Busan

Busan on Etelä-Korean toiseksi suurin kaupunki, ja sijaitsee Etelä-Korean kaakkoiskulmassa. Busan on kuuluisa Korean niemimaan upeimmista hiekkarannoista ja lomanvietto paikkana. Busaniin pääseen Seoulista junalla, lentäen ja bussilla. Valitsemme junan, KTX-suurnopeusjuna tekee 450km matkan noin 3.5 tunnissa. Sama aika olisi varmaankin mennyt jo oli lentänyt Seoulista Busaniin laskien vielä lentokentällä käytettävän ajan. Busaniin haluaville tiedoksi: Finnair aloittaa maaliskuussa 2020 suorat lennot Helsingistä Busaniin. Busanissa on paljonkin nähtävää - nyt oltiin kolme vuorokautta Busanissa.

Gamcheon Culture Village

Maanantai 1.7.2019

Olin ostanut Korail sivuilta KTX-suurnopeusjunan liput kuukautta aiemmin. Koreassa myös myynnissä Korail Pass, mutta koska kyseessä meno-paluumatka ostin normaalit liput eikä täytynyt passien yms suhteen alkaa säätämään. Junia Busaniin näyttää menevät kaksi tunnissa - ja ne lähtevät Seoul Stationilta.

Seoul Station - Korailn KTX junia

Matka meni "kuin kiskoilla" eli tasaista kyytiä - huippunopeuden ollessa 297km/h. Junat ovat siistejä ja niissä on internet-yhteydet käytettävissä. Saavuimme Busaniin 3.5 tunnin jälkeen - ja Busanin asemalta vaihdettiin Busan metroon, joka on myös selkeä käyttää. Olin varannut kolmeksi yöksi hotelli Seomyeon metroaseman läheltä - Arban Hotel (vastaanotto oli 13. kerroksessa, hotellihuoneet 6-12 kerroksissa). Seomeyon alue on hyvä, koska siellä risteävät kaksi metron päälinjoista, alueella on paljon ostoskeskuksia, kahviloita ja ravintoloita - ja täällä on myös paikallisia. Muut paikat yöpyä ovat "rannoilla" eli Hauedaen tai Gwangan - mutta ainakin heinäkuun alussa paikat olivat aika tyhjiä eikä niissä ollut paljoa ravintoloita, ja ne joissa käytiin olivat aika kalliita verrattuna Seomyeoniin.

Ensimmäisenä päivänä tutustuttiin Seomyeoniin, josta löytyy mm. korttelialue jossa on paljon erilaisia kahviloita, ja yksi alue jossa oli paljon baareja. Vietnamilaisia ravintoloita oli myös yllättävän paljon - jossa yhdessä käytiin syömässä. Ruoka tilattiin koneelta ja kuitin kanssa mentiin kassalle maksamaan ne. Myöhemmin ruoka ja juomat tulivat pöytään.

Tiistai 2.7.2019

Syy matkustaa Busaniin eivät olleet rannat, vaan eräässä matkailulehdessä nähty kuva värikkäistä taloista rinteellä - ja se on Gamcheonin Culture Village. Kyseinen kylä on rakennettu 1950-luvulla Korean sodan pakolaisille, ja myöhemmin 2010 luvulla talot on maalattu kirkkailla väreillä ja ympäristöstä löytyy paljon taidegallerioita, kahviloita ja pieniä puoteja josta ostaa käsitöitä yms.
Mikäli matkustaa Busaniin suosittelen ehdottamasti käymistä täällä. Paikalle pääsee hyvin metrolla  (linja 1) ja sitten Toseongdong metroasemalta bussilla tai kävellen ylämäkeen 1.7km. Ja nyt pieni vinkki -- ylämäki on todella jyrkkä, odota bussia jos mahdollista. Bussia ei näkynyt, ja päätettiin kävellä -- 45 minuuttia jatkuvaa ylämäkeä.  Kylään kannattaa tulla heti aamusta aikaisin, koska se täyttyy turisteista hyvin nopeasti aamupäivän aikana.

