maanantai 20. heinäkuuta 2020

Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo

Auton kaiuttimista Danny lauloi Kuusamoa kun ylitimme Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan rajan -- olimme tulleet Kuusamoon. Ajoimme Kemijärven kaupungin läpi, ja edelleen viitosta tietä pitkin upea Mooseksen kurun kohti Kuusamoa ja Rukan keskustaa. Olimme sopineet ystävien kanssa että tulisimme heidän mökille muutamaksi päiväksi -- Kitkajärven rannalle, joka on kuuluisa muikuistaan - jotka myös Kitkan viisaaksi sanotaan (*). Lopussa myös matkan kustannukset.


Kuusamo

Papapapapaapapa
papapapapapaa
papapapaaaaa
Kuusamo
papapapapaapaaaaaaaa
Paapapaapapapapapaaa.



Kiutaköngäs ja sen punaiset upea kalliot


Helsinki.

Savuinen, sumuinen kaupunki.
Ihmiset ei tunne edes naapuriaan.
Kaikilla on kiire,
harva täällä hymyilee.
Näkymättömät laudat nykivät ja repivät sätkynukkeja,
jotka poukkoilevat kuin saaliskalat sumpussa.
Kaikilla on kiire ei minnekkään.




Ensimmäisenä kohteena oli Oulangan kansallispuiston upein nähtävyys - Kiutaköngäs, jonka ohi olin joskus ajanut mutta nyt lähdimme katsomaan putouksia. Upeahan se paikka oli -- kieltämättä. Upeat punaiset kalliot, joiden päällä kasvoivat isot vihreät kuuset ja männyt sekä alhaalla pauhaava Ounasjoen koski - Kiutaköngäs. Kohde on helppo - vain kilometrin matka luontokeskukselta ja matkalla on paljon tauko- ja tulistelupaikkoja. Karhunkierros ohittaa myös tämän paikan. Ilta vierähti Kitkajärven rannalla upean auringonlaskun kera.


Kuusamo
Nyt kutsuu mua Kuusamo.
Metsän näen jämäkän,
ja vaaran sinertävän.
Kuusamo,
Nyt kutsuu mua kuusamo.
Sieltä vaan mä rauhani saan.




Kiutaköngäs

Kiutaköngäs ja lompoloa

Ala-Kitkajärven rannalla - aurinko paistoi vielä illalla kirkkaalta taivaalta



Kuusamo...
Helsingissä ei asu enää helsinkiläisiä.
On vain joukko yksinäisiä, ja heitä on monta,
liian monta.
En tahtoisi olla yksi heistä.
Tahdon olla vapaa, ja hengittää havun tuoksua.
Täällä olen kuin vanki,
lähden Kuusamoon.

Seuraavana päivänä lähdimme taas Lappiin -- tarkemmin sanottuna Riisitunturille, joka sijaitsee Posiolla. Rukalta matkaa noin 36km. Riisitunturin kansallispuisto on kuuluisa talvisista kuvista tykkylumen peittämistä kuusista -- no nyt ei ollut lunta vaan lähes helle ja aurinko paistoi. Hämmästyin kuinka tasainen ja mukava Riisitunturin kierros on -- niitä on useampia - Riisin Rietas ja Riisin Rykäys. Matka huipulle ei ole pitkä eikä korkeuserot ole suuria mutta näkymät huipulta ovat uskomattoman hienot joka suuntaan -- erityisesti itään kohti Kitkajärveä ja Rukatunturia. Riisitunturin päältä löytyi upea lampi -- kuin infinity pool. Olisi pitänyt käydä uimassa...


Kuusamo,
nyt kutsuu mua Kuusamo.
Metsän näen jämäkän,
ja vaaran sinertävän.
Kuusamo,
nyt kutsuu mua kuusamo.
Sieltä vaan
mä rauhani saan.



