Georgia - Kakheti

Georgian matkan viimeinen osuus suuntautui Tbilistä itään Kakhetin alueelle, joka tunnetaan erityisesti viinin viljelystä sekä pienistä Kaukaus vuorista. Olin vuonna 2015 tehnyt samalle alueelle päivän road-tripin ja tällä kertaa halusin ajaa hieman samoja reittejä ja paikkoja, mutta erityisesti tutustua muutamiin viinikellareihin joita alueelta löytyykin kymmenittäin. 

Alaverdin linnoitusluostari

Perjantai 22.7.2022

Olin tilannut gotrip.ge palvelusta päiväksi auton ja kuljettajan reittinä Tbilisi-Sighnaghi-Telavi-Alaverdi-Tbilisi. Tuo palvelu on erinomainen koska voit valita sieltä joko valmiina paketin tai sitten muokata paketin haluamasi mukaiseksi, lopuksi valitaan kuljettaja. Kuljettaja laittaa sinulle Whatsapiilla tietoa kun on hyväksynyt tilaukset ja kun on paikalla. Tämä reissu tuli maksamaan 85€ sisältäen siis auton ja kuljettajan koko päiväksi. Toki Tbilisin kaduilta tai hotelleista saa myös varattua autoja ja kuljettajia, mutta ainakin itse olin erittäin tyytyväinen palveluun. 

Qvevri eli saviruukku jossa georgialaista viiniä fermentoidaan ja säilytetään. Ruukkua pidetään maan sisällä.

Aamusta kuljettajamme Shalva saapui sovittuna aikana hotellin eteen punaisella Mazda 6 autollaan, ja lähdimme matkaan. Kerroin hieman lisää missä kohteissa haluttiin käydä ja ensimmäinen viinikellari saatiin sovittua. Matkaa Tbiliistä noin 1.5 tuntia. Paikan päällä oli meille ja muille tarjoiltiin aluksi tsatsaa - viinirypäleistä tislattua viinaa, 60 prosenttia väkevyys. Juoma on samanlaista kuin italialainen grappa. Kivasti lämmitti ja tämän jälkeen siirryttiin itse kellariin, jossa saimme opastusta englanniksi jossa käytiin läpi georgialainen viinin valmistus menetelmä -- qvevri tai kvevri, jossa viinin valmistukseen käytetään isoja saviruukkuja  joissa viinin annetaan käydä (fermentoitua) ja myös jossa siitä säilötään. Saviruukussa viini saa erikoisen mineraalisen ja hieman "maalta" maistuvan maun. Ruukun tilavuus voi olla 20 litrasta aina 10000 litraan, keskikoko on 800 litraa. Selostuksen jälkeen päästiin sitten maistamaan viinejä kevyestä valkoviinistä tai täyteläiseen punaviiniin. Tunnetuin rypälelajike on Saperavi ja riippuen alueesta ja sen mikroilmastosta viini saa nimensä - esim, Mukuzani viini on Saperavi rypäleistä tehtyä mutta kasvaa vain Kakhetissa Mukuzanin alueella. Kalleinta ja parasta on Kindzmarauli viini jota tuotetaan vain pienellä alueella Kakhetissa Qvarelin kylässä. Siinä sitten maisteltiin yhteensä yhdeksää eri viiniä ja suosikki löytyi - Mukuzani. 

Viinejä riitti maistettavaksi

Seuraavaksi suuntasimme Sighnaghin kylään, joka tunnetaan myös "rakkauden kaupunkina" koska siellä on non-stop häät mahdollista järjestää ja kylä on muutenkin hieno sijainnin vuoksi. Kylä sijaitsee noin 800 metriä edessä avautuvan Alaverdin laakson edessä ja taustalla kohoavat pienet Kaukasusvuoret. Kaupunkia ympäröi myös 1700-luvulla rakennettu linnoitusmuuri. Kävimme kaupungissa pitkällä lounaalla ja hieman kävelemässä ympäriinsä. Tänne oli alunperin tarkoitus tulla yöksi, mutta nyt aikataulut eivät sopineet. Suosittelen tätä paikkaa vaikkapa 1-2 päivän majoitukseen. 

