maanantai 18. huhtikuuta 2022

Pitkin poikin Liettuaa - Kaunas

Vietin kolme päivää Liettuassa Kaunasissa ja lähialueita kiertäen Pääsiäisenä 2022. Ryanair oli aloittanut suorat lennot Helsingistä Kaunasiin loppuvuodesta 2021, jotenka se oli ensisijainen syy lähteä taas käymään Liettuassa, toinen syy vierailu Ristimäellä ja kolmas syy se, että sain käytyä Liettuassa "hakemassa" puuttuvat NomadMania sivun mukaan määritelmät pisteet eli alueet. Kaunas on Liettuan toiseksi suurin kaupunki ja toiminut aikoinaan myös Liettuan pääkaupunkina. 


House of Perkunas - Kaunasin vanhin goottilainen rakennus


Perjantai 15.4.2022

Ryanairin lento Kaunasiin lähti ajallaan klo 9:15. Lento oli aivan täynnä jotenka moni on löytänyt edullisen halpalentoyhtiön joka lentää Kaunasiin muutaman kerran viikosta. Lento kesti noin tunnin, eli laskeuduimme noin pari kymmentä minuuttia etuajassa Kaunasin pienelle kentällä. Kyseessä sattui olemaan minun 350 lentoni, mutta kovin juhlavasti ei sitä lennetty ahtaassa Ryanairin (Buzzin opereroimana) Boeing 737-800 koneessa. 

Olin varannut matkan ajaksi vuokra-auton kolmeksi päiväksi ja saimme sen pienen odottelun jälkeen käyttöön. Autoksi saatiin luokkaa isompi Toyota RAV4 citymaasturi. Matka kentältä Kaunasin keskustaan kestää noin 20 minuuttia, noin 16km. Hotelliksi olin varannut kahdeksi yöksi Moxy Kaunas hotellista huoneen. Hotelli sijaitsee heti Kaunasin noin 1.5km pitkän Laisves kävelykadun varrella noin puolessa välissä. Kaikki siis lähellä - vanhaan kaupunkiin käveli noin 20 minuutissa. Liettuassa ovat kaikki korona-rajoitukset poistuneet eli nykyään ei vaadita mitään PFL-lomakkeita eikä maskeja kukaan pidä enää missään. 

Kaunas on valittu vuoden 2022 kulttuuripääkaupungiksi ja sitä ei ollut ihan uskoa kun kävelimme Vilnaus kadulla joka oli revitty auki koko matkalta ja laatoituksia oltiin vasta osittain asentamassa. Siinä kadulla pomppiessa kuoppien yli minua lähestyi paikallisen TV:n kuvausryhmä joka alkoi kyselemään ensin liettuaksi ja sitten englanniksi mitä mieltä olen katuremontista ja että oliko aikaisempi mukulakivikatu ollut parempi. Siinä annoin sitten oman (virallisen) lausuntoni asiasta englanniksi ja varmaankin illan uutisissa se sitten meni Liettuan TV:n lähetykseen. Joku ihmeen TV-haastattelu magneetti Liettuassa olen, koska viimeksi Vilnassa minua tultiin haastattelemaan aiheesta Rakkaus ja mitä se minulle merkitsee. 

Kaunas on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2022 - kovin vähän siitä näkyi vielä katukuvassa poislukien auki revityt kadut


Kaunasin vanhan kaupungin aukio ei ole yhtä mahtipontinen kuin muut Baltian maiden pääkohteet - Vilna, Riika tai Tallinna, ja muutenkin vanhan kaupungin koko on hyvin pieni rajoittuen kahden joen yhtymäkohtaan (Niemen ja Neris joet). Lounasta kävimme syömässä hyvässä riistaruokaravintolassa, 

Medžiotojų užeiga ravintolassa. Hieman kalliimpi paikka, mutta suosittelen. 


Pitkän lounaan jälkeen kiersimme katsomassa Kaunasin linnan raunion jäänteet - ja suuntasimme vesisateessa takaisin kävelykadulle käyden muutamissa pubeissa pitämässä sadetta. Illalla kävelimme taas edes-takaisin kävelykatua pitkin käyden mm. Akropolis kauppakeskuksessa joka oli aivan täysi - jotenka palasimme keskustaan ja kävimme vielä Fortas ravintolassa syömässä illallista. Ukrainan tilanne (sota) näkyi muuten kaupunkikuvassa varsin vahvasti - Ukrainan lippuja oli joka puolella, ja ravintolassa kun tilasi ukrainalaisia ruokia niin siitä 20% maksettiin suoraan pakollisille. Niinpä tilattiin menusta hyvää ukrainalaista ruokaa, mm. borssikeittoa.

Kaunasin linna

Pyhän arkkienkeli Mikaelin kirkko


Lauantai 16.4.2022

Aamusta lähdettiin ajamaan kohti Siualian kaupunkia, joka on Liettuan neljänneksi suurin kaupunki. Itse kaupunki ei ole kovinkaan viehättävä "neukkutyylisten" lähiöiden vuoksi ja ajoimme kaupungin ohi pohjoiseen kohti Ristimäkeä joka sijaitsee muutaman kilometrin päästä kaupungista. Ristimäki on kenties Liettuan oudoin nähtävyys: kukkula jossa on tuhansia erilaisia ja erikokoisia ristejä. Neuvostoaikana paikka lanattiin monta kertaa maan tasalle, mutta ristejä tuotiin paikalle jatkuvasti. Vaikka olikin Pääsiäinen ei paikalla ollut kuin muutama henkilö, jotenka ristien keskellä sai kuljeksia ihan rauhassa. 

