Sri Lanka - Negombo

Tammikuun 2024 lopussa teimme 17 päivän matkan Sri Lankaan, joista Sri Lankassa olimme täydet 15 päivää ja kaksi vuorokautta meni matkoihin. Ensimmäisen kerran Sri Lankaan piti matkustaa huhtikuussa 2021, mutta tällöin pandemia pisti suunnitelmat hieman uusiksi. Toisen kerran Sri Lankaan piti matkustaa kesäkuussa 2023 - ns Plan B suunnitelmissa, jos Pakistanin viisumeja ei olisi saatu ajoissa. Sain viisumit olimme kesäkuussa kolmisen viikkoa Pakistanissa. Joten kolmas kerta toden sanoo ja pääsimme Sri Lankan matkaan tammikuussa 2024. Sri Lanka on 92. UN valtio jossa olen käynyt.

Auringonlasku Negombossa - hotellin kattoterassilta nähtynä

Sri Lankaa on maana kohdannut erinäisiä haasteita: sisällissotaa (1983-2009), tsunamin 2004, terroristi-iskut 2010 luvulla, talouden sakkauksen 2020 luvulla, hyvin korruptoitunut hallinto ja lopulta myös pandemian joka vie loputkin turistit maasta. Nyt maa näyttää olevan taas kohti parempaa ja turisteja todellakin odotetaan tuomaan maahan tuloja. 

Varasin Mango Vacations nimiseltä paikalliselta firmalta 14 päivän kierroksen käsittäen ns. klassikko reitin eli Sri Lankan historiallisia ja Unesco kohteita, Sri Lankan ylänköjä, neljä erilaista safaria sekä lopuksi lomailua Sri Lankan etelärannikon lomakohteissa. Tällöin matkalla nähtiin kaikkea mielenkiintoista. Käytössä meillä oli koko matkan auto kuljettaja-oppaan kanssa ja majoitukset 3* hotelleissa ja majataloissa sisältäen aamiaiset ja muutamissa kohteissa myös illalliset. Lennot ostin Qatar Airwaysilta jo toukokuussa 2023 mutta sain ne siirrettyä ilman lisäkustannuksia tammikuulle 2024. Lennot olivat Helsingin Dohan välillä Finnarilla ja Dohan Colombon välillä menossa Oman Air (wet-lease Qatarille) ja paluussa Qatar Airways. 

Tervetuloa kahden viikon kattavalle Sri Lankan kierrokselle ja aloitamme Negombosta, jossa vietimme ensimmäisen päivän ja reissun kaksi viimeistä päivää. Eli tässä matkan alku ja loppu. 

Negombo Beach, Sri Lanka - hotellin huoneesta nähtynä

Lauantai 20.1.2024

Lähdimme matkaan jo edeltävänä päivänä perjantaina suoraan Helsingin Matkamessuilta (jossa muuten Sri Lankan standi oli ihan tyhjänä ainakin perjantaina aamusta), josta siirryimme -19 pakkasessa ja kesävaatteissa Helsingin lentoasemalle.  Helsingistä lensimme Finnarin Airbus A330-300 koneella Dohaan, jossa meillä oli ripeä 1.5 tunnin vaihtoaika ja saimmekin hieman juosta kentällä jotta ehdimme jatkolennolle Colomboon. Final Call oli jo kuulutettu kun pääsimme portille. Dohan lento oli tasainen, mutta Colomboon mentiin turbulenssien tahdissa Oman Airin Airbus A330-200 koneessa.  

Saavuimme aamusta klo 8:30 Colombon kentälle ja maahantulo oli nopea koska olimme hankkineet viisumit etukäteen (50 USD henkilö) sekä tehneet sähköisen tuloilmoituksen. Kannattaa tehdä nämä etukäteen niin pääsee helpommin maahan. Ensimmäinen haaste oli löytää kentältä kuljettaja joka veisi meidät Negomboon. Paikalla oli kymmeniä tai ehkäpä jopa sata kuljettajaa kylttien kanssa. Puolisen tuntia meni kunnes oma kuljettaja saatiin paikalle muutamien puhelujen jälkeen ja siirryimme autolla Negomboon, joka sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päästä lentokentältä pohjoiseen rannikolla. Ensimmäinen havainto Sri Lankasta oli yleisilmeen siisteys, järjestys ja rauhallisuus. Olin odottanut Intian kaltaista menoa, mutta olin väärässä. 

Corundum Breeze Negombo hotelli taustalla

Negombo tosiaan sijaitsee rannalla ja se onkin hyvä kohde toipua pitkästä lennosta tai matkan päätteeksi viettää hetki ennen paluuta. Ranta ei ole mikään paratiisi-ranta täynnä turisteja ja turkoosia vettä vaan enemmänkin vain paikallisia viettämässä aikaa sekä kalastajia, joiden touhuja mekin pääsimme seuraamaan kun rannalla kävelimme. Majoituimme ensimmäiseksi yöksi isoon ja korkean hotelliin - Corundum Breeze Negombo, 12 kerrosta korkea hotelli, joka on ehkäpä koko paikan korkein rakennus. Tämä hotelli olikin matkan "huonoin" paikka ja vaikka oltiin luvattu saada huone heti aamusta niin se saatiin vasta iltapäivästä. Niinpä kävelimme rannalla ja kävimme syömässä lounasta (chicken curry) läheisessä Tuk Tuk Wine & Dine ravintolassa. jota voin suositella. Lähellä on myös kuuluisa Dutch tai Hamiltonin kanava, jota pitkin aikoinaan mausteita ja muita tuotteita on kuljetettu sisämaasta satamaan. Kanavaa pitkin oli kiva kävellä ihmetellä paikallista asutusta. Negombossa on myös isot kalamarkkinat aamuisin, mutta sinne emme jaksaneet lähteä käymään. Näimme myöhemmin ihan tarpeeksi kalamarkkinoita rantakohteissa. 

Nuottaa vetämässä rantaan - Negombo beach

Paikallinen katamaraani Negombo beachilla

Hamilton / Dutch kanava, Negombo

Iltapäivästä saimme huoneen hotelliin ja siinä sitten sattui hauska episodi. Hississä oletettavasti hotellin johtaja tuli vastaan ja kätteli kovasti. Pääsimme huoneeseen ja lähdin suihkuun kunnes oveen koputetaan ("room service, sir!"). Etsin pyyhettä, ei ole missään. Ovi aukeaa, ja nappaan wc:n lattialta maton eteeni pää märkänä. Tullaan kertomaan wifin salasanana. Sanoin että saisiko pyyhkeet. Uudelleen suihkuun, kunnes oveen koputetaan taas. Tällä kertaa tuodaan tervetulojuomat. Otan ne vastaan wc:n matto edessäni. Ehdin jotenkin kuivata itseni ja heittää puhtaat kalsarit jalkaan kunnes oveen jälleen koputetaan. Hotellin johtaja tulee huoneeseen kyselemään että onko kaikki kunnossa ja kättelee jälleen minua - pää märkänä ja nyt kalsarit jalassa. Totesin että kyllä muuten mutta niitä pyyhkeitä odottelen ja että enempää en nyt viitsisi henkilökuntaa huoneessa tavata. Huoneesta ei löydy "älä häiritse" kylttiä oveen. 

Illalla kävimme vielä kävelemässä Negombo beachilla, parissa baarissa juomassa Lion lager olutta sekä ihailemassa upeaa auringonlaskua hotellin kattoterassilta ja siellä olevasta ravintolasta. Palaamme huoneeseen klo 21 jälkeen. Ei pyyhkeitä vieläkään kunnes tuntia myöhemmin oveen koputetaan. Lämpimät ja vasta silitetyt pyyhkeet saapuivat. Menemme nukkumaan. Seuraavana päivänä alkaa 14 päivän mielenkiintoinen kierros Sri Lankassa.

... kaksi viikkoa myöhemmin...

