Oman - Al Hajar vuoristo

Oman matkan seuraava osuus suuntautui Al Hajar vuoristoon, joka on yksi Arabian niemimaan korkein ja pisin vuorijono jossa korkeimmat vuoret kohoavat yli kolmen kilometrin korkeuteen. Muscatista ja Omanin rannikolta katsottuna vuoriston takana sijaitsevat Omanin entinen pääkaupunki Nizwa sekä historialliset Bahlan  ja Jabreen kaupungit, joissa on myös upeat keskiaikaiset linnat. 

Al Hajar vuoristossa kohti Al Hamran kylää

Sunnuntai 16.10.2022

Aamusta tapasin Muscatin hotellissa sekä matkatoimiston että AVISiksen edustajat. Matkatoimiston kautta olin sopinut majoitukset ja heiltä tuli erikseen henkilö kertomaan mahdollisesta reitistä ja kohteista joita Omanissa voisin nähdä. Sain heiltä myös Garminin navigaattorin johon he olivat syöttäneet erikseen reittipisteet eri kohteisiin. Tämä osoittautui myöhemmin erittäin hyödylliseksi, koska Garminissa tuntui olevan huomattavasti tarkempi kartta verrattuna puhelimessa olevaan maps.me ja Sygicin karttoihin. Päivän ensimmäisenä kohteena oli Al Hamran pieni kylä Al Hajarin vuoriston kupeessa ja minulta kysyttiin onko kiinnostunut "adventures routesta" tai helposta ajosta. Tietysti valitsin haastavamman reitin, koska olinhan minulla käytössä neliveto maasturi. He totesivat vain että koeta noudattaa navigaattorin ohjeita, mutta voi olla että siitä ei nyt paljoa ole apua. Paperisia karttoja minulla ei ollut matkassa, jotka näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut parempi koska reitti tuli olemaan aika haastava. 

AVIS antoi käyttööni "maasturin" - MG:n RX8 ison neliveto SUVin, koneena kaksi litrainen bensa jonka kulutus normiajossa olisi noin 12-15 litraa sadalla. Huomaisin heti parkkipaikalla että oikea takarengas oli tyhjä ja hetken neuvottelujen jälkeen lähdimme lentokentän suunnasta hakemaan uutta vastaavaa autoa. MG:n autot muuten valmistetaan Kiinassa, ja Omanissa autojen sivuikkunoissa on jostain syystä ns. energiatehokkuus todistus siis sellainen samanlainen jota Suomessa on esim. kodinkoneissa. Tämän auton energiatehokkuus näytti olevan G. En tosiaan tiedä miksi ihmiset pitävät A4 kokoista lappua vasemman takaoven ikkunassa. 

Vuokra-auto kuuden päivän ajan - MG:n RX8. Huomaa vasemmassa takaikkunassa oleva energiatehokkuustodistus

Lähdimme ajamaan kohti Rustaqia kuusikaistaista moottoritietä pitkin. Omanissa on todella paljon valvontakameroita ja niissä jokaisessa on tutka ja kamera. Muscatin ruuhkien jälkeen liikenne hiljeni ja suuntaisin ykköstietä tielle 13, ja edelleen kohti Al Hajar vuoristoa maaston ollessa vielä huomattavan tasaista kunnes Al Awabin kylän jälkeen navigaattori osoitti reittipisteen tien risteykseen vasemmalle. Tässä kohtaa seuraavaan reittipisteeseen, Al Farin kylään, sitten loppuivat navigaattorin ohjeet. Muutaman kilometrin päässä törmäsin ensimmäiseen esteeseen kun vesimassat olivat vieneen koko asfalttitien mennessään ja Al Fairin kylässä alkoi soratie. Maps.me navigaattorista syötin seuraavan kylän nimen (Bald Sayd) eikä auto-navigaatio löytänyt paikkaa jotenka vaihdoin sen "kävely"-navigaatioon jolloin löytyi polku jota pitkin paikkaan pääsi : Al Hamra 48km polkua pitkin tai kiertotietä takaisin 250km. Tie tai soraränni näytti jatkuvan ojan pohjia pitkin ja aina välillä eteen tuli pieni muutaman talon kylä, kunnes tie nousi jyrkästi vuoren rinteelle josta matka jatkui ylös ja alas tietä, jossa mahtui vain yksi auto kerrallaan. Onneksi vastaantulijoita ei ollut kuin muutama, mutta heiltä aina kyselin että onko tie oikea - kohti Al Hamran kylää. Pysähdyimme Bald Saydin kylässä, joka on erittäin hienolla paikalla mutta ketään ei näkynyt missään. Matka jatkui vain ylemmäs ja kapeampaa "tietä" pitkin ja reitillä oli varoituksia että vain nelivetoisella autolla sekä lähes 30 asteen nousuja. Eräässä kohtaa auton lämmöt nousivat niin korkealle että piti pysähtyä odottamaan moottorin viilennystä. Vihdoin pääsimme vuoren "huipulle", jossa olikin yllättäen iso näköalatasanne ja turisteja tulleena toisesta suunnasta henkilöautoilla. Olimme Jebel vuoren huipulla noin 2000 metrin korkeudessa. Offroad reitin ajamiseen oli mennyt lähes neljä tuntia ja muutama paikallinen ihmettelikin että olenko todella tulossa Al Hajarin vuoriston yli kulkevaa vaativaa reittiä ja kyseli että missä meidän kuljettaja on. Hänen ilmeensä oli hämmästynyt kun kuuli että olin itse ajanut autoa. Kyseessä oli kuulemma Omanin upeimmista ja haastavimmista vuoristoreiteistä eivätkä turistit kuulemma yleensä sitä itse aja.  

