Namibia - Swakopmund

Solitareista jatkoimme matkaa torstaina 11.11.2021 kohti Namibian länsirannikolla sijaitsevaan Swakopmundin kaupunkiin, johon matkaa on vajaa 300km. Tie oli Walvis Bayn asti lähes suoraa soratietä, mutta matkaan mahtui myös pari solaa jonka läpi piti ajaa. Ne toivat vaihtelua aika "tylsän" näköiseen maisemaan, koska ajoimme nyt erittäin tasaisen Namibin aavikon läpi tietä C14 pitkin, mutta matkaan mahtui myös hieman kumpuilevaa tietä.

Swakopmundin ostosaluetta ja taustalla Woermannhausin torni

Ensimmäinen pakollinen pysähdys oli Kauriin kääntöpiirillä, joka on vain kyltti tien laidassa johon turistit ovat liimanneet paljon erilaisia tarroja. Heti tämän jälkeen tuli ensimmäinen sola, Gaub pass, jossa kannattaa myös pysähtyi katselemaan upeita kalliota ja vehreää luontoa. Seuraava sola, Kuiseb Pass, sopii myös pysähdykseen hyvin ja sieltä löytyikin upeita taukopaikkoja muuten karuun Namibin aavikkoon verrattuna. Kuiseb Passin jälkeen alkaa sitten todella tasainen ja tylsä osuus, 150km - täysin suoraa tietä Walvis Bayhin. Lämpötia putoamisen seuraaminen oli oikeastaan ainoa kiinnostava asia - se putosi +30 asteesta +15 asteeseen, ja ilman muuttui noin 10km ennen Walvis Bayta pilviseksi. Kylmän Atlannin vaikutus tuntui ja näkyi heti. 

Suoraa soratietä riitti satoja kilometrejä

Pakollinen kuva - Tropic of Capricorn - Kauriin kääntöpiiri 

Kuiseb pass - huomaa vastaantuleva auto, erittäin harvinaista

Gaub pass

Walvis Bayssa kävimme katsomassa flamingoja joita oli satoja jollei tuhansia pitkin meren rantaa ja läheisillä suolajärvillä. Itse kaupunki vaikutti aika synkältä koska heti meren ja kaupungin jälkeen alkoivat isot Namibin aavikon dyynit. Ajoimme rantatietä pitkin puolen tunnin päässä olevaan Swakopmundin kaupunkiin, joka oli tyyliltään huomattavasti viehättävämpi eikä pelkästään saksalaisen arkkitehtuurin vaan myös ravintola tarjonnan ja mukavan pienen kävelykatualueen vuoksi. Kävimme myöhäisellä lounaalla Swakopmund Brauhausissa, joka on tunnelmaltaan ja menultaan lähes täydellinen saksalainen oluttupa, ja niinpä tilasimme wiener-leikkeet. Suosittelen. 

Walvis Bayn flamingoja

Seuraavat kaksi yötä vietimme Sea Breeze Guesthousissa, joka sijaitsee noin 3-4 km pohjoiseen Swakopmundin keskustassa. Majoitusrakennus oli myös täällä, kuten myös Windhoekissa, isojen teräsaitojen ja piikkilanka-aitojen suojassa. Isäntäperhe oli erittäin mukava ja kertoi paikan nähtävyyksistä ja ravintoloista. Niinpä kävimme illalla syömässä läheisessä Blue Grass ravintolassa, jossa oli hämmentävää nähdä koko paikka täynnä ihmisiä näin K-aikana. Kahdelle hengelle beef fileet, alkudrinkit, pullo M.A.N. Shiraz viiniä, leivät ja jälkiruuat maksoivat yhteensä vajaa 50€. 

Perjantaina 12.11 kävimme aamupäivästä katselemassa tarkemmin Swakopmundin keskustan nähtävyyksiä, mm. Jetty laituria (vuodelta 1905), ja saksalaista puutaloarkkitehtuuria, mutta muuten vietimme "lomaa lomasta" päivän lounastaen samaisessa Brauhausissa ja hieman "shoppailemalla" Swakopmundin nahkatavara liikkeissä, joita oli useita....mukaan lähti kudun nahasta tehty hattu ja käsilaukku (ei minulle).  Lopulta kävimme vielä Sparissa ostamassa ruoka- ja juomatäydenykset seuraavaksi kuudeksi päiväksi kunnes ajoimme takaisin majoitukseen tarkistamaan varusteita ja muuten huoltamaan itseämme. Perjantai-iltana kävimme vielä syömässä hyvässä Blue Grass ravintolassa, joka oli jälleen kerran aivan täynnä. 