Alaverdin laaksoa

Sighanghin muureja 

Sighnaghin kylästä jatkoimme matkaa Alaverdin laakson toiselle puolelle pienten Kaukasusvuorien juurelle, jossa on mielenkiintoinen Winery Khareba joka on louhittu kallion sisään jossa on tunneleita useita kilometrejä. Lämpötila sisällä mukavat +14 astetta. Kävimme maistelemassa hieman "premium" tasoisia viinejä kellarissa rakennetussa maistelupisteessä. 

Winery Khareban tunneleita

Qvevri viinejä maisteltiin

Premium-tason viinejä

Iltapäivän päätteeksi ajoimme vielä pitkän matkan kunnes päädyimme Alaverdin linnoitusluostariin, jossa sijaitsee Georgian toiseksi suurin kirkko. Kävimme kirkossa jossa oli menossa messu munkkien vetämänä. Kerrassaan upea paikka, jota kunnostetaan läheisen viinikellarin rahoituksella. 

Sisäänkäynti Alaverdin linnoitusluostariin

Kirkko muurien sisäpuolella

Alaverdin kirkko ja luostarilinnoitus

Illaksi ajoimme takaisin Tbilisiin jossa olimme ilta seitsemältä. Päädyimme juomaan (lisää) viiniä hotellin terassilla jutellen hotellin omistajan kanssa, mutta koska meillä oli aikainen lento seuraavana aamuna päätimme mennä ajoissa nukkumaan. 

Lauantai 23.7.2022

Kello soi puoli kaksi yöllä, ja taksi tuli ajallaan hakemaan hotellin edestä ja olimmekin jo puoli kolme Tbilisin kentällä. Hetken aikaa ihmettelin jonoja kunnes näin Turkish Airlinesin business-luokan checkin paikan ja jonojen ohi kierrettyä saatiin nopeasti liput lennoille ja voucher Tbilisin kentän business loungeen, joka oli "sarjassa" -- "no saa ainakin istua rauhassa". Kävin vielä tax-free myymälässä ostamassa georgialaisia viinejä. En ole aiemmin käynyt niin isossa tax-free myymälässä joka myy pelkästään georgialaisia viinejä... valinnan vaikeus. Onneksi käsimatkatavaroita sai olla 16kg per henkilö.

Turkish Airlinesin Istanbulin lento (kone: Airbus A321) lähti hieman myöhässä mutta saapui ajallaan Istanbuliin kello 7 aamulla, jossa suuntasimme loungeen kuudeksi tunniksi. Aika meni syöden aamiaista, välipalaa, lounasta, välipalaa... Tämä Turkish Airlinesin business lounge on paras jossa olen koskaan käynyt. Lento (kone: Airbus A321) Helsinkiin lähti myös myöhässä, mutta koska saavuttiin kuitenkin Helsinkiin ajoissa, koska ilmoitettu aika oli neljä tuntia ja lentoaika oikeasti vain kolme tuntia. Vuorossa oli yhden päivän "huoltotauko" kotona ennen seuraavaa matkaa...  

 Kustannukset 12 päivän Georgian matkalle

• Lennot Turkish Airlines (business) : 1656€ / 2 henkilöä
• Majoitukset (sis. aamiaiset): 750€
• Auton vuokraus: 450€
• Polttoaineet: 300€ (kilometrejä: 1500km, auto kulutti 15 litraa sadalla, bensa maksoi 1.3€/litra)
• Ruoka ja juoma: 600€ (noin 50-60€ päivä / 2 henkilöä)
• Taksit ja päiväretki Kahkehtiin: 100€

Georgia - Borjomi

Georgian matka jatkui Mustanmeren rannalta kohti Tbilisiä siten, että seuraavana kohteena oli Borjomin kaupunki joka sijaitsee puolivälissä Batumia ja Tbilisiä - noin 160km päässä. Olin käynyt Borjomissa vuonna 2015, mutta vain pikaisesti matkalla Akhaltsihteen ja Vardziaan. Tällä kertaa vietin Borjomissa yhden yön.  