Ristimäki - Hill of Crosses





Ristämäeltä matka jatkui etelään kohti Venäjän rajaa (Kalingradin suuntaan) Jurbaskasin kylään ja sieltä kohti Kaunasia Niemen jokea seuraten. Pysähdyimme Panemunesin linnalla jossa kävimme katselemassa linnaa ja juomassa kahvit. Linnalla on pitkä historia 1600 luvulta asti, ja nykyään linnassa voi myös majoittua ja siellä on myös museo. 

Panemunesin linna



Panemunesta matka jatkui Kaunasin laitamille Fortes IX (9. linnoitus) alueelle, jossa sijaitsee järkyttävän kokoinen neuvostoaikana betonista tehty muistomerkki natsien uhreille. Kaikki linnoituksen näyttelyt olivat kiinni, jotenka ajoimme takaisin hotellille. Päivän aikana ajoa kertyi noin 400km.  

Betonibrutalaismia "kauneimmillaan" - Neuvostoliiton aikainen muistomerkki natsien urheille




Illallal kävimme syömässä georgialaisessa Mtevani nimisessä ravintolassa. Erittäin hyvä hinta-laatusuhde ja paikasta löytyy ihan kohtuu hyviä georgialaisia punaviinejä. 

Sunnuntai 17.4.2022

Pääsiäissuunnuntaina kävilemme taas 10km matkan ympäri Kaunasia käyden myös funikularii ajelulla vanhan kaupungin lähellä. Kukkulalta näkyi hyvin miten Kaunasin kaupunki sijoittuu kahden joen risteykseen. Sunnuntaina kaupunki oli hyvin hiljainen - ihmiset kävivät aamusta kirkossa, muuten kadut olivat aivan autiot. Kaunasissa ei todellakaan täytynyt kulkea turistien keskellä.

Funikulaari vuodelta 1934 - menopaluu 2€

Näkymät Kaunasin vanhaan kaupunkiin


Iltapäivästä suuntasimme takaisin Kaunasin lentoasemalle. Täysi Ryanarin lento Helsinkiin lähti ajallaan ja saapui Helsingiin etuajassa. Helsingissä vastassa olivatkin koronarokotusten kyselijät ja tällä kertaa kaikkien piti näyttää joko koronapassia tai ottaa tikku nenään. Saas nähdä kuinka kauan Suomessa vielä lentokentillä kysellään koronapassien perään kun muualta Euroopasta ne ovat jo pääsääntöisesti poistuneet. 

Kustannukset:
  • Lennot HEL-KUN-HEL (Ryanair/Buzz): 211€ kaksi henkilöä - priority liput. Halvimmillaan lentoja saa noin 10€/hlö/suunta. 
  • Majoitus: Moxy Kaunas Center : 163€ kaksi yötä ja aamiainen 
  • Auto: Admita 106€ Toyota RAV4 A/T - SCDW:lla (nollaomavastuu)  
  • Polttoaine: 60€ - mutta maksoin vain 55€, koska Liettuassa (yleensä koko Euroopassa, muttei Suomessa) polttoaineesta saa alennusta korkean hinnan vuoksi. Normihinta: 1,66€ litra - alennuksen jälkeen 1,52€ litra
  • Olut 3-4€, lounas 15-20€, illallinen 20-30€

Tämä oli minun viides reissu Liettuaan. Mikäli olet jo nähnyt Vilnan niin Kaunasta voin varauksella suositella, kunhan saavat kävelykadut valmiiksi - toivottavasti ennen kesää 2022. Aikaisempia juttuja pääset lukemaan seuraavista linkistä:

maanantai 14. helmikuuta 2022

Tansania - Sansibar: Stonetown

Sansibarin kolmas ja viimeinen osuus oltiin saaren pääkaupungin vanhassa kaupungissa Stonetownissa, jossa vietimme yhteensä 26 tunnin ajan. Stonetown on nimensä mukaisesti rakennettu kivestä, Omanin ja arabien hallintokauden aikana se tuli kuuluisaksi orjakaupan keskuksena missä mantereelta tuodut orjat myytiin ja laivattiin ympäri maapalloa niitä ostaville tahoille. Nykyään alue kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Alueen tunnetuin henkilö taitaa kuitenkin olla Queen yhteen edesmennyt laulaja Freddy Mercury, joka syntyi Stonetownissa. 

Stonetownin hallintorakennuksen aitaa ja Tansanian lippu


Lauantai 29.1.2022

Lauantai aamusta söimme rauhallisesti pitkän aamiaisen Hekaya hotellissa Pingwessä ja kello 10 aikoihin lähdimme taksilla kohti Stonetownia, jonne matka-aika oli noin puolitoista tuntia. Matkalla ajettiin läpi pienten kylien ja eräässä kohdassa oli kilometrien mittainen isojen mangopuiden varjostama tien pätkä. Mangoja myytiin lähes joka puolella, koska juuri nyt mangot olivat kypsyneet. Ajoimme läpi Sansibar cityn läpi ja sen lähiöiden, jossa oli aikamoinen meno ja meininki kunnes pääsimme itse Stonetownin Darajanin markkina-alueelle, joka oli aivan täynnä ihmisiä. Jäimme pois ns. Big Tree kohdassa, joka on hyvä maamerkki ja paikka löytää takseja. Se sijaitsee meren rannassa heti Stonetownin luoteiskolkassa. Itse Stonetownin vanhan kaupungin pienille kujille autoilla ei pääse, siellä liikutaan jalan ja mopoilla. 

