Bolivia - Altiplano

Seuraavat kaksi päivää vietimme Bolivian Altiplanolla, ylänköaluella, matkustaen Uyunin suola-aavikolta kohti Chileä ja Atacaman autiomaata reitin kulkiessa alimmillaan 3800 metrissä ja ylimmillään lähes 5000 metrissä. Tämä alue oli karuudessaan ja kauneudellaan koko matkan upeinta aluetta - ehkäpä myös Cafayate punaiset kalliot myöhemmin Argentiinassa olivat samalla tasolla. 

Salvador Dali autiomaa

Sunnuntai 16.6.2024

Lähdimme aamulla klo 10 jälkeen Uyunin suolahotellista ajamaan kohti lounasta ja San Cristobal kaivoskaupunkia. Alueella on useita isompia hopea-, sinkki ja lyijykaivoksia ja niiden ympärille on muodostunut pieniä kaupunkeja, joihin kaivosyhtiöt ovat rakentaneet hyvät tiet ja muutenkin alue näytti erittäin vauraalta verrattuna Uyuniin. San Cristobal erikoisuus on vanha katedraali, jonka paikalliset siirsivät nykyiseen paikkaan 8km päästä kun kaivosta laajennettiin. Valitettavasti kirkko ei ole ollut auki. 

San Cristobal katedraali 1600-luvulta, joka on siirretty nykyiseen paikkaan kaivoksen tieltä 

Vikunja lauma - Bolivian ja Perun kansalliseläin 

Lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa vielä hyväkuntoista asfalttitietä aina Villa Alotan autioon ja karuun kaivoskylään, jossa ketään ei näkynyt kaduilla ja viimainen tuuli nosti kadulta vain pölyä ja hiekkaa ilmaan. Kävimme syömässä lounasta eräässä talossa, josta kuljettaja oli vuokrannut tilan. Tästä kylästä tuli mieleen Pamir Highwaylla Tadjistanissa nähdyt kylät jotka myöskin sijaitsivat yli 4000 metrin korkeudella ja olivat todella karun oloisia paikkoja. 

Villa Alotan kylässä ja auto millä teimme neljä päivää matkaa Boliviassa

Lounaan jälkeen lähdimme pois asfaltilta ja lähdimme ajamaan soratietä etelään ja ensimmäinen pysähdys oli Bosque De Piedras niminen paikka missä oli silmän kantamattomiin isoja eroosion muokkaamia kiviä ja kalliota. Seuraava kohde oli musta laguuni, Laguna Negra, muutaman kilometrin päässä jossa teimme noin tunnin kävelymatkan itse tummavetisen järven äärelle jonka aikana näimme useita vesilintuja ja jäniksen näköisen ison nisäkkään jotka kutsutaan nimellä viscacha. 

Bosque De Piedras kalliomuodostelmia

Lagoon Negra - musta laguuni

Viscacha - kuin isompi jänis

Laguna Negralta ajoimme seuraavaksi Italia Perdida nimiseen paikkaan, missä myös kalliot muodostuivat erikoisen hienoja maisemia ja näimme myös vierellä järvellä ensimmäiset flamingot, kunnes saavuimme auringon laskiessa Vilmar Mallcu nimiseen kylään (korkeus 3650m) jossa majoitimme yhdeksi yöksi Mallku Cueva nimiseen hotelliin joka on jännästi rakennettu kalliota vasten niin että osa huoneiden ja hotellin yleisten tilojen seinistä oli kalliota. Illalla lämpötila alkoi laskemaan nopeasti auringon mennessä vuorten taa ja ulos laskeutui pimeys. Illan aktiviteettina olikin vain illallinen hotellin ravintolassa, jossa ei ollut meidän lisäksi muita kuin isompi amerikkalainen seurue. 

Flamingoja

Hotelli Malku Cueva

Maanantai 17.6.2024  

Lähdimme maanantaina liikkeelle jo klo 7 aamulla, jotenka meillä oli aikainen herätys ja aamiainen klo 6. Tiedossa olisi pitkä päivä Chilen rajalle ja edelleen San Pedro de Atacama kaupunkiin. Jatkoimmekin siis soratietä pitkin etelään yhä korkeammalle ja maisemien muuttuessa hyvä upeammaksi - isoja värikkäitä tulivuoria ja upean värisiä vuoristojärviä.

"Boorijärvi" - järven pinnalla siis booria

Saavuimme Nacional de Fauna Andina Eduardo Avaroa kansallispuiston rajalle josta piti ostaa pääsylippu alueelle. Tie nousi yhä ylemmäs kunnes pääsimme matkan korkeimpaan pisteeseen - 4940 metriä merenpinnan yläpuolelle. Tämä on myös oma "korkeus ennätykseni" ja yllätykseni en kokenut mitään huimausta ja muuta vuoristotaudin oireita. Toisin oli vuosi sitten kun kävin Pakistanin ja Kiinan rajalla (lue: Pakistan Karakoram Highway: Khunjerab pass), joka oli "vain" 4773 metrin korkeudelle, jolloin oloni oli aivan uskomattoman heikko. 

Satelliittikommunikaattorin näytöllä uusi korkeus "ennätys" - 4940 metriä

Näkymiä lähes viiden kilometrin korkeudelta.
Taustalla olevat vuoret ovat Bolivian ja Chilen rajaa

Ajoimme lopulta upean värisen Laguna Coloradan rannalle, jossa teimme pienen kävelyn todella kovassa tuulessa ja viimassa. Vaikka oli kevyt untuvatakit päällä tuntui viima ja kylmyys todella kovalta. Laguunissa oli myös täälläkin muutamia flamingoja ruokailemassa. Ihmettelin että kuinka ne edes pystyivät lentämään niin kovassa tuulessa yhtikäs mihinkään muuhun kuin myötätuuleen. 

