Matkailuvuosi 2018

On taas perinteisen vuosikatsauksen aika - eli Matkailuvuosi 2018 lähestyy loppuaan, ja tässä artikkelissa luon katsauksen mitä kaikkea on vuonna 2018 tapahtunut matkailun osalta ja mitä uusi matkailuvuosi 2019 tuo tullessaan.

Bodhnathin stupa, Kathmandu, Nepal

Tilastot

Tilastonikkarina vuodesta 2018 voidaan todeta:

• Uusia maita viisi (5): Etelä-Afrikka, Uzbekistan, Turkmenistan, Nepal ja Bhutan. Tällä hetkellä olen käynyt 81 eri maassa. 
• "Vanhoja maita": 
• Liettua: Uuden vuoden matka Vilnaan 
• Tsekki: Praha ja Olomouc (vara-praha)
• Ranska (työmatka): Pariisi
• Kreikka (Korfun saari): Kerkyra (Täältä yksi uusi TCC alue: Ionian Islands - eli Joonian meren saaret)
• Albania (Sarande): Albania
• Saksa: Viikonloppumatka ex-DDR puolelle: Jena sekä Quedlinburg 
• Puola: Viikonloppu matka Krakovaan sis. Auschwitz-Birkenaun keskitysleirit ja Wieliczkan upeat suolakaivokset - kävin näissä toista kertaa. 
• Tanska (työmatka): Kööpenhamina 
• Ruotsi (työmatka): Helsingborg
• Turkki: Layover Istanbulissa Nepalin matkan jälkeen
• Matkailuvuorokausia: 71 vrk 
• Lentomatkoja: 32 kpl, kilometrejä noin 69000km - 106 tuntia (4.4 päivää) lentokoneessa istumista. Linkki: Vuoden 2018 lennot
• Uusia "lentokonetyyppejä", joissa on tullut matkustettua vuonna 2018 oli yksi: Boeing 787-9 (se keskikokoinen Dreamliner) ja seuraavat lentoyhtiöt olivat uusia: Ethiopian Airlines, Uzbekistan Airways, Turkmenistan Airlines ja Druk Air, joista ensimmäinen osoittautui vallan erinomaiseksi lentoyhtiöksi Afrikan matkalla ja varsinkin Dreamlinerit hyviksi. Turkish Airlinesilla tuli lennettyä useampia lentoja, ja kerran jopa kaukolento business luokassa Kathmandusta Istanbuliin. 

Matkat

Kuvauksia matkoista löytyy blogista maa-kohtaisista linkeistä, tai  Matkailun sadonkorjuu 2018 artikkelista. Vuoden 2018 upeinta reissua on tänä vuonna nimetä, koska kaikki kolme kaukomatkaa olivat sellaisia. Ehkäpä Etelä-Afrikka oli kuitenkin huippukohde, jonka monimuotoisuus yllätti täysin ja tähän maahan olisi joskus kiva palata pidemmäksi aikaa. Vinkkejä Etelä-Afrikkaan: vinkit-etela-afrikkaan jutusta. 

Toinen kaukomatka suuntautui kahteen Stan-maahan, Uzbekistaniin ja Turkmenistaniin, joissa kohokohtina olivat upeat Silkkitien kaupungit, kuivunut Aral-järvi, Darwazan kaasukraateri Turkmenistanissa sekä lähes käsittämätön kuumuus Kyzylkumin aavikolla - 54 astetta ( muutenkin keskilämpötila oli yli 40 astetta matkan aikana). Samarkand ja matkan yhteenveto jutusta löydät lisää. Jäljellä olisi vielä kaksi Stan-maata, Pakistan ja Afganistan, joihin matkustaminen on ainakin toistaiseksi jäässä. Ensimmäiseen voisin matkustaa, koska haluaisin kokea Karakoram Highwayn. 

Kolmas kaukomatka suuntautui marras-joulukuussa Nepaliin ja Bhutaniin. Erityisesti Bhutanin luonto ja maisemat hämmästyttivät kovasti. Nepalissa maisemat olivat myös upeita, mutta syy miksi ihmiset palaavat Nepaliin on varmaankin paikallisten ihmisten ystävällisyys - tämän voin itsekin allekirjoittaa. 

Vuodelle 2019 olen varannut jo seuraavat matkat:

• Tammikuun alussa viikonloppumatka Baleaarien pääsaarelle Mallorcaan.
• Toukokuussa Jordania - Petra ja Wadi Rumin aavikko.

Kesän 2019 kohteena on mielessä ollut Mongolia - jonne matkustan ehkäpä osittain Trans-Siberian junalla ja sieltä edelleen Kiinaan ja/tai Etelä-Koreaan. Loppuvuoden perinteinen "talviloma" ei ole vielä tiedossa, mutta ehkäpä tällä kertaa matkustaisin hieman lämpimämpään maahan - kuten Filippiineille tai Meksikoon. Talven Matkamessuilta voi myös löytyä kohde, kun pääsen keskustelemaan kohdemaan edustajan kanssa.  

Pitkän ajan suunnitelmat - ns. Bucket listaa löydät täältä: Bucket list

Mount Everest - lennolla Parosta Kathmanduun

Phewa Lake, Pokhara, Nepal

Phewa Lake, Pokhara, Nepal - taustalla Annapurna I vuori

Bhaktapur

Ennen paluuta Suomeen lensin Bhutanista takaisin Nepaliin yhdeksi yöksi - kohteena Bhaktapur, joka sijaitsee noin 14 km koilliseen Kathmandusta (puolen tunnin ajomatka). Matkalla Nepaliin pääsin taas ihailemaan Himalajan vuoristoa ja erityisesti Mount Everestin aluetta, business luokassa oli hyvin tilaa ja jotenka istumapaikan sai oikeastaan valita vapaasti. Kone oli tosin kaksi tuntia myöhässä johtuen Paron kentällä (onneksi!) havaitusta viasta johtuen - kiitotiellä koneen moottorit eivät tuottaneet tarpeeksi tehoja.

Saapuminen Kathmanduun oli taas yhtä kaaosta, mutta onneksi passissa oli vielä viisumi voimassa jotenka pääsin suhteellisen nopeasti passin tarkistuksen läpi. Turvatarkastuksessa (myös kun saapuu Nepaliin) henkilökunta haki meidät jonosta ja päästi jostain kumman syystä kaikkien edelle. Paikalliset hieman protestoivat ohi jonon - siirtoa..  Kun pääsin ulos terminaalista ajattelin että hotellin kautta tilattu kuljetus ei olisi enää paikalla, mutta olipa kuitenkin jaksanut lapun kanssa odotella, jotenka siirryimme nopeasti pieneen pakettiautoon ja Kathmandun saasteiseen ja ruuhkaiseen liikenteeseen. Matka Bhaktapuriin kesti sen puolisen tuntia, ja ennen vanhaan kaupunkiin menoa on tarkistuspiste, jossa turistien tulee ostaa pääsylippu kaupunkiin - hinta oli 15 USD/henkilö ja lippuun tulee passin tiedot.

