Pakistan - Murree Hills ja Islamabad

Pakistanin matkakertomuksen viimeisessä osassa matkustetaan Abbottabadista Murree Hillsiin ja takaisin Islamabadiin. Matkan viimeiset neljä päivää halusimme jo olla hieman "lomalla" ja välttää pitkiä ajomatkoja, sillä tähän mennessä olimme kiertäneet jo Pakistania 12 päivän ajan ja kilometrejä oli kertynyt noin 3000km. 

Pakistan monument, Islamabad

Abbottabad - Murree Hills

15.6.2023 Abbottabadista matka jatkui viileämmille seuduille kohti Murree Hillsia, joka sijaitsee Islamabadin välittömässä läheisyydessä noin parin tunnin ajomatkan päässä. Maisemat muistuttivat hyvin paljon jälleen Alppimaisemia mitä nyt apinoita oli paljon nähtävissä. Alueella oli paljon pieniä kyliä joissa oli useita turisteille tarkoitettuja majoituksia ja ravintoloita. Lisäksi matkan varrella mutkaiset tiet olivat useassa kohtaa täynnä turistimyymälöitä, jossa myytiin huiveja, mattoja ja yllättäen paljon sateenvarjoja. Alue sijaitsee keskimäärin 2200 metrin korkeudella ja ilma on huomattavasti viileämpää kuin Islamabadissa, joten moni pakistanilainen matkustaa alueelle niin Islamabadista tai Lahoresta viettämään viikonloppua tai pidempää lomaa. 

Ajoimme (taaskin) useamman tunnin hiljakseen Abbottabadista kohti Murree Hillsiä pysähdellen useassa paikassa ja samalla etsimme sopivaa hotellia. Päädyttiin lopulta itse Murree Hillsin pääkylään, ja siellä myös Hotel One ketjun Hotel One Mall Road Murree hotelliin, jonne majoituimme kahdeksi yöksi. Tämä oli matkan ainoa paikka missä olimme samassa paikassa näin "pitkään". Halusimme viettää hieman lomaa. 

Murree Hills - hotellihuoneen parvekkeelta näkymä

Iltapäivästä kävimme kävelemässä itse "Mall Roadia" edestakaisin ja se olikin täynnä ihmisiä. Emme nähneet yhtään muuta länsimaista tai muutakaan ei-pakistanilaista turistia koko kylässä. Täällä olimme myös ehkäpä turistinähtävyys, mutta siinä missä Peshawarissa ei näkynyt kuin miehiä kaduilla, niin täällä oli ihan toinen meno - perheitä, lapsia, miehiä ja naisia länsimaalaisesti pukeutuneina nauravina ja hymyilevinä joukkoina. 

16.6.2023 Lähdimme aamupäivästä ajelemaan Murree Hillsistä nyt toiseen suuntaan - itään kohti Kashmirin alueen rajaa ja ensimmäisenä kohteena oli viiden tähden hotelli - PC eli Pearl Continental hotelli Bhurbanin kylässä. Opas halusi viedä meidät tänne, koska oli ehkäpä osannut lukea meitä oikein ja ymmärtänyt että vietettäisiin vaan rento päivä ilman sen suurempia nähtävyyksien kiertämistä. PC hotelliin ei kuitenkaan niin vain ajettu ja koska majoituimme sen "sisarhotellissa" (Hotel One) niin sieltä kautta piti pyytää lupa ja saimme näin myös "ilmaisen sisäänpääsyn" hotelliin jonne ajettiin isojen porttien ja auton tarkistuksen jälkeen. Kiertelimme hotellin puistoissa ja metsäpoluilla tunnin verran. Näköalapaikalta näkyi Kashmiriin ja kaukana siinsivät vuoret joiden takana olisi Intia. Kävimme myös ravintolassa juomassa mainiot kahvit ja Mint Margaretha (mocktail) juomat. 

PC eli Pearl Continental hotelli

PC hotellissa jatkoimme matkaa kohti itää ja ajoimme aina Munasan (kyllä, luit oikein - Munasa) kylän ja Jhelum joelle asti, jonka toisella puolella sijaitsee Kashmirin alue johon meillä ei viisuminkaan vuoksi ollut lupaa mennä ja rajalla olivat turvalllisuusjoukot vastassa. Kashmirin alueellahan on jo useita vuosikymmeniä jatkunut Pakistanin ja Intian välinen konflikti eikä sinne haluta päästää turisteja jos jotain terrorismiin liittyvää toimintaa siellä sattuisi esiintymään. Ajoimme Jhelum joenrantaa seuraten pienten kylien läpi ja edelleen takaisin Murree Hillsin kylään. Illalla kävelimme jälleen Mall Roadilla ja kävimme syömässä samassa (ketju) ravintolassa kuin Abbottabadissa eli Usmania ravintolassa.

