Montenegro - Podgorica

"Mikä on Montenegron pääkaupunki?" voisi hyvinkin olla tietokilpailukysymys koska väittäisin että kovin moni sitä tiedä tai muista saati sitten samaisen kaupungin aiempaa nimeä. Montenegron pääkaupunki on myös nimetty maailman tylsimmäksi pääkaupungiksi. No oli miten oli siellähän oli sitten käytävä kun siitä niin monessa paikassa moitittiin harmaaksi betonibrutalisimin helmeksi. Montenegron pääkaupunki on siis nimeltään Podgorica ja se tunnettiin aiemmin nimellä Titograd entisen Jugoslavian johtajan Josip Titon mukaan nimettynä aivan kuten aiemmat Neuvostoliiton suuret kaupungit Leningrad ja Stalingrad.

Podgorica - Millenium Bridge ja Moraca joki

Keskiviikko 2.10.2024

Lähdimme aamulla klo 9 jälkeen ajamaan Zabljakista (Durmitor) kohti Podgoricaan suorinta reittiä pitkin joka suuntautui aluksi Niksicin johon oli matkaa noin 75km. Matka olikin lähes yhtämittaista alamäkeä muutamien vuoristojen ylityksien lisäksi. Jatkoimme vielä muutamia kilometrejä Niksicin jälkeen kunnes ajoimme kohti Ostrogin ortodoksista luostaria joka sijaitsee korkealla vuoren "seinämällä". Päätieltä sinne on matkaa vajaa 10km, mutta kapean tien ajaminen ylös vuoren rinnettä kannatti ottaa varovaisesti. 

Ostrog monastry - luostarikirkko vuoren seinämässä

Ostrogin luostari on rakennettu 1600-luvulla vuoren seinämään ja siellä vierailee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä lähinnä Balkanin alueelta osa tehden paikkaan jopa pyhinvaellusmatkan siihen kuuluvine rituaaleineen (kontaten perille, yöpyen luostarin alueella jne). Luostari jakautuu kahteen osaa: ala- ja yläluostariin, ja me kävimme vain yläluostarissa joka on tämä kuuluisampi kallion seinämään tehty luostari johon pääsee tutustumaan ilman pääsymaksua. Luostarissa on muutamia "kammioita", joissa oli nähtävillä reliikkejä ja papit olivat paikalla siunaamassa ihmisiä. Kallion seiniin oli tehty upeita kristillisiä maalauksia ja mosaiakkitöitä. Jälkeenpäin pitää todeta että paikka on hyvin pelkistetty, ainoastaan näkymät ylhäältä laaksoon olivat hienot. 

Näkymät Ostrogista laaksoon

Luostarista jatkoimme vielä tunnin ajan ajoa Podgorica keskustaan, jossa liikenne varsinkin uuden kaupungin puolella risteyksissä oli hieman hämmentävä kokemus kunnes muisti että Balkanilla ollaan ja välttämättä liikennesääntöjen noudattaminen ei ole samaa mitä Suomessa. Liikenneympyrässä mm. eräs taksi meinasi ajaa kylkee ja torvethan siinä alkoivat soimaan ja kädet heiluivat molemmilla. 

Podgoricassa majoituimme Millenium sillan ja Moraca joen oikealla puolella (itäpuoli) olevassa uudessa Hotel 1920 nimisessä hotellissa (115€, pysäköinti suoraan hotellin edessä maksoi vielä 20€). Hotellin välittömässä läheisyydessä sijaitsi Podgrorican ravintolakadut (mm. Bokeska) sekä itsenäisyyden aukio (Trg Rebublike) jonka ympärillä oli betonisia rakennuksia. Ravintoloita oli kuitenkin yllättävän paljon ja myöhäiseen lounasaikaa ihmisiä paljon ravintoloissa ja niinpä päätimme syödä lounaan Sicilija nimisessä ravintolassa Itsenäisyydenaukion reunalla. 

Vladimir Vysotskyn muistomerkki - NL kuuluisa runoilija ja trubaduuri.

Iltapäivästä kävelimme upean Moraca joen ylittäviä siltoja pitkin ja Njesosevin puisto oli mukava vihreä keidas keskellä betonirakennuksia. Joen rannalla sijaitse myös Neuvostoliittolaisen Vladimir Vysotskyn muistomerkki, joka oli aikoinaan kuuluisa runoilija ja trubaduuri. Hänen tunnetuin teos meille suomalaisille on kaiketi suomeksi käännetty "Ystävän Laulu" niminen mahtava ja koskettava kappale, jonka suomalaiset sanat on tehnyt Juha Vainio, jonka toinen säkeistö on kenties minulle kaikkien henkilökohtaisin. Lähes kolmekymmentä vuotta sitten lähdin Kevon kansallispuistoon vaeltamaan silloisen tyttöystävän kanssa. Hän seurasi minua tunturiin ja sittemmin lukuisiin paikkoihin ja maihin maailmassa. 

"Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän

Anna tunturin selvittää kuka viereesi jää

Kun on kaukana kaikki muu

Ja kun päättyvät pitkospuut

Kuka rinnallas ruikuttaa, takaisin mennä saa "

Njesovesin puistoista laskeuduimme alas Ribnica sivujoen ylittävälle kivisillalle, joka on myös kaupungin vanhin silta ja sen takana kohosi entisen linnoituksen rauniot ja muslimien aiemmin asuttama alue - Podgrorican vanhakaupunki, josta löytyi myös muutamia moskelijoita (mm. Osman Aghanin moskeija kuva alla) ja kapeita katuja vastakohtana uuden Podgrorican leveille bulevardeille. Trg Vojvoden aukiolla oli nähtävillä myös Sahat Kulan upea kellotorni, joka aiemmin toimi kaupungin päätorina. 

Podgorican vanhin silta ja Ribnica joki 

Moraca joki

Sahat Kula 

Pogdorica näyttäytyi aluksi harmaana ankeana betonilähiönä, mutta vanhankaupungin alueet ja Moraca joen varsi oli varsin mukavaa aluetta kävellä syksyisessä auringonpaisteessa. Podrorica tunnetaan myös Montenegron kuuminpana paikkana, jolloin kesäisin lämpötila huitelee 40 asteessa. Lämpötilasta johtuen tämä alue Montenegrosta soveltuu hyvin myös viiniviljelyyn ja kaupungin ympärillä erityisesti kohti Albaniaan on paljon viinitiloja. Vrac rypäleestä tehty punaviini onkin erinomaista. 

Osmanagic Mosque - moskeilija Podgrorican vanhassa kaupungissa 

Illalla kävimme vielä syömässä Lupo di Mare nimisessä italialaista ruokaa tarjoilevassa kala- ja äyriäisravintolassa. Illalla ihmiset myös kerääntyivät sankoin joukoin Trg Republike aukiolle ja sen lähikaduille. Baarit ja ravintolat olivat myös arki-iltaisin täynnä elämää. 

Torstai 3.10.2024

Aamusta jatkoimme matkaa vesisateessa kohti Podgorican "nimekkäintä" nähtävyyttä: Niagaran putouksille (Nijagara Waterfall) noin 10km päähän kaupungin keskusta. Kyseessä ei ollut niin iso putous kuin USA ja Kanadan rajalla sijaitseva Niagara, vaan muutamia metrejä korkea useampi vesiputous Cemi joen varrella. Paikalla sijaitse myös todella iso ravintola, jotenka varmaankin kesäisin ja aurinkoisella ilmalla voisi kuvitella paikan olevan erittäin suosittu.

Niagaran putoukset - Nijagara Waterfalls

Niagara ja Cemi jokeen laskevia puroja

Niagaralta jatkoimme matkaa kohti Adrianmeren rannikkoa vesisateessa ylittäen mm. Skutarijärven kannasta pitkin. Skutarijärvi onkin lähes meri Balkanilla jakautuen Montenegron ja Albanian välille. Mikäli sää olisi ollut parempi niin olisimme käyneet "risteilemässä" Skutarijärvellä, mutta nyt vesisateessa sinne ei tehnyt mieli. Kun pääsimme Adrianmeren rannalle sää kirkastui puolipilviseksi ja päätimme jatkaa matkaa kohti Montenegron eteläosaa. Montenegron matkan viimeisessä jutussa kerron vielä tarkemmin kohteista joissa kävimme matkan kahtena viimeisenä päivänä Adrianmeren rannalla. 

--

Oliko Podgorica sinulle tuttu ja oletko käynyt paikassa mistä ei löydy mitään "hyvää sanottavaa" mutta kuitenkin koit paikan kiinnostavana? 

Montenegro - Kotor ja Niksic

Syys-lokakuun vaihteessa tein viikon matkan Montenegroon. Tämä oli toinen matka Montenegroon, olin käynyt siellä aiemmin kesällä 2011 käyden vain Kotorissa päiväreissulla.  Nyt tarkoituksena oli tarkemmin tutustua tähän pieneen Balkanilla sijaitsevaan vuoristoiseen maahan omatoimisesti vuokra-autolla kiertäen viikon ajan. Matkareitti oli seuraava: Tivat - Kotor - Trebinje (BiH) - Niksic - Zabljak (Durmitor) - Podgorica - Sveti Stefan - Tivat. Yleisesti voidaan todeta että ajoin matkalla vajaan 800km ja tiet olivat kauttaaltaan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin Suomessa, jopa legendaarinen R-16 tie oli juuri saanut uuden asfaltin. Majoitukset olivat hotelleissa tai majataloissa.  Tässä osassa kerron Kotorista ja Nikcista sekä matkasta BiH puolelle Trebinjeen.

