Punakha - löysinkö Shangri-La:n?

Kun olin vieraillut Mulkkulaaksossa lähdimme käymään Punakhan kaupungissa, noin 15 minuutin ajomatkan päästä Lobesan kylästä. Kyseessä on Punakhan piirikunnan pääkaupunki, jossa on väkeä noin 6000 henkilöä. Punakhassa sijaitsee myös Dzong eli Linnaluostari, jossa on sekä maallinen hallinto että uskollinen hallinto.

Tällä hetkellä (talvella) Bhutan pääapotti henkilökuntineen olivat Punakhassa, koska se on talvella leudompi paikka olla - ja pääsimme näkemään myös ison joukkokokouksen, jossa hän luki buddlalaisia mantroja tuhansille ihmisille aamusta iltaan. Kyseessä olivat vuotuisa tärkeä uskollinen juhla. En nyt vertaisi suoraa "herättäjäjuhliin" (missä en ole koskaan ollut), mutta väkeä oli paljon ja he majoittuivat teltoissa ympäri aluetta.

Kun jatkoimme kohti Punakhan laaksoa - yht'äkkiä eteeni aukeni näkymä Punakhan Dzongista eli Druk Pungthang Dechen Phodrang eli Suuren Onnellisuuden Palatsista (rakennettu vuonna 1638) upeiden ja kirkkaiden Mo Chhu ja Pho Chhu jokien yhtymäkohdassa. Tässä kohtaa en voinut kuin hämmästellä ja ihastella paikan kauneutta ja harmoniaa. Yksinkertaisesti ehkäpä yksi upeampia paikkoja, joita olen matkoillani nähnyt.

Punakha Dzong

Muutamien kymmenien valokuvien jälkeen, jatkoimme matkaa ja kävisimme linnassa vielä myöhemmin -- ensin kuitenkin opas halusi näyttää Bhutan pisimmän riippusillan, jotka kulkee Pho Chhu (Tsang Chu) joen yli. Pituutta tällä riippusillalla on 180 metriä, jotenka ihan pienestä sillasta ei ole kyse. Kävelin siltaa pitkiin toiselle puolelle ja takaisin. Monet paikalliset kyselivät mistä olen tulossa (ja minne menossa) ja samalla otettiin useita selfie kuvia.

Bhutanin pisin riippusilta

Näkymä riippusilta - Pho Chhu joki laskee Bhutanin Himalajan vuoristosta

Sillan jälkeen kävimme katsomassa sitä aiemmin mainittua rukoushetkeä, josta suunnattiin Punakhan linnaan sisälle. Jälleen kerran hämmästykseni oli suuri -- niin vaikuttava paikka oli, erityisesti kun kävelin uskonnolliseen osaan, jossa munkit pitivät seremoniaa temppelissä vähän saman tapaan kuin aiemmin Nepalin Pokharassa: rummut pärisivät, pitkät torvet soivat, ja munkkien laulu. Tässä oli jotain maagista. Maallisen hallinnon osassa oli jännä nähdä että tosiaan yli 400 vuotta vanhan linnoituksen sisällä tehtiin ihan toimistotöitä useissa eri virastoissa.

Punakhan Dzong hallintorakennus linnoituksen sisällä

Punakhan Dzong - munkit poistuvat rukoushetkestä

Linnoituksen jälkeen lähdin tutustumaan itse Punakhan pieneen kaupunkiin, jossa oli menossa markkinat uskollisen juhlien vuoksi -- tunnelma oli lähes sama kuin Suomessa jossain pienillä maalaismarkkinoilla. Osallistuin arpajaisiinkin ja voitin buddlalaisen pitkän rukouslippunauhan, jotka ajattelin kesällä laittaa takapihalle.

Auringon laskiessa Punakhan laaksoon ajoimme vielä ylös korkean mäen päälle sijaitsevalle nunnaluostariin, josta oli upeat näköalat laaksoon ja kaupunkiin. Eräs mottoni tai teesini on ollut "Trying to find my Shangri-La" eli yritän matkoillani etsiä tarunhohtoista Shangri-La:n kaupunkia, jossa ehkäpä joskus voisin viettää pidempää aikaa. Tai kuten elokuvan Sininen kuu yhteydessä todetaan (Shangri-La on harmoninen ja eteerinen laakso läntisellä Himalajalla. Laaksossa sijaitsee buddhalainen luostari. Shangri-La on eräs esimerkki utopiasta, ja se on osaltaan ollut luomassa myyttiä Himalajan onnellisesta ja harmonisesta elämästä.) - lainaus Wikipedista.

Ehkäpä olin löytänyt tästä paikasta Shangri-La:n tai ainakin sisäisen Shangri-La:n - ainakin haluaisin joskus palata tähän kaupunkiin ja viettää siellä viikon tai jopa kaksi, ehkäpä pidempään.