Ensimmäinen charter-matka

Tässä jutussa jatkan oman matkustus historian muistelua ja kertomuksia Reissu-Janin matkailun alkuvaiheista. Edeltävässä jutussa kerroin ensimmäisestä yksin tehdystä matkasta, ja tässä jutussa tehdään katsaus vuoteen 1998 jolloin tein ensimmäisen paketti - eli charter-matkan eli seuramatkan. Tämäkin matka on kaikella tavalla "ikimuistoinen", ainakin näin jälkikäteen miettien. 

Timanfaya national park, Lanzarote

Matkavalmisteluja ja taustaa

Elettiin vuotta 1998. Ensimmäisen ulkomaan matkan jälkeen olin tehnyt vain muutamia lentoja kotimaassa työkeikoille, ja yksi työkeikka oli ollut Pariisiin maaliskuussa 1998 (Ranska - maa numero 7) ja lomat olin tätä ennen viettänyt Suomen Lapissa vaeltaen.  

Keväällä parisuhteessa tuli "muutosta", ja päätimme lähteä nykyisen vaimon kanssa "kihjalais" matkalle jonnekin lämpimään. Niinpä kävelimme läheisen ostoskeskuksessa olevaan Tjäreborgin matkatoimistoon hieman ad-hoc tyylisesti, ja kysyttiin että mihinkä voisi päästä huhtikuussa suhteellisen halvalla viikon ajaksi. Rahaa meillä ei nuorena parina ollut paljoakaan ja vuokralla kun asuttiin. Matkatoimistovirkailija kyseli vähän lisää, ja ehdotti kohteena Gran Canarian tai Lanzaroten saaria. Kysyin että tiedämmekö näistä mitään. Hetken hiljaisuus - "Joo, ei paljoakaan. Missäköhän päin ne ovat?" Espanja, Kanarian saaret - sitten katsottiin kartalta yhdessä. Siltä istumalta sitten päätettiin että lähdetään Lanzaroten, koska sen nimi oli jotenkin jännä. Majoitus - mahdollisimman halpa, muistaakseni 2* huoneistohotelli Puerto del Carmenin kylässä. Sitten virkailija tulosti pankkisiirtolomakkeen matkan maksua varten (noin 4000 markkaa) ja lähdettiin kotiin tyytyväisenä: "Jee! Me lähdetään ulkomaille". Kyseessä oli myös vaimoni ensimmäinen lentomatka. 

Viikkoa ennen matkaa aloitettiin sitten pakkausrumba, ja vanhemmilta haettiin isot perässä vedettävät matkalaukut tyyliin "HalpaHalli". En todellakaan tiedä miten ihmeessä me saatiin ne laukut ihan täyteen kaikkea mahdollista, mutta sentään kahvit, ruisleivät ja nakit jätettiin kotiin -- toisin kuin appi-vanhemmat olivat tehneet, ja ehkäpä joku muukin tekee niin vieläkin. Pankista käytiin ennen matkaa vaihtamassa markkoja Espanjan pesoihin "riittävästi". 

Lentoon 

Vihdoin koitti huhtikuinen aamu ja menimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle matkalaukkuja vetäen ja vyölaukut keikkuen kohti lähtöselvitysjonoja. Nyt tiesin miten toimia lentokentällä, minullahan oli jo "huimasti" kokemusta matkailusta.  Jännittyneinä odotettiin sitten charter-koneen lähtöä - kyseessä oli menomatkalla brittiläinen charter-yhtiö koneena täyteen ahdettu Boeing 757-200. Konetta operointiin "naisistolla" eli kaikki olivat naisia -- eipä siinä mitään, ajattelin. Ahtauduimme ikkuna- ja keskipaikalle istumaan koneen etuosaan. Kone rullasi aamuauringossa kiitotien päähän ja nosti kierroksia ja nousi lopulta aamutaivaalle -- klonks, klonks pyörät sisällä. Hetken päästä lentokapteeni kuulutti englanniksi että lähdössä jäivät jarrut päälle, ja ne ovat hieman kuumentuneet - ja pyörät otetaan alas jotta jarrut saadaan jäähdytettyä. Totesin ääneen -- "No niin, naiset taas ratissa, ja käsijarru jäi taas päälle!". Lähistöllä olevat matkustajat revähtivät nauramaan äänekkäästi. Jarrut saatiin kylmäksi eikä takaisin täytynyt kääntyä. Lento kohti Lanzarotea oli alkanut... 

Katastrofi 1 

Pari tunnin lennon jälkeen alkoi ruokailutarjoilu koneessa. Se oli ja on edelleen aika haastavaa varsinkin economy luokassa ahtaiden tilojen vuoksi. Niinpä istuin keskipenkillä kyynerpäiden osuen oikealle ja vasemmalle -- ja sitä sitkeää kanaa leikaten. Alkoholit kuuluivat myös hintaa, ja punaviinin kanssa sai olla varovainen - olihan minulla tyylikkäät valkoiset farkut. Kaikki meni suhteellisen hyvin, kunnes käytäväpaikalla istunut keski-ikäinen mies tilasi konjakin kahvin kanssa. Olin jo lopettanut ruokailun ja hänellä oli se lasi siinä tarjottimella. Jotenkin hän kääntyi -- ja hups.. se konjakkilasi oli mun sylissä ja housuilla.. ja konjakit pitkin valkoisia farkkuja. "Oho!" - oli kommentti. Laskeuduimme Arrecifen kentälle, ja kyllä hieman hävetti kulkea passin tarkistukseen ja hymyilevän oppaat ohjaamana bussiin. Näytin kuin olisin virtsannut housuun - valkoisilla farkuilla konjakki ei näytä hyvältä. Bussilla hotelliin, passit talteen ja nopeasti vaihtamaan farkut puhtaisiin, sekä pesemään housut. Mutta lämpötila oli mukava 25 astetta ja palmut huojuivat merituulessa. Loppumatka menee varmaan ihan hyvin...

