Ecuador - Cotopaxi ja Quilotoa

Kolumbiasta matka jatkui Ecuadoriin, josta tuli sadas UN maa jossa olen vieraillut (100/193) mutta koska lasken maita ns. 197 listauksen mukaan niin maasta tuli 104. maa jossa olen vieraillut (104/197). Ecuadorissa vietin aikaa viikon, tarkkaan ottaen kahdeksan päivää ja seitsemän yötä. Ecuadorin osuus jakaantui kolmeen osaan. Ensin olimme pari päivää Cotopaxin kansallispuistossa, sitten kolme päivää maan pääkaupungissa Quitossa ja loput pari-kolme päivää olimme Bellavistan pilvimetsä (Cloud forest) alueella. Ecuadoriin liittyy olennaisena osana Galapagos saaret, mutta niillä emme käyneet koska se olisi vaatinut lisää päiviä ja lisännyt (jossain määrin..) kustannuksia. 

Cotopaxi tulivuori, Ecuador

Lauantai 28.6.2025

Aamusta suuntasimme Bogotan kansainväliselle lentoasemalle ja toisin kuin Cartagenassa tässä immigration hoitui täysin sähköisesti automaateilla. Lensimme puolen päivän aikaa Avianca Ecuador lentoyhtiön Airbus A320 koneella vähän päälle puolentoista tunnin turbulenttisen lennot Quiton kansainväliselle lentoasemalle, joka sijaitsee noin neljänkymmenen kilometrin päässä Quitosta alhaalla 2400 metrin korkeudella kun taas Quito sijaitsee 2850 metrin korkeudessa. Jos Bogotassa immigration sujui nopeasti niin Quitossa se kesti noin kolme tuntia. Samanaikaisesti laskeutui muutama (noin neljä koneellista) lento kentälle, ja hetkessä pieni aula oli täynnä väkeä. Ulkomaalaisille oli varattu kaksi pistettä missä jokainen henkilö yksitellen haastateltiin, syötettiin tiedot koneelle ja leimattiin passi (katsoin aikaa että se kesti noin kolme tai neljä minuuttia per henkilö) ja samat pisteet toimivat myös "ohituskaistana" pyörätuolissa kulkeville ja lentohenkiökunnalle. Emme olleet koskaan joutuneet jonottamaan näin pitkään ja edeltävä pisin jonotus taisi olla Tadjikistanissa jossa olimme pari tuntia jonossa. Moni jonottaja alkoi hermostumaan tilanteesta eivät henkilökunta tehnyt muuta kuin levitellyt käsiään. Lisää henkilöitä tarkistukseen saatiin myöhemmin kun lähtevien puolelta tuli väkeä tarkistamaan passeja. 

Pääsimme lopulta passien tarkistukseen ja tullin jälkeen etsimään kuljettajaa, joka onneksi oli vielä paikalla vaikka hänkin oli jo aikeissa lähteä pois kun kuvitteli meidän myöhästyneen lennolta. Valitettavasti kummallakaan ei ollut toistensa numeroita niin olisi voinut ilmoittaa että olemme tulossa mutta jonossa edelleen. Quiton lentoasemalta suuntasimme puolentoista tunnin (60km) päähän lähelle Cotopaxin kansallispuistoa noin 3600 metrin korkeuteen Chilcabamba lodge nimiseen pieneen majataloon. Pääsimme juuri perille kun aurinko laski ja pimeys tuli. Söimme illallista pitkän (jonotus) päivän jälkeen kamina lämmittäessä majatalon lounge aluetta. Onneksi huoneissakin oli kamina tuomassa lämpöä, sillä yöllä lämpötila laski lähemmäs nollaa astetta. 

Chilcabamba lodge majoitus

Chilcabamba lounge

Sunnuntai 29.6.2025 

Aamulla suuntasimme itse Cotopaxi kansallispuiston alueelle. Cotopaxi on kenties Ecuadorin tai jopa Etelä-Amerikan kuuluisin aktiivinen tulivuori kohoten lähes kuuden kilometrin korkeuteen (5911 metriä) eli se kohoaa ympäröivää maastoa huomattavasti korkeammalle ja näkyykin hyvällä säällä huomattavan kauas. Viimeksi tulivuori on purkautunut vuonna 2015 ja aamulla hyvällä säällä näkyikin muutama savu nousevan vuoren huipulta. 