Gamcheon

Gamcheon toiseen suuntaan katsottuna

Jyrkkyydestä puheenollen - Gamcheonin kylässä riittää myös portaita ja käveltiin ns. "See Starts" rappuset - 148 jyrkkää askelmaa. Nimi tullut sitä että paikalliset joutuivat/joutuvat päivittäin sitä kulkemaan, ja varsinkin heikkokuntoisemmat "näkevät tähti" jyrkkyyden vuoksi. En nähnyt tähtiä...

Rappusia Gamchenoissa

"Hopeakettu" alue -- tällä sain kulkea käsikädessä. Keppiä ei ollut mukana

..ja lisää rappusia..."Huimaus" rappuset 

Puolen päivän jälkeen hypättiin taas metroon, ja ajettiin Gwanganin kaupunginosaan eli rannalla. Turisteja ei näkynyt missään ja ilma muuttui utuiseksi. Piti mennä uimaan, mutta vesi olikin yllättävän kylmää. Pyörittiin alueella muutamia tunteja ja sitten palattiin takaisin Seomeyoniin ja lähdettiin "sojuttamaan".

Korean BBQ -- hiilillä grillausta: lammasta paistetaan ja juustoa sulatetaan

Gwaygan Beach

Keskiviikko 3.7.2019

Aamu oli aivan utuinen ja merisumu oli vallannut koko Busanin, mutta siitäkin huolimatta otettiin taas metro alle ja ajettiin metrolinja 1 päätepysäkille, josta lähdettiin kävelemään kohti rantaa (ylämäkeen ja sitten alamäkeen) jossa olisi lasinen kävelysilta rakennettu meren päälle. Samassa kohtaa ihan rannikon vieressä kulkee Green Railway niminen kävelytie (aiemmin siinä on ollut junaranta) joka on useita kilometrejä pitkä. Lähistöltä löytyy myös pieni kalastajakylä, jossa oli pieniä kalaravintoloita -- nyt oli kovin hiljaista.

Silta meren yllä - lasinen pohja

Koira maalattuna talon seinään

Kalastajakylän majakka merisumussa

Lähdettiin kävelemään sitä pitkin kohti Hauendaue rantaa -- ja kierrettiin muutama rakennuseste (brittiläiset turistit olivat tulossa vastakkaisesta suunnasta ja sanoivat että menkää vaan) Parin kilometrin päässä törmättiin rakennusmiehiin, jotka ihmettelivät että mitä me siellä tehdään - ja että kyseessä on rakennustyömaa - polku valmistuu vasta myöhemmin. Käännytys. Ei auttanut muuta kuin kävellä takaisin kunnes bongattiin ylärinteessä oleva Moon-tan reitti/polku, jota pitkin päästiin Haeundae rantaan. Kunhan tuo Green Railway valmistuu niin sitä pitkin pääsen kävelemään pitkin rannikkoa useita kilometrejä todella rauhassa pois kaupungin hälinästä.

Green Railway - tässä ei olisi saanut kävellä

Moon-tan kävelyreitti rinteessä

Ranta-alue on sitten täynnä hotelleja ja isoja rakennuksia ja rakennustyömaita. Itse ranta on vajaat 2km pitkä, ja muutama sata metriä leveä. Sesonkina ranta on aivan täynnä - nyt paikalla oli muutamia paikallisia ja turisteja. Paikalliset tunnisti siitä että heillä oli paidat ja shortit päällä kun uivat - korealainen tapa pukeutua uimista varten. Ravintolat rannan lähellä olivat vieläkin kalliimpia kuin Gwanganissa - jotenka otettiin iltapäivästä metro takaisin Seomeyoniin ja käytiin taas vetämässä Korean BBQ:ta (ja muuta soju).