Taukopaikalle oli juuri tehty uusi iso katos, jossa oli hyvä tulisija retkieväiden nauttimiseen. Vinkkinä Riisitunturilla kävijöille -- käytää ihmeessä paikassa nimeltä Korpihilla, Tolvan kylässä noin 5km päässä Riisitunturilta. Kyseessä on "keskellä ei-mitään" sijaitse upea kahvila, joka sijaitsee vanhassa kyläkoulussa. Kävimme sielläkin, mutta vasta seuraavana päivänä - kun se aukesi ensimmäistä kertaa nyt kesällä.

Hieman kelottunut kuusi Riisitunturilla


Infinity pool - Riisitunturi



Jännän näköinen kuusi

Tupasvilla kukkii Riisitunturin soistuvilla rinteillä

Näkymät itään ja Kitkajärvelle


Kaukana,
on mennyt onni kaukana.
Mielenrauhan menetin,
mut sen kai saan takaisin.
Ainoa,
lie paikka vailla vainoa.
Korpimaa,
se kanssani jaa...
Kuusamo
nyt kutsuu mua Kuusamo...




Pienelle Karhunkierrokselle piti lähteä, mutta etelästä päälle vyöryi isot sateet - jonka se jäi nyt kiertämättä. Vierailimmekin sitten Posiolla ja edellä mainitussa Korpihillassa. Sateiden jatkuessa seuraavanakin päivänä lähdimme kohti Etelä-Suomea etsimään aurinkoa - ja sitä löytyikin Mäntyharjulta jossa mökkeiltiin kesäloman viimeinen viikonloppu. Kolmen viikon kesäloma oli ohi - mutta muistoiksi jäivät upeat elämykset ja kokemukset Suomen hienosta Lapista ja ylipäätänsä Suomen kesästä. Matka Pohjoiseen oli tehty.

Matkan kustannukset


  • Majoitukset - yhteensä: 1507€ / 22 yötä, josta 7 yötä "ilmaiseksi" 
    • Villa Korkatti: 80€/yö
    • Luotsihotelli: 150€/yö !!
    • Levi: 226€/3 yötä
    • Inari: 390€/3 yötä
    • Karigasniemi: 218€/2 yötä
    • Utsjoki: 77€/yö
    • Nuorgam: 176€/2 yötä
    • Pyhä: 190€/2 yötä
    • Kuusamo: 0€ / 3 yötä
    • Mäntyharju: 0€ /  4 yötä
  • Auton polttoaine: 250€ (3700 km ajoa, diesel oli halpaa kesällä 2020)
  • Ravintolat/kahvilat: noin 500€ (pääsääntöisesti ostettiin kaupasta ruokaa ja tehtiin mökissä itse. Ravintoloissa käytiin lähinnä Hailuodossa, Inarissa ja Utsjoella. Päivittäinen ruokakustannus noin 20-30€. 
  • Pääsymaksut (Inari järven risteily, Siida) noin 60€ 

Kustannuksissa olisi säästetty huimasti jos oltaisiin oltu teltassa yötä - mukavuuden halu vie voiton ja oltiin mökeissä. Auton muita kustannuksia ei ole huomioitu - arvon alennus, rengaskulut, vakuutukset ja huollot.

 (*) nimitys Kitkan viisas juontaa juurensa siitä että muikku on ja pysyy vain Kitkajärvessä eikä sitä tavata Venäjän puolella johon Kitkajoki laskee.



lauantai 18. heinäkuuta 2020

Pyhätunturilla

Nuogramista ajoimme nelostietä pitkin etelään Saariselän ja Sodankylän kautta, josta käännyimme kohti Luotoa ja Pyhää, josta olin varannut kelomökin kahdeksi yöksi.