Näkymä majoituksesta kohti Cotopaxia

Emme kuitenkaan lähteneet huiputtamaan tulivuorta koska se oli vaatinut muutamia päiviä ja toki luvat, vaan suuntasimme tulivuoren juurella sijaitsevalle pienelle järvelle (Limpiopungo lake) ja kävelimme sen ympäri tunnin ajan. Kyseessä oli noin 3.5 km kierros, mutta kun olimme jo 3800 metrin korkeudessa niin siinä piti edetä rauhallisesti. Edeltävänä yönä oli jo ollut pientä päänsärkyä korkeudesta johtuen, ja jonkilaisen flunssan oli saanut myös itselleni. Ihmettelimme Andien kasvillisuutta ja näimme paljon villi hevosia (no espanjalaiset ne sinne oli 1500 luvulla tuonut...), muutamia peuroja sekä linnuista kenties upeimman - Andienkondorin lentävän korkealla. Kävimme myös läheisellä kansallispuiston museossa, jossa kerrottiin alueen historiasta ja luonnosta. Palasimme iltapäivällä takaisin majoitukseen ja vietimme loppupäivän majoituksen pihapiirissä ja majoituksen loungessa. 

Limpiopungo järvi

Kukkien väriloistoa

Sammal oli hyvin karkeaa 

Maanantai 30.6.2025

Aikaisin aamusta jätimme Cotopaxin taakse ja suuntasimme 150 kilometrin ajomatkan ja kolmen tunnin päähän lounaaseen Quilotoa, vuonna 1280 räjähtäneet tulivuoren kalderan reunalle (leveys kolme kilometriä ja syvyys 250 metriä) ja jonka kalderassa on nykyään järvi joka loisti auringossa eri sinisen ja vihreän sävyjä. Kalderan kiertäminen olisi vaatinut 3-5 tuntia, joten päädyimme kävelemään puoleen väliin kalderan reunaa alas järvelle ja sieltä ylös. Korkeuden ollessa noin 4km niin alas käveli helposti mutta ylöspäin se otti hieman enemmän aikaa. Vietimme alueella noin tunnin jonka jälkeen ajoimme takaisin osittain samaa reittiä kohti Quitoa, jonne matkaa oli noin 170km ja saavuimme Quitoon kolme tuntia myöhemmin.

Laama alkoi irvistelemään 

Quilotoa kraaterijärvi

Zumbahua kylä lähellä Quilotoa 

Quitossa majoituimme sen vanhaan kaupunkiin aivan vanhan kaupungin keskustaan lähelle Plaza Grandea eli keskusaukiota Hotel Patio Andaluz nimiseen historialliseen hotelliin. Kävimme illallisella Palacio Arzobispal (arkkipiispan vanha palatsi) kompleksin sisällä olevassa Hasta La Vuelta Senor nimisessä ravintolassa. Ravintoloita on useita kolmessa eri kerroksessa. Illallisen jälkeen kävelimme historiallisessa keskustassa hieman kunnes flunssan oireet pakottivat takaisin hotelliin lepäilemään sillä seuraavana päivänä olisi tiedossa kokopäivän retki Quitossa ja sen ympäristössä.

Hotel Patio Andaluz, Quito, Ecuador

Palacio Arzobispalin ravintolakompleksia

Ensimmäisen kolmen päivän jälkeen totesimme Ecuadorin erittäin mielenkiintoiseksi maaksi, mutta emme vielä tienneet mitä kaikkea lopulta tulisimme matkan aikana näkemään. Niistä seuraavissa jutuissa enemmän. 

 

 

 

Kolumbia - Bogota

Kolumbian matkan viimeisenä kohteena oli maan pääkaupunki Bogota, joka sijaitsee huomattavasti ylempänä kuin Medellin jossa olimme viettäneet aiemmat kolme päivää. Bogotan korkeus merenpinnasta on 2700 metriä ollen näin maailman kolmanneksi korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki Bolivian La Pazin (3800-4100 metriä) ja Ecuadorin Quiton (2850 metriä) jälkeen. 