Majoitus oli siis varattuna Bhaktapurin vanhasta kaupungista, joka myös oli kärsinyt huomattavia tuhoa vuoden 2015 maanjäristyksessä ja sen kyllä huomasi, joka puolella oli rakennustöitä ja tiilikasoja. Bhaktapur oli aiemmin ollut oma kuningaskunta, ja sielläkin on Durbar-aukio, niin kuin on Kathmandussa ja Patanissa. Kävin kävelemässä ympäri kaupunkia, ja tämä oli oikeastaan kaikkien miellyttävin näistä kolmesta kohteesta eikä turisteja ollut niinkään paljon kuin muissa kohteissa oli ollut. Bhaktapuriin kannattaa laittaa hyvät kengät jalkaan, koska tiet ovat tehty tiilistä jotka on asetettu pystyyn, ja maanjäristyksen sekä liikenteen vuoksi ovat aikamoisen huonossa kunnossa.

Nyatapolan tempppeli - Bhaktapur

Durbar Square, Bhaktapur - maanjärjistyksen jälkiä korjaillaan vielä

Kävelin ympäri kaupunkia puolisen päivää Durbar aukiolla ja sen ympäristössä, jossa eritysesti Nyatapolan temppeli oli hieno - ja kaiketi se on Nepalin korkein temppeli. En enää jaksanut lähteä museoita kiertämään, jotenka minulle riitti ihmisten seuraaminen kaduilla ja kahvilasta seuraten. Majoitus oli toisella mielenkiintoisella aukiolla (Dattareyan aukiolla), jossa muutamia hindutemppeleitä sekä Newari-tyylisiä taloja. Majoitus oli myös Newari talossa - Peacock Guesthouse, jota voin suositella, joskin varoituksena sana: rappuset ovat erittäin kapea ja jyrkät, ja kattohuoneistoon, jossa majoituin piti vielä laskeutua erilliset portaat alas. Huoneesta oli hienoa seurata aukion elämää isoista jännän näköisistä ikkunoista.

Peacock Guesthouse - huoneen oli ylimmässä kerroksessa. Kuvassa viisi ikkunaluukkua

Peacock Guesthouse huone - ikkunat olivat jännän muotoisia, ja huone hienosti koristelu (tosin todella kylmä)

Laiska ja hieman äksy vuohi lepäili patsaan juurella

Oudointa mitä näin aukiolla, ja jota kävin myöhemmin läheltä katsomassa, olivat pyhät vuohet, jotka makoilivat ympäri aukiota. Olivat kuulemma läheisen temppelin tai luostarin vuohia. Illan pimetessä aukio myös hiljeni, mutta aamuyöstä alkoi kuulumaan taas temppelistä kellojen soittoja, kun ihmiset menivät töihin ja samalla kertaa soittivat kelloja.. aika maaginen tunnelma.

Suosittelen Kathmandussa kävijöille tutustumista ja myös yöpymistä Bhaktapurin kaupungissa. Tämä paikka on huomattavasti hiljaisempi ja rauhallisempi kuin Kathmandun Thamel, ja ilmakin on ehkäpä hieman raikkaampi. Taksimatka maksaa noin 12 dollaria suunta.

Aamulla suuntasin takaisin Kathmandun lentokentälle, ja paluulennolle (Turkish Airlines lento Istanbuliin) lähtö oli taas yhtä kaaosta itse kentällä: checkin alueella ei ollut mitään tietoa miltä tiskiltä checkin tapahtuu (piti vaan kysellä), ja boarding vaiheessa näytettiin väärää porttia. Häsläys ja härdelli loppui onneksi siinä vaiheessa kun pääsin koneeseen ja näytin boarding passin Airbus A333 sisäänmenon yhteydessä henkilökunnalle-- paikka 2K Business class -- "Welcome Sir! Your seat is in the Business class, right side - please. Please can we help with your luggage, and would You like to have some drinks...". Pitkä kotimatka (8 tunnin päivä lento Istanbuliin, yö Istanbulissa ja 3 tunnin lento Helsinkiin) voisi alkaa hieman mukavammin. Olin vaihtanut economy luokan liput business luokkaan pisteillä, joita on vuosien varrella kertynyt Star Alliancen kautta.

Lento Bhutaniin

Palasin Pokharasta kaoottiseen Kathmanduun yhdeksi yöksi, ja tänään jatkoin matkaa Bhutaniin, joka on minun 81. maa jossa olen käynyt. Lentoasemalla oli heti aluksi jännä paikka, kun monitorit näyttivät että lento on lähdössä vaikka oikeasti se lähti vasta kolmen tunnin päästä. Eikä kukaan tiennyt asiasta mitään.. tunnin odottamisen jälkeen checkin avautui ja ruuhka oli taas valmis. Onneksi oli business luokan liput, joten pääsin hässäkän jälkeen loungeen rauhoittumaan. Itse boarding oli kanssa aikamoinen härdelli, kun pienestä terminaalista lähtee useita koneita. Bussilla koneelle, ja sitten alkoi mahtava matka DrukAirin Airbus 319 koneella kohti Paroa. Business luokassa oli leveät istuimet 2+2 jaolla, yhteensä 16 istuinta - economyssa normi 3+3. Ennen lentoon lähtöä tuli kuumat pyyhkeet ja mehua.

Nousu Kathmandun kentältä oli aikamoista räminää johtuen kiitoradan pinnasta mutta ylös päästiin Kathmandun keskustan yläpuolella kaartaen. Lennon aikana oli mahdollisuus nähdä maailman viisi tai kuusi isointa vuorta, varsinkin jos sattui istumaan koneen vasemmalla puolella. Minulla paikka 4A, joten näkyi ja millä tavalla!! Voi kiesus että näkymät olivat upeat kun päästiin savusumua yläpuolelle ja lentokorkeuteen. Kapteeni välillä kertoi mikä vuori oli milloinkin näkyvissä samalla kun henkilökunta tarjosi välipalaa posliiniastioista ja viiniä lasiin. Harmittavasti lento kesti vain 45 minuuttia, jotenka puolen tunnin kuluttua lähdettiin laskeutumaan Paroon, joka on operoinnin kannalta yksi maailman vaarallisimmista lentokentistä... ja sen kyllä huomaisi, kun lähdettiin vuorten ja mäkien välistä kaartamaan 2500 metrin korkeudella olevaa Paron laaksoa ja kenttää. Välillä näytti siltä että siipi osuu maahan turbulenssin vatkatessa konetta. Netistä löytyy videoita Paron kentälle laskeutumisista. 