Pyhänkasteenlampi Isokurun päässä


Pyhätunturilla kävimme kävelemässä Pyhä-Luosto kansallispuiston kuuluisimman osuuden - Isokurun kautta Karhunjuomalammelle ja Kultakero kiertäen. Sopiva aamupäivän kierros noin 11km. Uhriharjulla oli juuri käynnistymässä portaiden uusinta, jotenka tällä hetkellä reittiä ei enää pääse kiertämään. Mutta kannattaa käydä Pyhänkasteenlammella ja takaisin - reitti on helppo, koska kivikkoon/kuruun on laitettu pitkospuut helpottamaan kävelyä. Pyhänkasteenlampi on saamelaisille pyhä pakanallinen paikka, ja kerrotaan että myöhemmin heitä käännytettiin tämän lammen juurella kristinuskoon. Matkan varrella oli kylttejä jotka esittelevät luontoa.  Toinen suositeltava reitti on käynti Noitatunturilla, joka on Pyhätunturin kolmesta huipusta se korkein paikka. Aiemmin olin jo tehnyt tämän reitin ja siihen kannattaa varata jo hieman pidempi aika - noin kuutisen tuntia. Luontoon.fi sivustolta löytyy hyvin kuvaukset eri reiteistä.

Kivissä nähtävissä muinaista rantaa (miljoonien vuosien takaa) johon aallot ovat lyöneet

Isokuru nähtynä Uhriharjun portaiden yläpäästä

Isokuru

Isokurun alussa on paljon kirkkaita lampia

Karhunjuomalampi


Toinen helppo kohde on Aittakuru, jossa pidetään (ei tänä vuonna) Pyhä Unplugged konsertteja. Paikalle pääsee leveää polkua pitkin ja loppumatkasta pitkospuut. Täälläkin kurussa näkyi kivissä vanhan merenpohjan tai rannan aaltoja kivettyneenä -- hienon näköistä.

Aitttakuruun johtavat leveät "pitkospuut"


Kovin moni ravintola ei ollutkaan vielä auki Pyhällä, jotenka tehtiin ruuat itse kelomökillä. Hiljaista oli mökin ympärillä, mitä nyt aamulla nähtiin pari hiiripöllön poikasta ja niiden emo.

Hiiripöllön poikanen odotteli aamiaista emoltaan mökin tikapuilla

Mökin takka oli vuorattu tunturista löytyvistä kivistä

Pyhän majoitus kelohonkamökissä 

Vaikka Pyhä ja Luosto tunnetaan talvilomakohteena tarjoaa alue paljon nähtävää myös kesäisin - ja jos haluaa tehdä pidempiä vaelluksia niin Luoston ja Pyhän välillä kulkee 30km polku, 1-2 päivän vaellus.



maanantai 13. heinäkuuta 2020

Nuorgam - Suomen pohjoisin piste

Utsjoelta matka jatkui kohti Suomen pohjoisinta pistettä ja paikkaa - Nuorgamiin. Matka olisi ollut vain 45km, mutta ajoimme kun nyt ulkomaille pääsi Norjan kautta kiertäen Varangin vuonon Värdöseen eli Vuoreijaan asti ja sieltä takaisin. Matkaa tuli näin yli 360km. Kirjoittelen tästä oman jutun myöhemmin.

Suomen ja EU pohjoisin piste

Heti rajan ylityksen jälkeen sijaitsee Suomen ja EU:n pohjoisimman pisteen muistomerkkikivi. Oikeasti se on väärässä paikassa - koska Suomi jatkuu vielä siitä luoteeseen ja oikea paikka on Tenojoen varressa. Tämän voi myös hyvin tarkistaa Karttapaikka sivustoilta tai Maastokartat sovelluksesta. Lisäksi lähistöllä on pari muuta rajakiveä muistuttamassa vuoden 1766 Ruotsi-Suomen ja Tanska-Norja välisestä rauhansopimuksesta.

Nuorgamissa sijaitsee myös Suomen ja koko maailman pohjoisin Alko uudessa liikennerakennuksessa kylän keskustassa. Olipa iso valikoima tässäkin Alkossa ja K-kauppa oli täynnä norjalaisia ostamassa paljon mm. lihatuotteita sekä tupakkaa. Kylästä löytyy myös pari rautakauppaa ja varmaan niidenkin ostajakunnasta suurin osa tulee rajan takaa. Majoituksen olimme varanneet Nuogramin Lomakeskuksesta pariksi yöksi. Paikasta löytyy eritasoista ja hintaista majoitusta Tenojoen vierestä, ja päärakennuksessa on mm. ravintola. Mökki tai huoneisto jossa olimme oli varmaankin vastikään remontoitu - siisti ja tarpeeksi tilava.

