Montenegro - Adrianmeren rannalla

Montenegron kahden viimeisen matkapäivän aikana tutustuimme Adrianmeren rannikon neljään kaupunkiin: Stari Bariin (vanhan Bar kaupunki), Sveti Stefanin, Budvaan sekä Tivattin. Kotorissa olimme jo käyneet matkan alussa. 

Sveti Stefanin Aman resort sijaitsee omalla saaressa, joka oli aiemmin kalastakylä.

Torstai 3.10.2024

Ajoimme aamusta Podgoricasta Niagaran putouksien kautta vesisateessa Adrianmeren rannalle, jonne saavuttuamme myös vesisade loppui ja suuntasimme kohti etelää Barin kaupunkia sen vanhaa kaupunkia nimeltä Stari Bar. Vanhakaupunki sijaitsee rannikolta muutaman kilometrin päässä korkealla Rumija-vuoren juurelle. Vanhankaupunki on hyvin pieni muutamista kaduista koostuva alue, mutta kaupungin yllä kohoava tuhatvuotinen linnoitus on huomattavan iso kooltaan noin 4.5 hehtaaria. Ennen linnoitukseen tutustumista kävimme syömässä lounasta vanhan kaupungissa josta löytyy lukuisia ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Linnoitukseen on 10 euron pääsymaksu, ja alueella saa kulkea vapaasti. Osa rakennuksista (kirkkoja ja torneja) on auki, osa on taas kiinni. Kannattaa kiivetä linnoituksen muureille joista on hyvällä säällä näkymät Adrianmerelle. 

Stari Barin linnoituksen sisältä löytyy muutamia kirkkoja

Stari Barin linnoitus

Stari Barista jatkoimme iltapäivällä rannikkotietä takaisin pohjoiseen 35km päässä sijaitsevaan Sveti Stefanin kylään joka on hyvin rauhallinen paikka pienestä maalauksellisen kauniista saaresta tunnettu paikka, joka on myös tämän jutun kansikuvana. Nykyään saaressa on Aman Sveti Stefanin viiden tähden resortista ja sinne ei ole mitään asiaa ilman huonevarausta, ei edes drinkille. Majoituimme kuitenkin Hotel Azimutissa (110€, pysäköinti 20€) muutama sata metriä saaresta hieman ylempänä rannalta. Hotellin huoneesta oli upeat näkymät saarelle ja ylipäätänsä rannikolle. Illalla vesisade saavutti myös Sveti Stefanin kylän ja kävimme myrskyisässä säässä kävelemässä Aman resortin porteille kannasta pitkin sekä viereisessä ravintolassa illallisella. 

Perjantai 4.10.2024

Aamu valkeni myös sateisena ja sumuisena kun jatkoimme matkaan ensin Budvan kaupunkiin, joka on Kotorin kanssa Montenegron entinen turisteja "kasaava" kaupunki. Budva on näistä se perinteinen "turistihelvetti" koska kaupungissa kymmeniä tai satoja korkeita hotelleja, kasinoita ja turistiravintoloita. Budvasta löytyy myös vanhakaupunki, jonne mekin suuntasimme. Kaupunki on myös kooltaan hyvin pieni ja täynnä turisteille suunnattuja paikkoja: ravintoloita, baareja, kauppoja ja muutama museo. Kävimme tutustumassa Citadeliin josta oli kylläkin hienot näkymät Budvan vanhaan kaupunkiin sekä rannikolle. Sateisella ilmalla paikka näytti aika harmaalta, mutta varmaankin auringonpaisteessa kaupungin kapeat kadut olisivat olleet täynnä turisteja. En oikein pitänyt Budvan vanhan kaupungin ympärillä olevasta alueesta ja onneksi emme olleet yöpyneet tässä kaupungissa vaikka alunperin sekin oli suunnitelmissa. 

Budva Citadel

Budvan vanhankaupungin kujilla

Budvan vanhaa ja uutta kaupunkia

Budvan vanhankaupungin kirkkoja

Budvasta ajoimme Tivatin lentokentälle, johon palautimme vuokra-auton koska seuraavana päivänä meillä oli aikainen lähtö Helsinkiin eikä auton palautus niin aikaisin ollut mahdollista. Kentältä otimme kalliin taksin (20 euroa!!!) Donja Lastvassa rantakylässä sijaitsevaan Hotel Carrubba nimiseen majapaikkaan, joka sijaitse pari kilometrin päästä Tivatin rantakaupungista. Kävelimme Tivatin keskustaan, joka oli yllättäen täynnä luksus-liikkeitä ja satamat täynnä isoja jahteja ja laivoja. Selvästi tämä oli ns. oligarkki-rannikkoa jonka näki ja kuuli turisteista - Venäjän ja venäläiset omistavat Montenegrosta todella paljon kiinteistöjä ja maata. Palasimme huomattavasti rauhallisempaan ja uinuvaan Donja Lastvan kylään ja kävimme illallisella hotellin ravintolassa jonka ulkoterassi sijaitsi hauskasti meren päällä. 

