torstai 1. joulukuuta 2022

Matkailuvuosi 2022

On taas perinteisen vuosikatsauksen aika eli matkavuosi 2022 lähestyy loppuaan ja tässä jutussa luon katsauksen mitä kaikkea on vuonna 2022 tapahtunut matkailun osalta, kun kesällä 2022 matkailu todella pääsi maailmanlaajuisesti vauhtiin unohtamatta lentokenttien ruuhkia johtuen huomattavasti henkilöstö vajeesta Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Pandemia näyttää edelleen jatkavan kulkuaan, mutta monet maat ovat kesän jälkeen helpottaneet matkustusrajoituksia. Kerron myös hieman suunnitelmista vuodelle 2023, mutta aloitetaan tilastoista. Kuvat ovat tämän vuodelta matkoilta. 

Seychelles, La Digue saari, Anse Cocos ranta


Tilastot

  • Uusia maita kolme (3): Tansania, Seychelles sekä Oman
  • Vanhoja maita viisi (5): Liettua, Tsekki, Georgia, Puola sekä Viro
  • Uusia NM (NomadMania: nomadmania.travel) kohteita yhdeksän (9): 
    • Tansania (1): Zanbibar 
    • Liettua (2): Klaideipa ja Siauliai 
    • Seychelles (1): Mahe, Praslin, La Digue
    • Georgia (2) : Svaneti ja Batumi 
    • Puola (1): Great Poland (Poznań, Toruń)
    • Oman (2): Muscat ja Nizwa 
  • Uusia TCC (Travel's Century Club - travelerscenturyclub.org) kohteita kolme (3)
    • Tansania
    • Seychelles
    • Oman
  • Matkailuvuorokausia 57, joista pisin yhtämittainen matka Georgiassa 11 päivää
  • Lentomatkoja 24 kpl, kilometrejä 54959km, Co2 päästöjä 6.8 tonnia, Lentojen lukumäärä näytti palautuvan ennen pandemiaa olleelle "tasolle". Tästä näet tarkemmin: my.flightradar24.com/janikiiskinen/2022
  • Uusia lentokonetyyppejä oli kaksi: Pienin kone jolla olen matkustanut - De Havilland DHC-6 Twin Otter (Air Seychelles), sekä "se" kuuluisa MAXi -- eli Boeing 737-8 Max (Oman Air)
  • Uusia lentoyhtiötä myös kaksi eli Air Seychelles ja Oman Air, muuten entinen lentoja oli Qatar Airwaysilla jolla lensin kolme kertaa Dohan kautta eli Zanzibarille, Seychelles sekä Omanista. Samoin oli viime vuonnakin jolloin tein entinen lentoja juurikin Qatar Airwaysilla.  
  • Uusia lentokenttiä kuusi (6): 
    • Zanzibar (ZNZ), Tansania
    • Seychelles: Mahe (SEZ) ja Praslin (PRI)
    • Kaunas (KUN), Liettua
    • Poznan (POZ), Puola
    • Muscat (MCT), Oman
  • "Vanhoja" lentokenttiä:
    • Helsinki (HEL), Suomi
    • Doha (DOH), Qatar
    • Praha (PRG), Tsekki
    • Istanbul (IST), Turkki
    • Tbilisi (TBS), Georgia
  • Vuoteen mahtui kaksi pidempää road-trippiä - ensin kesällä Georgiassa 11 päivän ajan ja syksyllä Omanissa 7 päivän ajan. Seychellesillä oli kolmen saaren "saari-hyppelyä". 
Seychelles, Praslin saari, Anse Lazio ranta

