lauantai 19. syyskuuta 2020

Ensimmäinen charter-matka

Tässä jutussa jatkan oman matkustus historian muistelua ja kertomuksia Reissu-Janin matkailun alkuvaiheista. Edeltävässä jutussa kerroin ensimmäisestä yksin tehdystä matkasta, ja tässä jutussa tehdään katsaus vuoteen 1998 jolloin tein ensimmäisen paketti - eli charter-matkan eli seuramatkan. Tämäkin matka on kaikella tavalla "ikimuistoinen", ainakin näin jälkikäteen miettien. 

Timanfaya national park, Lanzarote


Matkavalmisteluja ja taustaa

Elettiin vuotta 1998. Ensimmäisen ulkomaan matkan jälkeen olin tehnyt vain muutamia lentoja kotimaassa työkeikoille, ja yksi työkeikka oli ollut Pariisiin maaliskuussa 1998 (Ranska - maa numero 7) ja lomat olin tätä ennen viettänyt Suomen Lapissa vaeltaen.  

Keväällä parisuhteessa tuli "muutosta", ja päätimme lähteä nykyisen vaimon kanssa "kihjalais" matkalle jonnekin lämpimään. Niinpä kävelimme läheisen ostoskeskuksessa olevaan Tjäreborgin matkatoimistoon hieman ad-hoc tyylisesti, ja kysyttiin että mihinkä voisi päästä huhtikuussa suhteellisen halvalla viikon ajaksi. Rahaa meillä ei nuorena parina ollut paljoakaan ja vuokralla kun asuttiin. Matkatoimistovirkailija kyseli vähän lisää, ja ehdotti kohteena Gran Canarian tai Lanzaroten saaria. Kysyin että tiedämmekö näistä mitään. Hetken hiljaisuus - "Joo, ei paljoakaan. Missäköhän päin ne ovat?" Espanja, Kanarian saaret - sitten katsottiin kartalta yhdessä. Siltä istumalta sitten päätettiin että lähdetään Lanzaroten, koska sen nimi oli jotenkin jännä. Majoitus - mahdollisimman halpa, muistaakseni 2* huoneistohotelli Puerto del Carmenin kylässä. Sitten virkailija tulosti pankkisiirtolomakkeen matkan maksua varten (noin 4000 markkaa) ja lähdettiin kotiin tyytyväisenä: "Jee! Me lähdetään ulkomaille". Kyseessä oli myös vaimoni ensimmäinen lentomatka. 

Viikkoa ennen matkaa aloitettiin sitten pakkausrumba, ja vanhemmilta haettiin isot perässä vedettävät matkalaukut tyyliin "HalpaHalli". En todellakaan tiedä miten ihmeessä me saatiin ne laukut ihan täyteen kaikkea mahdollista, mutta sentään kahvit, ruisleivät ja nakit jätettiin kotiin -- toisin kuin appi-vanhemmat olivat tehneet, ja ehkäpä joku muukin tekee niin vieläkin. Pankista käytiin ennen matkaa vaihtamassa markkoja Espanjan pesoihin "riittävästi". 

Lentoon 

Vihdoin koitti huhtikuinen aamu ja menimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle matkalaukkuja vetäen ja vyölaukut keikkuen kohti lähtöselvitysjonoja. Nyt tiesin miten toimia lentokentällä, minullahan oli jo "huimasti" kokemusta matkailusta.  Jännittyneinä odotettiin sitten charter-koneen lähtöä - kyseessä oli menomatkalla brittiläinen charter-yhtiö koneena täyteen ahdettu Boeing 757-200. Konetta operointiin "naisistolla" eli kaikki olivat naisia -- eipä siinä mitään, ajattelin. Ahtauduimme ikkuna- ja keskipaikalle istumaan koneen etuosaan. Kone rullasi aamuauringossa kiitotien päähän ja nosti kierroksia ja nousi lopulta aamutaivaalle -- klonks, klonks pyörät sisällä. Hetken päästä lentokapteeni kuulutti englanniksi että lähdössä jäivät jarrut päälle, ja ne ovat hieman kuumentuneet - ja pyörät otetaan alas jotta jarrut saadaan jäähdytettyä. Totesin ääneen -- "No niin, naiset taas ratissa, ja käsijarru jäi taas päälle!". Lähistöllä olevat matkustajat revähtivät nauramaan äänekkäästi. Jarrut saatiin kylmäksi eikä takaisin täytynyt kääntyä. Lento kohti Lanzarotea oli alkanut... 

