maanantai 29. marraskuuta 2021

Namibia - Swakopmund

Solitareista jatkoimme matkaa torstaina 11.11.2021 kohti Namibian länsirannikolla sijaitsevaan Swakopmundin kaupunkiin, johon matkaa on vajaa 300km. Tie oli Walvis Bayn asti lähes suoraa soratietä, mutta matkaan mahtui myös pari solaa jonka läpi piti ajaa. Ne toivat vaihtelua aika "tylsän" näköiseen maisemaan, koska ajoimme nyt erittäin tasaisen Namibin aavikon läpi tietä C14 pitkin, mutta matkaan mahtui myös hieman kumpuilevaa tietä.


Swakopmundin ostosaluetta ja taustalla Woermannhausin torni


Ensimmäinen pakollinen pysähdys oli Kauriin kääntöpiirillä, joka on vain kyltti tien laidassa johon turistit ovat liimanneet paljon erilaisia tarroja. Heti tämän jälkeen tuli ensimmäinen sola, Gaub pass, jossa kannattaa myös pysähtyi katselemaan upeita kalliota ja vehreää luontoa. Seuraava sola, Kuiseb Pass, sopii myös pysähdykseen hyvin ja sieltä löytyikin upeita taukopaikkoja muuten karuun Namibin aavikkoon verrattuna. Kuiseb Passin jälkeen alkaa sitten todella tasainen ja tylsä osuus, 150km - täysin suoraa tietä Walvis Bayhin. Lämpötia putoamisen seuraaminen oli oikeastaan ainoa kiinnostava asia - se putosi +30 asteesta +15 asteeseen, ja ilman muuttui noin 10km ennen Walvis Bayta pilviseksi. Kylmän Atlannin vaikutus tuntui ja näkyi heti. 


Suoraa soratietä riitti satoja kilometrejä

Pakollinen kuva - Tropic of Capricorn - Kauriin kääntöpiiri 

Kuiseb pass - huomaa vastaantuleva auto, erittäin harvinaista

Gaub pass

Walvis Bayssa kävimme katsomassa flamingoja joita oli satoja jollei tuhansia pitkin meren rantaa ja läheisillä suolajärvillä. Itse kaupunki vaikutti aika synkältä koska heti meren ja kaupungin jälkeen alkoivat isot Namibin aavikon dyynit. Ajoimme rantatietä pitkin puolen tunnin päässä olevaan Swakopmundin kaupunkiin, joka oli tyyliltään huomattavasti viehättävämpi eikä pelkästään saksalaisen arkkitehtuurin vaan myös ravintola tarjonnan ja mukavan pienen kävelykatualueen vuoksi. Kävimme myöhäisellä lounaalla Swakopmund Brauhausissa, joka on tunnelmaltaan ja menultaan lähes täydellinen saksalainen oluttupa, ja niinpä tilasimme wiener-leikkeet. Suosittelen. 

Walvis Bayn flamingoja


Seuraavat kaksi yötä vietimme Sea Breeze Guesthousissa, joka sijaitsee noin 3-4 km pohjoiseen Swakopmundin keskustassa. Majoitusrakennus oli myös täällä, kuten myös Windhoekissa, isojen teräsaitojen ja piikkilanka-aitojen suojassa. Isäntäperhe oli erittäin mukava ja kertoi paikan nähtävyyksistä ja ravintoloista. Niinpä kävimme illalla syömässä läheisessä Blue Grass ravintolassa, jossa oli hämmentävää nähdä koko paikka täynnä ihmisiä näin K-aikana. Kahdelle hengelle beef fileet, alkudrinkit, pullo M.A.N. Shiraz viiniä, leivät ja jälkiruuat maksoivat yhteensä vajaa 50€. 

Perjantaina 12.11 kävimme aamupäivästä katselemassa tarkemmin Swakopmundin keskustan nähtävyyksiä, mm. Jetty laituria (vuodelta 1905), ja saksalaista puutaloarkkitehtuuria, mutta muuten vietimme "lomaa lomasta" päivän lounastaen samaisessa Brauhausissa ja hieman "shoppailemalla" Swakopmundin nahkatavara liikkeissä, joita oli useita....mukaan lähti kudun nahasta tehty hattu ja käsilaukku (ei minulle).  Lopulta kävimme vielä Sparissa ostamassa ruoka- ja juomatäydenykset seuraavaksi kuudeksi päiväksi kunnes ajoimme takaisin majoitukseen tarkistamaan varusteita ja muuten huoltamaan itseämme. Perjantai-iltana kävimme vielä syömässä hyvässä Blue Grass ravintolassa, joka oli jälleen kerran aivan täynnä. 

Swakopmund ja Jetty laituri

Atlannin valtameren jälkeen ja Swakopmundin ulkopuolella alkaa heti isot hiekkadyynit


Swakopmundista käsin olisi voinut tehdä vaikka ja mitä retkiä eri suuntiin, niin merelle kuin aavikolle, mutta me päädyimme nyt vaan nauttimaan paikan ravintoloista ja ajamaan mahdollisimman vähän - ja toki nautimme myös kunnon majoituksen sängystä ja lämpimästä suihkusta. Huomasin myöhemmin että kuvia Swakopmundista ei tullut otettua kuin muutama. Seuraavan viikon olisimme taas ns. tien päällä ja majoituksena auton päällä oleva teltta. Swakopmundista matka jatkui kohti Damaralandia - Spitzkoppea ja Mowani vuoristoa. 


 

5 kommenttia:

  1. Meidän Walvis Bayssa käydessä flamingoja ei missään tapauksessa ollut tuhansia, korkeintaan satoja. Olimme odottaneet, että flamingoja olisi ollut enemmän ja olimme jopa hieman pettyneitä niiden määrään, vaikka hieno kokemushan se kuitenkin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille olisi riittänyt jo muutama flamingo, mutta yllättäen niitä oli todella paljon syömässä.

      Poista
  2. No olipa soratie! Niin tasainen, että melkeinpä voisi kuvitella eksyvänsä pois tieltä, kun penkereet ovat sitä samaa tasaista. Mielenkiintoista muuten saada vilahdus ihan turisteille sopivasta paikasta majoituksineen, ravintoloineen ja matkamuistoliikkeineen. Niistä minulle ei jäänyt mitään mielikuvaa, olimme pari viikkoa ihan maaseudulla jonkinlaisessa kurssikeskuksessa, toki sisätiloissa ja sängyissä, mutta tosi vaatimattomissa. Aila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tasainen tie, ja aurinkolaseja oli pakko pitää ajaessa jotta näki edes reunan ja muut epätasaisuudet selkeämmin.

      Poista
  3. Aavistuksen mälsän näköiset maisemat tuolla soratiellä, ja sitten toisaalta just sellaiset, että tekisi mieli tehdä ihmiskoe ja kokeilla miltä tuollainen puuduttava ajaminen tuntuisi. Nuorempana ajattelin, että joku Siperian junamatkakin olisi koettelemus, mutta näin keski-ikäisenä koettuna se oli ehdottomasti reissujen kärkikastia. Että ehkä sitten jossain vaiheessa ajelemaan Namibian sorateille.

    VastaaPoista