Välillä tie kulki ojan pohjia pitkin. Vuohia näkyi myös muutamia.

Bald Sayadin kylä. Matka jatkui takana näkyvän vuoren huipulle.

Al Hajarin kylä alhaalla josta tultiin ylös

Vuoren päällä - kolmen tunnin offroad ajon jälkeen

Vuoren huipuilta oli sitten helppoa tietä kohti Al Hamran kylään noin tunnin matka, josta suuntaisin vielä pienelle soratielle (8km) ylös vuorelle jossa sijaitsi seuraava majoitus - The View Oman. Paikka sijaitsi noin 1600 metrin korkeudessa Al Hamran kylän yläpuolella josta oli luonnollisesti upea näkymät laaksoon ja vuorille. Majoituksessa oli upea uima-allas, jossa toki piti käydä uimassa raskaan ajopäivän jälkeen. Söimme illallisen paikan ravintolassa ja ihailimme auringonlaskua.

The View Omanin majoitus olivat "konttirakennuksissa", joissa oli yhdellä seinällä vain ikkunaa.

"Infinity" pool - eikä uima-altaalla ollut ruuhkaa

The View Omanin ravintolarakennus uima-altaan alapuolella

Maanantai 17.10.2022

Jatkoimme maanantaina matkaa ensin Al Hamran kylään ja sieltä kohti Jebel Shamsia, jota kutsutaan myös Omanin Grand Canoyoniksi. Aluksi hyvä kuntoinen tie suuntautuu Al Hamrasta länteen kunnes alkaa nousemaan ylöspäin ja lopulta muuttuen suhteellisen hyväkuntoiseksi soratieksi joka jatkuu kanjonin reunalle noin 2000 metrin korkeuteen. Paikan päällä oli huomattava määrä (tyhjiä) resortteja eli nähtävästi tänne suuntaavat myös paikalliset huomattavasti viileämpiin olosuhteisiin - lämpötila oli mukavat 20 astetta kun taas alhaalla laaksossa noin 35 astetta. Kanjonin pohjalle olisi päässyt myös laskeutumaan jyrkkää polkua pitkin, mutta aikataulut eivät sitä nyt mahdollistaneet - ja niinpä suuntaisin takaisin samaa reittiä mitä olin vuorelle ajanut aina Al Hamran kylään.

Matkalla Jebel Shamsiin nähtiin vanha linnoitusrakennus ja kastelukanavien varrelle tehtyjä viljelmiä.

Jebel Shams vuorella ja Grand Canoyon

Polku alas kanjonin pohjalle kulkee kuvan vasemmassa laidassa

Hyväkuntoinen soratie Jebel Shamsille

Seuraavana kohteena oli Bahlan savesta ja kivestä tehty linna, Bahla fort, joka kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteeseen. Pääsymaksu oli vain 0.5 OMR. Linnoitus on peräisin 1100-1400 luvulta ja sitä on kunnostettu aikojen saatossa. Kiersin tyhjässä linnassa noin tunnin ajan ja iltapäivän kuumuus alkoi  olemaan jo aika sietämätön. 