Katastrofi 1 

Pari tunnin lennon jälkeen alkoi ruokailutarjoilu koneessa. Se oli ja on edelleen aika haastavaa varsinkin economy luokassa ahtaiden tilojen vuoksi. Niinpä istuin keskipenkillä kyynerpäiden osuen oikealle ja vasemmalle -- ja sitä sitkeää kanaa leikaten. Alkoholit kuuluivat myös hintaa, ja punaviinin kanssa sai olla varovainen - olihan minulla tyylikkäät valkoiset farkut. Kaikki meni suhteellisen hyvin, kunnes käytäväpaikalla istunut keski-ikäinen mies tilasi konjakin kahvin kanssa. Olin jo lopettanut ruokailun ja hänellä oli se lasi siinä tarjottimella. Jotenkin hän kääntyi -- ja hups.. se konjakkilasi oli mun sylissä ja housuilla.. ja konjakit pitkin valkoisia farkkuja. "Oho!" - oli kommentti. Laskeuduimme Arrecifen kentälle, ja kyllä hieman hävetti kulkea passin tarkistukseen ja hymyilevän oppaat ohjaamana bussiin. Näytin kuin olisin virtsannut housuun - valkoisilla farkuilla konjakki ei näytä hyvältä. Bussilla hotelliin, passit talteen ja nopeasti vaihtamaan farkut puhtaisiin, sekä pesemään housut. Mutta lämpötila oli mukava 25 astetta ja palmut huojuivat merituulessa. Loppumatka menee varmaan ihan hyvin...

Puerto del Carmen

Lähdimme sitten ihmettelemään paikkaa mihin olimme tulleet, ja tässähän sitten tehtiin kaikki perus-turistijutut. Syömään kinkku-ananas (pakaste) pitsaa ensimmäiseen ravintolaan ja pari Doroda olutta juoden. Siinä sitten käveltiin päivien aikana monta kertaa rantakatua edes-takas, ja turistien kaupoissa tuli osteltua jotain rantapyyhkeitä ja vaatteita. Rannallakin poltettiin nahkaa ja iltaisin ihmeteltiin värivaloja ja lempeää meri-ilmastoa. Erityisesti mieleen jäi pienet perunat ja tulinen mojo-kastike -- sekä tietysti "kattausmaksu", jonka kertymisestä oli vähän epäselvyyksiä (tulivat siinä kun tuotiin sämpylät ..). 

Hotellin uima-altaallakin tuli vietettyä paljon aikaa - siellä oli parempi uida, ja ravintolasta saatiin mikrossa lämmitettyä pitsaa. 

Puerto del Carmenin satama-alue

Suuri saarikierros

Matkajärjestäjä tarjosi myös retkiä, ja niinpä tervetulotilaisuudessa varasimme "Suuren saarikierroksen", jonka aika nähtiin monta kiinnostavaa ja outoa paikkaa kuten Ceasar Manriquen talon, upeita tulivuoria, kameleita, kaktuspuistoja sekä upean laavavirran sisällä olevat luolat. Helppoa matkailua - kunhan perässä seurasi. Näin jälkikäteen mietittynä tuo Manriquen tekemät patsaat, talot ja muut kulttuuriteot saarella ovat upeita. 