Swakopmund ja Jetty laituri

Atlannin valtameren jälkeen ja Swakopmundin ulkopuolella alkaa heti isot hiekkadyynit

Swakopmundista käsin olisi voinut tehdä vaikka ja mitä retkiä eri suuntiin, niin merelle kuin aavikolle, mutta me päädyimme nyt vaan nauttimaan paikan ravintoloista ja ajamaan mahdollisimman vähän - ja toki nautimme myös kunnon majoituksen sängystä ja lämpimästä suihkusta. Huomasin myöhemmin että kuvia Swakopmundista ei tullut otettua kuin muutama. Seuraavan viikon olisimme taas ns. tien päällä ja majoituksena auton päällä oleva teltta. Swakopmundista matka jatkui kohti Damaralandia - Spitzkoppea ja Mowani vuoristoa. 

 

Namibia - Sesriem ja Solitaire

Kalaharin autiomaasta matka jatkui länteen kohti Sesriemia ja Solitairea - lähelle Namibin aavikkoa, joka levittäytyy Namibian länsiosassa rannikolla useiden satojen kilometrien pituudelta ja leveydeltä. Sesriemin lähellä sijaitsee ehkäpä Namibian kuuluisin nähtävyys Sossusvlein dyynialueet ja erityisesti Deadvlein alue, jossa on paljon kuivuneita suola/savipohjaisia alueita dyynien välissä ja pohjalla on ikivanhoja kuolleita puita. Myös Namibin aavikon isoimmat punaisesta hiekasta olevat dyynit löytyvät tältä alueelta. Suurimmaks osaksi alue on täysin suojeltua ja liikkumista on tätä myös rajoitettu eikä dyyneillä ajaminen ole myöskään sallittua. 

Deadvlei - Dead valley 

Sesriem

Matkaa Kalaharin Bagatellesta Sesriemiin on noin 325km, ja matkaan kannattaa lähteä varhain koska matka-aika on käytännössä noin 5-6 tuntia. Kävimme aluksi tankkaamassa Marientalin kylässä. Tankkaaminen Namibiassa on helppoa - henkilökunta tekee sen sinun puolesta, ja samalla mm. pesee tuulilasit. Kilpailu asiakkaista on kova, ja sinut varmasti yritetään saada juuri tietyssä paikassa tankkaamaan mikäli kylässä on useampia asemia. Mutta muutoin tankki kannattaa pitää täynnä, koska löytyi useiden satojen kilometrien matkoja joissa ei ollut yhtäkään asemaa. Diesel oli erittäin edullista - noin 15 NAD eli alle euron litrahintaan, mutta auto tosin kuluttaa 10-15 litraa normaaliajossa, ja offroadilla lähemmästä 30 litraa sadalla. Tankkauksesta kannattaa maksaa 10-20 NAD tippi. 

Tie Marientalista Maltahöheen (C15) on päällystettyä ja maisemat ovat aika tasaiset ja tylsät. Maltahöhessa pysähdyttiin kahvilla mukavassa kaupungin ainoassa hotellissa joka näytti ihan kivalta paikalta jopa yöpyä uima-altaineen. Kaupungin jälkeen tie muuttui taas soratieksi, ja jatkui ihan Sesreimiin asti. Matkan varrella maisemat alkoivat muuttumaan ja erityisen upea oli Zarisin kylän lähellä oleva Zarishoogtepass - suhteellisen vehreä paikka muuten karun kuivassa maastossa.