Bahlan linnoitus, keskellä oikealla on moskeija

Bahlan linnoituksen "linna-osa"

Päivän viimeisenä kohteena on edeltävääkin upeampi Jabreen linna tai Jabrin fort muutaman kymmenen kilometrin päästä Bahlasta. Tänne pääsymaksu oli huomattavasti korkeampi - 6 OMR, mutta niin oli linnakin huomattavasti paremmassa kunnossa opastuksineen. Ehkäpä mielenkiintoisin paikka oli tornien kellarissa olleet taatelien säilöntähuoneen ja niissä olevat kourut joita pitkin taateleista lähtevä sokeripitoinen mehu kerättiin asioihin. Linnassa oli neljä eri kerrosta ja lukuisia eri huoneita joita kierrellä ja ihmetellä. 

Jabreen linnoitus ja taateleiden säilöntähuoneita

Linna huoneita, joissa oli tyypillisesti paljon "kirjahyllyjä" seinien syvennyksissä

Näkymä linnan toiselle sisäpihalle

Jabreen linna

Päivän päätteeksi ajoin Nizwan kaupunkiin, joka on ollut Omanin pääkaupunki aikoinaan. Kaupunki on erittäin suuri ja vilkas opiskelijakaupunki. Matkalla tänne ja muutenkin törmäsi aina isoihin vankiloilta näyttäviin alueisiin, mutta ne olivat aina tietyn piirikunnan poliisiasemia, ja niitä asemia tuntui olevan vähän väliä. Pari kertaa matkan aikana piti myös pysähtyä sotilaiden pitämässä tarkistuspisteessä, jossa kyselivät lähinnä ajokorttia ja että mistä kaukaa ollaan maahan tultu. 

Illaksi saavuttiin sitten Nizwan laitamilla sijaitsee Golden Tulip hotelliin, jossa olimme kaksi seuraavaa yötä. Hotelli oli hieman aikaansa nähnyt, mutta puitteet olivat muuten upea. Yksikerroksisen hotellien sisäpihalla oli iso uima-allas, johon piti tietysti heti päästä viilentymään. Tästä hotellissa oli vain yksi ravintola ja baari, mutta ne riittivät ihan hyvin ja ruoka oli hyvää. Baarissa oli tiukka vartiointi ja yllättäen valokuvaus oli kiellettyä baarin sisällä. Se muistutti lähinnä brittipubia. 

Tiistai 18.10.2022

Päivän ohjelmassa oli Nizwan linnoitus ja basaari sekä käynti Jabal Al Akhdar vuorella, johon pääsi autolla hyväkuntoista tietä pitkin. Nizwan linnoitus sijaitsee keskellä Nizwan vanhaa kaupunkia ja basaaria ja siellä kiertelin muutaman tunnin. Basaarin oli vasta aukeamassa ja se olikin yllättävän iso paikka verrattuna Muscatin basaariin. Itse linnoituksessa kiinnostavin osa oli iso torni. Muussa osassa linnaa oli näyttelyitä ja kertomuksia paikan historiasta. 

Nizwan linna

Perinteinen omanilainen teekannu, josta tarjoillaan kardemummalla maustettua teetä - kahwaa

Iltapäiväksi suuntasin sitten Jabal Al Akhdar vuorelle. Tarkistuspisteessä poliisi otti henkilötiedot ylös, koska alueella sijaitsee myös sotilastukikohtia. Poliisi myös kehotti ajamaan varovaisesti varsinkin alaspäin jotta jarrut eivät kuumene liikaa. Suuntaisin kohti Anantara l Jabal Al Akhdar Resorttia eli Anantaran hotellia joka ehkäpä yksi Oman parhaimmista hotelleista tai ainakin näkymät sieltä vuoristoon olivat todella upeat. Söimme myös lounasta Bella Vista nimisessä italialaisessa ravintolassa. Aika tyyris paikka - hieman taisi olla myös ns. maisemalisää hinnoissa. 

Näkymä Anantaran hotellin uima-altaalta alas laaksoon

Uima-altaan takana oleva näköalasilta on nimeltään Diana's point. Walesin prinsessa Diana oli käynyt paikalla katsomassa maisemia, ja siitä nimitys

Palaisin alku illasta takaisin Golden Tulip hotelliin uimaan ja rentoutumaan. Päivän ajot eivät olleet mitenkään vaikeita ja kyse oli oikeastaan lepopäivästä, koska seuraavana päivänä matka jatkui kohti Wahiba Sandsin aavikkoa useamman sadan kilometrin päähän. 

 

Georgia - Kutaisi

Road-trip matkan ensimmäisenä varsinaisena kohteena Georgiassa oli Kutaisin kaupunki, joka sijaitsee 230km päässä maan pääkaupunki Tbililistä. 