La Candelaria, Bogota, Kolumbia - näkymä hotellihuoneen parvekkeelta

Keskiviikko 25.6.2025

Matkustimme aamupäivällä takaisin lentokentälle ja lensimme Avianca Kolumbian Airbus A320 Bogotaan. Lento tosin myöhästyi yli tunnilla lentokoneeseen tulleen vian vuoksi kun olimme jo melkein koneen sisällä (putkessa odottamasas) eikä lentokentän henkilökunta osannut tai halunnut puhua englantia kun kyselin mistä on kyse. Hetken päästä lentohenkilökunta tuli myös pois koneesta ja koneen lentokapteeni osasi kertoa minulle englanniksi mistä on kyse. Lentoaika Medellistä Bogotaan oli vain puolisen tuntia, mutta jos saman matkan olisi tehnyt autolla tai bussilla niin se olisi kestänyt 8-10 tuntia johtuen vuoristoisesta maastosta. 

Bogotassa majoituimme La Candelarian kaupunginosaan, joka on kaupungin historiallinen keskusta, Hotel de la Opera hotelliin ja on rakennettu upeaan 1700 luvulta olevaan rakennukseen. Saimmekin huoneen kolmannesta kerroksesta parvekkeella, josta oli upeat näkymät vanhan kaupungin yli ja Plaza Majorilla oleviin kirkon torneihin. 

Hotel de la Opera. Huone oli 3. kerroksessa pääoven yläpuolella

La Candaleria on myös alue jossa suurin osa turisteista viettää aikaansa ravintoloissa, baareissa tai lukuisissa kaupoissa käyden. Alueella on hyvin kauniita 1600-1700 luvulta olevia värikkäitä taloja sekä myös paljon seinämaalauksia eli graffiteja.  

Kun kävelimme ylöspäin johtavia katuja pitkin etsien ravintolaa jossa syödä illallista huomasimme hyvin että olimme lähes kolmen kilometrin korkeudessa. Kävelimme illan pimentyessä muutamien kortteleiden ympäri ja ihmettelimme illan markkinahumua. Turistille yritettiin tuputtaa ottamaan kuvia laaman kanssa, jotka olivat keskellä ruuhkaista katua. Hieman ihmetytti tämä koska eihän Kolumbiassa ole oikeastaan laamoja luonnostaan vaan ne on sinne tuotu kotieläimiksi vaikka nyt Andien alarinteillä oltiinkin. Vähän sama jos Helsingissä tarjottaisiin turisteille mahdollisuutta ottaa kuvat porojen kanssa - liekö muuten joskus jopa näin ollut?  Toisin kuin Medellin kaupungissa täällä sai sitten kuulla "Hola, Amigo!" huutoja kaupustelijoilta varsinkin Plaza de Bolivar aukion ympäristössä. 

Torstai 26.6.2025

Aamusta lähdimme kokopäivän opastetulle kierroksen Bogotaan. Aluksi kävelimme Monserrate vuorelle (korkeus 3152 metriä) johtavan hammasrata (funicular) junan pysäkille. Vuorelle pääsee joko junalla tai sitten köysirataa pitkin ja päivästä tai ajankohdasta riippuen jompi kumpi on käytössä. Kolmantena vaihtoehtona on kävellä ylös polkua pitkin. Näistä kävely tai funicular ovat parhaimmat vaihtoehdot jos pelkää jyrkkiä ja korkeita paikkoja, koska juna kulki osan matkastaan vuoren sisään tehdyssä tunnelissa. Monserratte vuoren päälle on rakennettu 1800-luvulla kirkko sekä sieltä löytyy kaksikin ravintolaa. Olimme vuorella noin tunnin ajan ja satuimme onneksi näkemään suhteellisen kirkkaalla ilmalla noin 130km päässä sijaitsevan Nevado del Ruiz tulivuoren. Samalla ihmettelimme kuinka laaja Bogotan kaupunki on ja kuinka tasainen se on oikeastaan on verrattuna Medellin kaupunkiin.