Maahantulomuodollisuudet olivat nopeasti ohi, ja löysin oppaan ja kuljettajan nopeasti odottamassa parkkipaikalla. Ilma ulkona oli syksyisen raikas ja kuulas, lämpötila 12 astetta. Jos lento oli huikea, niin on tämä Bhutankin verrattuna Nepaliin. Tiet loistokunnossa, talot tehty saman mallin mukaan, ei roskia missään eikä myöskään paljoa ihmisiä. Maisemat muistuttavat vähän Sveitsiä. Tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin Thimphuun Bhutanin pääkaupunkiin, jossa asuu noin 125000 asukasta. Koska oli jo ilta kävin katsomassa yhden tempppelin ja suuntasin majoitukseen. Huomenna on tarkoitus jatkaa kaupunkiin tutustumista.

Alla muutama kuva lennosta Paroon - Mount Everest näkyy myös.

Mt. Everest 

Himalaja

Druk Airin lennot

Laskeutuminen Paron laaksoon vuorten välistä

Paron laaksoa ja hallinnoinen/uskollinen keskus

Pokhara - Nepalin Riviera

Saavuin Nepalin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Pokharaan bussilla Kathmandusta. Matka oli pitkä, mutta maisemat erittäin hienot. Matkaa tehtiin kahdeksan tunnin ajan. Pokharassa huomasi heti että ollaan tultu Nepalin ehkäpä tärkeimpään aktivisteista kuuluun paikkaan, mm. lukuisat treking reitit lähtevät täältä esim Poon Hilliin tai Annapurna ympäristöön. Koska minulla oli vaan neljä päivää aikaa päätin vain tutustua kaupunkiin. Rantakadun varrella on kymmeniä ravintoloita ja vaellusvälineiden myyntipaikkaa sekä matkatoimistoja.

Näkymät Annapurnalle ja Himalajalle

Ensimmäisenä päivä ehdin katselemaan auringonlaskua järven rannalla. Olipa huomattavasti rennompaa kuin Kathmandun pölyssä ja melussa. Toisen päivän aamuna otin soutuveneen rannalta (500 rupiaa), joka vei minut järven toiselle puolelle josta lähdin kävelemään ylös World Peace stupalle, joka sijaitsee 200 metriä ylempänä. Polku on alussa aika jyrkkä, mutta ylös pääsee noin 45 minuutissa. Stupalta näkyy läheiset vuoret selkeällä säällä hyvin mutta paikka oli aika täynnä turisteja jotka tulevat tänne bussilla. Kävelin mäen toiselle puolelle, ja otin taksin takasin kaupunkiin (1000 rupiaa). Pokharan kaupungissa erilaiset fikserit ja jees-jees miehet yrittivät myydä taksi-vene yhdistelmää 2500 rupiilla, eli kannattaa olla tarkkana näiden suhteen. 

Pokharan järvinäkymät

Kolmantena päivänä olin varannut koko päivän tutustumisen Tiibetin pakolaisten elämää. Tämä on enemmän opetusmatka kuin nähtävyyksien katselua. Aluksi opas kertoi tunnin ajan Tiibetin historiasta ja miten he olivat tänne päätyneet. En ollut aiemmin tiennytkään että oikea syy Tiibetin valloitukseen ei ollut Buddhalaisuuden vastustaminen vaan oikeasti Tiibetin luonnonvarat. Maailman isoimmat vesivarastot (Thrid Pole) ovat Tiibetin Himalajan jäätiköillä ja myös uraanivarastot ovat suurimmat. Kiina tosin ostaa nykyisin uraanin Australiasta - geopoliittisista syistä johtuen. Myös vesivarastoja on alettu jo hyödyntää ja jopa myymään ulkomaille. Aasian puhtaasta vedestä kaikki kun saa alkunsa Himalajan vuoristosta myös kaikki isot joet. Kävin myös katsomassa mattojen kudontaa ja niitä olisi saanut ostaa huomattavan edullisesti. Ennen lounasta oli myös Tiibettiläisen lääkärin tapaaminen - he tekevät analyysin mm. pulssin mukaan ja määräävät luonnonmukaisia lääkeyrttejä. Heillä hoito pohjautuu kokonaisuuteen ei pelkästään täsmä hoitoon. Lounaan jälkeen mentiin toiselle leirille, jossa kohteena oli munkkiluostari. Tapasin siellä noin 30 vuotiaan munkin, joka oli ollut luostarissa yli 23 vuotta. Keskustelin munkin kanssa toista tuntia hänen elämästä ja maailman asioista. Koska Tiibetin kouluissa opetetaan englantia sekä myös luostareissa, niin kieli ei ollut esteenä. Kertoi hän käyneen New Yorkissa kerran Helsingin kautta lentäen Finnairilla... muuten hän ei ollutkaan paljoa matkustanut vaan viettää luostarissa aikaa toimien nuorempien munkkien ohjaajana. Nuoret munkit olivat aluksi ujoja, mutta myöhemmin tulivat myös juttelemaan. Olin aina kuvitellut että luostarissa ollaan hiljaa, mutta nämä nuoret pojat olivat kuin kuka tahansa nuori - juoksivat ympäriinsä ja pelasivat koripalloa. Tiibetin munkkiluostarissa on hieman eri meno kuin muualla. Toki heillä on pitkät päivät täynnä opiskelua ja rukoushetkiä, Kotona he pääsevät käymään ehkäpä kerran vuodessa, ja ”kylillä” kerran kuussa - mutta heitä hämmentää se härdelli luostarin ulkopuolella.