Haaundaen uusia pilvenpiirtäjiä

Haeundae Beach ja hieman merisumua

Torstai 4.7.2019

Aamupäivä pyörittiin vielä Busan Stationin ympärillä ja iltapäivästä hypättiin KTX-junaan, jolla mentiin Seouliin. Koska meillä oli seuraava päivänä lento puolenpäivän aikaan, olin varannut hotellin Incheonin lentokentän läheltä. Paluumatkalla käytetitin AREXin All-stop-train junaan, jolla päästiin Unseon asemalla noin tunnissa. Unseonin lähellä on PALJON lentokenttähotelleita ja ravintoloita, jonka se on hyvä paikka viettää yö, jos on aikainen lento Seoulista. Seoulista lentokentälle menoon olisi pitänyt varata kolmisen tuntia, mutta Unseonista pääsee kentälle ilmaisilla kuljetuksilla (suurin osa hotelleista tarjoaa ilmaiset shuttle-bussit) noin 15-20 minuutissa.

Perjantai 5.7.2019

Aamusta shuttle-bussilla Incheonin kentälle, ja paluumatka Suomeen alkoi. Kannattaa tarkistaa lipusta mistä terminaalista kone lähtee - T1 lähtevät halpalentoyhtiöt (Air Asiana) ja muut T2 terminaalista. Incheonin kenttä on todella iso, mutta myös toimiva, siisti ja yllättävän rauhallinen. Kenttä on valittu usein yhdeksi maailman parhaimmaksi lentokentäksi. Takaisin lennettiin Aeroflotilla Moskovan kautta Helsinkiin - koska se nyt sattui olemaan huomattavasti halvempi kuin suora lento. Koneena oli sentään uudehko Boeing 777-300ER. Paluumatkalla toistui taas (käsittämätön) Aeroflotin tarjoilu"politiikka" - ensin tuodaan juomia (ei ole menua vaan pitää arvuutella mitä siellä kärryssä on), sitten tullaan 20 minuutin jälkeen keräämään kupit pois -- ja 20 minuuttia tästä tarjoillaan ruoka, ilman lisäjuomien tarjoilua. Koska lento oli niin pitkä (9.5 tuntia), matkan aikana tarjottiin kaksi ateriaa - ja molemmilla kerroilla sama tarjoilumalli. En ymmärrä tätä hommaa...

Alkulento meni hyvin, mutta Kiinan ja Mongolian ilmatilassa iskivät turbulenssit siten, että kapteeni käski myös henkilökunnan vyöttämään itsensä. Turbulenssia jatkuikin parin tunnin ajan, kunnes päästiin Etelä-Siperian ylle. Sama Ural-vuorten ylityksessä.

Jossain Venäjän yllä kohti Moskovaa

Moskovassa oli parin tunnin vaihtoaika (SVO D terminaali), jossa transit-alueella oli täysin käsittämätön "härdelli". Oikeastaan mitään jonoa ei ollut missään, oli vaan iso kasa ihmisiä vaihtamassa ja joku huutaa lentojen kohteita ja pyytää kiiruhtamaan. Osa pitää mennä passin tarkistukseen - osa ei (me ei..), mutta passin tarkistuksen jälkeen oltiin taas samassa tilassa jossa yksi henkilö löi boarding-passiin leiman ja sitten turvatarkistus, jossa kaksi hihnaa. Ihmiset huusivat tosilleen kun joku meni "jonon ohi" - hyvä ettei painiksi mennyt. Homma ns. ryss****** täysin. Oliko ainutkertainen järjestely vai pysyvä -- mutta täällä en halua enää konetta vaihtaa. Ehdittiin Aeroflot lennolle Helsinkiin (Airbus A320) -- ja taas sama tarjoilumalli. Onneksi lento lyhyt -- ja illalla klo 20 lentokoneen pyörät osuivat HEL kentälle --- pitkä 28 vrk matka Venäjälle, Mongoliaan ja Etelä-Koreaan oli päättynyt. Olihan antoisa reissu!

