sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Ensimmäinen matka

Tässä jutussa palaan ajassa 24 vuotta taaksepäin ja kerron ensimmäisestä itse tehdystä ulkomaan matkasta ja ensimmäisistä lennoista, matkasta toiselle puolelle maapalloa - Taiwaniin ja Thaimaahan (maat numerot 5 ja 6). Tätä ennen olin käynyt ulkomailla 1980 luvulla perheen kanssa Ruotissa ja Norjassa (maat numerot 2 ja 3), ja myöhemmin 1990 luvulla itse niillä suositutuilla "Tukholman risteilyillä" sekä vuonna 1996 Virossa (maa numero 4) päiväristeilyllä Georg Ots laivalla. Sen enempiä ulkomaan matkoja en ollut tehnyt kunnes vuonna 1996 sain silloisen työnantajan kautta tehtyä julkaisun tieteelliseen konferenssiin johon minut kutsuttiin. Konferenssi nyt vaan saatui olemaan Taiwanissa Hsicnhun kaupungissa, paikasta mistä en ollut koskaan kuullutkaan. Näin jälkeenpäin katsottuna matka oli aikamoinen... lentomatkojen osalta ainakin.  Valitettavasti kuvia ei matkalta paljoa otettu. Oli vanhemmilta lainattu pokkarikamera ja vain 20 kuvan rulla, ja suurin osa niistä on täysin epäonnistuneita.

Bangkok, +38 astetta lämmintä - alkuperäinen kuvateksti: "Näitä Buddha patsaita oli joka puolella"


Matkavalmisteluja 

Vuonna 1996 matkojen järjestäminen ja varaaminen oli hieman erilaista kuin nykyään. Internet toki oli olemassa - lähinnä tieteellisen yhteistöjen kesken, mutta matkat ostettiin edelleen matkatoimistojen kautta, ja niinpä soittelu matkatoimistoon alkoi ja lentojen suunnittelu. Konferenssi kesti kolme päivää, mutta matkatoimisto ehdotti paluussa pysähtymistä Bangkokissa muutamaksi päiväksi - koska näin saatiin lippujen hintoja hieman halvemmaksi ja vielä tällöin se kävi myös työnantajalle (nykyisin työmatkoihin ei enää voi yhdistää "lomailua" vaan matkalta palataan heti kun komennus päättyy). Matkatoimisto kirjoitti (todellakin! Lentoliput kirjoitettiin käsin vielä 1990 luvulla...) lennot reitille Helsinki-Kööpenhamina-Bangkok-Taipei ja takaisin, siten että paluussa oli yksi päivä Taipeissa ja kolme päivää Bangkokissa. Matkatoimisto myös varasi hotellit näistä kaupungeista. Konferenssikaupungissa paikallinen järjestelijä hoiti majoituksen. Lentolippujen kanssa oli myöhemmin aikamoista säätöä kun lentoyhtiöt vaativat vahvistamaan ne puhelimitse päivää ennen eikö tietenkään ollut mitään intenetissä tehtävää checkin vaan jonotettiin lentoasemalla pitkissä jonoissa. 

Passi minulla jo olikin, ja siinä oli sotilaspassin kuva, jossa olen upseerin arvomerkit kaulassa. Tästä oli myöhemmin yllättävää hyötyä. Muita valmisteluja olivatkin matkashekkien hankinta. Minulla ei ollut vielä luottokorttia käytössä, ja käteisen dollarien sijaan päätin hankkia dollari pohjaisia matkashekkejä pankista, jotka sitten voitiin lunastaa paikan päällä pankissa paikallisen valtuutan saamiseksi. Lopuksi teetätin vielä käyntikortteja, koska kuulin että Aasiassa niitä arvostetaan ja että ne tulee jakaa kun uusia ihmisiä tavataan. Jossain kauppakeskuksessa oli automaatti, mistä sellaisia pystyi tekemään. 