Kashmirin rajalla, oikealla puolella Jhelum jokea

Murree Hills - Islamabad 

17.6.2023: Matkan viimeinen kohde - Islamabad, johon on Murree Hillsista parin tunnin ajomatka. Tie kiemurtelee kokoajan alaspäin ja ulkolämpötila taas nousi ylöspäin. Islamabadissa oli jo aamusta järkyttävän kuuma - ehkäpä noin 35-37 astetta kun kävelimme katsomaan ensimmäistä kohdetta Rawalin tekojärveä. Ei kovin kummoinen paikka ja eihän siellä ketään ollut keskellä päivää. Kuten ei ollut seuraavassakaan kohteessa - Pakistanin monumentilla jossa neljä isoja kaarta kuvastavat Pakistanin neljää aluetta. 

Faisalin moskeija, Islamabad

Alunperin meidän piti majoittua Rawalpindissä joka Islamabadista ehkäpä kymmenen kilometrin päässä, mutta päädyimmekin jäämään Islamabadiin (Signature Residence majatalossa) koska matka Rawalpindistä takaisin Islamabadiin olisi kestänyt puolesta tunnista tuntiin ruuhkista riippuen vaikka olikin lauantaipäivä. Islamabad on mielenkiintoinen kaupunki verrattuna muihin Pakistanin kaupunkeihin - pääkaupunki, joka on rakennettu vasta 1960 luvulla ja 1967 siitä tuli Pakistanin pääkaupunki. Aiempi pääkaupunki oli Karachi jota pidettiin "turvattomapana" ja valtion virastot haluttiin lähemmäs islamistisia alueita. Islamabad kaupunki rakenne pohjautuu ruutukaavaan joissa viivasuorat leveät tiet halkovat kaupunkia. Kaupunki myös erittäin vihreä siellä olevien puistojen vuoksi. Kadut tosin olivat lähes autiot kun ajelimme lauantaina pitkin ja poikin kaupunkia kiertäen katsomassa niin Green kuin Blue zoneja - joissa ensimmäisessä oli paljon hallintorakennuksia (mm. Pakistanin parlamentti) ja toisessa taas pilvenpiirtäjiä, ns. liike-elämän keskus. Muuten kaupunkikuva on hyvin tasainen. Illalla kävimme katsomassa vielä Faisalin moskeiljan joka on Pakistanin suurin ja tärkein moskeija jonka jälkeen ajoimme ylös Saidpurin kukkuloille ja Daman-e-Koh näköalapaikalle katsomaan Islamabadia hieman ylempää. Paikalla oli todella paljon perheitä viettämässä leppoisaa lauantai-iltaa ja kukkuloilla kävi onneksi hieman viileämpi tuulenvire. 

Islamabad Daman-e-Koh näköalapaikalta nähtynä

18.6.2023 Nukuimme pitkään majoituksessa ja lähdimme vasta puolen päivän jälkeen kiertämään uudestaan Islamabadin (tyhjiä) katuja autolla. Lounaan jälkeen kävimme vielä basaarissa ostamassa perinteisen pakistanilaisen miehen hatun - Pakol hatun. joka on villasta tehty hattu, jossa on reunoja kiertää ympyränmuotoinen reunus. Tätä hattua pidetään perinteisesti Chitralin alueella ja sitä näkee myös käytettävän Afganistanissa mm. Pashtun heimon jäsenillä. Iltapäiväksi ja loppupäiväksi suuntasimme Islamabad Serena hotelliin, jonne oli myös tiukat turvatarkastukset. Lähdimme ilta kymmeneltä kohti Islamabadin kansainvälistä lentokenttää ja jätimme hyvästit oppaalle ja kuljettajalle. Check-in aukesi klo 23 jälkeen ja siirryimme loungeen (ei alkoholia!) ennen boarding alkua. 

19.6.2023: Qatar Airwaysin Airbus 350-1000 (uusi konetyyppi minulle) lento lähti puoli neljän aikaa aamusta kohti Dohaa jonne saavuttiin paikallista aikaa kello viisi aamulla. Lentoaika oli vähän päälle kolme tuntia. Dohassa joutuikin kävelemään tovin mutta näille uuden The Orchard alueen, joka hieman muistutti Singaporen lentokentän aluetta - trooppinen puutarha ja isot vesiputoukset. Kannattaa käydä katsomassa jo on pidempi vaihtoaika Dohassa. Jatkolento Helsinkiin (Finnairin Airbus A330-300) lähti hieman myöhässä mutta eipä se enää haitannut ja aamupalan jälkeen ehdimme nukkumaan edeltävän yön väsymystä pois. Lentokentältä siirryimme kotiin ns. huoltotauolle pariksi päiväksi ennen seuraavaa matkaa - kohti Välimerta ja Italian Sardiniaan saarta. 

Kotimatkalla - Finnarin lennolla Dohasta Helsinkiin

Epilogi Pakistanin matkasta

Pakistan osoittautui yllättävän kiinnostavaksi paikaksi vierailla ja pitkäaikainen haave päästä Karakoram Highwaylle toteutui. Turisteja maassa käy yllättävän vähän koska sitä kulttuuria tai infraa ei maassa ole kovinkaan paljon, jota osaltaan ehkäpä vähentää ihmisten mielikuvat maasta ja erityisesti sen aiemmista ongelmia liittyen terrorismiin tai epävakaaseen ja korruptoituneeseen hallitukseen. Matkan haastavammaksi osuudeksi osoittautui valitettavasti viisumien pitkä ja vaivalloinen hyväksyntä, ja sen soisi olevan huomattavasti nykyistä mallia jouhevampi ja nopeampi. 