Maps.me sovelluksen avulla lähdettiin etsimään hotellia, Zanzibar Palace hotellia, joka sijaitsi muutaman sata metriä Big Treeltä kunhan oli vaan selvittänyt mihin suuntaa lähteä kävelemään. Hotelli löytyi suhteellisen helposti. Hotellissa mitattiin (yllättäen) mittarilla kehon lämpötil ja henkilökunta piti maskeja. Tätäkin hotellia johti italialainen nainen, jonka kanssa juttelimme pitkään. Saimme huoneen heti käyttöön. Huone sijaitsi kolmannessa kerroksessa johon piti kiivetä jyrkkiä portaita pitkin - onneksi ei ollut raskaita matkalaukkuja kannettavana. Rakennus oli upeasti kunnostettu entinen intialaisten kauppiaiden talo 1800-luvun lopulta, joka oltiin 1990 luvulla remontoitu hotelliksi. Hotellin keskellä oli "kuilu", jossa riippui erilaisia valaisimia ja pohjakerroksella oli iso soliseva vesielementti.

Hotellin näkymiä kolmannesta kerroksesta lounge alueelle

Hotellin ala-aula ja ruokailutila


Vihanneksia ja hedelmiä Stonetownin torilla

Suihkun ja kylmän oluen jälkeen lähdimme tutkimaan Stonetownia tarkemmin - kirjaimellisesti "eksymään" sen pienille kujille. Stonetown on kuitenkin alueeltaan pieni eli kolmelta suunnalta on meri vastassa ja neljännellä suunnalla on uusi kaupunki ja Darajanin markkinat rajana. Muutamat pääkadut on helppo löytää seuraamalla vain väkijoukkoja, joita liikkellä oli todella paljon. Maskeja ei kukaan käyttänyt täälläkään niinkuin oli koko saarella. 

Stonetownissa on mahdollista saada opas näyttämään nähtävyyksiä, mutta se on täysin turha koska kaupungissa on kiva eksyä ja kävellä ympäriinsä sekä nähtävyyksien edessä on yleensä infotaulut kertomaan mikä paikka on kyseessä. Moni yritti myydä opastusta. Stonetowniin kannattaa pukeutua pitkiin housuihin ja kauluspaitaan, koska kyse on muslmimaasta ja täällä kuuluisi pukeutua hieman konservatiivisemmin kuin rantakohteissa. Muutamia turisteja kuitenkin kadulla näkyi lyhyissä housuissa ja t-paidoissa.

Kahvila Stonetownissa

Portugalin kaari - ja Unescon merkki kellotaulussa


Kävimme aluksi katsomassa entistä orjamarkkinoiden paikkaa, jonne sisäänpääsy on 5 USD. Kohteessa on näyttely orjamarkkinoista, englantilaisten 1800 luvulla rakentama anglikaaninen kirkko, orjien säilytyshuoneita ja muistomerkki. Täälläkin opas olisi ollut "ilmainen". Orjamarkkinoilta jatkettiin kohti Stonetownin vanhaa linnoitusta, jonka sisällä on nykyään pieni teatteri ja turistille matkamuistomyymälöitä. Viereinen Omanin sulttaanin hallintorakennus, House of Wonders (vuodelta 1883 - siellä oli paikan ensimmäiset sähköt ja jopa hissi.. siitä nimitys), oli romahtanut joulukuussa 2020, on nykyään rakennustelineiden ja suojien peittämänä. 

Forodhani puistossa kauppiaat yrittivät myydä matkoja taas ympäri Sansibaria ja erityisesti läheiselle Prison Islandille, jossa nimestä huolimatta ei koskaan ollut vankilana vaan karateenisaarena. Jätimme tämän väliin ja kävelimme pitkälle lounaalle rantaa pitkin Beach House Zanzibar ravintolaan, jossa myös mitattiin lämpötila. Minulla se näytti 38.6 astetta (hotellissa aiemmin 36,3) mikä ei voinut olla mitenkään oikea tulos - sisälle päästiin vaikka pyysin pari kertaa mittaamaan lämmöt uudestaan. Paikkana ravinto oli upealla paikalla, ruoka hyvää mutta hintataso suhteellisen korkea. 


Anglikaaninen kirkko ja orjien muistomerkki


Pitkän lounaan jälkeen käveltiin Freddy Mercury museoon, jonka sanotaan olevan talossa jossa hän oli lapsuudessa asunut. Hinta 8 USD - turrehinta! Museolta lähtevä Gizenga katu on sitten yhtä turistille tarkoitettua myymälää - samoja tavaroita kaupataan useammassa kaupassa ja siinä oli lähes ns. "kujan juoksu" vaikka kauppiaat eivät mitenkään aggressiivia olleetkaan. Eksyimme suuntaan ja toiseen iltapäivän aikana ja Stonetown tuli nähtyä oikeastaan puolessa päivässä. Illallista söimme hiljaisessa hotellissa ja maistelimme tansanialaista valkoviiniä (!!!) - Dodoma viinitilalta, joka oli yllättävän hyvää. Matkapuhelimeen tuli tieto että Qatar Airwaysin paluulennoille (ZNZ-DOH-HEL) tarjottiin vielä business luokan upgradea edullisesti jotenka ne tuli hankittua. Mukavampi lentää kun saa tilavan istuimen jonka saa tarvittaessa makuuasentoon puhumatta Qatar BC erinomaisesta tarjoiluista. 