Pingwe beach, Zanzibar, Tansania


Matkat

Vaikka tätä vuotta varjostivat terveyshuolet ja loppuvuodesta 2021 löydetty sairaus, niin pyrin siirtämään ne taustalle ja matkustamaan niin paljon kuin pystyin asenteella "nytku, ei sitku tai mutku", koska maailmassa on niin paljon nähtävää ja samalla sain ajatukset johonkin toisaalle kuin tulevaan leikkaukseen ja erityisesti sen odottamiseen, joka sitten toteutui elokuun lopussa ja toistaiseksi sairaus on saatu näiden hoidettua. Alkuvuoden matkat on kuvattuna Matkailun sadonkorjuu 2022 ja tulevia jutussa, josta löydät linkit myös matkakertomuksiin. Vuoden 2022 aikana tein yhteensä kahdeksan (8) ulkomaan matkaa: 
  • Tammikuussa viikko Tansaniaan kuuluvalla Zanzibarin saarella kolmessa eri kohteessa
  • Huhtikuussa (Pääsiäinen) muutama päivä Kaunasissa
  • Toukokuun lopussa "ex-tempore" viikko Seychellien saarilla La Digue, Praslin ja Mahe. Näistä La Digue oli mielestäni mielenkiintoisin ja paras kohde. 
  • Kesäkuussa Juhannus-reissu pitkästä aikaa Prahaan ja tuliaisena K. 
  • Heinäkuun alussa (juuri K:sta toipuneena) parin viikon matka Georgiaan erityisesti Svanetin alueelle mutta samalla tuli kierrettyä eri puolella Georgiaa
  • Heinäkuun lopussa viisi päivää Puolan Poznanissa ja Torunissa. 
  • Elokuussa kävin pitkästä aikaa (neljään vuoteen) Tallinnassa. 
  • Lokakuussa vietin tämän vuoden viimeiset kesälomaviikot Omanissa, joka osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi maaksi. Alla linkit matkakertomuksiin. 

Tulevat matkat vuodelle 2023

Uusia pidempiä matkoja ensi vuodelle aloin suunnittelemaan vasta lokakuussa. Toki niitä suunnitelma ja bucket listoja oli jo valmiiksi kirjoitettuna. Vuodelle 2023 on tällä hetkellä suunniteltuna ja varattuna kaksi matkaa. Ensimmäinen on tammikuun lopussa "talvilomalle" motolla "kylmästä lämpimään" eli tänä vuonna vajaaksi kahdeksi viikoksi Filippiineille Cebun ja Boholin saarille. Alunperin "Jäniksen vuoden" vaihtumista piti mennä juhlimaan Hong Kongiin, mutta se saa nyt jäädä koska matkustusrajoituksia on ja sieltä oli tarkoitus jatkaa matkaa Filippiineille. Olen ollut Hong Kongissa viettämässä "Hevosen vuoden" vaihtumista vuonna 2014 eli kiinalaisesta uudesta vuodesta on kuitenkin jo kokemusta. Eli nyt lennän "suoraan" Dohan kautta Cebulle. Valitettavasti Helsinki-Doha väliä operoi tällä kertaa Finnair, koska se alkaa hoitamaan Pohjoismaista syöttöliikennettä Dohaan.

Bahlan linnoitus, Oman

Kamelivaara Omanissa

Toinen vuoden 2023 matka on maaliskuussa Ateenaan, Kreikkaan neljäksi päiväksi. Aegean Airlinesin suorat lennot Helsingistä olivat yllättävän edulliset - 135€/hlö/menopaluu. 

Muita suunnitelmia vuodelle on seuraavasti:

  • Toukokuussa pariksi viikoksi keski -ja pohjois Pakistaniin  - Karakoram highway ja Hindu Kush vuoristoa osittain. 
  • Kesällä Skotlantia ja ehkäpä Sri Lanka, joka on ollut pidempään mielessä. 
  • "Perinteinen" Prahan matka
  • Syksyllä Iraniin tai sitten toteutan pitkään olleen haaveeni hieman pidemmästä (3-6kk) matkasta Keski- ja Etelä-Amerikkaan. 
Millaisia matkahaaveita tai suunnitelmia Sinulla on vuodelle 2023?


Svaneti, Georgia

maanantai 7. marraskuuta 2022

Oman - Ras Al Jinz

Omanin matkan viimeisenä kohteena Arabian niemimaan itäisin piste Ras Al Hadd Arabianmeren rannalla, josta myös aukeaa Omanin lahti, sekä Ras Al Jinz. Lähdin aamusta Wahiba Sandista kohti Bidyahin kylää. jossa lisäsin auton renkaisiin lisää ilmaa aavikon off-road ajon jälkeen. Matka jatkui moottoritietä pitkin Al Kamil Al Wafin kaupunkiin, ja sieltä edelleen Al Ashkarahan kylään Arabianmeren rannalla sekä edelleen pienien hiljaisen merenranta kylien läpi kohti Ras Al Haddia. 