Borjomin puisto ja lähde, joka sijaitsee turkoosin kupolin alla

Keskiviikko 20.7.2022

Lähdimme Batumista aamiasen jälkeen ajamaan kohti Borjomia. Aluksi reitti kulki samaa tietä kuin tullessa, mutta noin kymmenen kilometriä ennen Potia käännyttiin kohti länttä läpi pienten kylien kunnes saavuttiin moottoritielle joka jatkui hyvä kuntoisena aina Zestafoniin asti josta alkoi jo menomatkalla koettu tietyömaa aina Suramiin asti, josta käännyttiin Borjomiin johtavalla tielle joka seuraili upeaa (taas kerran) Kura-joen vartta ylöspäin. Jokilaakson ympärillä kohosivat kuusimetsäiset rinteet jotka kuuluvat Bakuriani alueeseen, josta löytyy myös monia hihtokeskuksia. 

Saavuimme Borjomiin noin kolmen tunnin ajon jälkeen, ja hotelli oli järjestänyt parkkipaikan tien vierustalta. Majoituimme pienessä uudehkossa Borjomi Underwood hotellissa (122€/yö) ja saimmekin huoneen heti saapumisen jälkeen. Henkilökunta puhui erittäin hyvää englantia. Borjomissa muuten lämpötila oli vain +17 astetta jotenka se tuntui huomattavan viileältä paikalta. 

Borjomi Underwood hotelli

Borjomi voi olla monelle lukijalle tuttu vain kaupasta saatavasta mineraalivedestä. Borjomin kaupungista ja läheisiltä vuorilta se vesi tulee, jonka maku jakaa myös paljon. Borjomin veden pullotus ja kylpylät perustettiin alunperin 1820 luvulla ja se oli erittäin suosittu Venäjän tsaarin lomakohde. Nykyään paikalle saapuu edelleen paljon ihmisiä nauttimaan suoraan lähteestä tulevaa lämmintä +38 asteista mineraalivettä, joka on mielestäni todella suolaisen makuista. Pidän kuitenkin itse Borjomin vedestä kunhan se on viilennetty jääkaapissa. Sanotaan että Borjomin vedellä paranee pahempikin krapula - no ainakin se sisältää paljon mineraaleja ja vesihän nyt muutenkin on "voitehista paras". 

Borjomin luksus hotelli - Crowne Plaza, joka oli vastapäätä Underwood hotellia

Borjomi Crowne Plaza vasemmalla

Auto parkissa Borjomissa

Kävelimme läheiseen Borjomin puistoon, jossa ulkomaalaisilta turisteilta pyydettiin pääsymaksua. Puistossa on yksi lähde, ja toinen lähde on juurikin puiston porttien ulkopuolella joissa voi nauttia vettä tai ottaa sitä mukaan pulloissa. Puiston läpi virtaa Borjomula joki, ja sen ympärille on tehty enemmän tai vähemmän toimiva lasten huvipuisto eri laitteineen. Toki tästäkin kylästä löytyi kaapelihissi, jolla pääsi kylän yläpuolella olevalla näköalapaikalle jossa oli - yllätys, yllätys, "maailmanpyörä" pyörimässä. Aivan kuten Kutaisissa tai vaikkapa Armenien pääkaupungissa Yerevanissa. 