Colchis suihkulähde Kutaisin keskustassa

Perjantai 15.7.2022

Aamusta viestiteltiin kovasti autovuokraamon kanssa, joka lupasi autoa ensi kello 12 ja yhtäkkiä että auto tuleekin klo 10, mutta välillä piti sitä käydä kuulemma pesemässä kunnes sitten klo 11 aikoihin tuli soitto että auto tulee hotellille. Ja että millainen se sitten olikaan -- todella iso, eli leveä ja korkea Toyotan FJ Cruiser maasturi jossa oli maavaraa enemmän kuin tarpeeksi. Videoin auton ulkopuolelta ja aikalailla se olikin jo saanut kolhuja itseensä, mutta autossa oli kuulemma "täysvakuutus". Maksu piti suorittaa käteisellä (450€) eikä kuittia saanut enkä myöskään allekirjoittanut mitään sopimusta että olin saanut auton käyttöön eikä mitään vakuuksia pitänyt maksaa. No ottivat sentään ajokortista kuvan ja antoivat avaimet käteen. Sovittiin että soitan sitten viikon päästä mihin auton palautan ja ei muuta kuin nelilitrainen V6 moottori käytiin ja navigaattoriin osoite - Kutaisin kaupunki. 

Toyota FJ Cruiser 4x4 V6 bensakoneella (tilavuus neljä litraa), viisiportainen automaattivaihteisto H2, H4 ja L4 valinnoilla, tehoa 239hv

Kun olin onnistunut ajamaan auton ulos vanhan kaupungin kapeilta kujilta päästiin itse asiaan eli Tbilisin kaupungin ruuhkaan jossa jokaiselle kaistalle heidän mukaan mahtuu aina(kin) kaksi autoa rinnakkain eikä kaistan vaihdosta täydy mitenkään ilmoittaa vilkuilla. Pääsin kuitenkin pohjoiseen pois Tbilisistä johtavalle tielle, jonne lähes kaksi metriä leveä auto tuntui olevan aivan liian suuri, mutta onneksi ohjaamo oli sen verran korkealla että sieltä jotenkin pystyi näkemään paremmin eteensä. Satuin vilkaisemaan vielä kojetaulua ja siellä paloivat useat varoitusvalot: luistonesto, moottoriohjaus, polttoaine ja ties mitä -- mutta auto liikkui eteenpäin. Niinpä kävin tankkaamassa auton ensimmäisellä huoltamolla täyteen vain todetakseni että tankki näytti edelleen tyhjää ja niin se näytti koko matkan. Nyt vain piti pitää huolen että joka päivä kävi aamusta tankkaamassa auto jonka kulutus vaihteli matkan aikana 15-20 litran välillä sadalla kilometrillä. 

Vasemmalla venäläinen UAZ auto (neliveto) ja oikealla meidän Toyota FJ Cruiser 4x4 - Kutaisissa hotellin katolta kuvattuna

Matka Kutaisiin kesti kaikkiaan neljä tuntia ilman pysähdyksiä ja erityisesti Suramin ja Zestaponin välinen matka kesti todella kauan koska koko tie oli yhtä työmaata. Kiinalaiset rakensivat isoja tunneleita vuorten läpi ja jokilaaksojen yli. Matkalla nähtiin myös erittäin "mielenkiintoisia" ohituksia suoraan ylämäkeen tai mutkaan lähes nolla näkyvyydellä ohittajan luottaessa siihen että pääsisi aina palaamaan jonoon jos joku tulee vastaan. 

Iltapäivästä klo 15 aikoihin pääsimme vihdoin Kutaisin vanhan kaupungin keskustaan, joka oli huomattavasti avarampi ja mukavampi ajaa kuin Tbilisin keskustassa. Kutaisin kaupunki sijaitsee Rioni-joen varrella jokilaaksossa. Kutaisi on Georgian kolmanneksi suurin kaupunki ja sen väkiluku on noin 140000 asukasta. Olin varannut yhdeksi yöksi kaupungin parhaimmasta hotellista - Newport Hotel Kutaisi (96€), ja hieno hotelli se olikin upealla kattoterassilla josta näkyi Kutaisin keskusaukiolle jossa on iso Colchis niminen suihkulähde, jossa oli upeita isoja kultaisia georgialaisia perinne kulttuuriin liittyviä hahmoja ja esineitä.

Kutaisin keskusaukion iso suihkulähde

Kutaisin oopperatalo

 

Lähdimme heti katselemaan keskustan nähtävyyksiä käyden ensin lounaalla Baraqa ravintolassa ja sitten jatkoimme keskuspuiston kautta Rioni-joen toiselle puolelle. Täälläkin joen yli meni köysirata jolla olisi päässyt vierelle Besik Gabashvilli huvipuistoalueelle joka sijaitsee hieman keskustaa ylempänä. 