Funicular ylös vuorelle

Bogotan kaupunki. Keskellä alhaalla Bogotan korkein rakennus, joka on jäänyt kesken eikä ole valmis.

Bogotan kaupunki levittäytyy laajalle alueelle

Laskeuduimme samaa reittiä alas vuorelta ja kävelimme vanhan kaupungin kujilla ympäri-ja-ämpäri ja asiantunteva opas selosti meille kaikkea mielenkiintoista kaupungista ja sen historiasta. Lopulta tulimme kultamuseolle (Museo del Oro) jossa teimme myös noin tunnin kierroksen hämmästellen upeita kultaesineitä joita espanjalaiset valloittajat eivät olleet ehtineet löytää. Hehän ryöstivät valtaosan maan kullasta mitä vaan löytyi, sulattivat ne harkoiksi ja kuljettivat laivoilla Eurooppaan 1500-1800 luvulla. 

Museon tärkein nähtävyys oli noin 20*15 cm kooltaan oleva kultainen esine joka esitti uuden valitun kuninkaan siirtymäriittiä ja siinä käytettyä lauttaa. Museossa oli myös paljon kultaisia kuolinnaamioita sekä eräs huone jossa oli pelkästään yli 4000 kultaista esitettä. Kultaesineet yleensä valmistuksen jälkeen jossain vaiheessa uhrattiin takaisin maahan tai veteen, ja varsinkin tästä veteen heitetyistä kultaesineistä sekä tuosta siirtymäriitistä espanjalaiset kehittävät myytin "Eldoradosta" - paikasta missä kaikki on kultaa. Pääset lukemaan Wikipediasta tästä tarkemmin: Eldorado . Suosittelen ehdottomasti käyntiä museossa jos olet Bogotassa käymässä.

"Eldoradon lautta" - museon kuuluisin esine

Kulta museon jälkeen siirryimme toiseen museoon - Botero museoon, jonka patsaita olimme käyneet katsomassa Medellinnissä. Mutta tämä Botero museo esittelee Boteron maalauksia sekä muiden sen aikalaisten kuuluisia töitä (mm. Picassoa). Vaikka en itse paljon taidemuseoissa käy niin tämä museo oli vallan hauska ja viihdyttävä, koska Boteron maalauksissa henkilöt kuvataan aina hieman isoina tai pulskina ja jokaisesta maalaukset löytyy vitsikkäitä viittauksia ja niistä tulimme erittäin hyvällä tuulelle. Boteron sanoin - "My people are not fat, they are volume". Vietimme tässä museossa myös noin tunnin ajan. Tässä museossa kannattaa ilman muuta myös käydä jo senkin vuoksi että museon suunnitteli itse herra Botero ja sen on kaikille ilmainen. 

Taitelija Botero työssään

Tangon taikaa.. 

Museoiden jälkeen kävelimme taas kaduilla ja kävimme katsomassa kuuluisia graffitimaalauksia tarkemmin eritysesti Chorrro de Quevedo aukiolla ja siitä lähtevällä kapealla Calle del Embudo kadulla. La Canderaliasta löytyi myös upeita funkkis-tyylisiä uudempia rakennuksia, joita myös kovasti kuvasimme.  

Lopulta meille oli tiedossa yllätys ohjelmaa kun saavuimme erääseen majataloon, jossa meidän tarkoituksena oli valmistaa itse arepa nimisiä maissista tehtyjä leivonnaisia, joita myös näimme myytävän joka puolella Kolumbiaan katujen varsilla ja pienissä ravintoloissa. Näitä areppoja syödään aamiaisella, lounaalla, päivällisellä ja välipaloina eli sopii joka hetkeen. Ensin meille näytettiin ns. "yksi eteen" kuinka homma toimii ja sitten sanottiin että tehkää itse. Itse on ole paljoakaan leiponut ja sehän näkyi minun "tuotoksissa" ja paikan tomeran tädin piti minua avustaa, mutta onneksi vaimollani on huomattavasti enemmän ammattiosaamista leivonnasta ja kun hän pääsi vauhtiin niin paikan omistajat ihastelivat hän tapaa tehdä arepoja juurikin oikein. Olisivat tarjonneet työpaikan siltä seisomalta, mutta vielä vaimo ei jäänyt sinne töihin. Lopulta kun olimme saaneet kolme erilaista areppoa tehtyä niin ne uppopaistettiin ja hetken päästä pääsimme nauttimaan oman käden töistä ja areppoista. Niitä olinkin sen verran runsaasti ja ne olivat erittäin täyttäviä että illalla ei ollutkaan enää hirveä nälkä vaan päädyimme lopulta vain BBC:lle (Bogota Bear Company) juomaan IPA-oluet ja kävimme myös lopulta "välinäppiksellä" saksalaisessa Cerveceria Germania ravintolassa jonka "sattumalta löysimme". 