Borjomula joki

Puistokierroksen jälkeen kävimme lounaalla syömässä hotellin lähellä olevassa ravintolassa (nimeä en enää muista)-- ja toki tilasimme Borjomia, kuten myös saslik varraslihaa, salaattia ja hatsapuria. Illasta kävimme vielä kävelemässä Borjomin keskustassa sekä "tois-puol-jokkee". Illalla paikka oli aika hiljainen kun päivä turistit olivat lähtenee kaupungista pois, mutta väkeä kuitenkin riitti erityisesti Borjomi puiston läheisyydessä. 

Borjomin rautatieasema, jossa oli kaksi ravintolaa

Kura joki ja Borjomin uudempaa keskustaa oikealla

Torstai 21.7.2022

Aamulla söimme erittäin maukkaan ja runsaan aamiaisen Borjomi Underwood hotellilla - yksi parhaista aamiaisista matkalla. Jatkoimme matkaa kohti Tbilisin (160km/2.5h) ja ajoimme auton suoraan Tbilisin keskustasta löytyvällä parkkipaikalle, jonne olin sopinut auton palautettavaksi iltapäivästä. Kävimme heittämässä tavarat Betlemi Old Town hotelliin (82€/2 yötä), joka sijaitsee Tbilisin vanhan kaupungin yläosissa. Onneksi emme alkaneet autolla sinne ajamaan, koska tiet olivat aivan käsittämättömän jyrkkiä ja kapeita. Saimmekin heti huoneen ja majapaikan pitäjä, Natalia, osoittautui ystävälliseksi ja puheliaaksi. Hotellissa, jossa on vain neljä huonetta, on upea terassi yläkerroksessa josta näkyi koko Tbilisin alueelle ja Äiti Georgia ja Narikalan linnoitus ovat heti majapaikan "yläpuolella". Joimme viiniä ja nautimme vesimelonia. 

Äiti Georgia patsas

Palasimme parkkipaikalle sovittuna aikana ja puolen tunnin odottelun jälkeen ketään ei näkynyt. Siirryimme läheiseen kahvilaan josta otin WhatApp yhteyden autovuokraamoon -- olivat sitten unohtaneet koko palautuksen vaikka edeltävänä päivän olimme asiasta sopineet. No... ensin he ehdottivat että jätetään auton avaimet etupyörän päälle ja kun tätä ihmettelin niin pyydettiin jättämään avaimen bensatankin luukun sisäpuolelle. Olisivat vielä vaatineet että auto olisi pitänyt pestä, mutta totesin vain että emme ole sellaisesta sopineet. Niinpä kävin jättämättä avaimet bensatankin luukun sisäpuolelle. Aika mielenkiintoinen oli auton vuokraus tällä kertaa.

Kävimme illasta syömässä majoituksen lähellä olevassa Khedi ravintolassa ja sitten siirryimme viettämään aikaa hotellin terassille kuvaten upeita Tbilisin maisemia. Seuraavana päivänä vuorossa oli vielä kokopäivän kierros Kakhetin alueelle jonne olin varannut auton ja kuljettajan päiväksi Gotrip.ge palvelusta. 

Tbilisin TV-torni

Betlemin ylempi kirkko iltavalaistuksessa

Näkymän hotellin terassilta Tbilisin kaupunkiin

Georgia - Batumi

Georgian matkan seuraavana kohteena oli Mustanmeren rannalla sijaitseva Batumin kaupunki, joka Georgian toiseksi suurin kaupunki. Batumi tunnetaan rantalomakohteena, jossa viihtyvät niin georgialaiset, turkkilaiset kuin venäläiset. Nykyään myös Gulfin alueelta (Arabian niemimaalta) sinne matkustaa paljon turisteja joka näkyi selvästi katukuvassa (naisia mustat kaavut päällä samalla kun miehet kulkevat kesäisesti pukeutuneena). 

Tämän kertainen juttu sisältää ruokakuvia Georgiasta, niitä toivottiin aikaisemmissa jutuissa. Lopussa pari kuvaa Batumista.