Koristeellinen puuovi messinkikoristeilla Stonetown


Sunnuntai 30.1.2022

Aamiaisen jälkeen kirjauduimme ulos hotellista, jätimme tavarat säilytykseen ja lähdimme taas kävelemään Stonetownin kujille pienen vesisateen saattelemana käyden pienissä kahviloissa ja myöhemmin lounaalla sataman vieressä sijaitsevassa Mercury ravintolassa. Iltapäivästä siirryimme taksilla lentoasemalle, jossa lähtö olikin uudesta terminaalista käsin. Kentällä oli ensimmäisenä vastassa henkilökunta joka kyseli PCR-testejä tai mahdollisuus tehdä pika PCR-testi. Jouduin hieman selittämään että Suomi ei vaadi testejä suomalaisilta (lukee pienellä präntillä rajan dokumenteissa) ja pääsimme kentälle pelkän rokotetodistuksien avulla. 


Emerson Spice luksushotellin julkisivu


Check-in Qatar Airwaysin lennolle ZHZ-DOH aukesi kolme tuntia ennen lähtöä, jossa piti taas selittää että ei tarvita PCR testejä. Immigraation ja securityn jälkeen käveltiin "business loungeen", joka oli kyllä surkeuden huippu: kulahtaneita sohvia oltiin tuotu yhden lähtöportin ympärille ja pienestä jääkaapista sai juomia ja jotain syötävää oli myös tarjolla, mutta jätin ne väliin. Qatarin lento oli tällä kertaa Airbusin A330-300 koneella. Business luokkaan tuli vain muutamia henkilöitä, ehkäpä 1/3 oli täyttöaste. Kuuden tunnin täysin tasainen lento meni mukavasti illallisen merkeissä ja katsellen uusinta James Bond elokuvaa. Laskeuduimme ajellaan Dohan kentälle puolen yön aikoihin. 

Koska Helsingin lento lähti vasta seuraavana aamuna menimme yöksi Oryx Airport transit-hotelliin, jossa ehdimme nukkua kuuden tunnin unet hiljaisessa huoneessa. Olen aiemmilla matkoilla käyttänyt tätä hotellia - halpa se ei ole mutta eipä ole kukaan häiritsemässä ympärillä. 

Maanantai 31.1.2022

Aamusta siirryimme lentoaseman sisäisellä junalla E-alueelle, josta boarding vaiheessa siirryttiin bussilla vielä koneelle. Qatar Airwaysin Airbus A320 kone lähti puolisen tuntia myöhässä. Brunssin (tilasin tunti Dohasta lähdön jälkeen) ja lounaan (tilasin pari tuntia ennen Helsinkiin saapumista) välissä aika meni päikkäreiden merkeissä - lentoaika Helsinkiin oli kuusi tuntia. Helsingiin saavuttiin hieman myöhässä ja kovassa lumisateessa. 

Helsingissä portilta 45 sai kävellä tovin ennen passin tarkistusta ja sen jälkeen olevaa "terveystarkistusta" josta pääsimme läpi ilman että kukaan tarkisti rokotetodistuksia. Henkilökunta näki kun kaivoin esille todistukset ehkäpä 5-10 metrin päästä ja huikkasi vaan jatkamaan matkaa eli eivät tarkistaneet että mitä paperissa oikeasti lukee. Tarkoitus oli ottaa varmuuden vuoksi PCR-testit Helsingin päässä, mutta sehän ei sitten onnistunut kun vaan ohjattiin ulos. Jatkoimme autolla lumisateessa kohti kotia ja Kehä III oli ihan tukossa liikenneonnettomuuksien vuoksi. "Älä tee mitään" Sansibarin loma oli ohi ja seuraavana päivänä oli edessä paluu arkeen. 

Yhteenveto

Muutama sananen matkasta ja vinkkejä:

  • Lennot Helsingistä Sansibarille noin 15-19 tuntia - vähintään yhdellä vaihdolla. Aikaero ei haittaa. Qatar Airways, FlyDubai ja Ethiopian näyttävät operoivan tällä hetkellä. Economy luokan lennot noin 500€ henkilö, business luokassa noin 3700€. Itse ostin business luokan korotukset erikseen economyn päälle - jolloin lennot business luokassa olivat noin 1600€/meno-paluu/henkilö. 
  • Tansaniaan vaaditaan viisumia. Suosittelen ehdottomasti hankkimaan etukäteen eVISAn jolloin Zanzibarin kentällä ei mene aikaa jonottamiseen. Hinta on sama - 50 USD. 
  • Tansania luetaan malaria-alueeksi jolloin malarian estolääkitystä suositellaan vaikka olisi tuulisella itärannkolla. Hotellihuoneet "myrkytettiin" iltaisin hyttysten varalta ja sängyn päällä oli moskiittoverkko. Iltaisin muutamia hyttysiä kohtasin. Otin kuitenkin Malarone-lääkityksen - hinta 80€ henkilö. Kannattaa myös pakata mukaan EA-varusteet ja lääkkeineen mukaan ns. matka-apteekilla. 
  • Kuljetukset saarella saa helpoiten hotellien kautta - hinta lähes kiinteä 50USD, Stonetown-ZNZ 20USD. Paikallisesti sopimalla saa toki noin 40% halvemmalla. 
  • Ruuan hinta hotelleissa täysin eurooppalaista keskitasoa. Lounaat 10-17 USD, illallinen noin 20-25 USD. Juomat - oluet 2-5 USD, viinipullo 20-25 USD. Ruokaan ja juomaan meni päivässä kahdelta hengeltä ehkäpä 100USD, joskus enemmän joskus vähemmän. 
  • Hotellien hinnat vaihtelevat riippuen tasosta mutta 50 USD/yö ylöspäin. Nämä hotellit olivat 4-5 tähden paikka - pieniä majoituksia, hinta 150-250 USD/yö. 
  • Tansanian valuuttaa ei välttämättä tarvitse jos oleskelee vain hotellialueilla - kaikki hinnoitellaan USD. Itse vaihdoin Tansanian shillinkejä 100€ verran lentokentällä. Voit myös maksaa paikallisella valuutalla ja paikallisissa kaupoissa sitä on hyvä olla mukana. 
  • Hotelleissa maksetaan lähtiessä kaikki ruuat ja juomat. Edeltävän päivän lasku tuodaan aamulla tarkistettavaksi ja allekirjoitettavaksi. Loppulaskun voi maksaa luottokortilla jolloin hintaan lisätään ylimääräinen 5%.
  • Tippaus: Hotelleissa oli erikseen "staff tip" laatikot, johon voit tarvittaessa laittaa tippiä. 
  • Ns. ei-hotelli ravintoloissa lisäsin aina 10% tippauksen jos palvelu oli ollut hyvää - sitä ei kuitenkaan odoteta vaikka "valkoinen mies Afrikassa on sama kuin kävelevä lompakko". 
  • Ruuan valmistaminen ravintoloissa voi kestää hieman pidempään että lounaalle ei kannata mennä kiireellä - ruuan tuloon voi mennä jopa tunti, jotenka sitten vaan rennosti - "Hakuna matata!".  
  • Hotelleissa ja rannoilla tarjotaan samoja retkiä ja myydään samoja tavaroita. Tinkiminen kuuluu asiaan. Itse lähden lähes aina tarjoamaan 1/3 pyydetystä, jos todella retki kiinnostaa. 
  • Jozani Forest oli todellinen pettymys ja turistirysä - vältä sitä. 
  • Ota adapteri mukaan sähkölaitteita varten, koska englantilainen kolmi-pistoke on käytössä. Jossain harvoissa paikoissa oli käytössä sama malli mikä Euroopassa yleensä. 
  • Englannin kielellä pärjää ihan hyvin - muutama sama swahilia kannattaa kuitenkin opetella. 
  • Viikossa ehtii näkemään hyvin 2-3 paikka, olimme kohteessa kolme yötä ja sitten vaihdoimme toiseen paikkaan.  Suosittelen vaihtamaan majoituksia - siirtymät eivät ole pitkiä. "Älä tee mitään" lomalla viikossa ei kuitenkaan aika tullut pitkäksi. Parin viikon reissulla toki olisi sitten jo tehty jotain enemmän. 




keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Tansania - Sansibar: Pingwe

Sansibarin matkan toinen osuus tehtiin Pingwe nimiseen paikkaan, joka sijaitsee noin 30km etelään Pongwesta. Matka-aika näiden paikkojen välillä on kuitenkin yksi tunti, koska saaren muotojen vuoksi joudutaan hieman kiertämään saaren sisäosien kautta ennen paluuta itärannikolle. Miksi Pingwe? Ehkäpä nimien vuoksi - Pongwe ja Pingwe (Ping-Pong), mutta toisaalta myös siksi että sekin on hiljainen paikka, pitkä hiekkaranta ja lähellä on Sansibarin kuuluisin ravintola. The Rock. 

The Rock ravintola - nousuveden aikaan ravintolaan pääsee kuivin jaloin


Keskiviikko 26.1.2022

Aamiaisen jälkeen lähdimme Pongwe Beach hotellista kohti Pingweä. Olin tilannut kuljetukset Pingwessä olevan hotellin kautta (Hekaya). Hinnat kuljetuksille paikkojen välillä ovat aika kiinteät - varsinkin majoituksien kautta tilattuna, 50 USD. Koska reitti meni Jozani Forestin ohi halusimme pysähtyä siellä, ja kuski nosti hintaa 10 USD:lla. 

Jozani Forest on yksi Sansibarin saaren turistien käymistä kohteista. Alueella asuu harvinainen punainen marakatti - Red Colobus marakatti / apina. Niinpä halusimme nähdä sen, mutta paikka oli aikamoinen turre-rysä ja pettymys. Ensiksi - paikka oli aivan täynnä turistiryhmiä, toiseksi hinta "opastetulle" muutaman sadan metrin kävelylle metsään maksoi 12 USD per henkilö, ja kolmanneksi: oppaat ovat todella outoja ja heti alussa tehdään selväksi että tipit ovat erittäin tervetulleita. Niinpä lähdimme kävelemään muutaman sadan metrin lenkkiä ja opas yritti vääntää jokaisesta asiasta vitsiä ja "Hakuna matata!" menoa. No - onnistuimme "yllättäen" näkemään ne punaiset apinat, jotka tietysti ovat harvinaisia mutta ne viettävät aikaa siellä missä niitä ruokitaan. Yritin kysellä oppaalta hieman enemmän apinoista ja eläimistä - niin aina vastauksena oli "Yes, very good question indeed..." -- ilman sen enempiä vastauksia. Vasta kun kolmannella kerralla hieman kyseenalaisten hänen "opas-taidot" niin jotain selitystä tuli vähän sinnepäin. Lopulta hyppäsimme taas autoon ja ajoimme läheiselle mangrove suolle kävelemään pari sadan metrin lenkin, mutta täälläkin vaan hoputettiin eteenpäin. Lopulta koitti matkan kliimaksi kun opas jäi käsi ojossa odottamaan tippejä. Saimme kulumaan noin tunnin ja vartin tässä paikassa. Vahva suositus - älä mene, tai jos menet niin et todellakaan tarvitse opasta. 