Nuorgamin Lomakeskus


Toisena Nuorgamin päivänä kävimme tekemässä pienen kävelyretken läheiselle Skaidijärvelle - noin 6.5km. Polku lähtee Pulmankijärvelle menevän tien varresta noin kilometrin päässä. Polku on helppo kävellä ja Skaidijärvellä on hienosti hoidettu iso kota jossa joimme kahvit ennen kuin kävelimme ympyrä reitin takaisin Isonkivenvaaran kautta. Näkymät ovat joka suuntaan laajat - kymmeniä kilometrejä.

Skaidijärven kota

Skaidijärvi

Lakka kukkii komeasti tunturissa

Tilaa hengittää ja kulkea tunturissa
Nuogramista jäi todella hyvä kuva. Hyvin eläväinen kylä, ja upeaa luontoa ympärillä. Tänne olisi kiva palata myöhemmin, vaikkapa syksyn ruska-aikaan tai kevät-talvella hiihtämään. Kaukana se tosin on - ainakin Helsingistä katsottuna. Seuraavana päivänä aloitimme paluun kohti kotia - paluu veisi kuitenkin viikon ajan kun pysähdyimme Pyhätunturilla, Kuusamossa ja Mäntyharjulla.

"Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna tunturin selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on kaukana kaikki muu
Ja kun päättyvät pitkospuut
Kuka rinnallas ruikuttaa
Takaisin mennä saa"
- Ystävän Laulu



sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Utsjoki-Kevo, ohutta yläpilveä

Inarista matka jatkui Suomen pohjoisimpaan kuntaan Utsjoelle. Päätimme tutustua Utsjokeen oikein ajan kanssa -- no, viiden päivän ajan. Inarista ensin kuuluisaan Kaamaseen ja sen mutkien kautta käännyttiin kohti Karigasniemeä vievää tietä pitkin. Kuuluisa Jounin kauppa oli vielä aamulla kiinni, jotenka sitä kuuluisaa ainetta ei päästy ostamaan.. ja muutenkin Kaamanen näytti hiljaiselta.


Kauheat mutkat on Kaamasen tiellä
Paljolti liikennepainetta

Nuorgamin Jouni kun myymässä siellä

On kuulua potenssiainetta

Tenojoki


Utsjoki-Kevo vaellusalueen alkupisteellä - Sulaojalla, kävimme katsomassa Suomen suurinta lähdettä, jonka ympärille on tehty kahden kilometrin mittainen luontopolku. Lähteestä pulppuaa 400 litraa vettä sekunnissa läheisen Luomusharjun ja joen läpi. Olin 22 vuotta aiemmin lähtenyt täältä paikalta Kevon kanjonin vaellukselle, mutta en ollut silloin itse lähdettä tullut katsoneeksi tarkemmin. Kuuluisaa ja rauhoitettua väinönputkea kasvaa lähteen ympärillä. Kannattaa ottaa vettä mukaan lähteestä -- on hyvää ja virkistävää.

Sulaojan lähde

Karigasniemellä olin varannut kahden yön mökki majoituksen Lomakylä Napaketusta. Mökit sijaitsevat upealla paikalla Inarin joen rannalla, joka heti kohta muuttuu Teno-joeksi. Mökissä oli oikea puulämmitteinen sauna, ja Inari jokeen pääsi uimaan heti rannasta ja läheiseltä upealta hiekka"dyyni" alueelta. Lämpötila kohosi toisena päivänä +30 asteeseen ja fiilis oli kuin Mauritiuksen hiekkarannoilla - paitsi että vesi oli virkistävät +8 astetta.  Pari päivää tuli siis lepäiltyä rannoilla ja ihmeteltyä Karigasniemen hiljaista keskustaa - Alkokin sieltä löytyi, ja ihmettelin kovasti sen erinomaista viinivalikoimaa. Norjalaiset tulevat ostamaan sieltä ja viereisen Härkösen marketista tuotteita -- ja taisi olla ensimmäinen kerta kun näin että yleensä kaupassa on kaikki oluet ja lihat myyty loppuun kun siellä sunnuntaina Juhannuksen jälkeen kävin.