Tyypillinen lounas mitä syötiin - salaattia, hatsapuria ("georgialainen pitsa") ja saslik-varraslihoja

Maanantai 18.7.2022

Tänään tiedossa oli huomattavan pitkä ajomatka - 270km Mestiasta Batumiin, ajoaika kuusi tuntia. Ajoimme saa reittiä takaisin olimme tulleet Jvarin ja Zugdidin kaupunkeihin asti, josta käännyimme kohti Potin kaupunkia, jossa sijaitsee Georgian suurin satama ja jouduimmekin isoon rekkaruuhkaan satama-alueen ja huoltanliikkeiden alueella. Alue ei todellakaan ollut houkuttelevan näköinen, mutta kaupungista noin kymmenen kilometriä etelään pääsimme ajamaan Mustanmeren rannikkoa sivuavaa tietä jossa oli todella paljon jo aikaansa nähneitä ja ränsistyneitä lomaresortteja. Lopulta hyväkuntoinen moottoritie toi meidän Batumiin ja samalla ilman muuttui pilviseksi ja ilma jopa viileäksi. 

Khinkaaleja - liha täytteellä. Khikaali syödään varoivaisesti siten, että otetaan se juuresta käteen ja puraistaan pieni aukko ja juodaan sisällä oleva keitinliemi joka on uskomattoman hyvää, ja sitten varsinainen liha. "Juuri" jätetään syömättä. 

Batumissa olin varannut kahdeksi yöksi majoituksen Hotel O Galogresta (172€/2 yötä) ja se sijaitsee ns. vanhan Batumin alueella jossa tiet ovat kaikki yksisuuntaisia, erittäin kapeita ja täynnä pysäköityjä autoja. Siinä piti ajaa aika tarkasti leveällä autolla. Olin pyytänyt autolle parkkipaikkaan hotellista, ja mutta eihän sitä oltu mitenkään järjestetty joten jätin auton pienelle sisäpihalle muiden autojen kanssa. Hotelli oli ulkoisesti erittäin hieno - graniittia olevat julkisivut, huone todella iso sisältäen kaksi isoa parveketta joista oli näkymä kirkolle ja läheisille kaduille jotka olivat täynnä erilaisia ravintoloita. 

Juustoinen salaatti pähkinöillä

Lähdimme kävelemään kohti Batumin bulevardia joka on Mustanmeren rantaan tehty todella leveä alue jalkakulkijoille vaikkakin siellä sai vähän väliä väistellä holtittomasti sähköpotkulaudoilla ajavia arabeja. Pituutta bulevardilla on jopa seitsemän kilometriä. Kävimme myöhäisellä lounaalla "öky" italialaisessa ravintolassa ja tämän jälkeen kävelimme ympäriinsä Batumia ja ihmeteltiin isoja hotelli-pilvenpiirtäjiä joita oli lähes koko rantaviiva täynnä, kuten myös kasinoita. Paikka on täydellinen vastakohta Tbilisille, ja en oikeastaan pitänyt ollenkaan näkemästä. Mustameren allot olivat niin kovat että uimaan ei ollut menemistä ja välillä sateli vettä - viereiset vuoret keräävät Mustaltamereltä tulevan kostean meri-ilman, joka sitten sataa alas. 

Chakhokhbili - paistos, jossa kanaa, sipulia ja paprikoita

Salaattia - tomaatti muuten maistui auringolta ja lämmöltä

Aamiainen Mestiassa hotelli Suntowerissa. Tällä kyllä pärjäsi pitkään

Löysimme lopulta Craft oluita tekevän ja myyvän paikan, ja siellä menikin tovi kun maisteltiin IPAa, APAa, Pilssiä ja Siperia Stouttia sekä juteltiin niitä näitä jonkun paikallisen olut-hipsterin kanssa. Hän suositteli hyvää ruoka ja viiniravintolaa - Wine Garagea, jonne sitten lähdettiin illasta syömään. Pienestä ovesta sisään ja sisällä oli uskomattoman hieno viinibaari ja takaa löytyi pieni piha pöytineen jossa nautittiin kevyt iltapala hyvän viinin kanssa. Illasta kävimme vielä muutamassa muussakin viini ja olutbaarissa joita vanhan Batumin alueella todellakin oli paljon. 