Taukopaikalla Zaris kylän jälkeen

Saavuimme Sesriemin kylään alkuiltapäivästä, ja paikan porttijärjestelyt hieman kummastuttivat, koska alueella on kaksi erillistä porttia jotka ovat auki eri aikaan. Ensimmäinen portti aukeaa tuntia myöhemmin ja sulkeutuu tuntia aiemmin kuin jälkimmäinen portti - joka johtaa Sossusvlein alueelle. Suurin osa majoituksista on ensimmäisen portin ulkopuolella, mutta meillä sattui olemaan majoitus näiden porttien välissä - Sesriem Oshana Campsitessa. Ensimmäisen portin jälkeen pitää käydä rekisteröitymässä ja maksamassa alueen pääsylupa. Alueelta poistumisen jälkeen ne tarkistetaan uudestaan. Leirintäalueen check-in oli hulppeassa Dead Valley Lodgessa, joka oli vasta ollut käytössä muutaman kuukauden. Hinnat olivat aika hulppeat kun hieman kyselin. Paikka on lähinnä varattu vain siellä majoittuville, mutta ystävällinen henkilökunta teki meille GT drinkit pyynnöstä (hinta oli muuten 4€/drinkki!). Palasimme itse leirialueelle, jossa käytössä oli oma wc/suihkutilat ja auringolta pääsi suoraan ison katoksen alle. Lämmintä oli riittävästi - jotain +35 astetta päivällä ja yölläkin yli +25 astetta. 

Sesriemin majoitus

Sossusvlei ja Deadvlei 

Koska olimme porttien sisäpuolella, pääsimme seuraavana aamuna lähtemään pimeässä jo klo 05:15 (tunti ennen auringonnousua) kohti Sossusvleinä johon on matkaa 60km hyväkuntoista asfalttitietä pitkin. Puolituntia ennen portin avaamista oli jo parikymmentä autoa jonossa odottamassa portin avausta, mutta itse lähdimme liikkeelle noin 5 minuuttia myöhemmin ja saimme rauhassa ajaa (pimeässä) kohti Dyyni 45, joka on nimen mukaisesti 45km päässä Sesriemistä. Ehdimme juuri sopivasti näkemään auringonnousun dyynin päältä. 

Dyyni 45 ja auringonnousu

Punaisella planeetalla ? 

Tämän jälkeen matka jatkui Sossusvleihin noin 15km päähän, johon päättyy päällystetty tie ja sieltä alkaa vain nelivetoautoille tarkoitettu noin 5km upottava hiekkatie joka johtaa Deadvleinin parkkipaikalle. Viimeistään ennen hiekkapätkää kannattaa auton renkaiden ilmanpainetta vähentää jotta auton eteneminen hiekassa on helpompaa. Muuten sitten hiekassa ajon on lähes samanlaista kuin 20-30cm lumihangessa, eli tasainen veto pitää olla kokoajan päällä. Itse ajoin tuon pienen pätkän power-modella ja 4L säädöillä eikä mitään ongelmia ollut etenemisen suhteen. Parkkipaikalta on noin 1.5 kilometrin kävelymatka itse Deadvleiin. Upea paikka pitää sanoa, mutta sinne tosiaan kannattaa mennä heti aamusta. Olimme parkkipaikalla klo 7:30 jälkeen ja lämpötila oli jo +27 astetta. Vietimme alueella pari tuntia ja tämän jälkeen lämpötila olikin jo +32 astetta, eli vettä kannattaa ottaa reppuun muutama litra. Deadvlein vieressä on myös alueen suurin dyyni - Big Daddy, mutta jätimme sen väliin kuumuuden ja tiedossa olevan pitkän ajomatkan takia. Eli paikalle kannattaa tulla heti aamusta. Paluumatkalla kohtasimme kymmeniä turisteja. 

Kohti Deadvleinä - aamulla sai menomatkalla rauhassa (yksi) kulkea

Pystyyn kuolleita puita Deadvleinissä

Tie kohti Deadvlein parkkipaikkaa

Deadvleista palasimme samaa reittiä Sesriemiin ja jatkoimme soratietä pitkin Solitareen - 150km.  

Kohti Solitairea leveässä "sorarännissä"

Solitaire 

Solitaire oli mukava pieni paikka - keskellä ei-mitään, jossa on lähinnä pieni ravintola-majoitus, huoltoasema ja kauppa. Pihalle on tuotu vanhoja 40-50 luvun autojen raatoja, joita sitten turistit (myös me) kuvasimme. Kävimme myös ravintolassa syömässä lihapasteijat ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Spreetshoogte passia -- korkealla vuoren solassa sijaitsevaa näköalaa, josta oli upeat näkymät Namibin aavikolle ja läheiselle savannille. Varoituksena että tie on todella jyrkkä, mutta se on päällystetty jyrkimmän osan osalta.