Seoulin palatseja

Seoulin alueella on yllättävää kylläkin paljon vanhoja palatsialueita keskellä suurkaupunkia. Näistä kahteen kävin tutustumassa pyhä päivän ratoksi. Seoulista löytyy viisi isoa palatsialuetta.

Palatsin yksi upeita porteista

Sunnuntai 30.6.2019

Päivä valkeni aurinkoisena ja kostean kuumana. Aiemmat päivät olivat olleet pilvisiä, mutta nyt edeltävien päivien sateet olivat poistuneet ja jäljellä oli kosteutta ja kuumuutta (lämpötila noin +28 astetta) - kun suuntasimme kahteen isompaan palatsialueeseen C-joen pohjoispuolella - joiden nimet olivat taas kerran mielikiintoisia lausuttavaksi: Changdeokoung Palace ja Geyongbokgung.

Näistä kahdesta ensimmäinen Changdeokoung oli mielestäni upeampi, ja oli toiminut 1400-luvulta asti Joseon dynastian hallitsijoiden asuntona. Alueelle pitää ostaa liput - ja myynnissä on myös lippu jolla pääsee kaikille viidelle palatsille. Tämän palatsialueen yhteydessä on myös Secret Garden eli iso puisto, johon olisi päässyt vain opastetulla kierroksella. Päädyttiin katselemaan tämä palatsialue ilman puutarhaa. Rakennukset olivat upeita - värikkäiksi maalattuja puukoristeluja - pääsävynä vihreä. Alueelle muuten pääsee ilmaiseksi jos on pukeutunut paikalliseen perinneasuun ja näitä asuja vuokrataan useissa eri liikkeissä.

Seuraavassa kuvia alueelta.

Hallitsijan asuntoa

Upeita puukoristuksia - maalauksia

Myös ruskean ja valkoisen sävyjä löytyi residenssistä 

Iltapäivän kuumuudessa kävelimme seuraavaan kohteeseen joka oli huomattavasti isompi ja jotenkin sokkeloisempi paikka - Geyongbogungin palatsi. Tämäkin palatsialue oli rakennettu 1300-luvun lopulla, ja toiminut myös Joseon dynastian residenssinä. Täällä näki vieläkin enemmän paikallisia ja muutaman turistin pukeutuneena perinneasuihin. Jos osuu paikalle tasatunnein on nähtävissä vanhan ajan tyyliin oleva vahdinvaihto.

Geyongbogungin palatsialueella oli paljon kansallispukuun pukeutuneita 

Eräs rakennus sisältä - ja kuninkaan valtaistuin

Puna-vihreän sävyjä 

Alueelta löytyi myös vesialtaita

Iltapäivästä kuumuus nousi edelleen ja lähdettiin kävelemään kohti hotellia kunnes törmättiin Trumpin ja US vastaiseen (rauhaisaan) mielenosoitukseen -- Poliiseja oli paikalla satoja. En viitsinyt alkaa kuvaamaan, mutta heitä istui iltapäivän helteessä useissa riveissä odottamassa kuljetusta pois.

Etelä-Koreassa halutaan että US vetää joukot pois maasta

Katunäkymiä hotellin läheltä, ennen "sojutusta"

Illalla taas "sojutettiin" -- keksittiin tämä termi, joka tarkoittaa Korean BBQ grillattiin ja juotiin sojua. Soju-pullo (0.3 litraa) maksoi muuten kolme euroa - ja 0.5 litran olut 3-4 euroa. Halpaa! Grillattavat maksoivat keskimäärin 20-30 euroa (esim. 500g erilaisia lihoja plus Korealaiset alkupalat joita tulikin paljon - mm. kimichiä). Eli noin 40 eurolla kaksi ihmisistä "sojutti" vatsan täyteen.

Käytiin samassa ravintolassa kuin aiemmin - ja paikan "emännät" tervehtivät meitä ystävällisesti kun muistivat meidät edeltäviltä illoilta. Kovin paljon muuten turisteja täällä ei näkynyt katukuvassa - joka oikeastaan yllätti, ehkäpä kostean kuuma kesä ei ole turistien suosiossa.