Tiibettiläisten luostarikoulussa

Pokharan järvellä ja taustalla vuoristot

Myöhemmin iltapäivästä pääsin osallistumaan poojaan eli munkkien rukoushetkeen. Kokemuksena tämä puolen tunnin seremonia oli huikea - isot rummut  kumisivat, pitkät torvet soivat ja munkkien hypnoottinen laulu. Tämä oli huomattavasti syvällisempi kokemus kuin esim Thaimaan luostareissa. Päivän päätteeksi kävin vielä tiibettiläisen perheen kotona juomassa teetä, jossa oli runsaasti voita sekä muita herkkuja. Voin todellakin suositella tätä Tibetan Encounter järjestämää retkeä, hintakin oli vain 50 USD. Leireille järjestetään myös bussikierroksia mutta ne ovat nepalailaisten järjestämiä eikä oikean pakolaisen jolla on oma kohtainen kokemus, kuinka heitä vielä tänäänkin syrjitään Nepalin valtion toimesta eikä heillä ole minkään maan kansalaisuutta. Tämä päivä todellakin oli mielenkiintoinen kokemus!! 

Patan ja Nagarkot

Kolmantena päivänä halusin jo pois Kathmandun kaaoksesta, ja niinpä suuntasin heti aamusta Pataniin, joka oli aiemmin oma kuningaskunta mutta sijaitsee Kathmandun eteläpuolella noin neljän kilometrin päässä. Eipä sitä kaupungin vaihtumista mitenkään muuten havainnut kuin että mentiin pienen joen yli.

Ensimmäinen kohde oli vähän yllättävä - Patanin Kumari, eli lapsijumala jonka luona pääsin käymään, saamaan häneltä siunauksen ja ottamaan valokuvia. Toisin kuin Kathmandun Kumari, tämä pieni viisivuotias tyttö sai jotenkin elää tuttujen keskellä mutta ulos ei pääse kuin kerran pari vuodessa ja silloinkin häntä pitää kantaa. Kumari tuli pieneen huoneeseen ja minun piti kumartua hänen edessäään kädet yhteen laitettuna - tämän jälkeen hän sanoi jotain ja laittoi otsaani punaisen merkin. Samalla kun sain siunauksen edessäni käveli noin 30 cm pitkä rotta seinässä olevaan koloon... Namaste!

Patanin lapsijumala

Seuraavaksi kävin Patanin Durbar aukiolla katsomassa temppeleitä ja erästä pientä museota. Osan temppelistä oli myös vaurioitunut maanjäristyksen voimasta. Kävin myös testaamassa Singing Bowlia eli laulavaa kulhoa joka on seitsemän metallin yhdistelmästä tehty kulho jota käytetään parannuksiin. Kulhoon löydään keipillä ja kulhon resonointia käytetään sitten parantamaan ties mitä. Oli kyllä jännä kokemus tuntea ne värähtelyn aallot, mutta en ostanut painavaa kulhoa (hinta 200-400 euroa). Patanin aukio on saman tyylinen kuin Kathmandussa, mutta siellä on enemmän käsityöläisiä jos ne kiinnostavat. Muuten alue on samanlainen. Newari tyylistä taloa ja temppeleitä.

Soivat kulhot

Patanista jatkoin matkaa maaseudulle Nagarkotiin, jonne ajomatka kesti lähes kaksi tuntia pieniä ja pomppuisia teitä pitkin. Ilma oli huomattavan raikasta 2150 metrin korkeudessa verrattuna Kathmanduun. Kävin eräällä kukkulalla ottamassa kuvia Himalajan vuorista ja tein noin kuuden kilometrin kävelyn läpi pienten vuoristokylien. Oli hiljaista ja rentouttavaa kävellä rauhassa ja tutkia isoja hämähäkkien pesiä joita matkan varrella oli useampia, sekä tietysti pienten kylien elämää. Lopuksi kävin vielä yhdessä Unescon suojaamassa Hindu-Buddhan temppelissä ennen pitkää paluuta takasin Kathmanduun. Voin suositella! 

Nagarkot ja Himalajan vuoristoa

Kävelyllä maalaismaisemissa

Temppelin luona oli rauhallista

Illalla pyörin vielä hetken Thamelin alueella, ja aamusta lähdin kohti Pokharaa joka sijaitsee 200 länteen Kathmandusta. Matka oli hidas ja kesti kahdeksan tuntia, mutta ei mitenkään pelottava vaikka välillä ei tiellä ollutkaan kaiteita (ei niitä nyt ollut oikeastaan missään), mutta perille päästiin torvien soidessa pitkin matkaa. Voin suositella hieman kalliimpaa Greenlinea bussiyhtiönä - suhteellisen uusi bussi hyvällä jousituksella, lounas sekä kaksi muuta taukoa sisältyi hintaan (25 dollaria). Halvemmallakin pääsee..  ja tunnelma voi olla aika ahdas.

Pokhara on kuin joku Lake side resort ja huvialue.. tutustun siihen seuraavien päivien aikana tarkemmin. Ainakin Himalajan vuorista Annapurna on tuossa ihan hienosti näkyvillä.

Kathmandu - ruumiin polttoa ja pyhiä miehiä

Lensin toissapäivänä Helsingistä Istanbulin kautta Kathmanduun, Nepalin pääkaupunkiin. Ennen jyrkkää laskeutumista Kathmandun laaksoon jouduimme pyörimään ympyrää jotta näkyvyys paranisi ja ruuhka kentällä olisi ohi. Jäi hyvää aikaa ihailla Himalajan vuoristoa, ja näinkin Annapurna massiivin sekä kauempana olleen Mount Everestin ja Lhotsen vuoret. Laskeutuminen oli tosiaan jyrkkä pomppuiselle kiitoradalle. Passimuodollisuuksiin meni tovi ”jonottaessa” viisumia ja erikseen vielä passin leimaukseen. Kannattaa tehdä etukäteen verkossa viisumianomus, koska säästää vähän aikaa. Viidentoista päivän monikerta viisumi maksoi 25 dollaria.

Bodhnathin Stupa - Kathmandu, Nepal

Kentältä siirryin hotellin hoitamalla kuljetuksella Thamelin alueelle, joka on iso turistighetto mutta päällekäyvää myyntiä ei ole. Kävelin ympäri alueella pienessä matkaväsymyksessä ja kävin syömässä Thrid Eye ravintolassa. Huomattavan moni ravintola lisää laskuun 23% vat plus tarjoilupalkkio eli se kannattaa muistaa.

Tänään lähdin sitten kokopäivän kierrokselle kaupunkiin. Ensiksi kävin ns, Monkey temppelin alueella (Swayambhunath), josta on hyvät näkymät kaupunkiin ja läheisille vuorille. Temppelialueella on oikea sekoitus hindu ja buddha uskojen merkkejä, on stupaa ja pienempää pyhäkköä. Muista että stupa pitää aina kiertää myötäpäivään samalla kun pyörittää rukousmyllyjä, joita täällä on satoja. 