Matkan opas, Sherbaz, osoittautui erittäin hyväksi ja ystävälliseksi ja asiantuntevaksi henkilöksi kuten myös kuljettajamme joka ajoi rauhallisesti ja vakaasti välilläkin hieman haastavampia tietä pitkin. Kävimme heidän kanssa pitkiä keskusteluita niin Pakistanista kuin Suomesta ja meillä oli monta hauskaa hetkeä matkan varrella. Koska meitä oli matkalla vain kaksi henkilöä myös matkaohjelmaan oli helppoa tehdä muutoksia tarpeen mukaan verrattuna ryhmämatkaan, jossa muutokset eivät välttämättä ole niin yksinkertaista tehdä matkan aikana. 

Karakoram Highwaylla - kohti Khunjerabin solaa noin 3800 metrin korkeudella.

Pakistania matkakohteena voin suositella henkilöille joilla on hieman enemmän matkustamisesta kokemusta ja suhtautuvat positiivisella mielellä eri kulttuureihin ja ovat valmiita kokemaan uusia elämyksiä avoimin mielin. Pakistan on mielestäni turvallinen matkaa matkustaa, kunhan välttää muutamia konflikti ja raja-alueita. Afganistanin tilanteen "rauhoittuminen" on osaltaan myös vaikuttanut Pakistaniin. Pakistan on täynnä mielenkiintoisia kohteita - erityisesti Karakoram Highway ja Hunzan laakso olivat matkan kohokohtia. Suomesta järjestetään myös ryhmämatkoja Pakistaniin, mutta omatoimisesti matkustaminen sinne onnistuu. 

Herättikö tämä kuuden jutun Pakistanin matkakertomus sinussa kiinnostusta matkustamisesta Pakistaniin tai muita ajatuksia kohteesta? 

Karimabadista ostetut jakin villasta kudotut matot (40*150cm)- pihalla tuulettumassa. Nyttemmin makuuhuoneessa sängyn vieressä. Matkamuistot Pakistanista. 

  

Pakistan - Hindu Kush vuoriston laaksoja

Karakoram Highway ja Karakorum vuoriston jälkeen suuntasimme kohti Hindu Kush vuoristoa joka ulottuu Pakistanin pohjoisosista Afganistaniin vuorijonon pituuden ollessa noin 800km ja leveyden noin 240km. Tässä jutussa matkustetaan Hunzan laaksosta aina Kalashin laaksoon asti kolmen päivän ajan. Hindu Kush vuoristo ei alkuun vaikuta niin massiiviselta kuin Karakorum vuoristo, mutta sieltäkin löytyy useita yli 7000 metriä korkeita vuoria. 

Phanderin laakso

Minapin - Phander

9.6.2023: Tiedossa olisi taas pitkä päivä - 240km ja 6-7 tunnin ajomatka ensin takaisin Gilgitin kaupunkiin, josta suunnattiin Gilgit jokea seurata aina Phanderin laaksoon asti. Tie Gilgitiin oli samainen Karakoram Highway jota pitkin olimme aiemmin matkustaneet, mutta paikassa nimeltään Normal ajoimme Hunza joen läntiselle rannalle ja edelleen Gilgitin keskustaan hyväkuntoista tietä pitkin. Samalla näimme etäällä horisontissa näkyvät Nanga Parbat vuoren eli Killer Mountain, joka maailman 9. korkein vuori. 

Gilgitistä tie muuttui huonommaksi, koska tietä oltiin kunnostamassa Gilgitin ja Shandur solan (paikka missä sijaitsee maailman korkeimmalla oleva hevospoolo kenttä - 3800 metrin korkeudella) välillä noin 200km matkalla. Tunnin ajomatkan jälkeen tulimme kohtaan missä saattoi nähdä Karakoram vuoriston päättyvät idässä ja Hindu Kush vuoriston alkavat lännessä johon suuntaan olimme ajamassa.  Tällä tiellä ei muuten paljon turisteja liikkunut koska valtaosa kulkee KKH pitkin eivätkä suuntaa enää Hindu Kush vuoriston alueille. Vasta Kalashin laaksossa ja Chitralin kaupungissa saattoi nähdä muita turisteja. Pysähtelimme pitkin matkaa pienissä kylissä ja pääsimme myös jakamaan mukana olleita vihkoja ja kyniä tytöille (turvallisuussyistä en kerro paikkaa tai julkaise kuvia tapahtumasta). Pysähdyksiä olimme tehneet koko matkan aikana myös muslimien rukous-aikoina noin 15-20 minuutiksi ja tässä kohtaa matkaa osaisin jo tietää milloin seuraavaksi pysähdytään ja kyselin muutaman kerran että olisiko taas aika pysähtyä rukoilemaan, jolloin me pääsimme kävelemään ja kuvailemaan maisemia. Opas, joka oli shia-muslimi suoritti varsin tunnollisesti rukouksen kun taas kuljettaja, joka oli sunni-muslimi teki rukouksen nopeasti laittamalla kädet kasvojen eteen ja se oli siinä.  