Solitare lodge ja autojen raatoja

Upean värinen Hudson

 

Näkymät Spreetshoogte passista kohti Namibin aavikkoa

Palasimme takaisin samaa tietä seuraavaan majoitukseen - Gecko camping. Tämä paikka oli aika erikoinen - korkealla kukkulalta saimme Eagle's Nest nimisen paikan, jossa oli ulkona kivikossa sijaitsevat wc ja suihkut sekä pieni katos, jossa pystyi olla hieman varjossa auringon paisteelta (lämpötila oli +38 astetta varjossa..). Aluksi paikka vaikutti hieman karulta, mutta olikin sitten lopulta todella hieno. Näkymät paikasta olivat todella hulppeat alla levittäytyvälle savannille. Ketään muita ei alueella sitten majoittunut jotenka saimme oli ihan itsekseen näissä maisemissa - no muutama käärme oli myös nauttimassa Namibian lämmöstä, ja wc pöntöstä löytyi elävä hiiri - oliko kenties mennyt vilvoittelemaan ja uimaan sinne. 

Eagle's Nest campsite - Gecko camping. Vasemmalla WC, keskellä donkey (tulisija jossa lämmittää vettä,.. ei tarvittu) ja oikealla suihku

Eagle's Nest campaign site - onneksi oli varjoisa paikka tarjolla kuumuudessa

Näkymät Eagle's Nestistä savannille -- "savanni nukahtaa iltapäivän kuumuuteen.." 

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Swakopmundin kaupunkia, jossa lämpötila olikin aivan toista verrattuna Namibin aavikkoon.

Namibia - Kalahari

Vuoden 2021 pisin, noin kolmen viikon matka, suuntautui eteläiseen Afrikkaan Namibiaan omatoimimatkana jossain liikuimme nelivetoisella maasturilla noin 3000 km reitin Namibiassa käsittäen seuraavat alueet: Windhoek, Kalahari, Sossusvlein, Solitaire, Swakopmund, Spitzkoppe, Damaraland, Etoshan kansallispuiston sekä Waterbergin kansallispuisto. Tässä jutussa kerron kuinka matkaan oikein päästiin ja ensimmäisestä kohteesta Kalaharin autiomaasta.

Kalaharin autiomaan punaiset dyynit

Taustaa

Alunperin meidän piti lähteä Namibiaan jo syksyllä 2020. Olin tavannut Matkamessuilla tammikuussa 2020 Explorer Namibia nimisen firman edustajat Helsingissä ja muutamien neuvotteluiden jälkeen tilasin heiltä paketin, joka sisälsi omatoimisesti tehtävän matkan ajaksi nelivetoisen maasturin ja majoitukset leirintäalueilla ja osittain myös B&B - Windhoekissa ja Swakopmundin kaupungeissa. Keväällä 2020 iski sitten iso K-myrsky, ja jouduin siinä samalla perumaan Qatarin lennot Iraniin jonne olimme lähdössä kesällä 2020 ja samalla ilmoitin että katsotaan loppuvuoden matkaa myöhemmin. Syksy tuli, ja tilanne paheni -- ja niinpä siirsin matkaa kesälle 2021. Kevättalvella 2021 alkoi näyttää siltä että matkustaminen kesällä 2021 olisi vielä haastavaa puuttuvien rokotteiden takia, ja siirsin matkaa edelleen marraskuulle 2021. Samassa yhteydessä vaihdoin Qatarin perutut lennot Iraniin (voucherilla) Namibian lentoihin, Keväällä 2021 Qatar kuitenkin perui suorat lennot Dohasta Windhoekiin, mutta sain vaihdettua ne lentoihin Johannesburgin (Etelä-Afrikan) kautta. Syksyllä K-tilanne Namibiassa meni "parempaan" suuntaan, ja päätimme tosiaan lähteä matkaan koska meillä oli jo kahdet rokotteet ja tilanne näytti hyvältä. Viime hetkellä Qatar Airways taas peruikin paluulennon, mutta sain uudet korvaavat tilalle. 