Perjantai 2.2.2024 & lauantai 3.2.2024

Sri Lankan kierroksen päätteeksi saavuimme vielä 1.5 vuorokaudeksi Negomboon perjantai iltana Mirissasta. Tällä kertaa majoitumme Seahorse Spa nimisessä hotellissa, joka oli huomattavasti mukavampi paikka kuin Corundum. Hotelli sijaitsee heti Hamiltonin kanavan ja Tuk Tuk Wine & Dine ravintolan välittömässä läheisyydessä, ja niinpä yritimme mennä syömään taas Tuk Tukiin, mutta perjantai iltana kaikki pöydät olivat varattuina ja baaritiskillä Lion oluen jälkeen kävelimme läheiseen Salt ravintolaan, joka olikin positiivinen yllätys. Salt on hieman fine dine tyylinen ravintola keskellä paikallista asutusta. Oli ehkäpä matkan kallein ravintola, mutta ruoka ja viinikin ihan hyvää (ja kallista -- 20€ pullo) - tosin tarjolla vain kahta puna- ja valkoviiniä. Henkilökunta hauskan "ylikohteliasta" ja lopulta tuotiin vielä käyntikortti nimellä että joskos hänet tarjoilijan voisin tripadvisorissa mainita. Tätä vastaavaa käyntikortti "juttua" muuten tapahtui yllättävän monessa paikassa. Toinen havainto oli se, että kun kysyttiin mistä kaukaa tullaan niin maa "Finland" ei selvästi kertonut heille mistä tullaan. Puhelimesta näytin maan sekä talvisia kuvia ja videoita - hämmästys oli suurta ja välillä useampi henkilö tuli ihmettelemään niitä kuvia. Monesti myös kuultiin tai luultiin että tulemme englannista. Onneksi venäläiseksi ei kukaan alkanut meitä "epäilemään" - heitä kun maassa oli turisteina tietyissä paikoissa aikalailla. 

Viimeisen Sri Lankan päivän vietimme Negombo beachilla kävellen sen päästä päähän ja takaisin ja pysähtyen välillä muutamiin ihanasti rempallaan oleviin rantabaareihin (Negombo beach eteläpäässä) ja ravintoloihin. Söimme myöhäisen lounaan Ocean 14 nimisessä pienessä perheen pitämässä ravintolassa, joka sijaitsee Negombo beach pohjoispäässä. Siellä söin ehkäpä matkat parhaat meren tuoreet äyriäiset (puoli kiloa isoja katkarapuja paistettuna) ja vielä erittäin edulliseen hintaan. 

Look Restaurant & PAB - Tulipa käytyä PUBin sijaan PABissa

Kävelemme takaisin hotelliin ja matkalla sinne pysähdymme tutussa baarissa juomaan vielä yhdet Lion oluet. Henkilökunta muisti meidän parin viikon takaa ja tällä kertaa olemme erittäin ruskettuneita. Nauroimme yhdessä että täällä käy joko valkoisia juuri maahan tulleita tai hyvin ruskettuneita maasta lähteviä. 

Puolenyön aikoihin siirrymme Colombon jokseenkin kaoottiselle lentokentälle, jossa oli todella pitkät ja sekavat jonot turvatarkistuksiin ja immigratioon. Vaikka meillä oli lennolle BC liput emmekä tehneet check-in, koska matkustimme vain käsimatkatavaroilla, niin silti aikaa jonotuksissa meni lähemmäs puolitoista tuntia eli lentokentälle kannattaa tulla hyvissä ajoin. Qatar Airways ohjeisti saapumaan neljä tuntia ennen lähtöä.

Lento Dohaan (Qatar Airwaysin Dreamliner 787-8) lähti ikävästi aamuyöstä puoli neljältä, mutta onneksi ehdimme nukkumaan koneessa kolmisen tuntia ennen tilattua aamiaista (pari tuntia ennen Dohaa) ja Dohasta matka jatkui Finnarilla kohti Helsinkiä johon saavuttiin sunnuntai iltapäivästä jäiseen keliin.

Seuraavissa jutuissa päästään sitten itse Sri Lankan kiinnostavimpiin kohteisiin. 

Pakistan - Karakoram Highway: Islamabad - Gilgit

Pakistanin pääkaupungin Islamabadista lähtevä ja Kiinan rajalle lukeva Karakoram tai Karakorum Highway oli kiehtonut minua siitä asti kun näin Michael Palinin sarjan Himalajan ja Karakorumista ja myöhemmin idea matkasta heräsi uudelleen kun vuonna 2017 matkustin Tadjikstanista Kirgisiaan Pamir Highwayta pitkin. Karakorum Highway on maailman korkeimmalla sijaitseva kansainvälinen tie jatkuen Kiinan puolella Kashgorin asti. Korkeimmillaan tie on Khunjerab Pass ylityksessä, lähes 4800 metrin korkeudella merenpinnassa. Maantie rakennettiin 1958-1978 Kiinan ja Pakistanin yhteistyönä.

Karakoram Highway ja Indus-joki (Beshamista kohti Giglitiä)

KKH - Karakoram Highway ja kolmen vuoriston kohtauspaikka

Alunperin minun piti lähteä Pakistaniin keväällä 2020 ryhmämatkalle joka sitten ensin siirtyi useampaan kertaan ja lopulta peruuntui. Niinpä helmikuussa 2023 päädyin vihdoin ostamaan Qatar Airwaysilta lentoliput Pakistaniin kesäkuulle 2023 vajaan kolmen viikon matkalle. Löysin matkalle oppaan IndyGuide sivuston kautta, joka pystyi yhdistämään Karakorum Highway, Hunzan laakson sekä Hindu Kush vuoristoalueet 16 päivän aikataulun mukaisesti. Heti alusta asti oli selvää että tälle reissulle en lähde omatoimisesti vuokra-autolla ajamaan vaan tarvitsen oppaan sekä 4WD auton kuljettajalla. Saimme sovittua matkan alustan rungon helmikuun aikana ja sain tarvittavat dokumentit (kutsukirje, matkaohjelma, lisenssit yms) viisumin hakemista varten. Pakettiin sisältyi:

• Opastus ja kuljetukset sisältäen 4WD auton, polttoaineen ja kuljettajan
• Majoitukset turisti-hotelleissa (taso 2-4 tähteä) tai majataloissa
• Ruuat ja juomat (aamiainen, lounas, illallinen juomineen, pullotettua vettä riittävästi, tee/kahvit välipalat tauoilla sekä hedelmiä - joita muuten ostettiin pitkin matkaa eri basaareista)
• Oppaan ja kuljettajan majoitus ja ruokailut - söivät meidän kanssa samoissa paikoissa
• Sisäänpääsymaksut kohteisiin
• Tarvittavat asiakirjat viisumia varten

Erikseen jäivät maksettavaksi:

• Kansallispuistomaksu Khunjerabiin (20 USD/pp)
• SIM-kortit (kaksi erillistä 10 USD per SIM kortti rajaton data)
• Lennot
• Viisumi

Oppaan matkallani oli Sherbaz Ali Nagri, jota voin suositella lämpimästi. Löydät hänen yhteystiedot joko IndyGuide sivustolta tai Pakistan Journeys sivustolta. 

Viisumien hakuprosessi

Viisumin hakuprosessi osoittautuikin erittäin haastavaksi. Ajattelin että viisumit saisi parissa kolmessa päivässä tai enintään parissa viikossa joten jätin hakemukset maaliskuun 2023 lopussa. Viisumien hakemus oli erittäin tarkkaa, koska siinä kysyttiin omien tietojen lisäksi myös vanhempien tarkat tiedot, tiedot nykyisestä ja edeltävistä työpaikoista aina kolmen viime vuoden matkustus historiaan asti. Nadran eVisa sivusto oli myös hämmentävä koska oli mahdollisuus hakea eVisaa tai Visa in your inboxia. Molempiin tarvittiin kuitenkin samat lomakkeet ja dokumentit. Ensimmäisen hyväksyntä meni lähimpään suurlähetystöön ja jälkimmäinen kaiketi oltaisiin käsitelty Pakistanissa ja se kaiketi olisi tullut parissa päivässä. eVisan hinta oli 35 USD. 