Karakorum (oikealla) ja Hindu Kush (vasemmalla) vuoristojen kohtaaminen 

Upeita kallioita Hindu Kush vuoristossa. Alla Gilgit joki

Vilja kasvaa pellolla

Gakhuckin kylässä pysähdyimme lounaalle, ja tämän jälkeen tie Phanderin laaksoon oli yhtä tietyötä ja jouduimme välillä odottamaan jotta tiet saadaan auki räjäytyksien jälkeen. Saavuimme myöhään iltapäivästä Phanderin laakson ylle kohoavalle harjanteelle ja majoituimme Hill top lodgessa. Illalla ruokana olikin vaihtelun vuoksi paistettuja taimenia (Gilgit joesta pyydettyjä) ja siinä syödessä kertoilin suomalaisesta suositusta tavasta valmistaa kalaa - savustamalla. Siinä useampi henkilö tuli katsomaan kun näytin netistä kuvia ja videoita niin sähköisestä savustimesta kuin avotulen päällä olevista savustuslaatikoista. Majoitus jossa olimme oli aivan uusi eikä täällä(kään) ollut yötä muita kuin me. 

Kirkasvetinen Gilgit joki

Tietöitä Gilgit-Shandur pass välisellä tiellä

Phander - Shandur pass - Mastuj

10.6.2023: Matka jatkui kohti Shandurin solaa (Shandur pass) johon oli kilometrejä vain 50km mutta ajoaikaa tänne menikin yli neljä ja puoli tuntia, koska tie oli sen verran huonossa kunnossa ja matkan varrella oli useampia pysähdyksiä tietöiden vuoksi. Onneksi viimeiset kymmenen kilometriä saatiin ajaa korkealla vuoristolaaksoissa kunnes pääsimme Shandurin solaan ja hevospoolo kenttien luo. Valitettavasti emme päässeet itse kentille, koska niitä oltiin kunnostamassa parin viikon päästä alkavaan turnaukseen jossa Gilgitin ja Chitral hevospoolojoukkueet kisaavat toisiaan vastaan. Tällöin paikalla on parhaimmillaan lähes 40000 ihmisistä ja ihmettelinkin ääneen että millaiset ruuhkat niillä heikkokuntoisilla teillä onkaan tällöin. No paikalta löytyi myös useampia helikopterikenttä niille kenellä on rahaa ja tarvetta päästä nopeammin paikalle. Nautimme kuitenkin teetä 3800 metrin korkeudella ja kävelimme ympäri aluetta noin tunnin ajan. 

Taukopaikka Shandurin solassa 

Tämä lähemmäksi emme päässeet hevospoolokenttää

Shandurin sola (Shandur pass)

Shandurin solasta soratie laskeutui siksakkia alaspäin Laspurin kylään ja eteni sieltä kohti Mastujin kylää. Etäisyys 40km - matka-aika kaksi ja puoli tuntia, eli olimme tehneet tätä 90km matkaa aamusta kahdeksan tunnin ajan. Mastujissa korjattiin Toyotan hajonnutta ilmastointia ensimmäistä kertaa ja sittemmin myöhemmin vielä kolme kertaa. Käytimme ajan hyväksi ja kävelimme Mastujin basaarissa sekä joimme teetä paikallisen hotellin edessä. Hotelli toki muistutti huonetta jossa oli vain patjoja lattialla. Paikallisia kullankaivajia oli hotellissa yöpymässä kun olivat tulleet kaupunkiin ostamaan tarvikkeita ja he oppaan välityksellä ihmettelivät meitä suomalaisia turisteja. 

Tie alas Shandurin solasta 

Kohti Mastujin kylää. Useassa paikassa oli maanvyörymiä tielle asti

Mastujista ajoimme vielä Chitralin tietä noin puolen tunnin ajan kunnes pääsimme majoitukseen : Zarak Guesthousiin, jota piti eläkkeelle jäänyt Pakistanin armeijan upseeri (kapteeni). Tämä majoitus oli erinomainen : upea puutarha, upeat näkymät Buni Zom vuorelle sekä erinomainen kotiruoka. 

Zarak Guesthouse - upea puutarha ja näkymät vuorille 

Mastuj - Chitral - Kalash valley

11.6.2023: Matka Mastujista Chitraliin ei ollut kovinkaan kiinnostava - Chitral jokilaaksoa seuraten sadan kilometrin matkan mutta kun tie on tietyötä ja suurimmaksi osaksi soratietä niin matkanteko oli hidasta, matkaan meni neljä tuntia. Matkalla sentään näkyi Hindu Kush vuoriston korkein vuori Tirich Mir - 7708 metriä. Chitralissa pysähdyimme lounaalle ja kävimme katsomassa Chitralin linnoitusta (ulkopuolelta) ja upeaa Shahi moskeijaa heti linnoituksen vieressä. Samalla havaitsimme että vuoriston viileys oli vaihtunut lähemmäs 35 asteen lämpöön vaikka kaupunki onkin 1500 metrin korkeudella. 