Leivonta alkaa.. valmistaa tuotteista ei tullut kuvia kun vaan syötiin niitä.

Meksikolaisen ravintolan viinipullotelineet

Perjantai 27.5.2025

Viimeisen päivän Bogotossa vietimme myöskin La Candelariassa kävellen taas ympäri-ja-ämpäri kaupunkia käyden kahviloissa, muutamassa ravintolassa mm. syömässä paikallista soppaa Ajiacoa joka on herkullinen ja täyttävä peruna-kanakeitto maissilla lisättynä. Illan päätteeksi kävimme meksikolaisessa ravintolassa syömässä fajitaksia, kunnes ilta yhdeksän aikaan palasimme takaisin hotellille ja pakkasimme tavarat valmiiksi koska seuraavan päivänä matka jatkui kohti uutta maata - Ecuadoria. 

Bogota ja Medellin ovat huomattavan erinäköisiä kaupunkeja, enkä nyt osaa sanoa kumpi on "parempi" tai kiinnostavampi. Bogotan La Candelerian vanha kaupunki ja sen kujat olivat kiinnostavia, mutta kenties parempi ravintola (ja olut) tarjonta oli Medellin El Pobladon kaupunginosassa. Bogotossa taas löytyy enemmän kiinnostavia museoita. 

 

Kolumbia - Medellin

Kolumbian matka jatkui neljä Karibianmeren rannalla vietetyn päivän jälkeen kohti Kolumbian sisämaata, Andien vuoristoa ja kahteen suurimpaan kaupunkiin - Medellin ja Bogotan kaupunkeihin. Vietimme molemmissa kaupungeissa kolme päivää ja koska ne ovat hyvin erilaisia niin tässä jutussa keskityn niistä Medellin kaupunkiin. Medellin kaupunki sijaitsee noin 1500 metrin korkeudessa kun taas Bogota on yli tuhat metriä ylempänä 2700 metrissä. 

Medellin sijaitsee 1500 metrin korkeudella. Näkymä Comuna 13 alueelta

Medellin joukkoliikenne - köysiradat

Sunnuntai 22.6.2025

Puolen päivän aikaan lähdimme Tayronan kansallispuistosta kohti Santa Martan lentoasemaa. Vaikka lentokenttä on aika pieni, niin sieltä kumminkin operoi monia lentoyhtiötä sekä kotimaan että ulkomaan lentoja hyvin useasti. Lensimme Santa Martasta Medelliin JetSmart yhtiön uudella Airbus A320neo koneella lentoja ollessa noin tunti ja vartti. Laskeutumisen yhteydessä Andien alemmat vuoristoisen rinteet tulivat hyvin esille ja kävi ilmi että Medelllin lentokenttä sijaitsee ihan eri laaksossa kuin itse Medellin kaupunki. Kentällä meillä oli myös vastassa kuljettaja ja ajoimme noin 45 minuutin matkan Medellin kaupunkiin. Matkalla ajetaan noin 8 km pituisen Tunel de Ote läpi matkan ollessa yhteensä noin 25km. Lämpötila Medellissä oli jopa "kylmä" verrattuna Karibianmeren alueen lämpötilaan, Medellissä lämpötila oli noin +18 astetta. 