Upeat hiekkasärkät Inarijoen varrella - majoituksen vieressä. Norjaan matkaa noin 50 metriä


"Rantapäivä" Karigasniemellä
Lomakylä Napakettu mökki



Karigasniemeltä jatkettiin matkaa upeaa tietä pitkin Utsjoelle - Tenojoen vartta, jossa piti pysähdellä vähän väliä ottamaan kuvia upeasta joesta ja ympäröivistä tuntureista. Aurinko paistoi kirkkaalta taivalta -- eikä ollut edes ohutta yläpilveä (*) --- ja Tenojoella näkyi lohen soutua.

Utsjoella ensimmäisenä kohteena olivat kirkkotuvat, jotka sijaitsevat noin 6km Utsjoelta upea Mantojärven rannalla. Paikalla on myös todella iso kivikirkko, joka hämmästytti todella. Kirkkotuvat olivat aiemmin eri sukujen käytössä, kun he tulivat ns. "isolle kirkolle" asioimaan, ja tällöin he yöpyivät näissä tuvissa. Nykyisin paikalla oli myös kahvila, ja pieni paikallisten tuotteiden myymälä.

Utsjoen kirkkotuvat ja Mantojärvi 
Utsjoen iso kivikirkko - rakennettu vuonna 1853

Utsjoelta oli myös mahdollisuus käydä ulkomailla -- ja niinpä kävelin Saamen siltaa pitkin Norjaan 15 minuutiksi ja palasin takaisin. Edeltävästä ulkomaan matkasta oli kulunut 142 päivää -- helmikuun 2020 alussa kävin Tunisiassa. Tuntui hyvältä käydä ulkomailla pitkästä aikaa (seuraavana päivänä ajettiin autolla pidempi matka Norjaan Vardöseen ja sieltä palattiin Nuorgamiin).

Utsjoki - Saamen silta - ja Tenojoki

Kävimme iltasella vielä syömässä läheisessä Deatnu nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee Holiday Village Vallen yhteydessä. Tämäkin paikka yllätti - erittäin hyvät annokset ja upeat näkymät Tenojoelle. Jos jossain haluat syödä hyvin Utsjoen keskustassa -- niin Deatnu on suositus.

Tenojoki Deatnu ravintolasta nähtynä

Utsjoelle yhden yön majoitus oli Camping Lapikylässä yli 200 vuotta vanhassa hirsimökissä - hieno mökki jossa oli nähtävissä upeasti veistelyt hirret. Leirintäalueella oli erittäin mukavaa henkilökuntaa töissä, ja kertoivat että tämä mökki on tosiaan ollut paikalla sen pari sataa vuotta ja heidän kotitalonaan. Aamulla kun kävin yksin palauttamassa avaimen, he kysyivät vielä että kummitteliko yöllä kuinka pahasti tällä kertaa... harmikseni en osannut kysyä tarkemmin ja asia jäi jotenkin vaivaamaan. Yöllä olin itse nähnyt jotain outoa unta tosin... Jatkoimme matkaa Utsjoelta ja autossa kysyin vaimolta sivumennen miten hän oli yönsä nukkunut. Kuulemma oli ollut jotenkin levotonta ja todella outoja unia nähnyt.. Siinä talossa on pakko olla jotain...

Majoitus Utsjoella - 200 vuotta vanha hirsitalo

(*)  "Utsjoki-Kevo, ohutta yläpilveä" on jäänyt mieleen radion säätiedotuksista -- joita tuli 70-80 luvulla kuultua kun radio todellakin kuunneltiin teltta/lomamatkalla "jossain päin Suomea"...




lauantai 11. heinäkuuta 2020

Juutuanpolulla ja Aanaar ravintola

Juhannuspäivän ohjelmassa oli leppoisa Juutuanpolku sekä myöhemmin illalla illallinen Aanaar ravintolassa, joita todella molempia voin jo heti alkuun suositella kohteeksi Inarissa Pielpajärven erämaakirkko tai Inari järven risteily kohteiden lisäksi.