Tirich Mir vuoren huippu vasemmalla. Afganistan sijaitsee toisella puolella vuorta. 

Chitralin Shahi moskeijan minareetit

Chitralin kaupungista jatkoimme matkaa kohti Kalashin laaksoa johon viimeiset parikymmentä kilometriä ajettiin lähemmäs kahden tunnin ajan kapeaa ja välillä vuorenseinämillä kulkevaa tietä pitkin. Kalashin laakso on kuuluisia siellä asuvista Kalasheista jotka ovat noin 4000-5000 henkeä oleva ei-muslimivähemmistö (ne noudttavan omalaatuista hindulaisuutta tai luonnonuskoa) eläen pienellä Kalashin laakson kylissä. Aiemmin he olivat huomattavan iso väestö ja hallitsivat suurinta osaa aluetta. Nykyään Kalashin laaksossa elää heidän kanssaan huomattava määrä muslimeja ja näyttääkin siltä että kalashien lukumäärä tulee tulevaisuudessa vähenemään. Kalashit viettävät keväisin isoja juhlia (Chilam Joshi festifaalit), joissa he tapaavat toisiaan ja samalla paikalle saapuu myös paljon muitakin seuraamaan heidän omalaatuista juhlintaa. Joidenkin tietojen mukaan Kalashit pohjautuvat Aleksanteri Suuren jälkeläisistä ja tästä syystä esim. Kreikan valtio tukee aluetta rahallisesti. 

Benariz guesthouse, Kalashin laaksossa

Kalashien hautausmaan arkkuja

Kalashilaisen naisen kansallispuku

Toukokuussa 2023 Suomesta kävi Travallerin ryhmämatkalla seuraamassa Kalashien juhlintaa.Meriharakka blogia pitävät Pirkko ja Lasse olivat tällä matkalla ja löydät erinomaisen kuvauksen Chilam Joshi festivaalit. jutusta. Blogista löydät myös heidän Pakistanin matkan jutut kokonaisuudessaan Lahoresta, Islamabadista sekä myös Chitralista. 

Tie Kalashin laaksoon kulki välillä jyrkillä seinämillä

Me majoituimme yhdeksi yöksi Kalashin laaksossa Benariz Guesthousessa Bamburaten kylässä. Majapaikan isäntä, joka muuten näytti aivan kreikkalaiselta, lähti näyttämään ylempää kylästä löytyvää hautausmaata joka sinällään on nähtävyys, koska heillä on ollut tapana laittaa arkut suoraan maan pinnalle eikä niinkään maan alle. Kaleshien naiset ovat myös kuuluisia upeasta pukeutumisesta joihin jopa pienet koulutytöt pukeutuvat. 

Kävimme myös tutustumassa Kalashilaiseen taloon, jossa asui majapaikan isännän sisko. Saimme kuulla että he myös valmistavat viiniä, koska heille - ei-muslimeille, se on mahdollista. Viiniä Pakistanissa!! kyllä kiitos! Kertoivat että tekevät kahta viiniä: valko- ja punaviiniä. Tuossa tuokiossa olikin eteen kannettu lasit viiniä. Valkoviini olikin sitten täyttä pontikkaa, mulperipuun hedelmistä tehtyä noin 45 prosentista viinaa ja punaviini rypäleistä käymisellä tehtyä "käynyttä mehua" jossa oli noin 10-12 prosenttia alkoholia. 

"Valko- ja punaviiniä" Kalashin laaksossa

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Swatin laaksoa ja Mingoran kaupunkia. Alue tuli tunnetuksi vuosina 2007-2009 kun Taliban valtasi sieltä laajoja alueita ja uhkasivat jopa Islamabadia kunnes Pakistanin hallinto sai alueen hallintaan.  

Pakistan - Karakoram Highway: Khunjerab pass

Karakoram Highwayn ja Pakistanin yksi kohokohta oli Khunjerab pass:lle eli Khunjerabin sola joka on maailman korkein kansainvälinen rajan ylityspaikka noin 4800 metrin korkeudella, Pakistanin ja Kiinan raja ja johon Pakistanin puolen osuus Karakoram Highwaysta päättyy. Tiedossa oli huimia maisemia, huimausta ja päänsärkyä. Khunjerabista palaisimme samaa tietä taisin Passuun ja edelleen Karimabadin ohi Rakaposhi vuoren juurella sijaitsevaan Minapinin kylään.