Lähestyminen Medellin kansainväliselle lentoasemalle

Medellinin kaupunki on hyvin laaja pitkän omainen kaupunki jossa osa lähiöistä kohoaa viereisille kukkuloille. Kaupungissa on hyvin toimiva joukkoliikenne, mm. erinomaisesti toimiva metro sekä siihen linkittyvät köysirata linjastot vähän samaan tapaan kuin La Pazissa Boliviassa. Me majoituimme El Pobladon kaupunginosassa olevaan neljän tähden Sites Hotel Medelliin, noin kilometrin päähän Parque El Pobladosta. Hotellin läheisyydessä ei ollutkaan paljon ravintoloita, joten ensi töiksemme lähdimme kävelemään kohti Parque El Pobladoa johon olikin hotellilta aikamoista ylämäkeä. Kävimme syömässä pienet tacot La Revuelta ravintolassa ja sen jälkeen kävimme itse "Pobladon aukiolla" oluella kunnes taivas aukesi alkoi sataa rankasti vettä ja päätimme palata takaisin hotelliin. Kävimme vielä hotellin 12 kerroksessa sijaitsevassa Da Pranzo ravintolassa syömässä ihan hyvät pitsat ja juomassa oluet. Jälkikäteen ajateltuna hotellin olisi ollut parempi sijaita hieman ylempänä El Pobladon alueella, koska nyt pääsimme tai jouduimme aina kulkemaan ylämäkeen kohti El Pobladon keskustaa, mutta alueena tuo missä hotelli sijaitsi oli toki huomattavasti hiljaisempi. 

Näkymät hotellista illalla 

Maanantai 23.6.2025

Aamusta lähdimme puolenpäivän opastetulle kierrokselle tutustumaan eri Medellin kaupunginosiin ja erityisesti siihen kuuluisimpaan Medellin Comuna 13 alueeseen, joka tuli tunnetuksi vaarallisena lähiönä Pablo Escobarin ja muiden huumekartellien johtamana aikana. Matkustimme aluksi metrolla Medellin keskustaan San Antonion asemalle, josta vaihdoimme toiseen metroon ja ajoimme sen päätepysäkille San Javieriin, josta siirryimme köysirataan ja jolla matkasimme La Auroran pysäkille missä kävimme katselemassa vuoren rinteelle rakennettuja enemmän tai vähemmän "hökkelikyliä". Palasimme samaa reittiä takaisin San Javieriin ja sen Parque San Javier aukiolta otimme bussin kohti Comuna 13 alueen takana sijaitsevaa toista "lähiötä", koska näin pääsimme kävelemään alamäkeen Comuna 13 läpi sen sijaan että olisimme nousseet toisesta suunnasta ylämäkeen. 

Kohti La Auroraa 

Comuna 13 "huivipuistoa". Leveä kävelytie keskellä keltaisena

Pesukoneen vuokrauspalvelu toimii lähiöissä: Toimitus ja neljä tuntia pesuaikaa - hinta pari dollaria

Olin ajattelut että Comuna 13 on jotenkin vaarallinen, mutta olin aivan väärässä. Se on nykyisin kuin iso "huvipuisto", jossa on vieri vieressä krääsä-kauppaa, kuppilaa ja ravintolaa. Lisäksi alueelle on rakennettu leveä jalankulkukäytävä eikä enää ole kapeita katuja ja jyrkkiä portaita, mutta kyllä niitäkin alueelta toki löytyy. Ylhäällä oli vielä väljää kävellä, mutta mitä alemmas kävelimme sitä enemmän kadut alkoivat täyttymään turisteista, myyjistä ja katutanssijista vaikka olikin vasta puolipäivä. Aikamoinen markkina-meininki alueella oli ja pysähdyimme muutamassa paikoissa mm. kahville, ottamaan kuvia graffiteista sekä kävimme muutamassa kaupassa, josta yhdestä ostin sen pakollinen matkamuiston eli jääkaappimagneetin. Laskeuduimme yhä alemmas ja väkeä tuli vaan enemmän ja enemmän vastaan. Alueelle on jopa rakennettu liukuportaat helpottamaan turistien kulkua. Lopulta pääsimme pois alueelta. Olihan se kiva nähdä, mutta emme olisi yhtään pidempään viihtyneet siinä ruuhkassa. Niinpä otimme taksin ja ajoimme takaisin huomattavasti rauhallisempaan El Pobladoon, johon myös kierros päättyi. 