Jäniskoski Juutuanjoella Inarissa

Juutuanpolku

Juutuan luonto- ja kulttuuripolku on helppo ja tasainen 6.5km ympyrälenkki, joka seurailee Juutuanjoen pohjois- ja etelärannoilla ylittäen Juutuan joen kahdesta paikkaa: Inarin keskustassa ja Jäniskoskella. Reitti lähtee Inarin keskustasta ja polulla on hyvä ruskeapohjaiset merkinnät. Polku on suurimmalta osalta erittäin levää ja talvella jopa osittain valaistua - ainakin etelärannan osuus. Pelkillä lenkkareilla pärjää tämän reitin. Matkan varrella on muutamia tauluja jotka kertovat elämästä Juutuan joen varrella. Kiersimme polun vastapäivään siten, että Siidan kohdalta lähdettiin kohti länttä ja Jäniskoskea. Tämä ensimmäinen osuus on kulkee ensin hieman ylämäkeä ja lopulta laskeutuu mukavaa mäntymetsää pitkin Jäniskoskelle, jossa on mukava taukotupa. Joen yli pääsee riippusiltaa pitkin. Mikäli haluat vierailla vain Jäniskoskella niin 955-tieltä pääset parkkipaikalle, josta on 500 metrin kävelymatka. Polku jatkui leveänä Akselin laavun kautta kohti Inarin keskustaa. Pidimme kahvitauon Jäniskoskella. Matkaan käytimme aikaa pari-kolme tuntia -- leppoisaa aurinkoista Juhannuspäivän ulkoilua. Tämä reitti sopii kaikenikäisille ja kuntoisille sanoisin.

Jäniskoski

Luonnon taidetta

Jäniskosken riippusilta ja taukopaikka toisella puolella Juutuanjokea

Jäniskosken riippusilta on tukevaa tekoa


Aanaar ravintola

Olin varannut Juhannuspäivän illaksi pöydän Hotelli Kultahovin yhteydessä olevasta Aanaar eli Inari ravintolasta. Ravintola on valittu vuoden 2020 parhaaksi ravintolaksi - Fine-dining paikka Lapissa! Aivan järkyttävän hyvät ruuat ja näkymät Alakoskelle - Juutuanjoelle. Henkilökunta mukavan leppoisaa ja ravintolassa oli hyvä ja rauhallinen tunnelma. Otimme alkujuomaksi ginit, jossa oli väinönputkimehua. Väinöputkihan on paikallinen kasvi ja saamelaisten pyhä yritti. Muutkin juomat vaikuttivat mielenkiintoisilta. Ruokana valitsemme Aanaarin viiden ruokalajin menun ja siihen kuuluvan viinipaketin, jossa oli neljää eri viiniä -- ja loppuun vielä kahvit ja kuohuviinit. Hinta kahdelta hengeltä noin 200€ -- hinta-laatusuhde erinomainen. Seuraavat kuvat puhukoot puolestaan -- mutta kannattaa käydä maistelemassa. Kannattaa pyytää ikkunapöytä ravintosalista jossa on keltaiset tuolit. Myös itse hotelli näytti viihtyisältä. Bon Apetit!

Giniä ja väinönputkimehua 



Inarin siikaa

Haukea

Lapin puikulaperunamuusia ja mustikalla värjättyä jäkälää !


Poron sisäfilettä


Jälkiruoka
Aanaar ravintola - pirteät keltaiset tuolit

Jälkiruokaa edeltävä marjaherkku





Pielpajärven erämaakirkko

Pielpajärven erämaakirkko sijaitsee noin 10km päässä Inarin keskustasta, ja sinne pääsee vain kävellen joko Pielpavuonon pohjukasta tai Sarviniemeen johtavan tien varrelta, josta matkaa on 4.5km suuntaan - eli yhteensä 9km. Kirkko on muinaisjäännös, mutta edelleen käytössä - ensimmäinen kirkko rakennettiin jo vuonna 1648 - ja nykyinen kirkko on vuodelta 1760 - siis yli 250 vuotta vanha. Paikka sijaitsee upean Pielpajärven rannalla, johon saamelaiset kokoontuivat talveksi. Sinällään on mielenkiintoista että kirkko on vielä olemassa Lapin sodan jälkeen -- hyvä ettei sitä ole poltettu ja toki edelleen kaikki tulen käyttö kirkkoalueen läheisyydessä on kielletty. Lisätietoa kirkon historiasta löydät Inarin seurakunnan sivuilta.