Pari päivää ennen lähtöä tajusin vielä että matkalaukku varmaankin pitäisi hankkia ja kävin sellaisen jostain halpahallista ostamassa (kankainen pyörillä perässä vedettävä malli..). Suomessa oli huhtikuu, jotenka pakkasin mukaan tietysti (!!) Suomen keleihin sopivia vaatteita - pitkiä housuja, kauluspaitoja, klassiset 90-luvun samettiliivit ja "Simo-Vaatehuoneelta silkkipusakan" yms.. Jälkeenpäin olisi pitänyt hieman lukea että Bangkokissa oli tällöin +38 asteen lämpötila. No - eipä päässyt ns. "luita pakottamaan" kun oli vaatetta tarpeeksi mukana.

Lentoon

Muistan vieläkin elävästi tilanteen kun saavuin Helsinki-Vantaa ulkomaan terminaaliin. Olin käynyt Seutulan kentällä joskus 1970 luvulla katsomassa vanhempien kanssa lentokoneita, mutta itse toiminnasta lentokentällä ei ollut mitään kokemusta.  Olipa siinä ihmettelemistä että mitenkäs tämä homma toimii. Kävelin lentolippu "nivaska" kädessä kyselemään että mitenkäs nyt toimitaan - ja niin se laukku "checkattiin" Taiwaniin asti. Kertoivat vielä että Finnairilta, jolla siis lensin Kööpenhaminaan, voi laittaa laukut perille mutta Kööpenhaminassa pitää erikseen käydä hakemassa boarding card Thai Airwaysin lennolle. Taas jotain uutta. Ensimmäinen lentoni, vasta 25 vuotiaan, oli sitten Finnairin DC-9 koneella Kööpenhaminaan. Olihan se aika outo fiilis eikä sitä oikeastaan osannut edes "pelätä" - ihmetteli vaan että kuinka tämmöinen alumiiniputki liikkui kovaa vauhtia kymmenen kilometrin korkeudessa. Toinen ihmetys oli tupakointi -- koneessa sai vielä polttaa ja sitä savua oli sitten kone puolillaan. 

Kohti Taipeita

Kööpenhaminan kentällä löysin hetken etsimisen jälkeen "Transfer Deskin", jossa saatiin jatkolennoille liput. Ensin Thai Airwaysin DC-10 koneella Bangkokiin (nykyinen Don Muangin kenttä), ja sieltä parin tunnin vaihdon jälkeen kohti Taipeita. Pyysin että saisin istumapaikan savuttomasta osastolta. Kun tuli boarding aika kuulutettiin että koneessa on teknistä vikaa ja sitä korjataan pari tuntia ainakin. Hetkonen! - mitenkäs se jatkolento kävi mielessä, ja kävin vähän kyselemässä siitä. No eipä voineet tietenkään asialle mitään ja totesivat että Bangkokissa kaikki järjestyy. 

Parin tunnin päästä päästiin sitten itse koneeseen, joka tosiaan oli hieman isompi DC-10 laajarunkokone. Niin, ja ne istumapaikat olivat kyllä savuttomassa osastossa, mutta se tupakkapuoli alkoi heti seuraavalta penkkiriviltä. Kone oli aivan täynnä lähinnä tanskalaisia turisteja menossa lomamatkalle Thaimaahan, ja niinpä siinä sitten oltiin kymmenen tuntia savussa ja möykkäävien ja viinaa juovien tanskalaisten keskellä. Bon Voyage! Eipä siinä yölennolla paljon ehtinyt nukkumaan. Syöminen lentokoneessa oli myös hieman eksoottista - ja että alkoholi oli tällöin vielä ilmaista. 

DC-10 laskeutui Bangkokin lentälle aamulla juurikin sen pari tuntia myöhässä. Kävelin ulos koneesta kunnes näin Thai Airwaysin henkilökuntaa jolla oli minun nimi kyltissä. Kertoivat että lentosi Taipein on jo lähtenyt ja että seuraa perässä. Pyysivät istumaan lentokentällä ja antamaan passin sekä sen lentolippu "nivaskan".  En enää muista kuinka kauan siinä istuin ja ihmettelin, enkä uskaltanut mihinkään lähteä kävelemään - ehkäpä siinä meni tunti tai kaksi kunnes virkailija tuli takaisin sanoi että tässä on uudet lentoliput ja että olen saanut upgraden business-luokkaan. Vievät minut kiireesti juuri lähdössä olevaan EVA Airin Boeing 747-200 koneeseen. 