Rioni-joki (huom. köysiradan vaijerit ja ala-asema)

Huvipuistoon emme menneet vaan olin sattumalta löytänyt maps.me sovelluksesta aikuisten huvipuiston - Saksalainen Hofbräu Munchen oluttupa ravintolan ja yllättäen kadun toisella puolella oli Hacker-Pschorrin oluttupa ravintola. No pitähän niissä molemmissa käydä oluet juomassa. Ruokana ei ollutkaan tarjolla sianpotkaa vaan georgialaista ruokaa erittäin edulliseen hintaan. 

Saksalaista tunnelmaa Hofbräussa

Palasimme muutaman tunnin jälkeen Rioni-joen yli White Bridge pitkin joka oli vain jalankulkijoita varten tehty silta ja kävimme kuvaamassa oopperataloa kunnes lähdimme kohti hotellia kunnes huomasimme rähjäisen kerrostalon alakerrassa olevan Winery Khareban -- sinne siis. Paikassa oli vanhempi mieshenkilö ja meiltä puuttui yhteinen kieli, mutta eipä aikaakaan kun saatiin maistella erinäisiä punaviinejä joita hän eri säiliöistä meille laski.  Kovasti mies oli kiinnostunut mistä ollaan ja sain hänelle jotenkin selitettyä että mistä ollaan ja mitä tehdään Georgiassa. Kun hän kuuli sanan Finland, niin heti tuli vastauksena NATO, NATO -- ja samalla haukkui Venäjän ja Putinin -- lisää viiniä tarjottiin ja sitten hän aivan spontaanisti halasi minua ja ihmetteli ääneen että Suomesta asti ollaan tultu. Juttua ja ilmaista viiniä olisi varmaan riittänyt aamuun asti, varsinkin jos olisin vielä Google translaattorin ottanut käyttöön. Päätimme kuitenkin ostimme yhden (muovi)pullollisen punaviiniä mukaan ja lähteä takaisin hotelliin, koska seuraavana päivänä olisi tiedossa pitkä ajomatka isoille Kaukasvuorille. Myöhemmin kävi ilmi että tällä firmalla on useita vastaavia paikkoja ja Kakhetin laaksossa pääpaikka. 

Bagratin katedraali iltavalaistuksessa kuvattuna hotellin katolta

Kutaisi, vaikkakin kävimme siellä hyvin pikaisesti, vaikutti ihan kivalta paikalta ja todellakaan täällä ei törmätty muihin turisteihin kuin vasta aamulla kun pakattiin autoa hotellin edessä. Yön aikana parkkipaikalle oli tullut neljä UAZia. Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Mestia kylää ylä-Svanetin alueelle lähelle Venäjän rajaa ja Georgian isoja vuoria. 

Namibia - Kalahari

Vuoden 2021 pisin, noin kolmen viikon matka, suuntautui eteläiseen Afrikkaan Namibiaan omatoimimatkana jossain liikuimme nelivetoisella maasturilla noin 3000 km reitin Namibiassa käsittäen seuraavat alueet: Windhoek, Kalahari, Sossusvlein, Solitaire, Swakopmund, Spitzkoppe, Damaraland, Etoshan kansallispuiston sekä Waterbergin kansallispuisto. Tässä jutussa kerron kuinka matkaan oikein päästiin ja ensimmäisestä kohteesta Kalaharin autiomaasta.

Kalaharin autiomaan punaiset dyynit

Taustaa

Alunperin meidän piti lähteä Namibiaan jo syksyllä 2020. Olin tavannut Matkamessuilla tammikuussa 2020 Explorer Namibia nimisen firman edustajat Helsingissä ja muutamien neuvotteluiden jälkeen tilasin heiltä paketin, joka sisälsi omatoimisesti tehtävän matkan ajaksi nelivetoisen maasturin ja majoitukset leirintäalueilla ja osittain myös B&B - Windhoekissa ja Swakopmundin kaupungeissa. Keväällä 2020 iski sitten iso K-myrsky, ja jouduin siinä samalla perumaan Qatarin lennot Iraniin jonne olimme lähdössä kesällä 2020 ja samalla ilmoitin että katsotaan loppuvuoden matkaa myöhemmin. Syksy tuli, ja tilanne paheni -- ja niinpä siirsin matkaa kesälle 2021. Kevättalvella 2021 alkoi näyttää siltä että matkustaminen kesällä 2021 olisi vielä haastavaa puuttuvien rokotteiden takia, ja siirsin matkaa edelleen marraskuulle 2021. Samassa yhteydessä vaihdoin Qatarin perutut lennot Iraniin (voucherilla) Namibian lentoihin, Keväällä 2021 Qatar kuitenkin perui suorat lennot Dohasta Windhoekiin, mutta sain vaihdettua ne lentoihin Johannesburgin (Etelä-Afrikan) kautta. Syksyllä K-tilanne Namibiassa meni "parempaan" suuntaan, ja päätimme tosiaan lähteä matkaan koska meillä oli jo kahdet rokotteet ja tilanne näytti hyvältä. Viime hetkellä Qatar Airways taas peruikin paluulennon, mutta sain uudet korvaavat tilalle. 