Mangrovesuo

Red Colobus apina

Jozani Forest - mahonkipuita

Jatkoimme matkaa kohti Pingweä ja pääsimme Hekaya hotelliin, jossa on vain viisi huoneistoa. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja tällä kertaa tervetulojuomia ei kaadettu syliin. Huoneistot ovat erittäin isoja ja tyylikkäitä - myös AC löytyy. Mutta parasta oli näkymät huoneistosta suoraan Pingwen valkohiekkaiselle rannalle ja turkoosin väriselle merelle. Hetken tuumailun jälkeen söimme lounasta hotellissa ja samalla kävi ilmi että hotellin omistaja omistaa myös The Rock ravintolan, joka oli noin 400 metrin päässä - omistajat ovat italialaisia ja ruoka sen mukaista, eli käsin tehtyä pastaa yms. Lounas-annos maksoi noin 10-15 USD, olut 4 USD. 

Hekaya hotelli

Iltapäivästä kävelimme rannalla ja merellä - ja löysimme erittäin mukavan ja halvan rantabaarin missä Safari olut (0.5 litraa) maksoi vain 2 USD. Tässä baarissa tultiin ensimmäistä kertaa minulle sanomaan minun vaatteista - jalassani oli siis NATOn camo-kuvioidut puolipitkät shortsit. Samanlainen kuosi on Tansanian armeijan joukoilla ja se on vähän "no-no" vaatetus varsinkin jo lähtee "kylille kävelemään". Myöhemmin kylillä tästä tultiin minulle muutaman kerran myös sanomaan, mutta todettuani olevani evp sotilas (joka pitää paikkaansa....), "valkonaama" ja vain lomalla niin tilanne raukesi tähän.. Kannattaa  kuitenkin muistaa että tietyissä maissa "armeijan kuosi" vain viranomaisille sallittua. 

Rannalla sai kulkea aika rauhassa. Muutama yritti myydä samoja matkoja kuin Pongwessa, mutta sanoin vain että ollaan jo käyty tai ei kiinnosta niin homma oli sillä ohi. Erään matkamuistomyyjän keskusteltiin pitkään eivätkä yrittäneet mitään myydä. Myöhemmin illalla söimme illallista hotellista -- ja otimme vain rennosti.

Hekaya hotellin sisäpiha


Torstai 27.1.2022

Aamusta kävelimme Pingwen noin kilometrin pituisen rannan päästä päähän, ja paluu matkalla löysin erittäin mielenkiintoisen paikan : Baladin Zanzibar hotelli-ravintolan, aivan Hekaya hotellin vierestä. Paikassa myydään kuuluisan Baladin pienipanimon tuotteita ja ruokalistalta löytyy mielenkiintoisia ruokia. Niinpä paikassa vierähti tovi ja palasimme sinne myöhemmin illalla The Rock ravintolassa käynnin jälkeen sekä seuraavana päivänä myös pari kertaa. Ehdoton suosikkini Pingwessä! 



Iltapäivästä mentiin taas mereen ja päästiin jopa uimaan vaikka laskuvesi oli vienyt veden jo kauemmaksi ulapalle päin. 



Illalla kävimme syömässä The Rock ravintolassa. Paikkaa on haukuttu huonoksi ja kalliiksi -- ja osittain tämä kyllä piti paikkansa. Paikkaan vaaditaan varaus, koska sinne kuljetetaan suosion vuoksi turisteja ympäri Sansibarin saarta. Aikaa ruokailuun on kaksi tuntia ja sitten pitää poistua. Paikka tuli tänäkin iltana aivan täyteen ja olimme nopeasti arvioiden huomattavasti vanhempia kuin muu väkiä - lähinnä 20-30 vuotiaita "nuorukaisia" selfie-tikkuineen. Kaksi alkudrinkkiä (Gt ja maitai), pääruokana grillattua lobsteria (650g) ja paistettua mustekalaa -- ja yksi pullo valkoviiniä - yleensä 110 USD. Hinta-laatusuhde heikko vaikka ruoka oli ihan syötävää..


Perjantai 28.1.2022

Nyt oli takana jo niin monta "älä tee mitään" päivää, niin tänään lähdettiin käymään "läheisellä" Michamwin rannalla, joka sijaitsee niemimaan toiselle puolella. Lähdimme kävelemään kohti Michamwin ja matkaa sinne olikin 4.5km -- suuntaansa. Siinä meni varmaankin vähän päälle tunti kunnes päästiin rannalle -- paikalliset kyselivät matkan aikana että ollaanko eksytty ja mitä ihmettä te täällä kävellen menette ettekä käytä taksia. Kävimme muutamassa rantabaarissa ottamassa muutaman oluen. Yksi paikoista oli "all-inclusive" mutta saimme kylmät oluet ja rahakin heille kelpasi. 

Michamwi beach - ei ruuhkaa


Myöhemmin iltapäivästä palasimme takaisin Pingween, Baladin ravintolaan - tällä kertaa taksilla. Loppupäivä oltiin hotellilla uimassa ja kävimme vielä viettämässä "pitsa-perjantaita" Baladin ravintolassa. 

Loman toinen osuus meni aikalailla suunnitelmien mukaan - älä tee mitään. Loppulomaksi jatkoimme matkaa Sansibarin Stonetowniin kahdeksi päiväksi. 