Liemikilpikonnien poikaset kuoriutuvat pesästä ja kohti Arabianmerta


Ras Al Hadd oli myöskin hyvin hiljainen, pölyinen ja autio "kyläpahanen". Hetken aikaa siellä pyörittiin kunnes ajoin iltapäivästä matkan varsinaiseen kohteeseen Ras Al Jinziin, joka on kuuluisa merikilpkonnien suojelualue. Majoitus oli Ras Al Jinz Turtle Reserve nimisessä hotelli-kompeksissa, jossa oli myös näyttelytilat merikilpikonnista. Sisäänkirjautumisen yhteydessä oli mahdollista valita ilmainen opastettu retki suojelualueelle joko klo 20:30 tai aamusta klo 04:30. Varattiin aika ensimmäiseen kierrokseen. 

Hetken aikaa hotellihuoneessa lepäilyn jälkeen päädyimme lähtemään kävelemään itse rannalle noin 20 minuutin kävelymatkan päähän. Paikka oli sama johon myös opastettu retki suuntautuisi, mutta olihan se kiva nähdä paikka valoisaan aikaan. Ja toden totta - paikalla oli täynnä isoja merikilpikonnien kaivamia pesiä sekä pienten poikasten jälkiä jotka olivat pesästä varmaankin edeltävä yönä nousseet ja lähteneet kohti merta. Palasimme auringon laskun aikaan hotelliin, jossa oli tarjolla buffet-illallinen ja ravintola tulikin aivan täyteen - selvästi paikka oli suosittu.  Nyt ei enää ollut merikilpikonnien sesonkiaikaa, jotenka odotukset illalle eivät olleet niin suotuisat. 

Ras Al Jinz Turtle reserve hotelli. Autoilla oma katos

Merikilpikonnien kaivamia pesiä ja pienten kilpikonnien jälkiä hiekassa



Illasta kokoonnuimme hotellin aulaan jossa meidät jaettiin kolmeen eri ryhmään - noin 30 henkeä per ryhmä, ja lähdimme pimeässä kävelemään kohti rantaa. Odottelimme pimeässä ensin parikymmentä minuuttia, kunnes oppaat olivat löytäneet yhden merikilpikonnan joka oli saanut pesän kaivettua ja munimisen aloitettua. Paikalla oli piti olla hiljaa ja ryhmästä aina 4-5 henkeä pääsi noin pari metrin päähän seuraamaan munintaa. Kyseessä oli vihreä liemikilpikonna, joka oli noin metrin pituinen kilpikonna joka voi painaa jopa 200kg. Siirryimme hieman toiseen kohtaa ja näimme ensin yhden pienen kilpikonnan poikasen kulkevan hiekalla kunnes yhtäkkiä huomaisin jalkojeni juuressa paljon liikettä taskulampun valossa. Olin juuri lähes astumaisillaan yhden pesän pohjalle kun sieltä alkoi kuoriutumaan kymmeniä pieniä noin 10cm pituisia kilpikonnia. Niitä tuli ja tuli jatkuvasti esille ja vaistonsa varaisesti suuntasivat kohti merta. Oppaat pyysivät kaikkia pysymään paikoillaan ja sammuttamaan muut valot jotta he saisivat "opastettua" pienet kilpikonnat kohti merta. Näky oli todella hämmästyttävä ja ihmeellinen. Näistäkin pienistä poikasista ehkäpä joku vielä palaa kymmenien vuosien päästä tälle samalla rannalle munimaan. Tuhannesta poikasesta aikuiseksi asti kehittyy vain kolme, suurinosa tulee syödyksi ensimmäisen viikkojen aikana ja myös merissä olevat saasteet ja erityisesti muovi tappavat monia merikilpikonnia. Onneksi tällä alueella kilpikonnia suojellaan ja heillä on vielä olemassa ranta johon palata munimaan uutta sukupolvea. Parin tunnin jälkeen kävelimme takaisin hotelliin. Aamuiselle kierrokselle emme jaksaneet lähteä. 

Kilpikonnan poikasia kuoriutuu pesästä




Seuraavan aamuna matkaa jatkettiin kohti Muscattia pitkin rannikkoa Surin kaupungin kautta ja edelleen muutaman Wadin kautta Al Hajarin itäisen vuoriston yli josta laskeuduttiin Muscatin kaupunkiin, josta jutut löydät Oman Muscat jutusta. 