Temppelistä siirryin Katmandun vanhaan keskustaan, Durbar aukiolle, jossa on nähtävissä hienoja pyhäkköjä, puluja sekä vuoden 2015 maanjäristyksen jälkiä. Kävin myös katsomassa Kumaria eli lapsijumalaa, joka asuu omassa palatsissa erossa perheestään. Hänet kun on valittu 32 sopivuusseikan perusteella. Lapsijumala pääsee pois tästä palatsista vain muutaman kerran vuodessa, ja hän ei saa kävellä maassa vaan hänet kannetaan paikasta toiseen. Lapsi on jumalan roolissa, kunnes hän tulee murrosikään tai mikäli hänelle tulee vertavuotava naarmu tai hammas irtoaa. Nykyinen lapsijumala on neljä vuotta vanhan ja näin hänet kuristamassa ikkunasta ulos - kuvaaminen oli ehdottomasti kiellettyä. Lapselta on viety täysin lapsen rooli ja eikö hän saa olla muiden kanssa tekemissä. Kathmandun alueella on kolme Durbar aukiota, yksi Kathmandussa, yksi Patanissa ja yksi Bhaktapurissa, ja ne ovat aikoinaan olleet omia kuningaskuntia. 

Kathmandun keskustaa 

Puluja temppelien katoilla

Durbar aukiolta matka jatkui Hindujen pyhälle temppelialueelle - Pashupatinathiin. En päässyt vääräuskoisena Shivan temppeliin, mutta läheisellä joella olikin sitten hieman mielenkiintoisempaa ohjelmaa - ruumiiden polttoa Hindulaiseen tapaan. Alueelta löytyy 12 polttoalustaa jotka toimivat 24/7 periaattella. Ensin ruumis pesistiin punaisella kivialustalla ja käärittiin kankaisiin ja koristeltiin keltaisilla kukkasilla. Tämä kesti noin puolituntia, jonka jälkeen ruumis vietiin polttoalustalle. Perheen vanhimmat pojat olivat päät ajeltuina ruumiin valmistelusta mutta tätä ennen ruumiilta otettiin kankaat pois ja miehet kiersivät kolme kertaa ruumiin tuli kädessä, kunnes lopulta ruumis sytytettiin tulee suun kautta ja ruumiin päälle kasattiin puita jotta tuli palaisi kunnolla. Paloaika on noin 2-3 tuntia, jonka jälkeen miehet heittivät palaneet puut ja ruumiinosat jokeen. Joitakin luun palasia he keräsivät mukaan kuten myös kulmahampaat. Paikalla oli aikamoinen savu kun useat ruumiin paloivat.

Ruumiiden polttoalustat

Ruumista ollaan juuri sytyttämässä tuleen

Lähistöllä oli myös pyhiä miehiä, Sadhuja, jotka ovat täysin omistautuneet uskolle. Osa heistä jopa kävi hakemassa ruumiiden poltossa käytettyjä puita ja valmistivat ruokaa nuotiolla ja osa joi omaa virtsaa. Sadhulta sain pyhän siunauksen matkalle, ja laittoivat otsaani punaisen merkin ja lukivat jotain rukousta. Ja tottakai rahaakin pyysivät - 1000 rupitaa, maksoin 100. Tämä alue oli todella mielenkiintoinen, eikö mitenkään karmiva - täällä näki miten ”ash to ash, dust to dust” toteutuu. Ja todellakin paikalla oli paljon pölyä savun lisäksi. 

Viimeksi suuntaisin isolle Bodhnathin stupalle, joka maailman toiseksi suurin. Alueella on paljon Tiibetin pakolaisia ja ylipäätänsä buddhalaisia. Kannattaa käydä syömässä jossain alueella olevissa ravintoloissa, joista näkee hyvin alueen. Täälläkin kävin pyörittämässä rukousmyllyjä. Tämä paikka oli todella rentouttava paikka eikä kukaan yrittänyt myydä tai tuputtaa mitään.. rauhassa sain kulkea ympäriinsä otsassa punainen merkki.

Lähtövalmisteluja ja matkaohjelma

Vuoden 2018 kolmas kaukomatka alkaa muutaman päivän päästä - kohteena Nepal ja Bhutan, jotka sijaitsevat Himalajan vuoristossa Intian pohjoispuolella ja Tiibetin eteläpuolella. Molemmat kohteista ovat uusia minulle. Näistä Nepal on monelle tuttu kohde - ehkäpä hyvin vaellusreittien ja kuuluisien vuorien suhteen. Bhutan on puolestaan pieni maa, kuningaskunta, Nepalista itään. Bhutan on kuuluisa siitä, että heillä ei mitata bruttokansantuotetta vaan bruttokansanonnellisuutta - ja että maa pyrkii säilyttämään omalaatuisen kulttuurin ja tavat. Myös turistien määrää rajoitetaan korkeilla "pääsymaksuilla", eli käytännössä kaikki länsimaalaiset joutuvat ostamaan "all-inclusive" matkapaketin, johon sisältyy majoitukset, viisumi, ruokailut, opastukset ja kuljetukset. Itse voi toki sopia matkakohteista itse tai ottaa jonkun valtion hyväksymien matkatoimistojen kymmenistä reiteistä. Hinta on aina lähes vakio, sesonkiaikana noin 250 USD per päivä per henkilö, ja hiljaisempana aikana vastaavasti 200 USD. Hintaan vaikuttaa myös ryhmän koko, meitä on kaksi henkilöä.

Kuvat ovat kesältä 2017 - jolloin tein kolme viikon matkan Keski-Aasiaan.

Pamir Highway - Tadjikistanin ja Kiinan välistä vuoristoa - vuonna 2017

Matkaohjelma ja kustannuksia

Matkaohjelmani 17 päivän matkalla on seuraava:

• Lennän Helsingistä Istanbulin kautta Kathmanduun (500€/meno-paluu/henkilö), jossa vietän kolme päivää nähtävyyksiin tutustuen. Majoitukseni on Thamelin turisti(ghetto)alueella keskitason hotellissa (Oasis Kathmandul Hotel - hinta 150USD/3 yötä). 
• Kathmandusta bussilla Pokharaan - bussimatkan kestoaika 6-8 tuntia. Hinta 25 USD/henkilö/suunta. Kahdelta hengestä menopaluu siis 100USD. Pokrahaan olisi päässyt myös lentäen, mutta tällöin hinta olisi ollut neljä kertaa korkeampi. Tosin matka-aika olisi ollut lyhyempi (puolen tunnin lento), mutta lentojen luotettavuus ei ole kovin korkealla. 
• Pokharassa vietän neljä päivää, majoitus Hotel Point (162USD/4 yötä).
• Pokharassa yhtenä päivänä olen varannut koko päivän tutustumisen Tiibetin pakolaisiin ja heidän asuinalueelle. Varasin matkan  Tibetanencounter.com nimisen matkatoimiston kautta.
• Käyn myös todennäköisesti katsomassa auringon nousua Himalajan vuoriston (Annapurna) ylle Sagarkotissa, jonka noin puolen tunnin päästä Pokharasta. 
• Pokharasta palaan taas takaisin Katmanduun bussilla, ja yön samassa hotellissa kuin tullessa (50USD/1 yö). 
• Kathmandusta lennän Bhutaniin DrukAirilla (380€/meno-paluu/henkilö) "business-luokassa". 
• Bhutanissa olen varannut viiden päivän perusmatkapaketin kahdelle (2180USD), joka on siis all-inclusive - Bhutan Travel Club nimiseltä yritykseltä. Reittinä on perinteinen: Paro - Thimpu (2 yötä) - Punahka (1 yö) - Paro (2 yötä).  Matkaa tehdään kuljettajan ja oppaan kanssa nelivetomaasturilla. Koska meitä on vain kaksi henkilöä, on matka hieman kalliimpi kuin ryhmämatkalla, mutta halusin tämän koska näin saan oman oppaan viideksi päiväksi ja voimme tehdä matkaohjelmaan tarvittavia muutoksia. Pienessä ryhmässä myös keskustelut ovat yleensä 'syvällisempiä ja aitoja' kuin isomman ryhmän kanssa. 
• Bhutanista lennän takaisin Katmanduun, ja menen päiväksi Bhaktapuriin (noin 15km päästä Kathmandusta) tutustumaan sen vanhaan kaupunkiin (mitä on nyt jäljellä vuoden 2015 maanjäristyksen jälkeen). Majoitus on perinteinen Newari tyyliin rakennetussa hotellissa (Peacock Guesthouse - 80USD/yö).
• Katmandusta lennän takaisin Istanbuliin Turkish Airlinesilla, jonne sain pisteillä korotuksen business-luokkaan. 
• Istanbulissa vietän yhden illan ja aamupäivän, ja majoitun vielä vanhan Ataturkin lentoaseman lähellä olevassa Elite Business World hotellissa (75€/yö). 
• Yksi yö menee lentokoneessa

Kokonaiskustannukset kahden ja puolen viikon matkasta kahdelle hengelle on noin 4900€, josta valtaosa on Bhutanin matkan osuus (2600€). Mikäli olisin ollut vain Nepalissa olisi kustannus ollut huomattavasti pienempi. Majoituksen hintaakin olisi saatu alapäin, mutta otin keskitasoa paremman luokan majoituksen. Ruokailuun (Nepalin osalta) olen budjetoinut noin 50€/päivä/2 hlöä.

Pamir Highway - Wakhan Valley - Hindukus vuoristot Afganistanin ja Pakistanin välillä - vuosi 2017

Matkavarusteet

Tälläkin matkalla koetan liikkua mahdollisimman kevyillä varusteilla, eli alle 8kg painoraja huomioiden. Tällä hetkellä minun varusteiden yhteispaino on 7.5kg sisältäen (tietysti pois lukien päälle tulevat vaatteet):

• Laukku: The North Face Duffel bag - koko: S. Ns. "retkikunta" laukku - tilavuus 45 litraa. 
• Olkalaukku: Pacsafe Metrosafe LS200 - sopiva päivittäiseen tavaroiden kantamiseen sisältäen hyvät varkaussuojaukset. Pacsafen lukot sekä erillinen vaijerilukko laukkujen kytkemiseen. 
• Vaatteet ( osa päälle tietysti...) 
• Patagonia fleece - Partial Eclipse, joka on yli 23 vuotta vanha klassikko (!!). Valitettavasti tätä mallia ei enää valmisteta. Erittäin hyvä edestä tuulenpitävä fleece, takana joustava kangas joka huolehtii tuuletuksen. Tässä mallissa ei ole mitään ylimääräistä tai turhaa. Kovaan menoon. 
• Patagonia Down Sweather Hoddy todella kevyt untuvatakki ( Bhutanin illat ja yöt ovat kylmiä ) 
• Patagonia Torrentshell sadetakki - paino alle 350 grammaa. 
• Patagonia Organic Cotton pitkähihainen paita - 2kpl
• Patagonia lyhythihainen paita - 1 kpl 
• Lyhythihainen paita - pellavaa - 1 kpl
• Aluspaidat - 4 kpl
• Vaellushousut - Teesar BDU - 2kpl ( Parhaat kestävät ja vilpoiset housut jotka olen ostanut Varustelekasta) 
• Lowan lyhytvartiset vaelluskengät - Strato IV Low (ei Gore-Tex!). 
• Alushousut - 4kpl, sukat 4 paria -- ja tietysti anopin kutomat VILLASUKAT! 
• Hattu ja pipo sekä afganihuivi, joka tarvittaessa käy pyyhkeestä. 
• Hygenia
• Käsidesiä
• Dödö ja saippua
• Parranajovälineet ( vaahto ja höylä)
• Hampaiden hoito ( harja ja tahna) 
• Täydelliset EA-varusteet
• Matkalääkkeet ( Precosa, Immodium, Burana, Aspirin,..) 
• WC-paperia
• Kosteuspyyhkeitä 
• "Riepuja" - 
• Asiakirjat 
• Passit
• Viisumien puoltoanomukset
• Nepalin viisumia varten voi netistä täyttää 15 päivää ennen matkaa lomakkeet. Tarvitsen kahdenkertaisen viisumin - 45USD
• Bhutan viisumia varten tarvitsee matkatoimiston toimittaman "e-Visa Clerance" dokumentin
• Matkavakuutuskortti
• Luottokortit (MC ja VISA)
• US dollareita ja euroja
• Matkaohjelmat ja varaukset (iso pino tulostettuna..)
• Kirjat: LonelyPlanetin Nepal ja Bhutan
• Elektroniikkaa: 
• Kännykkä (OnePlus 3)
• Kännykkälaturi
• iPad 2 (16GB - wlan --> perusmalli) ja laturi - sekä kuvien siirtoon muistikortin lukija
• Kamera
• Olympus OM-D E-M10 mark II, 14-42 EZ pienellä objektiivillä
• Olympus m.zuiko 9-18mm ultralaajakuvaobjektiivi
• laturi
• LedLenser P7.2 valaisin 
• Petzl Tikka otsalamppu plus varaparistot
• Muut:
• Kellona "työjuhta" explorer- hengessä automaattivetoinen kronometri -- Omega Seamaster Planet Ocean 2201.51
• Heijastimia - sekä perinteisiä että led-valoilla olevia
• Aurinkolasit (Julbon vuoristolasit)
• "Jeesusteippiä" - fiksaukseen. 
• Kyniä ja paperia