Menomatka

Torstaina 4.11.2021 lähdimme matkaan Helsingistä Qatar Airwaysin lennolla Dohaan. Aamusta olin vielä ostanut päivitykset (upgrade) business-luokkaan ja vaikka konetyyppi olikin pieni Airbus A320 niin olihan business luokassa mukavampi matkustaa kun istuimet olivat oikeasti samanlaiset kuin laajarunkokoneiden vastaavat business-luokan istuimet. Lento Dohaan kesti noin kuusi tuntia, ja Dohassa vaihdoimme isompaan Boeing 777-300ER koneeseen, jonka business luokka oli tällä kertaa QSuite ("first class"), jossa vierekkäiset "suitet" saa omaksi tilaksi suljettavilla ovilla. Koska kyse oli yölennosta meni matka nukkuessa ja pari tuntia ennen laskeutumista Johannesburgiin tarjoiltiin a la carten listan tilauksen mukainen aamiainen. Upgraden hinta oli muutama sata euroa per henkilö ja matkustusmukavuus on huomattavasti parempi kuin economyssa ainakin Qatarilla. 

Qatar Airways QSuite - Shampanjaa ennen nousua

Johannesburgissa vaihtoaikaa oli reilut viisi tuntia ja pääsimme iltapäivästä jatkamaan matkaa SA Linkin Emppu-190 koneella kohti Namibian pääkaupunkia Windhoekia. Pomppuinen (turbulenssia) lento saapui iltapäivästä klo 17 aikoihin Windhoekin lentoasemalle, josta siirryimme kuljetuksella Windhoekiin Capbon Guesthouseen kahdeksi yöksi. Matka-aika Helsingistä Windhoekiin 25 tuntia. 

Lauantaina 6.11.2021 tapasimme aamusta Explorer Namibian edustajat, joiden kanssa kävimme vielä läpi ehdotetun ajoreitin ja saimme voucherit eri majoituksiin. Teimme muutaman tunnin kävelyn Windhoekissa ja sen maisemat eivät viehättäneet - asunnot ovat isojen muurien takana, piikkilankaa ja sähköaitaa ympärillä - jossain oli vielä vartijat aseineen. Majapaikan pitäjä varoitteli myös liikkumista kaduilla, ja kauhistui kovasti kun kuuli myöhemmin että olimme pimeällä kävelleet läheiseen ravintolaan - olisi pitänyt ottaa taksi "... because this is Africa".. Itse en kokenut oloa missään vaiheessa turvattomaksi. 

Myöhemmin iltapäivästä kävimme hakemassa Asco Car Hiresta maasturin, jossa kaikki toiminnot selitettiin selvästi noin tunnin ajan. Autoksi valikoitui Toyota Hilux 2.4 litrainen diesel automaattivaiheilla ja nelivedolla sisältäen alennusvaiheet ja taustapyörästön lukot haastavampaa ajoa varten. Polttoainetankki oli yhteensä 160 litraa. Auton katolla oli itse teltta, jonka kasaaminen oli erittäin nopeaa - viisi minuuttia. Autosta löytyi myös täydellinen keittiövarustus kaasukeittimillä ja jääkaapilla sekä 40 litran vesisäiliö. Ennen paluuta majapaikkaan kävimme vielä ostamassa ruokatarvikkeita seuraavaksi neljäksi päiväksi jonka viettäisimme teltassa majoittuen. 