Bangkokin lentoasemalla odottamassa että saisi uudet lentoliput ja passin takaisin



"Oho!" oli ensimmäinen ajatus kun minut ohjattiin business-luokkaan ja sirot aasialaiset lentoemännät kumartelivat edessäni. Tämmöiseen "pokkurointiin" en ollut koskaan aiemmin törmännyt. Neljän tunnin lento meni erittäin mukavasti ja olin aivan ihmeissään siitä ruuasta ja drinkeistä joita siellä tarjoiltiin - eikä myöskään tupakan savua ja huutavia turisteja. Oli siinä taas ihmettelyn paikka. 

Taipein kentällä säätö jatkui hieman, koska viisumit piti käydä maksamassa erikseen ennen rajatarkistuksia ja ne hyväksyivät vaan dollareita, joita piti käydä terminaalin pankissa vaihtamassa. Lopulta pääsin Taiwaniin. Konferenssin järjestäjä oli hoitanut autokuljetuksen ja tämä kuljettaja oli sitten odottanut ehkäpä neljä tuntia pidempään koska en ollut tullut edeltävällä lennot. Tällöin ei ollut vielä matkapuhelimia kovin yleisesti käytössä, jolla olisi voinut ilmoittaa asiasta. No niinpä matka jatkui kohti Hsinchun kaupunkia Taiwanin upeassa vuoristoisessa maisemissa. Hotelliin päästyäni olin tehnyt matkaa Suomesta 25 tunnin ajan. 


Taiwan 

Päästyäni hotelliin alkoi jo tulemaan hieman nälkä ja kyselin respasta että mihinkäs täällä kannattaa mennä syömään. Kielimuuri tuli väliin, ja minulle annettiin kopio kartasta johon oli jotenkin kirjoitettu englanniksi katujen nimiä. Ulos pimeään -- ja ihmettelemään että mihin suuntaan sitä lähtee kävelemään. Tietenkään kartta ei ollut tarkka eikä katujen nimet olleet englanniksi vaan kiinaksi. Aikani käveltyäni löysin ravintolan, lähinnä siksi että sen edessä oli kuvia ruuasta. Ravintolassa henkilökunta ei puhunut senkään vertaa englantia, mutta ruokalistassa oli kuvia annoksista joista ei ollut mitään käsitystä. Niinpä tilasin jonkun tulisen ja kuuman keiton sekä olutta. Olutta tarjoiltiin hieman pidempään lasiin mihin olin tottunut - varman desin lasiin. Uutta sekin -- mutta tästäkin selvittiin. Paluumatka hotelliin olikin sitten hieman haastavampi - ei oluen takia, vaan että pimeässä huonolla kartalla ei ollut aivan helppo "rasti" suunnistaa perille. 

Seuraavat päivät menivät sitten itse konferenssissa ja hotellilta meitä tultiin aina hakemaan. Tosiaan ne jotka muistavat vuoden 1996 kevään, niin tällöin oli Kiinan ja USA välillä hieman vaikeaa ja USS Nimitz lentotukialus oli Formusan salmessa täydessä taisteluvalmiudessa Kiinan uhattua Taiwania. Tästä johtuen lähes kaikki ulkomaiset osallistujat olivat peruneet matkansa konferenssiin ja meitä ulkomaalaisia oli lopulta siellä muutama minun lisäksi USAsta ja Etelä-Koreasta. Niinpä meitä pidettiin kunniavieraina ja kuljetukset ja lounaat yms hoidettiin järjestävän tahon toimesta. 

