Thimphu - hiljainen pääkaupunki

Thimphu on Bhutanin pääkaupunki, joka sijaitsee noin tunnin puolentoista ajomatkan päästä Parosta. Kaupungin väkiluku on 125000, kun koko maassa asukkaita on n. 0.8 miljoonaa. Thimphu sijaitsee noin 2500 metrin korkeudella, ja tämä huomasi kaupungilla kun ylämäkeen käveli - happea on hieman vähemmän kuin meren pinnan tasolla.

Aamusta lähdettiin heti katselemaan kaupungin nähtävyyksiä, joista ensimmäinen oli iso Buddha patsas (50 metriä korkea) joka oli vasta hiljaittain rakennettu. Kuulemma patsas on tehty Kiinassa, josta oltiin sitten laivalla tuotu Intiaan ja edelleen rekoilla palasina kuljetettu Bhutaniin. Mahtavan kokoinen tämä patsas oli ja sieltä oli hyvät näkymät Thimphun laaksoon. Seuraavaksi halusin nähdä Thimphun vilkkaimman risteyksen, johon oltiin aiemmin pystytetty jopa liikennevalot, mutta nykyisin ohjaus tapahtuu liikennepoliisin rytmikkäiden liikkeiden ohjaamana. Kovin ruuhkainen ei tämä(kään) risteys ollut, kuten ei muutenkaan koko pääkaupunki vaikka autoja oli suhteellisesti paljon liikenteessä. Koko pääkaupunkia tuntui hallitsevan kiireetön elämä ja rauhallisuus. Kaikki talot on rakennettu samanlaisen arkkitehtuurin mukaisesti, ja ne on koristeltu yleensä erilaisia buddhalaisilla symbooleilla ja taru-eläimillä (tiikeri, valkoinen lumileijona, garuda lintu sekä lohikäärme).

Buddha-patsas Thimphun kaupungissa

"Ruuhkaisen risteyksen" jälkeen suunnattiin Bhutanin postiin, jossa sai teettää omista valokuvista postimerkkejä noin 10 euron hintaan, jolla sai 16 postimerkkiä. Kannattaa käydä postin yhteydessä olevassa postimuseossa, jossa esitellään Bhutan postia ja erityisesti postimerkkejä. Enpä ollut uskoa näkemääni millaisia postimerkkejä tämä maa tuottaa -- mm. hologrammi postimerkkejä ja soivia (levy) postimerkkejä. Nykyisin maailmalla Bhutanin postimerkit ovat erittäin haluttua keräilykohdetta. Tuntui että Suomen postimerkit jäivät ihan toiseksi tässä sarjassa. Itse museo on muutenkin mielenkiintoinen, koska sieltä löytyi jopa postin ensimmäinen tietokone (Apple II), joka olivat aiemmin käyttäneet.

Postista siirryttiin sitten kansalliseen kangas- ja asustemuseoon, jossa oli kaikenlaista asustetta ja kangasta nähtävissä. Ihan kiva kohde jos haluaa nähdä eri Bhutanin maakuntien asusteita.

Thimphun ruuhkaisin risteys ja liikenteen ohjaus

Lounaan jälkeen lähdettiin katsomaan miten tehdään käsin paperia kaupungin toiselle puolelle, ja samassa yhteydessä voi nähdä miten paperille maalataan käsin erilaisia kuvia ja koristeita. Täältä tulin ostettua seinälle taideteos, jossa Bhutanin neljä taru-eläintä esiintyy. Seuraavana kohteena oli Bhutanin kansallisurheilun seuraaminen - eli jousiammunta. Parhaillaan oli käynnissä joku turnaus kansallisella Jousiampuma-areenalla, jossa seurattiin joukkueiden välistä kisaa. Ampumaetäisyys on 150 metriä, ja taulu on kooltaan noin metrin. Olihan se aika hurjan näköistä kun seurattiin maalialueella nuolien lentoa kohti taulua -- mutta yhtään yleisöön tullutta nuolta ei havaittu.

Jousiammuntaa - Bhutanin kansallisurheilua

Nähtävyyksien katselu jatkui seuraavaksi eläintarhassa, jossa nähtiin Bhutanin kansalliseläin - Takini, joka aika omituisen näköinen nisäkäs. Samaisessa pienessä eläintarhassa oli muutama lintukin pienessä häkissä.. Eläintarhalta mentiin nunnaluostariin, mutta siellä oli juurikin päivärukoukset tehty, jotenka eteenpäin -- paikallinen Taideopisto, jossa nuoret harjoittelevat eri taiteen muotoa (saven veistoa, puutöitä, metallitöitä) kunnes siirryttiin Kansallismuseoon katsomaan paikallisia Bhutanilaista taloa.. ja sieltä edelleen Bhutan Kansalliskirjastoon katsomaan maailman isointa kirjaa,.. tässä kohtaa otettiin sitten stoppi ja mentiin juomaan teetä. Jotenkin alkoi tämä juokseminen nähtävyydeltä toiselle hieman väsyttämään. Iltapäivän päätteeksi käytiin vielä paikallisessa linnassa, eli Dzongissa, jossa on sekä maallinen että uskollinen hallinto. Dzongit olivat Bhutanin reissulla todella mielenkiintoisia paikkoja, koska en ole aiemmin nähnyt vastaavia rakennuksia missään muualla.

Bhutanilaista ruokaa

Illalla mentiin vielä syömään paikalliseen ravintolaan, ja täällä saatiin maistella aika outoja makuja: kuivattua rasvaista sianlihaa, kuivattua naudan lihaa, kuivattua (intialaista) kalaa, punaista riisiä, juustochilejä (paikallinen herkku), pinaattimuhennosta sekä juoda voiteetä, johon laitettiin paahdettuja riisin jyviä. Voitee jakaa mielenpiteitä - mutta itse pidin siitä kovasti. Pääsin myös maistamaan Bhutanissa tehtyä viskiä, ihan hyvää sekin.

Lopulta lähes 12 tunnin kierroksen jälkeen palattiin hotelliin ja tuntui että oltiin nähty koko Thimphu ja sen nähtävyydet aika tarkasti. Päivällä olimme myös kävelleen kaupungilla ympäriinsä.. muutamissa taloissa oli vasta nähty kikkelimaalauksia (peniksiä), mutta seuraavassa kohteessa niitä olikin sitten joka puolella..

Bhutanin Kansalliskirjasto