Ceasar Manriquen talon puutarhaa

Katastrofi 2

Loman puolessa välissä olimme illalla kävelemässä kohti hotellia kun eräs sisäänheittäjä onnistui houkuttelemaan meidät ravintolaan - "Eka juoma ilmainen". Virhe 1! Olin tätä ennen juonut kaksi olutta hotellilla. No - niinpä sitten meidät ohjattiin pöytään ja tilattiin "votkaa-spritellä". Virhe 2! Drinksut tulivat hetken päästä pöytään. Join drinkistä pari hörppyä ja lähin käymään WC-tiloissa. Tämän jälkeen muistikuvat katkeavat. Vaimo ihmetteli hetken ja lähti etsimään minua, ja löysi minut WC-tiloista. Osasin vain sanoa että nyt pois ja nopeasti. Jotenkin hän sai minut hotelliin ja aamulla olo aivan hirveä. Ei krapula vaan se kertaa kymmenen. Minut oli siis huumattu ja varmaankin olisivat myöhemmin yrittäneet tyhjentää lompakot.... Meinasin käydä seuraavana ravintolassa vähän kyselemässä, mutta jätin väliin -- mitäpä se olisi enää auttanut. Oppi oli mennyt perille, enkä ole sittemmin tämmöistä enää (onneksi) kokenut. 

Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta



Tulivuorella 

Olo oli iltapäivästä vielä todella hutera kun lähdimme toiselle retkelle, joka suuntautui Timalfyjan tulivuorelle ja luonnonpuistoon.  Upea paikka ja aurinko värjäsi maisemat upeilla väreillä.  Matkaan sisältyi myös illallinen tulivuoren huipulla olevassa ravintolassa, jossa ruoka valmistettiin tulivuoren lämmössä. Viini ei minulle tässä kohtaa maistunut kun istuimme ruotsalaisten keskellä - kyse oli Tjäreborgin "kansainvälisestä" retkestä. 

Tulivuorella, ja jälleen pestyt valkoiset farkut jalassa


Epilogi 

Loppumatka meni Puerto Del Carmenin rantakatua edes-takaisin kävellen, ja intialaisten myyjien kanssa tingatessa "aitoa alkuperäistä" Sonyn kannettavan CD-soittimen hinnasta. Ei tullut kauppoja vaikka hinta putosi 12000 pesosta 4000 pesoon. Paluumatka on suhteellisen rauhallinen, ja farkut pysyivät puhtaina. 

Kotiin paluun jälkeen oltiin taas koettu jotain uutta ja ihmeellistä, ehkäpä ne pari tapausta olisi voinut jäädä kokematta. Sittemmin jatkoimme Lapissa tehtyjä vaelluksia kesäisin ja talvisin, ja vuonna 2005 lähdimme ensimmäiselle isolle omatoimisille matkalle kun lähdimme autolla kuukaudeksi Eurooppaan ilman mitään isompia suunnitelmia eikä tällöin ollut puhelimissa vielä nettiä saati navigaattoreita. Pohdimme että charter-matkat ovat varmaankin hyviä tietylle kohderyhmälle, mutta ei enää meille - ja aloimme tekemään omatoimimatkoja ympäri maapalloa. Niistä sai tämäkin blogi, Reissu-Janin matkat, alkunsa kun vuonna 2014 lähdimme kolmeksi kuukaudeksi Kaakkois-Aasiaa ja Oseaniaan. 

Millaisia muistoja sinulla on charter-matkoista? 




20 kommenttia:

  1. Heh, olipahan taas seikkailuja kerrakseen :D Onneks ei jäänyt pysyviä vaurioita kummastakaan katastrofista, säilyi rahat pussissa ja farkutkin palautui hohtavan valkoisiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - farkut tulivat puhtaaksi. No olipa taas muutamaa kokemusta "rikkaampi".