Kuukauden päästä hakemuksien jättämisestä viisumit eivät vieläkään olleet valmiit ja Pakistanin oppaan kanssa ihmeteltiin viivettä. Myöhemmin toukokuussa laitoin viestiä sekä Nadraan että Tukholman suurlähetystöön, jossa viisumit olivat hyväksyttävänä. En saanut mitään muuta vastausta kuin että "kiitos viestistä". Toukokuun alussa otin myös yhteyttä Pakistanin Suomen kunniakonsuliin ja tiedustelin onko hänellä mitään käsitystä miksi hakemuksien käsittely kestää ja sain vastauksen että näitä tapauksia oli ollut jo kymmeniä tänä vuonna. Viisumien hyväksyntää yritettiin hoputtaa monelta eri taholta kunnes saimme hyväksynnät lopulta vain viikkoa ennen matkan alkua. Tässä vaiheessa alkoi itselläni olemaan ns. "hermo pinnassa" koko hyväksyntä prosessin suhteen koska lennot oli maksettu ja Pakistanin osuudestakin jo pieni käsiraha. Ymmärtääkseni Pakistanissa asia eteni aika korkealle taholle meidän viisumien ongelmien vuoksi ja mitä kuulin niin Tukholman suurlähetystön ja ylipäätänsä viisumien hyväksyntä prosessia tullaan jatkossa parantamaan tai ainakin jotain ongelmakohtia tunnistamaan. 

Eli jos olet suunnittelemassa matkaa Pakistaniin niin viisumien käsittely- ja hyväksyntä voi kestää hieman pidempään. Itse tein jopa ns. Plan B eli mikäli Pakistanin viisumia olisi ollut olisin lähtenyt Sri Lankaan, jonne varasin muutoskelpoiset lentoliput toukokuun loppupuolella. Koska saimme viisumit siirsin Sri Lankan lennot tammikuulle 2024.

Menomatka Pakistaniin

3.6.2023. Lähdimme matkaan Helsingistä lentäen Finnairilla ensin Dohaan Airbus A330-300 koneella, josta pari tunnin vaihdon jälkeen oli jatkolento Qatar Airwaysin Boeing 787-8 Dreamlinerilla Islamabadiin, johon saavuimme 4.6 aamulla klo 8 aikoihin. Lennot menivät mukavasti BC (business class) johon olin saanut upgrade tarjoukset juuri viikko ennen lähtöä ja päätin ne ottaa, koska matka-aika oli lähemmäs 19 tuntia vaihtoineen. Islamabadissa viisumien tarkistus meni nopeasti läpi ja opas löysi meidät helposti tuloaulasta, koska taisimme olla ainoa länsimaiset matkustajat Islamabadin lennolla. Tapasimme myös kuljettajan ja hänellä oli käytössään Toyotan Land Cruiser Prado maastoauto. 

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti meidän olisi ensin pitänyt olla yksi päivä Islamabadissa, mutta päätimme heti muuttaa suunnitelmia ja lähteä KKH:lle (Karakoram Highwaylle) koska Islamabadissa oli todella kuuma ja matkan lopussa palattaisiin kuitenkin Islamabadiin. 

Tyypillinen koristelu kuorma-auto

Islamabad - Besham

4.6.2023: Islamabadista suuntasimme ensin Taksilaan, joka sijaitsee Indus- ja Hydaspes jokien välissä Punjabin osavaltiossa. Paikka on historiallisesti merkittävä sillä siellä on paljon Darelios I:n ja Aleksanteri Suuren kulttuuriperintöä (Unescon maailmanperintökohde) ja erittäin mielenkiintoinen Taksilan museossa jossa kävimme ensin jonka jälkeen vierailimme läheisellä buddhalaista kulttuuria sijaitsevalla Julian kaivauksilla. 

Taksilan museossa esillä Aleksanteri Suuren aikaisia patsaita

Buddhalaisia stupia Julian alueella

Museoiden jälkeen pääsimme varsinaisesti itse KKH ja ajoimme Khanpur tekojärven ohi kohti Abbottabadia ja edelleen Beshamiin noin kuuden tunnin ajan (200km), jossa on myös KKH muistomerkki Indus-joen varrella. Majoituimme Beshamissa Besham Inn nimiseen turistihotelliin, josta oli upeat näkymät noin joelle ja läheisille vuorille. Olimme vasta noin 600 metrin korkeudella. Kävimme illalla vielä Beshamin keskustassa basaarissa, ja siellä tuli hyvin ilmi että olimme erittäin "vanhoillisella" alueella. Paikalla ei näkynyt kuin miehiä, naiset olivat kotona eivätkä saa liikkua kaupungilla. Paikassa ei myöskään ollut poliisia vaan eräänlainen "heimoneuvosto" hoiti käytännön asioita aina rikollisten tuomitsemiseen asti. Naisilta ja tytöiltä oli myös kiellettyä laulaminen ja tanssiminen - missä nyt ikinä he olivatkaan, ja näistä tuomiona on ollut vangitsemista ja hengiltä kivittämistä. Kuulemma miehet ostivat kaiken basaarista, myös naisille tarvittaessa vaatteet jotka vievät sitten kotiin sovitettavaksi. Hieman meitä kyllä tuijotettiin kadulla ja basaarissa kun kuljimme katselemassa paikkoja. 

KKH muistomerkki ja etäisyyksiä 

Besham - Giglit

5.6.2023: Lähdimme aamusta klo 7 jälkeen liikkeelle kohti Gilgitiä, joka on Giglit-Baltistanin alueelle pääkaupunki. Matkaa oli 320km ja arvio matka-ajasta 10-12 tuntia. Ajoimme läpi pienten kylien ja kaupunkien Indus-joen vartta pitkin syvissä laaksoissa vieressä jatkuvasti korkeammalle kohoavien vuorien reunustamana. Kylät olivat tälläkin erittäin vanhoillisia ja kaikilla näkyi katukuvassa vain miehiä. Muutamissa paikoissa joissa pysähdyimme vaimon piti laittaa huvi päähän jotta emme olisi herättäneet niin paljon "pahaa silmää" paikallisissa. 

Neljän tunnin ajomatkan jälkeen matkanteko loppui tunniksi, koska KKH oltiin kunnostamassa kiinalaisten toimesta sekä rakentamassa uusia isoja patoja Indus-joen varrelle. Isoja määriä kiviaineista räjäytettiin tai maanvyöryjä korjattiin ja siksi aikaa tie suljettiin liikenteeltä. Niinpä käytimme ajan hyväksi juoden teetä kahvilassa ja nauttimassa auringonpaisteesta. Muutama paikallinen otti jopa kontaktia ja kyseli mistä kaukaa olemme tulleet ja miksi. Taisimme olla heille aikamoinen "turistinähtävyys".  Lounaalle pääsimme klo 14 aikoihin Chilasin kylään kun matkaa oli jo tehty seitsemän tuntia Shangrila hotelliin. Sharngri-La nimisiä ravintoloita ja hotelleja matkan varrelta löytyi useampia. 

Odottamassa että tie saadaan auki. Tällä autolla matkustimme. 

Välillä tiet olivat hieman kapeampia 

Kalliopiirroksia Chilasin kylän lähellä - Buddha

Matkaa Gilgittiin oli vielä reilut kolme tuntia ja pysähdyimme kolmen vuoriston (Karakorum, Hindu Kush, Karakorum) monumentilla, koska kyseissä paikassa nämä kolme mahtavaa vuoristoa kohtaavat ja samassa kohtaa on myös Indus ja Gilgit jokien risteys (Gilgit joki yhtyy Indus jokeen). Samaisesta paikasta olisi pitänyt myös näkyä maailman 9. korkein vuori - Nanga Parbat, joka tunnetaan myös nimellä Killer Mountain, mutta vuori oli pilvien peitossa. Näimme vuoren kolme päivää myöhemmin kun ajoimme takaisin Gilgitiin Kiinan rajalta. Saavuimme Gilgittiin (korkeus 1500 mpy) illalla 11 tunnin ajomatkan jälkeen ja majoituimme pieneen Blossom Inn hotelliin, jossa olimmekin (jälleen kerran) ainoat asiakkaat. 

Kolmen vuoriston kohtaamispaikka sekä Gilgit ja Indus jokien yhtymäkohta

Himalajan, Karakorumin ja Hindu Kush vuoristojen kohtaamispaikka

Seuraavana päivänä matka jatkuisi yhä ylemmäs Karakoram Highwaylla kohti Karimabadia ja Hunzan laaksoa. 

Filippiinit - Cebu: Moalboal

Filippiinien matkan toisen osuus suuntautui takasin Cebun saarelle ja sen länsirannikolla sijaitsevaan Moalboaliiin, joka on kuuluisa sukellus- ja snorklauskohde, erityisesti isoista sardiiniparvista sekä merikilpikonnien ruokailualueista. 