Menomatka

Torstaina 4.11.2021 lähdimme matkaan Helsingistä Qatar Airwaysin lennolla Dohaan. Aamusta olin vielä ostanut päivitykset (upgrade) business-luokkaan ja vaikka konetyyppi olikin pieni Airbus A320 niin olihan business luokassa mukavampi matkustaa kun istuimet olivat oikeasti samanlaiset kuin laajarunkokoneiden vastaavat business-luokan istuimet. Lento Dohaan kesti noin kuusi tuntia, ja Dohassa vaihdoimme isompaan Boeing 777-300ER koneeseen, jonka business luokka oli tällä kertaa QSuite ("first class"), jossa vierekkäiset "suitet" saa omaksi tilaksi suljettavilla ovilla. Koska kyse oli yölennosta meni matka nukkuessa ja pari tuntia ennen laskeutumista Johannesburgiin tarjoiltiin a la carten listan tilauksen mukainen aamiainen. Upgraden hinta oli muutama sata euroa per henkilö ja matkustusmukavuus on huomattavasti parempi kuin economyssa ainakin Qatarilla. 

Qatar Airways QSuite - Shampanjaa ennen nousua

Johannesburgissa vaihtoaikaa oli reilut viisi tuntia ja pääsimme iltapäivästä jatkamaan matkaa SA Linkin Emppu-190 koneella kohti Namibian pääkaupunkia Windhoekia. Pomppuinen (turbulenssia) lento saapui iltapäivästä klo 17 aikoihin Windhoekin lentoasemalle, josta siirryimme kuljetuksella Windhoekiin Capbon Guesthouseen kahdeksi yöksi. Matka-aika Helsingistä Windhoekiin 25 tuntia. 

Lauantaina 6.11.2021 tapasimme aamusta Explorer Namibian edustajat, joiden kanssa kävimme vielä läpi ehdotetun ajoreitin ja saimme voucherit eri majoituksiin. Teimme muutaman tunnin kävelyn Windhoekissa ja sen maisemat eivät viehättäneet - asunnot ovat isojen muurien takana, piikkilankaa ja sähköaitaa ympärillä - jossain oli vielä vartijat aseineen. Majapaikan pitäjä varoitteli myös liikkumista kaduilla, ja kauhistui kovasti kun kuuli myöhemmin että olimme pimeällä kävelleet läheiseen ravintolaan - olisi pitänyt ottaa taksi "... because this is Africa".. Itse en kokenut oloa missään vaiheessa turvattomaksi. 

Myöhemmin iltapäivästä kävimme hakemassa Asco Car Hiresta maasturin, jossa kaikki toiminnot selitettiin selvästi noin tunnin ajan. Autoksi valikoitui Toyota Hilux 2.4 litrainen diesel automaattivaiheilla ja nelivedolla sisältäen alennusvaiheet ja taustapyörästön lukot haastavampaa ajoa varten. Polttoainetankki oli yhteensä 160 litraa. Auton katolla oli itse teltta, jonka kasaaminen oli erittäin nopeaa - viisi minuuttia. Autosta löytyi myös täydellinen keittiövarustus kaasukeittimillä ja jääkaapilla sekä 40 litran vesisäiliö. Ennen paluuta majapaikkaan kävimme vielä ostamassa ruokatarvikkeita seuraavaksi neljäksi päiväksi jonka viettäisimme teltassa majoittuen. 