      Poista
  2. Olen ollut p askettimatkalla vain kerran, 14 vuotiaana Kyproksella. Sain kipinän matkailuun. Kiertelin paikallisen pojan kanssa baareja.. Ei onneksi huumattu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikärajoja ei varmaan tällöin paljon kyselty etelän baareissa :)

      Poista
  3. Kiva postaus! :) mekin kävimme miehen kanssa ostamassa ensimmäisen yhteisen - ja minun ensimmäiseni- ulkomaan matkan vielä matkatoimistosta, tätä ennen olimme käyneet siellä myös tiedustelureissulla ;D Matka oli Lomamatkojen matka Rodokselle, lentoyhtiönä Primera air. Molemmat ovatkin sittemmin menneet konkurssiin :( Mutta oikein hyvä ja ikimuistoinen reissu oli! Tuli poltettua tosin iho ja kannettua myös paljon rahaa lähikuppiloihin mutta hauskaa oli :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja kuinka moni muistaa ne R-kioskeilta kannetut paksut matkaoppaat ja kuvastot, joita niitä Charter-matkoja ihmeteltiin ja sitten piti tosiaan mennä toimistoon ne ostamaan, osamaksulla...

      Poista
  4. Loistavaa muistelua, tätä oli hauska lukea! Onneksi vaimosi lähti ajoissa etsimään sinua ja pahemmin ei ehtinyt käymään. Vaikka varmasti siltikin järkyttävä kokemus huumatuksi joutuminen. Aiemmin matkanteko aina reissuvalmisteluista lähtien on ollut kyllä aivan erilaista kuin nykypäivänä! Enää harvemmin on tarvetta kartalle matkatessa ja ravintolavinkit tulee katsottua käden käänteessä kännykällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika! Olihan nuo vähän haastavampia aikoja lähteä matkaa - ja ne piti suunnitella jo hyvissä ajoin. Ex-temporea oli lähteä 24-tunnin risteilylle Helsingistä. Ravintolavinkkejä ei 90-luvulla netistä selattu vaan käveltiin vaan ravintolaan ja syötiin mitä tarjottiin...ja ruokalistat olivat tietysti suomeksi kirjoitettu. Vaikka kuinka yritti puhua englantia niin kyllä ne suomalaisen tunnisti aina.

      Poista
  5. Vanhat reissutarinat ja varsinkin matkojen alkuvaiheilta on kivaa luettavaa. Itsekin olen oppinut nuoruudesta hyvin nopeasti sen, että valkoisia housuja ei käytetä Ruotsinlaivalla eikä lentokoneessa. Itse kaadoin serkun isän valkoisille puvunhousuille punaviinit kymmmenen vanhana ja sitä muistellaan edelleenkin sukujuhlissa. Omat vaaleat housut puolestaan meni 18-vuotiaana koneessa, kun kaveri kaatoi punaviinit housuille. No nämä onneksi oli selvemmän näköiset kaadot kun virtsanväriset konjakit housun etumuksessa. :-D Mutta kyllä komeasti kiiltää jo tulivuorella housut pestynä sulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rami. Valkoiset housut olivat tuolloin "muotia" - tosin sukkia pidettiin jo jaloissa ja purjehduskengät olivat jääneet muodista. Oi niitä aikoja.

      Poista
  6. Ai, kuinka nostalgista, muistoja tuli heti mieleen, tosin minä olin sellainen erilainen nuori joka ei koskaan Kanarialle lentänyt. Ensimmäinen charterini ja lentomatkani tapahtui kun olin jo 20-vuotias. Se suuntautui Tukholmasta, jossa silloin asuin, Pariisiin. Poikaystävällä ei ollut passia joten lähdin yksin. Matka oli hieno, sain mukavan huonekaverin jonka kanssa seikkailimme ympäri Pariisia, päivisin nähtävyyksiä katsoen, iltaisin tutustuen paikalliseen nuorisoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi! Pariisi on ehkäpä ollut rauhallisempi valinta kuin Playa de Americas tai "Aijan Napa"..