Kiinan ja Pakistanin raja-asema, Kiinan puoli. Khunjerab pass

Passu - Khunjerab 

8.6.2023: Viides matkapäivä Karakoram Highwaylla. Lähdimme aamulla puoli kahdeksalta kohti Pakistanin ja Kiinan rajaa johon Passusta oli matkaa 120km ja arvioitu matka-aika noin kolme tuntia. Tie rajalla oli todella hyvä kuntoinen eikä aamusta ollut muuta liikennettä. Pysähdyimme muutaman kerran mm. Khyberin kylässä ja isommassa Sostin kaupungissa, jossa oli paljon rekkoja joko viemässä tai tuomassa tavaraa Kiinan tai Pakistanin suuntaan. 

Passu cones vuoret Khyberin kylän puolelta kuvattuna

Kilik ja Mintaka solat olisivat vieneet kohti Afganistania ja Pamiria

Kohti Kiinan rajaa - noin 3800 metrin korkeudella

Khunjerab National Parkin portilla piti ostaa liput kansallispuiston alueelle. Ulkomaalaisilta hinta oli jokseenkin järkyttävän kova - 20 USD per henkilö. Tämän jälkeen tie alkoikin nousemaan pikku hiljaa ylemmäs lähtö korkeuden ollessa noin 3300 metriä kansallispuiston portilla. Tie seuraili kirkasta Khunjerab jokea. Ensimmäiset jakkilaumat tulivat näkyviin noin 3800 metrin korkeudella ja samoin alkoi päänsärkykin ja kävellessä piti hengittää syvään jotta sai tarpeeksi happea. . Yli 4000 metrin jälkeen ja noin viisi kilometriä ennen raja-asemaa tuli näkyviin isoja murmelilaumoja jotka juoksivat ympäriinsä osan ollessa pesien edessä vaihteina. Olo kävi entistä huonommaksi. 

Jakkeja

Murmeli. Näitä oli vaikea kuvata koska olivat niin nopeita liikkeissään. 

Vihdoin pääsimme Pakistanin puoleiselle raja-asemalle joka oli kyllä karu paikka: muutamia rakennuksia ja maailman korkeimmalla sijainnut pankkiautomaatti (ATM). En kokeillut nostaa siitä rahaa. Kiinan puoleiselle raja-asemalle oli noin parin sadan metrin kävelymatka. Kävely oli suoraan sanottuna aika tuskallista, koska happea piti tosiaan "haukkoa", hieman pyörrytti ja päänsärky oli aika infernaalinen. Lämpötila oli ehkäpä 10 astetta ja vaikka oli puolipilvistä oli pakko pitää aurinkolaseja silmillä koska ympäröivä lumi oli niin kirkasta että se hohti todella kirkkaasti. 

Maailman korkeimmalla sijaitseva ATM

Pakistanin raja-asema oli huomattavan vaatimaton verrattuna Kiinan puoleiseen. Kuvattu Kiinan puoleiselta raja-asemalta. 

Khunjerab pass saavutettu! Hieman tuskainen ilme.. 

Pitkän matkan olimme jo tehneet KKH pitkin. 

Aseistettu rajavartija seurasi vierellä kun kävelimme Kiinan puoleisen raja-aseman portille. Mikäli mukana olisi ollut Kiinan viisumit ja Pakistanin multiple entry viisumi oltaisiin toki voitu käydä Kiinassa mutta nyt meillä oli vain Pakistanin kertaviisumi. Yksinäinen kiinalainen bussi ylitti rajan eli matkustajat heiluttivat käsiään meille kovasti. Haukoin taas henkeä ja tarkistin Garminin satelliittinavigaattorista korkeuden - 4773 metriä. Uusi korkeusennätys! Aiempi korkein paikka jossa olin ollut oli Pamir Highwaylla oleva Al Baital pass - 4655 metriä. 

Korkeus raja-asemalla - 4773 metriä

Raja-aseman ympärillä kohoaa noin 6000 metrisiä vuoria

Olimme raja-asemalla ehkäpä puolisen tuntia, mutta sen jälkeen oli pakko lähteä laskeutumaan alemmas. Selvästi akklimatisoituminen ei ollut riittävää verrattuna esim. Pamir Highwaylle jossa nousimme ylemmäs vuorille huomattavasti hitaammin jolloin myös elimistö ehti tottumaan vähäiseen hapen määrään. Tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme takaisin Sostin kaupunkiin jolloin myös olo parani huomattavasti. Sostin kaupunki sijaitsee 2700 metrin korkeudella. Kävimme kaupungissa lounaalla ja yllättäen ruokakin maistui jo tässä kohtaa koska olimme tehneet aamusta matkaa jo viiden tunnin ajan. 

Sots - Minapin

Lounaan jälkeen ajoimme KKH takaisin kolmisen tuntia (noin 110km) ja kävimme Karimabadin lähistöllä oppaan siskon luona iltapäivä teellä ja syömässä kirsikoita. Pysähdyimme myös ihailemaan jälleen kerran Rakaposhi vuorta joka tällä kertaa näytti parhaan puolensa - vuoren huippu ei ollut pilvien peitossa ja taivas oli myös pilvetön.

