Namibia - Waterberg ja paluu kotiin

Namibian matkan viimeinen kohde Etoshan jälkeen oli Waterbergin kansallispuisto. Se sijaitsee noin 60km Otijawarongosta itään ja 300km Windhoekista koilliseen. Kyseessä on iso tasanko ja rotkolaakso, jonne on tuotu paljon eläimiä muualta - mm. sarvikuonoja. Alueella on traagisempi historia - 1900 luvun alussa saksalaiset tappoivat lähes 2/3 herero heimosta ja siitä on nähtävillä muistomerkkejä alueella. 

Sarvikuonon poikanen

Waterberg

Lähdimme aamusta klo 7 jälkeen ajamaan kohti Waterbergiä erittäin hyvä kuntoista ja "viiva-suoraa" B1 asfalttitietä pitkin Tsumebin kautta kohti Otiwarongon jossa kävimme tankkaamassa auton - ja pidimme hieman pidemmän tauon kaupungin eteläpuolella olevassa lodgessa. B1 tieltä käännyimme C22 tielle josta käännyttiin soratielle D2512 edelleen kohti Waterberg Plateau Campingiä. Matkaa tuli yhteensä 370km ja siinä meni taukoineen noin viisi-kuusi tuntia. Oli pitkästä aikaa mukavaa ajaa tasaista tietä, mutta maisemat olivat välillä ihan hienot - tien suoruus oli aika puuduttava kokemus. 

Kirjauduimme lerintäalueelle iltapäivästä - leiripaikkana ei ollut mikään erityinen, puskien keskellä sijaitseva paikka ja itse Waterbergin kalliot näkyivät vasta hieman ylemmäksi kiipeämällä, mutta se mikä aluksi hämmästytti oli iso paviaanilauma joka kovaäänisesti ohitti leiripaikan. Onneksi kukaan ei tullut suoraan leiriin viemään tavaroita, mutta ne olivat noin 5-10 metrin päässä syömässä ja viettämässä aikaa.

Waterberg Plateau camping (wc ja suihku olivat erillisessä rakennuksessa) 

Paviaanilauma - huomaa poikanen äitinsä vatsassa roikkuen (menivät todella nopeasti tässä kohtaa)

 

Kävimme katsomassa läheisen lodgen terassilta Waterbergin vehreitä maisemia, mutta emme lähtenee enää kävelemään itse "kraaterin" reunoille saati osallistuneet safariajoon. Iltapäivä ja ilta meni ruokaa tehdessä sekä tavaroiden järjestelyissä, koska seuraavana päivänä palauttaisimme auton Windhoekiin ja laukut piti saada siihen järjestykseen että ne olisivat mahdollisimman valmiina käsimatkatavaroiksi lennolle ja check-in laukkuna. 

Waterbergin aluetta

Paluu Windhoekiin 

Perjantaina 19.11.2021 kasasimme teltan viimeistä kertaa ja lähdimme ajamaan kohti Windhoekia (300km). Alueen portin vartijalle jätimme loput syömättä jääneet ruuat (nuudeleita, muutama purkki kasviksia, keksejä, pikakahvia), koska niitä emme Suomeen viemässä. Hetken matkaa ajettuamme soratiellä "törmäsimme" upeaan näkyyn - sarvikuono "perhe" - isä, äitä ja poikanen - olivat syömässä aivan tien vieressä. Kerrassaan sykähdyttävä kokemus ja seurasimme heidän aamutouhuja autosta käsin kunnes jatkoimme matkaa ensin tiellä C22 ja sieltä B1 tietä kohti Windhoekia johon saavuimmekin jo klo 10 aikoihin. Aikamoinen aamuruuhka kaupungissa vielä oli tähänkin aikaa. Ennen auton palautusta kävin vielä tankkaamassa auton täyteen ja sitten ajettiin itse vuokraamoon, jossa se tarkistettiin ja kuitattiin luovutetuksi. 