Pamir Highway - Tadjikistan kohti Murghabia- vuonna 2017

Pyrin kirjoittamaan seuraavia juttuja tänne ns. suoraan tien päältä. Seuraa myös matkaa Instagramissa: @reissujani 

Matkailun sadonkorjuu 2018 ja tulevia matkoja

On taas perinteisen matkailun sadonkorjuun aika - eli katsaus tämän vuoden matkoihin ja tuleviin. En ole hetkeen kirjoittanut blogiin, koska olen ollut kesäloman jälkeen kotimaassa nauttimassa kotimaan lämmöstä - tämä vuosi tullaan varmaan muistamaan yhtenä upeimmista kesistä - ensimmäiset helteet alkoivat jo toukokuun toisella viikolla ja jatkuivat aina syyskuun alkuun.

Hyvän toivon niemi, Etelä-Afrikka

Mennyttä

Vuosi vaihtui ja alkoi Liettuasta - Vilnasta, joka oli kolmas matkani tähän Baltian maiden mielestäni mielenkiintoisimpaan pääkaupunkiin. Tammikuun lopussa oli vuorossa, ehkäpä jo perinteinen, matka Prahaan ja ns. Vara-Prahaan, Olomouciin. Prahan reissu taisi olla jo seitsemäs - eli tämä kaupunkin on taas minun valinta Euroopan parhaaksi kohteeksi - kunhan muistaa kiertää turistikadut hieman kauempaa. Ehkäpä myös vuonna 2019 tulen jossain vaiheessa taas käymään Prahassa. Vinkkejä Prahaan löydät mm. Vuoden-2017-ensimmainen-matka-ja-tulevaa tekstistä.

Huhtikuun puolessa välissä matkustin kymmeneksi päiväksi Etelä-Afrikkaan, Kapkaupunkiin sekä road-tripille viideksi päiväksi Garden-route-ja-little-karoon maisemiin käyden myös Cape pointissa (Hyväntoivonniemi) sekä Afrikan eteläisemmässä pisteessä Cape-agulhasissa. Ehdin myös tutustumaan hyviin Etelä-Afrikkaisiin viineihin kuuluisalla route-62-viinitie reitillä. Matka oli vain pieni raapaisu upeaa eteläistä Afrikkaan ja mielusti palaan sinne joskus - Bucket listalla on mm. Namibian kierros.

Juhannuksen jälkeen jäin neljän viikon kesälomalle - ja ensiksi lähdin kahdeksi viikoksi Uzbekistaniin ja Turkmenistaniin. Matka on erittäin mielenkiintoinen - vaikka välillä lämpötila nousi lähes helvetillisiin lukemiin - 54 C astetta. Kävin myös Helvetin-porteilla. Silkkitien upeat kaupungit: Khiva, Bukhara, ja Samarkand tuli myös nähtyä matkalla - unohtamatta matkaa Aral-järvelle.  Turkmenistanin oli lähes utopistinen kohde - Ashgabat-valkoinen-utopia. Turisteja ei matkalla paljoakaan näkynyt - olihan nyt kuumin aika vuodesta, mutta kyllä siihen 44 asteen keskilämpötilaan jotenkin tottui - ilma aavikolla on kuivaa.

Edeltävänä vuonna olin käynyt jo kolmessa muussa Keski-Aasian maassa keski-aasian-kolme-maata. Näin ollen sain yhden tavoitteen täyteen - eli vierailu kaikissa Keski-Aasian maissa, mutta vielä tähän liittyy toinen tavoite - käydä kaikissa stan-päätteisissä maissa. Jäljellä ovat siis vielä Afganistan ja Pakistan.

Keski-Aasiasta matkustin Helsingin kautta viikoksi Kerkyraan eli Korfulle ja Albaniaan.

Heinäkuun loppu ja elokuun menikin sitten tosiaan ihan kotimaassa, lämpöä ja aurinkoa riitti lähes jokaiselle päivälle, joka lopulta tulivat ns. trooppiset yöt jolloin olo oli kuin jossain Kaakkois-Aasian kohteessa ilmojen myötä.

Elokuun lopussa kävin tekemässä Karjalan kierroksen käyden mm. Suomen ja EU:n itäsimmässä pisteessä.

Syyskuun alussa matkustin neljäksi päiväksi Saksaan, jossa kävin entisen Itä-Saksan (DDR) alueella - Wittenburgissa, Jenassa, Quedlinburgissa sekä Spreewaldissa.

Tulevaa

Nyt kuluvan kuukauden, eli syyskuun, lopussa lähden neljäksi päiväksi Krakovaan, Puolaan - joka on minun toinen matka kaupunkiin. Tällä kertaa lähden hieman isommalla joukolla kohteeseen - ja käyn ainakin Auschwitz-Birkenau keskitysleirillä - viime kerrasta on jo tovi (vuonna 2009), mutta muistan vieläkin ne kylmät väreet ja olon kun kävelin alueella. Krakovassa tarkoitus on enemmän tällä kertaa tutkia entistä juutalaisten kaupunginosaa, Kazmierzia.

Loppuvuodesta, marraskuun lopussa - on tiedossa vuoden kolmas pidempi matka, kahden ja puolen viikon matka Nepaliin ja Bhutaniin. Varasin lennot on alkuvuodesta kun Turkish Airlinesilta tuli hyvä  tarjous - 500€/meno-paluu, joista paluu business luokassa (Star Alliance pisteitä on sen verran paljon..). Bhutaniin ei alunperin pitänyt lähteä, mutta lisäsin sen sitten kun "ollaan niillä kulmilla". Matkaohjelma alkaa olla hahmoteltu, eli aluksi olen Kathmandussa kolme päivää, jonka jälkeen matkustan Pokharan kaupunkiin neljäksi päiväksi. Matka on tarkoitus tehdä budjettisyistä nyt bussilla, eli siitä tulee varmaankin mielenkiintoinen koska matka kestää noin 7-8 tuntia tai enemmän.. .. Lentojakin olisi ollut tarjolla, mutta Yeti Airlinesin luotettavuus on ollut vähän niin ja näin. Pokharassa on tarkoitus tehdä pieniä päiväretkiä lähiympäristön - ei kuitenkaan ABC:lle (Annapurna Base Camp), vaan ehkäpä Sarangotiin tai Naudandaan.