Moalboalin kaupungissa oli upeita muraaleja maalattua seiniin

Torstai 26.1.2023

Lautta Boholilta lähti Cebulle jälleen kerran noin puolituntia myöhässä sekä myös saapui myöhässä Cebu Cityn satamaan, jossa meitä oli vastassa ennakkoon tilattu kuljettaja autoineen. Matka Moalboaliin - Cebun länsiannikolle on noin 100km mutta siihen kului yli kolme tuntia, koska tie on erittäin ruuhkainen ja kulkee läpi kaupunkien ja kylien välillä nousten ylös Cebun saaren keskiosan vuoriston ja laskien jälleen takaisin länsirannikolle. Kyyti maksoi 3000 pesoa (noin 54€). Halvemmalla toki pääsee jos kulkee matkan bussilla, mutta henkilöautossa oli huomattavasti mukavampi matkustaa. 

Itse Moalboal jakautuu Moalboalin kaupunkiin ja siitä noin kolme kilometrin päässä rannalla sijaitsevaan Basdiotiin jota myös kutsutaan Moalboalin kyläksi. Kylän ympärillä on kymmeniä sukellusresortteja, ravintoloita ja baareja noin kilometrin matkalla. Olin varannut neljän yön majoituksen noin kilometrin päästä kylästä (15 minuutin kävelymatka) Ancelle Cristo Re nimisestä paikasta, joita ylläpitävät nunnat. Kyseisessä paikassa on vain kolme taloa, kooltaan noin 60-80 neliötä, viehättävä puutarha ja oma pieni ranta, josta pääsee heti uimaan ja sukeltamaan riutalle. Paikan kolme sisarta olivat erittäin ystävällisiä ja lämminhenkisiä ja he kertoivat että paikka on rakennettu Italiasta saaduilla lahjoitusvaroilla ja osa majoituksen hinnasta menee suoraan heidän ylläpitämään orpokotiin joka sijaitsee Cebussa.  Talo jossa majoituimme oli erittäin siisti ja sen terassille tarjoiltiin aamulla kattava aamiainen nunnien toimesta. Paikka on erittäin rauhallinen, mitä nyt välillä pienet kilit määkivät tai viereisen talon koirat saivat räksytyskohtauksen. Tosiaan Moalboaliin kylään pääsi kävellen 15 minuutissa tai tarvittaessa nunnat soittavat mopotaksin (tricyclen) hakemaan. 

Ancelle Cristo Re majoituksen vehreä puutarha

Omalle rannalle pääsi portista

Ancelle Cristo Re majoitus 

Ensimmäisenä iltana kävimme vesisateessa kävelemässä kylillä ja matkan varrella pidettiin taukoa tanskalaisen omistamassa Kuan Resto baarissa jossa kävimme päivittäin meno- tai paluumatkalla juomassa muutaman oluen. Löysimme Moalboalin kylän keskustasta yllättävän kiva ja uudehkon The Lounge Wine & Tapas viinibaaarin jossa oli tarjolla kattava joukko viinejä - mm. etelä-afrikkalainen suosikkini Fat Bastrad Shirazia.  Tämän viinibaarin vieressä on heti hyvä thai- ja filippiiniruokaa tarjoava Hungry Monkeys jota voin suositella. Kannattaa mennä ravintolan kolmanteen kerrokseen josta aukeaa näkymät merelle ja Moalboalin kylään. Kävimme tässäkin ravintolassa kolmena päivänä syömässä thairuokaa.

Perjantai 27.1.2023

Aurinko paistaa myrskyisän yön jälkeen! Aamusta lähdimme nunnien suosituksesta aamiaisen jälkeen läheiselle White Beachille mopotaksilla. Matka sinne kesti noin 15 minuuttia, mutta paikkaan pääsystä pitää maksaa kahteen kertaan. Ensin oli tietulli alueelle - 50 pesoa (1 euro) ja myöhemmin ennen rannalle menoa rantamaksu 20 pesoa. Mopotaksin hinnasta joutui vääntämään. Pyytävät 200 pesoa, mutta maksoin 150 pesoa. Tuntui että se 200 pesoa oli alueella kiinteä hinta. 

White beachilla kävimme sitten meressä uimassa. Ranta ei ollut mikään erityisen upea verrattuna esim. Boholin Duamluanin rantaan mutta silti paikasta löytyi pitkä hiekkaranta, palmuja ja muutamia ravintoloita sekä paljon katoksia pöytineen joita pystyi vuokraamaan koko päiväksi 500 peson hintaan. Nämä tuntuivat olevan ainakin paikallisten käytössä ja niissä oli mahdollista grillata ja ostaa juomia takana olevista "baareista". 

White beach - ja pilveen veti puolen päivän jälkeen

Iltapäivästä tulimme takasin ja kävimme alkuillasta tarkemmin katselemassa Moalboalin kylää ja rantaa. Heti Chilli baarin edestä pääsee snorklailemaan ja katsomaan merikilpikonnia sekä hieman pidemmältä mistä riutta loppuu niin "sardine runia" eli isoja sardiiniparvia. Paikalta lähtevät myös useat sukelluksia tarjoavien firmojen veneet merelle.  Kovasti yrittivät myös myydä aktiiviseikkailu matkoja läheisille vesiputouksille ja zipline liukuja, mutta ei ole minun juttuni nämä enää. 

Moalboalin kylän raittia ja ravintolabaareja

Moanboalin kylän ranta

Illasta kävimme takaisin majoitukseen ja pysähdyimme pariksi tunniksi Kuan Resto baarissa kuuntelemaan paikallisen bändin esityksiä ja juttelemaan muutamien muiden turistien kanssa. Tuntui että perjantaina kaikissa paikoissa bändejä esiintymässä. 

Lauantai 28.1.2023

Aamusta lähdettiin käymään Moalboalin kaupungissa etsimässä rahanvaihtopistettä, jossa olikin sitten kymmenien metrien jonot. Ei jaksettu jonottaa jotenka kävelimme läheisellä torilla ja satamassa, josta löytyi iso muraali johon oli maalattuna meren eläimiä. 

Paluumatkalla jäimme pois ranskalaisen leipomo-kahvilan, O Delices Bakery, luona josta sitten käveltiin parin kilometrin matka takaisin Moalboalin kylään. Mopotaksien kuljettajat kyselivät että olenko sotilas, koska jalassani oli camo kuvioidut puolipitkät shortsit. Vastasin että "Yes, I'm Black barret - but 'retried' and not active service anymore" j.. ja he heittivät kättä lippaaan. No tämä kyllä pitääkin paikkansa koska olen PsPr:n res. panssarijääkäriluutnantti ja siellä pidettiin mustaa barettia päässä. Tästä tuli mieleen että vuosi sitten Tansaniassa kyseltiin samaa ja siellähän se camo kuvio on lähes kiellettyä. Joissakin Karibian meren valtioissa voi saada jopa sakkoja mikäli pitää vain viranomaisille sallittuja vaatteita tai niiden liittyviä värityksiä - ainakin Barbadoksella on tämä sääntö.

Kissan poikanen odotti emoa Moalboalin kylällä

Sunnuntai 29.1.2023

Lazy Sunday. Vettä sateli harvakseltaan koko päivä ja vietimme koko päivän Moalboalin kylällä kävellen ja kahviloissa pysähdellen. The Three Bears ravintolaa voin myös suositella - muutama sata metriä kylästä kohti Moalboalin kaupunkia. Rento ja letkeä tunnelma. Illalla aurinko alkoikin paistamaan ja "kotirannassa" oli nähtävissä upea auringonlasku. 