Vuokra-auto - Toyota Hilux - teltta on katolla olevassa paketissa

Kohti Kalaharia ja soratietä

Sunnuntaina 7.11.2021 lähdimme ajamaan Windhoekista kohti Kalaharia, joka sijaitsee Namibian keskiosassa jatkuen itään Botswanan puolelle. Suuntasimme B1 tietä etelään aina Rehobothiin asti, josta käännyimme kaakkoon suuntautuvalle tielle soratielle C25/C15, jota ennen laskin renkaiden ilmanpainetta pienemmäksi ja kytkin Hiluxin nelivedolle. Matkanopeus sorateillä piti pitää alle 80km/h, koska muuten autoon asennettu tunnistin (soratien paikka GPS plus auton asetukset) hälyttivät kovaäänisesti. Pääsääntöisesti ajoimme ehkäpä 80% sorateitä pitkin ja loput asfaltoitua tietä pitkin. Namibiassa soratiet olivat yllättävän leveät -ja hyvä niin, koska välillä tiet olivat aikamoisessa "nimismiehen kiharoissa", jolloin nopeutta piti todellakin laskea tai sitten ajaa tien vieressä. Onneksi autossa oli erittäin isot ja hyväkuntoiset maastorenkaat jotka tasoittivat menoa. Vinkkinä se että matkanopeus on todellisuudessa alle 60km/h, eli noin 300 km matkaan voi hyvinkin mennä 5-7 tuntia riippuen pysähdyksien määrästä. Vastaantulijoita ei sorateillä ollut kuin muutama auto yleensä per päivä. Lisäksi kannattaa huomioida se, että matkapuhelin verkko ei todellakaan toimi näiden siirtymien välillä vaan vain isompien asutuskeskuksien läheisyydessä. Havaitsin myös että Telian liittymällä ei voinut soittaa - Saunalahden liittymä toimi. 

Tässä kohtaa vielä hyväkuntoinen ja leveä soratie matkalla kohti Bagatellea (tie C25)

Bagatelle

Saavuimme lopulta Bagatelle Kalahari Game Lodge nimiseen paikkaan, jossa majoituimme kahdeksi yöksi. Koska kyseessä oli Lodge, niin paikalta löytyi myös ravintolat ja uima-altaat sekä paljon erilaista aktiviteettia. Kyseessä on 10000 hehtaarin alue, jonne on tuotu paljon eläimiä erikoisuutena (orvoksi jääneitä) gepardeja joihin tutustuimme myöhemmin samana päivänä ns. ilta-safariajelulla jonka olimme varanneet. Eläimiä oli siis rajallinen määrä - Etoshan kansallispuistoissa näimme sitten todella paljon enemmän eläimiä. 

Ensimmäinen leiripaikka - ja teltta on nostettu ylös

Telttapaikkoja käytössä on viisi kappaletta, ja muuten majoitukset ovat "luksus" luokan mökeissä. Jokainen telttapaikka sisälsi oman alueen ja rakennuksen, jossa oli yllättäen WC ja suihkutilat sekä ulkokeittiön. Ajoimme auton parkkiin (noin 1.5km lodgesta), ja teimme nopeasti lounaan ennen kuin lähdimme iltasafarille, jossa nähtiin mm. sarvikuonoja, hyppyantilooppeja (springbok), keihäsantilooppeja (oryx), kirahveja, gnu-antilooppeja yms. Noin parin tunnin ajelun jälkeen (oppaan johdolla) kävimme vielä katsomassa gepardeja ennen siirtymistä sundownerille läheisille hiekkadyyneille. 

Kirahvi

Nelivuotias gepardi tuli hakemaan ruokaa (olimme auton kyydissä istumassa)

Sarvikuonot tulivat tervehtimään

Gnut iltakävelyllä

Seuraavana aamuna teimme vielä aamusafarin, joka kiersi hieman eri reittiä kuin edeltävän päivän ajelu. Ajelu alkoi klo 6 aamulla jonka heräsimme aamusta klo 4 jälkeen pimeässä tekemään pikaista aamiaista. Tämä muodostui myöhemmin tavaksi että heräsimme tunnin tai kaksi ennen auringonnousua ja lähdimme liikenteeseen auringonnousun aikaan siten, että seuraavassa majapaikassa olimme hyvissä ajoin iltapäivästä. 

Springbokkeja eli hyppyantilooppeja hännät pystyssä

Kirahvilauma aamulla syömässä

Bagatelle Kalahari Game Lodgea

Aamusafarin jälkeen teimme "brunssia" ja saimme ensin seuraksi turhankin uteliaat strutsit ja myöhemmin aasilauman. Päivällä kävimme lounaalla lodgessa (hintataso Namibiassa on edullinen ravintoloissa - esim. beef filee: 14€, viinipullo: 10-15€, olut: 1.6€) ja loppupäivä vietettiin sitten leirielämää upeasta auringonlaskusta nauttien. Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Namibin aavikkoa ja Sesreimiä, jonne oli matkaa noin 350km.  

Kalaharin dyyneillä