Montenegron kahden viimeisen matkapäivän aikana tutustuimme Adrianmeren rannikon neljään kaupunkiin: Stari Bariin (vanhan Bar kaupunki), Sveti Stefanin, Budvaan sekä Tivattin. Kotorissa olimme jo käyneet matkan alussa.
 |
| Sveti Stefanin Aman resort sijaitsee omalla saaressa, joka oli aiemmin kalastakylä. |
Torstai 3.10.2024
Ajoimme aamusta Podgoricasta Niagaran putouksien kautta vesisateessa Adrianmeren rannalle, jonne saavuttuamme myös vesisade loppui ja suuntasimme kohti etelää Barin kaupunkia sen vanhaa kaupunkia nimeltä Stari Bar. Vanhakaupunki sijaitsee rannikolta muutaman kilometrin päässä korkealla Rumija-vuoren juurelle. Vanhankaupunki on hyvin pieni muutamista kaduista koostuva alue, mutta kaupungin yllä kohoava tuhatvuotinen linnoitus on huomattavan iso kooltaan noin 4.5 hehtaaria. Ennen linnoitukseen tutustumista kävimme syömässä lounasta vanhan kaupungissa josta löytyy lukuisia ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Linnoitukseen on 10 euron pääsymaksu, ja alueella saa kulkea vapaasti. Osa rakennuksista (kirkkoja ja torneja) on auki, osa on taas kiinni. Kannattaa kiivetä linnoituksen muureille joista on hyvällä säällä näkymät Adrianmerelle.
 |
| Stari Barin linnoituksen sisältä löytyy muutamia kirkkoja |
 |
| Stari Barin linnoitus |
Stari Barista jatkoimme iltapäivällä rannikkotietä takaisin pohjoiseen 35km päässä sijaitsevaan Sveti Stefanin kylään joka on hyvin rauhallinen paikka pienestä maalauksellisen kauniista saaresta tunnettu paikka, joka on myös tämän jutun kansikuvana. Nykyään saaressa on Aman Sveti Stefanin viiden tähden resortista ja sinne ei ole mitään asiaa ilman huonevarausta, ei edes drinkille. Majoituimme kuitenkin Hotel Azimutissa (110€, pysäköinti 20€) muutama sata metriä saaresta hieman ylempänä rannalta. Hotellin huoneesta oli upeat näkymät saarelle ja ylipäätänsä rannikolle. Illalla vesisade saavutti myös Sveti Stefanin kylän ja kävimme myrskyisässä säässä kävelemässä Aman resortin porteille kannasta pitkin sekä viereisessä ravintolassa illallisella.
Perjantai 4.10.2024
Aamu valkeni myös sateisena ja sumuisena kun jatkoimme matkaan ensin Budvan kaupunkiin, joka on Kotorin kanssa Montenegron entinen turisteja "kasaava" kaupunki. Budva on näistä se perinteinen "turistihelvetti" koska kaupungissa kymmeniä tai satoja korkeita hotelleja, kasinoita ja turistiravintoloita. Budvasta löytyy myös vanhakaupunki, jonne mekin suuntasimme. Kaupunki on myös kooltaan hyvin pieni ja täynnä turisteille suunnattuja paikkoja: ravintoloita, baareja, kauppoja ja muutama museo. Kävimme tutustumassa Citadeliin josta oli kylläkin hienot näkymät Budvan vanhaan kaupunkiin sekä rannikolle. Sateisella ilmalla paikka näytti aika harmaalta, mutta varmaankin auringonpaisteessa kaupungin kapeat kadut olisivat olleet täynnä turisteja. En oikein pitänyt Budvan vanhan kaupungin ympärillä olevasta alueesta ja onneksi emme olleet yöpyneet tässä kaupungissa vaikka alunperin sekin oli suunnitelmissa.
 |
| Budva Citadel |
 |
| Budvan vanhankaupungin kujilla |
 |
| Budvan vanhaa ja uutta kaupunkia |
 |
| Budvan vanhankaupungin kirkkoja |
Budvasta ajoimme Tivatin lentokentälle, johon palautimme vuokra-auton koska seuraavana päivänä meillä oli aikainen lähtö Helsinkiin eikä auton palautus niin aikaisin ollut mahdollista. Kentältä otimme kalliin taksin (20 euroa!!!) Donja Lastvassa rantakylässä sijaitsevaan Hotel Carrubba nimiseen majapaikkaan, joka sijaitse pari kilometrin päästä Tivatin rantakaupungista. Kävelimme Tivatin keskustaan, joka oli yllättäen täynnä luksus-liikkeitä ja satamat täynnä isoja jahteja ja laivoja. Selvästi tämä oli ns. oligarkki-rannikkoa jonka näki ja kuuli turisteista - Venäjän ja venäläiset omistavat Montenegrosta todella paljon kiinteistöjä ja maata. Palasimme huomattavasti rauhallisempaan ja uinuvaan Donja Lastvan kylään ja kävimme illallisella hotellin ravintolassa jonka ulkoterassi sijaitsi hauskasti meren päällä.
 |
| Donja Lastvan kylä hotellista nähtynä |
 |
| Hotel Carrubba ja Punto Crudo ravintola |
Lauantai 5.10.2024
Seuraavana aamulla lensimme takaisin Norwegianin suoralla lennolla Suomeen. Tivatin lentokentästä pitää vielä todeta että on aivan liian pieni käsittelemään sinne saapuvia ja lähteviä turisteja. Jonot kentällä olivat uskomattoman pitkät ja sekavat ja välillä jonoissa syntyi huutoa ja tönimistä kun kaikki yrittivät yhden tarkistuspisteen kautta kulkea turva- ja passintarkistukseen. Myös odotus- eli porttialue oli täynnä väkeä.
Montenegro maana osoittautui todella monipuoliseksi maaksi, josta löytyy niin rannikkoa kuin vuoria sekä upeita kansallispuistoja. Pidimme kenties enemmän vuoristoalueesta kuin rannikosta, koska ne olivat jopa näin syksystä hyvinkin ruuhkaisia kun taas vuoristossa ja pienissä sisämaan kaupungeissa ja kylissä tunnelma oli hyvinkin rauhallinen.