Oman matkakohteena voi olla monelle aika tuntematon paikka, ja paikan nähtävyydet kun eivät vetoa niin paljon kun viereinen Emiraattien Dubai. Itsekin pohdin pitkään onko Omanissa oikeastaan mitään nähtävää ja kuvittelin sen yhdeksi "isoksi hiekkalaatikoksi" kuten esim. Qatar on. Ensimmäinen yllätys oli Muscat - aika sekava kaupunki, mutta korkea rakennukset puuttuivat kokonaan. Toinen yllätys oli Al Hajar vuoriston korkeat vuoret ja "mielenkiintoiset" 4x4 tai offroad reitit yli vuoriston. Kolmas oli upeat linnat, joita maasta löytyy todella paljon - kävin kolmessa : Bahlan, Jabreen ja Nirwan linnoissa. Neljäs kohde - Wahiba Sands yllätti myös ja siellä oli hauskaa ajaa autolla hiekassa ja dyynien yli. Viidentenä ja ehkäpä kaikista mieleenpainuvampana oli nähdä ja kokea pienten merikilpikonnan poikasten kuoriutuminen pesästä ja heidän ensimmäiset askeleet hiekkarannalla kohti merta. Voin suositella Omania matkakohteena ja kannattaakin lähteä Muscatista pois koska Omanin parhaimmat nähtävyydet ja kokemukset löydät pääkaupungin ulkopuolelta. Viikko tai puolitoista on sopiva aika matkan pituudelle. Oman on myös hyvin turvallinen matkakohde, ihmiset ystävällisiä ja englanninkielellä pärjää mainiosti joskin kannattaa opetella muutamat yleisimmät sanonnat arabiaksi. 

White Sand Beach, Oman



keskiviikko 2. marraskuuta 2022

Oman - Wahiba Sands

Nizwasta matka jatkui kohti Omanin aavikoita, ja niistä ehkäpä kuuluisinta Wahiba Sandsia, jonka pinta-ala on huimat 12500 neliökilometriä. Aavikko kutsutaan myös nimellä Sharqiya Sandsiksi. Aavikolta löytyy muutamia majoituspaikkoja, ja tällä kertaa kohteena oli 1000 Nights Camp joka sijaitsee noin 40km lähimmästä Bidayahin kaupungista. Aavikolle pääsee vain nelivetoisella autolla ja ennen sinne ajoa on syytä laskea renkaiden ilmanpainetta, jotta renkaiden pito hiekalla on riittävä koska matkalla on pari isoa dyyniä ylitettävänä jossa levästä renkaasta ja tietysti oikeasta ajotavasta on apuja : offroad-neliveto päällä ja luistonesto kytkettynä pois - sekä muistaa jatkuvasti pitää tasaisen vedon päällä 

Wahiba Sandsin dyynit hehkuvat punaisena auringonlaskissa. Bongaa kamelit! 

Ennen aavikolle ajoa kävin katsomassa yhden Wadin eli joen uoman joka voi olla kuiva ja sitten siellä oli voi olla vettä. Wadi Bani Khalid on ehkäpä taasen Omanin kuuluisin Wadi ainakin turistien lukumäärällä mitattuna, koska tässä Wadissa on yleensä vettä vuoden ympäri ja siellä pääsee myös uimaan. Matkaa Nizwasta on 220km kilometriä ja se taittui vajaassa kolmessa tunnissa. Wadissa uintiin oli tarkat pukeutumisohjeet, esim. miehilläkin olisi pitänyt olla paita ja shortsit päällä uidessa, mutta paikan päällä "länkkärit" uivat ihan normaalisti "länsimaiseen" tyyliin. 

Wahi Bani Khalid


Wadi Banista ajoin takaisin Bidayhain kaupunkiin ja eräällä huoltoasemalla laskin renkaiden paineet 2.4 baarista 1.3 baariin. Paikalla oli myös ns. opastajia etsimässä turisteja ja tarjoamassa heille opastusta aavikolla - hintaan 50 euroa!! Koska navigaattori osasi näyttää "polun" kohteeseen lähdin ilman opastusta matkaan. mutta kun pääsin pois kaupungista ja aavikolle ajamaan niin yllättäen vierelle tuli Toyotan maasturi josta alettiin huitomaan että ajetaan ihan väärään suuntaan, vaikka suunta oli oikea. Taas alkoi varoitukset että ei osata kohteeseen ja jäädään ensimmäiseen dyyniin jumiin eikä siitä "takiaisesta" päässyt mitenkään eroon - ja lupauduin maksamaan hieman opastuksesta. "Opastaja" yritti mitata ajotaitojani ja ajoimmekin ensimmäiset 20 kilometriä huomattavaa vauhtia - nopeimmillaan 90km/h ja muutama pienen dyynin ylitys ns. lentäen yli ja muutamassa kohdissa jousetkin kävivät pohjassa. Lopulta saavuimme ison dyynin juurelle, josta sitten piti osata ajaa riittävällä nopeudella ja tasaisella kaasulla ylös dyynin huipuille ja siellä kiertää useampia hidasteita ja pehmeän hiekan alueita. Lopulta "opas" näytti pysähtymään ja myönsi että osasin todella ajaa sekä viittoili että jatka tästä eteenpäin 15km niin pääset kohteeseen. 