"Sojutus" ei kuitenkaan karannut käsistä (ei..eihän se koskaan..joo), koska seuraavana aamuna oli lähtö kohti Busania - Korean toiseksi suurinta kaupunkia, joka sijaitsee Korean niemimaan kaakkoisosassa - 450km päässä Seoulista.

"Sojuttamista" - grillausta ja sojun juontia

Vielä yksi termi keksittiin lisää -- "olla sojussa" eli olla humalassa, näitäkin muutamia näkyi katukuvassa, mutta ei kuitenkaan "rapasojussa".

DMZ

Yksi maailman tiukemmin vartioiduista rajoista sijaitsee Korean niemimaalla, Pohjois-Korean ja Etelä-Korean sodan tulitaukosopimuksen mukaan. Vyöheke (DMZ = De-Militarized Zone) 250km pitkä ja neljä kilometriä leveä - ja sisäpuoli on miinoitettu ja varustettu useilla tuhansilla valvontalaitteilla ja rajoja valvovat useat tuhannet sotilaat. Maat ovat edelleen virallisesti sodassa. Alueelle järjestetään useita retkiä ja netistä voi varata retken joko DMZ-alueelle tai JSA-alueelle - joista JSA on se, missä ovat ne siniseksi maalatut talot jotka sijaitsevat molemmin puolin rajaa ja joissa sotilaat tuijottavat tosiaan. DMZ on puolestaan reissu, jossa käydään vähän kauempana rajasta tutustuen tunneleihin, rajasiltaan ja näköalalle, mistä näkyy Pohjois-Kireaan. Meidän piti mennä JSA + DMZ koko päivän reissulle, mutta kävikin ilmi että JSA matkat olisi pitänyt varata jo kuukautta etukäteen - jotenka päädyttiin sitten DMZ reissulle.

DMZ alue - 3. tunnelin alueella (takana on museo)

Perjantai 28.6.2019

Tämä päivä vietettiin vielä Seoulissa. ja kohteena olivat sekä Namdaemunin että Myeongdongin ostosalueet ja Seoul Tower, jonne lähdettiin kävellen, koska näin näki parhaiten mitä Seoul tarjoaa. Namdaemun ostosalue on iso kuin mikä - joka suuntaa menee katuja, jotka ovat täynnä kaikenlaista "rätei- ja lumpui" eli vaatteita ja rihkamaa todella paljon. Täällä saa koko päivän kulumaan jos on halvoista ostoksista kiinnostunut. Lähistöltä löytyi myös Muumikahvila, jossa tuli käytyä.

Löikö Mörkö sisään ? Muumikahvilassa törmäsi koko Muumilaakson väkeen

Myeongdongin ostosalue on oikeastaan kiinni Namdaemunista, ja se on täynnä hieman parempi kauppoja vaatteita, kenkiä, kodinsisustusta, korealaisia pienesineitä myyviä liikkeitä (Galapagos saarten kaverit olivat nyt suosittua - ja niistä löytyi ties mitä pehmoeläimiä, ruokailuvälineitä, kelloja yms ko. teeman ympärille rakennettuna. Alueelta löytyi myös hyviä ravintoloita - mutta muista mennä pienille sivukaduille, joista yhdessä käytiinkin kahden päivän aikana mm. syömässä hot-potia, joka on toinen korealainen erikoisuus - eli kuumassa kivipadassa tulee ainekset jotka sekoitetaan ja osa kypsyy vielä padassa ollessaan.

Kävimme myös Seoul Towerissa, jonne pääsee näppärästi kaapelivaunuhissillä, ja yläasemalta kävellään ehkäpä 100 metriä itse tornin juurelle, jossa on muuten tuhansia ja tuhansia "rakkauslukkoja" kiinnitettynä aitoihin ja muihin rakenteisiin. Itse torniin pääsee hissillä, ja siihen pitää ostaa omat liput. Valitettavasti näkymät tornista olivat huonot kun ilma oli pilvinen.

