sitten Posiolla ja edellä mainitussa Korpihillassa. Sateiden jatkuessa seuraavanakin päivänä lähdimme kohti Etelä-Suomea etsimään aurinkoa - ja sitä löytyikin Mäntyharjulta jossa mökkeiltiin kesäloman viimeinen viikonloppu. Kolmen viikon kesäloma oli ohi - mutta muistoiksi jäivät upeat elämykset ja kokemukset Suomen hienosta Lapista ja ylipäätänsä Suomen kesästä. Matka Pohjoiseen oli tehty.

Matkan kustannukset


  • Majoitukset - yhteensä: 1507€ / 22 yötä, josta 7 yötä "ilmaiseksi" 
    • Villa Korkatti: 80€/yö
    • Luotsihotelli: 150€/yö !!
    • Levi: 226€/3 yötä
    • Inari: 390€/3 yötä
    • Karigasniemi: 218€/2 yötä
    • Utsjoki: 77€/yö
    • Nuorgam: 176€/2 yötä
    • Pyhä: 190€/2 yötä
    • Kuusamo: 0€ / 3 yötä
    • Mäntyharju: 0€ /  4 yötä
  • Auton polttoaine: 250€ (3700 km ajoa, diesel oli halpaa kesällä 2020)
  • Ravintolat/kahvilat: noin 500€ (pääsääntöisesti ostettiin kaupasta ruokaa ja tehtiin mökissä itse. Ravintoloissa käytiin lähinnä Hailuodossa, Inarissa ja Utsjoella. Päivittäinen ruokakustannus noin 20-30€. 
  • Pääsymaksut (Inari järven risteily, Siida) noin 60€ 

Kustannuksissa olisi säästetty huimasti jos oltaisiin oltu teltassa yötä - mukavuuden halu vie voiton ja oltiin mökeissä. Auton muita kustannuksia ei ole huomioitu - arvon alennus, rengaskulut, vakuutukset ja huollot.

 (*) nimitys Kitkan viisas juontaa juurensa siitä että muikku on ja pysyy vain Kitkajärvessä eikä sitä tavata Venäjän puolella johon Kitkajoki laskee.