Donja Lastvan kylä hotellista nähtynä

Hotel Carrubba ja Punto Crudo ravintola

Lauantai 5.10.2024

Seuraavana aamulla lensimme takaisin Norwegianin suoralla lennolla Suomeen. Tivatin lentokentästä pitää vielä todeta että on aivan liian pieni käsittelemään sinne saapuvia ja lähteviä turisteja. Jonot kentällä olivat uskomattoman pitkät ja sekavat ja välillä jonoissa syntyi huutoa ja tönimistä kun kaikki yrittivät yhden tarkistuspisteen kautta kulkea turva- ja passintarkistukseen. Myös odotus- eli porttialue oli täynnä väkeä. 

Montenegro maana osoittautui todella monipuoliseksi maaksi, josta löytyy niin rannikkoa kuin vuoria sekä upeita kansallispuistoja. Pidimme kenties enemmän vuoristoalueesta kuin rannikosta, koska ne olivat jopa näin syksystä hyvinkin ruuhkaisia kun taas vuoristossa ja pienissä sisämaan kaupungeissa ja kylissä tunnelma oli hyvinkin rauhallinen. 

   

Montenegro - Podgorica

"Mikä on Montenegron pääkaupunki?" voisi hyvinkin olla tietokilpailukysymys koska väittäisin että kovin moni sitä tiedä tai muista saati sitten samaisen kaupungin aiempaa nimeä. Montenegron pääkaupunki on myös nimetty maailman tylsimmäksi pääkaupungiksi. No oli miten oli siellähän oli sitten käytävä kun siitä niin monessa paikassa moitittiin harmaaksi betonibrutalisimin helmeksi. Montenegron pääkaupunki on siis nimeltään Podgorica ja se tunnettiin aiemmin nimellä Titograd entisen Jugoslavian johtajan Josip Titon mukaan nimettynä aivan kuten aiemmat Neuvostoliiton suuret kaupungit Leningrad ja Stalingrad.

Podgorica - Millenium Bridge ja Moraca joki

Keskiviikko 2.10.2024

Lähdimme aamulla klo 9 jälkeen ajamaan Zabljakista (Durmitor) kohti Podgoricaan suorinta reittiä pitkin joka suuntautui aluksi Niksicin johon oli matkaa noin 75km. Matka olikin lähes yhtämittaista alamäkeä muutamien vuoristojen ylityksien lisäksi. Jatkoimme vielä muutamia kilometrejä Niksicin jälkeen kunnes ajoimme kohti Ostrogin ortodoksista luostaria joka sijaitsee korkealla vuoren "seinämällä". Päätieltä sinne on matkaa vajaa 10km, mutta kapean tien ajaminen ylös vuoren rinnettä kannatti ottaa varovaisesti. 

Ostrog monastry - luostarikirkko vuoren seinämässä

Ostrogin luostari on rakennettu 1600-luvulla vuoren seinämään ja siellä vierailee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä lähinnä Balkanin alueelta osa tehden paikkaan jopa pyhinvaellusmatkan siihen kuuluvine rituaaleineen (kontaten perille, yöpyen luostarin alueella jne). Luostari jakautuu kahteen osaa: ala- ja yläluostariin, ja me kävimme vain yläluostarissa joka on tämä kuuluisampi kallion seinämään tehty luostari johon pääsee tutustumaan ilman pääsymaksua. Luostarissa on muutamia "kammioita", joissa oli nähtävillä reliikkejä ja papit olivat paikalla siunaamassa ihmisiä. Kallion seiniin oli tehty upeita kristillisiä maalauksia ja mosaiakkitöitä. Jälkeenpäin pitää todeta että paikka on hyvin pelkistetty, ainoastaan näkymät ylhäältä laaksoon olivat hienot. 

Näkymät Ostrogista laaksoon

Luostarista jatkoimme vielä tunnin ajan ajoa Podgorica keskustaan, jossa liikenne varsinkin uuden kaupungin puolella risteyksissä oli hieman hämmentävä kokemus kunnes muisti että Balkanilla ollaan ja välttämättä liikennesääntöjen noudattaminen ei ole samaa mitä Suomessa. Liikenneympyrässä mm. eräs taksi meinasi ajaa kylkee ja torvethan siinä alkoivat soimaan ja kädet heiluivat molemmilla. 

Podgoricassa majoituimme Millenium sillan ja Moraca joen oikealla puolella (itäpuoli) olevassa uudessa Hotel 1920 nimisessä hotellissa (115€, pysäköinti suoraan hotellin edessä maksoi vielä 20€). Hotellin välittömässä läheisyydessä sijaitsi Podgrorican ravintolakadut (mm. Bokeska) sekä itsenäisyyden aukio (Trg Rebublike) jonka ympärillä oli betonisia rakennuksia. Ravintoloita oli kuitenkin yllättävän paljon ja myöhäiseen lounasaikaa ihmisiä paljon ravintoloissa ja niinpä päätimme syödä lounaan Sicilija nimisessä ravintolassa Itsenäisyydenaukion reunalla. 