1000 Nights Campiin saavuttiin iltapäivästä noin tunnin aavikolla ajamisen jälkeen, ja se käytännössä sijaitsee kaukana kaikesta ja oli myös aikamoinen "keidas" aavikolle. Campissa on useita teltta-"taloja", yksi ravintola sekä pienehkö uima-allas. Paikalta löytyy myös aidattuna eläimiä - oryxeja eli keihäsantilooppeja sekä vapaana olevia kameleita jotka kävelivät läheisten dyynien rinteillä. Camp tarjoaa myös erilaisia aktiviteetteja (kamelilla ratsastusta, mönkkärillä ajoa yms) niistä kiinnostuneille. Olen "ratsastanut" kameleilla aikoinaan sekä Kyzylkumin (Uzbekistan) että Gobin (Mongolia) aavikoilla, jotka siihen ei nyt ollut enää tarvetta. 

Saimme majoituksena "Sheikin Deluxe" teltan, josta löytyy ison 36 neliön ilmastoidun (!!) huoneen lisäksi wc/suihkutilat, jotka olivat ns. ulkotiloissa mutta siis privaatti-käyttöön tarkoitettuja. Majoituksen hintaan sisältyy myös illallinen sekä aamiainen, jotka tarjoillaan buffet-tyylisesti isossa ulkoilma ravintolassa. 


"Sheikin luksus" teltta, jossa oli majoitus

1000 Nights Camp, Wahiba Sands, Oman


Ennen illallista (klo 19:30-20:30) ehdimme ihailla upeaa auringonlaskua aavikolla, joka sai kaikki dyynit hehkumaan oranssin ja punaisen värien eri sävyissä. Suurin osa Campin vieraista olivat saksalaisia ryhmämatka turisteja, jotka tulivat kuljettajien tuomina paikalla ja ehkäpä muutama henkilö oli ajanut paikalle omatoimisesti. Paikka oli aika täynnä varsinkin kun kaikki tulivat samanaikaisesti illalliselle. Ruoka oli yllättävän hyvää ja tällä kebabit olivat oikeasti hyvin kypsennettyä lihaa. Tarjolla oli myös erilaisia salaatteja, riisiannoksia, kanaa, ranskalaisia, kalaa sekä paljon herkullisia jälkiruokia. Alkoholia ei ravintolasta saa ja virvokejuomat pitää erikseen maksaa. Illalla ennen nukkumaan menoa ihmeteltiin vielä tähtitaivasta mutta aavikon hiekkaa ja pölyä oli sen verran ilmakehässä että tähdet eivät niin kirkkaasti loistaneet. 


Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen lähdettiin ajamaan samaa reittiä takaisin Bidayhin kylään, mutta tällä kertaa ilman "opastajaa" ja nyt ei täytynyt "kisata" kenenkään kanssa vaan pääsin pudottamaan rauhallista 60km/h vauhtia koko matkan. Wahiba Sandsista matka jatkui kohti Arabian meren rannikkoa ja Arabian niemimaan itäisintä kohtaa - Ras al Haadia ja merikilpikonnien suojelualuetta.

Wahiba Sandsin dyynien ylitys


En oikein osaa selittää mikä näissä hiekka-aavikoissa minua oikeastaan vetää puoleensa tai kiehtoo, muuta kuin ne ovat maisemiltaan todella upeita ja välillä huomattavan kuumiakin paikkoja. kuten Kyzylkumissa jossa oli yli 50 astetta lämmintä. Ehkäpä myös paikan tyhjyys ja laajuus kiehtovat samalla tavalla kuin Lapin tunturit ja erämaat, joissa olen aikoinaan paljonkin vaeltanut eri vuodenaikoina. Alla on linkit juttuihin muihin aavikkoihin joissa olen käynyt:

Saharassa en ole vielä käynyt kunnolla muuten kuin "nähnyt hiekkaa" - Marokossa ja Tunisiassa.