Bippi ja Bunny - @pupumatkat

Jeesus sentään..

Comuna 13 alueen "ala-sisäänkäynti"

El Pobladon alueen maalauksia

Iltapäivästä kävelimme sitten El Pobladon katuja ylös ja löysimme paikan lounastaa muutaman korttelin päästä ylämäkeen El Pobladon aukiolta,  josta löytyy useampia pienempiä sivukatuja täynnä ravintoloita ja baareja, mutta ilmana samanlaista ruuhkaa kuin Comuna 13:sta. Jatkoimme kävelyä ympäri aluetta totesimme sen erittäin mukavana paikka käyden iltapäivän ja illan aikana mm. Bogota Beer Company:ssa (BBC), Medellin Beer Factory:ssa (MBF) sekä Barrica Brewery (BB), josta viimeisimmistä tuli meidän suosikki. Kaikissa näissä sai erinomaisia artesaani oluita (craft beers), mutta Barricassa pääsi myös pelamaan kortti- ja lautapelejä. Pelasimmekin pitkästä aikaa Uno-korttipeliä maistellen samalla muutamia oluita. Illalla kävelimme takaisin hotellin pitkän päivän (14 tuntia) päätteeksi ja kävimme vielä syömässä hotellin ravintolassa pienet iltapalat.  

Tiistai 24.6.2025

Tämän päivän ohjelmassa oli vaan liikkua omatoimisesti Medellinissä ja niinpä suuntasimme taas metrolle Medellin keskustaan Parque Berrion asemalle josta kävelimme Plaza Boteron aukiolle, josta löytyy parikymmentä Boteron isoa ja näyttävää taideteosta. Aukion vieressä on myös upea Palace of Culture Rafael Uriben museorakennus, mutta päätimme vain ihailla sitä ulkoa käsin. Kävimme myös läheisellä kirkolla Parroquia de le Veracruz, joka on Medellin vanhin kirkko. Kirkolta kävelimme San Antonio Parkkiin ja matkalle sinne näimme paljon kodittomia, huumeiden käyttäjiä tai muuten vaan sekopäisiä henkilöitä joko makaamassa kadulla tai huutamassa ohikulkijoille. Parque Barrion ja San Antonio asemien ympäristöä on syytä välttää iltaisin ja öiseen aikaan sellaisen käsityksen saimme paikasta. 

Boteron eräs patsaista ja Palace of Culture Rafael Uribe

Boteron hevospatsas

Koira

Ratsastajapatsas

Niinpä päätimme palata rauhalliselle ja vehreälle El Pobladon alueelle. Päädyimme lopulta La Pampa Parilla Argentina nimiseen pihviravintolaan, joka ei ollut mitenkään halpa mutta pihvit olivat hyvin tehty hiiligrillissä ja punaviini erinomaista. Hinnat olivat ihan Suomen hintatasoa, mutta pitihän sitä nimipäivää jotenkin juhlistaa. Kävelimme "mahat pinkeinä" El Pobladon katuja alaspäin käyden mm. erään boutique hotellin kattoterassilla sekä tietysti pelaamassa pari erää Unoa Barrica Breweryssä. 

Erään hotellin uima-allas kattobaarin yhteydessä

Samaisen hotellin julkisivu

El Pobladon alueen vehreyttä

El Poblado: Parque de la Presidenta puistossa puro ja bambumetsää

Medellin kaupunki osoittautui ihan mielenkiintoiseksi kohteeksi ja vaikka suunnitelmissa oli tehdä joku retki kauemmas kaupungista niin kyllä pariksi päiväksi itse kaupungissakin riitti nähtävää. El Pobladon aluetta voin suositella ja kannattaa ottaa majoitus Parque El Pobladon aukiosta ylöspäin niin ravintolat ovat lähempänä. Seuraavaksi matkamme jatkui Kolumbian pääkaupunkiin Bogotaan.