Pingwe beach - ei ruuhkaa täälläkään. Perämoottori lepäilee myös rannalla



lauantai 5. helmikuuta 2022

Tansania - Sansibar: Pongwe

Vuoden 2022 ensimmäisen matkan, ns. talvilomamatka, teimme Sansibarin saarelle Intian valtamerelle, joka kuuluu Tansaniaan. Matkan kesto oli 10 päivää, joista Sansibarilla vietimme kahdeksan päivää. Sansibarilla vietimme aikaa kolmessa paikassa - kolme ensimmäistä päivää itärannikolla Pongwen kylässä kolme päivää ja seuraavat kolme päivää muutamia kymmeniä kilometrejä etelään olevassa Pingwen kylässä. Kaksi viimeistä päivää olimme saaren historiallisessa pääkaupungissa Stonetownissa, joka sijaitsee saaren länsirannikolla. Toisin kuin edeltävällä Namibian matkalla, tämä matka oli "rantalomaa ja lepäilyä" eikä jatkuvaa paikasta toiseen siirtymistä. Päiväohjelmassa oli merkitty :"älä tee mitään".

Kun aurinko paistoi vesikin oli ihan turkoosia, tästä sai kävellä vielä pitkälle kunnes pääsi oikeasti uimaan.


Matkaa varten piti lentolippujen ja hotellivarausten lisäksi tehdä hieman lisätöitä, joita olivat mm. negatiivinen PCR testi (96h vanha), ns. Passenger Location Form (PLF), jossa ilmoitettiin matkan kohteet ja ajankohdat ja tuloksena oli QR-koodilla varustettu todistus. Lisäksi hankimme etukäteen eVisan eli viisumin verkosta, joka maksoi 50 USD per henkilö. Viisumi kannattaa hankkia etukäteen, jolloin kentällä ei täydy erikseen jonottaa eri paikoissa viisumin vuoksi. eVisan toimitusajan sanottiin olevan noin viikko, mutta saimme ne jo samana päivänä. Näiden lisäksi tietysti matkaan piti ottaa vakuutustodistukset. 

Lennot Sansibarille teimme Qatar Airwaysilla Dohan kautta, joka on oikeastaan nopein ja suorin tapa matkustaa Tansaniaan. Lennot HEL-DOH ja DOH-ZNZ kestävät noin kuusi tuntia, mutta vaihtoaikoineen matkaan menee noin 15-19 tuntia vaihtoajoista riippuen. Olin varannut economy-luokan liput, mutta tälläkin kertaa Qatar Airways tarjosi noin viikkoa ennen lähtöä upgradea business-luokkaan hintaan 500€ henkilö ja niinpä otimme ne koska varasinkin DOH-ZNZ oli yölento ja tällöin oli mukavampi matkustaa BC:ssa kunnolla nukkuen. 


Lauantai 22.1.2022

Lauantaina ajoimme Helsingin lentoasemalle puolen päivän jälkeen ja kävimme checkinssa, jossa tarkistettiin kaikki tarvittavat asiakirjat matkalle. Matkustimme pelkästään käsimatkatavaroilla, koska kyse oli vain viikon matkasta lämpöön (25-30 astetta) jossa ei paljoa vaatetusta ja tavaroita tarvittu. Helsingin lentoasema oli taas yksi autiotalo - ei ketään missään. Lento Dohaan lähti ajallaan ja koneena oli jälleen pieni Airbus A320 mutta onneksi sen BC oli sentään kunnon säädettävät isot istuimet ja iso viihdejärjestelmä. BC tuli ihan täyteen (12 paikkaa) ja myös economyyn näytti menevän paljon väkeä. Kiristyneen tilanteen takia (Venäjä-Ukraina) kone lensi tällä kertaa Puolan, Romanian ja Turkin yli kohti Qataria, jonne laskeuduttiin lähes aikataulussa. Jatkolento Sansibarille lähti klo 2 ja koneena oli Airbusin A330-200 kone, jonka BC oli ehkäpä puolet paikoista täytetty. Lento Sansibarille meni nukkuessa ja aamusta söimme aamupalaa, joka piti "valita" illallismenusta - aika outoa että aamupalaa ei nyt ollut tarjolla toisin kuin DOH-HEL aamulennoilla joissa on sekä brunssia että päivällistä/lounasta tarjolla. 

Sunnuntai 23.1.2022

Laskeuduimme aamulla klo 8 aikoihin sateiseen Sansibariin. Vettä satoi kaatamalla kun pienen "bussimatkan" jälkeen kävelimme vanhan terminaalin tuloaulaan. Ensimmäisenä nopeasti pyydettiin näyttämään PLF, mutta kukaan ei tarkistanut PCR testien tuloksia eikä kuumeita mittailtu. Seuraavaksi piti täyttää immigration lomake, jonka jälkeen siirryimme suoraan passin ja eVisan tarkistukseen. Tässä kohtaa kentällä oli täysi "härdelli" päällä kun ihmiset alkoivat jonottaa eri paikkoihin. Onneksi pääsimme ensimmäisten joukossa jonoon ja passiin saatiin nopeasti 90 päivän viisumileimat, jonka jälkeen siirryimme suoraan pois lentokentältä kohti kuljettajien armeijaan joka yritti tarjota taksikyytejä. Meillä oli varattuna hotellilta suoraan kuljetus ja löysin nimeni erään kuljettajan luota. Mielenkiintoinen havainto että lentokentän jälkeen ei maskeja sitten enää näkynyt missään eikä kenellekään - ikäänkuin pandemiaa ei koskaan olisi saarelle tullutkaan. 