Laguna Colorada

Turisteja Laguna Coloradona näköalapaikalla - 4300 metrin korkeudessa

Laguna Colorada 

Tulivuori

Jatkoimme taas matkaa kumpuilevien maastojen yli ja Bolivian ja Chilen välisellä rajalla oleva tulivuorten ketju alkoi erottumaan yhä paremmin. Seuraava pysähdys kohde oli puolen tunnin päässä olevalla geotermisellä alueella - Sol de Manana, jossa useat pienet "geysirit" tuottivat höyryä ilmaan ja muta kupli kuopissa - hieman samanlainen alue, mutta pienempi, kuin Islannin Kraflan tulivuorialueella. Alueelta löytyi myös pieni geoterminen voimala, joka tuottaa energiaa läheisten kaivosten tarpeisiin. 

Sol de Manana geoterminen alue - 4500 metrin korkeudessa

Lounasta pysähdyimme syömään Laguna Salada nimisen järven rantaan, jossa olisi ollut mahdollisuus myös kylpeä lämpimissä uimalähteissä, mutta paikalla oli sen verran "nuorisoa" (lue: isoja ryhmiä nuorehkoja turisteja) että jätimme kylpemisen väliin. Tämä paikka näytti olevan erittäin suosittu, koska alueella oli pysähtynyt kymmeniä maastureita joko menossa kohti Uyunia (Chile San Pedro de Atamacasta käsin) tai menossa kohti Chileä. 

Kuumavesialtaat, ennen kuin turistit täyttivät sen

Tunnin lounastaon jälkeen jatkoimme matkaa kenties matkan näyttävimpiin kohteisiin - Salvador Dalin autiomaahan ja vihreällä laguunille (Laguna Verde). Salvadorin Dalin autiomaa on saanut nimensä upean värisistä tulivuorten rinteistä jossa hehkuivat värit aina punaisesta keltaiseen ja vihreästä ruskean kautta harmaaseen, aivan kun joku olisi maalannut upeat värit vuorten rinteisiin. Kyseessä on kuitenkin eri mineraalista muodostunut väritys. 

Salvador Dalin autiomaata

Ajotie Salvador Dalin autiomaan läpi

Vihreä laguuni oli myös upea paikka, koska sen takana kohosi jylhänä Volcan Licancabur kerrostulivuori joka kohoaa 5920 metrin korkeuteen. Vihreä laguuni sen sijaan sai värinsä kuparisuflaatista ja arsenikista. Täälläkin tuuli oli armottoman kova ja vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta niin lämpötila oli jäätävä. Vihreän laguunin vieressä oli vielä toinen järvi, valkoinen laguuni (Laguna Blanca), joka näytti aivan siltä kuin se olisi ollut jään peitossa osittain. 

Laguna Verde ja Licancabur tulivuori

Laguna Blanca rantaa

Valkoiselta laguunilta ajoimme ensin Bolivian puolen tullin, jossa piti täyttää kännykän avulla tullausselvitys ja näyttää QR-koodia tullin henkilöstölle. Tullista ajoimme muutama kilometrin vielä Hito Cajon nimiseen ylityspaikkaan (4480 metrin korkeudella!!), jossa oli varsinainen Bolivian immigration eli passien tarkistus leimaus. Rajan jälkeen jätimme hyvästit Bolivian puolen erinomaiselle oppaalle ja kuljettajalle, he kun palaisivat vielä saman päivän aikana takaisin Uyuniin (saimme illalla viesti heiltä että olivat ajaneet takaisin Uyuniin 8 tunnissa, lähes 500km matkan - matkan jota me teimme kahden päivän ajan).

Turistit Laguna Verden rannalla - jäätävä tuuli

Tapasimme rajalla meitä vastassa olleet Chilen puolen kuljetuksen. Ajoimme ensiksi Chilen puolen immigratio ja tulliin, joka sijaitsi aivan lähellä Bolivian rajalta. Tällä kertaa meidän piti ajaa autolla halliin, jossa ensin hoidettiin nopeasti immigration mutta tullissa menikin sitten aikaa koska meidän piti täyttää käsin tullaus lomakkeet, ei yhden eikä kahden vaan kolme kertaa kun joku tieto oli aina väärin tai mukamas huonosti kirjoitettu. Lopulta kaikki tavaratkin läpivalaistiin, mutta onneksi ei sentään aloitettu tarkempaa tavaroiden läpikäyntiä. Meillä meni varmaankin lähes 30 minuuttia tähän ja olimme ensimmäisenä autona hallissa. Rajalta ajoimme sitten San Pedro de Atacaman kaupunkiin, joka sijaitsee raja-asemalta noin puolen tunnin ajomatkan mutta yli 2km alempana eli matka raja-asemalta kaupunkiin oli yhtä alamäkeä. Viettäisimme seuraavat kolme täyttä päivää Chilessä ns. lomaa lomasta sekä ns. huolto taukoa (pyykkien pesua yms) ennen kuin jatkaisimme matkaa kohti Argentiinaa.

HUOM! Uyunin ja Bolivian ylänkö alueiden kierroksia myös myydään paljon Chilen puolella ja sieltä käsin on kaiketi helpompi niitä lähestyä mutta samalla on muistettava että korkeus voi tulla yllätyksenä monelle joka ensin saapuu 2400 metrin korkeuteen ja sieltä lähtee lähes 5000 metrin korkeuteen - vuoristotaudin oireita voi ilmaantua nopeammin koska akklimatisointiin ei välttämättä ole ollut riittävästi aikaa.