 

tiistai 1. marraskuuta 2022

Oman - Al Hajar vuoristo

Oman matkan seuraava osuus suuntautui Al Hajar vuoristoon, joka on yksi Arabian niemimaan korkein ja pisin vuorijono jossa korkeimmat vuoret kohoavat yli kolmen kilometrin korkeuteen. Muscatista ja Omanin rannikolta katsottuna vuoriston takana sijaitsevat Omanin entinen pääkaupunki Nizwa sekä historialliset Bahlan  ja Jabreen kaupungit, joissa on myös upeat keskiaikaiset linnat. 

Al Hajar vuoristossa kohti Al Hamran kylää


Sunnuntai 16.10.2022

Aamusta tapasin Muscatin hotellissa sekä matkatoimiston että AVISiksen edustajat. Matkatoimiston kautta olin sopinut majoitukset ja heiltä tuli erikseen henkilö kertomaan mahdollisesta reitistä ja kohteista joita Omanissa voisin nähdä. Sain heiltä myös Garminin navigaattorin johon he olivat syöttäneet erikseen reittipisteet eri kohteisiin. Tämä osoittautui myöhemmin erittäin hyödylliseksi, koska Garminissa tuntui olevan huomattavasti tarkempi kartta verrattuna puhelimessa olevaan maps.me ja Sygicin karttoihin. Päivän ensimmäisenä kohteena oli Al Hamran pieni kylä Al Hajarin vuoriston kupeessa ja minulta kysyttiin onko kiinnostunut "adventures routesta" tai helposta ajosta. Tietysti valitsin haastavamman reitin, koska olinhan minulla käytössä neliveto maasturi. He totesivat vain että koeta noudattaa navigaattorin ohjeita, mutta voi olla että siitä ei nyt paljoa ole apua. Paperisia karttoja minulla ei ollut matkassa, jotka näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut parempi koska reitti tuli olemaan aika haastava. 

AVIS antoi käyttööni "maasturin" - MG:n RX8 ison neliveto SUVin, koneena kaksi litrainen bensa jonka kulutus normiajossa olisi noin 12-15 litraa sadalla. Huomaisin heti parkkipaikalla että oikea takarengas oli tyhjä ja hetken neuvottelujen jälkeen lähdimme lentokentän suunnasta hakemaan uutta vastaavaa autoa. MG:n autot muuten valmistetaan Kiinassa, ja Omanissa autojen sivuikkunoissa on jostain syystä ns. energiatehokkuus todistus siis sellainen samanlainen jota Suomessa on esim. kodinkoneissa. Tämän auton energiatehokkuus näytti olevan G. En tosiaan tiedä miksi ihmiset pitävät A4 kokoista lappua vasemman takaoven ikkunassa. 

Vuokra-auto kuuden päivän ajan - MG:n RX8. Huomaa vasemmassa takaikkunassa oleva energiatehokkuustodistus


Lähdimme ajamaan kohti Rustaqia kuusikaistaista moottoritietä pitkin. Omanissa on todella paljon valvontakameroita ja niissä jokaisessa on tutka ja kamera. Muscatin ruuhkien jälkeen liikenne hiljeni ja suuntaisin ykköstietä tielle 13, ja edelleen kohti Al Hajar vuoristoa maaston ollessa vielä huomattavan tasaista kunnes Al Awabin kylän jälkeen navigaattori osoitti reittipisteen tien risteykseen vasemmalle. Tässä kohtaa seuraavaan reittipisteeseen, Al Farin kylään, sitten loppuivat navigaattorin ohjeet. Muutaman kilometrin päässä törmäsin ensimmäiseen esteeseen kun vesimassat olivat vieneen koko asfalttitien mennessään ja Al Fairin kylässä alkoi soratie. Maps.me navigaattorista syötin seuraavan kylän nimen (Bald Sayd) eikä auto-navigaatio löytänyt paikkaa jotenka vaihdoin sen "kävely"-navigaatioon jolloin löytyi polku jota pitkin paikkaan pääsi : Al Hamra 48km polkua pitkin tai kiertotietä takaisin 250km. Tie tai soraränni näytti jatkuvan ojan pohjia pitkin ja aina välillä eteen tuli pieni muutaman talon kylä, kunnes tie nousi jyrkästi vuoren rinteelle josta matka jatkui ylös ja alas tietä, jossa mahtui vain yksi auto kerrallaan. Onneksi vastaantulijoita ei ollut kuin muutama, mutta heiltä aina kyselin että onko tie oikea - kohti Al Hamran kylää. Pysähdyimme Bald Saydin kylässä, joka on erittäin hienolla paikalla mutta ketään ei näkynyt missään. Matka jatkui vain ylemmäs ja kapeampaa "tietä" pitkin ja reitillä oli varoituksia että vain nelivetoisella autolla sekä lähes 30 asteen nousuja. Eräässä kohtaa auton lämmöt nousivat niin korkealle että piti pysähtyä odottamaan moottorin viilennystä. Vihdoin pääsimme vuoren "huipulle", jossa olikin yllättäen iso näköalatasanne ja turisteja tulleena toisesta suunnasta henkilöautoilla. Olimme Jebel vuoren huipulla noin 2000 metrin korkeudessa. Offroad reitin ajamiseen oli mennyt lähes neljä tuntia ja muutama paikallinen ihmettelikin että olenko todella tulossa Al Hajarin vuoriston yli kulkevaa vaativaa reittiä ja kyseli että missä meidän kuljettaja on. Hänen ilmeensä oli hämmästynyt kun kuuli että olin itse ajanut autoa. Kyseessä oli kuulemma Omanin upeimmista ja haastavimmista vuoristoreiteistä eivätkä turistit kuulemma yleensä sitä itse aja.  

