Kolmantena päivänä halusin jo pois Kathmandun kaaoksesta, ja niinpä suuntasin heti aamusta Pataniin, joka oli aiemmin oma kuningaskunta mutta sijaitsee Kathmandun eteläpuolella noin neljän kilometrin päässä. Eipä sitä kaupungin vaihtumista mitenkään muuten havainnut kuin että mentiin pienen joen yli.
Ensimmäinen kohde oli vähän yllättävä - Patanin Kumari, eli lapsijumala jonka luona pääsin käymään, saamaan häneltä siunauksen ja ottamaan valokuvia. Toisin kuin Kathmandun Kumari, tämä pieni viisivuotias tyttö sai jotenkin elää tuttujen keskellä mutta ulos ei pääse kuin kerran pari vuodessa ja silloinkin häntä pitää kantaa. Kumari tuli pieneen huoneeseen ja minun piti kumartua hänen edessäään kädet yhteen laitettuna - tämän jälkeen hän sanoi jotain ja laittoi otsaani punaisen merkin. Samalla kun sain siunauksen edessäni käveli noin 30 cm pitkä rotta seinässä olevaan koloon... Namaste!
 |
| Patanin lapsijumala |
Seuraavaksi kävin Patanin Durbar aukiolla katsomassa temppeleitä ja erästä pientä museota. Osan temppelistä oli myös vaurioitunut maanjäristyksen voimasta. Kävin myös testaamassa Singing Bowlia eli laulavaa kulhoa joka on seitsemän metallin yhdistelmästä tehty kulho jota käytetään parannuksiin. Kulhoon löydään keipillä ja kulhon resonointia käytetään sitten parantamaan ties mitä. Oli kyllä jännä kokemus tuntea ne värähtelyn aallot, mutta en ostanut painavaa kulhoa (hinta 200-400 euroa). Patanin aukio on saman tyylinen kuin Kathmandussa, mutta siellä on enemmän käsityöläisiä jos ne kiinnostavat. Muuten alue on samanlainen. Newari tyylistä taloa ja temppeleitä.
 |
| Soivat kulhot |
Patanista jatkoin matkaa maaseudulle Nagarkotiin, jonne ajomatka kesti lähes kaksi tuntia pieniä ja pomppuisia teitä pitkin. Ilma oli huomattavan raikasta 2150 metrin korkeudessa verrattuna Kathmanduun. Kävin eräällä kukkulalla ottamassa kuvia Himalajan vuorista ja tein noin kuuden kilometrin kävelyn läpi pienten vuoristokylien. Oli hiljaista ja rentouttavaa kävellä rauhassa ja tutkia isoja hämähäkkien pesiä joita matkan varrella oli useampia, sekä tietysti pienten kylien elämää. Lopuksi kävin vielä yhdessä Unescon suojaamassa Hindu-Buddhan temppelissä ennen pitkää paluuta takasin Kathmanduun. Voin suositella!
 |
| Nagarkot ja Himalajan vuoristoa |
 |
| Kävelyllä maalaismaisemissa |
 |
| Temppelin luona oli rauhallista |
Illalla pyörin vielä hetken Thamelin alueella, ja aamusta lähdin kohti Pokharaa joka sijaitsee 200 länteen Kathmandusta. Matka oli hidas ja kesti kahdeksan tuntia, mutta ei mitenkään pelottava vaikka välillä ei tiellä ollutkaan kaiteita (ei niitä nyt ollut oikeastaan missään), mutta perille päästiin torvien soidessa pitkin matkaa. Voin suositella hieman kalliimpaa Greenlinea bussiyhtiönä - suhteellisen uusi bussi hyvällä jousituksella, lounas sekä kaksi muuta taukoa sisältyi hintaan (25 dollaria). Halvemmallakin pääsee.. ja tunnelma voi olla aika ahdas.
Pokhara on kuin joku Lake side resort ja huvialue.. tutustun siihen seuraavien päivien aikana tarkemmin. Ainakin Himalajan vuorista Annapurna on tuossa ihan hienosti näkyvillä.