Paluu Suomeen 

Seuraavana päivänä maanantain 30.1.2023 lähdettiin sitten paluumatkalle Suomeen. Paluumatka ovelta ovelle oli pitkä ja kesti 38 tuntia. Ensin neljä tuntia autolla Mactanin lentoasemalle, josta illalla lähti yhdentoista tunnin lento Dohaan Qatar Airwaysin Boeing 787-8 Dreamliner koneella. Matkalle osui erittäin turbulenttinen keli erityisesti Intian niemimaan ylityksen aikana noin 4-5 tunnin ajan. Myöhemmin selvisi Turbulence Forecast palvelusta että kyseessä oli ollut "punaisen kategorian" turbulenssivyöhyke. Tuo palvelu on ihan "kiva" niin näkee millaista keliä on tiedossa lennon aikana. Dohaan saavuttiin paikallista aikaa klo 23 eli Filippinien aikaan klo 4. Koska vaihtoaika oli yhdeksän tuntia olin varannut hotelliyön lentokentän ainoasta ja kalliista Oryx hotellista. Olen tätä hotellia muutaman kerran käyttänyt ja muutamia kertoja on tullut loungeissa tai lentokentän lepotuoleilla nuokuttua. Hotellissa sentään pääsi hyvin nukkumaan ja käymään suihkussa. Aamulla kävelimme hyvin levänneinä lähtöportille, josta siirryimme bussilla Finnairin Airbus A330-300 koneeseen. Finnairin A330 koneita oli upeampia Dohan kentällä, koska ne operoivat myös Tukholman ja Kööpenhaminan reittejä Dohaan ja Dohasta. Lento Helsinkiin lähti myöhässä ja se joutui "syystä-tai-toisesta" (aiemmin on lennetty Iranin ja Irakin yli) lentämään pidempää reittiä Saudi-Arabian ja Jordanian yli kohti Egyptiä josta Välimeren yli Turkkiin ja sieltä kohti Helsinkiä. Lento saapui Helsinkiin yli puolitoista tuntia myöhässä tiistai-iltapäivänä. 

Epilogi

Filippiinien 12 päivän matka Boholin ja Cebun saarille oli suhteellisen onnistunut, ja vaikka aurinko ei joka päivä paistanut niin lämpötilat olivat sopivat noin 24-26 astetta ja ainahan se Suomen tammikuun kelit ja sään voittaa. Matkustamiseen meni paljon aikaa joka on ainoa huonompi juttu, koska mennessä ja paluussa meni melkein pari vuorokautta suuntaansa sekä siirtymiset saarien väleillä yleensä vievät puolisen päivää aikaa. Kuten laulussa lauletaan ".. sitä pitkän matkan tehdä saa, kun on pakko kauas matkustaa.. " pitää ihan paikkaansa. 

Filippiinit - Bohol

Vuoden 2023 ensimmäinen pidempi matka suuntautui Itä-Aasiaan Filippiinien saarille. Filippiinit olivat helpottaneet syksyllä 2022 matkustamista maahan, mutta edelleen vaaditaan vähintään kaksi rokotusta ja koronarokotetodistusten lähettämistä etukäteen jotta saa tarvittavan QR-koodin matkalle. Boholilla halusin nähdä maailman pienemmän kädellisen nisäkkään - kummituseläimen, sekä ns. suklaa kukkulat. Toki myös leppoisaa oleskelua valkoisilla hiekkarannoilla odotin. Matkalla pääsin myös kokemaan Finnairin uudistetun business-luokan. 

Dumaluan beach, Panglaon saarella, Bohol

Matka Boholille

Matka Suomesta Boholille ei ole lyhyt eikä suora. Helpoin tapa on lentää joko Manilaan josta jatkolento Boholin saarelle (Panglaon saari) tai Cebuun, josta lautalla Boholille. Valitsin jälkimmäisen jotta välttäisin Manilan lentokentän hässäkät, koska siellä joutuu vaihtamaan terminaalia kotimaan lennoille. Ostin lennot Qatar Airwaysilta Dohan kautta Cebulle, mutta joulukuussa Qatar Airways lopetti lennot Helsinkiin ja Finnair alkoi operoimaan Helsinki - Doha väliä. Tämä on aikamoinen pettymys kun on tottunut Qatar Airwaysin parempaan ja uudempaan lentokalustoon sekä erityisesti lennoilla oleviin palveluihin. Ero on oikeasti aika iso näiden kahden lentoyhtiön välillä, jopa niin että Qatar Airways oli vaatinut Finnairia lentämään Dohan reittiä koneilla (Airbus A330-300), joissa on uudistettu matkustamo. Olin alunperin ostanut economy-luokan liput, mutta pari viikkoa ennen lähtöä tuli tarjoukset business-luokkaan ja kun matka-aika mennessä oli yli 25 tuntia, niin BC valinta ei ollut vaikea. 

Ensimmäinen lento oli siis Finnair operoima (lentoaika: seitsemän tuntia) ja pääsin kokemaan uudistetun business luokan istuimet, joissa on kiinteä selkänoja mutta muuten erittäin hyvin yksityisyyttä korostava eli ikäänkuin omassa pienessä hytissä matkustaisi koska tuolien selkämykset ovat niin korkeat että edessä tai sivuilla olevia ei näy jolloin ne myös eristävä ääntä erittäin hyvin. Lentoon lähtiessä turvavyöt ovat kolmepistevyöt ja sen jälkeen kaksipistevyöt sekä erikseen on vyöt jos haluaa nukkua koko pituudelta. Viihdejärjestelmä on kattava ja mukana tulee suhteellisen hyvät vastamelukuulokkeet. Mutta -- tuolissa pystyi istumaan suhteellisen hyvin suorassa tai sitten täysin makuuasennosssa. "Nojailuasennon" ottaminen olikin hieman haastavampi enkä saanut oikein hyvää asentoa vaikka jalat saikin suoraksi. Toki tämä istuin oli huomattavasti parempi kuin alkuperäiset A330-330 business jakkarat, mutta silti pidän hieman enemmän Zodiac business jakkaroista, joita esim. Qatar käyttää Boeing 787-8 Dreamliner koneissa. Ruokatarjoilu Finnarilla oli suhteellisen kelvollinen ja hyvä. Erityisesti ilahdutti se että heillä oli tarjolla libanonilaisen Ksaran viinitilan viiniä - erittäin pieni ja harvinainen viinitila maailman laajuisesti. Finnarilla tarjoilut ovat kuitenkin paljon suppeampia kuin Qatarilla. 

Finnair - business luokan istuin

Finnair - Business luokan istuimet 

Saavuimme Dohaan puoli tuntia aikataulusta myöhässä, jotenka siirtyminen jatkolennolle meni nopeasti eikä aikaa Dohan kentällä jäänyt yhtään ylimääräistä. Dohasta Cebuun lennettiin siis Qatar Airwaysin 787-8 Dreamlinerille, jossa BC luokassa huomaisi hyvin kuinka paljon avarampi se on verrattuna Finnairin A330-300 uudistettuun BC luokkaan. Lentoaika Cebuun oli yhdeksän tuntia, ja koska lento lähti klo 2 yöllä niin nukuin ensimmäiset viisi tuntia kunnes heräsin syömään brunssia ja tuntia ennen laskeutumista Mactanin saarelle (Lapu-Lapu island) vielä kevyen lounaan. Mactanin (Cebun) lentokentältä pääsi noin puolessa tunnissa ulos ja otimme taksin majapaikkaan SugerSea Inn, joka sijaitsi samalla saarelle noin tunnin hitaan ajomatkan päässä. Kyseessä on sukeltajien suosima resortti meren äärellä, mutta koska saavuimme sinne auringon laskiessa päädyimme vain syömään hotelli kattoterassille ja nauttimaan mukavasta 28 asteen lämmöstä. 

Aamulla aamiaisen jälkeen otimme taksin Cebun satamaan, johon matka kesti noin tunnin uudistettua tietä ja siltaa pitkin, ja koska meillä oli hyvin aikaa klo 13 lähtevään lauttaan kävimme tutustumassa lähellä olevaan Fort San Pedro linnoitukseen, jotka espanjalaiset olivat rakentaneet vuonna 1738. Olimme juuri seuranneet Ylellä esitettyä Ferdinan Magellan matkasta kertovaa sarjaa, missä hän etsi ja löysi reitin "maustesaarille" eteläisen Amerikan kautta, ja lopulta hän tuli surmatuksi Mactanin saarella Lapu-Lapu heimon toimesta vuonna 1521. Tästä tapahtumasta paikalla oli muutamia maalauksia. Muuten linnoituksessa pääsee kulkemaan muureilla ja nykyisin linnotukselta ei enää näe merelle koska edessä iso Cebun satama. 