Rakaposhi - 7788 metriä

Hunzan laakso ja joki

Minapinin kylässä majoituimme Osho Thang hotelliin noin kello viideltä iltapäivästä. Matka Pasasusta Kiinan rajalla ja takaisin Hunzan laaksoon oli kestänyt lähemmäs kymmenen tuntia. Majapaikassa söimme illalliseksi lammaspataa jota oltiin haudutettu useampi tuntia kivisen padan sisällä. Maukasta oli ja uni tuli nopeasti pitkän päivän jälkeen. Seuraavana päivänä matka jatkuisi Gilgit jokea ja Hindu Kush vuorijonoa seuraten kohti luoteis-Pakistania lähellä Wakhanin käytävää (Wakhan corridor). 

Kivinen pata ja lammasta 

Sostissa, Karakoram Highway. Menossa kohti Khunjerabin solaa.

Pakistan - Karakoram Highway: Gilgit - Passu

Gilgistä matka jatkui yhä ylemmäs Pakistanin Karakorum vuoristoa ja Karakoram Highwayta pitkin. Matkalla maisemmat muuttuivat yhä jylhemmiksi ja välillä jopa karun kauniiksi. 

Passu cones - vuoret kohoavat yli 6000 metrin korkeuteen

Rakaposhi - 7788m ja sen upeat jäätiköt

Gilgit - Karimabad

6.6.2023: Aamusta näimme enemmän Gilgitin katukuvaa: naisia ja tyttöjä katukuvassa. Selkeästi katukuva oli muuttuneet edeltävien päivien vanhoillisten alueesta enemmän "normaalimpaan" suuntaan. Kävimme kävelemässä Hunza-joen (Hunza-joki ja Giglit-joki yhdistyvät Gilgitin kaupungissa) ylittävällä riippusillalla ja näimme todella paljon nuoria yliopisto-opiskelijoita kävelemässä kännykät kädessä kohti yliopistoa - nuoria naisia ja miehiä länsimaisesti pukeutuneina. Gilgissä kävimme myös kiinalaisten hautausmaalla, johon on haudattu KKH rakennustöissä menehtyneitä kiinalaisia. 

Lounaspaikka ja taustalla Rakaposhi vuori 

Ajoimme Hunza-jokilaaksoa pitkin ja nähtävillä oli myös vanhan Silkkitien jäänteitä vuorten seinämillä. Ennen Chalatin kylään pysähdyimme kohdassa jossa Intian mannerlaatta työntyy Euraasian mannerlaattaa ja näin ovat saaneet muotonsa maailman korkeimmat vuoret Himalajan ja Karakorum vuoristojen alueella. Oppaamme Sherbaz on kotoisin Chatlatin kylästä ja kävimme hänen kotonaan syömässä kirsikoita, kunnes pari tunnin jälkeen jatkoimme matkaa kohti lounaspaikkaa josta oli upeat näkymät Rakaposhi vuorelle joka kohoaa 7788 metrin korkeuteen. Kyseessä on eräs ehkäpä upeimmista vuorista jota olen nähnyt niin läheltä ja vuori oli koko matkan näkyvissä kuin ajoimme lounaan jälkeen Hunza laaksoa kohti Karimabadin kaupunkia. Ajokilometrejä 110km ja ajoaika ilman pysähdyksiä kolme tuntia. 

Gilgit - Hunza joen ylittävä silta. Toisella puolella on Gilgitin yksi yliopisto

KKH - Gilgitistä kohti Karimabadia

Mannerlaattojen törmäyskohta!! Maa ei tällä kertaa tärissyt

Oppaamme asui tässä talossa

Karimabadissa kävimme ensin tutustumassa Baltit (vanhaan) linnoitukseen joka on perustettu 700 luvulla Hunzan kuningaskunnan hallitsijalle. Linnoituksesta tuli mieleen hieman tiibettiläinen Potalan luostari ja rakennuksen sisällä oli havaittavissa samanlaisia tyylejä kuin Pamirin alueelle taloissa. Linnoitus jäi tyhjilleen vuonna 1945 ja hallitsija siirtyi uudempaan linnaan asumaan ja siellä asuu nykyään Hunzan emiiri joka toimii myös alueen kuvernöörinä. Baltit linnoitus on nykyään Unescon maailmanperintökohde.  Karimabad sijaitsee 2500 metrin korkeudessa ja linnalle ylämäkeen kävelyn aikana huomasi että ilman alkaa olevaan hieman "ohuempaa".  Karimabad on selkeästi turistien suosima kaupunki, koska sieltä löytyy paljon majoitusta, ravintoloita ja kauppoja. Täällä vasta näimme turisteja "eniten" koko matkan aikana koska siellä moni pysähtyy osana KKH matkaa. 

Baltit fort - Tiibettiläistä arkkitehtuuria osittain

Tyypillinen Pamir house (talon) savu"piipun" rakenne

Baltit fort, Karimabad

Paluumatkalla kävellen hotellille (Al Barakaat hotel) pysähdyimme erääseen mattokauppaan katselemaan mattoja ja lopulta vääntämään kauppoja kahdesta 40*150cm jakin villasta tehdystä matosta. Siinä sitä juotiin teet, oltiin jo lähdössä pois kaupoilta pari kertaa ja hinnasta väännettiin. Matot ovat nykyään kotona makuuhuoneessa sängyn molemmin puolin.