Kotorin lahti. Kotorin vanha kaupunki kuvan keskellä alhaalla

Lauantai 28.9.2024

Lensimme aikaisin lauantaiaamuna Helsingistä Tivatiin Norwegian suoralla lennolla (300€/hlö/meno-paluu Lowfare+ liput) ja kävimme hakemassa Europcarilta vuokra-auton viikoksi (335€), autona aivan uusi Audi A3 Sportback 150hp TDI. Suuntasimme ensin ylös Kotorin lahden ympärillä kohoaville vuorille kohti Njegosin mauseleumia, joka sijaitsee Lovcen vuorella lähes 1750 metrin korkeudessa. Matka sinne on lyhyt, vain vajaa 40 kilometriä suuntaansa, mutta tie on hyvin kapea, mutkainen ja jossain määrin ruuhkainen. Varsinkin alkumatkan lähes 30 tiukkaa vuorenrinteellä olevaa mutkaa tekivät ajosta hauskan kun muuta liikennettä ei ollut menomatkalla. 

Näkymät Njegosin mauseliumilta

Njegosiin on haudattu Petar II Petrovic-Njegos joka hallitsi maata 1800-luvun alussa, mutta itse hauta on valmistunut vasta vuonna 1974. Sisäänkäynniltä (pääsymaksu 8€ henkilö sekä tiemaksu paikkaan 6€) ylös haudalle johtaa 461 askelmaa joista suurin osa kuljetaan vuoren sisään louhitussa tunnelissa. Haudalta oli upea näkymät ympäristöön ja Kotorin lahdelle, varsinkin haudan takaa lähtevällä pienellä polulla. Kannattaa myös käydä katsomassa itse hautaa, joka on hyvin koruton alakerrassa sijaitsevassa huoneessa. Ajoimme ylös Lovcen vuorelle tunnissa, mutta paluumatka alas Kotoriin kesti kaksi tuntia, koska ruuhka oli välillä aikamoinen ja jouduimme välillä peruuttamaan mutkissa ylämäkeen jotta bussit ja muu liikenne pääsi ohi. Välillä liikenne seisoi toistakymmentä minuuttia kun turistit ajoivat matkailuautoillaan kapeaa tietä eikä mikään liikkunut. En suosittele ajamaan reittiä leveällä autolla jos ei omaa hyvää auton hallintaa ja erityisesti taaksepäin peruuttamista.  

Njegosin mauseleum

Ajoimme Kotorissa auton parkkiin kalliille pysäköintialueelle (vuorokausi maksoi lähes 16 euroa) ja majoituimme Kotorin vanhassa kaupungissa sijaitsevaan upeaan Astoria Boutique hotelliin (162€). Kotor taitaa olla Montenegron eniten turisteja vetävä kohde Budvan lisäksi ja se näkyi tälläkin kertaa ruuhkina kaupungin kapeilla kujilla vaikka tällä kertaa isoja risteilyaluksia ei ollut Kotorin satamassa. Kävimme syömässä erinomaisen lounaan Konoba Roma nimisessä ravintolassa: mustaa risottoa (mustekalan musteella värjättyä) ja merellistä pastaa. Loppuiltapäivän ja illan kiertelimme kaupungilla lähes jokaisella sen kadulla ja kujalla. Aurinko lämmitti mukavasti ja lämpötila oli jopa 28 astetta. Illallisella kävimme toisessa ravintolassa: Restaurant Cesaricassa jossa söimme mm. paistettua kalmaria ja juomaksi valikoitui kuuluisaa Vranac rypäleistä tehtyä punaviiniä. Viinin värin on lähes mustaa. Illallisen jälkeen taivaalle alkoi kertymään pilviä ja hetkeä myöhemmin alkoi sataa rankasti jotenka oli aika palata hotelliin. 

Kotorin vanhan kaupungin rakennuksia

Sunnuntai 29.9.2024

Aamiainen hotellissa oli erinomainen. A-la-carte tyylinen, eli listalta pystyi valitsemaan kaksi lämmintä ateriaa (esim. Eggs Benedict ja pannukakut) juomineen sisältäen leivät. Muissakin majoituksissa aamiainen valittiin listalta, joka on mielestäni huomattavasti parempi kuin buffet-tyyliset aamiaiset. 