Cebulta Boholille matkustimme Oceanjetin lautalla joita menee 4-6 kertaa päivässä. Liput lautoille kannattaa ostaa hyvissä ajoin netistä - esim. 12go.asia sivuilta. Voucher tulee sähköpostiin viikkoa ennen matkaa, jota pitää vaihtaa check-in tiskillä oikeaan lippuun. Cebun ja Boholinkin satamassa ainakin turistit joutuvat vielä maksamaan "satamamaksun" - 25 tai 30 pesoa per henkilö. Itse terminaali on karu ja meluisa, ja boarding tapahtui aikamoisessa hässäkässä. Kannattaa olla tarkkana koska aikataulut ainakaan Oceanjetilla eivät pitäneet alkuunsa ja olivat mennen tullen myöhässä puolesta tunnista tuntiin. Oceanjetilla on kolme luokkaa: ulkokansi (14€), economy (14€) ja business (23€). Business luokassa oli ainakin hiljaista ja ilmastointi toimi (vähän liiankin hyvin). Matka-aika Cebu-Bohol on kaksi tuntia.

Boholilla

Boholilla lautat saapuvat saaren pääkaupungin, Tagbilaranin, satamaan ja otimme jaetun taksin kohti Panglaon saarta jossa sijaitsevat suurin osa turistien käyttämistä majoituksista ja siellä on myös parhaat rannat. Tagbilarin kaupunki ei vaikuttanut mitenkään houkottelevalta - päin vastoin, jotenka meille riitti se että nähtiin se ruuhkaisena auton ikkunoista. Boholin saarelta tai tarkemmin sanottuna Panglaon saarelta oli varannut majoituksen Alona rannan lähettyviltä - The Bird of Paradise nimisestä pienestä "boutique" hotellista neljäksi yöksi. Paikka sijaitsee noin 20 minuutin kävelymatkan päästä itse Alonan rannalta. Paikassa oli vain kahdeksan huoneistoa, oma suhteellisen iso uima-allas sekä pieni ravintolabaari, jossa tyydyimme vain juomaan muutamia juomia sekä tietysti syömään aamiaista. Mielenkiintoinen yksityiskohta majoituksissa oli se että huoneissa ja yleisissä tiloissa näytti olevan suomalaisen Secto Designin valaisimet, joihin itsekin olen tykästynyt ja kotiin niitä useampia hankkinut. Tarkempi tutkiminen osoitti että kyseessä olikin törkeästi tehdyt väärennökset, koska niistä ei alkuperäistä hologrammin tarraa löytynyt ja muutenkin työn jälki oli heikkoa. 

The Bird of Paradise hotellin uima-allas ja "päärakennus"

Bird of Paradise - majoitus oli keskellä näkyvässä talossa

Filippiniläisiä oluita - Red Horse ja San Miguel Pale Pilsner

Boholin nähtävyydet - saarikierros

Tilasin hotellilta seuraavaksi päiväksi oman auton kuljettajan kanssa koko päiväksi ja sovimme kuljettajan kanssa reitin ja kohteet joissa halusimme käydä. Hinta noin 60€ koko päivän retkelle. Toinen vaihtoehto olisi ollut vuokrata moottoripyörä, mutta olipahan helpompi olla kyydissä eivätkä pienet vesisateet haitanneet matkantekoa. Ensimmäinen kohde oli Blood Pact Shrine tai Blood Compact Monument eli paikka missä paikalliset ja espanjalaiset olivat tehneet ns. verivalan eli juomassa toistensa verta ikäänkuin sopineet ystävyydestä. Muistomerkiltä jatkoimme muutamia kilometrejä itään Santa Monica kirkolle, joka on yksi Filippiinien vanhimmista kirkoista ja siinä on rakennusaineena käytetty osittain koralleja. Ulkoapäin kirkko on hyvin jykevä ja ajattelin sen olevan sisältä tumma, mutta olikin sisältä erittäin kauniisti koristeltu kirkkailla maalauksilla. 

Santa Monica kirkko

Kirkolta matka jatkui edelleen itään Xzootic Animal "eläinpuistoon". Näin jälkikäteen en suosittele menemään koko paikkaan. Olihan siellä perhosia lentämässä pienessä tilassa, mutta surullisinta oli nähdä isot python käärmeen vapaana pienessä häkissä johon pääsimme myös kävelemään. No tulipahan nähtyä isoja nelimetrisiä käärmeitä ihan vierestä. Vieläkin surullisempi näky oli taustalla pienissä häkeissä olevat linnut, joista oli jo nyppinyt itseltään sulatkin pois. Mielestäni tämmöinen eläinten sulkeminen pieneen tilaan tulisi kieltää, jotenka en suosittele että pysähdyt tähän paikkaan. Pääsymaksu oli 100 pesoa, eli noin kaksi euroa. 

Nelimetrinen python

Seuraavakin kohde oli vähän so-so, lounasristeily Loboc joella. Tämä on selvästi vain turistien käyttämä kohde, jossa tehdään noin parin tunnin lauttamatka Loboc joen yläjuoksulle ja samalla tarjoillaan lounasta. Oikeasti tässä kohtaa olikin jo hieman nälkä ja tarjottu ruoka oli hyvää, mutta kun siihen laitetaan vielä täysi lautta täynnä kiinalaisia turisteja ja laulajan esittämät kovaääniset laulut niin oma rauha tästä oli poissa. Olisin enemmänkin nauttinut lounasta hiljaisella joelle, mutta nälkä oli ja oikeasti kyllähän se filippino hyvin osasi ikivihreitä lauluja kovaan ääneen laulaa.  

Loboc joella lounasristeily

Kovaäänisen lounasristelyn jälkeen matka jatkui ylemmäs Boholin saaren keskiosaa kunnes kuljettaja pysähtyi metsäisessä kohdassa tien laitaan. Ihmettelin että mitäs tässä on nyt nähtävänä. Kyseessä oli Bilar Man-Made Forest alue, jossa oli korkeita mahonkipuita istutettuna. Näin suomalaisena paikka ei nyt paljoakaan ihmetystä herättänyt. Korkeita puita tien vieressä. 

Mahonkimetsää

Metsästä olikin lyhyt matka itse kierroksen pääkohteeseen - Tarsier Conservation Areaan, eli siis kummituseläinten suojelupaikkaan, joka olikin ihan täynnä turisteja. Lyhyen kävelymatkan aikana, siis jonossa, näimme 5-6 pientä kummituseläintä puissa joko nukkumassa ja muuten vaan pientä sadetta pitämässä. Kummituseläimellähän on aivan älyttömän kokoiset silmät päähän suhteutettuna, ja kyseessähän on maailman pienen kädellinen nisäkäs joita elää sekä Filippiinien muutamilla saarilla sekä Borneon saarella. Olihan se ihan hauskan näköinen otus mutta selfietä sen kanssa en viitsinyt alkaa ottamaan kuten lähes kaikki muut turistit näyttivät ottavan. 

Päivän viimeinen kohde vielä puolen tunnin ajomatkan päässä olevat ns. suklaa kukkulat, jotka ovat saaneet nimensä siitä että kuivana kautena ne muuttuvat ruskeiksi ja kukkulat ikäänkuin näyttävät isoilta "suklaanapeilta". Kyseessähän ovat aikoinaan meren kohoamisen jälkeen jäljelle jääneet koralleista muodostuneet kukkulat joita eroosio on sitten kuluttanut nykyiseen muotoon. Tällä hetkellä kukkulat olivatkin vihreitä ja nimisen ne sitten "vihreät kuulat" kukkuloiksi. 