Pielpajärven erämaakirkko

Lähdimme Juhannusaattona aikaisin aamulla kohti Pielpajärven kirkkoa Sarviniemen pysäköintialueelta. Polku on suhteellisen helppokulkuinen (polulla on kiviä ja juurakoita, jotenka hyvät kengät kannattaa laittaa jalkaan) välillä nousten viereisten vaarojen rinteille laskeutuen sitten pienten järvien, jokien ja soiden ympäristöön kunnes saavutaan noin puolentoista tunnin kävelyn jälkeen Pielpajärven rantaan, josta kirkko näkyy pellon toisella laidalla. Matkan varrella on muutamia mukavia taukopaikkoja, jossa pääsimme ihastelemaan Lapin luontoa ja vesilintujen uiskentelua pienissä lompoloissa.

Pieni puro pienen Pielpajärven lähellä

Naavaa kasvaa isoina "partoina" puissa - puhdasta ilmaa siis. 

Polku kohti Pielpajärveä - polun varrella on isoja kiviä. Reitti on selkeästi merkitty - et voi eksyä.

Lompolo taukopaikan luona


Kirkko on auki ympärivuoden - ovet eivät ole lukossa. Ennen kirkkoon menoa kannattaa avata muutama ikkunoiden edessä olevat luukut, jotta sisällä näkisi paremmin. Muistathan myös sulkea ne, kun poistut paikat - jos olet viimeinen. Kirkkopiha ja kirkko itsessään ovat jo upean näköisiä - punaiseksi maalattu, keskellä erämaata, mutta sisältä se on vieläkin vaikuttavampi. Kun vierailimme kirkolla ei siellä ollut ketään muita. Saimme kahdestaan kulkea kirkon sisällä ja istua hiljaa vanhan alttarin edessä johon joku oli tuonut kukkia ja heinistä oli tehty alttariristi. Tervatun ulkokaton tuoksu leiju ympärillä. Kirkossa järjestetään silloin tällöin tilaisuuksia - erityisesti häät sielä ovat suosittuja ja seuraavana päivänä, Juhannuspäivänä, siellä olisi ollut jumalanpalvelus.

Kirkon saarnastuoli

Alttarilla heinistä tehty risti ja Raamattu

Kirkko ja tapuli

Kirkkosali

Kirkkosali yläparvelta kuvattuna


Kiertelimme kirkossa puolisen tuntia, ja siirryimme tämän jälkeen, tietysti (!), kirkkokahveille lähellä olevan päivätuvan pihalle. Aurinko tuli esiin pilvien takaa ja kesäisen niityn kukat loistivat kaikissa väreissä - ja vain tuuli humisi puiden lehdissä. Lapin kesä - Lapin taikaa - Juhannus - keskikesän juhla oli täällä.

Kirkkokahvit Pielpajärven erämaakirkon päivätuvan pihamaalla

Iso Pielpajärvi - aurinko alkoi paistamaan
Paluumatkalla kohtasimme monta vastaantulijaa, eli vinkkinä mikäli haluat nauttia paikasta ilman muiden läsnäoloa kannattaa paikalle lähteä aikaisin. Ruuhkaa tuolla tuskin koskaan on, mutta oli elämys ja kokemus saada olla tuolla paikalla kahdestaan ja nauttia luonnonrauhasta. Päivätuvassa voit myös sateen sattuessa nauttia eväitä tai tulistella pihamaalla. Tälle reissulle kannattaa varata aikaa puoli päivää tai miksei jopa koko päivä.