Aikaero - se iski tajuntaan myös ensimmäistä kertaa, olihan aikaero +6 tuntia, jotenka konferenssit alkoivat minun sisäisen kellon mukaan klo 2 yöllä, jotenka oli noustava ylös puolen yön aikaan. Sanomattakin on selvää että olivat hieman väsyttäviä tilaisuuksia, kun ottaa huomioon tuon aikaeron. 

Eräänä iltana lähdimme "kaikki ulkomaalaiset", jotka olimme siis samassa hotellissa, ulos syömään ja suuntasimme japanilaiseen ravintolaan. Etelä-Koreasta ollut henkilö pystyi hieman ymmärtämään kiinan kieltä ja tulkkaamaan meille mitä listassa oli.. ja olihan se tosiaan jälleen kerran ihan outoa syödä sitä ruokaa. Puikot ja kaikki.. Olisi pitänyt tietysti jotenkin harjoitella niillä syömistä, mutta ravintolan henkilökunta löysi minulle haarukan. Outoa se ruoka oli -- jotain rapuja sekä merihevosia! Kyllä - tosiaan pieniä merihevosia joita syötiin soijakastikkeen kanssa. Viimeisenä iltana isännät veivät meidät syömään hienoon kiinalaiseen ravintolaan, jossa oli iso pyörivä levy keskellä pöytää ja ruokaa tuotiin jatkuvasti lisää ja lisää. En tunnistanut oikeastaan yhtään mistä ruuasta oli kyse - paitsi riisin. 

Hscinchu - japanilainen ravintola tarjosi kaikkea outoa syötävää


Hsinchusta palaisin yhdeksi yöksi Taipeihin, ja siellä kävin ihmettelemässä lähinnä SoHoa (baarialue) ja Chiang Kai-shekin muistomerkkiä. Muuten riitti ihan vaan ihmetellä sitä vilinää ja mopojen määrää, sekä jotenkin pysyä ns. kartalla että missä sitä oikein kävelee. Illaksi suuntaisin bussilla kohti Taipein kansainvälistä lentoasemaa ja nyt jo kokeneena (!!) matkailija osaisin jotenkin toimia lentokentällä. Lensin Taipeista takaisin Bangkokiin Thai Airwaysin MD-11 koneella.

Chiang Kai-shekin mauseleumin portti, Taipei, Taiwan


Taipei park, Taiwan - huomaa tyylikäs silkkipusakka

Thaimaa ja Bangkok

Kone laskeutui Bangkokin lentoasemalle ajallaan, ja kävellessäni ulos terminaalista mietin että onpas täällä kuuma vaikka olin keskiyö. Simo-Vaatehuoneelta "silkkipusakka" oli hieman hiostava.
Bangkokissa oli kolme päivää aikaa tutustua kaupunkiin ja hotelli sijaitsi Sukhumvit Roadin varrella. Tällöin ei ollut kylläkään mitään tietoa että mitenkä se hotelli kaupunkiin "asemoitui". Ennakkovalmisteluja siis ei oltu tehty - nyt oltiin vaan ns. lähdetty matkaan. Mutta hotelli oli hieno - isot huoneet ja ulkona oli iso uima-allas, jossa sitten tulikin välillä vietettyä aikaa ja taisi se ihokin siinä samalla hieman palaa. 

Ensimmäisenä aamuna lähdin sitten kävelemään ulos -- vielä kuumempi. Siinä sitten käveltiin kauluspaidassa ja pitkissä housuissa +38 asteen lämpötilassa, kunnes oli pakko lähteä ostamaan edes joku lyhyt hihainen paita. Siispä etsin pankin jossa matkashekkejä voisi taas vaihtaa. Pankin ovella minut pysäytettiin, kysyttiin asiaa ja pyydettiin näyttämään passi. Sisällä oli pitkät jonot. Turvamiehen nähtyään minun passin, jossa siis todellakin oli sama kuva kuin sotilaspassissa, ns. veti kättä lippaan ja sanoin "Please follow me, Major!".  No ei ollut majurin sotilasarvoa, vänrikin napeilla sitä mentiin pankissa nopeasti toiseen kerrokseen ja siellä minut ohjattiin jonkun johtajan puheille joka otti asian hoitaakseen. Yllättävän nopeasti dollarisheikit vaihtuivat Thaimaan bahteiksi, ja ulos minut saateltiin vielä samalla tavalla pokkuroiden. 