Chocolade hills eli suklaakukkulat

Boholin rannat

Kahtena muuna päivänä kävimme tutustumassa Panglaon saaren kahteen eri rantaan. Ensimmäisenä oli läheinen Alona beach, jossa oli huomattava määrä sukellusfirmojen toimintaa, ravintoloita vieri vieressä mutta ranta itsessään ei ollut niin hieno kuin seuraavana päivänä käyty Dumaluan beach. Sää ei oikeastaan suosinut Alona beach päivää, puolipilvistä ja välillä pieniä hyvin heikkoja sadekuuroja. Kävin kuitenkin rannalla tunnin hieronnassa (800 pesoa, 16€) ja kyllähän sieltä yläselästä taas uusia lukkoja löytyi ja muutama niistä avautui. Alona beachin upein ja kallein paikka on iso Henann Resort Alona Beach, jossa kävimme juomassa oluet. Tänne pääsi ilman "päiväpassia" toisin kuin Dumaluan beachin Bohol Beach Clubille. Iltapäivästä kävimme syömässä paikallista herkkua -- lechonia eli paistettua pikkupossua, jota myydään lähes kaikkialla. Alona beachin ympäristöstä löytyi kymmeniä ravintoloita joista valita ja suosikkiravintolaksi tulikin eräs thaimaalasta ruokaa tarjoava paikka, vaikka sielläkin ohjelmana oli kovaäänistä musiikkia iltaisin. Kävimme myös syömässä "ranskalaisessa" Gavroche bistoravintolassa, jossa oli taas täysin eri fiilis - hiljaa taustalla soinut ranskalainen musiikki ja tarjolla hyviä viinejä.  

Alona beach

Seuraavana päivänä otimme hotellilta tricycle eli mopotaksin noin neljän kilometrin päässä sijaitsevalle Dumaluan beachille. Matka maksoi 200 pesoa eli noin neljä euroa. Lisäksi rannalle oli erikseen vielä 100 peson pääsymaksu, ainakin turistille. Dumaluan ranta olikin sitten jo sellainen mitä olin kuvitellut - monta kilometriä pitkä valkoista hiekkaa oleva ranta, turkoosia vettä ja vieressä kasvavat isot kookospalmut. Lisäksi aurinkokin paistoi lähes pilvettömältä taivaalta jotenka fiilis oli erinomainen ja vietimmekin lähes koko päivän rannalla ja sen vieressä olevissa ravintoloissa käyden. Toisin kuin Bohol Beach Clubille, niin South Palms Resortille pääsi ilmaiseksi, ja niinpä vietimme siellä aikaa kun taas jätimme tiukasti vartioidun Bohol Beach Clubin väliin. Olisihan sinne päässyt rahalla sisään ostamalla "päiväpassin". Kävelimme Dumaluan rannan päästä päähän kävimme myöhäisellä lounaalla Marilou Resortissa, joka tuntui olevan kohtuuhintainen ja siisti paikka. Palvelu oli hieman hidasta, mutta eihän meillä mihinkään ollut kiire. Palasimme illaksi takaisin majoitukseen Alona beachille ja huomasimme saksalaisen Hermann's Biergarten Restaurant Grillin. Pitihän sielläkin sitten käydä. Täyttä saksalaista ruokaa ja tehokasta palvelua. Otimme tietenkin wiener-leikkeet ja isot Red Horse oluet, josta pidin huomattavasti enemmän kuin "bulkkina" myytävä SMB - eli San Miguel Bier. 

Seuraavana päivänä matka jatkui takaisin Cebun saarelle ja Moalboalin kylään neljäksi päiväksi. Boholin saarta voin suositella ja siellä kyllä riittää tekemistä ja näkemistä. Varsinkin jos on kiinnostunut sukeltamisesta tai vaikkapa luolista tai vesiputouksista niin niitähän paikasta löytyy vaikka kuinka paljon. Panglaon saarella voi  myös viettää perinteistä rantalomaa jos siltä tuntuu. Alona beachilta löytyy paljon enemmän majoitusta ja ravintoloita kuin Dumaluan beachilta vaikkakin Dumaluan on huomattavasti upeampi kuin Alona beach. Länsimaalaisia turisteja ei paljoakaan paikalta vielä löytynyt - lähinnä korealaisia ja kiinalaisia. 

Bird of Paradise - ja väärennös Secto Designin valaisimista

Seychellit - Praslin

Seychellien matkan toinen osuus vietettiin Praslinin saarella, joka Seychellien toiseksi suurin saari pääsaaren Mahen jälkeen. Olimme saapuneet Seychelleille aiemmin ja viettäneet kolme päivää La Diguen saarella - Seychellit - La Digue. Praslinin saarella tarkoituksena oli jatkaa rantojen tutkimista ja käydä Vallee de Mai luonnonsuojelualueella, jossa kasvaa kuuluisat palmut jotka tuottavat maailman isommat pähkinät joiden paino voi olla 10-25 kiloon. Paikka on myös Unescon maailmanperintökohde ja palmuja kasvaa vain Praslinin ja Curieusen saarilla luontaisesti. Coco de Mer pähkinät muistuttavat ulkomuodoltaan naisen lantiota ja tästä syystä niitä kutsutaan myös nimellä Sexy Coconuts. 

Anse Lazio, Praslin, Seychellit

Keskiviikko 25.5.2022

Aamusta siirryimme La Diguen saarella lauttarantaan taksilla (200 SCR, 13.5€) parin kilometrin matkan ja edelleen Cat's Rose aluksella Praslin saarelle (meno-paluu 28€ henkilö), jossa meitä oli vastassa taksi jolla siirryimme Anse Volbert tai Cote d'Or rannan tuntumassa sijaitsevaan hotelliin nimeltä Le Duc de Praslin. Hotelli on luokiteltu neljän tähden hotelliksi sisältäen pari kolme ravintolaa, span ja useita uima-altaita. Huone, vaikkakin pienin, oli tarpeeksi iso - noin 70 neliötä omalla isolla parvekkeella ja pienen yksikön kokoisella wc/suihku-tilalla. Olimme myös valinneet ns. puolihoidon, mutta totesimme ensimmäisen illallisen jälkeen että buffetin ruoka oli aika huonoa, vaikkakin tarjolla oli hedelmälepakoista tehtyä currya (paikallista herkkua vielä näin koronan aikana). Päädyimme usein miten ruokailemaan rannalla olevassa a la carte ravintolassa Cafe des Arts, jonne ensimmäisenä päivänäkin menimme lounaalle syöden mm. grillattua mustekalaa ja creolilaista kanacurrya. 

Vaikka Praslinin saari on suhteellisen pieni ja siellä toimii julkinen bussiliikenne suhteellisen hyvin, olin vuokrannut pienen auto kolmeksi päiväksi (Hyundai i10 Grand automatic, 50€ vuorokausi). Takseillakin pääsee paikasta toiseen, mutta tuli kuitenkin edullisemmaksi ottaa vuokra-auto käyttöön. Auto toimitettiin hotellille ja palautimme sen lähtöpäivänä Praslinin lentoasemalle. 

Ensimmäinen päivä Praslinin saarella meni oikeastaan Anse Volberin rannalla, joka on noin kaksi kilometriä pitkä tasainen valkoista hiekkaa oleva ranta jonka edessä aukeaa turkoosin värinen meri. Turisteja oli suhteellisen vähän rannoilla ja siellä sai kulkea ihan vapaasti ilman turistiretkien kaupittelua läheisille saarille tai veneretkille. 

Anse Volbert, Cote d'Or - Praslin

Hotellin rantaravintolan kuvatuin palmu, Cote d'Or rannalla

Torstai 26.5.2022

Aamusta lähdimme tutustumaan Vallee de Mai luonnonpuistoon ja aurinko paistoi osittain. Pääsymaksu puistoon on todella hintava (350 SCR/25 euroa henkilö). Puistoon pääsee kulkemaan ilman opasta 1,5-2.5 kilometrin merkittyjä polkuja pitkin, mutta otimme kuitenkin oman oppaan, jotta saisimme vierailusta enemmän irti ja näin saimme kuulla paljon eri kasveista ja eläimistä. Olimme liikenteessä heti aamusta eikä muita henkilöitä ollut poluilla liikkeellä. 

Paikka on todella vaikuttavan näköinen isoine palmupuineen joita siellä kasvaa useita eri lajeja. Näimme myös hieman harvinaisen mustan papukaijan. Kiinnostavinta oli kuulla miten Coco de Mer palmu oli saanut nimensä - aiemmin näet uskottiin että palmut olivat kasvaneet Malediivien saarilla ja sieltä meren yli ne olivat kelluneet Seychellien saarille - netistä löytyy tästä hyvä kuvaus: Legends_of_the_coco_de_mer. 