Seoul Tower

Rakkauslukkoja oli tuhansia 

Näkymät Seoul Towrista olivat utuisat

Lisää rakkauslukkoja - puumaisena muotona

Näkymät Seouliin 

Japanin verivaahtera

Myöhemmin illalla palattiin taas C-joen lähelle, jossa käytiin taas grillaamassa Korean BBQ:ta ja juomassa sojua.

Lauantai 29.6.2019

Lauantai-aamusta piti olla hotellin ala-aulassa klo 7, kun meitä tultiin hakemaan DMZ reissulle. Kyseessä on puolen päivän reissu, jossa lähdetään aamusta ja tullaan noin klo 14 takaisin Seouliin. Pienet pakettiautot keräävät ihmiset hotelleista yhteen paikkaan, jossa siirryttiin isompaan bussiin, jolla jatkettiin DMZ alueelle. Matkaa on noin 40km ja kestää tunnin - ruuhkaista riippuen.

Ensimmäisessä kohteessa huomasi että DMZ reissut ovat suosittuja - kymmeniä busseja ja satoja ihmisiä tunkeilee kohteissa ja aikataulut ovat todella tiukkoja. Eka kohde oli ns. ystävyyden silta, jota pitkin sotavankeja oltiin joskus aiemmin vaihdettu. Se ei vielä ollut DMZ-alueella -- jonne päästäkseen pitää olla passi mukana. Sotilas käveli bussin läpi ja passin etusivua piti näyttää - tämän jälkeen ajettiin piikkilangalla varustettuja ajoesteiden ohi - ja valokuvaaminen muuttui rajatuksi. Opas sanoi aina milloin sai kuvata.

Ystävyyden sillan piikkilankaa ja tekstejä jotka on jätetty aitaan

Toinen kohde oli tunneli, jonka Pohjois-Korealaiset olivat kaivaneet yrittäessään tehdä ns hyökkäystunneleja Etelä-Korean puolelle. Yhteensä näitä on löydetty neljä kappaletta, ,ja tämä oli numero 3. Tunneli on noin 1.6km pitkä ja sijaitsee 73 metrin syvyydessä. Pieni varoituksen sana. Tunneli ei sovellu ahtaanpaikan kammosta kärsiville ja pitää olla pientä kuntoa, koska tunneliin käveltiin alas liuskaa pitkin joka kaltevuus oli noin 11 astetta - pituutta lähes 400 metriä, ja sama pitää tulla myös ylös. Tunneliin ei saa viedä mitään tavaroita - ja tulee jättää lokeroihin sisäänkäynnin yhteydessä. Ei siis kameroita tai kännyköitä. Sitten kävellään läpivalaisun läpi, kypärät päähän (!! suosittelen pitämään!) ja laskeudutaan alas tunnelia pitkin. Tunneli oli todella ruuhkainen kun ryhmiä meni alas ja ylös. Kun päästään 73 metrin syvyyteen kävellään aitoa vaaka-tason tunnelia pitkin noin 400 metriä ja takaisin - ja täällä viimeistään ne kypärät päähän, koska ne on osittain hyvin matala. Matkan hikisin osuus tulee kun kävellään ylös 73 metrin syvyydestä maan pinnalle.

Nykyään tunneliin pääsee myös pienellä kaivosjunalla joka hoitaa tuon 73m syvyyteen viemisen. Toki se on kalliimpi vaihtoehto. Alueella on myös pieni museo, jossa kuvataan DMZ aluetta.

Kolmas kohde oli juna-asema, joka on rakennettu DMZ alueelle - Dorasan Station, mutta kiskot päättyvät tänne eikä yhteyttä Pohjois-Koreaan (ja edelleen Kiinan kautta Eurooppaan) ole vielä tehty. Asema on siis tyhjä - mutta jonkinlainen DMZ-juna siinä kulkee Etelä-Korean puolella. Tai siis kulki. Nykyinen kiristynyt tilanne maiden välillä on myös johtanut siihen että yhteinen teollisuusalue (Kaesong) Pohjois-Korean puolella on suljettuna. Juna-asemalla pääsi katsomaan laiturialueelle junaraiteita ostamalla 1000 KRW "lipun" -- ja ilmaiseksi sai Dorasan raja-aseman leiman (mutta passiin sitä ei suositeltu laitettavaksi..)