Bahtit taskussa suuntaisin ostamaan kevyempää vaatetusta, ja jotenkin "eksyin" sitten Soi Cowboy alueelle, joka on/oli sitä kuuluisaa "go-go bar" aluetta. Kylmä Singha olut maistui hyvältä samalla kun ihmettelin sitä menoa ja meininkiä. Kyllähän siinä ns. markkinat kävivät ja heti minutkin sieltä valkonaamana bongattiin, vaikka olikin vasta "iltapäivä hikinen". Päässä soi Murray Headin - "One night in Bangkok" biisi..  jonka tahdissa Suomessakin discossa notkuttiin nuoruudessa. 

Kovin paljoa en tuon muutaman päivän aikana ehtinyt Bangkokia katselemaan. Aika meni, edelleen jetlagista toipumiseen, ja hotellin ympäristössä. Thaimaalaista ruokaa kävin syömässä, ja menutkin olivat englanniksi. Mutta se chili! Ensimmäistä kertaa tuli koettua ns. "polttaa mennen tullen" fiilis.. mutta hyväähän se ruoka oli - joskin hieman tulista. Palasin seuraavan kerran Bangkokiin vasta vuonna 2015 - ja tällöin ehdin jo hieman enemmän tutustua Bangkokin nähtävyyksiin, josta löytyy myös juttuja tästä blogista: Bangkok - enkelten kaupunki. Sittemmin ole vieraillut kaupungissa yhteensä neljä kertaa matkoillani Kaakkois-Aasiassa, ja se on noussut yhdeksi suosikki kaupungeista vaikka kyseessä onkin maailman kuumin pääkaupunki.  


Paluumatka

Kolmen Bangkokissa vietetyn päivän jälkeen oli aika lähteä paluumatkalle kohti Suomea. Kaikki näytti menevät ihan hyvin, boarding alkoi ajallaan ja pääsin jälleen kerran tanskalaisten keskelle Thai Airwaysin DC-10 koneeseen. Tottakai jotkut olivat juovuksissa ja pyörryksistä Thaimaan iloista -- mitäköhän tästäkin matkasta tulee mietin. Pääsimme rullaamaan kiitotien päähän, kunnes kapteeni kuulutti että koneen polttoainepumpussa on jotain vikaa. Rullaus takaisin. Istuttiin sitten siinä koneessa ja odoteltiin mitä tapahtuu -- ja lämpötila alkoi koneen sisällä nousemaan. Kahden tunnin ja yhden tarjoillun vesilasin jälkeen meidät päästettiin pois koneesta -- hieman isompaa remppaa kuulemma piti tehdä. Takaisin terminaaliin. Lopulta istuimme vielä kolme tuntia lähtöportin lähellä eikä siitä saanut poistua. Osa tanskalaisista kaivoivat tulijais-viinat esiin ja alkoivat niitä juomaan. Välillä kapteeni kävi kuuluttamassa että mitä osaa milloinkin vaihdetaan tai korjaillaan. Kun tuli uusi boarding osaa matkustajia ei enää päästetty lennolle heidän juotuaan viinaa sen verran paljon että eivät pystyneet kävelemään tai huusivat ja möykkäsivät tarpeeksi kovaa. 