Puerto del Carmen

Lähdimme sitten ihmettelemään paikkaa mihin olimme tulleet, ja tässähän sitten tehtiin kaikki perus-turistijutut. Syömään kinkku-ananas (pakaste) pitsaa ensimmäiseen ravintolaan ja pari Doroda olutta juoden. Siinä sitten käveltiin päivien aikana monta kertaa rantakatua edes-takas, ja turistien kaupoissa tuli osteltua jotain rantapyyhkeitä ja vaatteita. Rannallakin poltettiin nahkaa ja iltaisin ihmeteltiin värivaloja ja lempeää meri-ilmastoa. Erityisesti mieleen jäi pienet perunat ja tulinen mojo-kastike -- sekä tietysti "kattausmaksu", jonka kertymisestä oli vähän epäselvyyksiä (tulivat siinä kun tuotiin sämpylät ..). 

Hotellin uima-altaallakin tuli vietettyä paljon aikaa - siellä oli parempi uida, ja ravintolasta saatiin mikrossa lämmitettyä pitsaa. 

Puerto del Carmenin satama-alue

Suuri saarikierros

Matkajärjestäjä tarjosi myös retkiä, ja niinpä tervetulotilaisuudessa varasimme "Suuren saarikierroksen", jonka aika nähtiin monta kiinnostavaa ja outoa paikkaa kuten Ceasar Manriquen talon, upeita tulivuoria, kameleita, kaktuspuistoja sekä upean laavavirran sisällä olevat luolat. Helppoa matkailua - kunhan perässä seurasi. Näin jälkikäteen mietittynä tuo Manriquen tekemät patsaat, talot ja muut kulttuuriteot saarella ovat upeita. 

Ceasar Manriquen talon puutarhaa

Katastrofi 2

Loman puolessa välissä olimme illalla kävelemässä kohti hotellia kun eräs sisäänheittäjä onnistui houkuttelemaan meidät ravintolaan - "Eka juoma ilmainen". Virhe 1! Olin tätä ennen juonut kaksi olutta hotellilla. No - niinpä sitten meidät ohjattiin pöytään ja tilattiin "votkaa-spritellä". Virhe 2! Drinksut tulivat hetken päästä pöytään. Join drinkistä pari hörppyä ja lähin käymään WC-tiloissa. Tämän jälkeen muistikuvat katkeavat. Vaimo ihmetteli hetken ja lähti etsimään minua, ja löysi minut WC-tiloista. Osasin vain sanoa että nyt pois ja nopeasti. Jotenkin hän sai minut hotelliin ja aamulla olo aivan hirveä. Ei krapula vaan se kertaa kymmenen. Minut oli siis huumattu ja varmaankin olisivat myöhemmin yrittäneet tyhjentää lompakot.... Meinasin käydä seuraavana ravintolassa vähän kyselemässä, mutta jätin väliin -- mitäpä se olisi enää auttanut. Oppi oli mennyt perille, enkä ole sittemmin tämmöistä enää (onneksi) kokenut. 

Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta

Tulivuorella 

Olo oli iltapäivästä vielä todella hutera kun lähdimme toiselle retkelle, joka suuntautui Timalfyjan tulivuorelle ja luonnonpuistoon.  Upea paikka ja aurinko värjäsi maisemat upeilla väreillä.  Matkaan sisältyi myös illallinen tulivuoren huipulla olevassa ravintolassa, jossa ruoka valmistettiin tulivuoren lämmössä. Viini ei minulle tässä kohtaa maistunut kun istuimme ruotsalaisten keskellä - kyse oli Tjäreborgin "kansainvälisestä" retkestä. 

Tulivuorella, ja jälleen pestyt valkoiset farkut jalassa

Epilogi 

Loppumatka meni Puerto Del Carmenin rantakatua edes-takaisin kävellen, ja intialaisten myyjien kanssa tingatessa "aitoa alkuperäistä" Sonyn kannettavan CD-soittimen hinnasta. Ei tullut kauppoja vaikka hinta putosi 12000 pesosta 4000 pesoon. Paluumatka on suhteellisen rauhallinen, ja farkut pysyivät puhtaina. 

Kotiin paluun jälkeen oltiin taas koettu jotain uutta ja ihmeellistä, ehkäpä ne pari tapausta olisi voinut jäädä kokematta. Sittemmin jatkoimme Lapissa tehtyjä vaelluksia kesäisin ja talvisin, ja vuonna 2005 lähdimme ensimmäiselle isolle omatoimisille matkalle kun lähdimme autolla kuukaudeksi Eurooppaan ilman mitään isompia suunnitelmia eikä tällöin ollut puhelimissa vielä nettiä saati navigaattoreita. Pohdimme että charter-matkat ovat varmaankin hyviä tietylle kohderyhmälle, mutta ei enää meille - ja aloimme tekemään omatoimimatkoja ympäri maapalloa. Niistä sai tämäkin blogi, Reissu-Janin matkat, alkunsa kun vuonna 2014 lähdimme kolmeksi kuukaudeksi Kaakkois-Aasiaa ja Oseaniaan. 

Millaisia muistoja sinulla on charter-matkoista?