Pongwe Beach hotellin ranta-aluetta - hyvin on tilaa


Pongween oli matkaa noin tunti ja matkan aikana juttelimme kuljettajan kanssa kaikenlaista ja samalla tuli jätettyä omakin maski pois. Olin valinnut kolmeksi ensimmäiseksi yöksi majoituksen Pongwe Beach hotellista, joka sijaitsee saman nimisessä Pongwen kylässä. Majoitus oli hyvin pieni - vain 17 bungalowia eikä kyse ollut mistään isomman luokan all-inclusive hotellista, joita saarelta myös löytyy. Tämä hotelli olikin erinomainen valinta: henkilökunta erittäin ystävällistä, oppivat hyvin tuntemaan meidät, paikka oli erittäin siisti ja bunglow oli kooltaan todella iso josta näkyi suoraan Intian valtamerelle ja Pongwen rannalle, jossa sai kävellä ihan rauhassa eivätkä kaupustelijat häirinneet. Majoituksesta ehkäpä puoli oli varattuja eli hyvin vähän oli turisteja ainakin Pongwen suunnalla. Pienehkö kömmähdys sattui heti saapumisen yhteydessä kun minun päälle kaadettiin vahingossa tervetulodrinkit. Totesin vain "Hakuna matata!" ja henkilökunta räjähti nauramaan -- (suomeksi: No problem!, ja tätä hokemaa kaikki vähän käyttivät). Onneksi tilanne hoidettiin hyvin sain puhtaat pestyt vaatteet seuraavana päivänä takaisin. 


Pongwe Beach hotellin majoitus

Bungalow jossa majoituimme - riittävän iso


Olimme varanneet majoituksen aamiaisella, mutta hotellista sai myös lounasta ja illallista sekä niiden välissä pientä syötävää. Baari oli kokoajan auki, ja happy hour oli iltaisin klo 17-19. Ruuan hinta oli ihan eurooppalaisella tasolla (alkuruoka: 7 USD, pääruoka: 14-22 USD), juomat olivat halvempia: olut 3 USD ja drinkit 5-7 USD. Hotellin alueella ei tarvinnut rahaa heti vaan kaikki kirjattiin huoneen laskuun ja aamulla aamiaisen aikana tuotiin edeltävän päivän lasku tarkistettavaksi. 


Rapuja rannalla


Maanantai 24.1.2022

Puolipilvinen päivä, ei sadetta. Ohjelmassa: Älä tee mitään. No kuitenkin aamupäivän aikana kävelimme läheiselle "The Island Pongwe Lodge" hotelli-ravintolaan, joka sijaitsee ison korallista muodostuneen kallion päällä, johon pääsee kävelemään laskuveden aikaan helposti. Sansibarilla muuten vuorovesi-ilmiö on aika kova, ja laskuveden aikana vesi pakenee jopa kilometrin päähän rannasta. "The Islandissa" kävimme "chillailemassa" parin tunnin ajan maaten vaan tuoleilla, aurinkoa ottaen ja maisemia katsellen. Paikka oli toki kalliimpi kuin Pongwe Beach hotelli, mutta tulipahan käytyä ja samalla kahlattua myös pitkin Intian valtameren pohjaa hitaasti eteenpäin (Pole,pole!). Iltapäivästä päästiin takaisin hotelliin ja siellä sitten uima-altaalle uimaan ja samalla aurinko tulikin esiin ja alkoi kuumottaa kovasti.  Illasta nousi mereltä kova tuuli, joka sitten heitti hiekkaa joka suuntaan - kaiketi olivat Madagaskarilla olleen hirmumyrskyn rippeitä. 

The Island laskuveden aikaan

The Island ja sen ravintola

Näkymä Intian valtamerelle The Island ravintolasta, laskuvesi


Tiistaina 25.1.2022

Aurinkoa. Ohjelmassa: Älä tee tänäänkään mitään. Lähdimme kuitenkin kävelemään Pongwe rantaan pohjoiseen ehkäpä noin 1.5 kilometrin päähän eikä ketään tullut vastaan. Ihmettelimme vaan upeita hiekkarantoja ja korallikivien muodostelmia. Vinkkinä että kannattaa laittaa kunnon sandaalit jalkaan, koska kivet ovat erittäin teräviä ja taas vedessä voi olla paljonkin merisiilejä, joiden päälle ei kannata astua. Palasimme saa reittiä ja kävimme viereisessä Tulia Zanzibar Beach Resortissa, joka ei hulppeiden uima-altaiden yms loistokkuuden myötäkään vaikuttanut niin rennolta paikalta kuin Pongwe Beach hotel. Lisäksi hinnatkin olivat 1.5 kertaa isommat (juomissa) ja pokkurointia oli ihan liikaa. No näimme kuitenkin Omanin viimeisimmän sulttaanin auton (Oman hallitsi Sansibaria aina 1960 luvulle asti), joka oli omassa ilmastoidussa hallissa sekä upeita keltaisia kutoja lintuja. 

Tulian uima-altaat

Sansibarin viimeisen Omanin sulttaanin auto - ja ilmastoitu halli

Keltainen kutoja lintu


Iltapäivästä taas kahlasimme meressä, kävimme uimassakin ja ilta meni hitaasti drinkkejä juoden baarissa, syöttäen "bush babyja" eli galagotteja eli korvamakeja sekä illallista nauttien hotellin ravintolassa. Todellakin älä tee mitään päivä. 

Laskuveden aikaan

Korallikiveä


Onnistuimme olemaan tekemättä mitään kolmena ensimmäisenä päivänä ja vain nauttimaan 30 asteen lämmöstä ja Intian valtamereltä puhaltavan virkistävän tuulen vilvoituksesta. Seuraavaksi matka jatkui Pingwen kylään.