Vuokra-auto - Toyota Hilux - teltta on katolla olevassa paketissa

Kohti Kalaharia ja soratietä

Sunnuntaina 7.11.2021 lähdimme ajamaan Windhoekista kohti Kalaharia, joka sijaitsee Namibian keskiosassa jatkuen itään Botswanan puolelle. Suuntasimme B1 tietä etelään aina Rehobothiin asti, josta käännyimme kaakkoon suuntautuvalle tielle soratielle C25/C15, jota ennen laskin renkaiden ilmanpainetta pienemmäksi ja kytkin Hiluxin nelivedolle. Matkanopeus sorateillä piti pitää alle 80km/h, koska muuten autoon asennettu tunnistin (soratien paikka GPS plus auton asetukset) hälyttivät kovaäänisesti. Pääsääntöisesti ajoimme ehkäpä 80% sorateitä pitkin ja loput asfaltoitua tietä pitkin. Namibiassa soratiet olivat yllättävän leveät -ja hyvä niin, koska välillä tiet olivat aikamoisessa "nimismiehen kiharoissa", jolloin nopeutta piti todellakin laskea tai sitten ajaa tien vieressä. Onneksi autossa oli erittäin isot ja hyväkuntoiset maastorenkaat jotka tasoittivat menoa. Vinkkinä se että matkanopeus on todellisuudessa alle 60km/h, eli noin 300 km matkaan voi hyvinkin mennä 5-7 tuntia riippuen pysähdyksien määrästä. Vastaantulijoita ei sorateillä ollut kuin muutama auto yleensä per päivä. Lisäksi kannattaa huomioida se, että matkapuhelin verkko ei todellakaan toimi näiden siirtymien välillä vaan vain isompien asutuskeskuksien läheisyydessä. Havaitsin myös että Telian liittymällä ei voinut soittaa - Saunalahden liittymä toimi. 

Tässä kohtaa vielä hyväkuntoinen ja leveä soratie matkalla kohti Bagatellea (tie C25)

Bagatelle

Saavuimme lopulta Bagatelle Kalahari Game Lodge nimiseen paikkaan, jossa majoituimme kahdeksi yöksi. Koska kyseessä oli Lodge, niin paikalta löytyi myös ravintolat ja uima-altaat sekä paljon erilaista aktiviteettia. Kyseessä on 10000 hehtaarin alue, jonne on tuotu paljon eläimiä erikoisuutena (orvoksi jääneitä) gepardeja joihin tutustuimme myöhemmin samana päivänä ns. ilta-safariajelulla jonka olimme varanneet. Eläimiä oli siis rajallinen määrä - Etoshan kansallispuistoissa näimme sitten todella paljon enemmän eläimiä. 

Ensimmäinen leiripaikka - ja teltta on nostettu ylös

Telttapaikkoja käytössä on viisi kappaletta, ja muuten majoitukset ovat "luksus" luokan mökeissä. Jokainen telttapaikka sisälsi oman alueen ja rakennuksen, jossa oli yllättäen WC ja suihkutilat sekä ulkokeittiön. Ajoimme auton parkkiin (noin 1.5km lodgesta), ja teimme nopeasti lounaan ennen kuin lähdimme iltasafarille, jossa nähtiin mm. sarvikuonoja, hyppyantilooppeja (springbok), keihäsantilooppeja (oryx), kirahveja, gnu-antilooppeja yms. Noin parin tunnin ajelun jälkeen (oppaan johdolla) kävimme vielä katsomassa gepardeja ennen siirtymistä sundownerille läheisille hiekkadyyneille. 

Kirahvi

Nelivuotias gepardi tuli hakemaan ruokaa (olimme auton kyydissä istumassa)

Sarvikuonot tulivat tervehtimään

Gnut iltakävelyllä

Seuraavana aamuna teimme vielä aamusafarin, joka kiersi hieman eri reittiä kuin edeltävän päivän ajelu. Ajelu alkoi klo 6 aamulla jonka heräsimme aamusta klo 4 jälkeen pimeässä tekemään pikaista aamiaista. Tämä muodostui myöhemmin tavaksi että heräsimme tunnin tai kaksi ennen auringonnousua ja lähdimme liikenteeseen auringonnousun aikaan siten, että seuraavassa majapaikassa olimme hyvissä ajoin iltapäivästä. 

Springbokkeja eli hyppyantilooppeja hännät pystyssä

Kirahvilauma aamulla syömässä

Bagatelle Kalahari Game Lodgea

Aamusafarin jälkeen teimme "brunssia" ja saimme ensin seuraksi turhankin uteliaat strutsit ja myöhemmin aasilauman. Päivällä kävimme lounaalla lodgessa (hintataso Namibiassa on edullinen ravintoloissa - esim. beef filee: 14€, viinipullo: 10-15€, olut: 1.6€) ja loppupäivä vietettiin sitten leirielämää upeasta auringonlaskusta nauttien. Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Namibin aavikkoa ja Sesreimiä, jonne oli matkaa noin 350km.  