Sarvikuonoperhe aamun auringossa 

Sarvikuonoperhe

Vuokraamosta meidän vietiin Villa Vista Guesthouse nimiseen majataloon, josta saimmekin heti huoneen saavuttuamme. Majatalon pitäjä alkoi kyselemään että tarvittaisiinko me paluuta varten PCR-testejä, ja siinä sitten tovi ihmeteltiin ja soitettiin eri paikkoihin kun ei ollut varmuutta vaatiiko SA Link PCR-testejä Johannesburgin lennolla. Saatiin tieto että tarvittaisin, jotenka lähdimme kävellen noin kilometrin päässä sijaitsevalle testiasemalle - matkalla ohitettiin Suomen suurlähetystö. Olisi kuulemma pitänyt mennä taksilla, mutta otimme riskin -- olin istunut ihan tarpeeksi jo autossa sinä päivänä. Testauspaikalla kaikki kävi nopeasti kun oltiin ensin täytetty lomakkeet ja annettu passit kopioitavaksi ja maksut maksettua. Oli muuten todella halpa hinta testaukselle - 40€ per nenä. Tämän jälkeen sermin taakse, jossa sai valita otetaanko näyte nielusta vai nenästä - nenään kiitos, tikku nenään ja seuraava. Testitulokset luvattiin 24 tunnin sisällä, ja katsoimme kellosta että taitaa juuri riittää koska lentomme lähtisi seuraava iltapäivänä.

Villa Vista Guesthouse (loppumatkasta kuvia ei enää tullut otettua)

 

Testin jälkeen kävelimme (!!) taas takaisin majoitukseen ja menimme suoraan lounaalle läheiselle kadulle jossa oli paljon ravintoloita. Vasta tästä kohtaa sitä ehti hieman levähtämään oluen kera. Pitkän lounaan jälkeen palattiin majoitukseen tarkistamaan ja pakkaamaan laukut valmiiksi. Yllättäen klo 16 tulikin jo sähköpostiin PCR-testien tulokset, jotka majatalon pitäjä ne tulosti meille -- tulos: negatiivinen. Fit to Travel ! Illasta kävimme syömässä samaisella kadulla kuin missä päivällä. Kaikki ravintolat olivat aivan täynnä väkeä - olihan nyt perjantai-ilta. 

Paluumatka

Lauantaina 20.11.2021 lähdimme pikku hiljaa kohti Suomea. Kuljetus lentoasemalle oli hieman myöhässä, mutta kun pääsimme sinne oli edessä todella pitkät jonot SA Linkin Johannesburgin ja Cape Townin check-in deskille. Olimme jonossa yli tunnin, kunnes pääsimme check-in deskiin joita oli toiminnassa vain yksi. Hitaasti - hitaasti... laukku hihnalle ja boarding passit käteen. Kukaan ei katsonut tai kysynyt PCR-testejä. Sitten turvan ja immigrationin kautta boarding alueelle, jossa ehdittiin olemaan viisi minuuttia kunnes alkoi boarding passien tarkistus. "Tässä varmaankin katsottaisiin PCR-testit", mutta ei -- virkailija vaan keräsi boarding passin tarkistuskortit, ja hetken päästä jo käveltiin SA Linkin Emppu 190 koneeseen, joka tuli taas aivan täyteen. Kapteeni kuulutti että voi tulla hieman turbulenttinen lento ja sitähän se sitten olikin. Parin tunnin lennon jälkeen päästiin ukkospilvet kiertäen Johannesburgiin klo 15:30 aikoihin. Transfer pisteen kautta uudestaan turvatarkistuseen ja boarding alueelle -- eikä kukaan katsonut PCR-testejä. Ne olisi tarvittu ja tarkistettu jos oltaisiin menty Etelä-Afrikkaan. 

Vietimme muutamia tunteja tutussa loungessa Johannesburgin kentällä ja klo 19 jälkeen siirryimme lähtöportille Dohan lennon boardingia varten. Täälläkin piti taas tehdä pre-checkin jossa katsottiin kohdemaan mukaiset asiakirjat, mutta PCR-testejä eikä koronatodistuksia kyselty. Qatar Airwaysin Boeing 787-8 "Dreamliner" tuli aivan täyteen ja tällä kertaa lensimme economy-luokassa. Lentoaika Dohaan oli noin 7.5 tuntia ja taasen turbulenssit heiluttivat konetta lähtiessä ja myöhemmin päiväntasaajan kohdilla sekä saavuttaessa Arabian niemimaalle. 

Kone saapui Dohaan ajallaan (klo 05:30) ja tällä kertaa oli epätavallisesti gate-arrival (kone tulee ns. putkeen, josta suoraan siirtyinen terminaaliin) kun pääsääntöisesti koneet Dohassa tulevat stand-arrivaliin (kone jää kentälle, josta bussi kuljetus)-- jotenka pääsimme heti ilman bussia ja turvatarkistuksia terminaaliin. Huonosti nukutun yön jälkeen käveli suorinta tietä Upgrade tiskille ja puolen tunnin kuluttua kädessä oli Helsingin lentoa varten BC (Business Class) liput. Vaikkakin kone oli Airbusin pieni A320, niin saattoi näin matkustaa mukavammin Helsinkiin asti (kone oli aivan täynnä, myös BC). 