Hatsapuri - juustolla täytetty ja päällä vielä kanamuna

Perunapaistosta 

Batumi, näkymä hotellista kadulle

Batumi - Pyhän Nikolauksen kirkko

Tiistai 19.7.2022

Toinen päivä Batumissa. Lomapäivä, eli ei autolla ajoa. Tälläkin kertaa kävelimme Batumin bulevardia pitkin ehkäpä sen puoleen väliin ja sitten takaisin. Ilma oli pilvinen ja hieman sateinen. Jatkoimme rakennusten ihmettelyä ja kävelimme huvipuistoalueella sekä väistelimme edelleen holtittomasti kävelykadulla ajavia turisteja. Iltapäivästä palasimme hotelliin ja sain siirrettyä auton viralliselle parkkipaikalla. Illalla kävimme vielä uudemman kerran kiertelemässä kaupungilla ja syömässä pienessä georgialaisessa ravintolassa khinkaleja ja salaattia. 

Alla kuvia Batumin rannalta - Batumi bulevardilta kuvattuna.

No tulipahan nähtyä Batumi. Ehkäpä aurinkoisella säällä se olisi voinut olla viehättävämpi ja rannat olisivat varmaankin tällöin aivan täynnä vieri-vieressä pötköttäviä turisteja, mutta tuskin minua enää saisi Batumissa käymään. Yksi kerta riitti. Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Borjomin kaupunkia, joka on kuuluisa mineraalivesistään ja kylpylöistä.

Georgia - Svaneti

Georgian matkan pääkohteena oli Svanetin alue, joka sijaitsee Georgian luoteisosassa. Alueella on 3000-5000 metriin kohoavia vuoria ja siellä asutaan Euroopan korkeimmilla olevissa kylissä. Svanetin alue on kuuluisa puolustustorneistaan, joka on kivistä rakennettuja korkeita torneja joissa asuttiin ja tarvittaessa oltiin suojassa vihollisilta. Torneja on vielä jäljellä noin pari sataa. Näitä torneja ja vuoristoja oli tarkoitus lähteä pariksi päiväksi katselemaan. 

Svanetin alue voidaan jakaa ala Svanetiin ja ylä Svanetiin, ja tällä kertaa olimme matkalla ylä Svanetiin Mestia nimiseen kylään, jonne Kutaisista oli 240 kilometriä, mutta matka kestikin lähes kuusi tuntia - ei pelkästään haastavan ja hieman mutkaisen tien asioista vaan myös maisemien joita piti välillä pysähtyä katselemaan. Mestia sijaitsee noin 1500 metrin korkeudella.

Mestia ja sen linnoitustorneja

Lauantai 16.7.2022

Lähimme aamusta puoli yhdeksän jälkeen ajamaan kohti Svanetin aluetta aluksi kohti Zugdidin kaupunkia, joka sijaitsee hyvin lähellä Abhasian rajaa - maata jota oikeasti ei ole, mutta joka on enemmän tai vähemmän venäläisten kontrollissa aivan samalla tavalla kuin Etelä-Ossetia. Matka Zugdidiin oli hyvin tasaista, ja vasta Jvarin kaupungin jälkeen tie alkaa kohoamaan kohti syviä rotkolaaksoja ja isoja vuoria. Jvarissa navigaattori näytti matkaksi "enää" 108km, mutta matka-ajaksi kolme ja puoli tuntia. Lehmiä oli yllättävän paljon tiellä pitkin ja poikin - ja niiden suhteen piti ajaa mutkaan ja muutenkin aika varovaisesti. 

