Paro

Bhutanin matka jatkui Punakhasta takaisin Paroon Dochulan (3100 m) Thimphun kautta - matka-aika noin kaksi ja puoli tuntia. Pysähdyimme Dochulassa ja näimme maailman korkeimman ei-kiipeättömän vuoren - 7570 metriä korkean Gangkhar Puensumin, joka on myös Bhutanin korkein vuori. Bhutanissa on kiellettyä kiipeillä yli 6000 metrin vuorilla sekä uskonnollisista syistä että luonnonsuojelun näkökulmasta. Matkalla Paroon pysähdyimme useaan kertaan ottamaan valokuvia ja erityisesti mieleen jäi paikka missä sain maistaa jakin maidosta tehtyä juustoa, joka on ikäänkuin snacks heillä. Aivan älyttömän kovaa tavaraa ja kesti noin 15 minuuttia ennen kuin se möykky alkoi suussa jotenkin pehmentyä. Tämä oli kuulemma pehmein vaihtoehto -- ei jatkoon sanoisin.

Parossa pysähdyimme katselemaan ensin lentokenttää hieman korkeammalta, ja tällöin tosiaan näki sen miksi Paron kenttä on yksi maailman vaarallisimmista kentistä operoida: vieressä on isot vuoret ja kenttä sijaitsee vuorten välissä 2500 metrin korkeudessa. Netistä löytyy useita videoita missä näytetään laskeutumisia ja nousuja Paron lentokentälle. Kun poistuimme maasta pari päivää myöhemmin sen kyllä huomasi, että A319 koneesta otettiin kaikki irti (moottorit täysillä) kun noustiin ylös vuoria kiertäen aika isolla nousukulmalla (tätä ennen konetta oltiin korjattu puolentoista tunnin ajan, kun ensimmäisellä yrityksellä koneiden moottorit eivät tuottaneet tehoja tarpeeksi...)

Parossa kävimme lounaalla paikallisessa ravintolassa. Ravintolassa saikin istua takki päällä, koska sisällä oli varmaankin vain 10 astetta lämmintä, kun ulkona sitä oli mukavat 17 astetta. Kannattaa siis ottaa näin talvella untuvatakki ja pipo mukaan -- myös hotellien sisälämpötilat olivat kylmiä. Lämmityksiä näissä ei oikeastaan ole -- tai jos on, niin pieni sähköpatteri huoneen nurkassa tai jossain voi olla sähkölämmityksellä oleva peitto. Välillä myös suihkusta ei tullut kuin raikasta kylmää vettä.

Lounaan jälkeen käytiin tutustumassa Paron kansallismuseoon, jossa ei valitettavasti saanut ottaa mitään kuvia. Pieni museo, mutta ihan kiinnostava sekoitus kaikkea. Museolta matka jatkui Paron dzongille, eli uskonnolliseen ja hallinnolliseen keskukseen. Linnassa saatiin kävellä ihan rauhassa - ei  muita turisteja. Linnasta oli hyvät näkymät myös Paron laaksoon, jonka sanotaan olevan myös yksi Bhutanin riisin viljelypaikoista - nyt pellot olivat ruskeina (sato kerätty pari kuukautta aiemmin), mutta satokautena laakso on vihreänä riisipelloista.

Ihmettelimme hetken aikaa myös Paron keskustaa, jonka jälkeen suunnattiin Bhutanin vanhimpaan luostariin. Luostarissa kiinnitti huomioita se, että alttarin eteen lattiaan oli upotettu paljon jalokiviä. Kuulemme turvallisempaa paikkaa jalokivien säilytykseen ei ole. Lopuksi suuntasimme hotelliin lepäilemään ja valmistumaan seuraavan päivän vaellukseen Tiger's Nestiin eli Taktsangin luostariin, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päästä Parosta ison vuoren seinämällä.

Paro Dzong - 1600-luvulta

Paro Dzong

Paro Dzong ja munkki

Paron kaupunki ja laakso

Paron kansainvälinen lentoasema