Karimabad. Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta noin 5000 metriä korkeille vuorille

Karimabad - Passu

7.6.2023: Kävimme vielä tutustumassa Karimabadin alakaupungista löytyvään lähes tuhat vuotta vanhaan Silkkitien aikaiseen asumustoon josta löytyi myös "caravanserai" eli Silkkitien aikainen majoituslaitos kamelikaravaanereille. Tämä kuten Baltit linnoitus ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia paikkoja Karimabadissa. 

Caravanserai ja taustalla vartiotorni

Shia moskeija - satoja vuosia vanha

Tämänkin päivä oli ajokilometrien osalta lyhyt, koska Passuun oli matkaa vain 60km, mutta päivään mahtui kaikenlaista mielenkiintoista ja ehkäpä reissun parhaimmat valokuvaukselliset kohteet. Päivän toisena kohteena oli Attabad järvi, joka on muodostunut Hunza-joesta maanvyörymän seurauksena joka tapahtui vuonna 2010 jolloin lukusia kyliä tuhoutui ja silloin Karakoram Highway "hautautui" järven alle kunnes myöhemmin paikalle rakennettiin uusi 24km pitkä tie sisältäen viisi tunnelia yhteispituudeltaan seitsemän kilometriä. Nyt tätä kutsutaan nimellä Pakistan-China Friendship Tunnels nimellä. Kävimme Attabad järvellä veneilemässä puolen tunnin ajan pienellä moottoriveneellä. Aiemmin autot ja rekat kuljettiin 21km pitkää järveä pitkin isoimmilla "veneillä". Esimerkiksi "Pakettiautolla Nepaliin" elokuvassa jossa kolme suomalaista nuorta miestä kulkee järvellä veneellä johon heidän pakettiauton lastattuna. 

Attabad järvi

Jäätelöauto - oli hiljaa ja kiinni

Attabad järvellä

Kolmas kohde oi Ghulkinin kylä, jossa kävimme katsomassa paikallista mattojen tekoa. Se mikä kiinnitti huomiota oli lukuisat Pamir kyltit (Pamir Pizza, Pamir Lodge) vaikka itse Pamir on täältä satakilometriä pohjoiseen. Tämä selittyi sillä että Pamirin alueelta on alueelle muuttanut aikoinaan väkeä ja myös Hunzan kuningaskunta oli aiemmin ulottunut Pamirille asti. 

Ghulkinin kylä

Seuraavaksi ennen lounasta kävin vielä kävelemässä Hussainin riippusiltaa pitkin Hunzan joen yli toiselle rannalle. Sillalla piti kävellä todella varovasti koska lankkujen välissä oli oikeasti raot ja vuorilta tuleva tuuli keinutti siltaa puolelta toiselle. Lounasta kävimme syömässä Borith järven rannalla, josta kautta jatkoimme lepotauon jälkeen Passun jäätikölle (Passu Glacier). Täälläkin jäätikkö on vetäytynyt ilmastomuutoksen johdosta 20 vuodessa noin 2.5 kilometriä, mutta on vielä kuitenkin 21km pitkä. Jäätikkö on keskimäärin 3800 metrin korkeudella. 

Hussainin riippusilta

Ylöspäin kohti Passun jäätikköä, alhaalla harmaa kohta jossa jäätikkö on aiemmin ollut.

Passun jäätikkö

Passu glacier alkoi hohkaamaan valkoisena kun aurinko alkoi paistaa

Jäätikön jälkeen ajoimme vielä Passun kylän ohi muutamia kilometrejä katsomaan Passun katedraalivuoria (Passu cones tai Tupopdan) jotka kohoavat KKH tien yläpuolelle upeasti yli kuuden kilometrin korkeuteen (6106 mpy). Majoitus oli mukavassa Passu Tourist Lodgessa josta oli myös upeat näkymät Passu conelle. 

Passun kylä ja alhaalla oleva Hunza joki

Passu cones ja Karakoram Highway

Passu cones

Illalla kävimme kävelemässä lenkin Passun hiljaisessa kylässä ja syömässä jakin hampurilaiset Yak Grillissä. Yöllä ja aamulla lämpötila Passun kylässä laski 15 asteen tuntumaan - paikka on 2600 metrin korkeudella. Yöllä pientä päänsärkyä, murra se helpotti kun aamulla käveli ulos majoituksen pihalle ja katseli aamuauringossa näkyvää Passu conesia. 

Passu Tourist Lodgen huoneiston pihalta aamun näkymä Passu Conesille

Seuraavana päivänä matka jatkui Pakistanin ja Kiinan rajalle lähes viiden kilometrin korkeuteen ja sieltä palattiin KKH tietä Rakaposhi vuoren läheisyyteen.