Ajallaan päästiin myös bussilla koneelle (normaalisti koneet kyllä lähtevät gatelta, nyt ei) ja henkilökunta esitteli itsensä ja kertoi lennon kestosta sekä kyseli mitä haluamme juoda -- tuoremehua ja shampanjaa (classic vai rose?) alkuun. Lisäksi tilasin brunssin (kuuden pienin ruokalajin lajitelma, kahvia, mehua, leipää) tunti lähdön jälkeen, ja lounaan (kahdella tavalla valmistettua hummeria alkuruokana, mezet, leipälajitelma oliviöljyllä, lammasta pääruokana, suklaaleivos jälkiruokana) kaksi tuntia ennen laskeutumista. Qatar Airwaysilla BC todellakin ruokaa ja juomaa pystyy tilaamaan silloin kun itse haluaa - lennon alussa kerrot henkilökunnalle mitä ajattelit menusta ottaa ja milloin ja myöhemmin voit tilata sitä lisää. Toki myös viinit olivat erinomaiset. Lento meni muuten hyvin, mutta ensin Iranin yllä mentiin puoli tuntia taas pomppien, ja ehdin juuri syömään brunssin kun alkoi 1.5h kestävä pomppiminen Kaspianmeren ja Azerbaijanin yllä. Eli lento meni syöden ja torkkuen. Laskeuduimme Helsinkiin klo 14:30 aikoihin. 

Arabian meze - alkuruokaa

Jälkiruoka - suklaaleivos

Hieman ihmettelin taas touhua lentoasemalla. Ensimmäiset käytävällä seisoneet rajavartijat kyselivät koronapassia, mutta ei mitenkään sitä tarkistanut (skannusta ei tehty) saati että olisi kysynyt että olenko ko. henkilö. Tätä heiltäkin kyselin että miksi näin ei tehdä, vastauksena: tällaiset on nyt määräykset. Kävelin muutaman metrin eteenpäin varsinaiseen rajan tarkistukseen No siellä katsottiin kyllä passi, mutta ei koronapassia. Myöskään mitään PLF lomaketta (ns. PLF - Passanger Location Form) ei Suomessa jossain syystä pidä täyttää vaikka se tuntuu olevan muualla pakollista. 

Muutama päivä paluun jälkeen uutisoitiin uudesta omikron variantista. En jäänyt odottamaan soittoa (tietoni matkasta oli UM tiedossa) PCR testausta varten vaan varasimme heti PCR testit koronabotin kautta ja olimme muutenkin seuraavat päivät "omaehtoisesti" pois väkijoukoista. Mikäli omikron liittyvä eteläisen Afrikan sulkutila ("bannaus") olisi tullut Namibian matkan aikana, niin tällöin paluu olisi voinut olla hieman haastavampaa kuten nyt jo nähty. 

Epilogi 

Spitzkoppen punaisia kallioita leiripaikalla

Mielestäni matka Namibiaan oli erittäin onnistunut ja mielenkiintoinen, vaikkakin jouduimme odottamaan matkalle pääsyä lähes kaksi vuotta. Matkan järjestelyt Explore Namibia kanssa olivat jouhevat ensimmäistä kontaktista asti aina toteutukseen ja matkan päätökseen. Matka Helsingistä Windhoekiin on kyllä tosi pitkä, mutta Qatarin BC matkustaminen hieman helpotti sitä ja onneksi myöskään aikaeron tuomaa rasitusta ei tule. Ajaminen maasturilla oli ihan mukavaa ja kun piti tarpeeksi taukoja niin ajaminen ei ollut niin raskasta, vaikka välillä oli kyllä pitkiä taipaleita jossa kukaan ei tullut vastaan tai tiet oli muuten yksitoikkoinen. Näimme eläimiä ihan riittävästi - niin game rancheilla, kansallispuistoissa kuin niiden ulkopuolella -- no elefantin näkeminen olisi ollut kiva yllätys. Luonto- ja eläinkohteista pitäville Namibia on erinomainen paikka omatoimiseen safariin - kaikki toimii hyvin jopa Afrikan näkökulmasta ("ei ollut mitään isompaa härdelliä tai säätöä"), ja englannilla pärjäsi joka paikassa. 

Springbok - Hyppyantilooppi