Pokharasta palaan takaisin päiväksi Kathmanduun, josta lennän Bhutaniin Paroon. Paron lentäkentän sanotaan olevan yksi maailman vaarallisimmista lentokentistä - ympärillä kohoaa yli 5000 metrin korkuiset vuoret ja vuoret aiheuttavat kovaa turbulenssia. Koska Paroon operoi vain muutama lentoyhtiö oli lentojen hinnatkin kovat - 400€/meno-paluu (!!!). Bhutanissa jokaisen länkkärin tulee osallistua virallisen matkatoimiston matkalle (otin oman kuljettajan,niin voi vähän itsekin säätää mihin mennään), joka maksaa off-seasonin aikana 200 dollaria per henkilö sisältäen opastuksen, majoituksen, kuljetukset ja ruokailut, eli on oikeastaan all-inclusive matka. Vietän Bhutanissa viisi täyttä päivää : Paro - Thimpu (2 yötä) - Punakha (1 yö) - Paro (1 yö). Parosta lennän takaisin Kathmanduun, josta suuntaa läheiseen Bkahtapurin kaupunkiin puoleksitoista vuorokaudeksi ennen lentoa Istanbuliin. Istanbulissa lentojen vaihtoaika on 28 tuntia, jotenka yksi yö ollaan (taas kerran!) Istanbulissa. Lennot Istanbuliin pitäisi tällä kertaa tapahtua uudesta Istanbulin lentoasemalta, johon Turkish Airlines siirtyy operoimaan lokakuun lopussa.

Muita vuoden 2018 matkoja tulee olemaan ehkäpä viikonloppuloma Tallinnassa sekä muutama työmatka - joista yksi on varma: Tanskaan ja Ruotsiin lokakuussa, ja mahdollisesti myöhemmin marraskuussa Intiaan Mumbaihin, mutta tästä jälkimmäistä matkasta en ole nyt niin "innoissaan" - työmatkat Intiaan ovat olleet aika rasittavia.

Tänä vuonna uusia maita tulee siis viisi (5) kappaletta lisää, ja muutama TCC kohdekin.

Entäpä sitten vuosi 2019 - ja onko sinne jo "ilmestynyt" matkoja? Vastaus: Kyllä -- tammikuun alussa on tiedossa pitkä viikonloppu klassikko kohteessa Mallorca, joka tosin talvella ei välttämättä ole niin ruuhkainen kuin muina vuodenaikoina. Entä mitä muuta näkyy vuoden 2019 matkailuhorisontissa? Matkailukartassa (seinällä oleva iso maailman kartta) on nastoja muutamissa Bucket Listan kohteissa:

1. Mongolia - Trans-Siberian tai Trans-Mongolian railway 
2. Iran -- 
3. Jordania tai Libanon - turvallisuustilanteesta riippuen 
4. .. sekä tietysti Praha .. 

Normaalisti niitä matkoja ja lentolippuja alkaa putkahtelemaan sähköpostiin kun vuosi vaihtuu. 

Suunnitelmissa on myös yksi isompi matka/reissu, mutta onko se vuoden 2019 loppupuolella tai joskus myöhemmin jää nähtäväksi -- kyse on kumminkin maanosasta jossa en ole vielä käynyt, ja jossa riittää nähtävää.

Mitä matkasuunnitelmia sinulla on vuodelle 2018 ja tulevalle vuodelle 2019? Entäpä mikä on sinun "päätöksentekomalli" tulevien reissujen suhteen?

Karhunkämmenen Luppotupa - Suomen itäisin piste

Mountains are calling, and I must go

Yhdysvaltalainen luonnontutkija ja seikkailija, John Muir, totesi otsikossa mainitun lauseen 1800-luvulla - ja omalta osaltaan vaikuttamassa siihen että maailmaan aloitettiin perustamaan kansallispuistoja ja suojeltuja kohteita tuleville sukupolville. Hänen lauseensa esiintyy myös erään tunnetun jenkkifirman tuotteissa..

Monesti tuttavat kyselevät että mikä saa minut matkustamaan "niin paljon" - ja ehkä siihen ei löydy mitään yksiselitteistä vastausta, mutta yksi asia on varma: Luonto, ja erityisesti kauniin karut alueet, erämaat, vuoret, aavikot. Ehkäpä taustana tähän on se, että olen pienestä pitäen oppinut liikkumaan Suomen luonnossa (Kiitos Suomen Partioliikkeen, jossa oli lähemmäs kymmenen vuotta!) ja myöhemmin matkoillani ja vaelluksien myötä Pohjoismaissa ja muualla maailmassa olen oppinut arvostamaan erityisesti luontoa.

Viime kesänä tein upea matkan Keski-Aasian kolmeen tasavaltaan, ja näistä erityisesti Tadjikistan ja Kirgistan lumosivat minut täysin upealla luonnollaan. Tadjikistan Pamir Highway oli uskomaton kokemus (vaikka autoilla liikuttiin) ja Kirgistanin upeat vuoristolaaksot ja yli 3000 metrin yläpuolella olevat kristallinkirkkaat vuoristojärvet jäivät parhaiten mieleen -- ja välin jopa pitkät ja ehkäpä rasittavat matkat yhdistettynä ylävuoriston ohueen ilmanalaan jäivät taustalle ("päähän jyskyttämään"), mutta mieli ja keho lepäsivät siinä ympäristössä. Silkkitien maisemat ovat uskomattoman hienot.

Ensi kesänä jatkan Silkkitien maisemissa - siis maisemiin johon haluan palata, ja tällä kertaa kohteena mm. Silkkitien kaupungit, isot aavikot sekä Aral-järvi - Tarkempi matkakuvaus löytyy Kesälomasuunnittelua Kyzylkumin postauksesta. Täällä kertaa matkaan ei sisälly vuoristoisia osuuksia, vaan enemmänkin polttavan kuumia aavikko-osuuksia - jotenka ehkäpä nyt pitäisi todeta "Deserts are calling, and I must go"
 ( siis yhdellä s-kirjaimeilla, -- vaikka ovathan ne jälkiruuatkin ihan kutsuvia... ).

Vuoret kutsuvat myöhemmin loppuvuodesta, kun lähden Himalajan vuoristoon kahdeksi viikoksi kohteena Nepal ja Bhutan. Haaveissa on myös joskus päästä Karakum Highwaylle, joka kulkee Pakistanista Kiinaan.

Pamirin vuoristoa, Tadjikistan