Välillä tie kulki ojan pohjia pitkin. Vuohia näkyi myös muutamia.


Bald Sayadin kylä. Matka jatkui takana näkyvän vuoren huipulle.

Al Hajarin kylä alhaalla josta tultiin ylös

Vuoren päällä - kolmen tunnin offroad ajon jälkeen


Vuoren huipuilta oli sitten helppoa tietä kohti Al Hamran kylään noin tunnin matka, josta suuntaisin vielä pienelle soratielle (8km) ylös vuorelle jossa sijaitsi seuraava majoitus - The View Oman. Paikka sijaitsi noin 1600 metrin korkeudessa Al Hamran kylän yläpuolella josta oli luonnollisesti upea näkymät laaksoon ja vuorille. Majoituksessa oli upea uima-allas, jossa toki piti käydä uimassa raskaan ajopäivän jälkeen. Söimme illallisen paikan ravintolassa ja ihailimme auringonlaskua.

The View Omanin majoitus olivat "konttirakennuksissa", joissa oli yhdellä seinällä vain ikkunaa.

"Infinity" pool - eikä uima-altaalla ollut ruuhkaa

The View Omanin ravintolarakennus uima-altaan alapuolella


Maanantai 17.10.2022

Jatkoimme maanantaina matkaa ensin Al Hamran kylään ja sieltä kohti Jebel Shamsia, jota kutsutaan myös Omanin Grand Canoyoniksi. Aluksi hyvä kuntoinen tie suuntautuu Al Hamrasta länteen kunnes alkaa nousemaan ylöspäin ja lopulta muuttuen suhteellisen hyväkuntoiseksi soratieksi joka jatkuu kanjonin reunalle noin 2000 metrin korkeuteen. Paikan päällä oli huomattava määrä (tyhjiä) resortteja eli nähtävästi tänne suuntaavat myös paikalliset huomattavasti viileämpiin olosuhteisiin - lämpötila oli mukavat 20 astetta kun taas alhaalla laaksossa noin 35 astetta. Kanjonin pohjalle olisi päässyt myös laskeutumaan jyrkkää polkua pitkin, mutta aikataulut eivät sitä nyt mahdollistaneet - ja niinpä suuntaisin takaisin samaa reittiä mitä olin vuorelle ajanut aina Al Hamran kylään.

Matkalla Jebel Shamsiin nähtiin vanha linnoitusrakennus ja kastelukanavien varrelle tehtyjä viljelmiä.

Jebel Shams vuorella ja Grand Canoyon

Polku alas kanjonin pohjalle kulkee kuvan vasemmassa laidassa

Hyväkuntoinen soratie Jebel Shamsille

Seuraavana kohteena oli Bahlan savesta ja kivestä tehty linna, Bahla fort, joka kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteeseen. Pääsymaksu oli vain 0.5 OMR. Linnoitus on peräisin 1100-1400 luvulta ja sitä on kunnostettu aikojen saatossa. Kiersin tyhjässä linnassa noin tunnin ajan ja iltapäivän kuumuus alkoi  olemaan jo aika sietämätön. 