Viiden tunnin alkuperäisen lähtö ajan jälkeen olimme taas kiitotien päässä ja nousimme Bangkokin taivaalle vaappuen. Toivottovasti kaikki oli nyt korjattu riittävän hyvin. Tasaista lentoa ei kestänyt kauan kun saavuimme Bengalin lahden yläpuolelle lentokoneen lennettyä turbulenssialueelle. Siinä sitä mentiin sitten alas-ylös ja jopa tanskalaiset olivat tällöin hiljaa vaikka viinatarjoilut lopetettiin ja lentohenkilökunta joutui myös itsekin istumaan alas. Tätä jatkui Intiaan asti. Pakistanin ilmatilassa kone lensi sitten ukkospilveen, ja silloin alkoi todellinen vuoristorata ja salamien välke moottorien välillä huutaessa täysillä kierroksilla koneen noustessa pudotuksien jälkeen taas matkalento korkeuteen. Taisi siinä joku tanskalainen oksentaa - hajusta päätellen. Loppumatkan taisivat nukkua "krapulaansa pois". 

No Kööpenhaminaan päästiin tosin viisi tuntia myöhässä, ja taas kävelin Transfer Deskille kyselemään että mitenkäs pääsen täältä Helsinkiin kun Finnairin kone oli lähtenyt kolmisen tuntia aiemmin. Sain paluun SASin lennolla Helsinkiin MD-82 koneella.  Olihan aikamoinen matka ensimmäiseksi ulkomaan matkaksi yksin, mutta kotiin päästiin. Aurinko paistoi Helsinki-Vantaan lentoasemalla kun kävelin ulos terminaalista ja vedin silkkipusakkaa päälle. Suomen tuulisessa keväässä sitä tarvittiin. 











20 kommenttia:

  1. Olipa hauska palata vanhoihin aikoihin :) Aasian matkoja emme ole koskaan tehneet, joten se ei ollut tuttua, mutta puhelinsoitot, matkashekit, valuutat, paperikartat ja semmoiset toivat muistoja. Meidän perheen pikkulapsivaihe eli 80-luku meni ilman matkoja, mutta 90-luvulla olimme joka kesä liikkeellä Euroopassa asuntovaunun ja neljän lapsen kanssa. Pitäisikin joskus kirjoittaa juttu niistä muistoista. Kuvia on vähän jäljellä, kun se filmikamera ei oikein rohkaissut ottamaan niitä kovin runsaasti. Kiitos tekstistäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Kuvia aiemmilta matkoilta on hyvin vähän tai ei ollenkaan. Niiden scannaus taitaa olla paras vaihtoehto säilyttää ne edes jotenkin.

      Poista
  2. Heh, varsin hauska matkatarina. Voin hyvin kuvitella, miten eksoottiselta kaikki vaikuttivat ja varmaan matka tosiaan vaati myös rohkeutta. Mutta aivan uskomatonta, kuin paljon matkustaminen (ja tietysti maailma ylipäätään) onkin parissa kymmenessä vuodessa muuttunut ja verrattuna nykytilanteeseen verrattuna kuulostaa ihan absurdilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Matkustaminen vaati aikoinaan hieman enemmän etukäteisvalmisteluja - tai ainakin olisi pitänyt tehdä hieman enemmän valmisteluja, kuten kohteisiin tutustuminen kirjojen avulla. Lentolippujen hankitaan ei tehty hetken mielijohteesta.

      Poista
  3. Ihanat muistot. Itsekin olin 1996 Thaimaassa ja samat muistot "Nää buddha patsaat on niin nähty". Itse asiassa oltiin edelliset kaksi viikkoa kierretty miljoonat temppelit Indonesiassa ja Balilla. Muistaisiko sitä itse näin paljon ekalta ulkomaanmatkalta Kyprokselle, vuosi 1985?...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Bali on varmasti vuonna 1996 hieman erilainen kuin nykyisin.

      Poista
  4. Ihailen kovasti hyvää muistiasi, minulla menevät kyllä sekaisin lentokentät ja koneet. Ne matkasekit olivat kyllä rasittavia, mutta turvallisempia kuin tukku käteistä. Tavallisesti kun autoilimme Euroopassa niin oli 4-5 lajia valuuttaa kukkarossa, nyt pääsee sentään helpommalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Matka oli minulle niin ainutlaatuinen ja täynnä tapahtumia niin ne ovat jääneet muistiin.