Viime vuosikymmeninä ongelmana palmujen lisääntymiseen on ollut se, että ne tarvitsevat pölytykseen pieniä liskoja, mutta muutamia vuosia sitten saarille ilmestyi keltaisia muurahaisia jotka ovat levinneet ympäriinsä aiheuttaneet paljon tuhoa erityisesti liskoissa. Muurahaiset olivat tulleet jonkin rahdin mukana saarille. Tämän jälkeen muurahaista on pyritty pääsemään eroon myrkyttämällä niitä jotta liskojen kanta toipuisi joka edelleen edesauttaisi palmujen lisääntymistä. Ymmärtääkseni valtaosa muurahaisista on nyt saatu myrkkyjen avulla hävitettyä, mutta mitä muuta myrkyt ovat samalla aiheuttaneet.. 

Coco de Mer pähkinä - tämä painoi noin 10kg

Kun olimme olleet noin puolisen tuntia puistossa alkoi satamaan todella kovaa ja huolimatta korkeista palmuista ja niiden isoista lehdistä kaikki polut alkoivat tulvimaan vedestä ja saimme kokea luonnon suihkun palmujen alla (lue: kastuimme läpimäräksi, ja kameran luvattu roiskevesisuojauskin toimi). Parin tunnin kierroksen päätteeksi sadekin loppui mutta päätimme palata takaisin hotellille vaihtamaan kuivia vaatteita. Sade jatkui  pitkin iltapäivää ja päädyimme viettämään loppupäivän hotellilla ja Cote d'Or rannalla sekä ihailemaan illalla upeaa auringonlaskua. 

Perjantai 27.5.2022

Aamulla aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, vaikka yöllä oli satanut todella kovaa. Aikaisen aamiaisen jälkeen lähdimme katsomaan kuuleman mukaan Praslinin upeinta rantaa - Anse Laziota, joka sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä hotellilta. Tie oli paikoin erittäin kapea ja jyrkkä kunnes saavuimme Praslinin pohjoisrannalla olevaan Anse Lazioon. Pitkä hiekkaranta, ehkäpä noin kilometrin verran, taustalla isot palmupuut, molemmissa rannan päissä isoja graniitti kallioita, matala ranta -- eikä ketään missään. No, muutama katamaraani on ankkuroinut merelle, mutta muuten ranta oli aivan tyhjä. Ja eikun uimaan... todella hyvä paikka uida koska aallot olivat pieniä ja vesi erittäin kirkasta. 

Anse Lazio ja kirkasta vettä

Aamulla Anse Lazio ranta oli ihan tyhjä

Hieno paikkahan Anse Lazio oli aamusta, kunnes puolen päivän aikaan ranta olikin jo aika täynnä ihmisiä joita pienet bussit toivat jatkuvalla syötöllä rannalle, ja kolmen tunnin jälkeen lähdimme takaisin hotelliin myöhäiselle lounaalle ja kävelemään taas Cote d'Or rannalle. Illalla auringonlasku värjäsi taivaan upeilla väreillä. 

Auringonlasku kuvattuna Cote d'Or rannalla

Lauantai 28.5.2022

Aamusta lähdimme pikku hiljaa kohti Praslinin lentokenttää ja kävimme muutamilla rannoilla (mm. Anse Grande ja Anse Kerlan) saaren länsiosissa, mutta ne eivät olleet läheskään yhtä hyviä kuin Anse Lazio tai Anse Volbert (Cote d'Or). Rannat olivat aika kapeita, pieniä ja osassa oli paljon merilevää rannoilla. Eli vinkkinä se, että kannattaa ehkäpä enemminkin majoittautua saaren itäpuolella kuin länsipuolella, jossa on toki vähemmän majoitusta ja ehkäpä hiljaisempaa. 

Palautimme auton lentoasemalle ja pääsimme jo aiemmalla Air Seychellien lennolla takaisin Mahen saarelle, koska koneessa oli tilaa. Mahen saarella oli yhdeksän tuntia aikaa ennen kuin Qatar Airwaysin lento lähtisi kohti Dohaa, ja niinpä otimme taksin lentokentältä Beua Valloonin rannalle, joka sijaitsee Mahen saaren länsipuolella. Taksien hinnat olivat taas mafia-hintaiset vaikka kuinka yritin tinkiä - puolen tunnin matka 800 SCR eli 55 euroa!! Paluumatka kentälle maksoi 700 SCR eli 48 euroa hotellista tilattuna.

Kävimme lounaalla Story Seychelles hotellissa. Hotellien alueelle olisi pitänyt ostaa erillinen "day visitor" pääsy, mutta henkilökunta sanoi että ei tarvitse maksaa ja ottivat myös käsimatkatavarat ilmaiseksi säilytykseen (matkustimme muuten pelkillä käsimatkatavaroilla - tropiikissa ei paljoa vaatteita tarvitse). He olisivat myös tarjonneet suihku mahdollisuuden ilmaiseksi heidän spa-osastolla, mutta emme sitä tarvinneet.  

Hintatasosta vielä mielenkiintoinen "kokemus" - Seybrew 0.5 litran olut maksoi hotellissa 17 euroa kun taas esim. Aperol Spirtz drinkki "vain" 14 euroa. No, tulipa sitten juotua kallein olut ikinä ja vielä muovisesta tuopista. Kippis! 

17 euron olut

Kävelimme myös Beua Valloon rannalla, joka oli muuten aivan täynnä, edes takaisin ja auringonlaskun jälkeen suuntasimme taksilla takaisin Mahen lentoasemalle. Samalla tuli nähtyä Seychellien pääkaupunki Victoria ja sen nähtävyydet - iltaruuhkassa oli aikaa katsella ympärilleen. Lentokentällä parin tunnin odottelun jälkeen pääsimme tekemään check-in lennolle ja siirryimme Saloon Vallee de Mai loungeen odottamaan boardingia, joka alkoikin huomattavasti ilmoitettua aikaa aiemmin ja pääsimme lähtemään noin tunnin etuajassa Mahesta kohti Dohaa. Qatar Airwaysin koneena oli tällä kertaa myöskin Boeing 777-200LR, mutta perinteisellä hieman vanhemmalla business-luokan konfiguraatiolla (2+2+2). Myöhäisen illallisen jälkeen nukuimme pari tuntia kunnes laskeuduimme Dohaan aamuyöstä klo 3. 

Praslin, Seychelles

Sunnuntai 28.5.2022

Tutulla Dohan kentällä oli ainainen kuhina ja meno päällä. Loungeen oli yllättävää kyllä älytön jono, jotenka jonottamisen sijaan etsimme hiljaisen paikan lentoasemalta jossa torkuimme muutamia tunteja. Paitsi että kello viisi kaiuttimista alkaa kuulumaan muslimien rukoushetkeen kutsut. Tämä oli aika ällistyttävää kuulla tuo myös lentoasemalla. Lento Helsinkiin lähti hieman myöhässä - koneena Boeing 787-8 Dreamliner. Lennon aluksi söimme brunssin ja pari tuntia ennen laskeutumista lounaan, muuten matka meni nukkuessa ja elokuvia katsellessa. Qatar Airwaysin all-time-menu on kyllä ollut erinomainen aina ja henkilökunta erittäin huomaavaista ja ystävällistä. Viimeiset neljä kaukomatkaa (Malediivit, Namibia, Zanzibar ja Seychellit) vuoden sisään olemmekin tehneet vain Qatar Airwaysilla. Hinta-laatusuhde on erinomainen ja aiemmat suosikit Turkish Airlines, Lufthansa ja Finnair jäävät kauaksi Qatar Airwaysista. 

Seychellien viikon matka oli oikeastaan aika sopiva, koska aikaero on vain yksi tunti, mutta lentoaika voi olla pitkä riippuen vaihtoajoista. Tällä hetkellä helpoiten pääsee matkustamaan joko Istanbulin (Turkish Airlines), Doha (Qatar Airways) ja Dubain (FlyDubai + Emirates) kautta. Hintataso saarilla ei ole halpa verrattuna vaikkapa Maurituksien tai Zanzibarin hintoihin. 

Auringonlasku Praslinin saarella

 

Kieltämättä Seychellien rannat ovat todella upeita ja hieman kun jaksaa nähdä vaivaa ja kävellä rannoilla voit löytää oman pienen hetkittäisen paratiisin ja rannan. Itse löysin sen, osittaisen oman pienen Shangri-La:n - ainakin rantojen osalta, La Digue saaren Anse Cocos rannalta.