Dorasan Station 

"...Juna Pyeongyangiin lähtee raiteelta kaksi.." -- ehkäpä joskus

Neljäs kohde oli Dora Observatory, joka sijaitsee kukkulan laella, josta on näkymät raja-alueelle ja Pohjois-Koreaan. Valitettavasti utuinen ilma teki näkyvyyden huonoksi, mutta kiikarilla näin ison Pohjois-Korean lipun ja "valekylät", jotka oltiin rakennettu esittämään kuinka hyvin Pohjois-Koreassa asutaan.

Dora Observarya

Näkymä Pohjois-Koreaan. Raja menee joessa

Näiden kohteiden jälkeen palattiin bussilla takaisin Seouliin. Retki DMZ alueelle tuntui olevan aikamoinen turistirysä, ja varmasti sillä tehdään todella hyvät rahat - eipä siinä mitään, mutta jokin tässä matkassa "mätti". Ehkäpä se oli jatkuva kiire tai utuinen sää. No tulipahan nyt käytyä DMZ:lla.

Iltapäivällä tultiin tosiaan takaisin Seoulin keskustaan, jossa oli menossa todella isot mielenosoitukset USA:ta vastaan. Trump oli Japanissa kokouksessa -- ja vasta seuraavana päivänä tajusin että hän oli myös käynyt DMZ:lla, siellä JSA paikassa kättelemässä Kimiä rajalla. Sunnuntaina muuten kaupunki olikin täynnä poliiseja - ja näin taivaalla US Navyn kolme isoa helikopteria. Ehkäpä Trump lensi jossain niistä kohti DMZ:aa..

Mitäpä sitä muuta illalla kuin taas "rillattiin" - Korean BBQ

Seoul, Soul ja Soju

Venäjän ja Mongolia jälkeen matka jatkui uuteen maahan (maa numero 84) - Etelä-Koreaan. Olin suunnitellut matkan niin, että parempi nyt käydä kerralla - kun aikaa oli kuukausi, sitten vaikka joko Kiinassa tai Etelä-Koreassa, koska sieltä oli paremmat lentoyhteydet Suomeen kuin Mongoliasta. Koska Kiinan viisumi olisi ollut lähes 120€ henkilö päädyttiin Etelä-Koreaan. Aikaa oli 9-10 päivää.

Tervetuloa Etelä-Korean kierrokselle Seouliin (tai Souliin) ja Busaniin.

Cheonggeyecheon joki / virkistysalue

Torstai 27.6.2019

Korean Airin Airbus A330-300 lentokone lähti Ulaanbaatarin kentältä puolen yön aikoihin. Lentoaika Seouliin (tai Souliin) - Etelä-Korean pääkaupunkiin oli vajaat kolme tuntia. Tuolla lennolla ei oikeastaan ehtinyt nukkumaan, koska puolen tunnin jälkeen tarjoiltiin illallinen ja vajaan tunnin lennon jälkeen alkoivat turbulenssit kun kone suuntaisi etelään kohti Pekingiä, jolloin Gobin autiomaan tuulet heiluttivat konetta rajusti noin tunnin ajan. 