Kalaharin dyyneillä

 

Mauritius: Black River Gorges

Black River Gorges kansallispuisto sijaitsee Mauritiuksen lounaisosassa suhteellisen lähellä Flic-en-Flacia ja Le Mornea. Tällä hieman vuoristoisella alueella sijaitsee saaren oikeastaan jäljelle jäänyt sademetsä ja luonnonvarainen alue - muu osa Mauritiusta kun on aiemmin valjastettu sokerin viljelyyn (sokeriruokopeltoja on joka puolella) ja suurin osa ihmisistä asuu saaren keski- ja pohjoisosissa. Black River Gorgesin alueelle kannattaa tehdä ainakin yksi päiväreissu vaikka muuten on ajatellut viettää aikaa rannoilla. Kävimme katsomassa muutaman kuuluisan kohteen Black River Gorgesissa.

Chamarel - Seven Colours of Earth 

Tiistai 26.11.2019

Lähdimme aamusta vuokra-autolla liikenteeseen. Autoilusta sen verran, että saarella on vasemman puolinen liikenne, johtuen brittien "perinnöstä" jonka se tulee huomioida - ja että liikenne on välillä hieman ruuhkaista varsinkin isompien kaupunkien läpi ajettaessa. Saarta halkoo myös hyvä kuntoiset moottoritiet, joita pitkin pääsee nopeammin ajettua. Itse varasin vuokra-auton jossa oli automaattivaihteisto, niin on yksi elementti vähemmän ajossa. Autona on pieni Proton Iriz - auton tehoilla ei ole paljoakaan täällä merkitystä ja mitä pienempi auto, niin sitä helpommin sillä liikkuu varsinkin isoissa kaupungeissa. Mutta nyt tien päälle..

Ensimmäiseksi kohteeksi oltiin valittu Chamarelin värilliset hiekkamuodostelmat ja korkea vesiputous, jonne ajomatka Flic-en-Flacista kesti noin tunnin. Matka alkoi auringon paistaessa, mutta hyvin nopeasti tilanne muuttui -- ja alkoi sataa vettä todella runsaasti. Kun pääsimme alueelle johtavalle tielle ja lippuluukulle mistä pitää ostaa muutaman euron pääsyliput tilanne synkkeni entisestään. Ajoimme parkkipaikalle odottamaan tilanteen kehitystä -- emme viitsineet takaisinkaan enää kääntyä. Noin tunnin odottelun jälkeen sade "hieman" taukosi ja kävelimme katsomaan värillisiä hiekkaa. Vihdoin aurinko alkoi hieman paistamaan ja tällöin kamerat alkoivat laukomaan kuvia alueesta. Olihan se ihan kiva ja värikäs paikka. Lähistöllä on aika surullisen näköinen paikka, missä on pari merikilpikonnaa vankina..

Värillinen hiekka

Ajoimme takaisin päin ja kävimme vielä katsomaan korkeat vesiputoukset joiden yllä lensi Mauritiuksen "White-tailed tropicbird" lintuja (suomeksi: pikkutropiikkilintu), joka on myös Air Mauritiuksen logossa. Matka jatkui läpi kansallispuiston, ensin näköalapaikalle ja myöhemmin Aleksandar Falls nimiselle vesiputoukselle -- josta suuntasimme auton Chemin Grenier paikan läpi etelärannikolle ja edelleen kohti Le Mornea. Päätimme palata myöhemmin Le Mornen rannikolle ja kävimme vain syömässä lounasta Wapalapam Island Eateryssa - hyvää ruokaa joskin hieman kallista.

Kilpikonnia -- huomaa sade

Aurinko alkoi hieman paistamaan

Eli vinkkinä se, että kannattaa ajaa koko kansallispuiston läpi välillä pysähdellen. Puistossa on myös hyvin merkittyjä kävely- ja vaellusreittejä, mm. korkeimmalle kohdalle (mm. Irtiottoja blogin black-river-gorges-patikoiden-mauritiuksen-korkeimmalle-huipulle löytyy hyvä kuvaus tästä). Oltaisiin varmaankin käyty tuolla "huipulla", mutta epävarma sää ei houkutellut lähtemään mutaisille poluille. Mikäli on rommista kiinnostunut, niin kansallispuistosta löytyy Chamarelin rommitehdas jossa pääsee tekemään kierroksen ja maistamaan rommeja.

Black River Gorges National park

Chamarel vesiputous

Lopuksi ajoimme takaisin Flic-en-Flaciin. Tähän reissuun meni lähes koko päivä, lähdettiin klo 10 ja tultiin takaisin kämpille klo 17 jälkeen.