      Poista
  5. Paljon tuttuja elementtejä matkakuvauksessasi! Hyvin olet muistanut detaljeja, kuten matkashekit, paperiset lentoliput ja koneessa tupakoinnin. Kaikki on tullut koettua, mutten varmaan hetimmiten olisi saanut mielikuvia näistä asioista päähäni. Sen lisäksi, että aikoinaan työmatkoihin saattoi liittää vapaapäiviä, niin meillä saattoi mannertenvälisiä työmatkalentoja saada businekseen ainakin jos perillä odotti hetimmiten työt. Euroopassahan lennettiin paljon busineksessä vaan siksi, että päivän parin reissuille ei halvempia lippuja myyty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pikko! Business luokassa pääsin vain lentämään (Euroopassa), jos asiakas sen maksoi tai asiakkaan edustaja oli myös business luokassa. Kaukomatkat tehtiin sitten economyssa, eikä siinä paljoa ehtinyt paikan päällä paikkoja katsomaan kuin ehkäpä viikonloppuisin kun matka kesti yli viikon.

      Poista
  6. Vanhoja matkoja on kyllä kiva muistella. Tänä korona-aikan kävin itsekin läpi matkailuhistoriaani. Ensimmäisen yksin tehdyn ulkomaanreissuni tein vuonna 1981 kirjekaverini luokse Hollantiin. Hyvänen aika, lähes neljäkymmentä vuotta sitten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva on muistella ja miettiä miten matkustus on siitä muuttunut. Varsinkin kun nyt elämme uutta murrosta matkustuksen osalta.

      Poista
  7. Melkoisen hyvin muistat menneen matkan. Tuli mieleen oma eka matka juurikin paperisine matkalippuineen ja matkashekkeineen. Kiva aikamatka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Olihan tuo oma ensimmäinen matka sellainen että mielestäni siinä oli vähän enemmän kierroksia kuin muissa myöhemmissä matkoissa.

      Poista
  8. Hahhahhaa, nauroin monta kertaa ääneen juttua lukiessa :D Pitkästä aikaa hauskin matkakertomus, mihin oon törmänny! Tosi kiva oli lukee tällasta historiallista katsausta sen ajan matkoista. Tais olla hyvä, että jouduit jo heti ensikättelyssä kokemaan kaikki kommervenkit soolomatkalla, niin sitten myöhemmin ei varmaan mikään hätkäytä enää sen kummemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cilla Maria jos matkakuvaus oli hauska. No näin jälkeenpäin se oli aikamoista ja myöhemmin ei matkoilla ole ollut niin uutta opittavaa ja hämmästeltävää vaikka tosin myöhemminkin on ollut vaikka ja mitä... taidanpa kirjoittaa seuraavaksi ensimmäisestä Charter matkasta.

      Poista
  9. Huikea matkakertomus!
    Tässä oli ihanaa ajan patinaa, mutta eniten ehkä huvitti pakkaustyyli ja silkkipusakka. Mutta hei, siitä se lähtee, on vähän vettä virrannut tuostakin reissusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No pakkaustyyli ja vaatteet olivat mitä mä silloin vaan tein oikeastaan ilman mitään ennakkovalmisteluja ja tietämystä kohteista. Silkkipusakka Bangkokin kaduilla oli kylläkin todella hiostava.

      Poista
  10. Ihan paras matkakertomus! Täällä kanssa naurettiin ja muisteltiin menneitä mukana! Me käytiin 90-luvun alussa joka talvi perheen kanssa Balilla. Isä meni aina röökillä lentokoneen takapenkeille :D Bali oli ihan erilainen kun nykypäivänä, lähinnä oltiin ainoat turistit monissa paikoissa siellä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Oona jos juttu toi naurua ja muistot omilta matkoilta! Ensimmäinen kerta se on jokaisella aina edessä - matkailussakin. Olinhan mä aika hukassa välillä tuolla matkalla, mutta kokemusta kertyi. Bali mahtoi todellakin olla erilainen ennen Eat, Pray & Love elokuvan tuomaa buumia.

      Poista