Taukopaikalla kohti Mestiaa - ylämäkiä riitti menomatkalla

Upeita maisemia ja lehmät laitumella

Pitkä ja mielenkiintoinen olikin tämä Jvarin ja Mestian välinen reitti, jossa ajettiin Enguri joen vartta pitkin aina vaan ylemmäs ja ylemmäs välillä joen toisella rannalla ja välillä toisella - toki siltoja pitkin ylitettiin joki. Välillä tie oli niin kapea että vain yksi auto mahtui kerrallaan ja välillä isot maanvyörymät olivat muuttaneet tien todella mutaiseksi pätkäksi, mutta muuten tie oli asfaltoitua suhteellisen hyväkuntoista tietä. Hitaita mutkia toki riitti ja välillä pystyi ajamaan jopa 70km/h. Noin puoli tuntia ennen Mestiaa - Kartvanin kylässä aukesi upea näkymä alueen ja ehkäpä Georgian kuuluisammalle vuorelle - Ushballe (4710m), joka tunnetaan myös nimellä "Kaukasian Matternhorn" koska sen muoto todella oli samanlainen ja vuori on erittäin haastava kiipeilykohde. Emme lähteneet vuorta kiipeämään vaan ajoimme Mestian kylään missä majoituimme Suntower hotellissa kaksi yötä (hinta: 109€). 

Sun tower hotel - hotellin katolla oli todella iso terassi

Kuuden tunnin ajomatka tuntui aika pitkältä, mutta kylän ympärillä olevat vuoret ja kylässä olevat puolustustornit saivat meidät lähtemään heti Mestian keskustaan - kävellen. Autolla oltiin jo ajettu tarpeeksi.

Ushba vuori - 4710m

Mestia kylän keskusta on pienehkö - Alppi-tyylinen, joka puolella on toki majoituksia ja keskusaukion tuntumasta löytyikin hyvä Cafe Laila niminen ravintola - paikka jota todellakin suosittelen. Henkilökunta puhui hyvää englantia, ruoka hyvää ja edullista. Tarjoilijoiden paidat kiinnittivät huomion. Niissä oli iso Georgian kartta ja teksti, jossa sanottiin englanniksi että Venäjä miehittää 20% Georgiasta. Toki joka puolella oli myös Ukrainan lippuja. Moni turisti näytti pulputtavan venäjää. Tiedä sitten mitä ajattelivat mutta mielestäni loistava veto ravintolalta. 

Mestian kylänraittia 

Lehmät olivat erittäin tuttavallisia Mestiassa

Illaksi palasimme hotelliin ja sen isolle kattoterassille kuvaamaan Mestiaa, valaistuja puolustustorneja ja upeita vuoristomaisemaa. 

Iltanäkymä hotellin terassilta kohti valaistuja puolustustorneja - Mestia

Sunnuntai 17.7.2022

Alunperin olin suunniteltu ajavani "läheiseen" Ushgulin kylään johon olisi ollut matkaa vain 50km, mutta matka-aika oli ollut puolitoista tuntia koska osa reitistä on vain 4x4 autoille tarkoitettu. Runsaan aamiaisen jälkeen päätimme kuitenkin jäädä päiväksi Mestiaan ja kiertää kylällä katsomassa puolustustorneja. Tornit olivat todella upean näköisiä ja samalla pääsimme kurkistamaan tavallisten georgialaisten puutarhoihin. 

Aamulla hotellihuoneen alapuolella olevalla ruohikolla tamma ja varsa 

Kävelimme aamulla noin 7km lenkin ja päädyimme lounaalle taas Cafe Lailaan syöden hyvin pitkän lounaan - salaattia, sashlikia, mausteista kanapataa, hatsapuria yms.  Aurinkoisen loppupäivän vietettiin samoin hotellin terassilla istuen ja nauttien georgialaista viiniä. Rento sunnuntaipäivä -- lomaa lomasta, koska seuraavana päivänä vuorossa oli vieläkin pidempi ajomatka Mustanmeren rannalle Batumin kaupunkiin.