Bahlan linnoitus, keskellä oikealla on moskeija

Bahlan linnoituksen "linna-osa"


Päivän viimeisenä kohteena on edeltävääkin upeampi Jabreen linna tai Jabrin fort muutaman kymmenen kilometrin päästä Bahlasta. Tänne pääsymaksu oli huomattavasti korkeampi - 6 OMR, mutta niin oli linnakin huomattavasti paremmassa kunnossa opastuksineen. Ehkäpä mielenkiintoisin paikka oli tornien kellarissa olleet taatelien säilöntähuoneen ja niissä olevat kourut joita pitkin taateleista lähtevä sokeripitoinen mehu kerättiin asioihin. Linnassa oli neljä eri kerrosta ja lukuisia eri huoneita joita kierrellä ja ihmetellä. 

Jabreen linnoitus ja taateleiden säilöntähuoneita

Linna huoneita, joissa oli tyypillisesti paljon "kirjahyllyjä" seinien syvennyksissä

Näkymä linnan toiselle sisäpihalle

Jabreen linna

Päivän päätteeksi ajoin Nizwan kaupunkiin, joka on ollut Omanin pääkaupunki aikoinaan. Kaupunki on erittäin suuri ja vilkas opiskelijakaupunki. Matkalla tänne ja muutenkin törmäsi aina isoihin vankiloilta näyttäviin alueisiin, mutta ne olivat aina tietyn piirikunnan poliisiasemia, ja niitä asemia tuntui olevan vähän väliä. Pari kertaa matkan aikana piti myös pysähtyä sotilaiden pitämässä tarkistuspisteessä, jossa kyselivät lähinnä ajokorttia ja että mistä kaukaa ollaan maahan tultu. 

Illaksi saavuttiin sitten Nizwan laitamilla sijaitsee Golden Tulip hotelliin, jossa olimme kaksi seuraavaa yötä. Hotelli oli hieman aikaansa nähnyt, mutta puitteet olivat muuten upea. Yksikerroksisen hotellien sisäpihalla oli iso uima-allas, johon piti tietysti heti päästä viilentymään. Tästä hotellissa oli vain yksi ravintola ja baari, mutta ne riittivät ihan hyvin ja ruoka oli hyvää. Baarissa oli tiukka vartiointi ja yllättäen valokuvaus oli kiellettyä baarin sisällä. Se muistutti lähinnä brittipubia. 

Tiistai 18.10.2022

Päivän ohjelmassa oli Nizwan linnoitus ja basaari sekä käynti Jabal Al Akhdar vuorella, johon pääsi autolla hyväkuntoista tietä pitkin. Nizwan linnoitus sijaitsee keskellä Nizwan vanhaa kaupunkia ja basaaria ja siellä kiertelin muutaman tunnin. Basaarin oli vasta aukeamassa ja se olikin yllättävän iso paikka verrattuna Muscatin basaariin. Itse linnoituksessa kiinnostavin osa oli iso torni. Muussa osassa linnaa oli näyttelyitä ja kertomuksia paikan historiasta. 

Nizwan linna

Perinteinen omanilainen teekannu, josta tarjoillaan kardemummalla maustettua teetä - kahwaa

Iltapäiväksi suuntasin sitten Jabal Al Akhdar vuorelle. Tarkistuspisteessä poliisi otti henkilötiedot ylös, koska alueella sijaitsee myös sotilastukikohtia. Poliisi myös kehotti ajamaan varovaisesti varsinkin alaspäin jotta jarrut eivät kuumene liikaa. Suuntaisin kohti Anantara l Jabal Al Akhdar Resorttia eli Anantaran hotellia joka ehkäpä yksi Oman parhaimmista hotelleista tai ainakin näkymät sieltä vuoristoon olivat todella upeat. Söimme myös lounasta Bella Vista nimisessä italialaisessa ravintolassa. Aika tyyris paikka - hieman taisi olla myös ns. maisemalisää hinnoissa. 

Näkymä Anantaran hotellin uima-altaalta alas laaksoon


Uima-altaan takana oleva näköalasilta on nimeltään Diana's point. Walesin prinsessa Diana oli käynyt paikalla katsomassa maisemia, ja siitä nimitys

Palaisin alku illasta takaisin Golden Tulip hotelliin uimaan ja rentoutumaan. Päivän ajot eivät olleet mitenkään vaikeita ja kyse oli oikeastaan lepopäivästä, koska seuraavana päivänä matka jatkui kohti Wahiba Sandsin aavikkoa useamman sadan kilometrin päähän.