Aamuyöstä kolmen aikaan laskeuduttiin Incheonin lentoasemalla, joka sijaitsee noin 50km Seoulista länteen. Maahantulon muodollisuudet olivat kohti nopeasti (15min) ja päädyttiin "nukkumaan" tuloaulaan koska mitkään julkiset eivät vielä liikkuneet. Incheonin kentältä pääsee useilla eri tavalla Seoulin keskustaan, mutta suosittelen AREX junaa, josta on kaksi vaihtoehtoa: Express tai All-Stop Train. Ensimmäinen maksaa 7€ (kesto noin tunnin) ja jälkimmäinen 3.5€ (kesto noin tunti ja vartti). Hyppäsimme ensimmäiseen AREX Express junaan - joka saapui Seoulin keskusasemalle, josta vaihdettiin metroon pienen pohdinnan jälkeen kohti Jongo-3-ga kaupungin osaa / risteystä. Metro maksoi vajaan euron per henkilö. 

Vanha kohtaa uutta - Vanha temppeli keskellä risteystä 

Seoulista oli varannut neljäksi yöksi majoituksen Rian nimisestä hotellista. Perus-simppeli ja siisti hotelli lähellä Cheonggeyecheon jokea (koeta lausua tuo!), joka on tehty keskelle Seoulia (tosin kaupunki on todella laaja - että missä se keskusta oikein on) - ja jonka varrella on paljon taideteoksia ja joen yli kulkevia polkuja. Koko joen pituus noin 11km - käveltiin vain pari kilometriä tuota. Hotellilla oltiin aamusta klo 7 - ja siitä lähdettiin samoilla silmillä kävelemään ympäri keskustaan - juurikin tuolle C-heon joelle

C-joki

Joen käännyttiin kohti vanhoja palatsi alueita (nämä vaan ohitettiin kun olivat kiinni aamusta - näistä myöhemmin)- ja Bukchon Hanok kylää, jossa on paljon vanhaan tapaan rakennettuja taloja. Kyseessä on ihan oikea asuinalue eikä ulkoilmamuseo, ja siellä oli paljon keltaliivisiä henkilöitä pitämässä huolen ettei kukaan puhu kovaa tai vahingossa kävele toisen kotipihalla. Alueella on myös paljon taidegallerioita ja kahviloita. 

Bukchon Hanok

Vanhaan tapaan rakennettuja asuntoja

Ole hiljaa!

Iltapäivästä käveltiin takaisin hotellille Insadong-gil kävelykatua pitkin, jossa on paljon ravintoloita, taidekauppoja ja turistikrääsää. Hotelliin ja nukkumaan muutamaksi tunniksi - kunnes oltiin aluksi selvitetty miten ihmeessä toimii WC-istuin. Monta erillista nappia ja vain koreaksi nappien tekstit. Myöhemmin selvisi (en kokeillut) että olisi saanut persehuuhtelua, peräsuolihuuhtelua, kuivaukset ja naisille oli vielä "omat pesuohjelmat". 

WC ohjauspaneli - mitäs sitten kokeilisi?

Illasta lähettiin lähistölle syömään ja heti C-heon joen pohjoispuolella on paljon ravintoloita - niin baareja kuin Korean BBQ ravintoloita, johon mentiin. Tilattiin listalta lihat ja kaasugrilli laitettiin tulille - ja tässä sitten grillattiin (paikan emännän valvonnassa ja opastuksessa - turisteja haluttiin aina auttaa) lihaa ja kasviksia. Ei voinut kuin syyttää itseään joka ruoka maistui huonolta. Juomaksi suosittelen maistamaan ja juomaan oluen lisäksi myös maailman myydyintä viinaa - sojua. Tämä on riisistä tehtyä alkoholia, joka maistuu hieman vodkalta - mutta prosentteja on yleensä 16-21 välillä (ns. "kevyt-kossua"). Tätä paikalliset joivat yleensä useamman pullon aterian aikana. Oikeastaan ihan hyvää kun prosentit ovat alle 17. 

Korean BBQ grillausta menossa

"Läskit grillissä"

Grillauspöytiä ja putki vetää käryt pois

Olutta ja sojua 

Mainosvalot Seoulin yöllä - lähellä hotellia

Illallisen (ja muutaman sojun) jälkeen käveltiin C-joen vartta takaisin hotelliin nukkumaan - jetlag oli vielä päällä.