Vladimir Vysotskyn muistomerkki - NL kuuluisa runoilija ja trubaduuri.

Iltapäivästä kävelimme upean Moraca joen ylittäviä siltoja pitkin ja Njesosevin puisto oli mukava vihreä keidas keskellä betonirakennuksia. Joen rannalla sijaitse myös Neuvostoliittolaisen Vladimir Vysotskyn muistomerkki, joka oli aikoinaan kuuluisa runoilija ja trubaduuri. Hänen tunnetuin teos meille suomalaisille on kaiketi suomeksi käännetty "Ystävän Laulu" niminen mahtava ja koskettava kappale, jonka suomalaiset sanat on tehnyt Juha Vainio, jonka toinen säkeistö on kenties minulle kaikkien henkilökohtaisin. Lähes kolmekymmentä vuotta sitten lähdin Kevon kansallispuistoon vaeltamaan silloisen tyttöystävän kanssa. Hän seurasi minua tunturiin ja sittemmin lukuisiin paikkoihin ja maihin maailmassa. 

"Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän

Anna tunturin selvittää kuka viereesi jää

Kun on kaukana kaikki muu

Ja kun päättyvät pitkospuut

Kuka rinnallas ruikuttaa, takaisin mennä saa "

Njesovesin puistoista laskeuduimme alas Ribnica sivujoen ylittävälle kivisillalle, joka on myös kaupungin vanhin silta ja sen takana kohosi entisen linnoituksen rauniot ja muslimien aiemmin asuttama alue - Podgrorican vanhakaupunki, josta löytyi myös muutamia moskelijoita (mm. Osman Aghanin moskeija kuva alla) ja kapeita katuja vastakohtana uuden Podgrorican leveille bulevardeille. Trg Vojvoden aukiolla oli nähtävillä myös Sahat Kulan upea kellotorni, joka aiemmin toimi kaupungin päätorina. 

Podgorican vanhin silta ja Ribnica joki 

Moraca joki

Sahat Kula 

Pogdorica näyttäytyi aluksi harmaana ankeana betonilähiönä, mutta vanhankaupungin alueet ja Moraca joen varsi oli varsin mukavaa aluetta kävellä syksyisessä auringonpaisteessa. Podrorica tunnetaan myös Montenegron kuuminpana paikkana, jolloin kesäisin lämpötila huitelee 40 asteessa. Lämpötilasta johtuen tämä alue Montenegrosta soveltuu hyvin myös viiniviljelyyn ja kaupungin ympärillä erityisesti kohti Albaniaan on paljon viinitiloja. Vrac rypäleestä tehty punaviini onkin erinomaista. 

Osmanagic Mosque - moskeilija Podgrorican vanhassa kaupungissa 

Illalla kävimme vielä syömässä Lupo di Mare nimisessä italialaista ruokaa tarjoilevassa kala- ja äyriäisravintolassa. Illalla ihmiset myös kerääntyivät sankoin joukoin Trg Republike aukiolle ja sen lähikaduille. Baarit ja ravintolat olivat myös arki-iltaisin täynnä elämää. 

Torstai 3.10.2024

Aamusta jatkoimme matkaa vesisateessa kohti Podgorican "nimekkäintä" nähtävyyttä: Niagaran putouksille (Nijagara Waterfall) noin 10km päähän kaupungin keskusta. Kyseessä ei ollut niin iso putous kuin USA ja Kanadan rajalla sijaitseva Niagara, vaan muutamia metrejä korkea useampi vesiputous Cemi joen varrella. Paikalla sijaitse myös todella iso ravintola, jotenka varmaankin kesäisin ja aurinkoisella ilmalla voisi kuvitella paikan olevan erittäin suosittu.

Niagaran putoukset - Nijagara Waterfalls

Niagara ja Cemi jokeen laskevia puroja

Niagaralta jatkoimme matkaa kohti Adrianmeren rannikkoa vesisateessa ylittäen mm. Skutarijärven kannasta pitkin. Skutarijärvi onkin lähes meri Balkanilla jakautuen Montenegron ja Albanian välille. Mikäli sää olisi ollut parempi niin olisimme käyneet "risteilemässä" Skutarijärvellä, mutta nyt vesisateessa sinne ei tehnyt mieli. Kun pääsimme Adrianmeren rannalle sää kirkastui puolipilviseksi ja päätimme jatkaa matkaa kohti Montenegron eteläosaa. Montenegron matkan viimeisessä jutussa kerron vielä tarkemmin kohteista joissa kävimme matkan kahtena viimeisenä päivänä Adrianmeren rannalla. 

--

Oliko Podgorica sinulle tuttu ja oletko käynyt paikassa mistä ei löydy mitään "hyvää sanottavaa" mutta kuitenkin koit paikan kiinnostavana?