      Poista
  7. Voi ei mokasin. Kommenttini hävisi. No uusiksi. Kivan nostalginen juttu!
    CD kasetti soittimesta tulee mieleen, kun veljeni toi joululahjaksi Espanjasta kannettavan kasettisoittimen kuulokkeineen. Eipä toiminut kauaa vaikka se oli sit hieno🤩.
    Meillä eka reissu Aurinkomatkojen seurassa tehtiin Kyprokselle. Se oli vuonna - 89. Muistoja on tuosta reissusta😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. CD-kasetti soittimet mitä tuolloin rantakohteissa myyntiin olivat selvästi kopioita kun niitä hieman tarkemmin tarkasteli.

      Poista
  8. Oikein varsinaisia charter-matkoja aurinkokohteisiin emme ole tainneet oikein tehdä paitsi siskon perheen kanssa kun mukana on ollut pieniä lapsia: Kanarian Puerto Ricoon ja Thaimaan Phuketiin. Tuo vaatteiden sotkeutuminen lentokoneessa nauratti taas hiukan, vastaavia, joskin vähän pienempiä juttuja on tietysti meillekin tapahtunut, ja useimmiten se on nykyisin mielessä siten, että koneeseen mustat tai ainakin tummat vaatteet.
    Kyprokselle lähdettiin joskus, myös siskon kanssa, taisi olla vielä äkkilähtö, ja hotellissa tuli lieviä ongelmia siitä, että osasimme mieheni kanssa englantia mitä monet muut eivät osanneet ja päädyimme helposti tulkeiksi hotellin henkilökunnan ja ryhmän suomalaisten kanssa. Opimme aika pian, että pitää yrittää välttää kulkemasta yleisissä tiloissa silloin kun siellä on enemmän ihmisiä, puolihumalaisten ihmisten juttuja ei ollut ihan kiva kääntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Virheestä oppii - ja tummat vaatteet ovat helpommat ja turvallisimmat matkustaessa. Tosin Keski-Aasiassa auringon kuumuudessa uskalsin pitää beigen värisiä vaatteita. Hauska juttu että olet toiminut myös "oppaana" suomalaisille.

      Poista
  9. Mun pitää nyt oikein muistella, mihin olen ensimmäisen charter-matkan tehnyt (jos siis vanhempien kanssa tehtyjä ei lasketa). Olen melko varma, että kohde on ollut Turkki, mutta minne päin....? Sitä en enää muista. Todennäköisesti Marmaris...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvista, jos on tallella, voisi tarkemmin selvitä kohde. Turkin Marmaris on/oli aiemmin suosittu suomalaisten kohde, jos muistan oikein.

      Poista
  10. Minä tein ensimmäisen charter-matkan vasta vuonna 2015. Olin silloin reissannut omatoimisesti jo yli 40 maassa, mutta pienen lapsen kanssa halusin kokeilla myös tätä matkustusvaihtoehtoa. Minäkin ostin matkani Tjäreborgilta. Suurin ero sinun matkaasi verrattuna taisi olla se, että lentolipun hintaan ei kuulunut edes vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Charter-matkat ovat turvallisia ja erityisesti helppoja lapsiperheille. Vaikka suosinkin omatoimimatkailua, niin voisin hyvin lähteä myös charter-matkalle johonkin uuteen kohteeseen. Se että on charter-matkalla ei tarkoita että hotellissa ja rantakadulla pitäisi jumittaa. No ekalla matkalla näin tehtiin - kun oltiin niin kokemattomia matkailijoita. Nyt vuokrasin auton ja kiertäisin kohdetta ja sen ympäristöä. Nykyään charter-lentojen palvelut on jyvitetty niin pieneksi että pitää muistaa tuo ruoka- ja juomapuoli, varsinkin pidemmillä lennoilla.

      Poista