Lähdimme aamusta ajamaan kohti Niksicin kaupunkia kiertäen ensin pitkän matkan Kotorin lahtea kohti Kroatian rajaa kunnes tie nousi ylös ylängölle läpi useiden tunneleiden. Ennen Niksiciä ajoimme kuitenkin rajan ylös Bosnia Hertsegovinan (BiH) puolelle itäisellä Sprskan alueella sijaitsevaan Trebinjen kaupunkiin. Olin aiemmin vuonna 2011 käynyt läntisen Sprskan alueella Banja Lukassa. Rajan ylitys meni nopeasti mutta vuokra-autolle oli pitänyt ostaa (65€) vuokraamosta erillinen lupa ylittää maarajoja. 

Vuokra-autona Audi A3 Sportback TDI

Trebinjen kaupunki sijaitsee BiH serbitasavallan puolella, Trebisnaja joen varrella. Kävimme tutustumassa pieneen ja hiljaiseen kaupunkiin ja erityisesti sen vanhaan kaupunkiin muutaman tunnin ajan. Vanha kaupunki sijaitsi muurien sisällä joen varressa ja on kooltaan hyvin pieni, vain muutama sata metriä kanttiinsa. Kaupungista löytyi vielä pari moskeiljaa minariitteineen. Kahvittelun jälkeen kävimme myös katsomassa vanhaa kivisiltaa, Arslanagic Bridge, joka on rakennettu 1650-1690, mutta jonka nimi muutettiin Bosnian sodan jälkeen serbeille mieluisammaksi: Perovic Bridge. Siltaan liittyi myös mielenkiintoinen yksityiskohta: vuonna 1965 siltaa siirrettiin viisi kilometriä alajuoksuun kuuden vuoden ajan kun Jugoslavia ratkesi vesivoimalaa lähelle Trebinjeä ja sittemmin silta siirrettiin takaisin alkuperäiseen paikkaan 1990-luvulla. 

Trebinjen vanha kaupunki sijaitsee joen varressa

Moskeija ja sen minareetti

Arslanagic Bridge - 1650 luvulta

Trebinjestä ajoimme takaisin samaa tietä Montenegron rajalle ja edelleen Niksicin kaupunkiin, joka on Montenegron toiseksi suurin kaupunki pääkaupungin Podgorican jälkeen. Kovin isosta kaupungista ei kuitenkaan puhuta, asukkaita on noin 75000. Majoituimme nostalgiaa henkivässä Hotel Yugoslavia nimiseen hotelliin (75€) jossa oli vain 12 huonetta ja kaikki sisustus oli kuin 60-70 luvulle jäänyttä. 

Matkalla Niksiciin pysähdyimme nauttimaan maisemista ja "maisemista".

Hotel Yugoslavia, Niksic, Montenegro

Kävelimme kaupungin keskustaan isolle Trg Sloboden aukiolle, jossa kävimme istumassa syksyissä säässä Propaganda baarin terassilla oluella. Kiersimme hyvinkin hiljaista kaupunkia muutaman tunnin ajan ja totesimme että ketään muita turisteja emme nähneet eli harva turisti kaupunkiin eksyy ja nekin jotka suuntaavat vuoristoon ohittavat kaupungin. Sijainti näkyi myös hintatasossa verrattuna Kotoriin.  Ruoka, juoma ja majoitukset olivat vähintään puolet halvempia kuin Kotorissa - esim. olut 2 euroa, kun Kotorissa olut maksoi 4-5 euroa.  

Niksic Trg Slobode. Vihreän talon edustalla Propaganda bar

Niksic, Bunny ja Bippi

Moni ravintola oli myös sunnuntaina kiinni, ja niinpä päädyimme syömään illallista hotelliin, jossa "ruokaravintola" sijaitsi hotellin kellarikerroksessa siten, että katon rajassa oli pienet ikkunat joista tuli valoa ja vaikka tilan piti olla savuton tuli jostain vieno tupakan käry tuomaan tunnelmaan sopivaa tuoksua. Tarjoilu oli aluksi hyvin jäykkää kenties hotellin henkeen sopivaa, mutta ruoka olikin erinomaista: älyttömän isot wiener-leikkeet salaatilla ja parit oluet yhteensä vajaa 30 euroa kahdelta hengeltä. Illalla ilman alkoi viilenemään huomattavasti laskien huomattavasti alle 10 asteen. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti pohjoista ja Durmitorin kansallispuistoa jossa vietimme pari seuraavaa päivää.